Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3.

Olohuone
1561

Pidän pakkasesta ja lumesta aina jonkun aikaa, mutta pidemmän päälle ne alkaa rassaamaan. Joulukuusta helmikuuhun olisi ok, täytyy todeta, että en jaksaisi marraskuun räntäaikaa lainkaan, vaikka muuten marraskuu onkin mulle hyvää aikaa, koska kellot on siirretty talviaikaan.

Mitä toivot joululahjaksi?

Minä toivon vain lahjakortteja, kun oma rahatilanne on tiukka ja olisi itse kiva ostella. Ensisijaan ostaisin foolihappo- ja B12 vitamiinikuurit, vaikka ne nyt voisin muutenkin ostaa. Tässä kuussa vaan ylimääräiset rahat menee muiden joululahjoihin.

1562

Uusi ulkoilutakki ja uudet juoksulenkkarit tulisivat tarpeeseen. Villasukille ja pörrösukille mulla riittää aina käyttöä. Myös jokin nätti, makuuni sopiva sisustusesine olisi kiva, mutta ei suinkaan kovin tarpeellinen. Niitä löytyy kyllä tästä huushollista jo ihan tarpeeksi. Niin, ja se seinäkalenteri. Käytän sellaista, vaikka tietokoneen ja puhelimen kalenteritkin ovat käytössä. Olen niin neuroottinen, että minun pitää merkata kaikki tärkeät ja vähemmänkin tärkeät menot ja tapahtumat moneen paikkaan ja ainahan se on mahdollista, että nuo sähköiset kalenterit kaatuvat kriittisessä tilanteessa. Niin on joskus käynytkin. Seinäkalenteri on myös kätevä kahden ihmisen taloudessa, kun keittiön seinältä näkee näppärästi ja ilman mitään säätöä toisen menot. Nätin näköinen seinäkalenteri on myös kiva sisustuselementti.

Seinäkalenterikysymyksestä tuli mieleen: Tuleeko sinulle vielä paljon paperilaskuja vai oletko pistänyt kaikki e-laskuiksi? Saatko ylipäätään paljon perinteistä paperipostia?

1563

Minulla taitaa olla jo kaikki e-laskuina. Se on hyvä juttu, kun ei tule enää paperipostia paljon. Yleensä ottaen paperipostia tulee vähän, mutta kyllä sieltä luukusta jotain tipahtelee.

Vietätkö joulua kotona vai menetkö kyläilemään?

Me menemme aina jouluaattona äidilleni ja siinä ne kyläilyt sitten onkin. On ihanaa, että kyläilyjä ei ole paljon, kuten joillain on. Tykkään nauttia joulurauhasta omassa kodissani.

1564

Me kyläillään aina jouluisin minun vanhemmillani, sekä appivanhemmilla. Vähän sellainen käytäntö tässä on vakiintunut, että mun porukat hoidellaan aattona ja isännän porukat joulupäivänä, mutta voidaan tehdä molemmat visiititkin jo aattona, jos ehditään ja jaksetaan. Eivät ole mikään tuska ja vaiva nuo kyläilyt, kun samassa kaupungissa kaikki asutaan, tulen hyvin juttuun kaikkien kanssa, eikä meillä täällä kotona ole mitään omia joulujuttuja, joiden kanssa pitäisi hääriä. Hyppään muutenkin porukoillani useamman kerran vuodessa ja anoppilassakin tulee käytyä ihan arkena aivan vapaaehtoisesti, joten eivätpä jouluvisiitit käytännössä eroa noista muuten vain -kyläilyistä. Silloin vuosia sitten, kun olin psyykkisesti tosi paskana ja joulu ahdisti niin pirusti, podin hirveää ahdistusta noista jouluvierailuistakin. Oli sellainen fiilis, että pitäisi näyttää iloista naamaa, ettei pilaa toisten joulumieltä ja samaan aikaan ajattelin, että koko joulu pitäisi kieltää lailla ja itkemiseksi se sitten usein meni. Oli hirveää, mutta onneksi tuollaista ei ole ollut enää pitkiin aikoihin paremman vointini ansiosta.

Joulupäivän iltana tai tapanina meille tulee aina käymään yksi isännän vanha kaveri(On myös minun kaverini, hyvä tyyppi), joka asuu muualla ja tulee jouluksi tänne tapaamaan vanhempiaan ja siskoaan. Käy sitten meilläkin istumassa iltaa, kun siinähän se kätevästi menee sivussa. Ei meillä hänen kanssaan mitään joulumeininkejä ole, jos ei glögiä lasketa.

Oletko lukenut uusista ravitsemussuosituksista? Kuinka hyvin itse noudatat niitä?

1 tykkäys
1565

Olen lukenut uudet suositukset eikä kosketa minun elämääni millään tavalla. Enemmän noilla on vaikutusta laitosten ja koulujen ruokaan. Niissä pitää seurata näitä suodituksia melko pitkälle.

Syön ruokaa jota olen tottunut syömään. En seuraa trendejä. Toistaiseksi ruokavalio sisältää lihaa ja tulee sisältämään kunnes kohtukääkkäni kupsahtaa. Hänen kuoleman jälkeen siirryn enemmän kasvisruokaan.
Leikkeitä ei meidän taloudessa käytetä. Ne maistuu joko verelle ( keittokinkku) tai rasvalle ja suolalle ( kaikki muut)

Voisin syödä enemmän kasvisruokaa mutta ne ( kasviksia lukuunottamatta) on piilotettu kaupoissa niin hyvin eikä ole aikaa jäädä etsimään.

Yleensä ottaen en tavoittele pitkää elämää eikä minua pelota sairastuminen. Se olisi seikkailu jonka jälkeen ehkä ratkeaa kuoleman mysteeri. Siksi en yritä pidentää elämääni terveellisellä ruoalla. Olen saavuttanut jo kaiken minkä voin elämässäni saavuttaa realistisesti ja olen sen verran laiska ihminen etten yritä saavuttaa sellaista joka vaatisi ponnisteluja. Olen tyytyväinen elämääni ja jos nyt kuolisin niin kuolisin tyytyväisenä elämääni.

Kuinka suhtaudut edessäsi olevaan kuolemaan?

1 tykkäys
1566

Ristiriitaisesti. Luulin jo päässeeni tilaan, että kuolema ei pelota ja niin se osin onkin, mutta osa minusta pelkääkin vielä kuolemaa. Välillä tulee paniikkikohtauksia, joiden aikana kuoleman pelko on vahvasti läsnä. Osalla minusta taas on kuoleman toiveita, kun elämä on tällä hetkellä niin vaikeaa ja rankkaa. Masennuskin aiheuttaa kuoleman toiveita.

Ilmeisesti Ruotsista on lähtöisin nyt kuolinsiivous -trendi. Ihmiset siivoaa etukäteen kotiaan siten, että kuoleman jälkeen läheisille ei jää niin suurta taakkaa. Minäkin tekisin sellaisen, jos jaksaisin. Ehkä vielä joskus.

Sama kysymys seuraavalle.

1567

Suhtaudun kuolemaani niin, että se tulee, kun on tullakseen. Eipä sille mitään voi ja hyvä niin. Ajatus ikuisesta elämästä se vasta karmaiseva on.

Ei minulla mikään kiire täältä pois ole. Tykkään elämästäni ja ihan hyvin voisin elää vaikka 100-vuotiaaksi, JOS sekä fyysistä, että psyykkistä kuntoa riittää niin hyvin, että pärjäilen suht itsenäisesti ja maailmantilanne ei ole mennyt tyystin sietämättömäksi. Toisaalta jos kuolisin nyt naps vain niin, etten ehtisi edes tajuta koko asiaa(Esim. verisuoni katkeaa päästä nukkuessa ja en vain herää), ei se mitään haittaisi. Menisipä kivuttomasti väistämätön ja en minä kuoleman jälkeen ole itkemässä sitä, että olipa ikävää kuolla. Uskon ja hartaasti toivon nimittäin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Psyyke vain lakkaa olemasta ja raato sitten maatuu tai palaa tai mitä sille keksivätkään tehdä. Tuo on hyvin lohdullinen ajatus.

Pelkään kyllä kuolemaa jossakin määrin. Jokainen(pl. ehkä jostakin harvinaisesta häiriöstä kärsivät) pelkää, ihan itsemurhan tekijää myöden. Se nyt vain on koodattu ihan biologiaan tietty hengissä säilymisvietti ja kyllä se tuppaa porukalla kummasti aktivoitumaan, jos esimerkiksi kämpässä syttyy tulipalo tai joku sekopää hyökkää kimppuun. En ihan ymmärrä mistä kumpuaa tämä kovasti yleinen eetos, että kuolemaa pelkäämättömyys on jokin hyve, johon tulee pyrkiä. Mitä lie uskonnollista tuubaa vai jotakin sotasankareiden glorifiointia/mystifiointia vai mitä se on? Eri asia tietenkin pelätä kuolemaa kovin aktiivisesti ja tehdä siitä neuroosi ja elämän sisältö, kuin tuollainen normaali kuoleman pelko, joka enimmäkseen piilottelee taustalla.

Itse en pelkää kuolemaa tällä hetkellä mitenkään aktiivisesti, kun ei ole syytä. Mieli voi kummasti muuttua siinä vaiheessa, jos saisin tietää sairastavani vaikkapa syöpää tai ALS:ia. Enemmän varmaan pelkäänkin kuolemista, kuin kuolemaa itsessään. Jos kuoleminen käy, kuten yllä sanoin: naps vain, se on ihan hiton okei. Hidas kitumis-näivettymiskuolema ei todellakaan ole. Olen nähnyt ihan tarpeeksi läheltä syöpään kuolemisen ja hyi helvetti, sitä todellakin pelkään.

Henki on meinannut lähteä muutaman kerran, mutta eipä noista isompia traumoja jäänyt. Siis toki olivat ikäviä juttuja, enkä ottaisi uusiksi, mutta en muistele niitä mitenkään suurella pelolla ja ahdistuksella. Lähinnä siten, että shit happens, kuten monia muitakin ikäviä, mutta ei mitenkään dramaattisesti minuun vaikuttaneita asioita. Paljon pahempia traumoja tässä on ihan muista jutuista.

Millaiset ovat aamu- ja iltarutiinisi?

1568

Aamulla kun herään noin neljältä laitan kahvin tippumaan ja menen vessaan. Tai toisinpäin. Juon kahvin lukien teksti tv:n uutiset. Puen päälleni ja laitan kellon käteeni. Puen koiralle kaulapannan ja lähdetään ulos vieden roskat ja hakien päivän lehden. Se jätetään ulos kuistille tuolille. Sit lenkille ja kotiin. Tämä ollut rutiinina jo monta vuotta.

Iltarutiinit alkaa klo 16.50 ei yhtään aikaisemmin eikä myöhemmin. Silloin lähden koiran kanssa kävelylle. Lenkiltä tulemme klo 17.20 jolloinka syön välittömästi lenkiltä tultua kissan kanssa jogurtin olohuoneessa sohvalla katsoen samalla ykköseltä viiden sarjaa. Jogurtin syötyä televisio sammutetaan ja menen suihkuun. Suihkusta poistuttua heittäydyn sänkyyn kuuntelemaan äänikirjaa tai sit luen kirjaa. Kuudelta otan d vitamiinin. Sit jatkuu rauhoittuminen kirjallisuuden parissa ja valot sammutan seiskalta kun uni voittaa😂 yritän saada unirytmiä muutettua mutta muistisairas äitini herää neljän maissa niin tämä tsitaa olla rytmini seuraavat vuodet

Mikä on tärkein rutiinisi?

1569

Tärkein rutiinini on aamupala. Tummaa paahtoa ja tuorepuuroa tai leipää joka aamu, vaikka pahaa tekisi. Aamupalan syöminen kannattaa silti joka kerta, koska sen avulla pystyn pitämään kiinni myös loppupäivän ateriaväleistä.

Mitä toivot joululahjaksi?

Minä toivoin vain lahjakortteja, koska jouluaaton jälkeen on kiva päästä itse ostelemaan eikä tarvitse ottaa vastaan turhaa krääsää. :grimacing:

1570

Vastasin jo aiemmin joululahjakysymykseen näin:

Eipä tässä mitään uutta ole keksinyt ihminen, jolla on jo aikalailla kaikkea. Liput jonkin bändin keikalle tosin voisivat olla kivat. Jos se Guns ‘n’ Roses nyt on tulossa kesällä Suomeen, niin vaikka sen keikalle. Siinä tulisi heitettyä Tampereen reissu samalla.

Vastaan Fincocon rutiinikysymykseen: Minulla on paljon tärkeitä rutiineita, mutta rankataan nyt tärkeimmäksi ulkoilu. Ulos pitää päästä joka päivä. Ihan sama, vaikka siellä sataisi kirveitä, olisi hirmumyrsky, Siperian pakkaset, pimeää tai liukasta tai joku olisi kuollut. Pää leviää, jos pitää koko päivä käkkiä sisällä. Yhden yksittäisen päivän voin sisätiloissa lusia, jos olen esimerkiksi hankkinut krapulan(Onneksi sellainen tulee hankittua nykyään harvoin), mutta sitten alkaa kitkuttaa jo pahasti. Ei pihalla tarvitse aina hirveitä urheilusuorituksia repiä, vaikka liikuntakin on mulle tosi tärkeää. Jos on lepopäivä, riittää ihan parin korttelin ympäri kävely tai kauppareissun köpöttely. Se, että yleensä käyn ulkona, on mielenterveydelleni äärimmäisen tärkeää.

Olen aniharvoin kipeä(Hehheh, koko ajanhan mä olen kipeä, mutta siis flunssassa. Ehkä kerran kymmenessä vuodessa, jos huono säkä käy. Koronatkin “sairastin” tyystin oireettomana) ja ihan pelkään sairastumista, koska ajattelen, että mökkihöperöidyn lopullisesti, jos minun pitää maata sisällä vaikka viikko. Sama koskee loukkaantumisia. En tosin ole mitenkään tautikammoinen, ts. en välttele ihmisiä, pese käsiäni vimmatusti tms., vaikka olisi mikä epidemia meneillään. En taida pelätä niitä loukkaantumisiakaan tarpeeksi, kun välillä tulee revittyä kroppaansa aika äärirajoilla liikunnan kanssa, mutta ai että, sen jälkeen on kyllä hyvä olo korvien välissä.

Mikä sinua piristää tämän pimeyden keskellä? Vai tarvitsetko edes piristystä kaamosaikaan?

1571

Joulu ja jouluvalot piristää. Kynttilät, jos vain saisi poltettua niitä nykyistä enemmän.

Kumpi on sinulle pahempi syksy vai kevät?

Minulle kevät on pahempi. Valon lisääntyminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta ja pakko se on myöntää, että valoisalla herkästi herää fiilis, että on piristyttävä, ulkoiltava ja pestä ikkunoita ja tehdä muutenkin kevätsiivousta (äidiltäni opittu). Yritän kuitenkin ignoorata sisäisen vaativuuden tässäkin kohdin.

1572

Syksy, syys- ja lokakuu, on kaunein ja kivoin vuodenaika itselleni. Vuosia sitten marraskuu tuntui vaikealta, mutta kun löysin kylmäuinnin, aloin nähdä marraskuunkin kauniina. Pidän pimenevistä illoista. Maalis- ja huhtikuu ovat hirveitä, hyi helvetti. Mutta turha niitäkään kirota, pitää vaan yrittää tehdä niistäkin kuukausista mahdollisimman kivoja. Valon lisääntyminen aiheuttaa kaiketi aivoilleni jotain negatiivista, koska olen lapsesta lähtien ahdistunut keväästä.

Oliko sinulla jotain lempilelua lapsena? Millainen se oli, mitä sen kanssa touhusit ja muistatko keneltä sen sait?

1 tykkäys
1573

Minulla oli pitkä raajainen, värikkään raitainen “Hauva”, joka oli tärkeämpi kuin mikään. Sain sen muistaakseni kummitädiltäni. Minulla on vieläkin se tallessa, ehkä pitäisi ottaa taas öiksi kainaloon, koska minulla on öisin niin paljon pelkotiloja. Siellä se kellarrissa möllöttää parin muun tärkeän pehmolelun kanssa.

Jos saisit valita hiustesi värin, minkä valitsisit?

Minä valitsisin joko ihan tumman tai ihan vaalean. Nyt, kun lopetin hiusten värjäämisen, hiukseni ovat siltä väliltä, mikä tuntuu pahimmalta vaihtoehdolta. Ei ihan maantienharmaat, vaan vähän tummemmat, mutta pliisut silti. En silti enää jaksa enkä oikeastaan haluakaan värjätä hiuksia, joten se rumba on sentään ohi. Parempi näin.

1574

Tarkoitetaanko maantien harmailla hiekkatietä vai asfalttitietä? Sitä oon miettinyt… Olen tyytyväinen omaan väriin. Oljen väriset taittaen vähän punaiseen. Eri vuodenaikaan värin sävy vaihtelee ollen talvella tummimmillaan.

Ostan aina kotimaista merkin maitoa koska siinä ei ole sivumakua. Valion maidossa maistuu lehmien rehu ollen lähes juomakelvotonta.
Minkä meijerin tuotteita pääasiassa ostat?

1575

Käsittääkseni hiekkatietä, vanha sanonta.

Minä en osta enää kuin kauramaitoa, koska vatsa ei kestä. Ostan vain Kotimaista-merkin kaurajuomaa, koska se maistuu eniten maidolle ja vähiten sellaiselle oudolle kauralle.

Ostatko paljon joululahjoja?

1576

En osta paljon joululahjoja. Ihan vain muutaman hassun. Lapsille tulee tietysti hankittua jotain, mutta ymmärtävät jo pelin hengen. Isiltä saa vaatteita, harrastustarvikkeita ihan muuten vaan. Isommat ostot joskus naamioidaan joululahjoiksi. Sukulaisilta tulee paketteja ihan riittävästi lahjojen saamisen iloon. Ja raahaahan ne haluaa jo nykyään kaikkina juhlina…

Jos tiedän varmasti, jonkun asian jota joku läheinen haaveilee, mutta ei raaski sitä ostaa, kun se on liian kallis, niin saatan sen hänelle hankkia. Tämä siis voi toimia niinkin, etten suostu jälkikasvulle ostamaan jotain juuri sen hetken hittijuttua “joka kaikilla kavereilla on”, mutta pukki sen saattaa sitten tuoda. Tai olen luvannut ostaa jonkun harrastusjutun jouluksi, mutta yllätänkin ostamalla JUURI sen version, jonka olen sanonut olevan liian kallis.

Itse en toivo mitään lahjaksi. En pidä ylimääräisestä tavarasta. Ne tavarat, jotka itselleni hankin ovat usein aika kalliita. Ostan mieluiten suomalaista tai ainakin euroopassa tehtyä. Arvostan käsityötä ja laadukkaita materiaaleja. Tuotteiden pitää kestää ja niitä pitää pystyä korjata. En halua kiinassa tehtyjä kenkiä polyuretaanipohjalla, jotka pysyvät liimalla kasassa. En oleta, että kukaan jaksaa perehtyä mielihaluihini niin perusteellisesti ja sitten vielä antaisi lahjaksi jotain niin kallista.

Mitä sinä toivot pukilta?

1 tykkäys
1577

Tämä joulunseutu ja joulu on monella tavalla erilainen. Kerrankin ei ole mitään lahjatoiveita enkä edes odota lahjoja. Kerrankin on rauha sen suhteen etten tarvitse yhtään mitään.
En ole koristellut asuntoa jouluksi. Ei löydy mitään jouluista asunnosta ja sekin on ok. Mitäpä tuota laittamaan mitään. Mitä se hyödyttää ja ketä varten niin tekisin?
Aattona olemme kotona. Emme lähde jouluaterialle siskon luokse ja meillä vierailevalle veljen porukalle keitän vain kahvit joulupuuron sijasta.
Emme siis käytännössä vietä tai huomioi joulua juurikaan.
On tuon takia tullut stressattua niin monena vuonna ja ajatellut että ” pitää tehdä joulu” että nyt saa olla ja päätös tuntuu ihan oikealta.
Äitikään ei ole ikinä välittänyt joulusta joten joulun voi skipata hyvillä mielin

Mikä on hienoin muistosi tältä vuodelta

1578

Toivon pukilta TODELLA pitkävartisia villasukkia, mutta jos aion ne saada, pitää itse ryhtyä neulomaan. En usko ryhtyväni vaikka kävinkin yhtenä päivänä nopeasti katselemassa puikkoja ja lankoja kaupassa käydessäni.

Hienoin muisto tältä vuodelta on kun kuulin ensimmäistä kertaa Nightwishin An Ocean Of Strange Islands kappaleen. Se tuli ns. yllätys-sinkkuna ulos ennen uuden levyn julkaisua ja kappaleessa on sitä ihanaa, sielua järisyttävää vanhaa Nightwish-taikaa jota olin kovasti kaivannut.

Sail and seek
The starbound quay
Calling you, calling me
To be a part of your story

Sama kysymys seuraavalle; mikä on hienoin muistosi tältä vuodelta? Ja jatkokysymys; odotatko jotain tulevalta vuodelta?

1579

Hienoin muistoni tältä vuodelta on, kun kävimme Porkkalan niemessä piknikillä. Olosuhteet oli täydelliset, ei kovaa tuulta ja aurinko kimmelsi merenpinnasta. Söimme eväitä Porkkalan ihanilla kallioilla ja katselimme merta ja lintuja. Kävellessämme luontopolkua nautin metsästä ja hengitin raikasta ilmaa tietoisesti. Ihmisiä ei ollut paljon, joten saimme olla rauhassa.

Tulevalta vuodelta odotan terveyttä, liikuntaa, lepoa, laihtumista, terveellistä ruokaa ja raittiuden saavuttamista. Ystäviäkin olisi kiva nähdä enemmän.

Sama kysymys seuraavalle; odotatko jotain tulevalta vuodelta?

2 tykkäystä
1580

Tulevalta vuodelta odotan aikuislukio-opintojeni etenemistä ylioppilaskirjoituksiin. Tarkoitus olisi kirjoittaa loputkin aineet vuoden 2025 syksyllä. Osan aineista olen jo kirjoittanut.

Festareita ym. reissuja ja rientoja kotimaassa ja vähän myös ulkomailla odotan toki myös. Sopivassa suhteessa seikkailuita, sekä rauhaiseloa kotihuudeilla ja yleensä elämän iloa :smiley:. Terveyttä tietysti toivon myös niin itselleni, kuin läheisilleni.

Hienoin muistoni tältä vuodelta on reissu Slovakiaan Čahticen kylään, mistä kerroinkin jo aiemmin tuolla Oletko käynyt ulkomailla -ketjussa. Paljon muitakin hienoja muistoja on toki tähän vuoteen mahtunut.

Teetkö/oletko koskaan tehnyt uudenvuoden lupauksia? Ovatko lupaukset pitäneet?

1 tykkäys