Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

Olohuone
1641

^ Heh, olin ehdottamassa hieman samankaltaista. Olisin nimennyt sen tylsästi Yleisen avarakatseisuuden päiväksi. Mihinkään akteihin ei siinä tarvitse ryhtyä, mutta siis uskovainen ja ateisti, konservatiivi ja liberaali, sosialisti ja kapitalisti, natsi ja antifa-tyyppi, turkistarhaaja ja eläinaktivisti jne., jne. juttelisivat keskenään ja kuuntelisivat toistensa näkökantoja. Mikään huono käytös, saatika rikollisuus ei tietenkään olisi sallittua, ihan vain keskustelua, että ymmärtäisi edes vähän toisen ajatuksenjuoksua.

Minusta tuo olisi hyvä idea, mutta aika harva sitä varmaan lähtisi juhlimaan, mikäli juhliminen ymmärretään hauskana ja vapaaehtoisena hommana, ei minään kansalaisvelvollisuutena. Sen verran hyvin jengi viihtyy kuplissaan komppailemassa samanmielisiä. Palkallinen vapaapäivä kyllä varmaan kelpaisi monelle. Vähän niin kuin jokin loppiainen; ketään ei kiinnosta, mutta onpahan töistä/koulusta vapaata.

Sitten kysymys: Kesko, S-ryhmä vai Lidl?

1 tykkäys
1642

S ryhmä. Halpoja coopin tuotteita joten meidän ruokakori on halvempi siellä. Laajempi valikoima eikä tarvii käydä monessa kaupassa. Bonuksia tulee joka kk yli 30e ja ne voi käyttää missä kaupassa vaan ilman aikarajoituksia ja on ihan rahaa tilillä. Ylijäämän palautus on maksettu joka toukokuu ja yleensä on saatu yli 200e puhdasta rahaa tilille siitä kun ollaan keskitetty ostokset. Useampi kassa auki ja asiointi sujuvaa ja aukeaa jo seiskalta kun lidl vasta kasilta.

mikä on noloin väärinkäsitys jonka olet kokenut?

1643

Onhan noita noloja tilanteita sattunut vaikka ja kuinka, mutta pistän tähän yhden tyhmän jutun, jonka äkkiseltään muistan:

Joskus nuorena(Ihan täysi-ikäinen olin kuitenkin) tapasin yhden kaverini kaverin, jota en siis tuntenut entuudestaan lainkaan. Tällä tyypillä oli paha puhevika. Luulin ihan tosissani, että hän vain pelleilee ja aloin matkia puhettaan suoraan päin naamaansa, kun olin taas olevinani hauska lähinnä omasta mielestäni. No, ei hän sitten pelleillytkään ja sitten ei ollutkaan hauskaa enää kenelläkään :flushed:.

Tämä ei ole varsinainen väärinkäsitys, vaan lähinnä omaa sivistymättömyyttäni. Kerran kutsuin yhtä irlantilaista britiksi. Tiesin siis kyllä, että hän on irlantilainen, mutta ajattelin, että kaikki ne brittejä sieltä saarilta ovat. Loukkaantui verisesti ja väänteli minulle rautakangesta, kuinka irlantilaisen pitäminen brittinä on ihan sama asia, ellei pahempikin, kuin suomalaisen pitäminen venäläisenä tai ruotsalaisena :flushed:.

Kaupparyhmistä oma lempparini on Kesko. Laaja ja laadukas valikoima ja mm. vegetuotteissa löytyy enemmän valinnanvaraa, kuin noilla muilla kauppaketjuilla. Tämä siis koskee K-Supermarketteja ja Citymarketteja. Ei noissa missään pikkukaupoissa myydä mitään ja sekin vähä on pirun kallista. Toinen syy on puhdas tottumus, kun olen iät ja ajat asioinut pääasiassa samassa vakkarisupermarketissani. Keskon kaupat ovat kyllä yleensä kalliimpia, kuin S-ryhmä ja Lidl, mikä ei oikein sovi kaltaiselleni kitupiikille, mutta näillä mennään. S-marketeissa ja Prismoissa voin kyllä käydä, jos niikseen tulee, mutta Lidliin en mene, kuin viimeisessä hädässä. Ei tuohon mitään traumaa tai muutakaan draamaa liity. Jotenkin en vain ole koskaan oppinut ottamaan kyseistä kauppaa omakseni. Ulkomailla Lidl kyllä kelpaa, koska on se siellä tutumpi, kuin paikalliset kaupat.

