Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

[Reepu]

Jos sopii niin kerron muiston viimeisestä täydellisen, ihmeellisen onnellisuuteni hetkestä, marraskuun ensimmäinen päivä, tai ilta jo oli, 2023.

Olin tullut kotiin pyöräretkeltäni avantoon, käynyt lämpöisessä suihkussa ja istuskelin pyyhe päällä keittiöni pöydällä katsellen kaunista näkymää makuu/olohuoneeseeni. Vanha kissani nukkui sängyllä lämpöpetinsä päällä autuaana ja hain katseellani että missäs se pikkukissani oikein on. Pian huomaan kuinka se kömpii syliini pyyhkeen päälle, istuu hetken katsellen samaa näkymää kuin minäkin ja käy sitten kerälle syliini nukkumaan. Olin laittanut soimaan yhden lempiartistini, Suduayan, musiikkia ja sellainen kappale kuin Sweetness alkoi soimaan… Olin niin onnellinen että kyyneleet nousivat silmiini ja sydän oli pakahtumaisillaan. Kaiken elämässäni tapahtuneen hirveyden jälkeen olin saanut jotain niin kaunista ja ihanaa, kokea syvää rakkautta tuollaisessa hetkessä.

Eli sanoisin että onnellisimmillani olen ollut ihan kotona, kissojen ja musiikin ympäröimänä, rauhassa, turvassa. On hienoja onnellisuuden hetkiä myös tietenkin luonnossa seikkaillessani ja Nightwishin keikoilla. Tunne vapaudesta tekee onnelliseksi.

Siirretään sama kysymys seuraavalle, onnellisuustarinoita kiitos; Missä tilanteessa/tilanteissa olet onnellisimmillasi?

[Fincoco]

Kesäaamu viiden ja yhdeksän välillä. Aurinko paistaa ja on lämmin. Linnut visertävät taustalla aamulaulua. Kissani ovat kanssani ulkona ja koira kemmertää nurmikolla. Sylissä on hyvä kirja jota olen mennyt ulos lukemaan ja kädessä on kahvikuppi.
Silloin olen onnellisimmallani.

Esitänpä synkän kysymyksen.
Jos olisit voinut estää jonkun nykyaikana elävän ihmisen syntymän niin kenet olisit valinnut?

[Lintuanna]

Putinin. Vaikka eihän tuo Pohjois-Koreankaan johtaja mikään enkeli ole. Silti Putin tuntuu aiheuttavan laajemman uhkan.

Kerro hauska vitsi

Hauskoja vitsejä on vaikka kuinka, mutta tämä tulee nyt ekana mieleen; Mies meni työmatkalle Kuopioon ja osti palveluksen maksulliselta naiselta. Kun homma oli hoidettu ja mies teki lähtöä palaveriin, nainen kysyi: “Mihin sie menet?”. Mies vastasi: “Sylje vaikka roskiin.” Hehheh

[Winston]

Kopioin tämän toisen plinkkiläisen kirjoittaman vitsin tuolta Vitsi mikä vitsi -ketjusta. Tämä nauratti kovasti, vaikka yleensä tykkään enemmän tilannekomiikasta, kuin valmiista vitseistä:

Lada oli konepelti auki tienposkessa. Lamborghinimies pysähtyi ja kysyi olisiko avulle tarvis.
“Moottori taisi levitä”, arveli ladan omistaja hiuksia haroen.
“Otetaan hinaukseen”, auttaja tarjoutui.
“Kiitosta”, ladamies ilahtui.
Niin sitten matka jatkui, ladamies kuitenkin kertoi ennen lähtöä, että äänimerkki ei toimi ja jos on jotain
tarvetta pysähtyä, hän näyttää vilkulla merkkiä.

Vähän aikaa hinauksen jatkuttua kaksikon ohitti bemari melkoisella vauhdilla.
Lamborghinimies ei voinut asiaa sietää ja niin alkoi kilvanajo.

Vähän matkan päässä oli poliisipartio tutkineen ja kiinniottopartioineen.
Tutkaa käyttävä ilmoitti kiinniottopartiolle seuraavaa:
“Tätä ette kyllä usko. Sinne on tulossa bemari 200 lasissa ja sen kannoilla lamborghini vähän kovempaa. Ei tuossa vielä kaikki. Lamborghinin takapuskurissa on vanha 1200-mallin lada ja se näyttää vilkkua ja aikoo ohittaa.”

