Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3.

Olohuone
1381

^ Kuolemantapaukset, jotka tulevat ihan yllättäen, ovat jollain tapaa hätkähdyttävämpiä kuin ne, joissa edesmennyt on ikään kuin näyttänyt houkuttelevan viikatemiestä puoleensa elämäntavoillaan.

Yllättävyydessään koskettavia poismenoja ovat olleet mm. Joe Strummer, Olli Lindholm, Perttu Häkkinen ja Jussi Hakulinen. Viimeksi mainitulla tosin kuulemma oli elämässään jonkinlaisia mt- ja/tai päihdeprobleemia.
Perttu Häkkinen sattui vain muutama päivä ennen kuolemaansa kommentoimaan jotain minun Facebook-päivitystäni. Ainoa kerta kun hän niin teki. Tuli outo fiilis, kun kuuli hänen kuolleen pian sen jälkeen.

On myös julkkiksia, joiden elossa oleminen yhä tänään hämmästyttää. :grin: Keith, Ozzy ja Andy tietysti, mutta ehkä myös joku Pate Mustajärvi, jonka ryyppyjaksot ja muut terveyspulmat ovat olleet hevin sorttisia. :anguished: Jotenkin riskaabeliutta tuntuu jopa lisäävän, että äijä on välillä raittiina pitkiä aikoja, kunnes sitten taas korkki narahtaa. Päihderiippuvaisellahan usein tulee noutaja silloin, kun raittiin jakson jälkeen tapahtuu raju retkahdus.

Seuraavakin voi vastata julkkiksen kuolema-kysymykseen, mutta heitän uudenkin:

Onko sinulla mitään ns. “guilty pleasure” -mieltymystä, eli artistia, bändiä, tv-sarjaa tms. joiden diggaamisessa koet olevan jotain noloa?

1382

Metallimusiikkia rakastavana ja kuuntelevana ihmisenä, Euroviisut ovat jokakeväinen salainen paheeni. Tosin ei se niin salainen ole, kyllä kaikki sen tietävät. Vapottelen pilveä 2-3 kertaa vuodessa, ja Euroviisu-ilta on sellainen ilta ollut vuodesta 2017 asti. Tänä vuonna katson viisut tosin selvänä, olen henkisesti niin rikkinäisessä kunnossa etten uskalla enkä halua sotkea järkyttynyttä päätäni pilvellä.

Onko sinulla jotain ihanaa ruokamuistoa? Hyvä tunnelma ja tajuttoman herkullista, tajunnanräjäyttävää ruokaa tms?

1383

^ Juu. Mieleen tulee mm. varhaiset aamut Intian Goalla, jolloin kävin aamukävelyllä autiolla rannalla. Siellä liikkui jo auringon noustessa polkupyörällä chai-kauppiaita, jotka myivät makeaa teetä samovaarista ja samoza -nimisiä, hieman isoa pasteijaa muistuttavia leivonnaisia.
Jestas että se chai ja samoza olivat herkullinen varhaisaamiainen rannalla nautittuna. :yum:

Hyvä ravintola-annos Intiassa on myös palak paneer. Muistan kyllä myös, että Intiassa sai joissain ravintoloissa myös todella huonoa ruokaa ja kehnoa palvelua.

Klassinen ruokahetki on saattanut olla myös joku fish & chips jossain pubissa Englannissa, ruokajuomana tietysti olutta.

Hotelliaamiaisetkin on ihania, ihan vaikka täällä Suomessa. Hotellissa on muutenkin kivaa.

En heitä nyt uutta kysymystä, vaan seuraava saa vastata näihin viimeisimpiin:
*ruokamuisto?
*koskettava julkkisen kuolema?
*guilty pleasure -musiikki tms. mieltymys?

1384

Joidenkin muusikoiden, mm. Alexi Laiho, Chris Cornell ja Taylor Hawkins(On niitä muitakin, nämä näitä tuoreempia tapauksia) kohdalla on iskenyt voi paska, niin siinä sitten kävi -fiilis. Muusikoita voi aina muistella kuuntelemalla musiikkiaan ja katsomalla haastattelupätkiä. Viimeksi pidimme isännän kanssa muisteluiltaman hiljattain menehtyneen Jaakko Tepon kunniaksi.

Maria Jungnerin äskettäinen kuolema pisti hieman mietityttämään. Ainahan se kun nuori(Siis nykymittapuulla kuolemaan nuori) ihminen kuolee ilman selityksiä äkillisestä sairauskohtauksesta, pitkäaikaisesta sairaudesta tmv. herättää sen yhden ajatuksen.

