Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

Olohuone
1681

Jos sopii niin kerron muiston viimeisestä täydellisen, ihmeellisen onnellisuuteni hetkestä, marraskuun ensimmäinen päivä, tai ilta jo oli, 2023.

Olin tullut kotiin pyöräretkeltäni avantoon, käynyt lämpöisessä suihkussa ja istuskelin pyyhe päällä keittiöni pöydällä katsellen kaunista näkymää makuu/olohuoneeseeni. Vanha kissani nukkui sängyllä lämpöpetinsä päällä autuaana ja hain katseellani että missäs se pikkukissani oikein on. Pian huomaan kuinka se kömpii syliini pyyhkeen päälle, istuu hetken katsellen samaa näkymää kuin minäkin ja käy sitten kerälle syliini nukkumaan. Olin laittanut soimaan yhden lempiartistini, Suduayan, musiikkia ja sellainen kappale kuin Sweetness alkoi soimaan… Olin niin onnellinen että kyyneleet nousivat silmiini ja sydän oli pakahtumaisillaan. Kaiken elämässäni tapahtuneen hirveyden jälkeen olin saanut jotain niin kaunista ja ihanaa, kokea syvää rakkautta tuollaisessa hetkessä.

Eli sanoisin että onnellisimmillani olen ollut ihan kotona, kissojen ja musiikin ympäröimänä, rauhassa, turvassa. On hienoja onnellisuuden hetkiä myös tietenkin luonnossa seikkaillessani ja Nightwishin keikoilla. Tunne vapaudesta tekee onnelliseksi.

Siirretään sama kysymys seuraavalle, onnellisuustarinoita kiitos; Missä tilanteessa/tilanteissa olet onnellisimmillasi?

3 tykkäystä
1682

Kesäaamu viiden ja yhdeksän välillä. Aurinko paistaa ja on lämmin. Linnut visertävät taustalla aamulaulua. Kissani ovat kanssani ulkona ja koira kemmertää nurmikolla. Sylissä on hyvä kirja jota olen mennyt ulos lukemaan ja kädessä on kahvikuppi.
Silloin olen onnellisimmallani.

Esitänpä synkän kysymyksen.
Jos olisit voinut estää jonkun nykyaikana elävän ihmisen syntymän niin kenet olisit valinnut?

2 tykkäystä
1683

Putinin. Vaikka eihän tuo Pohjois-Koreankaan johtaja mikään enkeli ole. Silti Putin tuntuu aiheuttavan laajemman uhkan.

Kerro hauska vitsi

Hauskoja vitsejä on vaikka kuinka, mutta tämä tulee nyt ekana mieleen; Mies meni työmatkalle Kuopioon ja osti palveluksen maksulliselta naiselta. Kun homma oli hoidettu ja mies teki lähtöä palaveriin, nainen kysyi: “Mihin sie menet?”. Mies vastasi: “Sylje vaikka roskiin.” Hehheh :sweat_smile:

1684

Kopioin tämän toisen plinkkiläisen kirjoittaman vitsin tuolta Vitsi mikä vitsi -ketjusta. Tämä nauratti kovasti, vaikka yleensä tykkään enemmän tilannekomiikasta, kuin valmiista vitseistä:

Lada oli konepelti auki tienposkessa. Lamborghinimies pysähtyi ja kysyi olisiko avulle tarvis.
“Moottori taisi levitä”, arveli ladan omistaja hiuksia haroen.
“Otetaan hinaukseen”, auttaja tarjoutui.
“Kiitosta”, ladamies ilahtui.
Niin sitten matka jatkui, ladamies kuitenkin kertoi ennen lähtöä, että äänimerkki ei toimi ja jos on jotain
tarvetta pysähtyä, hän näyttää vilkulla merkkiä.

Vähän aikaa hinauksen jatkuttua kaksikon ohitti bemari melkoisella vauhdilla.
Lamborghinimies ei voinut asiaa sietää ja niin alkoi kilvanajo.

Vähän matkan päässä oli poliisipartio tutkineen ja kiinniottopartioineen.
Tutkaa käyttävä ilmoitti kiinniottopartiolle seuraavaa:
“Tätä ette kyllä usko. Sinne on tulossa bemari 200 lasissa ja sen kannoilla lamborghini vähän kovempaa. Ei tuossa vielä kaikki. Lamborghinin takapuskurissa on vanha 1200-mallin lada ja se näyttää vilkkua ja aikoo ohittaa.”

