Kyllästynyt

[Kiu8]

Joo oon lukenut ja nähnyt, että tää on tosi tyypillistä käytöstä sinkku ihmisillä ja onhan se harmitonta, mutta stressaavaa tutustua aina uuteen ihmiseen. Tanssilavoja olen miettinyt itsekkin ja moni sinne houkutellut. Siellä enemmän kuulemma ihmiset keskittyvät siihen tanssimiseen kuin itse juomiseen.

Täytyy kokeilla uusia harrastuksia ja täyttää elämää muilla tavoin tänään kävin juoksulenkillä pitkästä aikaa kunto huono nyt, mutta kyllä se siitä nousee. Järkyttävää tää väsymys mikä päivällä iskee.

[Kiu8]

Kohta 2 viikkoa raittiutta ja huomaan, että juomishimoja on ollut enemmän, kun aiemmin tiedän myös sen, että tää on ohi menevää ja oikeastaan kuuluukin asiaan, et ensimmäiset viikot on vähän vaikeampia. Joskus ne on ollut helpompiakin kun vetänyt niin syvään päätyyn. Eilen haaveilin juomisesta ja oli aika lähellä etten kävellyt kauppaan. Koska en ole niin syvällä juomisen polulla niin sitä herkästi leikittelee ajatuksella ja on nyt paljon meneillään asioita niin stressi on aika paska yhdistelmänä aina sillon, kun yrittää olla selvinpäin.

Se just, kun ei sais olla sitä stressiä ja elämän pitäis olla vakaata niin on pyöritellyt asiaa onko nyt oikea hetki tälle, mutta ainahan elämässä tulee stressiä, muuttuvia tilanteita eikä se hetki tule olemaan koskaan oikea.

Mä eilen opin taas uutta itestäni. Pääsin sen juomishimon taakse mikä siinä oli ja se oli isosti yksinäisyys. Mä kaipaan hirveesti ihmiskontakteja ja juttelu kavereita. kyl mä soittelen ystävien kanssa mut semmosta yhdessä puuhamista ja höpöttelyä kaipaan enemmän. Mulla on ollut aina vähän tapana mennä omaan kuoreen ja työntääkkin ihmisiä pois, niin koen tän tosi terveenä, että mä oikeasti kaipaan ja haluan ihmisten seuraa tosi isosti.

Se vaan, että nyt ei ole oikea hetki mennä paikkoihin jossa ihmiset juo, koska en usko, että nyt on voimia pitää omia puolia siinä, ettei tarttuis pulloon. Oon tosi paljon miettinyt omaa juomishistoriaa ja ei se tunnu kauheen järkevältä. Moni vois sanoa mun kohdalla että mitä sitten jos vetää kännit sillon tällön, niin sitä vaan sitten, että en jaksa maata 5 päivää hirveessä olossa sen jälkeen ja se ei vaan ole enää sen arvosta. Plus ku se ei oikeesti tunnu päässä mitenkään hyvältä, niin outoa että se silti vaan koukuttaa vaikkei siitä saa mitään irti enää? Tai sitten saan sen vaan, että oon niin sekasin ja ajatukset pois välillä. Yksin kun on niin on paljon ajatuksia ja läpikäytävää… Odottelen että pääsen tästä koulusta irti ja töihin. Nään sitäkin kautta enemmän ihmisiä ja sekin voi jo helpottaa tätä olotilaa.

Mietin tänää taas treffi sovelluksia, mutta katotaan nyt. Jotenkin en ymmärrä sitä kiirettä mikä sieltä tulee ihmisiltä, kun itse vaan haluais tutustua rauhassa ajan kanssa. Jotain muutosta on tuloillaan isosti ja oon onnellinen siitä, etten eilen esim juonut. Siis jos 5 vuotta taaksepäin miettii tossa eilisessä olotilassa olemista niin olisin hakenut alkoholia ja vetänyt ihan varmasti överit miettimättä sen kummemmin.

Saa nähdä mitä tää päivä tuo tullessaan. Yksinäisyys turhauttaa, mutta toisaalta uskon, että asiat tulee mun luo ku oon valmis siihen. En voi pakottaa ihmissuhteita.

[Kiu8]

On kyllä rankkaa henkisesti ja tiedän tän kuuluvan näihin ekoihin viikkoihin, kun pää hakee paikkaansa. Monta päivää itkua täynnä… tunteita ehkä eniten suru päällimmäisenä? Ymmärrys siitä, ettei taaksepäin meno auta mitään vaan pitää hyväksyä tää tilanne mikä nyt on päällä. Oon tosi väsynyt heräilen yöllä aika paljon ja pää rullaa. On paljon ajatuksia, aikaa… Vähän hukassa olo ja reagoin herkästi asoihin. Asiat saa liian isoja mittasuhteita ja mun tekis mieli vaan nukkua seuraava kuukausi putkeen tekemättä mitään.

Meditaatio rauhottaa mieltä onneksi ihmettelen vaan, kun luulin jo käsitelleeni eron mikä tapahtui vuosi sitten ja suhde oli todella lyhyt, mut se ihminen jätti muhun tosi ison jäljen. En tunnu siltä, että pystyisin päästämään tähän tilanteseen ketään ja se vituttaa. Aina vaan tätä samaa saatanan kehää vuodesta toiseen. En tiedä mitä tässä enää tekee masennus päällä, turhautuminen, suru. En jaksa nyt mitään varsinkaan tätä yksinäisyyttä tää on alkanut syömään toden teolla. Miten tää muka pitäisi kohdata ja hyväksyä? en tiedä.

[Vieraammaksi54]

Huomenta. Toivottavasti olet edelleen juomatta. Minä menin viimein AA-ryhmään kun omat voimat pysyä raittiina ja selväjärkisenä loppuivat. No, ei sekään auta aina ja kaikkia, eikä siellä onneksi tarvi luvata yhtään mitään, olla vaan päivän kerrallaan raittiina.
Alkuviikot ja kuukaudet olivat minulla ainakin aikamoista hullunmyllyä mielen takia. Välillä olin onneni kukkuloilla ja taas romahdin ihan alas, itkeä vollotin pienemmästäkin syystä. Masennus, ahdistus olivat kovat. Tuntui kamalalta. Minulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia ja sen takia meninkin terapiaan. En halunnut lääkkeitä, niitä kyllä minulle tyrkyttettiin mutten uskonut niihin. Uskoin siihen että kunhan pysyn tarpeeksi kauan juomatta niin olo helpottaa ja pääsen jaloilleni, ja niin siinä kävi. Tosin olihan minulla ryhmästä monta uutta ystävää jotka kuunteli ja joita minä kuuntelin ja yritin auttaa. Eli se sopi minulle.
Mutta alku aina hankalaa jne…
Päivä kerrallaan… niin se on minunkin nyt ollut taas pakko hokea itselle kun elämässä on tullut iso muutos.

[Kiu8]

Moikkelis

Raittiina mennään kohti ensimmäistä kuukautta. Mua helpottaa ajatus, että tää kuuluu alun vaikeuksiin ja tänään on taas ollut parempi päivä. Tiedän, et tää on tämmöstä vuoristo rataa toisinaan ja monen moista myllytystä on omassa elämässä nyt muutenkin meneillään. Mä en muista oonko kirjottanut tästä tänne, mutta muutama vuosi taaksepäin, kun heräsin ensimmäisen kerran tähän tilanteeseen ja siihen, että mun ympäristö on myrkyllinen niin poistin mun elämästä yhden todella raskaan ihmisen, jonka kanssa on ollut aina vaikea toimia. Viime vuonna, kun tuli ero ja olin heikoilla päästin tämän ihmisen takasin mun elämään ja sovittiin, että unohdetaan vanhat jutut ja mennään eteenpäin.

Tilanteita on tullut monia eteen, jossa tää ihminen on näyttänyt omat karvansa taas uusiks. Hän on todella vaikea ja myrkyllinenkin. Olen hänen lapsensa kummitäti ja se tuottaa tässä sitä hankaluutta, koska haluan tähän lapseen olla yhteydessä ja nähdä häntä.

Mutta tänään sanotin suoraan hälle, kun asiat jälleen kerran eskaloitui, ettei tämä ystävyys ole sellaista että pystyisin tätä jatkamaan ja vaikeaahan tästä tuli, mutta nyt on välit poikki ja huomattu tässä, että tämä oli nyt se viimeisin niitti monta saatanan vuotta tähän vaan meni. Toi ihminen ei oo koskaan tehnyt mulle hyvää ja huomasin sen vasta, kun mun elämään alkoi tulla semmosia hyvinvoivia ihmisiä.

Saa nähdä miten tässä käy, mutta en aio enää tota kaveruutta jatkaa. Tää tuli nyt vahvasti päin pläsiä, että aiempi päätös oli todellakin oikea ja nyt on helpompi jatkaa matkaa. Mä oon yllättynyt kuinka vähän reagoin tähän tilanteeseen vs. sillon muutama vuosi taaksepäin kun pistin välit poikki.

Olo on rauhallinen, hyväksyvä ja tuntuu oikealta päätökseltä. Aika jatkaa matkaa eteenpäin.

[Vieraammaksi54]

Huomenta. On näitä ihmisiä ollut ympärillä joihin olen joutunut ottamaan etäisyyttä. Huomaan joidenkin saavan minut valtaansa,kuin olisin avuton lapsi jota voi johdatella. Minussahan se syy on, kun annan toisen luulla että tarvitsen neuvoja, kun en tarvitse neuvoja vaan kuuntelijan. Nooo… täytyy tunnustaa että itsekin, kait, en ole ihan varma, annan neuvoja??? Suoria neuvoja että tee näin?? En ole varma, en muista.
Kyllä minä kerron mitä itse tein jos oli samankaltainen tilanne, niinkuin täälläkin kerron vain miten itse selviydyn ja selviydyin.
Minua ahdistaa joidenkin neuvot, ihankuin se olisi oikea tapa elää. Menen johonkin syylliseen oloon kun en tee niin vaan teen toisin, ja jos epäonnistun niin sitten vasta olenkin syyllisyyden ja häpeän valtaamana. Ei kehtaa edes sanoa että olit oikeassa niinhän siinä kävi.
Muttei voi elää muiden elämää, on vain rohkeasti elettävä omaa elämää ja tehtävä omat virheet. Ainoa missä olen ollut “perässäkulkija” niin alkoholismin hoidossa, siinä asiassa kuuntelen kyllä muita joilla on samnakaltainen elämä ollut, ja otan vinkit vastaan miten elää niin ettei tule houkutuksia juoda.
Niinkuin se tuli taas selväksi etten halua elää ja seurustella sellaisessa porukassa missä nautitaan alkoholia ja pidetään “hauskaa” sen voimalla. “Seura tekee kaltaisekseen”, uskon siihen, vanha sanonta mutta pitää kyllä paikkansa edelleen. Ja “sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto”. Eli mihin haluan kuulua ja missä vietän aikani.
Raitista päivää kaikille ja viikonloppua!