Lopettaminen voi olla myös helppoa, vai voiko?

Me Lopettajat
21

Olen nyt jo kahdessa topicissa kertonut, että itse ajattelen alkoholismin olevan aivokemiallinen häiriö. Sehän lienee perinnöllinen. Oman ajatukseni mukaan alkoholihimoa ei seuraisi, jos alkoholia ei ole ollut “riittävän pitkään” veressä. “Riittävä pituus” on tietysti persoonakohtainen eli riippuu juojan fyysiikasta, aivokemiasta ja juomistavoista.

Itselläni oli alkoholisoituessani kova tarve paeta omia sisäisiä kipujani, jotka ainakin osin syntyivät lapsuudessani kohtaamistani pahoinpitelyistä yms. Oltuani raittiina noin 7 vuotta aloin ajatella, että koska olen tutustunut itseeni ja selvittänyt paljon näitä kipujeni lähteitä, voin oikeastaan ottaa alkoholia, koska alkoholisoitumiseni “tietysti” johtui näistä käsittelemättömistä kivuistani.

Alkoholisoiduin kuitenkin uudelleen ja havaitsin itsessäni viinan himon, joka oli samanlainen kuin pitkän sukelluksen jälkeinen hengen veto, kun koulukaverit “leikkisästi” painoivat minut veden alle ennen kuin ehdin vetää henkeä. Tästä kokemuksestani johtuen aloin ajatella, että alkoholismi on aivokemiallinen häiriö. Ne, joilla ei ole psyykkistä tarveta paeta, kavahtavat alkoholin aiheuttamaa pakottavaa halua ja lopettavat juomisen ja saattavat tulla raittiusintoilijoiksikin.

Ensimmäinen alkoholisoitumiseni jäi minulta havaitsematta, mutta toisella kertaa havaitsin sen aiheuttaman “alkoholi-on-ilmaakin-tärkeämpää” -tuntemuksen. Muutaman vuoden jälkeen, kun olin yrittänyt kaikin keinoin hidastaa riippuvuuden pahenemista päädyin raitistumaan.

Silloin viinan himo loppui raitistumispäätökseen, jonka sinetöin ilmoittamalla työnantajalleni ja asiakkaalle, jota hoidin, ongelmastani alkoholin kanssa. Ns poltin sillat takanani. Tällä toisella kertaa minuuun ei iskenyt enää viinan himo.

Toinen asia oli kyllä se, että jouduin painiskelemaan pari kertaa, etten pakenisi juomiseen, mutta se ei ollut samanlaista viinan himoa, jota koin silloin, kun sitä käytin. Tämä raittius on nyt kestänyt yli 16 vuotta.

Minusta kannattaa toivoa parasta ja varautua pahimpaan. Eli juomishimoa ei kannata pitää peikkona, mutta kannattaa tehdä suunnitelma, mitä tehdä, jos jostain syystä haluaisi juoda alkoholia.

22

Näissä jutuissa käy kovin usein niin, että ennustukset alkavat toteuttaa itseään. Jos alkaa pelkäämään “retkahtamista”, miettii alkoholiriippuvuuttra, etsii itsestään oireita ja riippuvuuden uudelleenpuhkeamisen merkkejä -niitä alkaa myös löytymään.
“Viinan himoa” jos etsii ja odottaa, niin onhan se kumma ellei semmoinen sitten sytykin.

Eikä alkoholiongelma ole lainkaan ainoa jossa sama kuvio toimii.

Samalla konstilla on hankittu myös mahahaavoja, työtapaturmia, muistikatkoja, päänsärkyä, puhevikoja, impotenssia . Enkä väitä etteikö niitä muutenkin siunaantuisi, mutta varmimmin jos niitä tähyilee ja monimutkaisia loitsuja niitä vastaan ryhtyy tekemään -aina nimittäin kuitenkin huomaa unohtaneensa taikojen ja lukujen joukosta yhden … ja kun asia hetken aivoissa muhii, onkin jo varma että se tekemätön loitsu, unohtuneet syntysanat tai sormien ristiminen olikin se tärkein… ja kun oikein tarkasti oireitaan kuullostelee, itseään tutkii ja mielialojaan penkoo niin eikös vaan, se kurkkii jo!

