Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3.

[Reepu]

Tiikeri. Ne jakavat 95,6% saman dna:n kuin kissat. Varsinkin valkoiset tiikerit ovat silmiini äärettömän kauniita ja niillä on ollut lapsuudesta lähtien minulle turvallisuuden ja rauhallisuuden merkitys (Dingon Valkoiset tiikerit -kappaleella on osansa tässä…). Ostin Linnanmäeltä 22 vuotta sitten ISON makaavan pehmotiikerin (harmi ettei niitä ollut myynnissä valkoisina) joka on edelleen kirjahyllyni päällä. Kissani ovat makoilleet niin sen päällä kuin etutassujen välissäkin.

Ilves, jumalauta se oli HIENO vaikkei ollutkaan vielä täysikasvuinen!!

Onko sinulla lempisanaa? Tai jotain sanaa joka on mielestäsi todella kaunis foneettisesti, tuntuu hyvältä sanoa, merkitykseltään tms?

[Winston]

L:llä alkavat ilmansuunnat hivelevät korvaa ja suorastaan selkärankaa oikein mukavasti. Oikeastaan kaikki muutkin ilmansuunnat kuulostavat tosi kivoilta, mutta nuo l-alkuiset erityisesti. Liekö siksi, että l on pehmeän kuuloinen kirjain vs. vaikka k. Luulen, että tämä ilmansuuntafiksaationi on saanut alkunsa siitä, kun ollessani lapsi, pappa kuunteli aina radion Merisään. Siitä tuli jotenkin tosi rauhoittava ja mukava fiilis, kun radiossa se ukko lateli monotonisella äänellä näitä kaikkia länsiluode kolmosia ym., joista en ymmärtänyt mitään, enkä kyllä ymmärrä vieläkään . Kait tuohon joitakin muitakin mukavia tunnemuistoja liittyy. Pappa oli mukava.

Olin kesäkuussa Helsingissä hotellissa. En saanut unta(Yleensäkin minulle vaikeaa vieraassa paikassa, vaikka olisi kuinka rauhallinen ja mukava ympäristö ja oma kulta kainalossa) ja pistin päälle hotellihuoneen telkkarin ja sieltä summa mutikassa jonkin Ylen radiokanavan, jolta tuli parhaillaan Merisää. Olihan se edelleen rauhoittavan ja mukavan kuuloista se kaikkien länsien, lounaiden ja luoteiden monotoninen luettelu, mutta vähän kyllä lässähti tunnelma. Olivat vaihtaneet radioon noita latelemaan jonkun nuoren kuuloisen poikaoletetun, joka ei mielestäni oikein sopinut siihen hommaan ja lapsuusmuistoihini . Olletikin siksi, että kasari-Merisää-ukko on varmaan kuollut.

Miten olet muuttunut iän myötä?

[Vieraammaksi54]

Varovaiseksi olen muuttunut, ehkä liikaakin.

Kysymys: Uskallatko myöntää että pelkäät, ja pelkäät olemattomia, siis uhkaa jota ei enää ole.

Minä myönnän että pelkään. Aiemmin olin jopa uhkarohkea. Olin niin innoissani raittiudesta että kaikkia voin tehdä, aivan mitä haluan (en sentään rikoksia halunnut). En pelännyt oikeastaan mitään. Uskalsin hakea töitä, mennä paikkoihin missä en aiemmin ollut tai kehdannut mennä. Nyt ei enää löydy sitä rohkeutta, tai olen liian varovainen. Nooo… ehkä tämä onkin sitä normaali-ihmisen elämää

[Winston]

Totta kai pelkään moniakin asioita ja ihan avoimesti myönnän sen. Osa on ihan realistisia pelkoja ja monet tyystin irrationaalista sekoilua, joissa vain mielikuvitus on rajana ja vieläpä varsin värikäs mielikuvitus . Vähintäänkin paisuttelen käsittämättömiin sfääreihin jonkin sinänsä ihan ymmärrettävän pienen huolen aiheen. Ensin mainittuja en mieti ja pelkää aktiivisesti kaiken aikaa. Ne pelot aktivoituvat silloin, jos asia tulee jollakin tapaa ajankohtaiseksi. Jälkimmäiset puskevat pakkoajatuksistani ja niitä voi tosiaan tulla ihan asiasta, kuin asiasta. Järjelläni tiedostan koko ajan, että nyt menee taas pahasti överiksi tämä kauhuskenaarioiden kehittely, mutta sepä siinä niin rassaavaa onkin, kun pelkäämisen lisäksi vituttaa koko ajan turhautuneena miettiä, kuinka tyhmää ja aivan turhaan aikaa ja energiaa vievää tämäkin kelailu taas on. Onneksi nämä pakko-oireiset pelot eivät kestä kauaa kerrallaan. Voivat mennä ohi jopa parissa tunnissa ja maksimissaan pari viikkoa olen jaksanut vääntää niitä mielessäni, kunnes lopulta yksinkertaisesti kyllästyn.