Siitä en tiedä, onko kenenkään julkkiksen kuolema sillä tavoin koskettanut, että aivan järkyttynyt ja murheen murtama olisin ollut.

Ei sillä tavalla noloa, että itse sen musiikin tahi muun sisällön diggailua nolostelisin. Ihan avoimesti voin seistä oman musiikki-, leffa, -kirja- tai muun makuni takana, vaikka se jonkun muun mielestä olisi täyttä paskaa. Välillä tunnen kyllä tarvetta selitellä, että esim. Pää Kiin tai Rammsteinin musiikki on edelleen hyvää tai Roman Polanski on ohjannut hyviä leffoja, vaikka kannatan ehdottomasti metoota, punkstoota ym. Eihän se musiikki siitä huonontunut, vaikka menikin maku Bergmaniin ja Lindemanniin tai leffat ole surkeita, vaikka Polanski on ihan virallisestikin tuomittu raiskaaja.

Edit: Eiku keksinpäs! Luen säännöllisesti Sanna Ukkolan kolumnit Iltalehdestä :flushed:. Kyllä sen läheisimmät kaverit tietävät, eikä haittaa, vaikka saisi tietää muutkin, että ei se mikään valtionsalaisuus ole, mutta noloa kyllä. Viikon vitutusannokseni niistä otan, kun ilmeisesti on liian helppo elämä :roll_eyes:. Saatan myös olla jonkin asteinen masokisti.

Mitään spesiaalia ruokamuistoa ei tähän hätään tule mieleen. Paljon olen hyviä ruokia syönyt ja tykkään monenlaisista ruoista ja ne kaikki voi tehdä tosi hyvin tai sitten pilata.

Oletko ennemmin hitaasti käynnistyvä suunnittelija ja pohdiskelija vai toimitko ensin ja mietit vasta sitten?

1385

^ Vaihtelee tilanteen mukaan, Joskus isotkin päätökset syntyy melko spontaanisti ja äkillisesti. Joskus sitten taas jahkailen jotain asiaa kuukausi- tai vuositolkulla.
Periaatteeni on joka tapauksessa ollut, että kaikenlaista kannattaa kokeilla elämässä, eikä liiallinen jahkailu yleensä vie asioita eteenpäin. Kirjoitustyössä on kuitenkin myös oppinut, että pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuuskin on joskus tarpeen.

Maria Jungnerin kuolema oli tosiaan yllättävä, samalla tavoin kuin Olli Lindholmin kuolema vuonna 2019, Kirkan vuonna 2007 ja Joe Strummerin vuonna 2002. Kukaan heistä ei ainakaan viimeisinä vuosinaan elänyt mitenkään itsetuhoisesti tai lätrännyt päihteiden kanssa. Lindholm oli ollut jopa vuosia raittiina.
Kaikki kuolivat vähän yli viisikymppisinä. Ja kaikkien kuolinsyy liittyi jollain tavalla sydämen toimintaan. Sydänsairaudethan voi olla piileviä, ja ne on tosiaan niittäneet porukkaa yllättävällä tavalla aina.

Nykyaikana somessa vellovat tietysti foliohattujen lietsomat salaliittoteoriat, joissa väitetään jokaisen kuolleen “koronapiikkiin”. :grimacing: Foliohattujen mielestä “koronapiikkiin” kuolivat varmaan prinsessa Diana ja John Lennonkin aikoinaan. :laughing:

Minä aina kerron foliohatuille ottaneeni itse kolme koronapiikkiä, ja olevani itse asiassa kuollut myös. :ghost:

Siitäpä oiva aasinsilta seuraavaan kysymykseen:
Mitä rokotuksia olet ottanut elämäsi aikana?

1386

^ Niin no, minä en ajatellut Maria Jungnerin kuolleen koronapiikkiin. Ihan itsemurha oli se ajatus, mikä heräsi. Sehän se tulee mieleen, kun nuori ja ainakin näennäisesti ihan elinkelpoisen oloinen ihminen kuolee yhtäkkiä ja nimenomaan EI kerrota siitä äkillisestä slaagista tmv. Usein ne muut kuolinsyyt kerrotaan aika pian juuri siksi, ettei jengi vain ajattelisi sen ja sen tehneen itsemurhaa. Se on kovasti tabu edelleen. Vai onko siitä jossain kerrottu, että Jungner olisi kuollut sydänperäisiin ongelmiin? No joo, Maria Jungnerin kuolinsyy ei ole asia, joka valvottaisi minua öisin. Kunhan tuotakin joutessani mietin.