23

Tervehdys metsänreunaan sumuisesta Andantelandiasta! Allekirjoitan ylläolevan tekstisi paksulla kynällä. Juuri niin, että liiallinen pohtiminen vain ruokkii itseään. Jos asiat ovat tällä hetkellä kunnossa niin MIKSI HELVETISSÄ niitä pitää alkaa sorkkimaan??
Mottona tälle päivälle: Hyvin menee, mutta menkööt. :smiley:

24

^ Allekirjoitan minäkin tuon. On uskomattoman vahingollista ja kaiken lisäksi aivan järjetöntä, että jotain ongelmaa tarvisi keinotekoisesti pitää yllä, jos sellaista ei enää ole. Sillä on iso merkitys mihin itse uskoo ja miten itsensä näkee.

Se on ihan kammottavaa, että ihmisen päähän aletaan esimerkiksi ajamaan jotain sellaista että ryhmissä sinun pitää käydä lopunikääsi ja vain se on tapa selvitä hengissä ja muuten tulet epäonnistumaan, eikä sinusta oikein muutenkaan mihinkään ole. Oli tossa yksi Kake joka kuulemaan mukaan jätti ryhmät, mutta ei se mikään alkoholisti ollutkaan! Kaikki muut jotka ovat ryhmät jättäneet, ovat JOUTUNEET juomaan.

25

Olen aloittanut ja lopettanut juomista useita kertoja. Tämäntyyppisen jutun olen huomannut.

1.kk on aika pirun vaikeaa aikaa. Olen siinä vaan kärvistellyt
2-3kk tämä väli on ollut suhteellisen helppoa. Ehkä kai sen takia kun ensimmäisen kuukauden jälkeen juomattomuus tuntuu hyvältä.
3-5kk tässä kohtaa olen yleensä retkahtanut taas juomaan. Mulle on tullut useita kertoja ajatus, että “Nyt kun olen ollut näin kauan juomatta. Mulla ei ole mitään ongelmaa…yms… Voin juoda ja lopettaa koska tahansa…”. Tässä kohtaa meno päänsisällä on ollut aika vaikeaa. Minua on auttanut masennusoppaissa käytetty termi, että “ajatukset ovat mielen puhetta. Niitä ei tarvitse toteuttaa.”. Tullut yksinkertaisesti ajatuksia, että voin alkaa juomaan kun mun mielestä minulla ei ole alkoholiongelmaa enää. Tässä kohtaan on ollut korvaamaton apu plinkin ihmisten tsempeistä sekä tuesta.

5kk jälkeen kun on tehnyt mieli alkoholia niin mun mieli on hyökännyt ajatusta vastaan. Näyttää kehityskaaren mitä voi käydä jos juot. On parempia keinoja olemassa kun juominen. Tarvitsen jonkun voimakkaamman sysäyksen että alkaisin juomaan. Mutta vaikka tulee joskus paha olo ja haluan “paeta” jotain tunnetta niin alkoholi ei tunnu vaihtoehdolta. Oon vapautunut juomisen himosta, niin tuntuu. Mieli voi vaikeina hetkinä tehdä mieli juoda mutta jostain syystä se ei tunnu enää vaihtoehdolta. Melkein tuntuu, että siltä että pitäisi olla erittäin paljon tahdon voimaa ostaa sitä alkoholia.

Empä tiedä sitten onko tässä kohtaa omat vaaransa? Tästä nyt yli 7kk kestävän tauon jälkeen tapahtuvista jutuista ei ole kokemusta. En tiedä tuleeko joku itsekusetuksen “aikakausi” eteen mikä on minulle tuntematonta? Yritän elellä raittiina päivän kerrallaan se riittää että tänään en juo. Turha on alkaa ennustelemaan juonko huomenna, viikon päästä, kuukauden päästä ja jne… Voi olla, että juon tai en juo. Joku muuri on mun ja alkoholin välissä nyt. Oon niin monta kertaa lopettanut juomisen ja alkanut uudestaan niin en oo varma mitä tapahtuu ja koska. Mutta nuo aa:sta tutut lauseet “Päivä kerrallaan.” sekä “Tänään en juo.” riittää minulle. Juomisen suhteen kun vain tällä päivällä on väliä. Tulevaisuuden juomiskuvioita en mieti tai uhkakuvia retkahtamisesta.

