Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

Olohuone
1661

Taitaa olla jo kohta kuukausi kun meidän vuoro teki töissä pahan virheen, jonka takia seuraava vuoro joutui tekemään aivan paskaa hommaa lähes 12h ajan. Vein heille töihin pussillisen eri värisiä, kuorrutettuja donitseja ja Omar-karkkipussin. Tämä oli ehkä enemmän imelästi nöyristellen suoritettu anteeksipyyntö ja lahjus :sweat_smile: jolla oli tietysti tarkoitus myös ilahduttaa syystäkin vittuuntuneita työkavereita.

Kutsuin äsken äitini katsomaan luokseni elokuvaa ja syömään tässä joku päivä tulevaisuudessa ja uskon hänen ilahtuneen, meillä kun meni välit “poikki” viime kesänä.

Kivijalkaliikkeestä minulla on ollut leikkimielisiä ajatelmia. Aikoinaan kun intohimoisesti tein jäätelöitä niin mietin omaa pientä ravintolaa jossa näitä minun jäätelöitäni sitten tarjoiltaisiin. Ravintolalla oli nimikin, ensimmäisen kissani mukaan se olisi tietysti Tara’s. En oikeasti usko ravintolan pyörittämisen olevan mitään sellaista mihin haluaisin mukaan, mutta mielikuvitusmaailmassa Tara`s on maailman ihanin pieni ravintola maailman parhaine jäätelöineen!

Iso huuto taas (kuten aina) Suomen Euroviisuedustajasta. Mitä pidät kappaleesta ja esityksestä? Jos olet kuullut kaikkien ehdokkaiden kappaleet, mikä oli suosikkisi?

1 tykkäys
1662

Ei ole tainnut kukaan kuulla koko kappaletta niin vastaan omaan kysymykseeni :sweat_smile: Erika on todella loistava esiintyjä omassa tyylissään, vaikka en itse tällaisesta lava-showsta välitäkään. Kappale ei minun korviini ole kovin hyvä ja olin yllättynyt kun sain tietää biisinkirjoittajan olevan Chisu, olisin kuvitellut hänen osaavan tehdä paljon paremman kappaleen Erikalle! Mutta sinivalkoisin silmin ja -sydämin aina kannustan suomalaisia ja toivon Erikalle kaikkea hyvää viisuihin ja uskon hänen pärjäävän kisassa hyvin.

Jos saisit/olisit (tai joutuisit olemaan) saanut olla mukana jossain tuotannossa tekemässä ihmisille viihdettä tai asiaohjelmia elokuvan, tv:n, radion, teatterin tms puolella niin missä olisit mukana?

1663

Olen itseasiassa ollut eräässä dokumentti elokuvassa jossa kerrottiin teknologian muuttavasta voimasta työelämässä. Kuvausryhmän kanssa vietin aikaa viikon verran. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Elokuva vietiin maailmalle ja se oli pääosin englanninkielinen. Sitä esitettiin dogumettifestifaaleilla ja esitettiin se myös ylellä. Sai muistaakseni monta palkintoa. Tekivät kuvauksia ympäri maailmaa japania myöten.
Meidän osuus käsitteli maatilojen automatisoitumista ja kuvaaja istui yhden yön lypsyrobotin vieressä.
Hauska kokemus

Lähtisitkö marsiin tutkimusmatkalle jos se olisi sinulle mahdollista

2 tykkäystä
1664

Lähtisin, lähtisin HETI! Ad Astra - To The Stars (Mars) :smiley: Lähtisin vaikka tietäisin ettei paluuta maapallolle enää ole. Olen pienestä tytöstä lähtien katsellut tähtiin ja tuntenut outoa kaipuuta, kuin että kotini olisi jossain muualla kuin täällä. Toki tiedostan että se olisi rankka matka joka voi myös murentaa mielen, enkä näkisi mitään kauniita tähtisumuja vaan hiekkaa.

Mikä on lempihedelmäsi ja -marjasi?

1 tykkäys
1665

Lempihedelmäni on sharon, sopii erityisen hyvin juustojen oheen. Lempimarjani on mustikka. Miten palkitsevaa on mustikkapiirakan tai ruismustikkapuuron tekeminen itse poimituista mustikoista!

Mikä on suurin vaikeutesi?

Minun suurin vaikeuteni on elää ahdistumatta ja pelkäämättä.