Olen saanut lapsena ja nuorena ne kansallisen rokotusohjelman perussetit. Tuhkarokko, vihurirokko, polio, hinkuyskä, kurkkumätä, jäykkäkouristus, mitä siihen nyt kuuluikaan silloin kasarilla ja ysärillä. Vanhat rokotuskorttini pölyttynevät jossakin porukoiden arkistoissa, enkä noita muualtakaan jaksa alkaa tarkistelemaan, kun tietääkseni ovat kunnossa. Jäykkäkouristukseen olen saanut tehosteen pari kertaa aikuisiällä telottuani itseni. Joskus otin A- ja B-hepatiittirokotukset, kun lähdin ulkomaille, mutta siitäkin jo useampi vuosi. Ne kaikki kolme koronapiikkiä, joihin olin oikeutettu, olen ottanut. Siinäpä se taisi olla.

Oletko ollut koskaan/montakin kertaa elämässäsi sairaalassa? Syyn/syyt saa kertoa halutessaan. Sitä ei lasketa, että on käynyt sairaalassa syntymässä.

1387

4 kertaa.

Olin jotain kolme neljä vuotias ja kaukosäätimestä oli patteri kadonnut. Äitini kyseli huolestuneena olenko laittanut sen suuhuni, ilmeisesti olin nyökännyt koska lähdimme sairaalaan kiireen vilkkaan. Istuessamme jossain tutkimushuoneessa, laitoin käteni taskuuni ja vedin patterin esiin. Äiti oli hyvin vihainen.

Vakava työtapaturma josta minut vietiin ambulanssilla sairaalaan.

Täysin sairas väkivaltarikos, ambulanssilla sairaalaan.

Kahden viikon alkoholinkäytön ja syömättömyyden jälkeen sain jonkun asteisen viinakrampin kaupan pihalla, ambulanssilla sairaalaan.

Jos voisit muuttua halutessasi miksi tahansa eläimeksi, mikä eläin se olisi ja miksi?

1388

^ Nauratti tuo patterijuttu :laughing:.

Rotta. Sitkeä sissi ja selviytyjä, joka selviää korkeista pudotuksista, veden varaan joutumisesta, kestää hyvin säteilyäkin, eikä sitä oikein myrkyttämälläkään meinaa saada hengiltä. Siihen ei betonikaan pure, kun se puree betonia. Ei ole niin kranttua ruokavalion suhteenkaan. Älykäs ja varovainen selustan varmistaja.

Myös koalana tai laiskiaisena eläminen voisi olla terapeuttista tällaiselle sekunnissa nollasta sataan kiihtyvälle hötkyilijälle ja huvikseen stressaajalle. Nukkuvat 20-22 tuntia vuorokaudessa ja valveillaoloaikansa syövät. Kerran viikossa pitää skarpata sen verran, että laskeutuu puunoksalta paskalle :smiley:.

Lajitteletko roskat ja kierrätätkö kuinka tunnollisesti?

1 tykkäys
1389

^ Yhden ihmisen taloudesta tulee niin vähän roskaa, että ne on helppo lajitella. Siis joo, lajittelen, kun taloyhtiö on järjestänyt eri roskikset metallille, muoville, pahville, paperille, biojätteelle, sähkölaiteromulle ja sekajätteelle.

Kierrätän myös sen minkä voin. Joskus olen esim. vienyt isoksi jääneitä vaatteita UFF:in ja Fidan keräyslaatikoihin. Kyllä, isoksi jääneitä, sillä olen laihtunutkin joskus. :grin: :smile:
Pieniksi jääneitä vaatteita ei tietenkään viedä kierrätykseen vaan säilytetään vaatekaapissa, vakaasti aikoen vielä joskus mahtua niihin.

Joo, noista kuolemisista vielä, että tuli minulle mieleen eräs hieman järkyttänyt kuolema, joka tosiaan oli julkisten tietojen mukaankin itsemurha. Kyseessä oli Anthony Bourdain. :frowning_face:
Olin katsonut mielenkiinnolla hänen tv-ohjelmiaan ja lukenut yhden kirjansakin, nimeltä “Kobraa lautasella”.

Seuraava kysmys:
Jos asepalvelus olisi pakollinen kaikille sukupuolille, ja sinulle tulisi käsky astua asepalvelukseen, menisitkö aseelliseen palvelukseen, sivariin vai joku muu vaihtoehto?