Sellainen liialliseksi paisuva hermoilu on minulle hyvin tyypillistä. Esim. jotakin reissua jännitän aina etukäteen ja niin varmasti tekee suurin osa ihmistä jossakin määrin. Minä vain kehitän hyvinkin pitkälle ja monelle mutkalle menevät kauhuskenaariot siitä, millä kaikilla tavoilla asiat menevät pieleen. Se on ihan sama olenko menossa johonkin Euroopan suureen kaupunkiin vai Lappeenrantaan .

Elämästä nuo pelot eivät ole minua estäneet. Olen vain mennyt ja tehnyt ja tyytyväisenä todennut, että hienostihan se taas meni . Jopa hammaslääkäriin/suuhygienistille uskallan aina säännöllisesti, vaikka uskonkin joka kerta vähintään kuolevani siihen . Yöunianikaan en nykyisin yleensä menetä, luojan kiitos. Unettomuudesta on tullut aikoinaan kärsittyä ihan tarpeeksi.

Edit: Minustakin on tullut iän myötä varovainen, mutta en osaa pitää sitä pahana asiana, ihan normaalina itsesuojeluvaistona lähinnä. Lähtien ihan tällaisista asioista, että liukkaalla kelillä on parempi laittaa tukevat kitka-/nastakengät jalkaan ja niidenkin kanssa hidastaa menoa, jos näyttää pahalta. Ei tulisi enää mieleenkään painaa korkkareilla täysillä menemään sillä mentaliteetilla, että jos kaatuu, nousee ylös. Kun ei välttämättä nouse. Niin minulle tosin kävi jo nuorena, mutta meni siinä vielä pitkä aika ennen kun tajusin, että käytännöllisyys, mukavuus ja turvallisuus ovat talvisään pukeutumisessa ykkösasioita. Vaatteilla voi koreilla sitten kesäisin.

Enää ei tulisi myöskään mieleen tunkea itseään ihan kaikenlaisen porukan kanssa ihan joka paikkaan. Vieläkin puistattaa, kun muistelee missä sitä on tullut luuhattua, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua ja välillä tapahtuikin. En tosin ymmärrä, miksi änkeäisinkään johonkin kriminaalien vetoluukkuun, kun en enää käytä huumeita.

Toisaalta on tullut toisenlaista rohkeutta ryhtyä asioihin, joista ennen ajattelin, että en pysty/osaa/jaksa/uskalla. Esimerkiksi nyt lukio-opinnot, jotka aloitin näin keski-iällä.

Pidätkö ukkosesta vai pelkäätkö sitä?

[Alice_Donut]

^ Rakastan ukkosta. Ainoa miinus on se, että en vieläkään ihan tiedä, että pitääkö ukonilmalla tehdä jotain varotoimia kotona, eli kannattaako ne sähkölaitteiden töpselit ottaa irti pistorasiasta vai ei. Olen saanut asiasta ristiriitaisia tietoja.

Pelkokysymykseen vastaan, että olemattomia asioita tai olemattomia uhkia en pelkää. Huolenaiheeni ja pelkoni ovat kaikki ihan todellisia, mahdollisia ja olemassaolevia.
Jos pelkäisin olemattomia tai fiktiivisiä uhkia, en varmaan uskaltaisi katsoa kauhuleffoja yksin kotonani öisinkin.
Toki pitää sanoa, että joku äskettäin nähty kauhuleffa saattaa aiheuttaa pientä kihelmöintiä selkäpiissä kun lähtee yöllä pimeässä vessaan, mutta sehän on juuri kauhuleffojen pointti.

Seuraavaksi esitänkin ihan poikkeuksellisen kysymyksen, koska se on oikeastaan pähkinä tai arvoitus. Veikkauksia saa heitellä vapaasti.

Kuvitteellinen tilanne:
Isä ja hänen alaikäinen poikansa joutuvat autokolariin. Isä kuolee onnettomuudessa välittömästi ja poika loukkaantuu vakavasti. Poika kiidätetään ambulanssilla sairaalaan, jossa todetaan että on tehtävä pikainen leikkaus.
Sairaalan johtava kirurgi katsoo potilasta ja kauhistuu: “Tämä on minulle vaikea tilanne, koska potilas on minun oma poikani!”

Miten tämä on mahdollista?

[Reepu]

Sairaalan johtava kirurgi on pojan äiti.

Minäkin rakastan ukkosta.

Jos joutuisit luopumaan yhdestä aististasi, mistä luopuisit?

[Alice_Donut]

Reepu, oikein! Kirurgi on pojan äiti. Jossain muualla arvoitukseen ei löytynyt yhtä nopeasti oikeaa vastausta, koska kaikille ei vielä tule mieleen, että johtava kirurgi voi olla nainen.

Jos joutuisin luopumaan yhdestä aistista, luopuisin hajuaistista. Olen jopa kokenut sen, kun sairastin koronan pari vuotta sitten. Hajuaisti katosi kokonaan muutamaksi päiväksi. Ei se tuntunut kauhean pahalta kuitenkaan.

Seuraavalle sama kysymys: Jos joutuisit luopumaan yhdestä aististasi, mistä luopuisit?

Myös lisäkysymys, koska aihe kiehtoo minua: Pidätkö kauhuelokuvista tai kauhukirjallisuudesta? Jos pidät, mitkä kauhuleffat ja -romaanit ovat suosikkejasi?
Jos sen sijaan et pidä kauhuviihteestä lainkaan, kerro miksi et.

[Fincoco]

Luopuisi mielelläni kuuloaistista. Ei olisi enää hälyä ja meteliä vaivana. Ilman kuuloa kyllä pärjää ja olisi kiva opiskella viittomakieli. Pystyisin edelleen lukemaan kirjoja ja uutiset netistä tai lehdistä. Näkisin mihin bussiin pitäisi nousta ja onko tilaamani taksi oikea taksi vai joku huijari joka kidnappaa minut. Kaupassa voisi asioida ilman taustahälyä ja kassojen piippailua ja lasten kirkumisen aiheuttamaa stressiä ( ruokakaupoissa näkyy muuten tosi vähän ainakin täällä lapsia)

En juurikaan katso elokuvia tai sarjoja. Luen kuitenkin kauhukirjoja. Mieleen on jäänyt Stephen Kingin ja Peter Straussin pimeyden talo. Mahtava kirja. Muistaakseni loppukin on ihan onnistunut kun yleensä ottaen king ei osaa lopettaa kirjojaan. Yksi uusimmista kirjoista kingillä joissa oli myös hyvä lopetus on satumaa. Fantasiaa ja kauhua sekaisin. Täydellinen kirja joka muuten täytyy kuunnella uudestaan.

Millainen on ihminen, jonka kanssa et pärjää ollenkaan? Oletko huomannut että itsessäsi olisi inhokkisi piirteitä vai onko se mielestäsi puuta heinää että ihminen inhoaa toisessa pirteitä joita itsestään piilottaa tai kieltää. Tällainen kolmiosainen kysymys

[Winston]

Olen sanonut monta kertaa, etten kestäisi kaveerata saati seurustella sekuntiakaan sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi luonteeltaan tismalleen, kuten minä. Jestas, se olisi rasittava ämmä . Ei tarkoita, että mitenkään dissaisin itseäni. Tykkään ihan itsestäni, minulla on ihan hyvä itsetunto ja huononakin päivänä olen ainakin sinut itseni kanssa. Sanotaan näin, että kaksi samanlaista egoa ei vain mahtuisi samaan tilaan päsmäämään .

Toisaalta sitten; vaikka olen vahva persoona tai varmaan juuri siksi, en tahdo sietää lähelläni tahdottomia perässähiihtelijöitä ja kaikessa peesailevia joojoo-miehiä ja -naisia. Haluan, että ainakin ne läheisimmät ihmiseni ilmaisevat suoraan oman tahtonsa ja mielipiteensä. Minulla ei ole tarvetta pomottaa ketään ihan pomottamisen ilosta ja tahdon, että ihmissuhteeni ovat tasavertaisia niin pitkälti, kuin ihmissuhteet sitä voivat olla. Se ei haittaa mitään, jos joku on hiljaisempi, vähemmän temperamenttinen, introvertimpi tai muutoin erilainen, kuin minä, mutta suunsa on saatava auki silloin, kun se on aiheellista.

Ei ole ihan puuta heinää tuo projisointi ja tunnistan sitä kyllä ajoittain itsessänikin. Ei välttämättä liity luonteenpiirteisiin, mutta toimintaan kyllä. No, jostakin mielensyövereistä ne kaikki toimintamallit tilanteissa X, Y ja Z kait kumpuavat.

Oletko hurahtanut joskus johonkin muotijuttuun, jonka olet sittemmin tajunnut typeräksi?

[Reepu]

16 vuotta sitten ostin Ostos-tv:ltä zumbaamis-vehkeet… En tiedä onko tämä ihan hurahtamista kun kokeilin kerran ja heitin pois. Ensimmäinen ja viimeinen ostos-tv ostokseni.

Muuten olen hurahdellut moneenkin asiaan, eivät varsinaisesti ole muotijuttuja enkä ole niitä vieläkään mieltänyt typeriksi, mutta hurahtelun osaan! Se on ihana tunne. Hullaannuin aikoinaan animaatiosarja Pasilaan ja teetätin ylikomisario Rauno Repomiehestä ja hänen lausahduksistaan t-paitoja itselleni. Ja nauroin itseni kipeäksi kun eräässä jaksossa Rauno on zumba-tunnilla jumppa-asussaan…

Mikä soitin on mielestäsi viehättävin/kaunein/mielenkiintoisin ja osaatko itse soittaa jotain soitinta?

[Winston]

^ Ihana tuo Pasila-hurahdus . Vaikutat sympaattiselta tyypiltä näiden vähien nettikirjoitusten perusteella, Reepu.

Minä en osaa soittaa, kuin suutani . Joskus nuorena tuli jotakin jamiteltua kavereiden kanssa jossakin punk-bändin tapaisessa, mutta ei siitä mitään tullut. Siis minun osaltani ainakaan.

Kitarahan se dominoi(tai ainakin kitaristin status ja ego) siinä musiikissa, jota enimmäkseen kuuntelen, joten vastaan tylsästi sen.

Se on hiton komean kuuloista, kun sinfoniaorkesteri vetää täysillä, mutta en osaa niitä soittimia eritellä, eikä se siinä kokonaisuudessa olisi mielekästäkään.

Se on myös tosi siistiä, kun joissain ulkomaalaisissa metalli- ja punk-bändeissä käytetään paikallisia perinnesoittimia. Oltiin sitten Mongoliasta, Perusta, Irlannista tai mistä vain. En minä tosin niitä soittimia tunne. Toki olen välillä netistä katsonut, mutta pian myös unohtanut.

Ulkonäöltään kontrabasso on hienoin. Sellainen olisi kiva ihan sisustuselementtinä olohuoneen nurkassa.

Onko rasismi mielestäsi todellinen ongelma Suomessa?

[Alice_Donut]

^ Kyllä, rasismi on todellinen ongelma Suomessa. Eikä sen toteamiseen tarvitsisi muistuttaa varmaan edes, että ihminen saattaa joutua yllättäen puukotetuksi keskellä päivää rasistisen syyn vuoksi.

Meillä on avoimen rasistinen puolue hallituspuolueenakin. Siihen nähden hallituksen “rasismin vastainen kampanja” on pelkkä ironinen vitsi, kun samaan aikaan yhden hallituspuolueen riviedustajat mölisevät sosiaalisessa mediassa milloin minkäkin laista rasistista paskaa.

Maahanmuuttajataustaiset poliitikot puolestaan saavat tappouhkauksia, varsinkin jos ovat “väärän värisiä”.
Monet maahanmuuttajat kohtaavat rasismia jokapäiväisessä elämässään, vaikka olisivat aivan lainkuuliaisia, työssäkäyviä veronmaksajia. Tämä koskee etenkin afrikkalaistaustaisia tai sen näköisiä maahanmuuttajia.

Se on toki huvittavaakin, kun jotkut Musta Barbaari ja yleisurheilija Mustafe Muuse ovat kuulleet toivotuksen “Painua takaisin sinne mistä ovat tulleetkin”. Kumpikin heistä on syntynyt Turussa.

Rasismin todella haitallisia puolia on myös sen syrjäyttävä vaikutus. Jos ihminen oppii lapsesta asti tuntemaan olevansa jotenkin vääränlainen, väärän värinen, vähempiarvoisempi kuin enemmistö, voi kehitys johtaa huonoon suuntaan. Ulkopuolisuuden tunne voi johdatella jo varhaisella iällä hakemaan omaa paikkaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vaikkapa rikollisjengeistä tai jostakin ääriryhmästä.

Tai jos sinua epäillään lapsesta asti varkaaksi pelkästään syntyperäsi perusteella, saattaa olla että jossain vaiheessa alat toimiakin ympäristön oletusten mukaan.

Rasismin vastustaminen ei tarkoita että pitäisi hyväksyä maahanmuuttajien tekemät rikokset tai kulttuurien ne piirteet, jotka eivät suomalaiseen yhteiskuntaan ja oikeuskäsitykseen sovi.
Rasismin vastustaminen ei myöskään tarkoita, etteikö vaikkapa islamia saisi kritisoida tai satirisoida siinä kuin kristinuskoakin.

Asiasta kukkaruukkuun: Pasila on loistava sarja. Ja myös hyvin jännä.

Mikä biisi on saanut sinut viimeksi liikuttuneeseen mielentilaan?
Oma vastaukseni: Sharon Van Ettenin “Seventeen”.
Sharon Van Etten - Seventeen (youtube.com)
En tiennyt biisistä tai artistista mitään, ennen kuin kuulin sen loistavassa “Yellowjackets” -kauhusarjassa, jota olen juuri katsomassa.