Oman syntymäni olisin estänyt. Ei pidä käsittää väärin. Tykkään elämästäni tosi paljon nykyään, olen oikein elämänhaluinen ja -iloinen, eikä minulla ole mikään kiire pois täältä. Onpahan vain tässä elämässä ollut kaikenlaista sellaista, että uusintakierrosta en ottaisi mistään hinnasta :open_mouth:. Enhän minä sitä itkisi, jos en olisi koskaan syntynyt. Syntymääni olen kyllä itkenyt monestikin. Kukaan ei ole pyytänyt syntymäänsä, eikä syntymättä jääminen ole kenellekään mikään tragedia. Syntyminen sen sijaan yleensä on, enemmän tai vähemmän.

Onhan näitä kaikkia Putineja, Trumpeja, Netanjahuja ja lukuisia pienempiä pahantekijöitä, jotka voisi hyvin likvidoida, mutta tuskin se paljoa auttaisi. Tilalla olisivat jotkut toiset isot paskat. Se nyt vain on ihmisluonto, että valta turmelee ja tekee psykopaatiksi. Ei ole erikseen pahoja tyyppejä ja sitten niitä muita. Onneksi en ole missään vallankahvassa. Olisin takuulla aivan hirveä psyko siinä vaiheessa, kun reseptorini kärähtäisivät lopullisesti vallantunteesta.

Minäkin olen onnellisimmillani yleensä aika arkisissa tilanteissa. Esimerkiksi rääkkiliikunnan jälkeen suihkun kautta sohvalle kiertäneenä on niin ristuksen euforinen ja orgastinen olo, kun endorfiinit virtaavat.

Kun olen saanut hienosti purkkiin jonkin projektin, vaikkapa kouluhomman ja voin levätä laakereillani tuumimassa, että hyvä minä.

Oman kullan kainalossa hyvän seksin jälkeen ja kyllä siinä viihtyy ilman sitä seksiäkin.

Just kauniina ja lämpimänä kesäaamuna parvekkeella kahvimukini kanssa.

Toisaalta olen kokenut suuria onnen hetkiä myös isojen ihmismassojen keskellä juuri hyvän bändin hyvin vedetyllä keikalla.

Uskotko, että vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä?

1 tykkäys
1685

Ennen uskoin, enää en oman kokemukseni kautta. Minusta jatkuvat vastoinkäymiset teki toivottomuutta ja näköalattomuutta kokevan kehäraakin. Tokihan aina voi ajatella, että tämäkin vaihe on vain ohimenevää, mutta jonkun elämän optimismin ja luoton vaikutan menettäneen. Valitettavasti uskon myös, että päihderiippuvaisissa on paljon heitä, joita elämä on yksinkertaisesti koetellut liikaa. Uskon kuitenkin myös, että jos vastoinkäymisiä ei ole liikaa, ne voivat hyvinkin vahvistaa.

Nyt, kun kirjoitin tuon ylös, tajusin, että ystäväni ja läheiseni eivät varmaan edes tunnistaisi minua enää tuosta.

Jatketaan samalla kysymyksellä eli uskotko, että vastoinkäymiset vahvistavat ihmistä?

1 tykkäys
1686

Riippuu vastoinkäymisistä. Ja määrästä, johonkin se kamelin selkä katkeaa/raja tulee vastaan. Joistain omistani voin sanoa, että eivät vahvistaneet vaan tekivät sairaaksi. Vaikea, pitkäkestoinen traumaperäinen stressi sekä masennus alkavat muuttaa ihmisen hermostoa sekä aivojen rakenteita ihan fyysisesti ja vaikka aivot ovatkin kovin plastinen elin, kaikkia muutoksia ei voi korjata. Vaikea uskoa, että väkivaltainen puskaraiskaus tekisi ketään vahvemmaksi, eikä minusta parempaakaan ihmistä tullut vaan rikkinäinen ja sairas. On haavoja joita ei voida parantaa, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

On toki vastoinkäymisiä, mistä voi oppia ja kasvaa ihmisenä, tulla paremmaksi, siihen uskon koska sellaisiakin olen kokenut.

