Kyllästynyt

Sunnuntait on kyllä pahoja, siinä kulminoituu arjen aloituksen odotukseen myös yleinen lamaannus kun kaupunkikin on hiljainen. Olisiko sinulla mahdollista säästää sunnuntaille sun viikosta joku herkuin pätkä, esim parhaan kaverin näkeminen, hyvä ja odotettu harrastus tai vierailu lempi ravintolassa? Olisi jotain mitä odottaa ja saa vähän rakennetta päivään?

1 tykkäys

Näinhän se on. Pitää vaan jatkaa tällä tiellä ja työstää omia haavoja, jotta voisi paremmin. Sitä on kun pikkulapsi näiden tunteiden edessä, kun ei oo pystynyt, kyennyt kohtaamaan näitä aiemmin. Nää tunteet palauttaa mut aina nöyräksi ja siihen tilaan, että asiat on vielä kesken ja tulee olemaan aina jollain tavalla kesken, mutta en oo kykeneväinen ottamaan tähän nyt ketään, koska itsellä menee suurinosa ajasta asioiden läpikäyntiin ja mutusteluun. En vaan osaa olla avoin. Huomasin sen viimeksi kun kävin treffeillä, että vaikka olisi kuinka ihana tyyppi ym. Niin mä en nyt tässä tilassa pysty päästäämään ketään mun lähelle ja se on ehkä se vaikein asia hyväksyä.

Tää vie aikaa varmasti sen ensimmäisen vuoden, ehkä toisenkin mutta tää kaikki on sen arvosta, että pystyn luottamaan ja nojautumaan itteeni vaikeissa paikoissa. Jos tekisin tätä jonkun vuoksi. Esim lasten niin mitäs sitten kun lapset on isoja? Alkaisiko ryyppääminen uudestaan? Siitä olen tänään kiitollinen, että saan käydä nämä asiat läpi yksin ketään sotkematta tähän.

Eilen sitten laitoinkin viestiä veljelle ja lähdettiin rannalle istuskelemaan. Täytyy tosiaan kehitellä tohon sunnuntaille jotain piristävää tekemistä eikä niinkään perus urheilua mitä jo harrastaa. Jotain uutta kaipaan.

1 tykkäys

Suuren suuret onnittelut 200 päivän rajapyykistä, aivan mahtavaa! Sinulla on paljon hienoja ajatuksia ja oivalluksia. Vaikuttaa siltä, että olet todella hyvällä tiellä. Tsemppiä!

1 tykkäys

7kk pamahti tänään lukemiin! Aika hurjaa. Lomakin sopivasti alkoi, niin voi ottaa lungisti ja olla vaan :slight_smile:

5 tykkäystä

Hyvää lomaa! Se on varmasti mukava aloittaa 7kk raittiutta mittarissa. Perässä tullaan niin raittiuden kuin lomankin suhteen. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys

Kiitos! Päivät menee kyllä äkkiä :blush:

Onnea! Hieno saavutus. Ison työn olet tehnyt itsesi kanssa!

1 tykkäys

Paljon onnea!

1 tykkäys

Hieno saavutus, lisää tätä samaa!!

1 tykkäys

Aloitinkin hölmönä neuvolan tädin suosittelemat pillerit, josko saisin apua pahentuviin pms oireisiin vuosien aikana. Olin aika monta vuotta välissä ilman mitään pillereitä, koska ne toivat mukanaan ison läjän haittavaikutuksia ja positiiviset jäi pieneksi. Olen ollut aika monta vuotta sitä mieltä, että nämä tekevät keholle hallaa ja päädyn samaan tulokseen taas. Mulle ei sovi mitkään ja aivan turhaa syödä niitä. Mun pitää opetella löytämään keino hyväksyä mun keho, mieli ja sen tuomat vaihtelut, jotka joskus on kovia, mutta kuitenkin kestettävissä.

Tää on ihan hirveetä tää olotila olo on kun jollain zombilla. Aivosumu, masennus, ahdistus, sekava olo, voimakkaat vatsakivut, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja itkuisuus. Tää on ehkä semmoinen asia mitä en nyt kestä ja en haluakkaan kestää. Nää vois mennä ohi joskus mutta siihen vois pahimmillaan mennä se 6kk niin valitsen nyt sen, että kestän hormonien heittelyt toisinaan en jaksa jatkuvana tätä olotilaa. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että haluaa vetää kännit, koska ei tunne omaa kehoa ja olo on niin irrallinen itsestään.

En riskeeraa mun alkoholittomuutta nyt tässä. Mieli heitellyt tänään aivan liikaa ja joskus nuorempana sainkin jostain pillereistä itsemurha ajatuksia. Taitaa vieläkin olla sitä samaa, joten meen jatkossa ilman tyytyväisenä ja hyväksyn kehon, et se tarvii ruokavalion, ehkäpä jonkun luontaistuotteen tai jotakin sellaista muuta terveellisempää vaihtoehtoa, ku nää saatanan myrkyt.

