Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

Ei pitäisi. Nämä ovat Euroviisut, musiikin, esiintymisten ja ilon, riemun juhla, joka antaa paljon hienoja elämyksiä miljoonille ihmisille. Ei kaikkeen tarvitse sotkea maailmanpolitiikkaa, varsinkaan silloin kun tällaisella boikotoimisella ei ole mitään merkitystä Lähi-idän tilanteeseen, eikä kaikkea iloa ja hauskuutta täydy pilata sen takia, että maailmassa tapahtuu kauheuksia.

Toivon näkeväni Windows95manin ja Henri Piispasen Malmössa, itseäni nauratti ja sykähdytti tämä suomalainen pöljyys ja olin itse nuori 90-luvulla joten tuo ysäri eurodance tyyppinen kappale kuulosti nostalgiselta. MOVE YOYR BODY! Esityksen loppupuolella COME ON ja Windowsmanin käsiliikkeet saivat minut täysillä mukaan!!

Mikä on sinun elämäsi kaunein kokemus?

Mahdotonta nimetä mitään yksittäistä kauneinta kokemusta. Omat kauneimmat kokemukseni liittyvät hyvinkin arkisiin tilanteisiin ja niissä olennaista on se sisäinen fiilis, ei mikään tosi vaikuttava visuaalinen tmv. elämys. Yhtään väheksymättä hienoja visuaalisia elämyksiä. Nautin kyllä niistäkin todella paljon. Joskus kun on kaunis päivä, kaikki asiat reilassa, ei kiire minnekään, enkä stressaa mitään(Olen todella mestari stressaamaan ihan tyhmistä pikkuasioistakin) iskee sellainen tosi seesteinen olo, että hitto mulla on asiat hienosti ja taidan olla tosi onnellinen ja onnekaskin ihminen. Tämä voi tapahtua yhtälailla ulkomailla jotakin paikallista pikkukylää ihastellessa, kuin myös ihan omalla kotiparvekkeella täällä junttilassa.

Kauniita kokemuksia ovat myös ne, kun taas kerran tajuaa, kuinka paljon tuo armas siippani rakastaa mua. En asiaa yleensäkään epäile, mutta välillä se kirkastuu todella vahvasti jonkin hänen tekonsa kautta. Nuo teotkin ovat yleensä varsin arkisia. En mitään kovin dramaattista elämääni kaipaakaan.

Oletko koskaan parisuhteessa pettänyt kumppaniasi?

1 tykkäys

Olen häpeäkseni suudellut toista miestä ollessani parisuhteessa, humalassa ja kokaiinipäissäni. Muistan ajatelleeni että haluan tehdä mitä Donna teki sarjassa Suits Harveylle (käveli, laittoi käden poskelle ja suuteli hellästi). Tämä sarjan Donna ei tosin ollut parisuhteessa.

Saako vastata omaan edelliseen kysymykseen, mikä on elämäsi kaunein kokemus? Haluaisin vastata, koska se on itselleni tosi tärkeää… Kun nostin elämäni ensimmäisen kissanpentuni kopasta syliini ja se kiipesi kaulakuoppaani hiusteni alle jossa vietti koko yön. Kaikki kauneimmat kokemukseni liittyvät kissoihini, musiikkiin ja luontoon.

Uskotko että Elon Muskin ja monen muun haave toteutuu siitä, että ihmiskunta pääsee Marsiin?

Uskon kyllä tai sanotaan näin, etten pidä sitä lainkaan mahdottomana. Hyvin moni asia on aikoinaan ollut täyttä utopiaa. Joidenkin kohdalla ei tarvitse mennä edes kovin kauas ajassa taaksepäin. Nykyään ovat ihan käytössä ja monet jopa ihan tavallisen ihmisen arkea. Teknologian ja muukin kehitys menee eteenpäin, eikä sille toistaiseksi ole näkyvissä stoppia. Ei tämä Marsiin meno sen kummempaa rakettitiedettä ole, hehheh. Onhan sinne jo lähetetty kaikenlaisia luotaimia, mönkijöitä ja mitä ne nyt ovatkaan.