Millainen kielitaitosi on?

1644

Ymmärrän perus enkkua hyvin. Pärjäisin ulkomailla englannilla. Jostain syystä kuitenkin enkun puhuminen ja kirjoittaminen on heikoin lenkkini. Pystyn tarkistamaan onko chstgpt kääntänyt tekstin oikein enkuksi mutta jostain syystä en saa kirjoittaessa tekstiä oikein. Mulla on tieto mutta se ei siirry puhuttuun ja kirjoitetuun tekstiin.
Pystyn hyvin seuraamaan enkun kielisiä videoita ja ymmärrän edim. Britiläisen kulttuurin vitsejä.

Ruotsia ymmärrän sanan sieltä ja toisen täältä mutta en osaa kuin kiittää ja esitellä itseni ruotsiksi ja kysyä nimeä. Meillä oli hirviö ruotsin opettaja joka tuhosi mielenkiinnon koko kieltä kohtaan. Hän käytti jakkupukuja ja polvipituisia hameita. Joka päivä oli erilainen suurikokoinen rintakoru ja hiukset oli tiukasti nutturalla. Hän oli koulun vihatuin opettaja eikä ikinä edes hymyillyt. Opettamistyyli oli teoreettinen, kuiva ja tiukka. Hän ei tyylillään onnistunut kuin tappamaan seiska luokan alussa olleen mielenkiinnon ruotsinkieltä kohtaan.

Kouluun liittyvä kysymys:
Millainen oli mieluisin opettajasi koulu/opiskelu urallasi?

1645

Yläasteella käsityön opettajamme. Hän oli saamelainen ja hänellä oli paljon mahtavia tarinoita lapsuudestaan. Sekä ihanan kiiltävä, pitkä, pikimusta tukka. Pidin hänestä kovasti. Uskonnon ja historian opettajamme oli myös sellainen heppu että hänen tuntejaan oikein odotti. Rento, reilu mies ja onnistui työssään erinomaisesti kun sai nuoret innostumaan opettamistaan aineista. Kerran harjoittelin näyttämään keskisormea eri tyyleillä hänen tunnillaan. Olin juuri tehnyt sen missä toisella kädellä pyörität ilmaa kuin veiviä ja keskisormi nousee hitaasti pystyyn ja tietenkin se pystyyn ehtinyt keskisormeni osoitti juuri hänen selkäänsä kohden kun hän yllättäen kääntyi. Hölmistynyt ilme ja kysymys että mitäs sinä teet ja itse punaisena selitin että tässä vain harjoittelen keskisormen näyttöä että tarpeen vaatiessa osaan. Opettaja naurahti ja sanoi että eihän siinä sitten mitään.

Puhun ja ymmärrän englantia hyvin ja kirjoitan vielä paremmin. Muutaman lauseen pystyn sanomaan ruotsiksi sekä ranskaksi, mutta enpä voi kehua oikeasti mitenkään noita kieliä osaavani. Yläasteella ollessani opettelin kirjoittamaan riimukirjaimilla, mutta en osaa enää lukea noita raapustuksiani.

Lähikauppani on K-Supermarket ja sitä käytän eniten. Olen mahdoton kurkun, tomaatin ja paprikan suurkuluttaja ja näin talvisaikaan on tärkeää etteivät ne jäädy kävely/pyörämatkalla joten kaupan sijainti on itselleni tärkein tekijä. Prismasta haen silloin tällöin sitten joitain asioita mitä tuosta lähikaupasta ei saa ja ei-talvisaikaan käyn siellä muutenkin useammin. En omista minkään kaupan plussapalloja ja etukortteja.

Jatketaan koulukysymyksellä, kerro jokin muisto kouluajaltasi? Saa olla hieno tai kamala muisto tai molemmat.

1 tykkäys
1646

Muisto kouluajalta. Meillä oli yläkoulussa hyvin feminiini miesopettaja ma, fy ja ke. Hän oli varsin nörttimäinen ja naismainen ja hänen oli vaikea saada pidettyä yläkoulumme luokkaa kurissa. Hän oli myös mm. valvomassa isosiskoni luokkaristeilyä ja kuulemma häneltä kysyttiin tax free -kaupassa paperit, kun taas jotkut ysiluokkalaiset saivat ostettua olutta ilman papereita.