1 tykkäys
1666

Suurin vaikeuteni on ehkä oman pääni kehittelemät tyystin irrationaaliset ja pakko-oireiset kauhuskenaariot, jotka saavat alkunsa aivan mitättömistä pikkuasioista, mutta paisuvat käsittämättömiin sfääreihin ja joissa todellakin vain mielikuvitus on rajana. Ihan hiton turhaa ajan ja energian tuhlausta juuttua luuppaamaan noihin, semminkin, kun koko ajan tiedän järjelläni, että kyse on vain minun sekoilustani. Onneksi nuo eivät vaivaa kaiken aikaa ja olen aika hyvin oppinut suhtautumaan niihin huumorilla.

Sitrushedelmät ovat lempihedelmiäni, poislukien klementiinit, jotka ovat yhtä aikaa sekä liian makeita, että mitään sanomattoman makuisia. Lempimarjojani ovat puolukat, karpalot ja punaherukat. Tykkään kirpeistä hedelmistä ja marjoista.

En lähtisi mistään hinnasta avaruuteen, saati kaukaiseen Marsiin saakka. Puistattaa ajatuskin, että olisin keskellä ääretöntä tyhjiötä suljettuna alukseen, josta ei niin vain lähdetäkään kävelemään, mikäli iskee klaustrofobia tai muu paniikki :open_mouth:. Viihdyn mainiosti täällä tutulla ja turvallisella Telluksella.

Harrastan harrastelijateatteria ja niitä projekteja on tullut tehtyä ja olen toki tykännyt tosi paljon. Telkkarissa olisi mielenkiintoista osallistua johonkin seikkailua ja tutkivaa journalismia yhdistelevään ohjelmaan, kuten Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin Madventures. Tosin oikeasti en varmaan uskaltaisi lähteä sellaisille reissuille. Minullehan iskee kulttuurishokki jo suunnilleen Tukholman tai Tallinnan satamassakin :grin:

Olen todella ilahtunut, että Erika Vikman lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin ja toivon hänelle onnea ja menestystä kisaan. Biisi ei kyllä ollut kummoinenkaan, perusviisukamaa. Erika Vikmanilla on paljon parempiakin kappaleita, mutta rakastan Erikaa :heart:. Sillä naisella on asenne kohdillaan :smiley:.

Muita UMK 2025 -biisejä en ole kuullut paitsi sen diskatun One morning leftin Puppyn. Ei tainnut tehdä minuun suurta vaikutusta, kun en enää juurikaan muista sitä.

Minkä ikäisenä kokeilit päihteitä ensimmäistä kertaa?

2 tykkäystä
1667

En ole varma enää minkä ikäisenä ollaan kutosluokalla (13?), mutta silloin join ja poltin pilveä ensimmäisen kerran. Nuoruusiässä tuli kokeiltua amfetamiiniakin (18-v.), mutta sekin jäi siihen. Juominen on ainoa, mikä jatkui. Siitäkin pidin aina välillä parin - muutaman vuoden taukoja. Viimeisin oli kuukauden vajaa 8 vuotta.

En keksi uutta kysymystä, joten jatkoa seuraa samasta;

1 tykkäys
1668

Alkoholia 12-vuotiaana(Kutosluokalla ollaan 12, riippuen toki missä kohtaa vuotta on syntynyt ja missä vaiheessa kutosluokkaa mennään) ja se oli rakkautta ensipuraisulla. 13-14-vuotiaana kannabis ja pillerit ja siitä lähtikin vauhdilla lupaava sekakäyttöura. 17-vuotiaana amfetamiini. Ihan piripäänä meni pari-kolme vuotta. Onneksi rauhoittui vähän sen jälkeen, koska piri kyllä sekoitti meikäläisen pään helvetin lahjakkaasti. Sen jälkeen käyttelin sitä vielä pitkään silloin tällöin, mutta eipä siitäkään koskaan mitään hyvää seurannut. Piri jäi ihan itsestään jo vuosia sitten ja nykyään mietin mitä helvettiä olen siinä koskaan nähnyt. Toki muistan kivat nousut, mutta eivät ne olleet lopputuloksen arvoisia ollenkaan. Parikymppisenä opioidit. Niitä tulikin sitten narkattua enemmän ja vähemmän 15 vuotta ja noin puolet tuosta ajasta ihan täysipäiväisesti. Opparit(enimmäkseen Subu, mutta kaikkia muitakin meni) lopetin 2016 keväällä, eikä ole tehnyt mieli palata niihinkään.