---

Oman syntymäni olisin estänyt. Ei pidä käsittää väärin. Tykkään elämästäni tosi paljon nykyään, olen oikein elämänhaluinen ja -iloinen, eikä minulla ole mikään kiire pois täältä. Onpahan vain tässä elämässä ollut kaikenlaista sellaista, että uusintakierrosta en ottaisi mistään hinnasta . Enhän minä sitä itkisi, jos en olisi koskaan syntynyt. Syntymääni olen kyllä itkenyt monestikin. Kukaan ei ole pyytänyt syntymäänsä, eikä syntymättä jääminen ole kenellekään mikään tragedia. Syntyminen sen sijaan yleensä on, enemmän tai vähemmän.

Onhan näitä kaikkia Putineja, Trumpeja, Netanjahuja ja lukuisia pienempiä pahantekijöitä, jotka voisi hyvin likvidoida, mutta tuskin se paljoa auttaisi. Tilalla olisivat jotkut toiset isot paskat. Se nyt vain on ihmisluonto, että valta turmelee ja tekee psykopaatiksi. Ei ole erikseen pahoja tyyppejä ja sitten niitä muita. Onneksi en ole missään vallankahvassa. Olisin takuulla aivan hirveä psyko siinä vaiheessa, kun reseptorini kärähtäisivät lopullisesti vallantunteesta.

---

Minäkin olen onnellisimmillani yleensä aika arkisissa tilanteissa. Esimerkiksi rääkkiliikunnan jälkeen suihkun kautta sohvalle kiertäneenä on niin ristuksen euforinen ja orgastinen olo, kun endorfiinit virtaavat.

Kun olen saanut hienosti purkkiin jonkin projektin, vaikkapa kouluhomman ja voin levätä laakereillani tuumimassa, että hyvä minä.

Oman kullan kainalossa hyvän seksin jälkeen ja kyllä siinä viihtyy ilman sitä seksiäkin.

Just kauniina ja lämpimänä kesäaamuna parvekkeella kahvimukini kanssa.

Toisaalta olen kokenut suuria onnen hetkiä myös isojen ihmismassojen keskellä juuri hyvän bändin hyvin vedetyllä keikalla.

Uskotko, että vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä?

[Lintuanna]

Ennen uskoin, enää en oman kokemukseni kautta. Minusta jatkuvat vastoinkäymiset teki toivottomuutta ja näköalattomuutta kokevan kehäraakin. Tokihan aina voi ajatella, että tämäkin vaihe on vain ohimenevää, mutta jonkun elämän optimismin ja luoton vaikutan menettäneen. Valitettavasti uskon myös, että päihderiippuvaisissa on paljon heitä, joita elämä on yksinkertaisesti koetellut liikaa. Uskon kuitenkin myös, että jos vastoinkäymisiä ei ole liikaa, ne voivat hyvinkin vahvistaa.

Nyt, kun kirjoitin tuon ylös, tajusin, että ystäväni ja läheiseni eivät varmaan edes tunnistaisi minua enää tuosta.

Jatketaan samalla kysymyksellä eli uskotko, että vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä?

[Reepu]

Riippuu vastoinkäymisistä. Ja määrästä, johonkin se kamelin selkä katkeaa/raja tulee vastaan. Joistain omistani voin sanoa, että eivät vahvistaneet vaan tekivät sairaaksi. Vaikea, pitkäkestoinen traumaperäinen stressi sekä masennus alkavat muuttaa ihmisen hermostoa sekä aivojen rakenteita ihan fyysisesti ja vaikka aivot ovatkin kovin plastinen elin, kaikkia muutoksia ei voi korjata. Vaikea uskoa, että väkivaltainen puskaraiskaus tekisi ketään vahvemmaksi, eikä minusta parempaakaan ihmistä tullut vaan rikkinäinen ja sairas. On haavoja joita ei voida parantaa, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

On toki vastoinkäymisiä, mistä voi oppia ja kasvaa ihmisenä, tulla paremmaksi, siihen uskon koska sellaisiakin olen kokenut.