Minä kävin hänen fysiikan tunneillaan, jotka pidettiin samassa luokassa kuin biologian tunnit. Eräällä tunnilla löysin biologian opettajan sumutuspullon luokasta ja aina, kun Simo-Pekka (siis tämä nörttimäinen, feminiini opettajamme) kirjoitti taululle, minä suihkutin häntä sumutuspullolla. Hän ei lainkaan tajunnut asiaa ja katseli monta kertaa kattoon, että mistä sumuvesi tulee. Me oppilaat pidättelimme nauruamme ja yhden kerran taas sumutettuani häntä, hän katseli katon suuntaan, kunnes vihdoin tajusi katsoa meidän luokan suuntaan. Jäin kiinni ja sain kotiin vietävän “keltaisen lapun”. Siinä rangaistuksen syy oli “sumutti opettajaa sumutuspullolla”. Saimme tästä kunnon naurut, mutta vanhemmat ei toki tykänneet…

Tuli mieleen tuolta Reepun ketjusta seuraava kysymys; paljonko sinulla on lainaa ja mitä lainoista loppusumma koostuu?

Minäkin mainitsin ketjussa, että nykyään olen velaton. Ennen oli mm. H&M:n ja Elloksen tili ja Visa ja mitä ties muita. On ihanaa, kun sain ne maksettua pois.

1 tykkäys
1647

^ Nauratti ihan hitosti tuo sumutuspullotemppu :laughing: Kävi tosin sääliksi tuota opettajaakin ja se on sentään tämän koulutraumatisoituneen kohdalla aika harvinaista :grin:.

Ei ole lainaa, eikä velkaa. En harrasta. Edes silloin, kun narkkasin täysipäiväisesti, en onnistunut velkaantumaan millekään taholle, jos toki meininki oli paljon köyhempää. Nythän tässä elää oikein leveästi ja huolettomasti. Tunnustan, että on sitä vähän tullut ennakkoperintöä saatua, mutta eipä se juuri arjessa näy, kun en nuukuuksissani niitä törsäile. Onpahan sitten puskuria, kun kaikki koneet hajoavat samaan aikaan ja kissan eläinlääkärilasku nousee tähtitieteellisiin summiin.

Porukoilleni olen ollut aikoinaan velkaa, kun makselivat nuorempana tehdyistä rikoksistani saamani sakot ja vahingonkorvaukset, etten joutuisi enempää kuseen niistä. Nuo olen maksanut pois jo kauan sitten. Mistään suurista summista ei ollut kyse, eivätkä porukat kiskoneet korkoa.

Mihinkään osamaksu-, kulutusluotto- tmv. hommiin en ole koskaan lähtenyt. Periaate on se, että jos mulla ei ole varaa maksaa jotakin kerralla ja tililläni jo olevista rahoista, silloin mulla ei ole varaa siihen ja piste. Katsellaan ehkä myöhemmin, jos joskus olisi varaa. Jokin asuntolaina tietysti olisi eri juttu. Harva parempituloinenkaan niitä kämppiä käteisellä ostelee(Paitsi yksi sukulaistäti, eikä ollut edes rikas, helevetin nuuka vain), mutta eipä ole sitäkään, kun vuokralla asun.

Siitäpä seuraava kysymys: Mitä hyvää olet oppinut lapsuuden kodistasi?

Minulla on tuo, että rahasta ollaan tarkkoja. Se on ollut melkein kirjaimellisesti kullanarvoista, kun tässä pienillä tuloilla on pitänyt pärjätä koko aikuisikänsä. Ei tarkoita mitään aivan sairaalloista nuukailua, vaikka jotkut väittävät minun sitäkin harrastavan. Jotkut hullut sukulaiset ovat kyllä tehneet oikein taidetta siitä, miten nuukaillaan nuukailun ilosta niin, että se tulee lopulta pirun kalliiksi. Esim. talo pilalla, kun ei raaskinut talvella lämmittää tai teki itse sähkörempan jollain 60-luvulla hankitulla sähkärin pätevyydellä ja yllättäen ei vakuutus korvannut, kun talo paloi melkein maantasalle ja lopulta piti hankkia se oikea sähkärikin hoitamaan hommat :laughing:.

Muita juttuja sitten mm., että poliittisesti ollaan vasemmalla ja jumalaan ei uskota. Nuo nyt ovat tietty subjektiivisia juttuja, ovatko hyvä vai huono asia, mutta omaan arvomaailmaani istuvat.

