Lopettaminen voi olla myös helppoa, vai voiko?

Me Lopettajat
1

Edit: alkuperäinen otsikko oli Kun laitoit korkin kiinni, milloin iski viinan himo? Vaihdettu 19.12.2014.

Olen käyttänyt alkoholia jo kolmisenkymmentä vuotta vaihtalevia määriä. Keskikulutus on kuitenkin ollut kasvussa koko ajan. Ensimmäinen juomisputki, jota en saanut itse poikki, oli 9 vuotta sitten. Sen jälkeen niitä on ollut muutama. Viimeisin lokakuun lopussa. Putkien välissä on aina ollut lyhyehkö raitis ja pitkähkö kohtuullisen kulutuksen jakso. Juodut määrät kasvoivat aina pikkuhiljaa suuremmiksi kunnes mopo karkasi. Viimeisen ryypyn olen ottanut 23.10.2014. Tuosta juomisputkesta seurannut pohjakosketus oli sen verran raju, että vihdoin havahduin oman alkoholiongelman vakavuuteen ja päätin laittaa korkin kiinni. Päätös oli helppo. Kohtuu käyttäjän illuusio oli murskattu.

Nyt olen miettinyt ja pelännytkin, milloin ja millä voimalla viinan himo iskee. Ensimmäine epäilys oli, että käy kuten aina ennenkin, kun krapula hellittää, niin viinan himo iskee. Ei iskenyt!

Seuraava koetinkivi oli kaupassa käynti, jolloin joutui kulkenaan Alkon ja kaljahyllyjen ohi. Ei minkäänlaista reaktiota. Ja tämä on toistunut jo useamman kerran.

Puolisoni on kohtuukäyttäjä enkä ole hänen alkoholin käyttöä rajoittanut. Viikolla hän ei käytä, mutta viikonloppuisin saattaa ottaa pari kolme. Minun puolesta tämä on ihan ok. Ei ole herättänyt itsessä minkään asteisia juomishaluja kertaakaan. Ei myöskään ravintolassa päivällisellä käyminen.

Millaisia kokemuksia muilla on? Kuinka pitkään tällainen “tila” voi jatkua? En oikein usko, että tämä on pysyvää. Olen lueskellut retkahduksen piilevistä ja näkyvistä oireista ja sitä kautta koittanut varautua tuleviin tilanteisiin. Mutta muiden vastaavista kokemuksista olisi varmaan apua myös.

2

Onnittelut!

Olet ilmeisesti osannut käsitellä asian itsesi kanssa juuri sinulle sopivalla tavalla, kun noin hyvin olet onnistunut.

Taitaa olla kovin yksilöllistä, miten se riippuvuus saadaan eliminoitua. Minulla tosin oli semmoinen kymmenien vuosien jatkuva ryyppy päällä, ja riippuvuus kehitttynyt pahaksi, mutta olipa sitten irtaantuminenkin erilainen.

Ensimmäiset päivät ne vaikeimmat olivat, ei tahtonut ajatusmaailma ihan heti niellä muutosta -fysiikka ei krapulasta selvittyä ollut milläänkään, kyllä nämä vanhat luut ja lihakset viinan puutteenkin kestivät -omat ajatukset siinä jarruttivat.

Mutta, päivä päivältä se muuttui, ja sitten sen vain jonain päivänä tiesi, että jossain kaukana se on, menneisyydessä, lienee ollut siellä jo jonkin aikaa… ei siinä mitään yhtäkkistä räjähdystä tapahtunut eikä korttitalojen romahtamista -se riippuvuus vain hiipui pois, ravinnon puutteessa kuihtui ja katosi.

Eli, taisipa mennä jokunen viikko, ehkä joku kuukausikin, ennenkuin olin samassa pisteessä kuin sinä nyt.

Mutta, ei se sieltä sitten itsestään uudelleen synny, se alkoholismi. Ei ole vuosiin semmoisia pakottavan tarpeen tuntuisia olotiloja ilmaantunut. Joskus kesäkuumalla kun hiki on virrannut, reippaan työnteon tauolla on toki saattanut mieleen juolahtaa että olispa nyt tuossa kylmä kaljapullo - ja samantien sekin on häipynyt, kun aivot ovat palauttaneet todellisuuteen, että enhän minä edes juo mitään kaljaa … ja se siitä sitten.