Eri kysymys on se, missä aikataulussa tämä tapahtuu. Onko ihmiskunta tuhonnut itsensä jo ennen sitä vai menevätkö ihan muut intressit etusijalle, mutta siis teknologian loppumisen en usko olevan esteenä.


Omiin kysymyksiinsä saa vastata aivan vapaasti. Moni on niin tehnytkin tässä ketjussa, myös allekirjoittanut. Sana on vapaa, kunhan suunnilleen pysyy ketjun aiheessa.

Oletko enemmän ekstrovertti vai introvertti?

Introvertti. Luovin ihan hyvin ihmisten kanssa mutta huomaan väsähtäväni ihmisten seurassa ja kaipaan kotiin hiljaisuuteen ja niiden kissojeni luo. Saatan ihan vaan makoilla keskellä lattiaa pitkiäkin aikoja jos siltä tuntuu.

Jos saisit olla jokin eläin tai taruolento, mikä olisit ja perustelut?

^ Valitsen taruolennon: vampyyrin!

Olen aina tykännyt kauhukirjallisuudesta ja -leffoista, ja vampyyrit ovat suosikkiolentojani tässä genressä. Vampyyrit ovat olemukseltaan ihmismäisiä, jotkut jopa hyvännäköisiä, mutta heillä on monia supervoimia. Miinuspuolena on tappava allergia auringonvalolle, joskin tämäkin vaihtelee eri teoksissa. Joissain leffoissa ja romaaneissa vampyyri pystyy liikkumaan päivänvalossa, mutta on silloin heikompi. Joissain tarinoissa puolestaan hän palaa poroksi auringonvalossa välittömästi.

Paras vampyyriromaani on tietysti genren suurin klassikko, eli Bram Stokerin alkuperäinen Dracula -romaani. Myös Anne Ricen teokset ja Stephen Kingin “Salem´s lot” ovat hyviä.
Elokuvista voisi mainita etenkin ruotsalaisen Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in ). Se ei ehkä ole kaikilta ansioiltaan paras vampyyrileffa kautta aikojen, mutta kaunein ja koskettavin se minun mielestäni on. :smiling_face_with_three_hearts:

Marsiin menosta kommentoisin sen verran, että en näkisi sinne haikailua mitenkään erityisen tarpeellisena tai houkuttelevana IMO. Jos ihmiskunta ei osaa pitää huolta tästä yhdestä planeetastakaan, miksi sen pitäisi päästä levittäytymään toiselle planeetalle.
Olen toki muuten tiedemyönteinen ja avaruuden tutkiminenkin on tärkeä tieteenala. Onhan tämä oma planeettammekin avaruudessa. jossa se on myös syntynyt aikoinaan.

Ihmiskunnan elämä maapallon ulkopuolella voisi kuitenkin olla tavattoman ankeaa. Olosuhteet ulkona siellä ovat äärimmäiset ja ihmiselle elinkelvottomat. Elämä olisi jatkuvaa teknologian varassa kituuttelua suljetuissa tiloissa. Vuodenaikoja ja luontoa ei olisi sellaisina kuin maapallolla olemme niihin tottuneet.
Kosmologi Kari Enqvistkin on sanonut, että maapallon ulkopuolinen avaruus on niin karu, ettei sinne kannata haikailla elämään.

Onko sinulla kokemuksia köyhyydestä, tai mitä köyhyys sinun mielestäsi on, vaikkapa juuri Suomessa?

1 tykkäys

Olen nähnyt tuon Ystävät hämärän jälkeen kun olin nuori, pidin sitä pelottavana, ahdistavana mutta kauniina myös!

Olin 14-v kun vanhemmat erosi ja välillä ei ollut ruokaa jääkaapissa. Olen syönyt leipää roskiksesta joka olikin homeessa ja oksensin seuraavan yön. Tämä on ainut kokemukseni köyhyydestä ja päätin silloin että isona minun kotona tulee aina olemaan ruokaa. Minua ei haitannut jos oli risat ja vanhat vaatteet. Köyhyys Suomessa on minulle sitä että joutuu miettimään/pelkäämään rahojen riittävyyttä ruokaan ja pakollisiin laskuihin, ettei joudu häädetyksi kodistaan. Tämä on kuitenkin tosi vaikea kysymys, en ole nykyään köyhä taloudellisesti niin en varmasti tietenkään voi ymmärtää köyhäksi itsensä tuntevien mielenmaisemaa. Olen ollut nuorisotyötön 2000-luvun alussa ja silloin ei kyllä ollut varaa mihinkään, mutta asuin kauniissa paikassa vesistöjen äärellä ja iloitsin siitä ihan hirveästi!

