Sunnuntait on kyllä pahoja, siinä kulminoituu arjen aloituksen odotukseen myös yleinen lamaannus kun kaupunkikin on hiljainen. Olisiko sinulla mahdollista säästää sunnuntaille sun viikosta joku herkuin pätkä, esim parhaan kaverin näkeminen, hyvä ja odotettu harrastus tai vierailu lempi ravintolassa? Olisi jotain mitä odottaa ja saa vähän rakennetta päivään?
1 tykkäys
Näinhän se on. Pitää vaan jatkaa tällä tiellä ja työstää omia haavoja, jotta voisi paremmin. Sitä on kun pikkulapsi näiden tunteiden edessä, kun ei oo pystynyt, kyennyt kohtaamaan näitä aiemmin. Nää tunteet palauttaa mut aina nöyräksi ja siihen tilaan, että asiat on vielä kesken ja tulee olemaan aina jollain tavalla kesken, mutta en oo kykeneväinen ottamaan tähän nyt ketään, koska itsellä menee suurinosa ajasta asioiden läpikäyntiin ja mutusteluun. En vaan osaa olla avoin. Huomasin sen viimeksi kun kävin treffeillä, että vaikka olisi kuinka ihana tyyppi ym. Niin mä en nyt tässä tilassa pysty päästäämään ketään mun lähelle ja se on ehkä se vaikein asia hyväksyä.
Tää vie aikaa varmasti sen ensimmäisen vuoden, ehkä toisenkin mutta tää kaikki on sen arvosta, että pystyn luottamaan ja nojautumaan itteeni vaikeissa paikoissa. Jos tekisin tätä jonkun vuoksi. Esim lasten niin mitäs sitten kun lapset on isoja? Alkaisiko ryyppääminen uudestaan? Siitä olen tänään kiitollinen, että saan käydä nämä asiat läpi yksin ketään sotkematta tähän.
Eilen sitten laitoinkin viestiä veljelle ja lähdettiin rannalle istuskelemaan. Täytyy tosiaan kehitellä tohon sunnuntaille jotain piristävää tekemistä eikä niinkään perus urheilua mitä jo harrastaa. Jotain uutta kaipaan.
1 tykkäys
Suuren suuret onnittelut 200 päivän rajapyykistä, aivan mahtavaa! Sinulla on paljon hienoja ajatuksia ja oivalluksia. Vaikuttaa siltä, että olet todella hyvällä tiellä. Tsemppiä!
1 tykkäys
7kk pamahti tänään lukemiin! Aika hurjaa. Lomakin sopivasti alkoi, niin voi ottaa lungisti ja olla vaan 
6 tykkäystä
Hyvää lomaa! Se on varmasti mukava aloittaa 7kk raittiutta mittarissa. Perässä tullaan niin raittiuden kuin lomankin suhteen. 
1 tykkäys
Kiitos! Päivät menee kyllä äkkiä 
Onnea! Hieno saavutus. Ison työn olet tehnyt itsesi kanssa!
1 tykkäys
Paljon onnea!
1 tykkäys
Hieno saavutus, lisää tätä samaa!!
1 tykkäys
Aloitinkin hölmönä neuvolan tädin suosittelemat pillerit, josko saisin apua pahentuviin pms oireisiin vuosien aikana. Olin aika monta vuotta välissä ilman mitään pillereitä, koska ne toivat mukanaan ison läjän haittavaikutuksia ja positiiviset jäi pieneksi. Olen ollut aika monta vuotta sitä mieltä, että nämä tekevät keholle hallaa ja päädyn samaan tulokseen taas. Mulle ei sovi mitkään ja aivan turhaa syödä niitä. Mun pitää opetella löytämään keino hyväksyä mun keho, mieli ja sen tuomat vaihtelut, jotka joskus on kovia, mutta kuitenkin kestettävissä.
Tää on ihan hirveetä tää olotila olo on kun jollain zombilla. Aivosumu, masennus, ahdistus, sekava olo, voimakkaat vatsakivut, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja itkuisuus. Tää on ehkä semmoinen asia mitä en nyt kestä ja en haluakkaan kestää. Nää vois mennä ohi joskus mutta siihen vois pahimmillaan mennä se 6kk niin valitsen nyt sen, että kestän hormonien heittelyt toisinaan en jaksa jatkuvana tätä olotilaa. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että haluaa vetää kännit, koska ei tunne omaa kehoa ja olo on niin irrallinen itsestään.
En riskeeraa mun alkoholittomuutta nyt tässä. Mieli heitellyt tänään aivan liikaa ja joskus nuorempana sainkin jostain pillereistä itsemurha ajatuksia. Taitaa vieläkin olla sitä samaa, joten meen jatkossa ilman tyytyväisenä ja hyväksyn kehon, et se tarvii ruokavalion, ehkäpä jonkun luontaistuotteen tai jotakin sellaista muuta terveellisempää vaihtoehtoa, ku nää saatanan myrkyt.
Joskus mietin sellaista, että onko nämäkin suunniteltu niin, että moni nainen syö ehkäisyyn pillereitä tai käyttää jotain hormonaalista valmistetta ja siihen kylkeen tarvii sit tietenkin masennus lääkkeitä kun ihmetellään miksi masentaa ja ties mitä muita valmisteita lisää. Lääketeollisuus saa lisää rahaa, ku myrkkyjä käytetään lisää.
Mulle tärkeintä on voida hyvin ja tuntea oma keho. Mun keho ei ota vastaan tällästä paskaa enää kertaakaan. Täytyy keksiä muita keinoja tähän. Jos tälle tielle lähden niin se johtaa äkkiä kyllä juomisen polulle, kun ei hallitse omaa mieltä.
Ärsyttää, että lähdin noihin neuvolan työntekijän juttuihin mukaan ja ajattelin, josko se keho olis muuttunut ja kestäisi nämä. Mä haluun tietää mitä seuraavaks kehossa tapahtuu se luo mulle turvallisuuden tunnetta ja tietoa siitä, että kaikki olotilat menee aikanaan ohi. Noh. Ei mahda mitään täytyy antaa keholle nyt lepoa,aikaa palautua tästä paska kokeilusta.
Tänään en jaksa olla selvinpäin. Miksi teen tätä, miksi mä koen, että tää auttais mua jotenkin. On vaikeeta olla yksin TÄYSIN. Tunnen yksinäisyyttä kokoajan olin sitten seurassa tai en. Masentaa, ahdistaa todella negatiivinen olo. Okei hormonit tiedettävästi sekaisin, joka tekee mulle sitä masennusta ja alakuloa. Kuulin eilen, että mun sukulainen kuoli. Kyl me käytiin siellä säännöllisesti, mut en usko että tää olotila siitä on. Tää tuntuu, että on kestänyt aivan liian kauan ja ehkä se, kun ei käy enää baareissa ei oo sitäkään seuraa, eikä seksiä, läheisyyttä ei mitään kontakteja.
Yritän muistutella että tää on ohimenevä vaihe, mutta mä en vaan jaksa tätä. Ei ole rahaa lähteä minnekkään, tehdä mitään. En jaksa kokoajan pomppia ulkona yksinään, mennä joka paikkaan kaikkeen tarvii raha paskaa.
Näin ystävää tossa yks päivä. Käytiin terassilla juomassa yhdet alkoholittomat ja luulen, että se on se mikä tätä olotilaa vähän laukas. Tiedän, että jos nyt juon niin masennus on vielä pahempi tästä ja sitä olotilaa ei kestä erkkikää.
Pari vuotta sitte join jotain alkoholittomia ja ne laukas mulla juomis halut samantein. Oon lähellä 8kk ja kateellisena katon ku muut jotka on ollut pidempään juomatta ei koe mitään fiiliksiä enää alkoholiin. Mä vaan koen ja ikävöin, haluun sekoilla, juoda, olla urpo. Ei mulla ole mitään syytä olla selvinpäin, jos tää vaan pahentaa mun elämää. Silloin tuntui, että elämässä oli sentään jotakin mitä odottaa tai sai täytettä sillä. En mä jaksa kokoaikaa urheilla. Elämä tuntuu tosi ykstoikkoselta, tylsältä, sieluttomalta. Helvetti odotan vaa että loma loppuu ja pääsee harkkaan takaisin. En tajua miten ihmiset kestää tän yksinäisyyden. Ei sinne baariinkaan halua selvinpäin enää mennä.
Katsotaan mietin mikä mun polku tulee olemaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että sillon tällön känni on helvetin hyvä idea. VITUTTAAA.
1 tykkäys
Minä ymmärrän sinua. Todella. Kun kissani kuolivat, olin siis ollut yksinäinen aiemminkin eikä minulla ole ollut ihmiskontakteja juuri muutenkaan, olen kokenut syvää, satuttavaa yksinäisyyttä. Se sairastuttaa ihmisen. Luin apinakokeesta, jossa nuori uros eristettiin häkkiin josta se sai vain katsoa kuinka toiset leikkivät ja olivat yhdessä (täysin epäeettinen eläinkoe, niin kuin ne aina ovat). Häkkiin suljettu apina masentui aivan täysin.
On ymmärrettävää että ihminen yrittää helpottaa oloaan. Voimia sinulle <3
1 tykkäys
Tuo on paha… itselläkin juomisen saattaa laukaista alkoholiton juoma. Siksi en enää hörpi alkoholittomia oluita tai vastaavia, kun olen monet kerrat niiden kautta siirtynyt juomaan holillisia.
Toivon sinulle voimaa sietää vaikeita tunteita ja oppia käsittelemään niitä muutoin kuin juomalla. 8 kuukautta on hieno aika raittiina ja alkaa varmasti nousta niitä tunteita tietoisuuteen, joihin on ollut pakko juoda. Kuten tuo viimeinen tekstisi myös kuvastaa, mutta mitäpä se juominen oikeasti auttaa. Ohimeneviä ne vaikeat tunteet kuitenkin ovat, mutta pirun vaikeita, tiedän sen.
Joo kyllähän se alkoholiton juoma laukas taas ne juomishalut ja “ehkä sitten kuitenkin” ajatukset. Tullu tässä törpöteltyä pariin otteeseen aina samalla kaavalla. Ensin eka kerta kun juo on ihan ok ei tuu ylilyöntejä menee ajoissa nukkumaan ja vaan väsyttää seuraavat päivät hetken ja elämä jatkuu. Toka kerta mikä oli viime la tuli sitte se ylilyönti. Menin vielä semmoseen seuraan, jossa en erityisemmin viihtynyt ne ihmiset juo tosi usein ja paljon ja sittenhän sitä tuli vedettyä ilmasia juomia ihan älyttömiä määriä ja aamuun asti.
Mitäs seuraamuksia noh sitä, että en kykene mihinkään tällä viikolla kävin äsken kävelemässä ja venyttelin, mutta aivotoiminta on olematonta ja keskittyminen asioihin helvetin vaikeeta. Ei kiinnosta mikään ja nyt on vedetty aivokemiat jälleen ihan sekasin ja toivutaan sitten semmonen kevyt kuukausi, että hermoradat jotenkin toimii. Niin rajua se mun juominen on en osaa lopettaa sitä vaikka yhden kerran juonkin vaan.
Noh ei tässä auta kun lepo, asiat on vähän persiillään mut ei oo energiaa niiden hoitamiseen nyt kummemmin. Päivä kerralaan viikon päästä ahdistus varmaan jo helpottelee. Tämä tosin näytti sen että ei mua kiinnosta noiden ihmisten seura, ei juominen, ei mikään tosta elämästä se on jo liian moneen kertaan eletty. Mutta silti osa musta aina vaan palailee siihen… Olisko jo aika lopettaa ja mennä kohti sitä parempaa versioita itsestä. Ehkä.
Huomenna onneks vasta muiden ihmisten pariin sen verran kovat ahdistukset ollu ja eilen vielä oksettikin. Krapulat kestää nykyään kyllä viikon vähintään ja se aivokemioiden tasaantuminen vielä pidempään.
2 tykkäystä
Ikävä kuulla että ratkesit juomaan. Mutta kuulostaa että tilanteestasi huolimatta olet motivoitunut jatkamaan selvinpäin, hyvä! Eikä tuo juominen kuitenkaan tee tyhjäksi aiempaa juomattomuuttasi, vaikka nyt oletkin alamaissa aivokemioiden takia. Kuulostaa että tiedät hyvin miten homma menee, eli nyt on vaan kärsittävä kunnes alkaa mieli kirkastumaan. Ja kyllähän se alkaa, ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä!
1 tykkäys
Kiitos tsempeistä. Kyllä näistä aina jotain oppii armolla ja itsemyötätunnolla eteenpäin hetki kerrallaan.
Onko kellään muulla muute tälläistä koskaan ollut, että törpöttelyn jälkeen lämpö nousee korkeelle? Eilen alko lämpö nousemaan ja ihmettelin miksi on lihakset kipeänä ja veto pois. Mulla on monta kertaa käynyt näin eli se on tohon alkoholiin liittyvä. Varotteleekohan keho jostain haiman tilasta?
Vielä tänään pökkelö olo ja lämpö aika korkeella. En jaksanut sitten mihinkään tänään lähteäkkään. Vsäyttää ihan älyttömästi vieläkin mikä varmasti viikonlopulta tuntuukin. Toipuminen on hidasta.
Joo ei se raitistuminen niin yksinkertaista ole, jos se tapahtuu hammasta purren ja kokee, että on vielä paljon koettavaa päihteiden kautta esimerkiksi baareissa ja tapahtumissa. Sehän mielletään osaksi nuoruutta, mutta tottakai se sisältää ajatuksen, että ihminen osaa käyttää alkoholia fiksusti iloon, eikä vitutukseen, mistä kirjoitit.
Alkoholin tilalle täytyisi löytää muuta, joka täyttää sekoilun tarpeen. Jokainen voi miettiä omia keinoja, mitä sellainen elämä on. Itse olen löytänyt tällä kertaa raitistuttuani sellaisen tavan elää joka antaa paljon enemmän kuin alkoholi. Olen tosin kulkenut elämäntapamuutosta kohti jo pitkään, vuosia ja työstänyt mielessäni asioita.
Alkoholismi on pelottava sairaus, koska se vie ja hallitsee ajatuksia. Kohtuutta ei ole olemassa, eikä sellaista ajatusta kannata ylläpitää. Sen sijaan jatkuva pyrkimys raittiuteen auttaa lopulta saavuttamaan sellaisen.
Ota retkahtaminen oppikokemuksena. Tsemppiä!!
3 tykkäystä
Ehdottomasti oppimis kokemuksena kyllä. Tämän hetkiset olotilat pv. 5 krapula jatkuu vieläkin masentaa, ahdistaa, surullinen olo, väsymys on aivan järjetöntä ja vetämätön olo kaikinpuolin. Kuumettakin kroppa nostanut muutamaksi päiväksi näin on käynyt ennenkin ja vielä hetki tossa ihmettelin mistä se nyt johtuu, että tuunko kipeäksi se johtuu yksinkertaisesti vaan ja ainoastaan siitä, että on myrkyttänyt kroppaa kemiallisena aineena, joka ei kuulu ihmiselimistöön. Eikä mikään ihmekkään vaikka vaan kerran tinttaiskin, että se kroppa toipuu todella pitkään tosta tempauksesta ja kaikista pisimpään pään tasottuminen kestääkin. Yleensä se kuukausi menee, että saa sellaisen hallinnan tunteen itseensä eikä hermostu niin herkästi. Aika pitkä aika semmosesta 6h lyhyestä ilosta, joka ei nykyään enää iloa olekkaa nähnyt.
Se alkoholi ei oo toiminut pitkään aikaan enää samanlailla, kun ennen siitä ei tule hyvää oloa vaan sekava olo, ohimolohko pimeeksi ja kroppa janoaa lisää myrkkyä, koska sen sensorit menee sekasin. Dopamiinia ei näy kyllä missään ja nyt vielä pidempään ei näy missään, koska aivojen välittäjäaineet on pitkään sekaisin.
Onneksi ikää tulee enemmän ja kroppa ei yksinkertaisesti kestä tätä enää haroo niin pahasti vastaan. Ei mua oo koskaan kiinnostanut juoda 1 tai 2 ja se just kun haluaa vaan vetää ittensä sekasin. Kirjotan näitä asioita itselle ylös, jotta pystyn palaamaan näihin ja muistan nämä olotilat jatkossa, kun se kuitenkin tulee pidemmän ajan kuluttua palaamaan mieleen se ajatus josko kuitenkin. Vaikeita tunteita ja tilanteita tulee ja ne pitää jotenkin opetella antaa olla itsessä.
Lohduttaa sekin, kun on tullut luettua kaikenlaista, että monella tosi monella on mennyt vuosia että on päässyt tilaan, jossa ei koe enää tarvitsevansa alkoholia millään tasolla ja ettei luovu mistään. Mulla on nyt eri olotilat kun ennen ehkä iänkin puolesta se baareilu ei enää hauskaa ole, mutta jotain pitää muuttua munkin elämässä isommin ainoastaan raitistumisen vuoksi ja tunnesaralla. Jotakin konkreettista. Uusi paikkakunta on ollut vuosia jo mielessä ja kaipaan rauhaa enemmän se, että mikä paikka on ollut pitkään mietinnässä. Ehkä senkin aika ja paikka tulee.
Onneksi ensi viikolla alkaa vasta arki nyt saan luvan kanssa levätä viikonlopun. Ei kävisi pienessä mielessäkään juoda mitään, kun on viikon aivan paskana ja pää romuna vielä pidempään tässä. Nyt vaan pitää muistaa levätä enemmän. Tietää mitä on tuloillaan raittiuden alku viikkoina se järkyttävä iltapäivä väsymys, joka uuvuttaa. Koulun kanssa on viimeset puristukset meneillään ja sen jälkeen en todellakaan tiedä mitä seuraavaksi. En tiedä kykenenkö uupumus taipumuksen vuoksi kokopäivätöihinkään, mut en voi kotiinkaan jäädä. Se tekee aivan hulluksi kuten on tullut huomattua.
2 tykkäystä
Hei. Minä teen ihan samalla tavalla, menen johonkin treffipalstalle ja roikun siellä vähän aikaa, tapaan ehkä jonkun kahvittelun merkeissä ja se jää siihen, vaikka ois kirjoiteltu kuinka mukavasti ja tuntuu että ihan kiva tyyppi, niin sitten kun näkee ja kohtaa niin tulee etten haluakaan tutustua. Ja sitten poistan itseni sovelluksesta ja vannon etten ikinä enää… ja taas jonain päivänä löydän itseni selaamassa profiileja.
Mutta pidän tuota kuitenkin ihan harmittomana, en ole vaarantanut itseäni, järki on päässä ja ym. Ja olen hyväksynyt senkin että rakkauden, läheisyyden ym. tarve on ihmisillä, niin minullakin, en ole siinä poikkeus. Minä käyn näin kesällä tanssilavoilla, siellä tutustuu ihmisiin, tulee tuttuja. Ja voihan se rakkaus siellä syttyä, tai sitten ei, en mene sinnekään liian odottavaisin mielin. Pettymyshän siitä tulee, jos liikaa odottaa.
No, tällaista tänään. Nyt on rauha mielessä ja raitis hyvä päivä takana.
2 tykkäystä