Silti, kun tiedän että saan itseni koukuttumaan kaikenlaisiin asioihin, uskon lujasti että hyvällä yrityksellä ja totuttamalla itseni taas jokapäiväiseen juomiseen, saattaisin hyvinkin ennenpitkää “sairastua” alkoholismiin uudelleen. Mutta, ei se mistään puskista hyökkää, jos se on kerran onnistuneesti parantunut. Itse se pitäisi sieltä henkiin herättää, vaikkapa kiivaasti ajattelemalla alkoholiriippuvuutta tai jollain muulla tavalla härnäämällä :laughing: :laughing: :laughing:

3

Kiitos MM!

Kuvasit riippuvuudesta irtautumista mielestäni hyvin, ravinnon puutteessa se vain kuihtuu pikkuhiljaa pois. Kuinka helppoa sitten on jättää ruokkimatta pitkäaikainen rakas vihattu ystävä, saa nähdä. Jotenkin tuntuu, että kyllä se vielä oman osansa vaatii. Onko se sitten suoranaista viinan himoa vai pelkkä mieliteon hipaisu, aika näyttää. Mieliteot ainakin koitan sivuuttaa asiaan takertumatta. Himoa sitten pitää varmaan käsitellä tilanteen vaatimalla vakavuudella.

Toistaiseksi iloitsen siitä, että alkumatka on ollut helppo. Matka jatkuu päivä kerrallaan ja positiivisella asenteella.

4

Ei ole yhtä oikeaa vastausta siihen milloin himo iskee, mutta seuraavassa yksi:

Juomisen, eli kuoleman himo loppuu vasta, kun elämän himo voittaa. Juomalla kuolemisen kaipuu johtuu yleensä siitä että ihminen kärsii. Ihminen kärsii kun kokee asioiden olevan epätäydellisiä. Koska kaikki nähdään oman itsensä läpi, kaikki maailman asiat ovat oman epätäydellisyyden heijastumia. Näinollen, vastaus kysymykseen “milloin juomisen himo loppuu”, vastaisin, että himo loppuu vasta kun on juonut itsensä täydelliseksi.

Tätä on vähän vaikea selittää, mutta itse olen hyvin tyytyväinen omaan lopputulokseen, miksi tässä on 10 vuoden aikana tullut koettua, ja kasvettua. Lähestymistapa on hyvin erilainen kuin klassisessa “syntinen edelinen elämä” -vinkkelissä, jossa syyllistytään ja kadutaan mennyttä. Mielestäni jokainen pisara on ollut tarpeellinen, jokainen vastoinkäyminen hyväksi, kaikki mitä jäi jäljelle, mikä olen nyt, on hyvä juuri näin!

Tässä vastaus. Huuruinen, kyllä, mutta vesiselvä… :wink:

5

Totta, ainahan sitä voi murheellisin mielin katsoa elämäänsä taaksepäin ja miettiä, että tuossa kohtaa kun olisin juomisen lopettanut, tai tuossa, tai… Eihän sitä voi tietää oliko joku askel turha vai tarpeellinen, joten turhaa menneisyydessä rypemistä se on. Menneisyydestä oppineena katse tulevaisuuteen, siihen voi vielä vaikuttaa. Nyt ei vaan menneisyyden opit auta, kun se viina himo loppui, eikä ole tullut aikataulun mukaisesti takaisin. Se tässä nyt ihmetyttää.

Olen kyllä lukenut raitistumiskertomuksia, joissa vieroittautumisen tuska on jäänyt pois ja haluaisin toki olla yksi heistä. En kuitenkaan halua tuudittautua tällaiseen turvallisuuden tunteeseen nyt, vaikka helposta alkumatkasta iloitsen. Siksi tällaisen aiheen avasin ja kokemuksia kyselen.

Mutta, matka jatkuu päivä kerrallaan ja positiivisella mielellä.