Joskus mietin sellaista, että onko nämäkin suunniteltu niin, että moni nainen syö ehkäisyyn pillereitä tai käyttää jotain hormonaalista valmistetta ja siihen kylkeen tarvii sit tietenkin masennus lääkkeitä kun ihmetellään miksi masentaa ja ties mitä muita valmisteita lisää. Lääketeollisuus saa lisää rahaa, ku myrkkyjä käytetään lisää.

Mulle tärkeintä on voida hyvin ja tuntea oma keho. Mun keho ei ota vastaan tällästä paskaa enää kertaakaan. Täytyy keksiä muita keinoja tähän. Jos tälle tielle lähden niin se johtaa äkkiä kyllä juomisen polulle, kun ei hallitse omaa mieltä.

Ärsyttää, että lähdin noihin neuvolan työntekijän juttuihin mukaan ja ajattelin, josko se keho olis muuttunut ja kestäisi nämä. Mä haluun tietää mitä seuraavaks kehossa tapahtuu se luo mulle turvallisuuden tunnetta ja tietoa siitä, että kaikki olotilat menee aikanaan ohi. Noh. Ei mahda mitään täytyy antaa keholle nyt lepoa,aikaa palautua tästä paska kokeilusta.

Tänään en jaksa olla selvinpäin. Miksi teen tätä, miksi mä koen, että tää auttais mua jotenkin. On vaikeeta olla yksin TÄYSIN. Tunnen yksinäisyyttä kokoajan olin sitten seurassa tai en. Masentaa, ahdistaa todella negatiivinen olo. Okei hormonit tiedettävästi sekaisin, joka tekee mulle sitä masennusta ja alakuloa. Kuulin eilen, että mun sukulainen kuoli. Kyl me käytiin siellä säännöllisesti, mut en usko että tää olotila siitä on. Tää tuntuu, että on kestänyt aivan liian kauan ja ehkä se, kun ei käy enää baareissa ei oo sitäkään seuraa, eikä seksiä, läheisyyttä ei mitään kontakteja.

Yritän muistutella että tää on ohimenevä vaihe, mutta mä en vaan jaksa tätä. Ei ole rahaa lähteä minnekkään, tehdä mitään. En jaksa kokoajan pomppia ulkona yksinään, mennä joka paikkaan kaikkeen tarvii raha paskaa.

Näin ystävää tossa yks päivä. Käytiin terassilla juomassa yhdet alkoholittomat ja luulen, että se on se mikä tätä olotilaa vähän laukas. Tiedän, että jos nyt juon niin masennus on vielä pahempi tästä ja sitä olotilaa ei kestä erkkikää.

Pari vuotta sitte join jotain alkoholittomia ja ne laukas mulla juomis halut samantein. Oon lähellä 8kk ja kateellisena katon ku muut jotka on ollut pidempään juomatta ei koe mitään fiiliksiä enää alkoholiin. Mä vaan koen ja ikävöin, haluun sekoilla, juoda, olla urpo. Ei mulla ole mitään syytä olla selvinpäin, jos tää vaan pahentaa mun elämää. Silloin tuntui, että elämässä oli sentään jotakin mitä odottaa tai sai täytettä sillä. En mä jaksa kokoaikaa urheilla. Elämä tuntuu tosi ykstoikkoselta, tylsältä, sieluttomalta. Helvetti odotan vaa että loma loppuu ja pääsee harkkaan takaisin. En tajua miten ihmiset kestää tän yksinäisyyden. Ei sinne baariinkaan halua selvinpäin enää mennä.

Katsotaan mietin mikä mun polku tulee olemaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että sillon tällön känni on helvetin hyvä idea. VITUTTAAA.

Minä ymmärrän sinua. Todella. Kun kissani kuolivat, olin siis ollut yksinäinen aiemminkin eikä minulla ole ollut ihmiskontakteja juuri muutenkaan, olen kokenut syvää, satuttavaa yksinäisyyttä. Se sairastuttaa ihmisen. Luin apinakokeesta, jossa nuori uros eristettiin häkkiin josta se sai vain katsoa kuinka toiset leikkivät ja olivat yhdessä (täysin epäeettinen eläinkoe, niin kuin ne aina ovat). Häkkiin suljettu apina masentui aivan täysin.

On ymmärrettävää että ihminen yrittää helpottaa oloaan. Voimia sinulle <3

1 tykkäys

Tuo on paha… itselläkin juomisen saattaa laukaista alkoholiton juoma. Siksi en enää hörpi alkoholittomia oluita tai vastaavia, kun olen monet kerrat niiden kautta siirtynyt juomaan holillisia.

Toivon sinulle voimaa sietää vaikeita tunteita ja oppia käsittelemään niitä muutoin kuin juomalla. 8 kuukautta on hieno aika raittiina ja alkaa varmasti nousta niitä tunteita tietoisuuteen, joihin on ollut pakko juoda. Kuten tuo viimeinen tekstisi myös kuvastaa, mutta mitäpä se juominen oikeasti auttaa. Ohimeneviä ne vaikeat tunteet kuitenkin ovat, mutta pirun vaikeita, tiedän sen.