2 tykkäystä
1648

Opin lapsuuden kodista kotitöiden tekemisen. Äidin kanssa opin tekemää pullaa ja ruokaa. Äiti opetti että kotityöt pitää tehdä. Muut sisarukseni ei äidin mukana touhunnut. Opin ettei raha kasva puussa ja moni asia jää haaveen tasolle mutta myös sen että hyvää elämää voi elää myös ilman rikkauksia. Opin säilömään ruoan tähteet ja arvostamaan myös niitä.
Isältäni en tainut oppia mitään. Hän ei meidän kanssa viettänyt aikaa eikä muistini mukaan juuri edes puhunut meille :flushed: äidille puhui ja me puhuttiin isälle äidin välityksellä. mutta selkään kännissä antoi heti kun keksi siihen syyn. Hän opetti käänteisesti varomaan esimerkkiään. Sen opin olen oppinut vasta nyt raitistuttuani.

Millainen oli painajainen jonka muistat jollain tapaa vieläkin?

1649

Näen unia lähes joka yö ja muistiin ne jäävät. Nuorempana odotin aina innolla nukkumaanmenoa, se oli minulle kuin toinen todellisuus jossa seikkailtiin ja unimaailmani oli niin kaunis ja mahtava! Kunnes kaikki muuttui täysin päinvastaiseksi… Tämä on yksi suurimmista asioista joita VIHAAN aivojeni traumatisoitumisessa. Kissoihini kohdistuvat painajaiset ovat todella raskaita, eräänä yönä kolme kissaani tungettiin elävinä muovikassiin ja ne upotettiin järveen enkä pystynyt tekemään mitään, vain katsomaan sitä hirveyttä ja niiden kärsimystä ja hätää kauhistuneena. Täytyy sanoa, etten olisi koskaan voinut kuvitella millaisia unia ja muita kuvitelmia ihmisen aivot voivat alkaa tuottaa, niin SAIRAITA itseeni ja muihin kohdistuvia väkivaltaunia olen nähnyt.

En ole koskaan ollut velkaa muille ihmisille, pankille vain. Asumiseen liittyvissä asioissa, asumisoikeusmaksu ja sitten otin lainan rakentaessani makuuhuoneestani elokuvateatteri- ja musiikinkuunteluhuoneen ja kerran kissani eläinlääkärikuluissa kun ei silloin säästöt riittäneet. Ja no, olin parikymppisenä työttömänä ja silloinen poikaystäväni jeesasi. Kun pääsin itse töihin ja sain kerättyä rahaa, maksoin meille matkan Sveitsiin, maksaakseni hänelle takaisin ja kiittääkseni tuesta.

Liikunnallisen elämäntavan opin isältäni. Isäni oli mikä oli (molemmat vanhempani ovat ihmisiä, joista ajattelen että heistä ei vain ollut vanhemmiksi), en ole hänen kanssaan muissa tekemisissä kuin tekstiviesti ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja kävin kyllä katsomassa syksyllä sairaalassa kun hän sai sydänkohtauksen. Mutta olen kiitollinen että hän pisti meidät lapsesta lähtien liikkumaan. Siitä on ollut paljon hyötyä elämässäni.

Minkä harrastuksen aloittaisit jos siihen olisi kaikin tavoin (taloudelliset, ajalliset, terveydelliset yms.) mahdollisuudet?

1 tykkäys
1650

Jos voisin aloittaa uuden harrastuksen, ostaisin puhallinsoittimen ja ottaisin yksityistunteja oppiakseni soittamaan sitä edes jotenkuten. Tai sitten menisin laulutunneille.

Lapsuuden perheessäni toitotettiin aina, että meillä ei ole musikaalista kykyä. Me puursimme ja piirsimme, minäkin haaveilin löytäväni ammatin kuvien parista. En löytänyt. Nykyään, kun olen lähes 60-vuotias, olen kateellinen kaikille laulua ja soittamista osaaville, koska musiikki aivan oikeasti menee syvälle ja tuo iloa. Olen hiukan masentunut ulkosuomalainen, joka harkitsee avioeroa täkäläisestä puolisostaan. Puurran ja piirrän, mutta musiikin voisin kuvitella auttavan mielialaani. No, kuuntelen kyllä paljon.

Kysymys: Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?

1 tykkäys
1651

Älä tee mitään -neuvo on auttanut paljon tätä hätähousua niissä lukuisissa tilanteissa, kun kiihdyn sekunnissa nollasta sataan yleensä jonkin varsin vähäpätöisen ongelman osuessa kohdalle ja olen heti ja mitään ajattelematta säntäämässä korjaamaan asiaa. Aina asioihin on löytynyt ratkaisu ja yleensä vieläpä hyvin helposti. Lopputulos on vain monesti paljon parempi, kun ensin istuu alas ja antaa asian olla, sitten vasta ryhtyy miettimään, mitä olisi hyvä tehdä ja ehkä jopa kuuntelee jonkun toisenkin ehdotuksen.