6

Ei mitenkään huuruinen määrittely, silti hankala vastata kysymykseen yleispätevästi. Koska himo iskee? Sitä en tiedä edes omalta osaltani, saatikka sitten muitten. Menettelen siten, että yritän luoda mahdollisimman suotuisat raamit raittiuden ylläpitämiseen. En mieti noita viinapirun iskuja olkoot sitten impulssimaisia tai harkittuja. Ajatukset ovat vain ajatuksia. Annan näiden tulla ja mennä aivan vapaasti.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että voisin juoda itseni täydelliseksi. Ehkä en tajunnut pointtia? Kyllästymiseen asti silti ehdin juoda. Jossain vaiheessa vain riitti. Hyvä, että monet kirjoittajista tuntevat kiintiönsä olevan täynnä. Minä tarvitsin tähän vaivaiset 25 vuotta!! :open_mouth:
No, perille meni kuitenkin. Narkkitehdin tekstissä on viisautta. Elämän himo on tosiaan se moottori johon kannattaa panostaa. Tulevaisuuteen suunnattu. Nykyään toteutan (yritän ainakin) tätä elämällä jokaista päivää siten kuin se olisi elämäni ensimmäinen. Ei viimeinen! :wink:

7

Niin minä mietin Narkkiksen juttua siten, että alkoholisti on rikkinäinen jo entuudestaan. Taustalla on henkisiä ja/tai tunnepuolen ongelmia miksi juo. Tai retkahtaa uudestaan. Ehkä itsekin ymmärsin väärin… :unamused:

Menneissä ei kannata ryvetä kuten Mankille tuolla hänen palstallaan kävin “muistelemassa” menneitä. Ne tottakai pitäisi jättää taakseen kun ei niistä itselleen mitään hyötyä ole. Alan pikkuhiljaa ehkä pääsemäänkin menneisyyden kahleista eroon. Toisaalta ihminen muistaa asioita menneestä ja sekin on normaalia.

Mutta se mitä tapahtuu NYT on tärkeintä ja mitä tekee NYT on tärkeämpää kuin joskus ENNEN. Ihminen elää tässä hetkessä ja tässä päivässä. Kaikki valinnat ja teot mitä tekee TÄNÄÄN voivat vaikuttaa huomiseen tai kauas tulevaisuuteen.

Ei voi elää kuin peleissä, että tallentaa kohtia elämässä ja painelee sinne korjailemaan asioitaan. Ne virheet jää sinne menneisyyteen. Eikös joku Saksalainen kaveri sanonut, että “Kuin koskaan tapahtunut on kuin koskaan tapahtumaton”… En nyt muista tarkkaan sanamuotoja… Pitäisi vain katsoa suoraan eteenpäin ja jättää menneet historiaan eikä elellä niitä uudestaan… Menneisyyden “haamutkin” voi kanssa myrkyttää mieltä että aattelee itestänsä että ompi paska ja korkkaa pullon. Ehkä on parempi ajatella päinvastoin. Olen ihan hyvä ja tämä elämäni raittiina on hyvää. Ja tätä voin minä elää kuten haluan ottaen muut sopivasti huomioon. Tuntien omat rajansa ja nauttia elämän suomista pienistä iloista.

Positiivisesti ajatellen tätä hetkeä, itseä voi kai saavuttaa positiivisen elämän. Voi ajatella kuin lapsi olematta lapsi. Nähdä elämä kauniina ja ainutkertaisena. Sellaisena kuin se on. Yrittää nauttia elämästä ja kun kohtaa ongelman niin ottaa sen haasteena. Pyrkii ratkaisemaan sen.

Eipä tätä elämää kannata selvinpäinkään niin vakavasti ottaa. :wink:

8

Huonosti muotoiltu otsikko, tunnustan! Muokkasin sitä paremmin tavoitteeseeni sopivaksi. Ajatukseni on saada muiden kokemuksia siitä, kuinka pitkän raittiina olon jälkeen viinan himo voi vielä iskeä. Tai kuinka pitkään on mennyt ilman viinan himoa. Terveyskirjastossa addiktiosta sanotaan, että se on pakonomainen tarve käyttää päihteitä ja siitä vapautuminen vie 3 - 6 kuukautta. Onko asia noin musta-valkoinen addiktiosta vapautumisen suhteen?