Viimeksi 5kk jälkeen juomiseni laukaisi se kun en kieltäytynyt lasillisesta kuohuvaa. Olisin voinut mutta jostain syystä en niin tehnyt… Euforinen olo valtasi taas mieleni sen lasillisen jälkeen. Olin taas lähtöpisteessä ja join jossain vaiheessa taas kunnolla sekä aloin sekoilemaan humalassa.

26

ikzu kirjoitti

On aivan mahdollista ja todennäköistäkin, että ihan omasta halustaan ja määrätietoisesti juomaan lähteneet ovat asiaa harkittuaan katsoneet viisaimmaksi jättää ryhmät. Näin ei raitistuneiden alkoholistien tapaaminen pääse häiritsemään heidän mielenrauhaansa, olipa juominen sitten kohtuukäyttöä tai jotain muuta. Ja jokaisellahan on täysi valinnanvapaus. AA-ryhmään saa siis palata juomasta vaikka sata kertaa tai olla palaamatta.
Sekin tiedetään, että juomisestaan kärsiviä on ihan riittävästi ja jopa jonoiksi asti kaikkialle, missä tarjotaan keinoja alkoholismista toipumiseen.

Raittiina aikana alkoholi on käväissyt mielessäni ollessani nälkäinen, janoinen, väsynyt ja yksin. HALT!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

27

Viimeinen pitempi raittiusjakso, noin 2,5kk päättyi kun uskaltauduin vanhojen ryyppykavereideni kanssa baariin.

Otin oluen ja menin pelaamaan pelikonetta. Join oluen ja tunsin, että nythän tää pysyykin hallinnassa. Tuli sellainen outo, turtunut olo. Ei mitään euforiaa. Join toisen oluen, jonka jälkeen huomasin olevani humalassa. Kolmanenn jälkeen lähdin kotiin nukkumaan ja iloitsin, että olen saanut alkoholiongelmani selätettyä: pystyin kohtuukäyttöön!

Tästä eteenpäin “kohtuukäyttö” muuttui taas lärvien vetämiseksi ja humalassa työpaikalla ilmaantumisiksi. Tuli sanomista työnantajalta: kirjallinen varoitus ja siitäkös loukkaannuin. Join taas. Kahta kovemmin.

Hyvä etten saanut kenkää!

Nyt en enää 3,5kk raittiuden jälkeen tee samaa virhettä. Vaikka mikä tulisi.

Tuo Einsteinin sitaatti on osuva!

Miksi tehdä samat virheet uudelleen?

28

Selvänäolo on vähän samanlainen juttu kuin polkupyörällä ajaminen.
Kun sen on oppinut ja se on luonnolliseksi tullut, se vaan toimii.

Jos siinä alkaa liukkaalla ja mutkaisella tiellä miettimään mihin suuntaan nyt sitten pitäisi hiukan pyöränsarvista vempauttaa tai miten itseänsä kallistaa ja millä voimalla nyt olisi kaikkein viisainta poljinta eteenpäin ryskäyttää… siinä saatta olla nokillaan tienvarressa.

Itseensä luottaminen on tärkeä juttu!

29

Hyviä kommentteja tullut ketjuun.

Löysin jokin aika sitten artikkelin “Haitallisia uskomuksia retkahtamisesta” ja olen sitä muutamaan otteeseen lueskellut. Siinä retkahtamista kuvataan prosessiksi, joka käynnistyy paljon aikaisemmin kuin itse retkahdus tapahtuu. Ja että tunnistamalla itsessään tietyt ennusmerkit retkahtamisen voi estää. Tiedä sitten tarkoitetaanko tuolla sitä että pitäisi itseään tarkkailla, vai sitä että osaa tiettyihin impulsseihin reagoida.