1390

Joo hei tuo Anthony täälläkin, aina ajattelin miten kivaa elämää hän viettää matkustellen ja uusia ruokia maistellen (vaikka itse olenkin kasvissyöjä, olen sellainen “foodie”-ihminen). Ja pitikin sanoa Alice, ruokamuistosi olivat IHANIA, varsinkin se Goa! Itselläni on ikimuistoisin Zurich-järven rannalla italialaisen pizzerian terassilla nautittu pizza oluen kera, pizzassa oli kiekura munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja näytti suomalaisiin pizzoihin tottuneelle aika köyhältä ja kummalliselta, mutta se MAKU!! Auringonpaisteessa toukokuussa, järven kimmeltäessä ja Alppien kohotessa järven taustalla… Kyseessä oli kaiken lisäksi ensimmäinen kerta kun olin ulkomailla lentokoneen kuljettamana.

Menisin aseelliseen palvelukseen, olen nainen. 18-vuotiaana mietinkin että pitäisikö lähteä armeijaan, mutta otinkin sitten kissan elämääni. Pidän äärimmäisen tärkeänä, että on olemassa ihmisiä jotka pystyvät tekemään vaikeita ja vastenmielisiä tekoja (kuten toisen ihmisen tappaminen) pitääkseen muut turvassa, suojellakseen. Pidän Suomea ja suomalaisia erittäin arvokkaana maana ja kansana, joka on puolustamisen arvoinen, todellakin. Yläasteikäisenä mietin niin, että jos kohtaisin sotatilanteessa venäläisen, ampuisin mieluummin itseni etten joutuisi tappamaan toista ihmistä. Unohdin tuolloin ajatella että se venäläinen sotilas todennäköisesti tekisi pahaa maanmiehilleni. Ajattelin asiaa vain oman, itsekkään moraalini ja halun olla tappamatta kannalta.

Onko sinulla jokin niin tärkeä esine, jonka yrittäisit mahdollisuuksien mukaan kaapata mukaasi paetessasi palavasta asunnostasi?

1391

Kissaa ei elävänä olentona olletikaan lasketa esineeksi. Ei sen puoleen varmaan miestäkään :grin:. Hmm… Mulla on paljon esineitä, jotka ovat tärkeitä ja kyllä itkettäisi, jos ne tuhoutuisivat tulipalossa. Niillä on kuitenkin lähinnä tunnearvoa, eivätkä ole arkeni sujumisen kannalta kovinkaan hyödyllisiä. Vastaavasti monta rahallisesti arvokkaampaa ja käytännön elämän kannalta tarpeellisempaa esinettä voin helposti laittaa vaihtoon, jos saan paremman tilalle. Tuskin noista ensin mainituista mikään on sellainen, jonka vuoksi alkaisin tulipalossa vaarantaa itseäni, varsinkin, jos pitää se kissa pelastaa. Jos jokin esine pitää valita, se olisi varmaankin tämä uusin läppärini, jota parhaillaan näpyttelen. Ei mulla tähän mitään kummempaa tunnesidettä ole, mutta tämä lienee varsin hyödyllinen, kun alkaa järjestellä asioitaan tulipalon jälkeen.

Edit: Kannatan yleisen asevelvollisuuden laajentamista koskemaan kaikkia sukupuolia, MUTTA en minä itse armeijaan menisi :grin:. Tästä jutellessa olenkin usein naureskellut, että helppoa se on täältä huudella, kun ikää on yli neljänkympin ja hullunpaperinikin sellaista settiä, että niillä tulisi vapautus välittömästi. Jos olisin palvelusikäinen ja -kelpoinen, menisin varmaan sivariin. En niinkään erityisen pasifistisen maailmankatsomuksen vuoksi, vaan lähinnä siksi, että uskon minulle olevan varsin vaikeaa sopeutua armeijan tottele kyselemättä -meininkiin vs. sivari, joka on kuin mikä tahansa tavallinen kahdeksasta neljään -työpaikka. Siviilipalvelusta voisi tosin kehittää siihen suuntaan, että se olisi hyödyllisempi maanpuolustustilanteessa. No, jos käy niin kusisesti, että sota syttyy, jokaisella täysi-ikäisellä Suomen kansalaisella on joka tapauksessa maanpuolustusvelvollisuus riippumatta mitä palveluksia on tai ei ole suoritettu. Kyllä siinä kosolti hommia riittää muuallakin, kuin etulinjassa.