Oikeastaan kaikkien noiden kohdalla se oli rakkautta ensipuraisulla, mutta se ensirakkaus laimeni verrattain nopeasti. Opioidit nyt olivat lähinnä mielialalääkitystä, ei niistä oikein saa mitään hupihuumetta väännettyä pidemmän päälle. Alkoholi on aina ollut se lempparini ja se onkin noista ainut, jota enää käytän. Humalahakuisuudesta huolimatta en pidä sitä kovin suurena ongelmana, koska jo pidemmän aikaa käyttö on ollut n. kerran kuussa, eikä aina sitäkään. Yksinkertaisesti ei vain kiinnosta, eikä jaksa useammin ja tässä on niin paljon parempaakin tekemistä, jolta ryyppääminen olisi pois. En mitenkään istu käsieni päällä hampaat irvessä odottamassa, koska pääsen taas dokaamaan. Usein on käynyt niinkin, että sitten kun se sopiva sauma olisi ollut, ei olekaan kiinnostanut ja olen skipannut koko homman.

Mikä on kantasi eutanasiaan?

1669

Eutanasia pitää sallia ja tehdä siitä laki mahdollisimman pian. Ihmisellä on oikeus kuolla silloin kuin haluaa ja saada tarvittaessa kuolemaansa apua. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan yksin hirttoköysi kaulassa tai hitaasti kituen sängyssään. En käsitä eutanasian vastustajien argumentteja elämän pyhyydestä tai jumalaksi ryhtymisestä. Sietämättömän, jatkuvan kivun kanssa, oli se psyykkistä tai fyysistä, elämisessä ei ole mitään pyhää ja jumalaksi on jo ryhdytty asentamalla ihmisille sydämen tahdistimia yms.

Olin 17 kun join alkoholia ensimmäisen kerran, en pitänyt sitä silloin kovinkaan kummoisena. Aloin kuitenkin juoda pahaan olooni etenevissä määrin 18-vuotiaana. Pilveä kokeilin 32-vuotiaana, seuraavana vuonna MDMA ja taikasienet ja sitten vielä 34-vuotiaana LSD. En varsinaisesti etsinyt huumeita elämääni, mutta olin jo vuosien ajan toivonut että mdma ja psykedeelit osuisivat jotenkin polulleni. Olin lukenut niistä paljon, katsonut muutaman dokumentin ja halusin kokeilla niitä terapeuttisissa tarkoituksissa. Olen kiitollinen, että sain kokea nuo päihteet mitä olin toivonut.

Mikä on lempi vihanneksesi/kasviksesi ja mitä siitä yleensä valmistat?

1 tykkäys
1670

@Reepu olipas sinullakin hurja tausta. Samaa mieltä eutanasiasta. Ei ole mitään ylentävää siinä, että kuolemansairas kituu hitaasti vain koska ehkä voi tapahtua ihme.

Sujuvasti kevyempiin aiheisiin. Lempivihannekseni on kesäkurpitsa. En varsinaisesti valmista siitä mitään erityistä. Pilkon sitä vain aivan kaikkialle. Teen usein kasvismössöjä, joiden olennainen ainesosa krsäkurpitsa on. Sen lempeä maku houkuttelee syömään myls raakana.

**kysymys seuraavalle Oletko kateellinen, kenelle ja millaisista asioista? **

1671

Nykyään en tunnista kateuden tunnetta mutta olen joskus ollut kateellinen joillekkin kun ovat ostaneet uuden auton. Kun itselläni on ollut autoja ymmärsin miten iso rahareikä se on. Jodkus olin kateellinen kun joku oli rakentanut talon mutta kun itse omistin omskotitalon niin siitä oli vain huolta ja vielä isompi rahareikä kuin auto. Joskus olin kateellinen kun ihmiset matkudti ulkomaille lämpimään mutta kun itse pääsin reissuihin niin ymmärsin miten hyvä suomessa on ja kuinka helle ahdistaa.
Joskus olin kateellinen kun jotkut pystyi jäämään pois työelämän oravanpyörästä säästöillään js kun itse pääsin työkyvyttömyyseläkkeellee niin olin tyytyväinen. Ei tarvitse enää olla heillekkään kateellinen.