MM toi myös hyvän näkökulman asiaan tuolla aiemmin ja olen kyllä samoilla linjoilla, että olemattomien oireiden kuulostelu on turhaa. En ole mitenkään erityisesti taipuvainen itsetarkkailuun, kyllä päänuppi päivän mittaan askartelee ihan muiden juttujen parissa. Nyt vain kävi niin, että viimeisin juomisputki iski pahaan aikaan, pahassa paikassa ja ihan puun takaa. Kyllä se kumminkin ajoittain askarruttaa, että miksi niin kävi. En ole myöskään ollut yhtäjaksoisesti kuukautta pidempään täysin raittiina ainakaan pariin vuosikymmeneen, joten siksikin täälä kyselen miten raittius muilla eteni. Mä vasta opettelen tätä “polkupyörällä ajoa” :smiley:

Vilburgin ja Punatulkun kommenttien perusteella yksi hyvä sääntö näyttää olevan “Älä ota ensimäistä, kohtuukäyttö ei ole vaihtoehto”’

Matka jatkuu päivä kerrallaan ja positivisella mielellä!

30

Eilen tuli 5 viikkoa täyteen täysin raittiina. Viinan himoa ei ole edelleenkään ilmaantunut, ei edes mielitekoja. Helpolla tässä on ensimmäiset viikot selätetty ja hyvä niin.

Olen taas lueskellut retkahtamista ja mielihaluja käsittelevää materiaalia. Aika yleinen lähestymistapa näyttää olevan sisäisten ja ulkoisten retkahtamiseen mahdollisesti johtavien tekijöiden tunnistaminen. Eli pitäisi omalta kohdalta selvittää tunteet ja tilanteet, jotka ovat johtaneet retkahtamiseen, tai voivat johtaa. Niiden pohjalta sitten laaditaan selviytymissuunnitelma, jota noudatetaan aina tilanteen kohdalle sattuessa. Vaikuttaa teoreettiselta ja monimutkaiselta.

Mielestäni yksinkertaiset säännöt toimivat parhaiten. Älä ota ensimmäitä ja tänään en juo. Itselleni olen laatinut myös kolmen P:n säännön :smiley:

  • pelaa aikaa, eli jos juomishimo iskee niin odota vielä tunti
  • perustele, itselle miksi et juo, muille ei tartte
  • poistu tilanteesta

Näillä etiäpäin. Raitista viikonloppua kaikille!

31

Itselleni oli tärkeää ‘saada raittiita päiviä’ alle, etäisyyttä juomiseen ja muuttaa vanhoja automaattisia toimintatapoja: kuten kiepaisu oluthyllylle sekunnin sadasosassa, vaikka aamulla morkkiskrapulassa olin päättänyt ‘Ei koskaan enää’ ja vielä juuri kauppaan tullessani olin sitä mieltä, että tänään en osta mitään prosenttijuomia. Tuo kolmen P:n sääntö on kyllä hyvä :slight_smile:. Ihmiset ovat erilaisia ja tottumukset erilaisia, tärkeintä on kuitenkin se, ettei enää juo.

32

Hei Kynsilaukka.

Luin ketjusi läpi ja pari juttua sieltä jäi ihan erityisesti mieleen. Yhdessä postauksessa kerroit, että ohitit olut- ja siiderihyllyt kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota kun vauvan vaippoihin. Kertoi hyvin siitä kuinka paljon olit jo saanut etäisyyttä juomiseen. Minulle on jo nyt käynyt parikin kertaa samoin näin lyhyen raittiuden jälkeen. Olen “hieman” ihmeissäni. Aikaisemmat lopetusyritykset ovat olleet jotain ihan muuta.

Toinen juttu oli tähän aloittamaani aiheeseen liityvä viinan himo, joka iski vielä kahden vuoden kahden kuukauden jälkeen. Se kertoo siitä, että koskaan enää ei ole täysin turvassa. Selvisit kuitenkin tilanteesta poistumalla paikalta (kolmas P :smiley: ). Olitko etukäteen miettinyt tämän selviytymiskeinon?

33

Eikö ole rohkaisevaa tuntea tuo, että ‘alkoholi on minulle täysin merkityksetön ja yhdentekevä aine’, tuontapainen sigu oli Metsänreunan miehellä silloin kun tulin plinkkiin. Kenties tämä kerta on sinulla se lopetus eikä vain -yritys? (Sivuhuomautuksena, että kun ei ole vaippaikäisiä lapsia, vaippavalikoimat ohittaa huomaamatta niitä, pienten lasten vanhemmilla tilanne on toinen).