Mitä aiot syödä tänään? Ja tämä ei ole mikään täytekysymys kuin en olisi keksinyt parempaa, olen aina ollut kiinnostunut ruoasta ja muiden syömisistä, minulla on kai joku ruokaan liittyvä yli-innostus-häiriö :sweat_smile:

2 tykkäystä
1687

Aamu alkaa kaurapuurolla, jossa puolukoita ja kurpitsansiemeniä. Sitten mennään ortorektisella linjallani, eli paljon erilaisia kasviksia ja jonkin verran hedelmiä sellaisenaan, hyviä rasvoja pitää saada vaikkapa pähkinöistä ja proteiinia repiä ihan pavuista tai esim. tofusta. En ole kummoinenkaan kokki ja ns. normipäivänä olen syömishäiriöni kanssa juuri tuollainen raa’an porkkanan ja parsakaalin puputtaja. Tykkään kyllä hyvästä ja rakkaudella laitetusta ruoasta ja ilomielin sitä syön silloin, kun annan itseni chillata asian kanssa. Senkin teen ihan hyvällä omatunnolla, kunhan se ei tapahdu liian usein.

Minä en allekirjoita mitään mikä ei tapa, se vahvistaa -juttuja. Jotakin perää niissä voi olla, mutta ei kärsimys yleensä tunnu kovasti ihmistä jalostavan. Miettii nyt vaikka jotain sotatraumatisoituneita ihmisiä. Se on tietysti luonnekysymys ja enemmän tai vähemmän ympäristönkin vaikutusta, että miten niistä asioista selviää ja jatkaa elämäänsä, mutta harvaa se traumaattinen tapahtuma itsessään kai onnelliseksi tekee.

Omasta puolestani voin sanoa, että pahemmat vastoinkäymiset ovat kyllä enemmän lamanneet ja luoneet toivottomuutta, pelkoa ja näköalattomuutta. Ne vahvistavat asiat ovat olleet nimenomaan niitä positiivisia asioita, että onhan mulla kaikesta huolimatta sitä ja tätä hyvää elämässä ja en olekaan ihan surkea tapaus, kun tosiaan kaikesta huolimatta pystyin tähän ja tuohon.

Tiettyä perspektiiviä vastoinkäymiset kyllä voivat tuoda, ts. kun menee hyvin, osaa iloita siitä aidosti ja kokea ne positiiviset fiilikset isosti. Myös ymmärrys muiden ihmisten toivottomissa elämäntilanteissa tahimista kohtaan voi kehittyä. Eivät nämäkään toki kaikkiin ihmisiin päde.

Pienemmistä vastoinkäymisistä voi mielestäni saada voimaa, eli huippufiiliksen siitä, että jes, hienostihan mä osasin hoidella tämän paskahomman ja enköhän tule jatkossakin pärjäilemään. Näissä on kyse kuitenkin lähinnä arkisista ongelmista ja vitutuksista, joita nyt tulee tämän tästä suurelle osalle ihmisiä.

Reepu, voi ei! Olen todella pahoillani mitä sinulle on tehty. Mitäpä tässä muuta osaisi sanoa. Pistää niin vitusti vihaksi nämä naisiin kohdistuvat rikokset :rage:. Itsekin ihan tarpeeksi turpaani ottaneena ja ahdisteltuna, vaikkei minulle, luojan kiitos, noin hirveitä ole tapahtunutkaan. Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi :heart:.

Ostaisitko Teslan? Oletuksena nyt, että haluaisit ja tarvitsisit auton ja sinulla olisi siihen varaa.

2 tykkäystä
1688

En osaisi teslaa enkä muutakaan autoa. Auton omistaminen on ollut ykdi stressaavimmisista asioista elämässäni. Säilyykö auto ehyenä parkkipaikalla? Milloin se katsastus nyt olikaan ja pitänekö jo viedä huoltoon? Renkaat kuluu ja uusia pitää ostoo ja maksaa verot ja vakuutukset ja vaihdattaa öljyt. Sitten kun se menee rikki tien päällä pitäisi saada hinauksen ja korjaamolle.
Suurin syy miksi en ikinä tule hankkimaan minkäänlaista autoa on se etten lainkaan pidä korjaamoiden ja muiden autoon liittyvien liikkeiden henkilökunnasta ja kyläparlsmentista joka kokoontuu jokaisen näiden kassoilla tai sen välittömässä läheisyydessä ja tunnen rehellisesti sanottuna vastenmielisyyttä kaikkia sellaisia ihmisiä kohtaan jotka rassaa autoja. Osin tästä johtuen on suhteeni siskonpoikaan hyvin etäinen enkä juuri viestittele lankomiehen kanssa. Meidän ajatusmaailmat ei kohtaa.
Olen niin monta kertaa kokenut suurta tuskaa korjaamoissa joiden henkilökunnan aivojen paikalla on vaseliinia ja persvako vilkkuu ovelle asti enkä ymmärrä tekniikasta mitään ja osaa vastata näiden kysymyksiin.

