Monta hienoa oivallusta ja aivan ihanaa miten harkkapaikassa otettu sinut vastaan, ihana työyhteisö!
Minullakin on ollut tuo ajatus jo pitkään, että en tunne itseäni, vaan maskaan ja olen joku muu. Mutta ainut keino on tutustua itseensä ja olla oma itsensä ehdoitta.
On kyllä. Olenkin hehkuttanut ystäville tätä harkkapaikan toimintaa aivan ihanaa. Joo uudelleen itsensä rakentelua ja tutustumista itseensä mitä minä tarvitsen ja kaipaan elämältä.
Olen miettinyt myös sitä, että tunnistan itsessäni sitä onnellisuuden sabotointia. Usein kun asiat menee hyvin niin havahdun ajattelemasta, että millon tää loppuu? En taida antaa itselle lupaa olla onnellinen tai tuntea onnea. Tämä selkeästi juontaa juurisyynsä sinne lapsuuteen ja syntyneihin tunnelukkoihin.
Päivän mantra tai oikeastaan kuukauden taitaa olla se, että minä ansaitsen olla onnellinen, minä ansaitsen tuntea oloni tärkeäksi ja rakastetuksi 🩷
Kuulostaa hienolta!
Elämäähän on koko tämä matka. Minullakin katosi sit kun-ajattelu ja tilalle tuli rauha. Elämä tapahtuu tänäänkin, naurin siitä ja on kiva katsoa mihin oma tie raittiina pikkuhiljaa vie.
Perkule tarviin jonkun lukon kohta puhelimeen etten lataa deittisovelluksia puhelimeen 
Taas siellä ja heti tuli vastaan yksi tyyppi, jonka kanssa kävinkin deiteillä pari vuotta sitten. Ei vaan silloin kiinnostanut se ja ehdotti uusinta treffejä ja jäin niitä pohtimaan. En enää luota oikein itteeni tällä deitti saralla ja parempi olis vaan pysyä poissa, mutta aina sinne vaan eksyy sitten.
En oikein jaksa enää antaa kenellekkään mitään mahdollisuuksia, mutta joku toivon kipinä sitä aina jostain syvältä vaan löytyy. Jotenkin koen sen hankalaks ja eihän näillä mielentiloilla mitään tietenkään saakkaan.
Yksinäisyys välillä vaan puskee pahemmin päälle, kun on paljon kotona. Pitää keksiä miten tästä vaiheesta pääsee irti eikä pyöri tätä samaa ympyrää uudestaan tuhottoman monta kertaa. Jotenkin niin väsynyt tohon ja sillon, ku menee noihin ne valtaa jotenkin suurimman osan ajasta päässä ja rupee selaa noita aivan liikaa. Addiktoidun varmaan noihinkin ja mikäs sen parempi porkkana, ku joku rakkauden toivon kipinä siellä alkaa vaan olemaan aika epätoivosta tää touhu.
Pari päivää sitten tuli puoli vuotta raittiutta täyteen. Oon aika ylpee siitä hitusen pieniä ajatuksia ollut alkoholiin liittyen enkä tiedä oonko raitis kuinka pitkään, mutta nyt oon kun hyvältä tuntuu 
Ei tartte päättää loppuiän päätöksiä just tänään. Koulu stressaa ja huomenna alkaakin siellä uudessa harkkapaikassa. Jännittäviä aikoja.
Onnittelut puolesta vuodesta! 
Onneksi ei tarvitse ollakaan raittiina kuin tänään, se tekee hommasta heti vähän helpompaa.
Onnea puolen vuoden raittiudesta. Älä anna itsellesi lupaa juoda.
Kiitos onnitteluista. Kävikin niin, ettei harkka paikka ollutkaan kauhean hyvä ja sattuikin jalka menemään tässä samassa rytikässä. Huomenna lääkäri soittelua ja lepäilyä kyllä kivut pistää ihmisen mielen ihan uusiksi. Aivan häränpyllyllä mieli taas, mutta onneksi kipu lääkkeet vähän jeesailee.
Just, kun vauhtiin pääsi niin kävi näin. Ärsyttää, mutta ei mahda mitään.