Elä, älä ole on myös hyvä neuvo. Eläähän sitä elämää kannattaa silloin, kun elossa on. Tuntuu, että monet lusivat elämäänsä hirveänä pakkopullana pois päiväjärjestyksestä ja aikuiset ihmiset valittelevat, että ei oo mitään tekemistä niin kuin teinit(joille se suotakoon). Onhan sitä tekemistä vaikka kuinka ja jokaiseen makuun, jos ei ole eristysselliin lukittu. Ja välillä se ei minkään tekeminenkin on hyväksi. Toki ymmärrän, että esim. vaikeasti masentuneena, vaikeista fyysistä rajoitteista kärsivänä tai jonkin akuutin kriisin ollessa päällä sitä elämää ei niin iloisesti henkselit paukkuen eletä, mutta muuten mikään ei estä vapaata kansalaista tässä maassa.

Minullakin unelmaharrastus liittyy musiikkiin. Haluaisin laulaa bändissä. Ei tule toteutumaan tässä elämässä, koska en osaa laulaa. Vaikka kyseessä olisi jokin räkäisempi HC-punk -bändi, jossa ei oopperatasoa tarvita, niin ei siitä mitään tule, jos ei kerta kaikkiaan yhtään pysy sävelessä, eikä edes osu mikkiin silloin, kun pitäisi :laughing:. No, ihan sinut olen tämän puutteeni kanssa ja aina sitä haaveilla saa. Se on hyväksi mielenterveydelle.

Kenet plinkkiläisen haluaisit tavata oikeassa elämässä? Ei siis oikeasti tarvitse haluta tavata ketään(En minäkään halua), mutta jo leikitään, että haluaisit tavata jonkun/joku pitäisi tavata.

1652

Minulla on niitä useampia: sinä Winston, Reepu, Projekti 0_0, Metsänpeitto, Sarvikuoma, Fincoco ja keitä muita vielä. :sweat_smile:

Nyt oli niin mielenkiintoinen kysymys, että jatketaan samalla linjalla;

“Kenet plinkkiläisen haluaisit tavata oikeassa elämässä? Ei siis oikeasti tarvitse haluta tavata ketään(En minäkään halua), mutta jo leikitään, että haluaisit tavata jonkun/joku pitäisi tavata
.”

Edit. Vielä ainakin yksi unohtui: Putkis_0132!

1 tykkäys
1653

Kyllä minä voisin nähdä putkiksen. Siinä on mies joka on oikeesti konkari raittiuden saralla.
Oikeestaan kaikki jo pitempään plinkissä vähentäjien ja lopettajien puolella kirjoitelleet olis kiva nähdä. Porukkaa tulee ja menee ja vain osa jää pidemmäksi aikaa. Lintuannakin on varmasti näinä vuosina nähnyt vaikka minkälaista kirjoittajaa ja vipeltäjää.

Minkälaista piirettä et voi sietää ihmisissä? minulla on ehdoton ykkönen viimetipassa tulijat ja myöhästelijät. Itse olen joka paikassa etuajassa ja mielumin odottelen kuin menen myöhässä. Lähden myös hyvissä ajoin ja lasken paljonko menee aikaa ja sit huomioin vielä mahdolliset eteen tulevat esteet. Sekin voi jotakin ärsyttää.
Esim jos mulla on injektio aika klo 12 2 km päässä keskustassa niin lähden 11.10 bussilla koska 11.40 bussi tuntuu liian viime tipalta vaikka on 11.50 viimeistään terkkarin vastapäätä olevalla pysäkillä. Yleensä kävelen sen matkan varmistaakseni että olen ajoissa.
Lähenee kai jo jotain autisminkirjoa mutta skitsotyyppinen persoona vaikuttaa jossain asioissa autistilta