Ilman autoa elämäni on paljon helpompaa.

Jos olisi sinun päätettävissä niin minkä kaupan haluaisit asuinalueellesi tai kuntaasi/kaupunkiin

1689

Haluaisin vanhanaikaisen karkkikaupan. Sellaisen, mitä lapsuudessani oli, siellä oli kaikkea erikoista mitä tavallisista kaupoista ei saanut; isoja suklaista tehtyjä eläimiä (sain eräänä jouluna ison valkosuklaisen oravan sieltä), käärepaperisia irtokarkkeja lasipurkeissa, isoja tikkukaramelleja yms yms. Siellä kaupungissa missä asuin ala-asteeni ajan, oli tällaisia karkkikauppoja kaksi. Nyt ne ovat kadonneet. Olisin tosin huono asiakas kun en juurikaan syö karamelleja. Nousi mieleeni kuva yhdestä Peppi Pitkätossu -jaksosta kun hän vierailee karkkikaupassa.

Peppikau07
Peppikau071024×576 99.2 KB

Minulla ei ole autoa eikä ajokorttia ollut ikinä, en ole autoista oikein kiinnostunut. Ollaankin töissä naurettu kun joku selittää autostaan, että minulle riittää kun kertoo autonsa värin. Eikös tällä hetkellä yleisenä mielipiteenä ole että Teslaa kuuluu hävetä Muskin takia? En itse välitä tällaisista joukkopöyristymisistä vaikka pelleksihän Musk on minunkin mielestäni muuttunut. Olen lukenut hänen elämäkertansa vuosia sitten ja ihailin hänen ajatuksiaan avaruudesta ja SpaceX:n touhuja seuraan edelleen. Ikävä nähdä ukkelin muuttuneen.

Mikä on mieluisin liikuntamuotosi?

2 tykkäystä
1690

@Reepu oi eiii minkä ihanan kuvan olet löytänyt. Tunnistan tuon kuvan ja siitä tuli todella iloinen ja nostalginen olo. Omassa kotikaupungissani oli myös karkkikauppa. Sinne oli jotenkin todella ihana mennä sisälle se valtava valinnan vaikeus ja ne suuret tikkarit. Sellaista en koskaan halunnut, mutta ne olivat kauniita katsella. Mietin tuota kysymystä itsekin, minkä kaupan haluaisin omaan pikkukaupunkiini - mietin luontaistuotekaupan ja eläinkaupan välillä - mutta nythän tuo herkkukauppa voisi olla vastaus kysymykseen!

Liikuntamuoto, josta todella nautin aikanaan oli tanssi - nimenomaan moderni tanssi. Lisäksi rakastin spinningiä, mutta sitä en enää näillä nivelrikkoisilla polvilla uskalla harrastaa :frowning:

Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?

1 tykkäys
1691

Syksy. Se on kellastuvine lehtineen kaunein, pimeine sadepäivineen kodikkain, se on uuden alku aina työssä, ja samalla elämässä muutenkin. Rakastan kaamosta, johon syksy vie, kynttilänvaloa ja joulun odotusta.

Jos saisit yhden toiveesi toteutumaan, mikä se olisi?

2 tykkäystä
1692

Jos se olisi toive ilman ihmettä niin toiveeni olisi että saidimme asua tässä rivitalon päässä äidin kuolemaan asti.
Jos se voisi olla mitä tahansa ja ihmeen kaltainen niin toivoisin äidin muistisairauden etenemisen pysähtyvän. ( en toivo parantumista koska tykkään tuosta aina hyväntuulisesta hihittelijästä joka on nykyään :crazy_face:)

Kenen julkisuuden henkilön kanssa haluaisit lähteä lounaalle?

1693

Lounaalle en halua lähteä kenenkään kanssa. En harrasta ulkona syömistä ollenkaan. Noin muuten kyllä riittää julkisuuden henkilöitä, joita voisi olla kiinnostava tavata aina ison maailman poliitikoista rokkistaroihin. Heitetään nyt esimerkiksi jo edesmennyt Pentti Linkola. Hänen kanssaan voisi saada aikaan hyvin mielenkiintoisia keskusteluita, jos hänet olisi mahdollista tavata postuumisti. Todellisuudessa en kyllä haluaisi tavata ketään julkkista.