Olo oli pitkään hyvä. Nyt selkeästi vaikeampi jakso ja tekis mieli vetää pää täyteen. Alan uskoa siihen 3kk sykliin jossa vaikeudet tulee esiin. Oon vaan väsynyt vastustamaan tätä ja nyt taas isoa kyseenalaistamista pään kanssa. Yritän siirtää päätöstä aina eteenpäin ja toivon, että se menee sillä ohi. Huomaan, että fantasioin ihan alkoholista ja odotan, että pääsen juomaan. Tää on tullut todella yllättäen, koska olo on ollut niin varma, etten aio enää juoda.
Mietin, että miks teen tätä kannattaako tää, onko paha jos juo 1x3kk. Tiedän että onhan se koska joka kerta kun juo, niin menee yli. En halua tota myrkkyä mun kehoon enää mut pää haroo tosi pahasti vastaan nyt. Olen yrittänyt muistutella ne krapulat ja ylilyönti kerrat, mut pää rallaa.
Oon nyt seurassa jossa juodaan ja haistoin alkoholin ja se tuntui hyvältä ajatukselta rupesin myös vähän petaamaan ja puhuin alkoholista. Perkele pitää olla valppaana tän kanssa ettei lipsahda. Loppu viikko vapaata ja huomaan unelmoivani viinistä. Tosi outoa, koska en edes juonut viiniä…
Onko muilla pidempään juoneilla ollut tätä 3kk sykliä? Nyt 6kk ja 10pv raittiina ja vastustaa yhtä isosti, kun 3 kk kohdalla. Hitto ku luulin ettei tätä tarvitsis enää kokea.
Nyt kun on vaikeampaa ( toivotavasti onnistuit hillitsemään itsesi juomisen suhteen seurassa) niin lukaisepa tämä ketjusi läpi ajatuksen kanssa. Etsi sieltä ne syyt miksi lähdit tälle tielle. Kirjoita ne ihan paperille ylös.
Itse en ole liikkunut juovassa seurassa tömän ekan vuoteni aikana ollenkaan. En ole käynyt kapakoissa tai lähtenyt iltaa istumaan seuraan jossa juodaan. En halua pelata venäläistä rulettia. Alkoholistille tekee ihan hyvää ottaa etäisyyttä alkoholiin, humalaisiin ihmisiin tai kapakka elämään.Ei siinä menetä mitään mutta pelastaa elämänsä. Ehkä niiden pariin hakeudutaan todistaakseen itselleen jotain tai jollain tavalla halutaan roikkua kiinni siinä entisessä elämässä mutta en näe sellaiseen mitään todellista syytä tai perustetta
Tsemppiä vaikeampaa aikaan. Aktiivinen työskentely omien ajatusten ja mielihalujen kanssa varmaan kannattaa nyt. Itse en ehkä hakeutuisi kuivaan seuraan,jos siellä tulee juomishaluja
Pysyin ja aion pysyä selvänä. Nyt on ehkä monta suuntaa mitkä ovat yrittäneet potkia juovalle polulle takasin ja sellaiset ihmiset yrittävät pyrkiä mun lähelle nyt.
Nyt on isosti sellainen paikka, että otan paljon itelle aikaa. Sitä tarviin tulee liikaa kaikkea nyt. Tarvii hengitys tilaa omien ajstusten kanssa ja niiden läpikäyntiin. Kiitoksia tuesta ja käyn ketjuani läpi ajatusten kera. 
Nyt kannattaa tosiaan laittaa itsesi ja halusi pysyä raittiina aivan ensimmäiseksi. Kaikkea muuta voi sitten katsoa myöhemmin, jos niille löytyy aikaa ja voimavaroja. On lopulta vain hyvä, että epäterveet ihmissuhteet karisee pois, jos sellaisia on sattunut kertymään. Itse olen elämäni varrella huomannut, että ne kaikkein tärkeimmät ihmiset ovat niitä, jotka haluavat minun aidosti huolehtivan itsestäsi ja he ymmärtävät aivan varmasti, kun tarvitsen aikaa vain itselleni.
Tsemppiä! Hyvin sinä siellä painat menemään.
Hyviä neuvoja teiltä ja kiitos niistä. En kapakoissa olekkaan enää käynyt eikä ole mitään intoa niihin mennä, mutta selkeästi oman perheen sisällä on paljon juovia ihmisiä ja aika rajustikkin. Kyselivät juhannukseksi sinne myöskin seuraan, mutta taidankin nyt suosiolla jäädä kotiin olemaan itekseen. Se tuntuu nyt tällä hetkellä kaikista järkevältä ja hyvältä ajatukselta. Ehkä semmonen ittensä kuuntelu on nyt mennyt vähän sivuun ja unohtunut.
Mua lähestyi yksi mies, joka selkeästi ei ole musta niin kiinnostunut vaan mun kropasta. Tiedän tän, mutta toki huomio tekee hyvää ja saa olonsa tuntemaan hyväksi, mutta nyt se onkin kääntynyt inhottavaksi, ällöttäväksi ja sellaiseksi mitä en aio enää ruokkia.
Tämmöset tilanteen koen todella vaikeana, koska hyvältähän se tuntuu, että toinen on kiinnostunut mutta selkästi aikeet ei ole sellaiset hyvät ja tässä kohtaa tämäkin toisi vaan lisä stressiä ja ahdistusta omaan elämään. Olen jotenkin tosi vihainen tälle ihmisille vaikka itse olen tän sallinut että hän on kirjotellut mulle ja vähän lähtenyt niihin juttuihin mukaan sellaisena vitsi mielessä touhuna.
Hän nyt ehdotti tapaamista mihin en onneksi reagoinut mitenkään, enkä aiokkaan. Tuntuisi helpolta antaa vaan mennä, mutta en halua sitä oikeesti. Huomaa, että itsetunto on heikohko ja vähän kun saa huomiota oli se sitten hyvää tai ei, niin lähtee juttuihin mukaan vaikka se tuntuisi itsestä pahalta. Tässä voi olla yksi syy miksi tehnyt mieli alkoholia. Ei sitä ymmärräkkään ihan heti näitä asioita ja työstettävää on.
Tsemppiä @Kiu8! Teet ihan oikein kun kuuntelet itseäsi. Tässä tilassa on aika herkkä kaikelle, ja toksinen suhde ei varmaan helpota asiaa. Tsemppiä sun viikonloppuun!
Huh, olipas rankka viikko kaikin puolin, mutta selvisin. Oli myös todella antoisa viikko monella eri saralla ja todellakin koulu heittää mua ihan outoihin ja uusiin paikkoihin ja välillä ei meinaa pääkään pysyä mukana mitä kaikkea tässä tapahtuukaan 
Väsynyt, mutta onnellinen. Hyvää juhannusta kaikille!
Ps. Sataset vaihtu 200 päivään selvänä. Yllätän itteäni joka päivä
Onnea 200 päivästä! Se on jo todella hieno merkkipaalu ja siitä on syytä olla ylpeä.
Kiitos. Eilinen päivä meni sukulaisten ja ystävän parissa. Oli kiva, kun ystävä on sellainen joka ei ole vuosiin juonut niin oli helppo olla seurassakin ja totea se, ettei mun tehnyt mieli alkoholia kertaakaan. Se ei käynyt edes mielessä missään vaiheessa. Kaikki alkoholi haisi niin pahalle nenään ja oli kiva nauttia seurasta jonkin aikaa. Lähdettiin siinä kohtaa pois, kun porukka alkoi olla todella päissään ja sitä touhua ei kyllä jaksakkaan katella pitkään.
Mun sukulaisetkin tietää etten juo. Yhden alkoholittoman tarjosivat siellä, mutta se oli niin pahaa että jäi juomatta. Joskus alkoholiton juomakin triggeröi mua aika paljonkin, mutta nyt se oli yksinkertaisesti vaan niin pahaa, ettei sitä pystynyt juomaan. Hyvä näin. Väsyneenä mutta helpolla olotilalla on kiva herätä aamuun. Joka kerta näistä tilanteista saan vahvistusta itselle, ettei toi enää ole se mun polku, vaikka välillä sitä pohtiskin että pitäiskö. Ei todellakaan pidä eikä jaksakkaan enää. Elämä on niin helppoa ja ahdistus vapaata näin.
Sunnuntait on yleensä mulle vaikeita päiviä. Jotenkin sillon yksinäisyys tuntuu isoimmiten ja välillä sitä menee ihan epätoivo tiloihinkin. Monenlaista tunnemyrskyä tulee käytyä läpi. Rasittaa usein tehdä yksin kaikkea. En mä enää jaksais mut eipä sitä taida olla sellaisessa tilassakaan, että houkuttais oikeita ihmisiä lähelleen.
Täytyy vaan jatkaa tällä tiellä. Taaksepäin meno ei ole enää millään tavalla vaihtoehto. Tylsyys, yksinäisyys ja tyhjä olo repii aika pahastikkin välillä ja en yhtään ihmettele miksi sitä on näitä tunteita sinne pullloon paennut. Oon tosi kateellinenkin ollut ystäville jotka on perheellisiä. Millon on mun vuoro mennä eteenpäin? Joku osa mussa on vanhaa ja osa uutta. Huomaan, että sokeri ja kaikenlaiset ns huonot ruoat vaikuttaa mun mielialaan aika isostikkin.
Ajattelinkin, että tästä voisi ottaa nyt seuraavan projektin. Oon raittius aikana kerännyt painoa ja löysää jonkun verran ja syönyt tunnetiloihin. Sekään ei tunnu enää sellaiselta mikä auttaisi mihinkään. Se vaan pahentaa mun oloa.
Voin aika hyvin kun syön terveellisesti, mut nyt taas 3 päivää peräkkäin kaikkia herkkuja ja huomaan sen olossa, et olo on masentunut ja mieli on aika huonohko. Otankin nyt niin, että poistan kaikki ruoan tilaus mahdollisuudet ja en tilaile ruokia enää kotiin.
Syömässä tulee käytyä kuitenkin ja oon itelle armollinen tässä vaiheessa, mutta vähennän nyt ainakin. Lähtenyt vähän laukalle tää syöminen.
Ravinnolla on todella suuri vaikutus meidän hyvinvointiin. Sen on huomannut nyt raittiina ollessa, että jos antaa ihan vain viikonloppuna syömisen mennä aivan minkälaiseksi sattuu, niin sen tuntee kyllä hyvin nopeasti kehossaan.
Saa olonsa siis huonoksi ilman etanoliakin.
Tuntuu kuitenkin olevan hyvin yleistä, että raittiuden alkumetreillä hakee iloa ja lohtua syömisestä. Niin itsellenikin kävi ja nyt olen sitten myös sitä opettelemassa uusiksi.
Tässä asiassa saakin sitten harjoitella sitä kohtuutta, kun alkoholin kohdalla sen on joutunut unohtamaan. 
Mutta menen aivan rauhassa eteenpäin vain niin pienin muutoksin, että tiedän pystyväni ne loppuelämäni pitämään.
Onneksi ei ole mitään kiirettä tämänkään suhteen, onhan tässä kuitenkin hautaan asti aikaa pyhittää elämä hyvinvoinnille ja se jaksaa inspiroida päivästä toiseen.
Perheettömyys onkin sitten jo vähän vaikeampi asia, koska se ei ole koskaan täysin omissa käsissä. Valitettavasti siihen tarvitaan vähän myös onnea, että osuu oikeat ihmiset vastaan oikeaan aikaan.
Mutta jos pitää itsestään huolta, niin silloin on valmis tilaisuuden tullen alkaa rakentamaan terveeltä pohjalta myös sitä suhdettakin, jos tilaisuus sattuu tulemaan eteen.
Ja hyvinvoiva ihminen on tosiaan noin yleensä ottaen huomattavasti puoleensa vetävämpi, niin kuin totesit.
Ainakin itse ollessani pahimmillani vedin puoleeni aivan samanlaisissa ongelmissa painivia ihmisiä ja aikamoista sirkusta se usein sitten puolin ja toisin olikin.