Itse haluaisin olla kentauri, ne on niin upeita! Hevosen ruumis ja ihmisen ylävartalo, olisi ihana juosta jossain niityllä täyttä laukkaa!

En ole lukenut tätä koko ketjua läpi ja varmaan musiikista on jo kysytty, mutta onko joku artisti/yhtye josta pidät tosi lujasti/rakastat? Mikä on hänen/heidän paras kappaleensa? Liittyykö siihen kappaleeseen joku muisto? Nyt saa hehkuttaa :slight_smile:

Samaa mieltä. Kylmän sodan egoiluahan se pitkälti oli, että kuka eka Kuussa. Nyt se on jotakin muuta egoilua. Tietysti myös puhdasta kiinnostusta avaruutta kohtaan, sekä tätä ihmiskunnan levittäytymis- ja valloittamishalua, kuten muutkin löytöretket. Onko niistä mitään hyvää seurannut, on toinen kysymys.

Reepun kysymykseen: Maailmassa on niiiiin paaaaljon hyviä bändejä/artisteja ja vielä enemmän loistavia biisejä, että mahdotonta tehdä mitään ranking-listaa. Se on ihan fiiliksestä, tilanteesta ja ympäristöstä kiinni, millainen musiikki milloinkin toimii. Jos suunnilleen aseella uhkaamalla kysytään lempibändiäni, vastaan The Beatles. Jos pitää lyhyesti kuvata musiikkimakuani, sanon olevani raskaamman musiikin ystävä. Tuo ei todellakaan ole koko totuus. Tykkään kaikenlaisesta: black metalista ja siantappo -grind coresta perushevimeteliin ja kaikkiin punkin alalajeihin, progeen ja bluesiin, Madonnan ja Lady Gagan kaltaisiin poppareihin, iskelmään ja klassiseen. Räppikin menee, jos se on hyvää, vaikka sitä genreä en kovin hyvin tunne. Noin lyhyesti.

Sen ilmiön kyllä tunnistan, että näin yli nelikymppisenä akkana mun on vaikeaa ottaa kuunteluun uudenaikaisempaa musiikkia. Tätä on ihan tutkittu, että ihmisen musiikkimaun kehitys tuppaa pysähtymään jo siinä +/- parikymppisenä. Toki sen jälkeen, kun olin parikymppinen on tullut paljonkin hyviä, uusia bändejä, jotka olen kelpuuttanut heti ensikuulemalta, mutta tyylilaji on vanhanaikainen.

Tätä olen tainnut ihan itse kysyä aiemmin, mutta: Oletko törmännyt huijausyrityksiin puhelimen, sähköpostin, somen ymv. kanavien välityksellä? Oletko jopa tullut huijatuksi?

1 tykkäys

^ En ole onneksi joutunut huijatuksi, mutta yrityksiä toki tulee vastaan somessa jatkuvasti. Jos ylläpitää vaikkapa omaa mainossivua Facebookissa, siihen satelee säännöllisesti viestejä, joiden lähettäjä tekeytyy Metan/Facebookin ylläpidoksi, ja ilmeisesti ruinaa klikkaamaan jotain linkkiä tai lähettämään rahaa, ettei sivuani poisteta. :grin: En tiedä kovin tarkkaan näiden viestien sisältöä, koska deletoin ne pikimmiten.

Sosiaalisen median alustathan ovat muutenkin tulvillaan botteja ja feikkiprofiileja, jotka toimivat erilaisilla motiiveilla ja agendoilla.
Niillä ei kannata vaivata päätään liian pitkään, mutta voihan niistä aina tehdä ilmoituksen alustan ylläpidolle.