Edellisestä kysymyksestä tuli mieleen seuraava: Kiinnytkö paikkoihin ja tavaroihin vai onko asuntosi sinulle vain paikka, missä nukkua ja säilyttää omaisuutta, kun jossakin pitää asua ja tavarasi tarpeellisia käyttöesineitä?

1392

Kissat tietysti kaapataan ensimmäisenä mukaan palavasta talosta <3 Itselläni on yksi tavara jonka yrittäisin naulakosta ottaa mukaani, isoäidiltäni saama koala-reppu. Isoäitini oli rakkain aikuinen elämässäni, hän kuoli ALS-sairauteen kun olin vain 9-vuotias. Olen käyttänyt tuota rakasta reppuani aikuisiälläkin reissuissa, baareissa, kaupungilla. Sinne mahtuu hyvin kaikki tarpeelliset tavarat ja se tuntuu mukavalta selässä. Koala-reppu <3

Kiinnyn!! Koti on minulle maailman tärkein paikka, josta olen rakentanut just oman näköiseni fantasiamaailma-elementteineen. Olen kiintynyt polkupyörääni, vaatteisiini, minulla on edelleen käytössä vanha nokialainen jota rakastan. Vaatteeni ovat tosi vanhoja ja osin jo rikkinäisiäkin, mutta ne ovat parhaat ja kauneimmat vaatteet silti. En siis juuri ostele mitään uutta kuin vasta ihan pakon edessä.

Jos saisit muuttaa tässä meidän maailmassa yhden asian, mikä se olisi? Saa sanoa kaksikin.

1393

Kait se tärkein asia muutettavaksi on tämä ihmisen ylivalta, holtiton lisääntyminen ja tuhovimma. Siis noiden poistaminen. Niistä tässä kaikki paha lähtee. Ei mistään muusta.

Koala-reppu :heart:. Itselläni ei mitään yhtä ainutta noin tärkeää tavaraa ole, mutta minäkin kyllä kiinnyn esineisiin ja kotiini olen hyvin kiintynyt. Tämä on turvapaikka ja kiintopiste, josta olen myös tehnyt oman näköiseni ja jossa viihdyn ja voin olla just niin kuin olen. Tykkään kyllä paljon käydä reissussa, lähempänä ja kauempana ja mökkihöperyys iskee, jos en joka päivä pääse ulos, mutta kotiin on sitten aina sitäkin ihanampaa palata.

Moniin tavaroihini olen myös kiintynyt. Ovat mun näköisiäni, niihin liittyy tärkeitä muistoja tai jokin muu tunneside. Mullakin on joitakin tosi vanhoja vaatteita, jopa teinivuosilta, jotka edelleen mahtuvat hyvin päälle, kun en koskaan kasvanut kovin isoksi :grinning:. Kaikenmaailman kirpputoreilta ja kuolinpesistä olen tehnyt tosi hyviä löytöjä. Siis myös hyvälaatuisia, jotka kestävät kulutusta ja kestäisivät varmaan jälkipolvillekin, jos minulla sellaisia olisi. Hamstraaja en ole. Täältä lähtee kyllä ihan reippaasti kiertoon vaatteita, astioita, huonekaluja jne., joita en tarvitse ja joita kohtaan ei ole mitään suurempia tunteita. En myöskään vimmaisesti haali tavaraa, vaan punnitsen hankintani varsin tarkkaan. Luojan kiitos, muuten homma menisi ihan hulluksi, kun sen verran kuitenkin krääsän perään olen.

Miten yleensä vastaat kysymykseen: Mitä kuuluu?

1394

Minä vastaan kysymykseen, mitä kuluu? Yleensä sanomalla että ihan hyvää kuuluu. On ollut seesteistä.

Odottelen jo kovasti lumien sulamista. Tykkään kyllä talvesta mutta kyllä lumi alkaa jo näin maaliskuun lopussa kyllästyttää. Kaikki vuodenajat on omalla tavallaan kivoja mutta olen siinä mielessä erilainen nuori, että vähiten pidän kesästä. En voi sietää helteitä. Tykkään viileästä ja pimeästä. Kuitenkin aina keväisin odotan päivien pidentymistä ja lämpimiä päiviä kun ei vaan helteeksi muutu.
Kauhein paikka lomailla olisi minulla jokin kuuma rantakohde ja odotan sitä aikaa kun pääsen reissuun johonkin eurooppalaiseen kaupunki kohteeseen. Skotlanti on ollut tähän mennessä mieluisin kohde. Ne nummet :green_heart: ihastuin niihin.

Kysynkin seuraavalta, että mikä olisi unelmiesi matkakohde?

1395

New York olisi varmasti näkemisen ja kokemisen arvoinen mesta. Monestikin olen haaveillut reissusta sinne. No, ehkä joskus tässä elämässä… Tähän asti ulkomaan matkani ovat rajoittuneet Eurooppaan. Isäntä haaveilee matkasta Birminghamiin. Sinnekin voisin ihan mieluusti lähteä.

Minustakaan ei mitään rannalla löhöäjää saa, vaikka tykkäänkin lämmöstä tiettyyn pisteeseen asti. Olen ehdottomasti kaupunki- ja festarilomailija.

Mikä on suurin haaveesi tällä hetkellä?

1396

^ Elää mahdollisimman vanhaksi ja terveenä. Tämä menee nyt ehkä kaiken muun edelle, koska haluan seurata miten ihmiskunnan/maailman/Suomen käy tulevina vuosikymmeninä.
Haluan nähdä maailman, jossa ei ole enää Putinia eikä Trumpia, siitäkin huolimatta, että heidän tilalleen saattaa nousta vielä pahempia ihmisiä.

Haluan nähdä Suomen, jonka itsenäisyys täyttää 130 tai jopa 140 vuotta, Naton ja EU:n jäsenenä. Haluan nähdä Suomen ja Euroopan elävän rauhassa edelleen. Mutta jos sota tulee, haluan nähdä senkin.

Ja jos itselläni piisaa terveyttä ja toimintakykyä, kaikki muukin on mahdollista minulle. :slightly_smiling_face:

Oletko huolissasi rauhan säilymisestä Euroopassa ja Suomessa?

Bonuskysymys: osuivatko sinun elämääsi hallituksen leikkaukset, jotka tulivat voimaan eilen?

1397

Rauha lähti Euroopasta jo vähän yli 2 vuotta sitten, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mutta sodan leviämisestä ja kohdistumisesta Suomeen olen jonkin verran huolissani. Aika taustalla se huoli kyllä tällä hetkellä on. Silloin pari vuotta sitten olin alkuun ihan paniikissa ja siinä samassa sotapsykoosissa, kuin moni muukin suomalainen. Seurasin uutisia kaiken aikaa ja välillä huolestuin enemmän, välillä taas helpotuin, riippuen siitä, kuka sanoi ja mitä milloinkin. Aika nopeasti asiaan kuitenkin turtui. En usko, että Venäjä on kovin äkkiä hyökkäämässä Suomeen ja päällimmäiset huolenaiheeni ovat jo pitkään olleet paljon arkisempia, omaan tylsään elämääni liittyviä. Uutisia aiheesta luen muiden ulkomaan uutisten joukossa silloin, kun ehdin ja jaksan ja enemmän tällä hetkellä kiinnostaa Gazan tilanne. Toki tunnen ihan tervettä Venäjän pelkoa ja kyllä tuo iso paska voi muutakin harmia aiheuttaa, kuin suoran sotilaallisen hyökkäyksen. Aina mahdollisia ovat myös muut, ei ainakaan suoraan Venäjästä johtuvat yhteiskuntarauhaa järkyttävät konfliktit. Niidenkään ennusteluun en ihan hirveästi jaksa energiaani käyttää.

Hallituksen leikkaukset eivät toistaiseksi ole koskettaneet minua. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, samoin mieheni ja eläkkeisiin ei puututtu mitenkään. Ei myöskään eläkkeensaajan asumistukeen, eikä oikeuteeni työskennellä eläkkeellä niin, että saan ansaita max. 992 € kuussa menettämättä eläkettäni. Saa nähdä keksivätkö jatkossa jotakin meikäläistenkin pään menoksi.

Varmaan kysytty ennenkin, mutta pistetään taas, kun ajankohtainen aihe: Pitäisikö mielestäsi rikosvastuun ikärajaa Suomessa laskea, nostaa vai pitää se ennallaan 15 vuodessa?

Bonuskysymys: Törmäsitkö johonkin erityisen hauskaan aprillipilaan toissapäivänä? Onko aikaisemmilta vuosilta jäänyt mieleesi jokin hyvä aprillipila?

1398

Vastaan itselleni: Mielestäni rikosoikeudellista vastuuikärajaa ei pidä laskea, mutta ei nostaakaan. En tiedä, olisiko sillä lopulta mitään merkitystä, jos se olisi 14 tai 16 vuotta, mutta kun se nyt johonkin pitää vetää, niin 15 vuotta on hyvä. Mihinkään päteviin tieteellisiin tutkimuksiin lasten/nuorten aivokehityksestähän nämä rikosoikeudelliset vastuuikärajat eivät perustu, vaan lähinnä kulttuurillisiin seikkoihin ja vakiintuneisiin maan tapoihin. No, Suomessa kulttuuriin ja maan tapoihin ei kuulu panna lapsia vankilaan.

Se on ainakin ihan kiistatonta, että kovin nuori ihminen on syyntakeeton ihan ikänsä perusteella. Ei tässä maassa syyntakeettomia muutenkaan rangaista ja syyntakeettomana tehdyissä teoissa ei mietitä seuraamuksia, joten ennaltaehkäisevää pelotevaikutusta rangaistuksilla ei olisi. Tietenkin rangaistuksilla on muukin merkitys, kuin pelotevaikutus(Huonostipa se pelote tepsii aikuisiinkaan), mutta edelleenkään syyntakeettomia ei tuomita ja vankila nyt harvemmin ketään paremmaksi muuttaa. Mitä voi lukea ihan tutkimuksista ja tilastoista ja mitä tässä itsekin nähnyt, niin monella tuppaa olla kova hinku takaisin vankilaan pian sieltä päästyään.

Toki teini-iässä henkisen kehityksen taso vaihtelee huimasti yksilöiden välillä, mutta edelleen se ikäraja johonkin pitää vetää, kun suht mahdottomaksi menisi pohtia jokaisen kohdalla erikseen tarkoin tämän kehityksen sen hetkistä tasoa. 18 vuotta olisi sitten mielestäni turhan korkea ikäraja, koska oletan, että jo sitä nuorempana ihmisellä tulee olla jokin käsitys siitä, mitä on okei tehdä ja mitä ei, ellei sitten ole muita syyntakeisuuteen vaikuttavia seikkoja.

Edit: Tanskassa jengirikollisuuden lisääntymisen myötä rikosvastuun ikärajaa laskettiin 15 vuodesta 14:sta. Se ei vähentänyt nuorisorikollisuutta. Johti vain siihen, että jengit ryhtyivät värväämään entistä nuorempia. Nostivat sitten ikärajan takaisin 15 vuoteen. En usko, että Suomessa vaikutus olisi muunlainen, koska nuorena sitä ei tosiaan pitkälle touhujaan mieti. Ennemmin pitäisi puuttua jengirikollisuuteen sieltä täysi-ikäisten tekijöiden päästä ja miettiä syitä, joihin voisi puuttua ennaltaehkäisevästi.

Jos kyse on oikeasti vakavista rikoksista, erikoinen ajatus on se, että alle 15-vuotias pääsisi, kuin koira veräjästä. Kyllä siinä lastensuojelu puuttuu peliin ja ne rankemman luokan lastensuojelulliset toimenpiteet voivat olla hyvinkin rangaistuslaitosmaisia ja elämää kurjistavia, vaikkei se niiden tarkoitus olekaan. Tästä päästään siihen keskusteluun, pitäisikö poliisilla olla oikeus vangita alle 15-vuotias rikoksesta epäilty. Jos kyseessä on vakava rikos, kuten kouluampuminen, ei se epäilty/tekijä suinkaan vapaalla jalalla tallaile sen jälkeen ja jatka elämäänsä niin kuin ennenkin. Varsin tiiviisti on sosiaaliviranomaisten huostassa ja poliisi antaa tarvittaessa virka-apua siihen hommaan. Lopputuloksen kannalta lienee yhdentekevää, onko ihminen lastensuojelun vai poliisin sumpussa.

Tietysti muitakin rikosoikeudellisia seuraamuksia on, kuin vankeusrangaistus, mutta yleensä keskustelu rikosoikeudellisesta vastuuikärajasta nousee nimenomaan silloin, kun tapahtuu niin vakava rikos, että aikuisen kohdalla se johtaisi väistämättä vapauden menetykseen.

Mitään erityisen hauskaa aprillipilaa en muista. Välillä mediassa on ollut joitakin, jotka ovat ihan naurattaneet, mutta nekin sellaisia, jotka tunnistaa heti aprillipiloiksi. En muista, että olisin koskaan mennyt halpaan, korkeintaan joskus lapsena. Henkilökohtaisesti minua ei ole paljoakaan aprillailtu.

Onko päihteiden käyttö pilannut lopullisesti ihmissuhteitasi? Joko oma päihteiden käyttösi tai sen toisen osapuolen?