Kyllä, olin miettinyt. Minulla oli kaikenlaisia automaattiohjauksia ja rutiineja, joista piti päästä eroon, jotta sain pidettyä korkin/tölkin kiinni. Minulla toimi esimerkiksi se, että en mennyt kauppaan suoraan töistä kiukkuisena, väsyneenä, nälkäisenä ja janoisena vaan hoidin ostokset muulloin, joko aamulla ennen yhdeksää tai sitten iltayhdeksän jälkeen silloin kun tottumukset piti saada uudelle uralle. Sitten kun etäisyyttä juomiseen tuli, uskalsi jo käydä kaupassa juomien myyntiaikoina, ensin itseä psyykaten ‘Tänään olen raittiina’ tms.

Tuo flashback, josta kerroin ketjussani, oli pelottavan vahva. Mutta mieliteko on eri asia kuin teko. Eivät ne pullot ja tölkit itsestään hyppää ostoskärryyn, oma pikku käsi ne sinne sujauttaa.

34

Kiitos kommenteista Kynsilaukka.

Kyllä se motivoi ja tekee raittiina pysymisen helpommaksi. Tosin en tiedä, onko se edelleen raitistumisen euforiaa vai oliko havahtuminen alkoholiongelmaan niin vahva, että sen voimin mennään. Raittiutta takana vasta 36 päivää. Hyvin tuo vaippavertaus mulle sopii, tarttin niitä viimeksi n. 48 vuotta sitten :mrgreen:

Olen vastaavista kokemuksista lukenut, mutta omalle kohdalle ei ole sattunut. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuollaisen flashbackin voi laukaista mikä tahansa aistimus tai tilanne ja niistä varotellaankin eri lähteissä kaiketi juuri siksi, että ne ovat voimakkaita. Keskeistä kaiketi on osata reagoida tilanteeseen, koska ei kai noita voi oikein mitenkään välttää loputtomiin esim. väistelemällä kaljahyllyjä kaupassa.

35

Eilen tuli kuusi viikkoa täyteen ilman alkoholia. Minkään asteista viinan himoa ei ole ollut, ehkä pari kevyttä mieliteon hipaisua. Tosin on jäänyt hipaisemattakin. Viimeksi pari päivää sitten kävin puolison kanssa päivällisellä ja hän otti ruokajuomaksi viiniä. Ei tullut mielitekoja vaikka pari kertaa viini tuoksahti nenään. On ollut tosi mahtavaa, että raitistelu on alkanut näin helposti. Ja ihmeellistä!

Tänään on tulossa hieman vieraita ja pari pulloa skumppaa odottaa jääkaapissa. Saavat kilistellä ihan rauhassa, itse vedän Pommac-linjalla. Mielenkiinnolla seuraan reaktioita, koska taitaa olla kaikille vieraille ihan uusi tieto, että Juu Ei ei enää ota :mrgreen:

Hyvää ja raitista Itsenäisyyspäivää kaikille plinkkiläisille :smiley:

36

Huomenta Juu Ei,

kolme kuukautta tuli juuri täyteen ihan noilla samoilla fiiliksillä kuin kuvaat ekassa kappaleessa - häivähdyksiä, mutta ei himoja.
Kieltämättä valkoviini kala-aterian kanssa näyttää kauniilta lasissa, mutta kyllä se kala maistuu raikkaan kivennäisvedenkin kanssa!

Pommacilla voi hyvin skoolata, vaikkei limsoja muuten lipittelisikään.

Mukavia kekkereitä teille!

L:tar

37

Mukavia kekkereitä kaikille kotona / kylässä / ravintolassa, miten itse kukin itsenäisyyspäivää aikookin juhlistaa myös minun puolestani!

Mitä otsikon kysymykseen tulee, niin minulla myös niin tuore asia tämä raittius (27 pv) että himoja ei vielä ole tullut. Tänään sitten tutussa seurassa kutsut ja sama tilanne kuin Juu Eillä; olen AINA ennen tässä seurueessa kiskonut muiden mukana. Enää en.

Odotan mielenkiinnolla iltaa, raportoin huomenissa muiden reaktiot ja omat olot. Tosin ehkä niitä muiden reaktioita omassa mielessä suurentelee, jokaista kiinnostaa lähinnä oman lasin sisältö, kuten viisaat ovat monet kerrat todenneet…

En pelkää sortuvani, olen niin päättäväinen tämän raittiuteni kanssa juuri tänään(kin).