9

Mulla himot lakkaa samana päivänä kun aloitan Antabus-kuurin. Silleen niinkuin kokonaan. Mikä on vähän outoa, mutta yhdisteessä nyt on joku kemikaali joka jotenkin maagisesti neutraloi kaikki (ennen niin pahasti triggeröivät) hyvät muistot dokaamisesta jonnekkin “hohhhoijaa ei jaksa” -joutomaalle, jossa ne katoavat savuna ilmaan. Ei välttämättä toimi lainkaan muilla saman lääkkeen käyttäjillä tämä juomisen kiinnostavuuden katoaminen, mutta mulla näin. Asia on siksi hirveän helppo. Nappi vaan naamaan ja alkoholismin pohdintakin haukotuttaa. Ei mulla mitään holismia ole, koskaan ollutkaan -olotiloissa oleillaan. Mut annas olla jos jätän Antabuksen pois… himot hipihiljaa takaisiin hiipii, raapii ja riivaa. Veikeää! :wink:

10

Oikeastaan ihan looginen tuo antabusjuttu. Kun asiaa ei tarvitse enää miettiä, ongelma on -ellei kokonaan poissa- ainakin väistynyt kauas taka-alalle.

Samaan pääsee varmasti muillakin keinoilla, millä sitten alkoholin itselleen merkityksettömäksi saakin, ja pois mieltä painavien asioiden joukosta.

Siihen sitten, että olisi tarpeellista juoda hartaasti ja pitkään, en usko.

Itse asiassa olen aivan varma, että minäkin join ihan turhan pitkään. Neljäkymmentä vuotta… järjettömyyttähän se oli. Ihan yhtä hyvin voi lopettaa kymmenen vuotta aikaisemmin tai vaika kaksikymmentä, ja kolmekylmentäkin… eikä ole mitään sellaista luonnonlakia että tarvitsisi juoda edes kymmenetä vuotta joka päivä ennenkuin voi muuttaa elämäntapojaan alkoholittomiksi… saattaapa jopa olla niin, että muutos on sitä helpompi, mitä lyhyemmän ajan on itseään totuttanut siihen että se jatkuva pöhnä on luonnollinen elämäntapa. jopa osa omaa identiteettiä.

Lopettaa voi missä vaiheessa tahansa.

Alkoholismiin liittyy niin perkeleellinen määrä fraaseja, uskomuksia, hengellisiä huuhaalausekkeita, korulauseita, pelotteluja ja epämääräisiä “viisauksia” joita voi tulkita moneen malliin… tuo on yksi niistä mitäänsanomattomista ja tieteellistä erittelyä mtenkään kestämättömistä lausahduksista, että olisi juotava itsensä henkihieveriin ja rappiolle ennenkuin voi palata raittiuteen tai edes vähentää juomistaan haitattomalle tasolle.

Noilla meitä kuljetetaan ja sekoitetaan ennestäänkin epävarmaa oloa.

Sais olla joissakin asioissa laki jolla kielletään todistamattoman huuhaan tahallinen levittäminen :laughing: :laughing: :laughing:

11

Mä valitsin myös antabuksen raitistumisen tueksi, koska ajattelin, että nyt on pakko raitistua. Pakko!!! En odottanut antabukselta mitään muuta vaikutusmekanismia. Sain antabus-kuurin varsin pian sen jälkeen, kun lopetin juomisen. En kuitenkaan uskaltanut aloittaa kuuria, ennen kuin sain verikokeiden tulokset. Tuloksia odotellessa viinan himo ei palannut ja antabukset jäi kaappiin. Nyt olen sitä mieltä, että mun raitistumisessa pakko onkin ehkä vasta viimeinen vaihtoehto. Jotenkin se on kuin vastakohta vaihtoehdolle tahto! On se silti rauhoittavaa tietää, että lääkekaapissa on yksi varma konsti, jos tiukka paikka tulee. Sama kai se on millä konstilla raitistutaan, pääasia että toimii :smiley:

12

Itse olen tykännyt ajatella, että saavuttaakseen jotain uutta on muutettava tapojaan toimia. :slight_smile: Yritän siis keskittää ajatukseni niihin juttuihin jotka ovat mahdollisia vain ja ainoastaan raittiina ja pitää mielessä, että jos juon, en saavuta niitä. Se juova elämä on jo nähty moneen kertaa, joten miksen kokeilisi nyt tätä uutta tapaa toimia?