Mitä aiot syödä tänään? Ja tämä ei ole mikään täytekysymys kuin en olisi keksinyt parempaa, olen aina ollut kiinnostunut ruoasta ja muiden syömisistä, minulla on kai joku ruokaan liittyvä yli-innostus-häiriö

[Winston]

Aamu alkaa kaurapuurolla, jossa puolukoita ja kurpitsansiemeniä. Sitten mennään ortorektisella linjallani, eli paljon erilaisia kasviksia ja jonkin verran hedelmiä sellaisenaan, hyviä rasvoja pitää saada vaikkapa pähkinöistä ja proteiinia repiä ihan pavuista tai esim. tofusta. En ole kummoinenkaan kokki ja ns. normipäivänä olen syömishäiriöni kanssa juuri tuollainen raa’an porkkanan ja parsakaalin puputtaja. Tykkään kyllä hyvästä ja rakkaudella laitetusta ruoasta ja ilomielin sitä syön silloin, kun annan itseni chillata asian kanssa. Senkin teen ihan hyvällä omatunnolla, kunhan se ei tapahdu liian usein.

---

Minä en allekirjoita mitään mikä ei tapa, se vahvistaa -juttuja. Jotakin perää niissä voi olla, mutta ei kärsimys yleensä tunnu kovasti ihmistä jalostavan. Miettii nyt vaikka jotain sotatraumatisoituneita ihmisiä. Se on tietysti luonnekysymys ja enemmän tai vähemmän ympäristönkin vaikutusta, että miten niistä asioista selviää ja jatkaa elämäänsä, mutta harvaa se traumaattinen tapahtuma itsessään kai onnelliseksi tekee.

Omasta puolestani voin sanoa, että pahemmat vastoinkäymiset ovat kyllä enemmän lamanneet ja luoneet toivottomuutta, pelkoa ja näköalattomuutta. Ne vahvistavat asiat ovat olleet nimenomaan niitä positiivisia asioita, että onhan mulla kaikesta huolimatta sitä ja tätä hyvää elämässä ja en olekaan ihan surkea tapaus, kun tosiaan kaikesta huolimatta pystyin tähän ja tuohon.

Tiettyä perspektiiviä vastoinkäymiset kyllä voivat tuoda, ts. kun menee hyvin, osaa iloita siitä aidosti ja kokea ne positiiviset fiilikset isosti. Myös ymmärrys muiden ihmisten toivottomissa elämäntilanteissa tahimista kohtaan voi kehittyä. Eivät nämäkään toki kaikkiin ihmisiin päde.

Pienemmistä vastoinkäymisistä voi mielestäni saada voimaa, eli huippufiiliksen siitä, että jes, hienostihan mä osasin hoidella tämän paskahomman ja enköhän tule jatkossakin pärjäilemään. Näissä on kyse kuitenkin lähinnä arkisista ongelmista ja vitutuksista, joita nyt tulee tämän tästä suurelle osalle ihmisiä.

Reepu, voi ei! Olen todella pahoillani mitä sinulle on tehty. Mitäpä tässä muuta osaisi sanoa. Pistää niin vitusti vihaksi nämä naisiin kohdistuvat rikokset . Itsekin ihan tarpeeksi turpaani ottaneena ja ahdisteltuna, vaikkei minulle, luojan kiitos, noin hirveitä ole tapahtunutkaan. Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi .

Ostaisitko Teslan? Oletuksena nyt, että haluaisit ja tarvitsisit auton ja sinulla olisi siihen varaa.

[Fincoco]

En osaisi teslaa enkä muutakaan autoa. Auton omistaminen on ollut ykdi stressaavimmisista asioista elämässäni. Säilyykö auto ehyenä parkkipaikalla? Milloin se katsastus nyt olikaan ja pitänekö jo viedä huoltoon? Renkaat kuluu ja uusia pitää ostoo ja maksaa verot ja vakuutukset ja vaihdattaa öljyt. Sitten kun se menee rikki tien päällä pitäisi saada hinauksen ja korjaamolle.
Suurin syy miksi en ikinä tule hankkimaan minkäänlaista autoa on se etten lainkaan pidä korjaamoiden ja muiden autoon liittyvien liikkeiden henkilökunnasta ja kyläparlsmentista joka kokoontuu jokaisen näiden kassoilla tai sen välittömässä läheisyydessä ja tunnen rehellisesti sanottuna vastenmielisyyttä kaikkia sellaisia ihmisiä kohtaan jotka rassaa autoja. Osin tästä johtuen on suhteeni siskonpoikaan hyvin etäinen enkä juuri viestittele lankomiehen kanssa. Meidän ajatusmaailmat ei kohtaa.
Olen niin monta kertaa kokenut suurta tuskaa korjaamoissa joiden henkilökunnan aivojen paikalla on vaseliinia ja persvako vilkkuu ovelle asti enkä ymmärrä tekniikasta mitään ja osaa vastata näiden kysymyksiin.

Ilman autoa elämäni on paljon helpompaa.

Jos olisi sinun päätettävissä niin minkä kaupan haluaisit asuinalueellesi tai kuntaasi/kaupunkiin

[Reepu]

Haluaisin vanhanaikaisen karkkikaupan. Sellaisen, mitä lapsuudessani oli, siellä oli kaikkea erikoista mitä tavallisista kaupoista ei saanut; isoja suklaista tehtyjä eläimiä (sain eräänä jouluna ison valkosuklaisen oravan sieltä), käärepaperisia irtokarkkeja lasipurkeissa, isoja tikkukaramelleja yms yms. Siellä kaupungissa missä asuin ala-asteeni ajan, oli tällaisia karkkikauppoja kaksi. Nyt ne ovat kadonneet. Olisin tosin huono asiakas kun en juurikaan syö karamelleja. Nousi mieleeni kuva yhdestä Peppi Pitkätossu -jaksosta kun hän vierailee karkkikaupassa.

Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia ollut ikinä, en ole autoista oikein kiinnostunut. Ollaankin töissä naurettu kun joku selittää autostaan, että minulle riittää kun kertoo autonsa värin. Eikös tällä hetkellä yleisenä mielipiteenä ole että Teslaa kuuluu hävetä Muskin takia? En itse välitä tällaisista joukkopöyristymisistä vaikka pelleksihän Musk on minunkin mielestäni muuttunut. Olen lukenut hänen elämäkertansa vuosia sitten ja ihailin hänen ajatuksiaan avaruudesta ja SpaceX:n touhuja seuraan edelleen. Ikävä nähdä ukkelin muuttuneen.

Mikä on mieluisin liikuntamuotosi?

[kaaosteoria66]

@Reepu oi eiii minkä ihanan kuvan olet löytänyt. Tunnistan tuon kuvan ja siitä tuli todella iloinen ja nostalginen olo. Omassa kotikaupungissani oli myös karkkikauppa. Sinne oli jotenkin todella ihana mennä sisälle se valtava valinnan vaikeus ja ne suuret tikkarit. Sellaista en koskaan halunnut, mutta ne olivat kauniita katsella. Mietin tuota kysymystä itsekin, minkä kaupan haluaisin omaan pikkukaupunkiini - mietin luontaistuotekaupan ja eläinkaupan välillä - mutta nythän tuo herkkukauppa voisi olla vastaus kysymykseen!

Liikuntamuoto, josta todella nautin aikanaan oli tanssi - nimenomaan moderni tanssi. Lisäksi rakastin spinningiä, mutta sitä en enää näillä nivelrikkoisilla polvilla uskalla harrastaa

Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?

[yläkerran_rouva]

Syksy. Se on kellastuvine lehtineen kaunein, pimeine sadepäivineen kodikkain, se on uuden alku aina työssä, ja samalla elämässä muutenkin. Rakastan kaamosta, johon syksy vie, kynttilänvaloa ja joulun odotusta.

Jos saisit yhden toiveesi toteutumaan, mikä se olisi?

[Fincoco]

Jos se olisi toive ilman ihmettä niin toiveeni olisi että saidimme asua tässä rivitalon päässä äidin kuolemaan asti.
Jos se voisi olla mitä tahansa ja ihmeen kaltainen niin toivoisin äidin muistisairauden etenemisen pysähtyvän. ( en toivo parantumista koska tykkään tuosta aina hyväntuulisesta hihittelijästä joka on nykyään )

Kenen julkisuuden henkilön kanssa haluaisit lähteä lounaalle?