Eniten Internetissä minua viihdyttää YouTube ja sielläkin lähinnä musiikkitarjonta. En juurikaan harrasta hupivideoiden katselua, some-postausten lukemista tmv. hömppää. Toki musiikin kuuntelunkin voi hömpäksi laskea, jos niikseen tulee. Enimmäkseen käytän nettiä uutisten ja itseäni kiinnostavien artikkeleiden lukemiseen ym. tiedonhakuun. Uutiset eivät kyllä välttämättä kovin viihdyttäviä ole . Laskujen maksun sun muut käytännön asiat toki hoidan myös netissä, mutta eivätpä ne kummoistakaan hupia ole. No joo, onhan tämä Plinkkiin kirjoittelu ihan mukavaa ajanvietettä. En kait tätä muuten harrastaisi .
Vaikka olenkin armoton vilukissa, valitsen silti mieluummin 25 asteen pakkasen, kuin yli kolmenkympin helteen. Pakkaselta voi aina suojautua vaatteilla ja menemällä sisätiloihin. Hirveitä käristyskupolihelteitä ei oikein voi paeta. Minulle optimaalisin lämpötila on n. +20 astetta, maksimissaan +25. Tarkenee hyvin, mutta jaksaa silti touhuilla kaikkea fyysistä.
Monivalintakysymys: -makea vai suolainen -kahvi mustana vai maidolla/kermalla -kerrostalo vai omakotitalo -taajama vai haja-asutusalue -parisuhde vai sinkkuus -kaamos vai keskikesän yötön yö?
Suolainen ehottomasti. Nuorempana olisin valinnut makean. Hyvin tehty voileipäkakku voittaa makean kakun.
Kahvi maidolla koska en malta odotaa että kahvi jäähtyisi. Ripaus makeutetta mukaan.
Rivitalo vuokralla taajamassa.
Sinkkuus. Parisuhteesta on kokemusta eikä pääni kestä parisuhdetta. Ahdistun parisuhteessa.
Ennen olisin valinnut kaamoksen mutta kyllä minä valoa enemmän kaipaan. Joulukuu alkaa olla jo niin synkää että huomaan ahdistuvani. Syksyllä pidän pimeästä. Jos tarkkoja ollaan niin optimaalisinta olis että herätessä aurinko on noussut ja nukkumaan mennessä pimenee.
Oletko tehnyt sukututkimusta? minä olen jonkun verran (aika paljon) kolunnut kirkon kirjoja ja tällä hetkellä vanhin tietämäni esi-isä on syntynyt vuonna 1435
En ole tehnyt sukututkimusta, mutta olen monesti miettinyt, että se voisi olla mielenkiintoinen harrastus. Ehkäpä vielä jokin päivä innostun ja ryhdyn tuumasta toimeen. Sukuni historiasta löytyy paljon kiinnostavia tyyppejä ja tarinoita, jos kuulopuheisiin on uskominen. Eräs sukulaiseni on tehnyt sukututkimusta ja ovathan ne mielenkiintoisia juttuja, kun olen niitä joskus lueskellut.
Onko sinua koskaan tuomittu rikoksesta? Rikesakkoja ei lasketa.
En tiedä vastaako tämä kysymykseen, mutta 18 -vuotiaana oli ajoneuvon luvaton käyttöönotto, ajokortitta ajo ja törkeä rattijuopumus. Sain ehdollista ja sakkoa ja oli noloa oppia kantapään kautta. Olimme viettämässä iltaa poikaystäväni vanhempien kotona ja saimme kaverini kanssa päähän lähteä hakemaan yhtä kaveriamme mukaan illanviettoon. Olin jälkikäteen kiitollinen, että matka loppui lyhyeen, kun poliisit sattuivat paikalle enkä ehtinyt tehdä mitään vahinkoa.
Tämä onkin hauska kysymys…
Elämäni suurin salaisuus jonka vain lähipiirini tietää. Mutta lintuanna oli rohkea niin otan mallia
19 vuotiaana:
1.törkeä tuhotyö
2.vahingonteko
Reilu 2 v linnaa ja istuin niistä ensikertalaisena 9 kk oli melko kova prässi pidätyksineen ja käräjineen. Kerkesin nähdä turun vanhan kakolan ja sen pihassa olleen vankimielisairaalan anneksen sekä entisen nuorisovankilan keravalla. Nykyään se on lopettanut toiminnan
JOS olisin ollut selvinpäin niin olis jäänyt kokematta mutta en toisaalta kauheasti murehdi. En olisi se joka olen nykyään jos tuota ei olis tapahtunut.
Olin ns. Varttihullu ja se otettiin tuomiossa huomioon. Tekivät mielentila tutkimuksenkin niuvassa. Se vasta olikin mielenkiintoinen paikka itkin holtittomasti kun poliisit otti kiinni ja toinen niistä lohdutteli minua
Isopyörä vähän heitti
Siitä kaikesta on onneksi jo 23 vuotta
Korvausten perään ei ole kukaan kysellyt ikinä. Ei hajuakaan miksi vaikka semmoset määrättiin. Ehdonalaisvalvoja kehotti 2003 kesällä kyselemän korvausten maksusta kun niistä ei tullut lappua mutta en ikinä tehnyt sitä.
Onpahan jotain josta kertoa suvun nuoremmille kun olen vanha.
Vasta 2 vuotta sitten heitin kaikki jutun paperit roskiin. Mitäpä niitä säilyttelemään. Annan itseni unohtaa yksityiskohdat
Jos nyt saisit kuulla että sulle tulee lapsi niin miten reagoisit?
Olisin varmasti onneni kukkuloilla ja lopettaisin rohkeammin juomisen seinään. Hakisin apua, jos tarvitsisin. Lopetin seinään edellisenkin lapsen kohdalla, olin juomatta vuosikausia, kun olin niin onnellinen äitiydestä. Eihän raskaus saa mikään juomisen lopettamiskeino olla, mutta silloin se käy luonnostaan.
Me yritimme nykyisen miesystäväni kanssa lasta ensimmäiset 3 vuotta, mutta hedelmällisyystutkimuksissa kävi ilmi, että miesystävällä on ongelmia alapään nesteissä. Silloinkin olin kokonaan raitis, mutta lopetettiin yrittäminen. Tämä on aiheuttanut minulle hitosti pettymystä ja surua. En olisi alkanut uudelleen juomaankaan, jos olisi toinen lapsi ja pieni sellainen. Äitiys on aina ollut vahvin puoleni ja onnistumiseni. Nythän tuo ainokaiseni on jo aikuinen.
Jos nyt olisin raskaana, tuumaisin, että nytkö se jumalallinen väliintulo ja pyhästä hengestä sikiäminen taas tapahtui reilun parin tuhannen vuoden jälkeen ja miksi se juuri minuun jumalattomaan iski . Olenkohan taas jossakin psykoosissa? Raskautumiseni on sangen epätodennäköistä, koska A) katkaisutin piuhani jo kolmekymppisenä heti kun se oli mahdollista, B) täytän tänä vuonna 45, joten hedelmällisyyteni tuskin on kovin korkealla tasolla, jos C) se olisi sitä muutenkaan, koska olen syömishäiriöllä sotkenut hormonitoimintani siihen malliin, että taisi menopaussikin olla jo joskus kolmekymppisenä.
Jos jätetään nämä asiat huomiotta ja oletetaan, että voisin olla raskaana, sanoisin, että voi paska, pitikin sattua. Olisin iloinen, että uuden aborttilain myötä kyseessä on vain ilmoitusluontoinen asia ja toki tekisin abortin. Ei ole minusta äidiksi, ei ja helvetin hyvä, että olen tajunnut rajoitteeni siinä asiassa. Lastensuojelulla riittää varmasti töitä muutenkin. Ihan hitosti inhimillistä kärsimystä aiheuttaisi minun äitiyteni paitsi itselleni, eritoten sille lapselle. Tykkään kyllä lapsista paljonkin, mutta juuri siksi on parempi, etten tehnyt omia.
Paljonko päivittäinen ruutuaikasi on noin suurin piirtein? Venähtääkö joskus pitkäksi tietokoneen/puhelimen/telkkarin/tabletin kanssa? Koetko olevasi nettiriippuvainen?
Ruutuaika oli 8 h kännykällä. Poistin somet niin ruutuaika romahti ja tämä plikki on nyt ainoa some jossa käyn. Pitäisi yrittää vähentää tämänkin lukemista jotta voisin keskittyä lukemiseen.
Jollain tavalla minusta on tullut someriippuvainen mutta ennen some tilien poistoa lähinnä ärsytti se ettei näkynyt kuin mainoksia ja ulkolaista sisältöä. Meta tehokkaasti työntää käyttäjänsä pois kun tarjoilee vain amerikkalaista sisältöä.
Jos voisit olla mikä tahansa fiktiivinen hahmo yhden vuorokauden niin mikä olisit? minä todennäköisesti olisin stephen kingin satumaa kirjan päähenkilö. Nuori mies jonka nimen unohdin. Haluaisin olla moraalisesti täydellinen ihminen edes vuorokauden lisäksi olisin rohkea, avulias, ystävällinen, muut huomioiva, rikas, komea ja urheilullinen. Oikea amerikkalainen kiiltokuva poika…
Peppi Pitkätossu. Itsenäinen oman tien kulkija, oikeudentuntoinen, vahva, aina heikompien puolella, tekee mitä haluaa ja haistattaa pitkät yhteiskunnan turhille säännöille, mikä onkin helppoa, kun rahaa riittää . Ja vielä tyttö. Niin ja punatukkainen. Joskus täällä kysyttiin, minkä väriset hiukset haluaisi. En muista vastasinko siihen, mutta nyt vastaan, että punaiset. Omani ovat väritykseltään jotain vaalean ja maantienvärisen väliltä. Ihan hyvät kyllä nekin.
Muumimamma on myös hyvä. Itse lempeys ja ottaa asiat niin helkkarin rauhallisesti, että siinä minulla olisi paljon opittavaa, mutta ei hänen silmilleen silti tule kukaan hyppimään.
Räjähdän sekunnin verran ja rauhoitun välittömästi ja häpeän reaktiotani. En osaa olla vihainen montaa minuttia vaan lopulta hiljenen ja sit alan keventämään tunnelmaa.
Jos voisit tehdä jotain hullua kerran ilman mahdollisia seurauksia niin mitä tekisit? sen ei tarvitse olla rikos vaan asia josta voi tulla vain sanomista.
Olen suuttuessanikin aika hillitty ja joskus jopa kylmä ja terävä sanoissani. Miesystäväni mukaan olen silti aina rakentava, vaikka myös jonkin verran häntä pelottava älykkäällä ja viileällä sanan säilälläni (miesystäväni sanoja siis nuo). Hän on kokenut, että minulle ei vain voi pärjätä. En ole siitä ylpeä, koska valitettavasti opin riitelyn taidot lapsuuden perheessämme, missä äitini oli ihan kamala ja väkivaltainen ja piti opetella erilaiseksi, mutta hyvin pärjääväksi. Silloin tuli kehitettyä puhumista ja argumentointia väsymykseen saakka.
Jos voisin tehdä jotain ilman seurauksia, tekisin pankkiryöstön timanteista Sidney Sheldonin Jos huominen tulee kirjan tavalla. Mustat ihonmyötäiset vaatteet, paljon liikkuvuutta ja notkeutta laser-hälyttimien ohittamiseksi ja kiipeilyyn samalla ihanan miehen kanssa kilpaillen. Ja selviten ilman kiinnijäämistä. Ah ja ne timantit!
Mitä mieltä olet, saako Me Vähentäjiin liittyneet kirjoittajat kirjoittaa vapaasti Me Lopettajissa? Vai pitääkö pysyä omassa lestissään.
Ps. Jaksaako joku neuvoa, miten saisin vahvistettua nuo kysymysteni tekstit? Boldaamiseksiko sitä sanotaan.
Kyllähän vähentäjissäkin kirjoittaa lopettajia. Näkidin että lopettajissa voi kirjoittaa vähentäjäkin suht vapaasti muistaen sen että siellä fokus on juomisen kokonaan lopettamisessa. Kun me lopettajat myös muistettaisiin että vähentäjissä vähennetään
Kysymyksen saa vahvidtettua seuraavasti: kirjoituskentän yläpuolela on puhekupla ja sen viressä kirjain B. Paina sitä ja kirjoita tähtien väliin kysymys. Kun julkaiset sitten vastauksen niin teksti tulee vahvistettuna.
Jos voisit laittaa yhden ruoan kiellettyjen listalle niin mikä se olisi? vastaukseksi ei riitä että se on pahaa. Kerro miksi se on pahaa? Voihan olla toki jokin muukin syy bannille kuin maku
Kiitos @Fincoco neuvosta. Sehän olikin ihan helppo homma, en tajua miten se meni ohi, kun tuossa ylärivissähän se näkyy.
Kieltäisin kaiken sellaisen kanan myynnin, missä kanojen lopetus on ollut epäinhimillistä. On nopeita keinoja lopettaa eläin, mutta silti osassa kanojen lopetuksessa käytetään kamalia tapoja. Youtubesta löytyy videoita. Pätee itse asiassa muihinkin eläimiin kuin vain kanaan.
Miten paljon ajattelet päihteiden käyttöä?
Minä ajattelen sitä varmasti liikaa ja pitäisi löytää joku tasapaino siihen, että en olisi niin aiheen pauloissa, vaan huomaisin, että muutakin elämää on kuin alkoholin käyttöni. Minussa on muutakin kuin alkoholismi. Luin I am soberin ryhmässä, että jollekin päihdeterapeutti oli sanonut, että sitä kannattaisi ajatella vain noin 20 min päivässä ja muuten keskittyä toipumiseen ja uudenlaisen elämän rakentamiseen. Siitä voisi myös saada voimavaroja mahdollisen päihdeongelman taklaamiseen. En itse tajua, miten pystyisin tiivistämään kaiken alkoholin ajattelun noin pieneen aikaan, koska olen niin tottunut ajattelemaan sitä paljon. Olen niin aktiivisesti seurannut Plinkkiä ja I am soberia, että sekin pitää huolen siitä, että ei vain pääse unohtumaan. En tiedä kannattaisiko sitäkin sitten rajata tiettyyn osaan päivästä.
Totta kai ajattelen päihteiden käyttöä silloin tällöin ihan siinä, missä ajattelen kaikenlaisia muitakin asioita. Verrattain vähän päihteiden käyttö kuitenkin nykyään hallitsee ajatuksiani.
Laittomien huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytön lopetin jo vuosia sitten. Ne eivät herätä mielitekoja tai muitakaan suurempia tunteita, eivätkä näyttele nykyisin elämässäni oikeastaan mitään roolia. Toki välillä muistelen käyttöaikojani, mutta ihmiset nyt tuppaavat muistelemaan mennyttä elämäänsä yleensäkin niin hyvässä, kuin pahassa.
Alkoholin käyttöä en ole lopettanut, mutta se on jo useamman vuoden vähentynyt ihan itsestään niin, että juon n. kerran kuussa, humalahakuisesti tosin. Välttämättä en juo noinkaan usein, jos ei huvita. Kännissä on välillä kiva olla, mutta minulla on elämässäni niin paljon muita mielenkiinnon kohteita ja kehittäviä harrastuksia, että useammin dokaaminen olisi pois niistä. Ryyppäämiseen pätee myös tämä ei makeaa mahan täydeltä, ts. eipä se humalassa olo olisi enää kivaa, jos sitä liian usein harrastaisi. Toki mieliala, jaksaminen ja ylipäätään niin fyysinen, kuin psyykkinenkin vointi ovat paremmassa kondiksessa, kun ei liian usein pämppää. Välillä tietty hekumoin ajatuksella, että olisipa kiva vetää pleksit, mutta ei sitä mikään pakko ole toteuttaa just siinä paikassa.
Hmm, varmaankin silmistä. Silmäni näyttää välillä vaalean/turkoosin sinisiltä. Toki silmälasit vievät korostuneisuuden pois.
**Mikä on ollut tähän astisessa elämässäsi paras vaihe? **
Minulla paras vaihe oli alakoulun aika, kun vielä leikittiin seikkailu- ja muita leikkejä. Ihastuttiin eri poikiin ja pojat soitteli pilareita kotiin. Heiteltiin tunnilla kumista revittyjä paloja toisiamme ja näitä poikia kohtaan. Opettaja valitti, jos sattui näkemään. Myös ensimmäisen lukion aika, mitä kävin (vaihdoin kolmannella aikuislukioon). En kieltämättä ollut motivoitunut opiskelusta, mutta kavereiden kanssa oli hemmetin hauskaa.
Paras elämänvaihe elämässäni on ehdottomasti nyt. Olen viisaampi kuin nuorena ja saan olla vapaaherrana. Vaikka äidillä on muistisairaus niin pidän nykyisestä elämästä. On kiva kotikin.
Jos sinun pitäisi tehdä työtä jossa olet nyt ehdottomasti surkea niin mikä sinun ammattisi olisi? minä olisin lastentarhan opettaja. Voi lapsiparat kun joutuisivat minun opetettavaksu. Tunnekylmä, etäinen ja veemäinen tarhan setä. Olen surkea lasten kanssa ja ne yleensä aistii sen. Teknisesti suoriutuisin kyllä käytännön toimista
Auts. Minä olisin matemaatikko. Aina ollut huono matematiikassa, vaikka miesystäväni yrittääkin tukea, että matematiikassa “fixed mindset” estää minua jo oppimasta. Sen kyllä uskon. Kun olin lapsi, minua ei kannustettu lainkaan, vaan äitini vain hoki “toiset on vaan hyviä matematiikassa ja sinä nyt et ole”. Kunpa olisi äitini tiennyt mitä sai aikaan.
Mikä on lempipuuhaasi viikonloppuisin?
En osaa varmaan oikein enää edes vastata tähän. Vielä jokin aika sitten oli kävelylenkit miesystäväni kanssa ja ruoanlaitto. Nyt asenne kumpaakin kohtaan on muuttunut. Mieluiten ehkä lepään ja katson jotain hyvää sarjaa tai elokuvaa. Harmi, että niitä löytyy niin harvoin.
Minä kun olen tällä loputtomalla kesälomallani, niin mulle on aika sama, onko viikonloppu vai arki. Lempipuuhaa on sitten se, mikä kulloinkin sattuu huvittamaan päivästä riippumatta. Liikunnasta nyt ainakin tykkään aina. Muuten sitten välillä on kivaa olla rauhaksiin kotihiirenä mm. lukemassa ja touhuilemassa omia pikkuprojektejani tai vaihtoehtoisesti lähteä johonkin rientoon, kuten maaseutureissaamaan tai bändikeikoille. Keikkoja sun muita pirskeitä järkätään enemmän viikonloppuisin, joten sanotaan nyt sitten, että keikoilla käyminen on kivaa viikonloppupuuhaa.
Ovatko hallituksen leikkaukset vaikuttaneet sinuun?
Hallituksen leikkaukset vaikuttavat minuun siten että lääkkeiden alkuomavastuu nousi 20€ muuta vaikutusta ei taida minun elämääni olla. Niin no bussin kausikortti kallistui muutamalla eurolla
Jos saisit keksiä uuden juhlapäivän joka olisi myös vapaapäivä niin minkä kunniaksi se olisi ja mikä sen nimi olisi ja milloin se olisi?
Kesti hetken miettiä mikä se olisi, mutta tässä tulee oma ehdotukseni.
Naapurin napaan katsomisen päivä
Tätä päivää vietettäisiin unohtamalla omat mielihalut. Päivänä ei mentäisi töihin vaan katseltaisiin maailmaa itselle uudesta näkökulmasta pyrkimyksenä uusien näkökulmien oppiminen ja yhteisen hyvän edistäminen.
Tänä päivänä:
Israelilaiset pohtisivat onko pitkässä juoksussa hyvä lanata lähes koko Palestiina ja Hamasin miehet miettisivät onko järkeä lähteä siviilien teurastusretkelle Israeliin.
Länsimaalaiset pohtisivat, että onko järkeä syyttää kiinalaisia päästöistä ja samalla Temuttaa kertakäyttöroskaa Kiinasta. Kiinalaiset voisivat pohtia onko Uiguurien leirittäminen pakkotöihin tätä roskaa tuottamaan sittenkään hyvä homma.
K-Kauppiaat lukisivat Yhteishyvää ja S-ryhmässä maistaisivat makkaraa Pirkka-ketsupilla.
Runoilijat tekisivät tutkimusmatkan vanhojen autojen harrasteryhmään ja autoharrastajat lukisivat runoja.
Työntekijät saisivat ikuisen valituslistansa eteensä ja tarjoaisivat konkreettisia vaihtoehtoja asioiden korjaamiseksi budjetissa pysyen. Johtajat vaihtasivat työhaalarit päällensä.
Italialainen valmistaisi ananaspizzan ja suomalainen saunoisi 60 asteessa lehteä lukien ja capuccinoa nauttien.
Tämä päivä olisi omistettu vieraiden asioiden kohtaamiselle. Tätä päivää vietettäisiin pukinpäivänä tuohikuussa.
. Laskujen maksun sun muut käytännön asiat toki hoidan myös netissä, mutta eivätpä ne kummoistakaan hupia ole. No joo, onhan tämä Plinkkiin kirjoittelu ihan mukavaa ajanvietettä. En kait tätä muuten harrastaisi 
.
itkin holtittomasti kun poliisit otti kiinni ja toinen niistä lohdutteli minua
. Olenkohan taas jossakin psykoosissa? Raskautumiseni on sangen epätodennäköistä, koska A) katkaisutin piuhani jo kolmekymppisenä heti kun se oli mahdollista, B) täytän tänä vuonna 45, joten hedelmällisyyteni tuskin on kovin korkealla tasolla, jos C) se olisi sitä muutenkaan, koska olen syömishäiriöllä sotkenut hormonitoimintani siihen malliin, että taisi menopaussikin olla jo joskus kolmekymppisenä.
lisäksi olisin rohkea, avulias, ystävällinen, muut huomioiva, rikas, komea ja urheilullinen. Oikea amerikkalainen kiiltokuva poika…
. Ja vielä tyttö. Niin ja punatukkainen. Joskus täällä kysyttiin, minkä väriset hiukset haluaisi. En muista vastasinko siihen, mutta nyt vastaan, että punaiset. Omani ovat väritykseltään jotain vaalean ja maantienvärisen väliltä. Ihan hyvät kyllä nekin.
En tiedä kannattaisiko sitäkin sitten rajata tiettyyn osaan päivästä.
Minä olisin matemaatikko. Aina ollut huono matematiikassa, vaikka miesystäväni yrittääkin tukea, että matematiikassa “fixed mindset” estää minua jo oppimasta. Sen kyllä uskon. Kun olin lapsi, minua ei kannustettu lainkaan, vaan äitini vain hoki “toiset on vaan hyviä matematiikassa ja sinä nyt et ole”. Kunpa olisi äitini tiennyt mitä sai aikaan.