2 tykkäystä
1654

Minulla on ihan sama kuin Fincocolla (ja joo, vuosien aikana täällä on ollut jos minkämoista vipeltäjää, mutta suurin osa sellaisia, joiden olisi toivonut jatkavan kirjoittelua ja nähnyt sen hyödyn myös heille). Eli en pidä myöhästelijöistä ja sellaisista ihmisistä, ketkä antavat muiden odottaa vain, koska eivät ajatelleet tarpeeksi. Teini-ikäisenä oma lapseni oli mahdoton tapaus, vaikka aina kävin sanomassa ajoissa, että pitää alkaa tehdä lähtöä. Hän saattoi mennä suihkuun 17 minuuttia ennen lähtöä ja minä hengittelin ja koputtelin oveen, että pitäisi jo laittaa vaatetta päälle. Lapsellani on adhd ja hän on autismin kirjolla(lievä) ja hänellä oli muutenkin ajanhallinnan vaikeuksia. Mutta muistan nuoruudestakin entisen parhaan kaverini, kun oltiin lähdössä Vanhan Kajal-klubille (Hgissä) ja minä kävin suihkussa ja meikkasin puolessa tunnissa ja kaverillani kesti 3 tuntia. :exploding_head: Eikä lopputulos ollut yhtään sen kummempi. Muistan kiristelleeni hampaita hänen kanssaan aina, kun kaikki vei niin paljon aikaa enkä vain pystynyt ymmärtämään sitä. Miesystäväni myös oli ennen krooninen myöhästelijä ja minä aina odottaja. Siinäkin tuli hampaita kiristeltyä, mutta miesystäväni on tehnyt hienoa edistystä siinä, että nykyään on lähes aina ajallaan. Töissä ihmettelin työntekijöitä, joilla oli pokkaa tulla kotikäynnille myöhässä (minä odottelin aina asiakkaan rapussa) ja minusta asiakaskäynneiltä ei vain voi myöhästyä. Olemme menossa toisen kotiin, joten aina pitää olla ajallaan. En tajunnut sitä. En tajua myöskään työntekijöitä, jotka tulee aina palavereihin myöhässä eivätkä edes pahoittele sitä.

Minkälaisia ihmisiä/piirteitä ihailet?

1655

Ihailen ihmisiä, jotka seisovat sanojensa takana, eivät pelaa mitään pelejä, jotka osaavat pyytää anteeksi ja joiden sanaan voi luottaa. Myös ihmiset, jotka osaavat nauraa itselleen ovat suosikkilistallani.

Seuraavalta kysyisin: mikä on vaikein päätös, jonka olet joutunut tekemään?

1656

Olin valinnan edessä 2012. Lähdenkö tilalta jolla olin töissä ja ostamani talo menisi vasaran alle vain jäänkö ja jatkan juopottelua ja 24/7 töitä.
Sitä päätöstä mietin vuoden. Lopulta etäs päivä ilmoitin tilan emännälle että lähden välittömästi pois ja irtisanoudun siinä hetkessä. Tuolloin tilalla oli terveydellinen kaaos ja lähes jokainen lehmä oli antibiootti kuurilla erään pesuaine ”vahingon” takia. Lehmille oli määrätty muistaakseni viikon antibioottikuuri joka annettiin pistoksena kerran päivässä. Joka päivä löytyi uudia tapauksia joten rupeama kesti monta viikkoa. Lypsyssä oli yli 120 lehmää. Ilmoitin rupeaman alussa että kun olen antanut viimeisen piikin niin lähden pois. Kukaan ei uskonut minua. Kun olin antanut lääkkeen meni navetan toimistoon ja soitin isän hakemaan. Sen jälkeen soitin emännälle että nyt olen tehnyt päätöksen. Hän oli hyvin ymmärtäväinen. Tilan isäntä ei ollut niinkään ja häntä piti piilotella metsälaitumella kunnes isä tuli. Siinä vaiheessa idäntä oli lähtenyt traktorilla pellolle ja ei nähnyt lähtöä.
Sen jälkeen tila meni konkurssiin. Olin kantava seinä ja panokseni oli iso joten homma levähti heillä käsiin lähinnä tilan isännästä johtuvidta syistä. Hänellä oli sanonta että ” ei aivot voi tehdä peräsuolen töitä” hän istui päivät lähinnä koneella katsellen tube videoita eikä ”alentunut” käytännön työhön. Ihan oli itsensä aiheuttama konkka. Hänen syy se lypsyrobotin utareenhoitoaineen vaihtuminen happoon olikin. Yritti vakuutuspetosta.
Semmonen kiva episodi mutta ilman tuota päätöstä olisin kuollut varmasti. Talo meni vasaran alle koska olin sit työtön ja ehkä se velka joskus vanhenee

Onko sinulla haave jonka haluaisit joskus toteuttaa? Millainen se on?