38

Iski kovaa ja upposi. Samanlaisia latuja olen vaeltanut. Nyt alkaa olla 5 kk täynnä raittiutta, ja
tänään ja eilen ollut vahvoja haluja vetää pää täyteen ihan kunnolla. Ihan uskomatonta. Tuntuu, että
juuri tuo 3-5 kk rajapyykki on aiemminkin ollut minulla hyvin vaikeaa aikaa.

–

Tarkennan vielä, oikeastaan kävi niin, että nyt kun olen ollut paljon yksin, jotenkin se alkoholistinen
mieli otti eilen heti töistä palattuani vallan, ja ostin alkoholitonta olutta ja join sitä. Ei se
sinänsä ollut ongelma, mutta jotenkin siitä tuli sellainen jännä olo, että nyt olisi kiva vetää
perseet, ja oikein tuli itkuinen olo, kun ajattelin, ettei saa enää vetää viinaa. Ja tämä siis 5 kk
kohdalla. Veti mielen matalaksi, mutta nyt hyvä olo, kun ymmärtää, että en tule koskaan voittaa
kuningas alkoholia, hän on minua suurempi. Vain AA:n avulla (minä) pystyn olemaan raittiina…
Tai ehkä muillakin keinoin, mutta kyllä on pelottavaa olla vain yksin tämän ongelman kanssa.
Onneksi on Päihdelinkki, tämän ketjun kirjoitukset antaneet nyt paljon voimaa!

39

Moi Grape ja onnittelut 5 kuukaudestasi. Vahvistit minun linjaani pitää näppini jatkossakin irti kaikenlaisista ns. alkoholittomista juomista. Vaikka litku sinällään ei tekisikään tepposia niin mielleyhtymät tulevat lähemmäksi kuin ilman niitä.
Kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutokseen kuuluu myös järkevien korvikkeiden etsintä. OK, asiasta toiseen. Sanoit yksinäisyytesi olevan pulmallisen. Monelle onkin - myös minulle. Sillä tarkennuksella, että olen tehnyt paljon erilaisia kokeiluja eri yhteisöissä lievittääkseni tilannetta. Tällä hetkellä ihan mielenkiintoinen entisten sekakäyttäjien ryhmä ollut pari kuukautta kokeilussa. Ihan hyvältä vaikuttaa vieläkin kun on enemmän raittiin elämän viettoon painottunut. Eikä aineisiin.
Viimeiseen lauseeseesi kommentti. Et ole yksin ongelmasi kanssa. Sensijaan kyllä yksin vastuussa elämästäsi.
Tsemppiä niin puoli vuotta humahtaa hetkessä täyteen ja voit aloittaa raittiin täysvuotesi toisen puolikkaan sopivasti Uutena vuotena!

40

Moi Grape!

Hyvä jos tuo kirjoitukseni auttoi. Tosi hienoa, että 5kk on ylitetty. Onnea siitä! :slight_smile:

Sitä varten me plinkkiläiset ollaan täällä auttamassa muita ja apua pyytämässä kun tarvitaan. Se alkoholi tuntuu hyvin vahvalta vastukselta, että ei sitä voi voittaa. Toivottavasti samoja “estoja” aivot alkaa laittamaan viinan eteen sinulle tuon jälkeen kun minulle. Sulla on AA ja me täällä plinkissä tukemassa raitistumistasi.

…

Se alkoholi tuntuu silleen hyvin pelottavalta aineelta nyt itselläni, että tosiaan tunnen heikkoutta sen edessä. Nähtävästi ymmärrän nykyään mitä tuo heikkouden myöntäminen tarkoittaa. Vaikka aluksi sitä epäilin, että se on antamista periksi kaljalaatikon edessä(yksioikoista ajattelua). Tuntuu nyt kun aikaa on kulunut tuntuu että oon heikko sen alkoholin edessä koska jos juon sitä se voi tuhota minut. Aiheuttaa kanssa surua myös se että en voi juoda sitä. Se on sen voiman näyttänyt monesti niin se voima on minua suurempi jos se ottaa minusta vallan.

Tsemppiä Grapelle ja kaikille muillekin! :slight_smile: