Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3.

Olohuone
1481

^ En ole oikeastaan omassa kaveripiirissäni huomannut tuollaista jakoa. Samanlaisia liberaali-hippejä kaikki tyynni, sukupuolesta riippumatta. :smile:
Olen kyllä lukenut, että tuollainen jakolinja on havaittavissa jopa nuorisolla, mutta omassa kaveripiirissäni en sitä havaitse.

Itsehän olen jonkinlainen välimuoto liberaali-konservatiiviudesssa. Toisaalta olen hyvinkin “punavihreä”, mutta toisaalta myös isänmaallinen. Kannatan esim. maanpuolustukseen satsaamista, ja Suomen Nato-jäsenyyttä olen kannattanut ainakin vuodesta 2014 asti.

Seuraava kysymys: oletko joskus uskonut johonkin ns. salaliittoteoriaan, tai uskotko edelleen?
Salaliittoteorian saa tässä itse määritellä.

1482

Olen uskonut vaikka millaisiin itse keksimiini salaliittoihin, kun muutaman kerran on pärähtänyt ihan reipas psykoosi päälle :grin:. Kyllä ne aina on saatu kytkettyä pois päältä ja jälkeenpäin voi onneksi suhtautua ihan huumorilla :laughing:.

Tällaisista yleisistä salaliittoteorioista ei ainakaan muista, että mikään olisi minua vakuuttanut. En tosin tunne salaliittoteorioita mitenkään hyvin. Jos viitsisi perehtyä, tiedä sitten, alkaisiko jokin kuulostaa uskottavalta. Silloin kun tapahtuu jotakin isompaa, esim. Trumpin salamurhayritykset tai WTC-iskut, onhan sitä tuuminut, että joissakin teorioissa voi olla ihan loogista ajatuksenjuoksua(Ihan kuin psykoosissakin ajatuksenjuoksu voi olla hyvinkin loogista), mutta eivät ole silti minuun iskeneet.

Omaan kysymykseeni sukupuolten välisistä arvomaailmaeroista: Tästä on viime aikoina puhuttu paljon, että miesten ja naisten välille on revennyt hirveä konservatiivit vs. liberaalit -jako, varsinkin nuoremmassa polvessa. Olen siinä tuumaillut, että mikäs nykyään-juttu tämäkin muka on. Eikös näin ole ollut aina :grin:? No joo, ei tietenkään mitenkään radikaalisti, mutta vähän konservatiivisemmilta miehet ovat vaikuttaneet naisiin verrattuna. HUOM!: Yleistäen. Yksilökohtaisia eroja tietenkin riittää. Kyse voi tosin olla vain tyypillisestä äijäilystä. Vaikka joku mies olisi kuinka liberaali-hippi, eikä sitä sinänsä edes peittelisi, se ei vain aina kuulosta siltä :grin:.

Kaverinsa saa valita ja toki sitä tuppaa hakeutumaan samanhenkiseen porukkaan, joten oma kaveripiirini ei ole kovin luotettava otanta. En kyllä ole hirveän kranttu, en mikään mielipidepoliisi tai kysele tavattaessa puolueen jäsenkirjoja. Mahtuu kavereihin mm. persu(Ei tosin ole mitenkään erityisen rasistinen), yksi totaalisesti Valta kuulu Kremlille -seonnut hörhö ja yksi vannoutunut Kristallipuolue-hihhuli(Hän on kyllä nainen, jos tässä nyt sukupuolista puhutaan), eikä siinä mitään. Ihan mukavia ihmisiä ja ainakin tulee mielenkiintoisia keskusteluita. Parisuhteessa tai läheisemmissä sydänystäväsuhteissa tuollaiset arvomaailman erot alkaisivatkin jo nousta ongelmaksi.

Nuorten ihmisten kanssa en kovin paljoa ole tekemissä, joten en arvaa sanoa, onko heillä kuinka paljon tuota jakoa. Sitten on mm. vanhat sukulaiset(Joiden mielipiteistä kuulee, vaikkei aina niin haluaisikaan :smile:) ja ihmiset, joiden kanssa vain välillä joutuu operoimaan ilman mitään läheisempiä suhteita. Näissä olen ollut huomaavinani lievää sukupuolten välistä jakoa, mutta saattaa tosiaan mennä ainakin osiltaan tuon yllämainitun äijäilyn piikkiin.

Mikä on pöljintä/epätoivoisinta, mitä olet tehnyt saadaksesi pääsi sekaisin?

1483

Joskus yläasteella kokeilin kerran bensan imppaamista. Se oli ehkä pöljintä. Pää meni kyllä sekaisin mutta jalat lähti myös alta ja näin hallusinaation että viereisessä metsässä oli jokaisen puun takana noita. Niitä oli kymmeniä. Äiti ja isä oli käymässä kaupassa ja kerkesin jaloilleni just kun tulivat pihaan.
Sen jälkeen en ole imppaillut. Alkoi vain kiinnostamaan kun niin kovasti varoittelivat ettei saa imppailla

Toinen tyhmä temppu oli juoda olutta kun oli antabuskuuri päällä. Tuli melkoisen huono olo.

Mikä on ollut tyhmin ostoksesi

1484

Olen varsin tarkka kuluttaja ja harvoin tulee ostettua mitään turhakkeita, ainakaan omasta mielestäni. Älypuhelin on kyllä hankinta, jota ilman tulisin toimeen oikein hyvin. On siinä toki omat hyvät puolensa jossakin reissun päällä, mutta ilmankin pärjäilisin vallan hyvin. Minulla ei ole mitään some-tilejä tai sovelluksia, eikä mitään tarvetta roikkua netissä kaiken aikaa. Lisäksi vihaan kosketusnäyttöjä ja pienen präntin tihrustamista postimerkin kokoiselta ruudulta. Myös tietoturvan kanssa ottaa melkoisen riskin älypuhelimella operoidessa, vaikka olisi kuinka valveutunut ja varovainen niissä asioissa. Käytän puhelinta lähinnä perinteiseen soittamiseen ja tekstaamiseen. Kaikki digiasiointini ja huvikseen surffailuni pystyn hoitamaan aivan mainiosti läppärillä tai pöytäkoneella. Hankin kyllä älyttömän puhelimen jo pari vuotta sitten ja olen siihen oikein tyytyväinen, mutta jostakin käsittämättömästä syystä en ole kyennyt tyystin luopumaan älyluurista :roll_eyes:.

Sama juttu. Joskus yli 20 vuotta sitten Antabus-kuurilla alkoi kaljahammasta kolottaa ja ajattelin, että voisi kai sitä kokeilla varovasti ottaa. Ei tarvittu, kuin pari-kolme keppanaa ja tulikin niin huono olo, että meinasin kuolla ja lanssilla sairaalaan. Saivat elvyteltyä minut siellä elävien kirjoihin ja sen jälkeen totesin saman, kuin Matti Nykänen: On se Antabus hirveä lääke, kun tekee viinan juomisesta niin ikävää(tjsp. En muista tarkkaa sanamuotoa) :grin:.

Minäkin imppasin kerran nuorena sytkäbensaa. Muuan silloinen, nyt jo edesmennyt kaveri, tykkäsi harrastaa tuota ja päätin kerran seuran vuoksi kokeilla. En tykännyt siitä olosta yhtään ja toki jo silloin tiesin imppaamisen vaarallisuudesta, joten onneksi jäi yhteen kertaan se idiotismi.

Kerran vedin levyllisen Marzine-matkapahoinvointilääkkeitä. Kyllähän ne päähän pärähtivät, mutta eivät ensinkään miellyttävästi. Yhteen kertaan jäi sekin “hupi”.

Alkoholin ja bentsodiatsepiinien sekakäyttö se vasta tyhmää päänsekoittamista onkin. Aina sattui ja tapahtui kaikkea ei-kovin-kivaa ja myös muille, kuin itselleni :flushed: :cry:. Putkareissu noista sekoiluista lähes järjestäen seurasi. Valitettavasti tuo touhu ei jäänyt yhteen, eikä edes kahteen kertaan. Pitkään sain hakata päätäni seinään sen kanssa ennen kun tajusin, että siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää :roll_eyes:.

Jatketaan shoppailusta: Mikä on viimeisin ostoksesi, jos tavallisia ruokakauppaostoksia ei lasketa?

1485

Nightwishin Yesterwynde earbook, Nightwish t-paita ja Wintersunin Time II cd-levy, tulivat samassa paketissa. Ostelen aika harvoin mitään, kun minulla on jo kaikki tavarat ja vaatteet (sukkia joutuu uusimaan joskus) mitä tarvitsen. Kaikki ostokseni viime vuosien ajalta liittyvät pääsääntöisesti bändien cd-levyihin ja joskus bändi t-paita tulee ostettua samalla, kannatuksen vuoksi.

Shoppailua edelleen: Mikä on kallein ostoksesi elämäsi aikana? Itselläni kallein on projektori tai 5.1 kaiutinjärjestelmä, en muista kumpi noista oli hintavampi.

1486

Mäkin taidan osallistua tähän. Mun kallein ostos on aikoinaan pöytätietokone. Ei sekään ollut kuin vähän päälle tonnin. Ei tule osteltua.

Seuraavalta haluaisin kysyä, että mitä kadut elämässäsi eniten? Sitä on varmaan jo kysyttykin ketjussa, en lukenut läpi, kun on niin pitkä. Myöskin tähän väliin raskaampi kysymys kuin ostoksista juttelu, pahoittelen sitä.

1487

^ Älä suotta pahoittele. Kyllä tässä ketjussa saa kysyä ihan mitä mieleen juolahtaa. Se on sitten lukijoiden vastuulla, haluavatko vastata kysymyksiin.

Onhan sitä tullut aikoinaan puuhailtua kaikenlaisia pahojaan, jotka kaduttavat. Olen mm. syyllistynyt pahoinpitelyihin ja rattijuopumuksiin edellisessä viestissäni mainitsemieni ryynikännien vaikutuksen alaisena :flushed: :cry:. No, onneksi ja toivottavasti tuollaiset ovat mennyttä elämää.

Yksi asia, joka kaduttaa myös, on se, että jatkoin jääräpäisesti vihanpitoa, enkä suostunut sopimaan ihan sovittavissa olevia asioita erään ystäväni kanssa ja sitten hän otti ja kuoli…

Minä jatkan vielä shoppailuaiheesta: Tilaatko joskus/useinkin tavaraa kiinalaisista halpakaupoista?

1 tykkäys
1488

Kiitos, Winston, kannanotosta ja vastauksesta.

Minä en tilaa enää ollenkaan Kiinan halpakaupoista enkä muistakaan halpakaupoista enää mitään. Tilasin viimeksi 2019 Wishistä tekokasveja, kun en allergian takia voi enää pitää viherkasveja. Siihen loppui ne tilaukset.

Seuraava kysymys; ajatteletko ikinä ostostesti alkuperää?

1489

Ajattelen. Esimerkiksi nämä bändipaidat, joista aiemmin mainitsin, ovat tehty Bangladeshissa tms. Kyllä se mietityttää mitkäköhän työolot siellä on. Itse suosin ruokatarvikkeissa suomalaista, syön mieluummin suomalaisia marjoja (huolimatta kesän marjakohusta), tomaatteja, kurkkuja yms. kuin ulkomaisia hedelmiä tai kasviksia. Mitä lähempää perunani saan, sen parempi.

Kiinalaisesta halpakauppa Wishistä ostin vuosia sitten muutaman lasiesineen, muuten en ole tilaillut.

Oletko jäänyt kaipaamaan jotain tuotetta, joka joskus on ollut myynnissä, mutta sitten sen valmistus lopetettiin?

1 tykkäys
1490

^ Eräs asia, jota on hieman nostalgisesti ikävä, on jotkut paperiset ilmaislehdet tyyliin City-lehti. :star_struck: :sweat_smile: Sillä oli vuosituhannen alussa myös kehnompi jäljittelijä, jonka nimi taisi olla Nöjesguiden.
Tottahan toki näihin paperisiin hömppälehtiin kului paperia tolkuttomasti ja sitten niitä lojui pitkin poikin kaikkialla, mutta oli niissä oma viehätyksensä aikana, jolloin ihmiset eivät vielä tuijottaneet älypuhelintaan kaikkialla, vaan esim. bussissa luettiin lehtiä.
Cityn verkkosivusto oli myös kuuminta hottia joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla, mutta sitten tulivat Facebookit sun muut tilalle.

Aiempiin kysymyksiin:
Tyhmintä päihteidenkäyttöäni on ollut alkoholin ja bentsojen sekakäyttö, ja joskus myös alkoholin ja opioidin sekakäyttö. Onneksi ei tullut otettua kaikkia kolmea yhtä aikaa sekaisin, koska se on jo tappava kombo. :fearful: Noiden kolmen triangeli on vienyt minunkin kaksi vanhaa kaveriani hautaan.

Kallein ostokseni kautta aikojen: auto! Ostin sen vuonna 1999 ja maksoi muistaakseni 36 000 markkaa, eli nykyrahassa noin 6000 euroa. Paskan myivät. :laughing:

Kiinalaisista halpakaupoista en ole koskaan tilannut/ostanut mitään. Teen yleensä verkko-ostoksia vain jossain Prismassa tai EMP-tyylisissä rättikaupoissa. Joskus tilasin jotain kuteita Zalandostakin. Elektroniikkaa puolestaan Verkkokaupasta tai Gigantista.

Seuraava kysymys:
Kuka tunnettu ja arvostettu henkilö on mielestäsi yliarvostettu?

1491

Roope Salminen! En tiedä, onko arvostettu missään perinteisessä mielessä, mutta hyvin suosittu nyt kumminkin. Että mua vituttaa, kun tuomittu seksuaalirikollinen rääpii päätänsä joka jumalan höpöhöpö-ohjelmassa mitä telkkarista tulee :angry:. Metoon mainingeissa canceloitiin moni pelkkien puheiden perusteella, mutta Salminen vain porskuttaa lainvoimaisesta tuomiosta huolimatta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En minä sinänsä häntä moiti siitä, että ottaa vastaan töitä, kun tarjotaan. Kyllä suurin syypää ovat nämä kansan syvät rivit, jotka hänet niin kovasti haluavat koko kansan viihdyttäjäksi. Ei hän muuten siellä töllössä olisi noin helkkarin aktiivisesti. On vieläpä hyvin keskinkertainen juontajana, näyttelijänä, muusikkona ja mitä kaikkea nyt on olevinaankaan, eli helposti korvattavissa jollakulla toisella höpisijällä. No, tuo on tietysti makuasia ja näemmä monella suomalaisella on pirun huono maku :roll_eyes:.

Edit: Tämä ei koske ketään yksittäistä henkilöä, mutta tuli tuosta mieleen, että järkyttävä ilmiö myös tämä, että monet rikolliset(Siis ihan rikoksillaan tunnetuiksi tulleet) saavat oman TV-ohjelman, kirjan tmv. ikään kuin olisivat suuriakin sankareita :roll_eyes:. En minä näitä rikollisiakaan tuosta syytä. Kivaahan tuollainen on, jos siis tuollaisesta tykkää. Niillä kansan syvillä riveillä vain on taas varsin perverssit asenteet, kun arvostavat tuollaista. En tarkoita, että rikoksesta tuomitun pitäisi lopun ikäänsä pysyä kotona sylkemässä kattoon ja roikottamassa itseään häpeäpaalussa. Ei siitä ainakaan mitään hyötyä yhteiskunnalle ole. Se on kuitenkin vähän eri asia mennä johonkin oikeisiin töihin, kuin repiä rahaa leveilemällä rikoksillaan julkisuudessa.

Ai niin, salaliittoteorioista oli aiemmin kysymys. Nyt kun Estonian uppoamisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta, tuli mieleen, että siinä keississä olen pohtinut salaliittoteorioiden mahdollisuutta. En minä niihinkään teorioihin ole suuresti perehtynyt, eikä minulla ole mitään lempparia, jota pitäisin erityisen uskottavana. Lähinnä ajattelen, että aika uskomatonta, että valtamerilaiva on niin heikkoa tekoa, että lahoaa ja uppoaa heti, kun aalto lyö keulaan. Eikös ne ole tehty nimenomaan kestämään sellaista? Tosin, onhan se tullut tässä elämässä huomattua, että todellisuus on satuja kummallisempaa.

Jos joku sinulle rakas ihminen olisi vakavasti ja parantumattomasti sairas ja pyytäisi sinulta kuolinapua, auttaisitko, jos asiasta ei koituisi sinulle mitään juridisia seurauksia?

1492

Antaisin. Antaisin sellaisellekin ihmiselle joka ei olisi minulle rakas. Jokaisella ihmisellä on oikeus halutessaan kuolla kivuttomasti ja arvokkaasti, ilman että jättää jälkeensä verisen sotkun, köydestä irrottamisen tai muuta traumaattista kehonpalasten keräilyä läheisilleen tai poliisille. En tietenkään pystyisi antamaan sellaista kuolinapua, että nirhaan kaulavaltimoa auki tms. väkivaltaista jos helpompia keinoja ei olisi saatavilla.

Hesarissa oli muuten muutamia päiviä sitten juttu itsemurhakapselista, joka kuulosti hyvältä ja kivuttomalta tavalta lähteä.

Mikä olisi unelmatyö sinulle (ennen kuin totuus lävähtää kasvoille)? Tai oliko ammattia josta haaveilit pienenä?

1493

Olen ajatellut, että jokin asiakaspalveluhomma olisi kiva. Olen muutaman kerran ollut D.I.Y. -tapahtumissa lipun- tai merchant-pyödän myyjänä ja tykännyt siitä tosi paljon. Tykkään muutenkin puhua ihmisten kanssa, tavata uusia ja erilaisia ihmisiä ja olen ihminen, jolle ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Voisi kyllä totuus lävähtää kasvoille aika pian, jos sitä pitäisi ihan päivittäin työkseen tehdä, eikä vain harvoin omaksi huvikseen, semminkin, kun asiakkaat eivät välttämättä olisi samaa mieltä niistä minun ratkaisuistani ongelmiinsa :grin:.

Myös sellainen duuni, jossa näkee heti työnsä jäljen ja tulee touhuttua niin, että tulee fyysisesti lämmin olisi kiva. Esimerkiksi raivaussiivooja. Olen katsonut joitakin Auri Kanasen videoita ja todennut, että voin hyvin ymmärtää, miksi joku tykkää tuosta työstä. Olen myös hyvä siivoamaan ja saan kiksit juuri siitä, kuinka heti näkee, että tulosta tulee. Joo, ja eiköhän siinäkin totuus lävähtäisi kasvoille, jos päivät pitkät pitäisi vääntää raivauskaivauksia ja skrapata paskaa seinistä tuntikausia. Olisi ehkä vähän eri homma, kuin oman valmiiksi siistin kämpän huvikseen kiillottaminen :thinking:.

Kuolinavusta tuumin itse tässä tilanteessa, että joo, totta kai, JOS sitä ei tosiaan tarvitsisi tehdä ampumalla, puukottamalla, hirttämällä tmv. brutaalilla tavalla, vaan mahdollisimman nätisti, kivuttomasti ja siististi(Niin siististi, kun se nyt voi koskaan käydä) ja JOS osaisin tehdä sen niin, etten aiheuttaisi vain enempää kärsimystä. Eutanasian kannalla olen ehdottomasti. Tosi tilanteessa voisikin mennä sitten pupu pöksyyn, ts. pelkäisin, että homma tulee uniin lopun elämääni ja valitsisin oman mukavuuteni ja mielenrauhani ennemmin, kuin rakkaan ihmisen kärsimyksen lopettamisen. Tosin uniin sekin tulee, kun katsoo vierestä toisen kitumista. Olen nähnyt ja tiedä sitten, kumpi on itselle pahempi vaihtoehto :thinking:.

Tunnetko olosi turvalliseksi liikkuessasi suomalaisten kaupunkien kaduilla ilta- ja yöaikaan, miksei tietysti päivisinkin?

1494

En tunne oloani missään nimessä turvalliseksi. Tosin minulla onkin diagnosoitu PTSD, mikä myös vaikuttaa siihen, että olen nykyään niin säikky.

Ennen ptsd:tä nuorena liikuin hyvinkin rohkeasti Helsingin ja Espoon kaduilla öiseen aikaan ja yksinkin. Ne ajat ovat taakse jäänyttä elämää, kiitos monivuotisen vainoamisen, väkivallan ja vankina pitämisen.

Jos saisit valita erilaisen elämän kuin nykyisesi, minkälaisen elämän valitsisit?

1495

Jaa’a… Tämä on kyllä paha… Olen tosi tyytyväinen elämääni tällaisenaan ja ollut jo pitkän aikaa, vaikka monen ulkopuolisen mittapuun mukaan tämä on varmasti todellinen luuseristoori. Olen ihminen, jolla on jo kaikkea, niin materiaali-(No, ei todellakaan ole omaa golf-kenttää, eläintarhaa, lentokonetta, huvipurtta, kruununjalokiviä tai edes Teslaa, ei edes mitään vanhaan kotteroa, mutta en ole osannut sellaisia kaivata), kuin ihmissuhdepuolella. Hyvin olen sinut itseni kanssa ja elämä balanssissa myös silloin, kun tulee se huono päivä. Välillä tietysti tulee näitä “olisi kiva, jos sitä ja tätä”, mutta usein nekin ovat aika käytännöllisiä haaveita, jotka pystyy toteuttamaan jollakin aikataululla, jos todella haluaa. Ei ole todellakaan ollut aina helppoa ja hauskaa tässä elämässä ja edelleen MT-ongelmat aiheuttavat omat rajoitteensa. Niiden kanssa pärjäilen kuitenkin ihan mukavasti. Jälkeenpäin on myös helppo ajatella, että silloinkin, kun olin kaikkein syvimmissä vesissä mielisairauteni ja päihteiden käyttöni kanssa, olen ollut hiton etuoikeutettu lellipentu. Moni on vastaavassa tilanteessa joutunut paljon pahempaan kuseen johtuen muuttujista X, Y ja Z. Monia yksittäisiä asioita toki kadun ja olisivat voineet jäädä tekemättä ja kokematta. Joitakin toisia olisin voinut tehdä paremmin. Kokonaisuudessaan en elämääni muuttaisi. Se on minun elämäni ja tehnyt minusta minut. Joo, helvetin kliseisen kuuloista, mutta identiteettikriisiin tai paremminkin identiteettihäiriöön sitä joutuisi, jos alkaisi jonkun muun, vaikka kuvitteellisenkin tyypin elämää elämään.

Tällä hetkellä kyllä selkä ja piriformis kiukuttelevat taas sen verran, että voisin ottaa jonkun ei-tules-kipuisen elämän :grin:. Pienet on murheet ja liike on lääke näihin.

Ihan hauska ajatusleikki on kyllä sellainen, että vaihtaisi päiväksi osia jonkun kanssa. Se voi olla kuka vain jenkkien presidentistä Amazonasin alkuasukkaaseen. Mielenkiintoista olisi päästä kurkkaamaan, millaista olisi jokin ihan toisenlainen elämä, mutta todellakin vain päiväksi. Itse asiassa mieluummin niin, että homman voisi keskeyttää koska vain, jos kävisi liian hurjaksi. Luultavasti kävisi jo kauan ennen vuorokauden kulumista :laughing:.

Itse tunnen oloni varsin turvalliseksi suomalaisilla kaduilla liikkuessani vuorokauden ajasta riippumatta, ts. en välttele liikkumista tai pelkää sitä etukäteen, eikä minulla ole mitään omia no-go zoneja. Toki itsesuojeluvaisto toimii ja skannaan ympäristöäni vieraassa paikassa liikkuessani tarkoin. Tämä tosin muutenkin, kuin potentiaalisesti vaarallisten tyyppien välttelemiseksi. Minulla on niin surkea suuntavaisto, että eksyn heti, jos en paina mieleeni tarkoin maamerkkejä ja siltikin usein eksyn, jos ei mukana ole joku parempi suunnistaja. Aika harvakseltaan tulee niitä tilanteita, että nyt on paras pakittaa tai kiertää, koska liikkeellä on niin epämääräistä ainesta.

Omilla kotikulmilla en osaa varoa oikeastaan muuta, kuin huonolla talvikelillä liukastumista. Tämä tyypillinen omat huudit -harha. Ihan sama juttu, kuin moni ajaa autolla omalla kotikadulla suunnilleen silmät kiinni vanhasta lihasmuistista ja sitten rytisee. Vieraammassa paikassa skarppaa enemmän. Ihan yhtälailla mut hakataan, ryöstetään, raiskataan ja tapetaan Kouvolassa, kuin Helsingissä, Turussa tai Tampereella, jos niin on tapahtuakseen.

Siitäpä seuraava kysymys: Kenen kanssa vaihtaisit rooleja päiväksi, jos sellainen mahdollisuus tulisi?

Toinen kysymys: Mitä fiiliksiä herättää, kun tämä syksy on ollut näin lämmin?

1 tykkäys
1496

Voisin itsekin vastata kysymykseeni. Mä elän tosi vaikeaa elämäntilannetta ja sen takia repesin uudelleen juomaankin. Kun en juo, en jaksa tehdä juuri mitään. Olen uupunut ja ylikuormittunut. Haaveilen usein erilaisesta elämästä.

Haluaisin elää aktiivista elämää, missä mulla olisi paljon energiaa ja voimavaroja, eikä yhtään ahdistusta tai masennusta, ptsd-oireista puhumattakaan. Heräisin aamulla aikaisin ja menisin heti aamutoimien jälkeen töihin, missä jaksaisin ongelmitta koko päivän. En kärsisi huijarisyndroomasta, vaan olisin sinut osaamiseni ja itseni kanssa. Töiden jälkeen jaksaisin kokata päivällisen, olla lapseni kanssa paremmin ja lähteä urheilemaan, niinkuin ennen jaksoin. Urheilun ja suihkun jälkeen olisi ihana olo. Tapaisin ystäviäni viikolla ja viikonloppuisin esimerkiksi ulkoilun ja kutsujen merkeissä enkä kuormittuisi liikaa sosiaalisista tilanteista. Saisin iltakymmenen aikaan unta ja nukkuisin hyvin koko yön eli heräämättä 2-3 aikaan ylivireänä, kuten nykyisin herään. En valvoisi yöllä.

Urheilun lisäksi taas opiskelisin, sienestäisin ja marjastaisin ja kävisin luontopoluilla läheisten kanssa. Matkustelisin silloin tällöin lapseni ja läheisteni kanssa. Tapaisin tuttuja ihmisiä aina aika ajoittain, niitä, joita en ihan ystävikseni kutsuisi, vaan, joita olen tavannut työpaikoilla jne. ja jäänyt pitämään yhteyttä. Jaksaisin kokata ja siivota silloin, kun pitää. Olisin tyytyväinen ja välillä onnellinenkin.

Tässä, kun tätä kirjoitin, tajusin haluavani lähes entisen elämäni takaisin, en sinänsä kenenkään muun elämää. Oman elämäni ennen uupumusta ja mielenterveyshäiriöitä ja juomista. Monille ihan tavallista elämää, mutta ei enää minulle. Inhoan nykyistä elämääni. Olen vain päättänyt uskoa, että joskus se vielä muuttuu erilaiseksi, muuten en jaksa. Mutta en tiedä onko enää paluuta entiseen, epäilen.

Sitten seuraaviin kysymyksiin. Hmm, olikin vaikea keksiä kenen kanssa vaihtaisin osiani päiväksi. Ehkä Kamala Harrisin ja, vaikken ihmistä siedäkään eikä hän ole yhtään tyyliseni, Kim Kardashianin kanssa. En tiedä hänestä juurikaan muuta kuin, että hän on tosi rikas ja kuuluisa. Toisaalta voisin vaihtaa osia kenen tahansa tosi rikkaan kanssa, en edes tiedä mistä joku Kardashian tupsahti mieleeni. Tiedän jo, että inhoaisin kuuluisuutta ja sen mukanaan tuomia ilmiöitä, joten kuuluisuus ei olisi tässä se juttu, vaan rikkaus. Sinänsä siis kenen tahansa tosi rikkaan kanssa voisin vaihtaa osia. Olisi ihanaa elää hetken ilman taloushuolia.

Lämpimät syysilmat on helpottaneet, kun siedän huonosti kylmää. Toisaalta mietin myös, mitä ne tarkoittavat ilmaston muutoksen näkökulmasta. Lempeän lämpimät ilmat on parhaat, en siedä hyvin hellettäkään.

Seuraava kysymys: pelaatko tietokonepelejä ja jos, niin mitä? Minä pelaan Factoriota.

2 tykkäystä
1497

Minä en pelaa mitään. Minulla on kyllä vanha Super Nintendo ja pieni putkitelkkari kaapissa, jotka kaivoin esiin viimeksi vuonna 2018 pelatakseni Super Mario 3:sta, siinä on se söpö Yoshi jolla voi ratsastaa. Taisin samana vuonna yrittää pelata sellaista mielettömän kaunista peliä kuin Ori and the Blind Forest. Siitä ei ole itseasiassa kauaa kun youtubesta katselin kun joku pelasi pelin läpi, se on visuaalisesti niin silmiä hivelevä.

En ajattele lämpimästä syksystä oikein mitään, kun en voi ilmoille mitään. Mutta odotan aina viilenemistä, varsinkin sitä että vedet alkavat kylmentyä koska kylmissä vesissä uinti pitää mieltäni vähän paremmassa kunnossa, aikoinaan myös selittämättömät alaselkäkivut saivat helpotuksen. Ja saan olla yksin sillä järvellä missä käyn, syksyn saapuessa siellä ei enää juuri muita näy.

Haaveiletko jostain taidosta, minkä haluaisit oppia ja osata kunnolla?

2 tykkäystä
1498

Ei tule mieleen mitään yksittäistä, erityistä taitoa, mutta olisi kivaa olla taiteellisesti lahjakkaampi/parempi. Osata piirtää, maalata, soittaa jotakin instrumenttia ja/tai laulaa niin, että tekisi myös itse biisejä, valokuvata(Siis oikealla kameralla oikeasti hienoja kuvia. Mitään puhelimella räpsäisyjä hauskoista katukylteistä ei lasketa valokuvaamiseksi), kirjoittaa ymv. Olen kyllä joissakin hommissa oikein näppärä ja monikin on kehunut, että minulla on esteettistä silmää(mm. vaatteistani ja sisustuksestani), joten ehkä noita taitoja oppisi ainakin jossakin määrin, jos ahkerasti treenaisi. Eipä vain ole tullut tehtyä, koska ei tuo mikään tärkeä asia minulle ole. Sellainen olisihan se siistiä -juttu vain ja tässä on kuitenkin niin paljon muutakin kiinnostavaa puuhaa.

Harrastelijateatteria olen kyllä harrastellut jo monta vuotta ja se on tosi kivaa. Kait siinäkin jotakin luovuuttaan pääsee toteuttamaan, ainakin purkamaan esiintymisvimmaansa :grin:.

Joo ja olisi kiva osata ottaa vähän lungimmin asiat. Kiihdyn aina sekunnissa nollasta sataan, kun tulee jotakin. Ihan sama onko se ikävä vai hieno asia. Tämä tosin lienee ihan temperamenttipiirre, eli mitään ei ole tehtävissä. Ei se huono hommakaan aina ole ja olen oppinut kyllä ulkoisesti hillitsemään itseäni, mutta välillä meinaa suorastaan pumpusta ottaa, kun pitää hyperventiloida vaikka sähkölaitoksen sähköpostia tai matkarepun pakkaamista :grin:.

Minä voisin vaihtaa päiväksi osia tosiaan vaikka millaisen ihmisen kanssa, mutta esimerkiksi juuri joku oikein kuuluisa tapaus olisi mielenkiintoinen. Esim. Sanna Marin pääministeriaikoinaan. Itse ajattelen, että julkisuus on suunnilleen pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua ja olen erittäin onnellinen tällaisena nobodyna, mutta juuri siksi olisi mielenkiintoista päivä(tai lyhyempi aika, jos käy liikaa pelottamaan) katsella, olisiko se todella sellaista helvettiä, kuin kuvittelen vai jopa pahempaa.

Henkilökohtaisesti olen tykännyt lämpimästä syksystä, koska olen hitonmoinen vilukissa, mutta onhan tässä tullut sitä mietittyä, mitkä lopun ajat ovat käsillä. Tykkään kuitenkin ihan, että Suomessa on kunnolla neljä vuoden aikaa, vaikka valo ja lämpö ovatkin mieleeni.

En pelaa mitään tietokone- tai konsolipelejä. Ei ole koskaan napannut se homma. Joskus aikoinaan olen ihan seuran vuoksi pelannut joitakin muinaisaikaisia pelejä. En muista edes nimiä, kun eivät ne niin kiinnosta. Varmaan vain hyvä, etten ole innostunut noista, kun tuppaan addiktoitumaan herkästi. Tetriksen hakkaaminen on kyllä ihan hiton koukuttavaa :smile:.

Sama kysymys jatkoon ja sitten toinen: Onko sinulla jotakin erityisen tärkeää harrastusta?

1 tykkäys
1499

^ Kirjoittaminen on tällä hetkellä varmaan tärkein harrastukseni. Teen sitä semi-ammattimaisesti ja saan siitä hieman rahaakin, mutta en tienaa sillä vielä koko elantoani, joten siksi se luokiteltakoon yhä harrastukseksi eikä ammatiksi. Toinen tärkeä harrastus elämäni aikana on ollut musiikki.

Aiempiin kysymyksiin:
Mistä taidosta haaveilen?
Pianon soittamisesta ja stand up -komiikan tekemisestä. Siis erikseen, ei yhtä aikaa. :smile:

Fiiliksiä lämpimästä syksystä?
Noh, onhan se odotettavissa. Hellepäivien määrässä on tehty tänä vuonna ennätys, mutta eiköhän sekin ennätys rikota melko pian lähivuosina. Hassua muuten, kun jokin aika sitten pohdimme, onko elokuu vielä kesää vai jo syksyä. :grinning: Kesäähän jatkui sitten hellepäivien muodossa syyskuulle asti, ainakin eteläisessä Suomessa.
Ilmastonmuutos on kuitenkin sikäli kumma epeli, että kaikki sen vaikutukset eivät ole tarkkaan ennakoitavissa. Erilaisia sään ääri-ilmiöitä tulee monin erilaisin variaatioin: jossain tulvii, jossain kärsitään kuivuudesta, hirmumyrskyt riehuvat. Joskus talvi ei tule lainkaan, mutta se voi olla myös ennätyskylmä tai ennätysluminen, kun polaaripyörre hajoilee.

Leutoja ja vesisateisia talvia on ollut Etelä-Suomessa melko tiuhaan jo ainakin 20 vuotta. Minulla on muistikuva, kun istuimme joskus vuosituhannen alkuvuosina baarissa tammikuussa, ulkona satoi vettä eikä lunta ollut lainkaan. Meistä se oli lähinnä hauskaa, koska se oli saman tyyppinen “talvi” kuin Englannissa.

Viime päivinä tullut useita hyviä kysymyksiä, eli seuraava valitkoon myös niistä:
Onko sinulla tärkeää harrastusta?
Pelaatko tietokonepelejä?
Mitä mietteitä lämpimästä syksystä?
Mistä taidosta haaveilet?

1 tykkäys
1500

Minulla ei tällä hetkellä ole muuta tärkeää harrastusta kuin kävelylenkeillä käyminen miesystäväni kanssa. Kuntosali ja kirjojen lukeminen on tauolla, koska ei yksinkertaista tällä hetkellä rahkeet riitä.

Haluaisin oppia koodaamaan. Kävin Avoimessa yliopistossa pari siihen liittyvää kurssia, mutta en vielä voi hyvällä tahdollakaan sanoa osaavani sitä kunnolla. Jos osaisin koodata kunnolla, voisin vaihtaa ihmissuhdeammattini siihen. Tällä hetkellä se on kuitenkin vain hyvin kaukainen haave, joka ei välttämättä koskaan toteudu.

Mistä tavastasi luopuisit, jos se voisi loppua saman tien?

Minä luopuisin turhasta sängyssä makaamisesta. Toisaalta olen mm. uupumuksen takia sairauslomalla, joten en tiedä onko se kuitenkaan turhaa. Toinen, mistä luopuisin, on ylianalysointi.

1 tykkäys