1657

Tässä tuli juuri yksi haave toteutettavaksi, kun Smashing Pumpkins ilmoitti tulevansa Helsinkiin elokuussa. Sinne siis. Liput tulevat myyntiin huomenna. Eiköhän ne saa, kun on ajoissa kärkkymässä ja yhteydet eivät katkea tai tule jotakin muuta käsittämätöntä säätöä.

Muita haaveita sitten on ainakin se, että hankkiudun eroon tuosta turhasta mikroannosriippuvuudesta benzoihin. Sitä lähden toteuttamaan, kunhan saan nämä lukio-opintoni maaliin toivottavasti vuoden lopulla. Tähän väliin en halua lieviäkään vieroitusoireita sotkemaan pakkaa. Myös jostakin pienimuotoisesta vapaaehtoistyöstä eläinten hyväksi olen haaveillut. New Yorkiin olisi kiva päästä käymään joskus tässä elämässä. Tosin nyt ei paljoa hotsita mennä Jenkkilään, kun siellä on niin paska meininki tuon paskapressan johdolla.

Piti oikein miettiä, mikä olisi ollut vaikein päätös elämässäni tai edes vaikea. En keksinyt. Ikäviä päätöksiä olen toki joutunut tekemään vaikka kuinka paljon, mutta eivät nekään ole olleet vaikeita. Olen sillä tavalla suoraviivainen ihminen, että päätöksen teko ei ole minulle vaikeaa, paitsi silloin tietenkin, jos olen todella pahasti masentunut tai jossakin muussa isossa, pahassa mielitautitilassa. Silloin nyt tulee ihan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia päättää edes sitä peseekö hiukset vai ei, saati ottaako sinappia vai ketsuppia.

Tuosta päästäänkin siihen, että jahkailevia ihmisiä en tahdo sietää. Joko mennään ja tehdään tai sitten ei mennä ja tehdä, mutta ei vatvota ja vatuloida loputtomiin :angry:. Tietenkin ymmärrän, jos on jokin ihan oikea käytännön seikka, joka estää tekemästä sitä päätöstä nyt ja tässä, mutta tarkoitan sellaista ihan huvikseen emmie tiedä -jahkaamista.

Myöhästelijöitä en luonnollisesti siedä minäkään. Itse olen suorastaan neuroottinen, että olen aina ajoissa, vaikkei kyseessä olisi edes mikään tarkkaan aikataulutettu meno. Paikan päällä voi vähän ärsyttää, jos tulin hirveän ajoissa ja on paljon luppoaikaa siinä odotellessa, mutta parempi se, kuin myöhästyä.

Joojoo-miehiä ja -naisia ja kaikessa peesailijoita en myöskään siedä. Minulle saa ja PITÄÄ sanoa, jos on eri mieltä. En kai minä nyt siitä suutu. Mielistelijöistä ja perässä hiihtelijöistä tulee mieleen, että A) mitä helvettiä tuo minusta haluaa tai B) se pelkää minua.

Ihailen sellaisia muut tekee mitä ne osaa, minä teen mitä haluan -tyyppejä. Esim. oma mies, yksi kaveri ja eräs edesmennyt enoni ovat/olivat tällaisia. Jos jokin asia kiinnostaa, se opetellaan ja siihen ryhdytään. Vaikka sitten muutaman yrityksen, erehdyksen ja perkeleen kautta, mutta ei jäädä passiivisena tuumimaan, että olisihan se ja se kivaa, mutta en taida osata tai pystyä.

Verbaalisesti lahjakkaita ihmisiä ihailen.

Arvostan suoraa puhetta, joka ei siis tarkoita mitään huvikseen vittuilua tai sitä, että sanotaan mitä sylki suuhun tuo, vaikkei se olisi mitenkään relevanttia. Rehellisyyttä tietenkin ja sellaista rehtiyttä; suoruutta, välittömyyttä, reiluutta, oikeudentuntoisuutta ja hyväntahtoisuutta ilman, että antaa kenenkään hyppiä silmilleen.

Mielikuvitusleikissä voisin tavata nämä tähän ketjuun vakituiseen kirjoittelijat, eli Lintuannan, Reepun ja Fincocon. Vaikuttavat kaikki ihan symppiksiltä. Projekti_0_0 vaikuttaa fiksulta ja hyväitsetuntoiselta tyypiltä. Sitten on tietysti noita vanhoja Saunan vakkareita monta. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä mainitsen aikoinaan Plinkissä hyvin aktiivisesti vaikuttaneen 1970. Hän on ehdottomasti lempiplinkkiläisiäni :smiley:.

Mitä et tekisi mistään hinnasta?