Nykyään en tunne kateutta kenellekkään koska olen tyytyväinen elämääni.

Kahvin hinnan ennustetaan lähiaikoina nousevan rajusti. Aiotko hinnan noususta johtumatta juoda kahvia yhtä paljon kuin ennenkin? itse siirryn enemmän teehen ja jätän kahvin yhteen mukiin päivässä

1672

Näyttäisihän se hinta nousevan aika paljon ja kyllähän se vähän vituttaa nuukaa paskiaista, mutta vielä en ole tehnyt mitään radikaaleja ratkaisuja semminkin, kun kaapissa on kaksi avaamatonta pakettia hyvillä päiväyksillä.

Minä juon kahvia 2 mukillista(3,5 dl on se muki, että ei puhuta mistään kupillisista) aamuisin ja isäntä juo 3 mukillista päivän mittaan, joten mitenkään massiivista kahvin kulutus ei tässä huushollissa ole. Vieraille toki keitetään, jos haluavat, mutta harvoin meillä vieraat ovat meitä juoneet tai syöneet vararikkoon. Pärjään taloudellisesti hyvin ja helposti on varaa nipistää kaikenmaailman huvituksista ennen kun kahvi aiheuttaa konkurssin. Se on sitten kysymys erikseen, mitä kukakin priorisoi elämässään etusijalle. Ruoan hinnan nousunkin toki huomasi kauppalaskusta, mutta ei se lopulta aiheuttanut mitään olennaista rahatilanteeni heilahtamista, vaikken edes juuri muuttanut niitä kulutustottumuksiani. Kahvin hinta vain tuppaa olla tyypilliselle suomalaiselle sellainen ihmisoikeuskysymys ja talouden mittayksikkö, vaikka muutoin heittelisi rahaa mihin huvittaa.

Eutanasialle näytän ehdottomasti vihreää valoa, jos se on parantumattomasti sairaan(Sairauden ei tarvitse olla välttämättä kuolemaan johtava, mutta heikentää olennaisesti elämänlaatua vailla toivoa paremmasta) täysi-ikäisen ja oikeustoimikelpoisen ihmisen oma tahto. Homma menee hankalammaksi alaikäisten tai muutoin ns. ei ihan täysillä käyvien, esim. kehitysvammaisten kohdalla. Toisaalta sellaisen ihmisen elämä voi olla totaalista kärsimystä, jonka tämä itsekin haluaa lopettaa, mutta toisaalta; kuka sen päätöksen lopulta oikeasti tekee. Esim. 5-vuotiaan lapsen, joka vetelee viimeisiään parantumattoman syövän kourissa, elämä voi olla saattohoidossa silkkaa kärsimyksen pitkittämistä, mutta eipä siltä lapselta oikein voi saada syyntakeista suostumusta asiaan, jota ei ymmärrä, kuin korkeintaan aikuisten aivopesun kautta.

MT-sairauksissa olisin aika varovainen eutanasian suhteen. Niissä tuppaa olla pahenemis- ja paranemisvaiheita ja pahenemisvaiheessa moni haluaa kovastikin päättää päivänsä, vaikka heti huominen olisi jo ihan elämisen arvoinen. Oma kokemukseni on, että aurinko voi alkaa paistaa hyvinkin kirkkaasti sinne risukasaan monen vuoden tuskassa talsimisen jälkeen, mutta tietysti siinä mennään vaarallisille vesille, jos omaa kokemusta alkaa käyttää yleisenä mittapuuna tällaisissa asioissa. Sitten tullaan tietysti siihen, että kyllä MT-potilaat ovat osanneet itsemurhia tehdä sangen ikävillä tavoilla, että ei ole ihan yksinkertainen tämä eutanasiakysymys minulle.

Kaipaatko jotakin markkinoilta poistunutta tuotetta?

1673

Eilen just viestittelin veljentytön kanssa Fazerin vadelmajogurtti-suklaapatukasta ja kerroin hänelle että KUN MINÄ OLIN NUORI oli Fazerilla tällainen samanlainen omenajogurtti-suklaapatukka (myös mansikka) ja että se omena oli todella hyvää. Ehkä tuon nyt sitten toivoisin palaavan, vaikken muuten suklaatista kauheasti välitä. Ja no, täällä missä asun oli aikoinaan ravintola Martina, jossa oli sellainen vuohenjuustoleipä mitä muistelen vuosien jälkeenkin kuola valuen.

Kahvia en ole koskaan juonut, kerran maistoin pienenä äitini kupista. Pahaa oli, ei jatkoon.

Ei varmaan tule yllätyksenä että kadehdin tällä hetkellä kaikkia jotka saavat nukkua kissan vieressä ja kuulla sen kehräyksen, leikkiä kissan kanssa ja pitää hyvänä omaa pientä karvakasaa. Kateus muuten on aika vieras käsite itselleni, enemmänkin tunnen surua joistain asioista mitä muilla on ja itse on ne menettänyt. En tarkoita materiaalisia asioita.

Ole Pelle Peloton tai Niisku ja keksi jokin laite helpottamaan/ilahduttamaan omaa elämääsi. Millainen se olisi? Itse keksisin (tällainen voi varmaan kyllä ollakin olemassa) härvelin joka tekisi kylmiä väreitä selkääni kun menen nukkumaan tai no vaikka koko ajan :sweat_smile: Toimisi sähköllä, varmaan pattereilla, eikä koskaan toistaisi täysin samaa liikerataa kun se jollain tikulla piirtelisi menemään selkää ja niskaa pitkin :smiley:

1 tykkäys
1674

Keksisin kaikkiin kenkiin helposti sujahtavan suojasukan, joka ehkäisisi tehokkaasti rakkojen syntymistä, vaikka millaisilla monoilla rymistelisi pitkin maita ja mantuja. Ohut ja kevyt, joka ei tunnu miltään, tietysti kestävä ja pestävä ja ylipäätään aivan ilmiömäinen keksintö. Terveisin: taas jalat ihan rakoilla, kun liukkaus hellitti ja pääsi päästelemään täysillä tuolla lenkkipoluilla.

Toinen on standardipölypussi, joka sopii ihan kaiken merkkisiin ja mallisiin imureihin. Se on yhtä perkelettä, jos imuri menee vaihtoon. Aivan varmasti ne edellisen imurin muuten täysin käyttökelpoiset pölypussit eivät sovi uuteen, vaikka se olisi samaa merkkiäkin. Hyvällä säkällä jostain Prismasta tai Tokmannilta voi löytyä sopivia, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että pitää tilailla niitä jostain erikoisliikkeestä tai maahantuojalta ja tarkkana pitää olla ties minkä sarjanumeroiden kanssa. Mikään mahdottomuushan se ei olisi kehittää tällaista standardipölypussia ja/tai imurin pölypussiosastoa, mutta ilmeisesti nuo miljoonat erilaiset pölypussit ovat yhtä hyvä bisnes, kuin Applen laturit :roll_eyes:

Minäkin kaipaan menneiltä vuosilta paria Fazerin suklaata. 2010-luvun puolella oli vielä sellainen perusmallin levy semitummaa päärynä-mantelisuklaata ja kyllä oli hyvää. Joskus ysärillä Fazerilla oli suklaapatukka, jossa oli mintturakeita ja kyllä oli hyvää sekin.

Tämä ei koske mitään yksittäistä tuotetta, mutta monen ennen ihan laatumerkin tekstiilit ovat menneet paljon huonommiksi, kun ne nykyään valmistetaan halvalla ties missä Bangladeshissa. Tarkkana saa olla, ettei osta sekundaa.

Pitäisikö mielestäsi julkiseen terveydenhuoltoon pääsyä rajata elintapojen perusteella tai vaihtoehtoisesti palkita terveellisistä elintavoista jotenkin yhteiskunnan toimesta?

1675

Näkisin että homma menisi hirveän monimutkaiseksi jos hoitoon ei pääsisi itseaiheutettujen sairauksien takia. Kuka sen dit määrittelee johtuuko edim lihominen lääkityksestä vai ylensyönnistä. Tapahtuisi paljon oikeusmurhia.
Mutta hyvistä elintavoista voisi hyvin palkita vaikka vuosittain myönnettävällä presidentin mitalilla. Ei sen tarvitse olla verohuojennus koska sekin menisi monimutkaiseksi. Mitalin voisi myöntää esimerkin omaisesti ihmisille, jotka on esimerkillisesti pitäneet itsestään huolta ja näyttäneet mallia muille. Itse en kyllä sellaista mitalia ikinä saisi kun inhoan liikuntaa.
Valtiovalta voisi hyvin huomioida terveelliset elämäntavat ja kannustaa ihmisiä mutta mitalia ei pidä myöntää ammattiurheilijoille vaan ns. Taviksille esim urheiluseurojen vaikka nyt hiistoseurojen ym. ohjaajille ja jäsenistölle. Tai esim päihderiippuvuuksen selättäneelle aktiiville.
Sen ympärille voisi rakentaa oman päivän joka voisi olla myös liputuspäivä. Mikä sen nimi olisi onkin sit ihan oma juttunsa.