Joku aika sitten minulle tuli eräs huvittava tekstiviestikin puhelimeen. Siinä sanottiin, että minulle on tulossa lahjapaketti, mutta minun pitäisi maksaa pieni korvaus postikuluista. Sitä varten olisi pitänyt klikata mukana ollutta linkkiä, jonka pääte oli .ru :sweat_smile: :laughing: :smile:

Naureskelin, että nyt menee Putinilla huonosti, kun pitää yrittää huijata jopa minulta minun vähiä lanttejani. :grin:

Mitä mieltä olet ay-liikkeiden lakoista, joita ollut alkuvuonna ja joita ilmeisesti tulossa lisääkin? Ymmärrätkö/hyväksytkö ne? Onko lakoista ollut haittaa sinun arjessasi?

1 tykkäys

Yritys jossa työskentelen, on ollut lakon piirissä molemmilla kerroilla. En kuulu Teollisuusliittoon ja menin töihin. Meitä oli siellä muutamia, selvästi enemmistö työntekijöistä jäi kotiin. Näin pääluottamusmiehemme lähettämän sähköpostin liittoon kuuluville, pyyteli lakkovahdeiksi että töihin tulijoita voisiin portilla jututtaa ja nimet pitää kirjata ylös. Tuo nimien kerääminen kuulosti itsestäni pöyristyttävältä!! No, ketään ei ollut portilla vastassa kun töihin menin. Ei ole lakko haitannut mitään, kunhan vaan työnantaja ei pistä työsulkua päälle jos lakot jatkuvat. Pidän tätä poliittisena lakkona johon en itse halua osallistua, työnantajani ei ole tehnyt mitään väärää joten en halua aiheuttaa firmalle hallaa.

Onko sinulla joku uni, joka on ollut niin elävä ja niin ihana että muistelet sitä kaivaten vieläkin? Tai joku niin omituinen, hassu että vieläkin naurattaa? :slight_smile:

Olen joskus nähnyt tosi ihaniakin unia, mutta ne eivät ole jääneet tarkasti mieleen. Enimmäkseen näen pahoja unia tai sitten sitä tyypillistä katastrofiunisähläystä niin kuin useimmille ihmisille on tyypillistä ihan luonnollisista syistä. Jotkin painajaiset ovat jääneet kyllä hyvin elävästi mieleen, vaikka olisin nähnyt ne vain kerran.

Yksi uni toistuu mulla verrattain usein, eikä ole mikään paha uni, jos ei nyt erityisen ihanakaan. Siinä kuljen ensin kadunpätkää, josta jatkan metsätielle. Mesta näyttää paljon yhdeltä oikealta kadunpätkältä ja metsiköltä tässä huudeilla, mutta ei sitten kuitenkaan. Värit ovat todella kirkkaat ja selkeät ja muutenkin unessa on sellainen teräväpiirtokuva hiukan kuin happotripillä. Metsätien päässä tulen pienelle aukealle, missä on suihkulähde. Suihkulähteen ulkonäkö vaihtelee eri kerroilla, mutta yhtäkaikki siinä suihkulähteellä mulle tulee tosi seesteinen ja hyvä fiilis. Sellainen niin kuin kotiinsa olisi tullut.

Toinen usein toistuva uni on sellainen, jossa olen jossakin tietokone-/konsolipelissä. Yleensä tapahtumapaikka on rautatieasema, mutta tästäkin on eri variaatioita. Tuo asema on sellainen unimesta, joka on kombo eri rautatieasemista, joilla olen oikeassa elämässä käynyt. Juoksen, ammun nurkista pomppivia vihollisia, joskus otan alleni junan, välillä myös auton ja ajelen niillä aivan toimintaleffatyyliin. Noissa unissa minuakin usein ammutaan, puukotetaan, päälleni ajetaan tmv., mutta en kuole siihen, eikä se edes satu. Nousen ja jatkan ja jaksan ihan kevyesti riehua vaikka kuinka. Nämä peliunet ovat väkivaltaisuudestaan huolimatta tosi hauskoja. En todellakaan ole mikään tietokone-/konsolipelien harrastaja, joten mistä lie kumpuavat.

Näen usein hassuja unia ja herään nauruuni. Isäntä tästä aina kuittailee :smile:. Nuo unet eivät kuitenkaan ole mitään erityisen mieleenjääviä. Tässä hiljan näin unta, missä joku tyyppi soitti akustista kitaraa ja lauloi jossakin leirinuotiolla. En muista, mikä siinä niin hauskaa oli, mutta ainakin nauratti niin hitosti :laughing:.

Mitä mieltä olet nk. push back -menetelmästä tilanteessa, jossa masinoitu maahantulo alkaisi vyöryä Suomen rajojen yli aivan holtittomasti myös laillisten rajanylityspaikkojen ulkopuolella?

1 tykkäys

Pidän sitä aivan pakollisena toimenpiteenä, jos meinaamme jatkossa olla itsenäinen valtio. Niin kamalaa kuin se onkin. Tosin epäilen onko Suomesta ja suomalaisista tarvittavaan kovuuteen enää.

Unista. Minulla oli aivan mieletön unimaailma, aivan huikeita fantasia-unia joissa pystyin lentämään, hyppimään, siellä oli vaikka mitä kauneutta ja ihmeellisyyttä. Menin aina nukkumaan odottaen, että mitä kivaa taas näen. Tämä kaikki ihanuus muuttui täydellisesti ja kertaheitolla pelkäksi kauhuksi kun olin 24-vuotias ja jouduin kokemaan täysin sairaan väkivaltarikoksen. Olen pian 40 ja kaipaan tuota ihanaa unimaailmaani todella paljon…

Mikä on kaunein asia mitä sinusta on sanottu?

Minusta on sanottu paljonkin kauniita asioita, mutta laitetaan tähän yksi, joka todella lämmitti mieltä: Olet niin vahva luonne ja itsenäinen ajattelija, että sinua on aika mahdotonta suggestoida yhtään mihinkään. Noin loihe kerran lausumaan pitkäaikainen luottopsykiatrini.


Haluan vastata vielä Alice_Donutin aiempaan köyhyyskysymykseen.

Virallisestihan minä olen köyhä, kun tuloni koostuvat kansan-&takuueläkkeestä, perusmuotoisesta hoitotuesta, sekä eläkkeensaajan asumistuesta. Isännällä on vähän parempi eläke, kun hänelle ehti kertyä vähän työeläkettä, mutta eipä hänkään suuria summia nettoa ja toisekseen en elä mieheni rahoilla. Tietyllä tavalla Kela-masseilla elävälle tulisi taloudellisesti kannattavammaksi, jos ei olisi parisuhteessa ja asuisi yhdessä siippansa kanssa. En kuitenkaan tunne itseäni köyhäksi. Rahani riittävät mainiosti kaikkeen mihin pitääkin. Myös bändikeikkojen, festareiden ja reissujen kaltaisiin huvituksiinkin. Rahaa jää jopa säästöön joka kuukausi. Joskus vähemmän ja joskus enemmän, mutta jääpä kuitenkin vaikka sitten vain pari kymppiä. Aikoinaan kun käytin huumeita ja ryyppäsin paljon nykyistä enemmän, rahaa oli tietenkin vähemmän, mutta silloinkaan en ollut niin persaukinen, etten olisi saanut maksettua ajoissa välttämättömiä laskuja, nähnyt nälkää, velkaantunut tai joutunut elättämään itseäni laittomin keinoin. Lapsuuden kodissanikaan ei ollut koskaan rahasta pulaa, vaikka tarkkoja siitä oltiinkin. Sieltähän tuo oppi on lähtöisin, että rahat saa kyllä riittämään, kun ne pistää riittämään.

Köyhyys Suomessa tarkoittaa sitä, että välttämättömien menojen(mm. ruoka, vaatteet, hygieniatarvikkeet, peruslaskut jne.) maksaminen tekee tiukkaa jatkuvasti. Ja jos joutuu esim. käymään lääkärissä tai ostamaan lääkkeitä, pitää sitten tinkiä jostakin muusta, esim. siitä ruoasta. Äkillinen isompi meno, kuten pesukoneen hajoaminen, kaataa koko budjetin pitkäksi aikaa. Mielestäni köyhällä on oikeus välillä myös huvitella esim. käymällä konsertissa, leffassa tai ulkona syömässä, mutta harvalla oikeasti köyhällä on. En tarkoita, että jatkuvasti pitäisi “olla oikeus” elää yli varojensa.

Suhteellistahan köyhyys Suomessa on, jos sitä vertaa köyhyyteen monessa muussa maassa tai siihen, mitä köyhyys tarkoitti joskus vanhaan aikaan. Tämän sanon ihan nykysuomalaista köyhyyttä yhtään vähättelemättä.

Edit: Tämä köyhyyden/pienituloisuuden virallinen määritelmä, että ihminen on köyhä, jos ansaitsee 60 % vähemmän, kuin kansan mediaanitulo on, on täysin järjetön. Herran jumala, mediaani on mediaani on mediaani! Sen alle ja ylle jää AINA X määrä Y:tä. Vaikka ne alle 60 % mediaanista tienaavat saisivat käteensä miljoona €/kk(Olletikin, että miljoona euroa tarkoittaa sitä, mitä se nyt tarkoittaa, eikä inflaatio olisi karannut aivan hulluksi :grin:), se on silti 60 % alle mediaanin. Tuolla kaavalla se paljon puhuttu köyhyyden poistaminen on matemaattinen mahdottomuus :roll_eyes:.

Piristääkö sinua valon lisääntyminen keväisin vai kuulutko siihen porukkaan, joka tykkää kaamoksesta ja jolle kevätaurinko aiheuttaa ennemmin masennusta tai muita lievempiä, ikäviä oireita?

Tosi ihanasti sanottu sinusta <3 Mulla oli aikoinaan mies, oltiin yhdessä yli yhdeksän vuotta. Hän kaappasi minut halaukseen ja sanoi että olen tehnyt hänestä paremman ihmisen.

Kevät on minulle usein todella vaikeaa aikaa, jo lapsena inhosin/pelkäsin kevättä. Muille se on kai uuden alku. Vasta kun kevät vaihtuu kesään, on helpottunut olo. Maalis- ja huhtikuu ovat mielestäni kamalat ja pääsiäinen on jotain jota en ymmärrä ollenkaan!! Ehkä minun pitäisi yrittää asennoitua jotenkin toisin…

Pidätkö huvipuistoista, onko ollut jokin laite josta pidit erityisesti? Hattara vai pehmis?

En todellakaan pidä huvipuistoista. No, jos se on sellainen puisto, kuten Köpiksen Tivoli, missä voi muutoin vain käyskennellä katselemassa, niin menetteleehän sellaisessa käyminen. Kieputtimiin ja kaikenmaailman hilavitkuttimiin ja vipstaakeleihin minut saa vain kuolleen ruumiini yli. Olen näissä asioissa niin nössö, että ajatuskin vähän kevyemmän setin laitteistakin pyörryttää :fearful:.

Ehdottomasti pehmis, mieluiten mansikan makuinen.

Jatketaan jätskiaiheesta: Mikä on lempijäätelömakusi? Oletko ylipäätään makean ystävä?

^ Rommirusina on jäätelökioskin klassikoista mieluisin. :yum: Kaupan pakastealtaasta valitsen yleensä jotain omituista, kuten salmiakki- tai -lakritsajäätelöä.
Tykkään muutenkin salmiakista ja olen kohtalaisen perso suklaalle. Kukapa ei olisi? :grin:

Oletko koskaan saanut minkään laisia “traumoja” tai pelkotiloja jostakin elokuvasta, esim. kauhuelokuvasta?

The Ring. Näin niin järkyttäviä painajaisia kahden viikon ajan että en ole kauhuelokuvia sen jälkeen katsellut. Tästä on melkein 20 vuotta aikaa ja vieläkin muista sen järkyttävän tunteen. Vähän lisäyksenä, kun katsoin dokumentteja Estoniasta, en pysty enää menemään laivoihin. Se Titanic elokuva uppoamiskohtauksineen oli paha, mutta kun ymmärsin mitä Estoniallakin on tapahtunut niin… Pystyn kuvittelemaan itseni sinne hyttiin mistä ei vaan ole enää ulospääsyä. Selviytyjien tarinat ovat karua kuultavaa.

Jäätelökysymykseen: teen itse jäätelöitä kotonani, kirsikka-valkosuklaa on lempparini. Myös maapähkinävoijäätelö suklaarouheella on todella jotakin.

Kenen julkisuudenhenkilön kanssa haluaisit istahtaa hetkeksi alas ja mitä haluaisit kysyä häneltä?

Sanna Marinilta voisin kysyä, mitä hän todella ajattelee siitä, että on vielä pääministerikautensa jälkeenkin niin merkittävä julkkis, että saapumisensa esim. Ahtisaaren hautajaisiin tai Stubbin virkaanastujaisiin on suunnilleen suurin uutinen niistä tilaisuuksista. Ikään kuin siellä ei olisi ketään muita vieraita, jotka ovat jopa pukeutuneet etiketin mukaan :grin:. Oliko tämä ison staran henkilöbrändi alunperin kuinkakin tarkkaan suunniteltu juttu? Menevätkö hyödyt heittämällä haittojen edelle?

Voisin kysyä myös joltain kuninkaalliselta(Ei niin väliä keneltä, mutta esimerkiksi joltain brittihovin eturivin edustajalta, joka on tapetilla alvariinsa), miltä tuntuu elää edustaakseen, noudattaa tiukkoja etikettisääntöjä ja olla tilivelvollinen asioistaan kaikelle kansalle, kun sitä ei ole edes itse valinnut versus joku rokki- tai poppistara. Tuleeko useinkin suorastaan itsetuhoisia ajatuksia vai menetteleekö se ihan jees, kun ei muustakaan tiedä?

Itselleni kun julkisuus olisi aikalailla pahimpia asioita, mitä voin kuvitella. Vaikka olenkin ekstrovertti, joka nauttii huomion keskipisteenä olemisesta esim. juhlissa, en silti suin surminkaan haluaisi, että koko maailma tai edes Suomen kansa kyttää tekemisiäni ja menemisiäni.

Aloitatko mielelläsi keskustelun vieraiden ihmisten kanssa vaikka bussipysäkillä tai terveysaseman odotusaulassa? Tykkäätkö vai vaivaudutko, jos joku random tyyppi ryhtyy juttelemaan kanssasi jossain julkisella paikalla?

^ Jos vieras henkilö vaikuttaa olevan tolkuissaan ja jota kuinkin tolkullinen ihminen, saatan keskustella hänen kanssaan hyvinkin mielelläni.
Iholle tuppaamista en siedä yhtään ja kärsivällisyyteni päihtyneitä sönkkääjiä kohtaan on myös alentunut, mutta nämä tapaukset ovatkin oma lukunsa.
Normaaleja keskusteluja tapahtuu joskus spontaanisti eri paikoissa, ja se on ihan mukavaa. Olen huomannut, että usein vanhukset tykkäävät aloittaa keskustelun bussipysäkillä. Se saattaa olla merkki heidän yksinäisyydestäänkin, mutta ihan mukava tapa kuitenkin.

Reepun mainitsema “The Ring” on minustakin hyvä kauhuleffa. Olen tosin nähnyt siitä vain sen amerikkalaisen version. Japanilainen versio on kuulemma vielä paljon kauhistuttavampi.

Kysytään pitkästä aikaa tällainen peruskysymys, että kuka on lempikirjailijasi? Entä lempinäyttelijäsi?

Lempinäyttelijäni on Jack Nicholson. Aikalailla yhden roolin näyttelijähän hän tuppaa olla, mutta hyvin näyttelee sitä roolia.

Lempikirjailijakseni voisin nimetä Umberto Econ. Hyviä kirjailijoita on kyllä sen verran paljon, että vaikea sanoa yhtä ehdottomasti parasta ja onhan Econ tuotanto sen verran raskassoutuista settiä, ettei sitä aina jaksa kahlata läpi. En tiedä, voiko tietokirjailijoita sanoa varsinaisesti kirjailijoiksi vai olisiko historioitsija, sosiologi tai joku oman elämänsä filosofi parempi titteli. Useinhan noiden kirjoissa se asia itsessään on kiinnostavaa, ei niinkään kirjoittajan verbaalinen ulosanti.

Onko jonkun julkkiksen kuolema koskettanut sinua erityisesti?