1658

Minulla oli suurin haave, pukea PikkuRuulle kissojen pelastusliivit ja lähteä (rantaa myötäillen) kumiveneilemään. Toivon ja haaveilen että minulla vielä joskus olisi sellainen kissa, jonka kanssa tuon toteuttaa, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en ole valmis uuteen elävään olentoon (kun pikkulapsi sisälläni edelleen salaa toivoo että PikkuRuu jotenkin tulisi takaisin).

Vaikeita päätöksiä olen joutunut tekemään, mutta vaikein taitaa olla eropäätös miehestä jonka kanssa olimme uskoneet olevamme koko loppuelämämme yhdessä. Hirviö tunkeutui minun kauttani elämäämme ja väliimme, olin niin sairas että sairastutin hänetkin ja yli yhdeksän vuoden suhde oli lopulta lopetettava. Hän on tärkein ihminen joka elämässäni on ollut ja olen kiitollinen että sain tuntea olevani suuresti rakastettu.

En siedä selän takana -puukottajia. Työmaalla muutamia tällaisia ollut, esiintyvät lähes ystävinä mutta aina se totuus heistä on paljastunut. Ihan kammottavia ihmisiä!!

En myisi itseäni seksuaalisesti mistään hinnasta. En ole kiinnostunut rahasta niin paljoa että itseasiassa monikin asia jäisi tekemättä vaikka saisin mitä rahoja tahansa. Onneksi olen tilanteessa jossa ei tarvitse miettiä miten saada lapsilleen ruokaa tms, uskon että sellaisessa tilanteessa äiti tai isä ei kauheasti mieti periaatteitaan tai muitakaan idealistisia ajatuksiaan.

Millainen olisi viimeinen ateriasi?

2 tykkäystä
1659

Viimeinen ateriani olisi kermainen lohikeitto tuoreella ruisleivällä. Aitoa, puhdasta ja hyvää ruokaa.
Tuosta tuli mieleen että kun olin töissä palvelutalon keittiöllä niin kävi aika usein niin että vslmistamani ruoka oli jonkun viimeinen ateria. Muutaman kerran hoitajat kävi keittiössä ilmoittamassa siitä että joku vanhus oli kuollut ruokailun jälkeen. Eivät tietenkään nimeä kertoneet eivätkä edes sukupuolta mutta se oli jotenkin koskettavaa tiedostaa että oli tehnyt jonkun pitkän elämän ihan viimeisen ruoan. Se myös antoi motivaatiota tehdä ruoasta mahdollidimman hyvää.

Jos sinulla olisi mahdollisuudet ja motivaatio perustaa jokin kivijalkaliike niin mitä tuotteita tai palveluita möisit.

2 tykkäystä
1660

Hmm… Varmaan joitakin sisustusjuttuja tai lemmikkieläintarvikkeita. Nuo nyt kiinnostavat vähän itseänikin ja varmaan osaisin niitä myydä, jos nyt osaan myydä yhtään mitään. Kirja- tai levykauppakin olisi kiva, mutta niillä menee sen verran kehnosti näinä aikoina, että uutena, pienenä toimijana alalle tulo kaatuisi varmasti alkuunsa.

Mutta joo, ei todellakaan ole motivaatiota tuohon hommaan. On tässä tullut katseltua yhtä ja toista PK-yrittäjää ja minun silmääni se homma on täyttä helvettiä. Siinä on niin paljon muutakin, mitä pitää tehdä, kuin avata kaupan ovi aikaan X, lörpötellä leppoisia asiakkaiden kanssa ja saada myytyä muutamat romut/palvelut. Vapaa-ajalle saa sanoa aikalailla hyvästit tai ainakin työt sitä kovasti häiritsevät. Palkkaa saa sitten ehkä, jos sitä muilta kuluilta jää, mutta rikastumista on turha odottaa ihan heti. Byrokratian kanssa saa veivata ihan työkseen(Ei se byrokratia välttämättä ole huono asia alkuunkaan, mutta itse en jaksaisi sen rattaissa rusentua niin aktiivisesti). Se on muiden asia, jos tuosta tykkäävät ja katsovat tunteenpalon yrittämistä kohtaa olevan kaiken tuskan ja vaivan arvoinen, mutta ei kiitos minulle. Vaikka minulla olisi Herlinien rahat ja voisin ihan huolettomasti vain harrastella putiikin pitämistä, luultavasti keksisin silti jonkin muun harrastuksen.

Koska viimeksi ilahdutit jotakuta?