Mikä on mieluisin radiokanavasi?

1 tykkäys
1676

Radio Rock. Isäntä kuuntelee joskus netistä joitakin ulkomaalaisia mitä lie merirosvoradioita. Niissä soitetaan hyvää punkia, mutta hyvin vähän minä yleensä radiota kuuntelen. Musiikissa haluan itse toimia DJ:nä ja uutiset sun muut puheenaiheet mieluummin luen, kuin kuuntelen. Se rokkiradiokin tulee napsautettua päälle lähinnä silloin, kun ajan autolla ja autolla ajan harvoin, kun en sellaista edes omista.

Julkiseen terveydenhuoltoon pääsyä ei mielestäni missään tapauksessa pidä rajata elintapojen perusteella. Ei kuulu ihmisoikeusvaltioon sellainen semminkin, kun se rajanveto itseaiheutetun ja muuten vain sairastamisen välillä tosiaan on vaikeaa. Ja vaikka kyse olisikin ihan selkeästi itseaiheutetusta tilanteesta, esim. liiasta epäterveellisen mätön syömisestä tai ryyppäämisestä, syyt siihen ovat yleensä jossakin muualla, kuin siinä, että henkilö ihan yhteiskunnalle vittuillakseen ja kalliiksi tullakseen päätti ryhtyä juopoksi tai läskiksi. Ja mites sitten vaikkapa liikuntavammat? Ammattiurheilija ei tunnetusti tervettä päivää näe, mutta niin vain heitä pidetään suurinakin esikuvina terveellisissä elämäntavoissa. Överiksi pystyy vetämään kaiken, myös ne terveelliset elämäntavat. Lisäksi tuota rajausta on käytössä jo nykyiselläänkin. Esim. alkoholikirroosipotilas ei todellakaan ole ensimmäisenä maksansiirtojonossa. Tämä on toki ihan oikein.

Tietynlaista palkitsemista kyllä kannatan, mutta ei niin, että niitä palkintoja jaellaan yksittäisille ihmisille verohelpotusten tai jonkin muun muodossa. Millä sitä edes valvotaan, ostaako joku kaljaa ja makkaraa käteisellä? Ihan yksinkertaisesti siitä voidaan lähteä, että verotus tappiin epäterveellisissä elintarvikkeissa ja vastaavasti minimiin hevi-tuotteissa ym. kiistatta terveellisiksi todetuissa ruoissa. Vähän huvitti tämä ehdotus verohelpotuksista niille, jotka eivät dokaa tai polta. Alkoholi ja tupakka ovat varsin raskaasti verotettuja niin kuin pitääkin. Sen verohelpotuksenhan saa automaattisesti siinä, kun ei osta niitä.

Mitä mieltä olet eläintarhoista?

1677

En ole eläissäni käynyt eläintahassa. Olen ehkä siksi jäävi sanomaan niistä mitään. Jos kyseessä on kuitenkin kuoleva laji niin on hyvä että kantoja elvytetään ja palautetaan luontoon. Sehän nykyään on myös korkeasaaren tehtävänä että lajit säilyisi. Eläintarhojen työ kuitenkin on turhoo jos lajin esiintymisalueella ihmiset jatkavat tuhotöitään ympäristöön ja salametsästävät niitä paremman seisokin saamiseksi.

Minkälainen olisi huonoin lahja jonka voisit kuvitella saavasi?

1678

Nukkavieru vaate kirpputorilta. Vaikka harrastankin kierrätystä ja käyn kirpputorilla, en ikinä ostaisi lahjoja sieltä. Minä sellaisenkin olen kyllä saanut ja suoraan sanottuna hieman järkytyin.

Mikä on paras keinosi olla ilman alkoholia?

1679

Minä olen ajatellut sitä täydellisen inhottavaa, nihkeän limaista, suihkussa lähtemätöntä, monen päivän rapulahikeä jonka aina sain itselleni aikaiseksi kun join monta päivää. Se ajatus ja mielikuva, muisto on edelleen puistattava ja sitä muistellessa ei ajatus alkoholista ole kovin houkutteleva.

Huonoin lahja on varmaan sellainen jolla en tee mitään tai jokin koriste-esine kotiini josta minun kuvitellaan tykkäävän, mutta en tykkää. Äidiltäni olen saanut lahjaksi joitain jalkojen hoitotuotteita, jotka varmasti ovat laadukkaita ja hyviä mutta ei minun tule hoidettua jalkojani niin kuin joissain jalkahoitoloissa, en jaksa, ei kiinnosta!

Eläintarhat pääsääntöisesti ovat olleet eläinten riistoa rahanahneille ihmisille, eläinten kuuluu olla lajityypillisissä ympäristöissään vapaina. Nykyään varmasti on eläintarhoja joissa eläimille yritetään luoda hyvät elinolot ja joitain lähes menetettyjä lajeja yritetään pitää hengissä, ehkä jopa vapauttaa luontoon, sen hyväksyn. Yksiä hirveimpiä eläintarhoja ovat nämä delfiinien ja miekkavalaiden vesialtaat ja näytökset ihmisille. Tarinat vangituista, emoiltaan ja perheiltään riistetyistä miekkavalaista särkevät sydämen ja saavat minut vihaamaan ihmiskuntaa.

Uskotko Euroopan pystyvän ottamaan vastuun itsestään ja puolustuksestaan?

2 tykkäystä
1680

TOIVON hartaasti, että Eurooppa pystyy vastaamaan itse omasta puolustuksestaan, mutta rehellisyyden nimissä olen aika skeptinen asian suhteen varsinkin, jos laajempi sotilaallinen konflikti iskee Eurooppaan tässä pian. Toivottavasti niin ei käy. Nyt Euroopan on korkea aika lopettaa vatulointi ja ryhtyä tositoimiin vahvan ja uskottavan puolustusstrategian luomiseksi. Euroopassa on ihan liian pitkään luotettu sinisilmäisesti siihen, että kyllä jenkit rientävät jeesaamaan, jos joudutaan kuseen ja nyt sitten ihmetellään, että mites siinä nyt näin kävikään Jenkkilän kanssa.

Suomen Puolustusvoimia pidän kyllä vahvoina, toimintakykyisinä ja uskottavina, mutta eivät nekään yksinään ihmeisiin pysty, jos oikein kusiset paikat tulee.

Huonoja lahjoja on kaikki sellainen krääsä, jota en tarvitse mihinkään. Esimerkiksi vaatteet, jotka eivät ole lainkaan minun makuuni, ovat tyystin väärän kokoisia tai umpisurkealaatuista Kiinan pikamuotia. Liput tai lahjakortti tapahtumaan tai palveluun, joka ei voisi vähempää kiinnostaa minua. Inhokkibändini levy jne., jne. Keksisi noita turhia lahjoja vaikka kuinka paljon, kun oikein miettimään ryhtyisi. En kyllä muista, että olisin elämässäni paljoakaan huonoja lahjoja saanut.

Eläintarhoista ajattelen ensisijaisesti, että ovat jokseenkin kyseenalaista viihdettä ihmisille, jotka tykkäävät ihmetellä vangittuja villieläimiä. Tosin, jos eläintarha harjoittaa uhanalaisten eläinten suojelua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan tarkoituksena elvyttää kantoja ihan niiden luonnonmukaisessa elinympäristössä, eihän siinä mitään pahaa ole. En tosin tiedä, kuinka tarpeellista se suuren yleisön pällistely on uhanalaisten lajien suojelun kannalta, mutta maksaahan eläintarhan ylläpito ja pääsylippu- ym. tuloilla saanee katettua kuluja. Jos eläintarhan toiminta vielä lisää ihmisten tietoisuutta uhanalaisista lajeista ja lajikadosta, hyvä asia sekin on.

Itse voisin mennä käymään Korkeasaaressa kesällä, kun Helsingissä tulee silloin laukattua taas muutenkin, vaikka vähän fifty-sixty olen sen suhteen, kuinka eettistä hupia se on. Pidän Korkeasaarta kuitenkin ihan hyvätasoisena eläintarhana. Ulkomailla en menisi eläintarhaan.

Missä tilanteessa/tilanteissa olet onnellisimmillasi?