1399

^ Joskus nuorenahan kaikki seurustelusuhteet ja lyhyemmätkin suhteet sekä alkoivat että loppuivat kännissä.
Mutta ei päihteet ole minulla aiheuttaneet mitään sellaista ihmissuhteen kariutumista, joka ei olisi päättynyt ilman päihteitäkin.
Siinä mielessä olen ollut onnekas, että läheisimmät ystävät ovat pysyneet mukana, vaikka olen heitäkin kohdellut joskus typerästi pahimpien sekoiluvuosien aikana.

Seuraava kysymys:
7 kuolemansyntiä ovat ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo. Mikä näistä on sinulle mieluisin, tai mihin syyllistyt useimmin?

Extrakysymys: miten vietät vappua 2024?

1400

Mässäily on lempparini. Laajemminkin se vatsanpalvonta, johon tuolla synnillä viitataan. Olen koko ikäni ollut vaikeasti syömishäiriöinen. Nykyään homma on sillä tavoin hallinnassa, ettei sairaalaan tarvitse joutua, eikä se invalidisoi pahoin. Virallisesti mut luokitellaan anorektikoksi ja ulospäin en todellakaan näytä siltä, että mässäilisin, mutta ai että, rakastan mässäilyä. Ihan parasta huumetta ikinä :grin:. Mässäilyni eivät enää ainakaan kymmeneen vuoteen ole olleet yhtäkkiä iskeviä ja katumukseen ja ahdistukseen johtavia impulsseja. Päätin joskus, että kun tykkään tätä harrastaa, tehdään se sitten luvan kanssa. Etukäteen suunniteltuja sessioita siis, joista en pode ahdistusta ja huonoa omatuntoa, enkä kompensoi niitä välittömästi esim. oksentamalla. Kyllä ne kompensoituvat varsin tehokkaasti parissa-kolmessa päivässä, kun siirryn takaisin varsin vähäkaloriseen arkiruokavaliooni ja kun niitä tosiaan harrastaa sen verran harvakseltaan, eli max. 2 kertaa kuussa. Vähän sama juttu, kuin alkoholin käytön kanssa; pysyy kivana, kun suurin osa ajasta ei ole sitä.

Jos ylpeys=turhamaisuus, niin en tiedä. Totta kai sitä tulee useinkin peiliin katseltua ja ihan mukavan usein todettua, että näytänpä ihan kivalta. Voisin näyttää kyllä nätimmältä, jos kampaisin naamaani vähän lisää. Ylpeä kyllä olen monestakin asiasta. Monet niistä ovat juttuja, joista saankin olla avoimesti ylpeä. Esim. olen lopettanut huumeiden käytön, lähtenyt väkivaltaisesta parisuhteesta heti ensimmäisen turpiin saamisen jälkeen ja osaan hoitaa tosi hyvin asiani, vaikka MT-ongelmani aiheuttavatkin kaikkea pientä rajoitetta.

Ahne olen varmaan myös. En sillä tavoin, että haluaisin vimmaisesti haalia omaisuutta ja materiaa ja eläisin get rich or die trying -tyylillä. Olenpa vain hiton tyytyväinen ja ylpeä, että pienistä tuloistani huolimatta onnistun aina säästämään. Kyllä se kasvava tilin saldo hivelee. Tiedä sitten onko tuo enemmänkin nuukuutta ja tiettyä turvallisuushakuisuutta, kun rahalla täällä eletään, vaikka ylevästi haluaisi jotakin muuta ajatella.

Edit: Vappuni vietin kotosalla isännän kanssa selvinpäin puuhastellen ja tietysti ulkoillen. Tässä on ollut yksi, ei-niin-kiva projekti, joka on nyt onneksi saatettu kunnialla kalkkiviivoille. Pelkästään siitä ei ollut kyse. Olen jo vuosia, vuosia skipannut hyvin säännöllisesti näiden kansallisten isojen pyhien juhlimisen. Tykkään kyllä juhlia ja viihdyn myös isoissa väkijoukoissa, mutta teen sen yleensä mm. festareilla ja keikoilla vappujen, uusienvuosien ja juhannusten ulkopuolella. Tämä ei ole mikään periaatepäätös ja olen kyllä joskus osallistunut vappu- tmv. bileisiin, jos on hotsittanut. Jotenkin homma on vain mennyt tähän ja se on ihan okei.

Kysymys kuolemansynneistä oli sen verran hyvä, että pistetään jatkoon.

Oma kysymys: Suojaudutko kesäisin auringolta kuinka tunnollisesti vai onko asia sinulle hällä väliä?