Yksi harras toiveeni on kuolla mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sitten, kun se asia joskus tulee ajankohtaiseksi. Olen nähnyt ihan tarpeeksi läheltä, kuinka syöpään kuollaan kitumalla ja sitä kohtaloa en todellakaan halua itselleni :cry: :open_mouth:. Toivon myös, että mieheni krooniseen kipusairauteen löydettäisiin parannuskeino.

Lempivuodenaikani on kesä. Olen valon lapsi, tykkään lämpimästä(No, en mistään aivan helvetillisistä käristyskupolihelteistä kuitenkaan) ja varsinkin alkukesästä luonto on mielestäni kauneimmillaan, kun kaikkialla on vihreää ja elämä kukoistaa. Keväästä tykkään myös, kun valo lisääntyy ja kohti kesää mennään vauhdilla. Oikeastaan minusta on kiva, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Hienommallehan se kesä tuntuu, kun sitä on odottanut koko pitkän pimeän ja kylmän talven. No, tiedä niistä neljästä vuodenajasta nykyään :roll_eyes:, mutta kyllä näillä leveysasteilla joka tapauksessa on vittumaisen pimeää talvisin ja syksyisin, vaikka mikä ilmastonmuutos jylläisi.

Mieluisin liikuntamuotoni on lenkkeily joko juosten, hölkäten tai sauvakävellen. Ainakin noita tulee harrastettua eniten. Tykkään kyllä monenlaisesta liikunnasta pl. joukkuepelit, extreme-lajit, kamppailulajit, sekä luistelu. Uinti, pyöräily ja hiihto ovat myös jääneet aikuisiällä hyvin vähiin, vaikkei minulla sinänsä olekaan mitään kyseisiä lajeja vastaan. Tanssimisesta tykkään tosi paljon, vaikka olenkin tällainen kaksi vasenta jalkaa -tapaus :grin:. Eipä se tosin ole minua estänyt joraamasta omalla tyylilläni :smiley:.

Tykkäisin sellaisesta vanhanaikaisia ja persoonallisia mööpeleitä ym. tilpehööriä myyvästä sisustusliikkeestä. Tämä nykyisen vallitsevan trendin mukainen vaalea, minimalistinen skandinaavinen sisustustyyli on mielestäni aivan kaamea.

Kysytään tämä klassinen: Kumman pelastaisit mieluummin palavasta talosta: oman lemmikkisi vai vieraan lapsen?

1694

Pelastaisin omat lemmikit. Olisi ihme jos asunnossani olisi tuntematon lapsi :crazy_face: todennäköisesti en pelastaisi kumpaakaan koska en haluaisi altistaa itseäni savulle ja pääasiassa inhoan lapsia. Maailma ei paljon menetä jos on yksi lapsi vähemmän. Maailmassa on muutenkin liikoo ihmisiä. Pelastakoon palokunta jos kerkiävät.

Omistatko kapselikeittimen? Tai ilmafriteeraus hömpöttimen

1695

En omista. Miesystäväni osti mulle synttärilahjaksi riisikeittimen ja mahdollisimman hienovaraisesti pyysin sen palautusta ja vaihtoa kasvilamppuun. Keitän riisini normaaliin tapaan kattilassa silloin kuin sitä edes nykyään keitän eikä meillä olisi mitenkään ollut työtasoilla tilaa sille. Kasvilamppua sen sijaan voi pitää missä vain, vaikka pitkän ruokapöydän päässä (meillä on kuuden hengen ruokapöytä).

Nyt kysymys, jossa on vahvasti oma lehmä ojassa (pahoittelut siitä); miten neuvoisit ihmistä lopettamaan juomisen? (Esim.seinään vai valmistautumalla yms.)

1 tykkäys
1696

No itse olen aina suosinut seinään lopettamista vaikka kerran olenkin sen jonkun asteisen viinakrampin saanut. En varsinaisesti koe osaavani neuvoa mutta voin kertoa mitä juttuja itse tein. Olin yleensä juomisen lopettamisen jälkeen todella huonossa kunnossa, koska join lähes aina monta päivää ja minulla häviää ruokahalu juodessa. Varasin jääkaappiin vissyä, pillimehuja, tavallista tai juotavaa jogurttia, nämä pysyivät parhaiten sisällä ja jos eivät pysyneetkään, ne on “helpompi” oksennettava kuin joku kiinteämpi eväs. Joskus käytin elektrolyytti/magnesium poretabletteja, join tällaisen juoman jo illalla ennen nukkumaanmenoa ja rapelin alkua. Pahempaa itselleni kuitenkin on aina ollut henkinen olo, jota yrittää sietää juomisen jälkeen. Vaikka en itse ole tehnytkään juodessa mitään mitä pitäisi hirveästi hävetä tai soimata itseään, kun kotonani vaan dokailin musiikkia kuunnellen/elokuvia katsellen, niin kyllähän se monen päivän hörpöttely söi kaikki hyvät aineet, dopamiinit, serotoniinin täysin loppuun aivoista ja henkinen olo on sen mukainen kun yrittää vielä samalla traumojensa kanssa tulla toimeen. Suosin sitten (jotenkin järjenvastaisesti) katsella ja kuunnella kaikkea ihan hirveää yrittäessäni sietää olotilaani, esim. dokumentteja aivan kammottavista rikoksista tai onnettomuuksista. Siinä jotenkin unohtuu se oma mätä kun järkyttyy lisää kaikesta kamalasta.

Eli varustautumalla seinään lopetus oli lähes aina minun tyylini.

En omista kapselikeitintä enkä ilmafriteerausta, joskus minulla oli rasvakeitin. Jäätelöitä innokkaasti vuosia tehneenä voisi varmaan kuvitella että minulla olisi jäätelökone, mutta ei. Voin kertoa että itsetehty, täydellisen koostumuksen ja -maun omaava jäätelö ei tarvitse kuin sähkövatkaimen ja pakastimen.

Mikä on ihanin lahja jonka olet ikinä saanut?

2 tykkäystä
1697

Rankkaan ihanimmaksi lahjaksi erään jo edesmenneen, taiteellisesti todella lahjakkaan kaverin minulle maalaamat kaksi taulua. Toinen on potretti kissoistamme(Niistäkin jo 2/3 edesmenneitä) ja toinen sellainen abstraktimpi maalaus, jossa on aivan ihanat värit. Nämä ovat kunniapaikalla kotonamme.

Aivan ihana lahja on myös t-paita, johon liittyy seuraava stoori: Joskus vuosia sitten yksillä ulkomaan festareilla ihailin jossakin kojussa yhtä t-paitaa(Ei ollut bändipaita, vaan kissa-aiheinen sekin). Jätin sen sitten ostamatta, kun minulle iski taas jokin pitää säästää matkakassaa, jos vaikka tulee jokin tilanne -kohtaus. Kotiin palattuani harmittelin, kun se paita jäi ostamatta. Yritin etsiä sellaista netistä, mutta en löytänyt. Isäntä sitten teetti minulle sellaisen ja siitä tuli ihan just sen näköinenkin, kuin se kojun paita, ainakin minun muistini mukaan.

Tällaiset ajatuksella ja rakkaudella tehdyt henkilökohtaiset lahjathan niitä ihanimpia ovat :heart:.

En omista kapselikeitintä, enkä ilmafriteeraushömpötintä. Meillä on hilkun vajaan vuoden vanha kiertoilmauuni, joka on ajanut asiansa oikein hyvin ja Moccamaster keittää aivan tarpeeksi hyvät kahvit. Vanhan ajan kahvipannukin löytyy, jos sillä haluaa leikkiä. Ei tässä huushollissa tuollaisiin tuhlata, kun mitenkään välttämättömiä eivät toistaiseksi ole olleet. Luin myös, että kahvi on terveellisintä suodatinkahvina. Kuulemma kapselikeittimillä ym. hifistelyvehkeillä kahviin jää se kaikki rasva, kun suodatinkahvissa rasva imeytyy enimmäkseen siihen suodatinpussiin. Siitä en kyllä tiedä, onko kahvin rasva se kansanterveydellisesti vaarallisin asia ensinkään.

Oman lemmikkini minäkin pelastaisin palavasta talosta. Minä en tosin inhoa lapsia, mutta olisihan se nyt aika omituista, jos joku vieras kersa merkitsisi minulle enemmän, kuin oma lemmikki. Silloin olisi ollut parempi jättää väliin koko lemmikin hankkiminen. Joo ja ihmisiä todellakin on liikaa ja eivätpä ne/me koskaan ole mitään hyvää saaneet aikaan.

Juomista en lopettaisi ainakaan loiventamalla, ellei se olosuhteiden pakosta ole aivan välttämätöntä. Se lipsahtaa helposti vain rännin jatkamiseksi. Jos on pelkoa oikeasti vaarallisista vieroitusoireista, niin hommaa benzot niihin pariksi päiväksi. Kaikki terveelliset ja/tai hyvin maistuvat syötävät ja juotavat(ALKOHOLITTOMAT), levot sun muut ovat tietysti tärkeitä, mutta lähinnä tässä herää ajatus, että eihän se katkaiseminen niinkään vaikea homma ole, vaan se, että ei kohta aloita tinaamista uudelleen entistä ehommin voimin.

Aikoinani lopetin seinään vuosia kestäneen opioidikuurin. Fyysiset viekkarit nyt eivät lopulta olleet vittumaista flunssaa pahempia(Toki alkoholin vieroitusoireet voivat olla ihan toisella tavalla vaaralliset, jos on pitkäkin putki takana) ja syy miksi lopettaminen onnistui sillä kertaa varsin iisisti ja ainakin tähän asti kestäen, oli se, että olin yksinkertaisesti lopen kyllästynyt niiden aineiden vaikutuksen alaisena olemiseen. Kyse ei siis ollut mistään ikävistä lieveilmiöistä, ulkoisesta paineesta tmv., vaan puhtaasti siitä, että kävi vituttamaan se krooninen, passivoiva pöhnä. Se tekee lopettamisesta helppoa, mutta kuinka pitkään sitä kukin joutuu odottamaan onkin toinen kysymys.

Huono yö takana ja mielikuvitus lomalla, joten laitan jatkoon Reepun ihanin lahja -kysymyksen.

2 tykkäystä
1698

En ole oikein koskaan saanut ihania lahjoja. Ehkä se kun kaksoisveli antoi kissansa meille kun tase ei olisi pärjännyt lapsen kanssa. Se oli kyllä ihana lahja.
Tarpeellisia ja käytännöllisiä lahjoja olen kyllä saanut.

Jos saisit valita kenet tahansa jonka kanssa menisit avioon niin kuka se olisi?

1699

Hahaa, no tietysti Nightwishin kitaristin Emppu Vuorisen kanssa!! Hän on NIIN KAUNIS ja IHANA <3 Nuorempana hän näytti ihan haltialta. Ja tietysti Rauno Repomiehen kanssa, myös Aragorn, Spock ja Harvey Specter :sweat_smile: :joy: Ihana kysymys!

En ole koskaan haaveillut naimisiin menosta, se ei ole minulle tärkeää, mutta tykkään katsella kauniita hääpukuja. Olen joskus kyllä ajatellut millaisen puvun itse haluaisin ja aivan ehdottomasti pitäisi olla se Taru Sormusten Herrasta haltian Arwenin päässä oleva hiuskoriste ja varmaankin haluaisin haltiamaisen häämekon.

Jatketaan aiheeseen liittyen, minkä biisin haluaisit soivan häissäsi? Tai jos olet jo mennyt naimisiin niin oliko teillä jokin tietty kappale?

2 tykkäystä
1700

Olen jo mennyt naimisiin. Meidän häissä ei soinut mikään kappale. Ne olivat hyvin pienimuotoinen ja vaatimaton tilaisuus maistraatissa. Mulla ei ollut edes sitä hienoa häämekkoa, vaikka vaatteista tykkäänkin ja haaveilen, että vielä jokin päivä voisin keekoilla jossakin tilaisuudessa oikein upeassa iltapuvussa. En halunnut mitään “oikeita” häitä. Meidän avioitumisemme oli/on meidän kahden välinen sitoumus, ei mitään yleistä kansanhuvia. Bailata voi sitten muuten niin paljon, kuin sielu sietää.

Meidän biisejä meillä kyllä on useampikin. Tässä yksi, joka oli meidän biisi jo silloin aikoinaan: Mudhoney: Touch me I’m sick.

Semmoinen häävalssi :laughing:.

Kirjoitatko nykyään mitään/paljonkin käsin? Kauppalappuja, päiväkirjaa, kirjeitä, mitä kirjoitatkaan. Osaatko vielä kaunokirjoitusta?

2 tykkäystä