13

Lueskelin viimeksi eilen kirjaa jonka perusteema on juuri tuo. Ensin juominen on kivaa, sitten se on kamalaa, mutta jatkaa on pakko, kunnes ollaan ihan pohjamudissa. Sieltä sitten noustaan raittiuteen tavalla tai toisella. Ehkä kirjan tarkoitus on tuoda julki alkoholismin synkin puoli ja luoda uskoa, että niin kauan on toivoa, kun henki pihisee. Voi olla, että tällaiset tarinat sitten monien silmissä edustavat sitä tavallista selviytymistarinaa. Ja voi olla, että todelliset selviytymistarinat ovat liian tylsiä kansien väliin laitettaviksi. Onneksi juuri niitä täällä plinkissä voi lukea.

14

Minulla pari kertaa ratkaisevasti helpottanut alkoholin himoa kun olen ollut tuon 5kk juomatta. Jotenkin tuo alkoholi menettää merkitystä ja silleen oon huomannut hälytyskellojen soivan päässäni jos alkoholin himo iskee. Silleen jotenkin “tiedän” paremmin mihinkä tuo yksi voi johtaa. Jotain aivoissani on tapahtunut juuri tuon 5kk:n paikkeilla - nyt pari kertaa.

Mutta juomisen taustalla voipi olla monia syitä tunne tai/ja mielen puolella niin sitäkin puolta kai pitää joidenkin korjailla niin viinanhimo voi poistua?? Jotkut väittää, että se on tunnepuolen sairaus. Kyllä minä silleen allekirjoitan edellisen kun olen ollut kauan juomatta niin huomaan jotain syitä miksi haluan “paeta” alkoholiin. Näen muunmuassa oman heikkouden, haavottuvaisuuden itsessäni. Lieneekö tuo osa prosessia?? :unamused:

Ison “turvan” tuo alkoholi on antanut omalta itseltäni. Outoja ajatuksia?

15

Tässä on todella hyvä pointti. Jostain plinkin ketjusta on jäänyt mieleeni toinenkin samansuuntainen ajatus, eli “On hulluutta ajatella, että tekemällä asiat aina samalla tavalla, saavuttaisi erilaisia tuloksia”. Tai jotenkin noin.

16

“Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.”

Albert Einstein on näin todennut :sunglasses:

17

No näinhän se oli, kiitos :smiley:
Viisaalta mieheltä viisaita sanoja!

18

Ok, sinun kohdalla homma toimi juuri terveyskirjastossa esitetyllä tavalla. Ja varmaan monen muunkin. Pidän terveyskirjastoa luoteetavana lähteenä, mutta nyt jäi vaivaamaan tuo “pakottava tarve”. Olen alkoholiaddikti, se on varma. Ja keskushermoston toipuminen on vasta alussa, sekin on varma. Olen myös kokenut pakonomaisen tarpeen juoda, mutta nyt se puuttuu. Mikä peittää alleen keskushermoston “huhuilun”? Höh!

Vieläkö se viinapiru 5 kk jälkeen päätään nosti?

19

Itsellä on ollut vaikeinta sen ajan käyttäminen johonkin muuhun. Elämäntyylini on ollut vuosia se, että elän kännistä toiseen. Eli arkipäivät selvinpäin ja sitten perjantaina tai lauantaina sihahtaa. Ei mitään kaatokännejä, mutta sen verran että velkaa on tonneja ja henkinen kasvu jäi vajaaksi. Nyt sitten kehittelen muuta tekemistä, kohtaa itsensä paljaana ja joutuu hyväksymään itsessään heräävät tunteet. Lohduttavinta on kuitenkin se, että krapulaa ei ole, velkaa ei synny enempää, pystyy tutustumaan itseensä, pystyy tutustumaan muihin, kuunnella itsessä herääviä tunteita ja hyväksyä ne. Kukin juo jostain syystä ja itse olen selvitellyt sitä syytä ja alkanut hoitamaan itseäni. Viinanhimo ei ole iskenyt, mutta siihen auttanut se kun on terapiassa ja tapaa muita ihmisiä. Tämä mesta myös hieno paikka saada tukea :stuck_out_tongue:

20

Terapiaan on minunkin tarkoitus päästä. Päässä pyörii niin monta avointa ja tukahdutettuakin asiaa ja tunnetta, että niitä on pakko päästä purkamaan, mieluiten ammattilaiselle. Terapiaan pääsyä joudun odottamaan pitkään, joten kyllä tämä plinkki on ihan korvaamaton vertaistuki!

Kuukausi on nyt takana viinahimotonta aikaa. Jos tämä niin jatkuu, niin jatkukoon :smiley: