Kyllästynyt

[Kiu8]

Se ehkä siirtyy sen päivän ja nyt sama edessä. Kyseenalaistan tätä paljon nyt. Koulu on raskasta ja ajaa kokoajan uusiin tilanteisiin ja vie voimia eri tavalla. Se myös kun on stressiä hoitanut alkoholilla on aika kivualiasta välillä vaan sietää niitä tilanteita. Tänään on ollut päivä, kun olen heti ensimmäisenä herätessä miettinyt alkoholia. Yrittänyt tehdä muita asioita ja ajatuksia muualle, mutta pää on jo menossa alkoon niin ei tästä kaukana olla, kun jalat kävelee sinne perässä.

Ajatukset on aika pakonomaisiakin alkoholiin liittyen. En halua olla olla juomatta. Haaveilen alkoholista ja tiedostan sen, että jos nyt juon niin kadun sitä. Alotan alusta ja en ehkä jaksa sitä enää.

Mietin, myös paluuta vanhaan jos joisinkin vaan sillon tällön kännit harvakseltaan olisko se niin paha. Naisena huomaan, että kierto vaikuttaa isosti tähän ja tiettyyn aikaan sama tilanne on edessä. Onko nyt oikea hetki raittiudelle? Liikaa aikaa, liikaa ajatuksia, kaikki on niin saatanan vakavaa ja se turhauttaa kaipaan irtiottoa. Enkä halua tällä hetkellä muuta irtiottoa kun alkoholi.

Lueskelin aika epätoivoisiakin juttuja siitä, ettei tää himo koskaan häivy. Se ehkä laimenee ajan saatossa, mut se on ja pysyy. Ja musta se ei ole oikea ajatus siihen. Siitä pitäisi pyrkiä ajatukseen, ettei mun tarvitse juoda ja ansaitsen kaikkea hyvää mun elämään. Mikään vanha ei tunnu enää hyvältä vaan ihan paskalta. Siitä pitää pyrkiä eroon.

Mulla oli haitallinen suhde alkoholiin, joka toi mukanaan sen, että harrastan irtoseksiä ihmisten kanssa ja pidin sitä monia vuosia semmosena selviytymiskeinona.

Nyt on aika yksinäinen olo. Oon muutenkin paljon yksin ja nyt on totaalisen yksin. kyllä mä menen paikkoihin ja teen paljon asioita, mutta ei se riitä. Mietin paluuta siihen että joisin joskus. Olisiko se niin paha?

Mä ymmärrän, miksi tätä on vaikea tehdä ja miksi tätä ei kaikki tee. Eihän tää helppoa ole tää on aika saatanan vaikeeta ja ei sen pitäis tuntua siltä. Haluun semmosta huoletonta, helppoa elämää. Nyt tää on väkisin pusertamista ja tuntuu vaan jatkuvan loputtomiin. Haen selkeästi lupaa juoda enkä oikein keksi syitä miksi en joisi. Itseni takia? Miksi? Kaikki taas unohtuu. Tuntuu tyhjältä itken vähän väliä en vaan jaksa.

Ehkä poistan kaikki sovellukset, tämän plinkin ja yritän olla keskittymättä tähän liikaa. Täytyy miettiä mikä on tässä kohtaa järkevää. Juttelin tänään koulukaverin kanssa ja hän kertoi, että hakee viiniä. Tunsin kateutta ja myöskin mietin että miksi minä en voisi hakea sitä viiniä? Yksi kaveri pyyteli torstaina lähtemään baariin ja korosti tietäen mun tilanteen, että ei siellä pakko ole mitään juoda, että seura olisi tarpeen. Mutta kun kaveri juo ja olen heikoilla nyt en tiedä jaksanko vastustella tilannetta.

[Kiu8]

Mulla on myös yks haitallinen kaveri elämässä, josta olis parempi hankiutua eroon. En tiedä miksi mä päästin sen takaisin mun elämään. Vedin sen kanssa rajat pari vuotta taaksepäin ja nyt päästin sen takaisin jostain syystä. Nähtiin viikonloppuna ja sain muistutuksen, että tuo ihminen ei ole muuttunut 10 vuodessa mihinkään eikä tule muuttumaan. Ei se paha ihminen ole, mutta sillä on haitallinen ja myrkyllinen vaikutus muhun. En mä edes pidä sen seurasta. Kävin siellä viikonloppuna ja sama olo tuli ja saattaa olla että toi ihminen vetää mua äkkiä takasin polulle mitä oon kulkenut jo tarpeeks monta kertaa. Nyt ei vaan ole voimia heittää sitä ihmistä elämästä pois.

Sillon kun katkasin välit tähän Ilmoitin ihan suoraan, etten halua olla enää tekemisissä ettei tunnu hyvältä ja hän suuttui, mutta jätti mut rauhaan. Tai no. Laitteli viestejä senkin jälkeen, mut mä en vaan vastannut niihin. Kun taas sitten tää kaks vuotta oli mennyt jostain syystä rupesin vastailemaan ja päästin tän takasin mun elämään. Vaikeita juttuja. Ei tää hyvältä tunnu täytyy tehdä varmaankin sama ja estää toinen kokonaan. Tästä on tullut jollain tavalla koukuttavaa, mutta haitallista.

[Vieraammaksi54]

Hei. Kyllä himo juoda hellittää, aika pian jopa samana päivänä kun päätät ettet enää juo ja olet raittiina päivän kerrallaan. Näin minulle kävi. Himoa ei enää ole ollut juoda alkoholia.
Mutta varovainen tietenkin olen, on se niin mahtava ja salakavala himo että tavallaan kunnioitan sitä, se kun oli voimakkaampi kuin minun oma tahto. Minulla oli ollut tahto lopettaa juominen jo kauan ennenkuin sitten lopetin, AA_ohjelman avulla. Ja tein kaiken mitä ehdotuksia kuulin, etten vain joudu takaisin juomaan, sen verran kamalaa aikaa se oli.
Mikset mene ryhmiin. Mieluummin istun ryhmässä tunnin tai pari illassa kuin mietin yksin kotona. Sieltä kuitenkin saa aina jotain innostavaa ja voimaa.
Yksin minäkin elän nyt, mutta etsin raitista kumppania jonka kanssa voisi taas aloittaa elämää parisuhteessa. Minä en viihdy yksin. on niitä ihmisiä jotka eivät halua elää muutoin kuin yksin ja se heille suotakoon. Kukin tavallaan. Mutta oma osuus täytyy tehdä, eli lähteä liikkeelle johonkin…

[Lintuanna]

@Kiu8 mulla on hyvin samanlaisia mietintöjä kuin sulla. Voimia sulle kulkea sitä omanlaista raittiuden polkuasi, kaikki ei raitistu samalla tavalla. Voimia!

[anon62762130]

Minäkin voin kertoa että se himo juomiseen kyllä häviää. Muistan pahimpina kausina kun join lähes päivittäin että alkoholin himo oli ihan fyysinen tunne. Tuntui mahanpohjassa asti. Ylitsevoimaisen voimakas himo. Sit homma katkaistiin antabuksella. Nykyään ei ole himoa alkoholia kohtaan. Ei herätä minkäänlaisia tunteita joten älä ajattele että joudut kestämään juomishalua vuosikausia. Ei siinä niin käy.

[Lintuanna]

Kiitos @anon62762130, kun kerrot näitä historioita, miten sinulla on mennyt. Nämä lisää meiän alkutaistelijoiden voimia ja toiveita jaksaa eteenpäin!

[Kiu8]

Kiitos ja voimia sinullekin

[Kiu8]

Kiitos kokemuksen jakamisesta. Pää heittelee aika kovaa häränpyllyä, mutta tällaiset auttaa jaksamaan kiitos.

[Kiu8]

En koe ryhmiä omaksi, enkä jaa samanlaista ajatus maailmaa aa:n kanssa. Hyvä jos joillekkin toimii, mutta ei ole mun juttu.

Yksin nämä asiat, henkiset kivut pitää läpi käydä. En sano, etteikö juttelu auttaisi, mutta joskus on niin, että puhumiset on puhuttu ja ei auta, kun läpi meneminen.

[Vieraammaksi54]

Jossain joku viisas on sanonut tai kirjoittanutkin, että jos ihminen yksin vaeltaa ja kompuroi ojaan niin ei ole ketään auttamassa ylös jos ei itse pääse, mutta jos on ystäviä rinnalla samalla matkalla niin jos kompuroi niin ystävät auttaa ylös… siksi me ollaan tukena toinen toisillemme, sinäkin sitten jaat tukesi kun se aika on.
Jotkut surut täytyy toki yksin itkeä, se on kyllä totta…

[Kiu8]

Kyllähän se himo tosiaan ohi menee vaikka välillä tuntuu ihan maailman lopun meiningiltä. Ymmärrän ehkä sanonnan mitä moni täälläkin on korostanut, ettei raittius matkalla alkuun kannata tehdä isoja muutoksia tai olisi tärkeää välttää sitä stressiä. Tänään on taas helpompi päivä ja on kevyt olla. Sain otettua niskasta kiinni itseäni ja katkaistua välit haitalliseen ihmiseen ihan siis ystävällisesti ilmoitin, ettei tunnu nyt siltä että tätä kannattaisi jatkaa ja aika hyvä vastaanottokin hälläkin oli.

Olo keveni ihan älyttömästi, kun olin ton tehnyt. Pistin estoon varmuuden vuoksi, koska tällä ihmisellä on tapana aina yrittää silti viestitellä/olla yhteydessä vaikka mitä sanoisi. Nyt taas sitä oman energian hakua ja itseen keskittymistä. Tää kirjottelu toimii mulle päiväkirjamaisesti ja helpottaa olotilaa.

Tulee olemaan aika raskas kevät koulun kantilta, niin nyt vaan keskityn siihen ja itseni hyvinvointiin. Tänään tuntuu oikealta ja hyvältä olla raitis.

[Kiu8]

Niin ehkä mun teksteistä on saanut hiukan vääränlaista kuvaa. En mä täysin yksin ole. Mulla on läheisiä ja oonkin onnekas ja kiitollinen siitä. Toki ymmärrän sun pointin, että on hyvä olla sellaisia ihmisiä ympärillä, jotka kokevat ja käyvät samaa polkua tai ovat käyneet.

[Kiu8]

Tätä mä odotin ja tiesin osaavani odottaa. Siis tätä järjettömän isoa kiitollisuuden, rakkauden, rauhallista olotilaa. Mun on niin hyvä olla mun kehossa ja mä heräsin kiitolliseen olotilaan. Tää on mun normi tila mitä mä oon tavotellut ja ollut hetken hukassa. Mä olen niin onnellinen, et meinaan pakahtua.

4kk raittiutta lähenee ja muistan pari vuotta taaksepäin tän olotilan, et tää järjettömän iso rauha ja onnellisuus lähtee sisältä päin ja vahvistuu päivä päivältä isommaksi. Mulla on sellainen olo, että päästin jotain vanhaa irti. Oon nyt meditoinnut päivittäin ja se lisää mun läsnäoloa ja hyvää oloa ihan järjettömän paljon. Mulla on olo että voin tehdä mitä vaan ja mä oon ihan järjettömän onnekas että oon täällä!

Näin kahtena edellis yönä unta alkoholista ja ne tunteet unissa oli ihan hirveitä. Mä tunsin kuinka liejun semmosessa vanhassa paskassa mikä vaan junnaa mua paikoillaan, eikä päästä irti. lähipäivinä oon ymmärtänyt, että mulla on elämässä haitallisia ihmisiä, joista pitää päästää irti. Oon nähnyt, että ne tuo mulle aika pahaa oloakin. Mulla on tapana ystävystyä ihmisiin, jotka voi todella huonosti itse. Olen aina kokenut olevani ns. pelastaja, auttaja ja se on mulle luonnollistakin, mutta jostain se rajaa pitää vetää. koska noiden ihmisten energiat vie multa kaiken positiivisen energian ja mä annan sen. Se on ainoastaan mun oma vika. Suututin eilen ihmisen, koska vedin rajoja sanomalla ei. Se mölähti mun suusta ehkä vähän tökeröllä tavallakin, mutta olin rehellinen ja aion olla jatkossakin, kun vastaavia tilanteita tulee.

Ei ole mun vika eikä velvollisuus auttaa ihmisiä. Ainut kenestä mun pitää huolehtia on minä itse ja se ei ole millään tavalla itsekästä. En voi antaa muille, jos en itse jaksa itseäni hoitaa. Syyllisyyden tunne on mulle tuttua, kun kieltäydyn jostain. Eli rajat aika hukassa välillä. Toisinaan pidänkin tiukasti omia rajoja ja sit taas toisinaan annan polkea ihan niiden yli.

Tällä hetkellä mä olen onnellinen. Ihanaa pääsiäistä muille =)

[Vieraammaksi54]

Huomenta. minun läheisyyteen on nyt tullut raittiita ihmisiä ihan yllättäen, ja samoja harrastuksiakin on. Siis ryhmien ulkopuolelta ja se tuntuu hyvältä, koska en ole sellainen että jaksaisin kulkea ryhmissä ihan tiiviisti vuositolkulla. Kyllä elämään löytyy raittiita ystäviä kun on avoin ottamaan vastaan heitä. Elämä on ihmeellistä

[Vieraammaksi54]

Toki AA-ryhmät on aina mukana, välillä vain en niin tiiviisti niissä käy, vähempikin riittää, joskus taas käyn enemmän.

[Setämies]

Olen huomannut aivan saman, että tuntuu että minun lähemmäni ei ole enää yhtä rajusti juovia, kuin asiat olivat jokunen vuosi takaperin. Ehkä sitä on irtautumisprosessin aikana hakeutunut enempä vähemmän juovien seuraan ja on ystäväpiirissä varmasti muillakin tapahtunut heräämistä ryyppäämisen järkevyyteen ikääntymisen myötä.

[Kiu8]

Vitsit nää viikonloput on kivoja. Saa nukkua pitkään ja innoissaan herää juomaan aamukahvia. Tuntuu hyvältä, rauhalliselta ja helpolta. Oon nyt monena yönä nähnyt unta alkoholista ja ne unet tuntuu tosi todellisilta usein. Aamulla on niin kiitollinen olo, että se on ollut vaan unta. Nautin mun elämästä ja tästä ihanasta rauhasta mikä itsessä on. Se impulsiivinen sinkoilu ja pinkoilu tuntuu tosi vieraalta mitä mussa oli vuosikaudet semmonen järjetön levottomuus.

Ei oikein ole mitään ihmeellistä asiaa kellekkään ja haluaa vaan touhuta omia juttuja. Alkoholia ei tee mieli ja se on aikas ihanaa. Käy joskus mielessä, mut tosi nopeesti ja sit järki sanoo jo siinä kohdin, että miks mä sitä kaipaan en mä edes halua sitä. Se on tosi tylsää. Kattelee omien läheisten elämää kuinka tylsää on vetää samaa rinkiä yhä uudestaan… eihän tossa voi kasvaa ja kehittyä millään tavalla. Mä oon innoissani siitä, että kuukauden päästä mä oon rikkonut mun ennätyksen ja meen kohti uusia. Elämä vaan paranee tästä on hyvä olla. Siistiä

[anon62762130]

Pidä tuo. Ilo raittiudesta on usein pirskahtelevaa

[Kiu8]

Tuli käytyä tässä treffeillä ja huomattua, että en mä taida olla vielä valmis tohon touhuun. Olo oli tapaamisen jälkeen raskas, väsynyt, itkuisa hermostunut ja yksinäisyys lävähti jotenkin aivan eri tavalla kasvoille. Sit iski ikävä entistä. Se ero teki eritavalla kipeätä vaikka lyhyt suhde olikin.

Mulle ei ole kauhean tyypillistä ikävöidä ketään ja oon yrittänytkin eritellä tässä, että ikävöinkö sitä tunnetta olla jonkun kanssa vai sitä ihmistä. Ehkä enemmän tunnetta ja sehän on ihan normaalia siis kaivata rakkautta. Toi viime suhde oli varmaan ehjin mitä mulla on koskaan ollut ja siksi se sattui ja tuntuu välillä sattuvan vieläkin. Vaikeinta on joskus olla itselleen rehellinen ja nyt on vaan myönnettävä faktat. Eli raittius mulla on vielä alussa ja en ole valmis ottamaan tähän tilanteeseen uutta ihmistä. En vaan jaksa sitä. Niinku täällä aiemminkin joku mulle vastasinkin, että se on tosi raskasta tutustua uuteen ihmiseen ja nyt ehkä vasta tajuankin, että niinhän se onkin ja mulla ei ehkä nyt ole voimia siihen ja jaksan keskittyä vaan tähän omaan touhuun nyt.

Viime kerralla yhtä pitkä raittius pätkä katkesi siihen, kun päästin elämään ihmisen joka sitten joi reippaammin ja vei mut mukanaan siihen touhuun. Se on vaikea pitää omia rajoja, kun vielä osittain opettelee niitä tai varmaan loppuelämän opettelenkin. Mutta olen siitä erittäin ylpeä itessäni et oon nähnyt niitä rajoja ja useesti mulla ihan mölähtänyt ne suusta ilman mitään ajatustakaan. Se on aika siistiä.

Täytyy vaan keskittää energiaa nyt omiin touhuihin. Huomaan, että tosi paljon kulutan aikaa siihen, että mietin parisuhteita yms. Kai sekin ihan ymmärrettävää ja luonnollistakin on omalta osin, kun sitä rakkautta eniten kaipaa. Mut se ei ole ehkä nyt se juttu mitä tarvitsen. Halutahan saa vaikka ja mitä, mut eri asia sit taas onko se sitä mitä just nyt tarvii.

Paljon on opeteltavaa edessä. Mua ehkä hitusen pelottaakin toi lähestyvä etappi. Mulla katkes raittius sillon 142 päivän kohdalla ja nyt on vajaa pari viikkoa siihen. Pelkään sitä vähän ehkä koska oon ottanut siitä itelleni semmosen ns. rajapyykin, et olen ylittänyt siinä jotain. Yritän myös pitäytyä ajatuksessa päivä kerrallaan, mut kuitenkin mietin sitä että olisko puol vuotta seuraava etappi… en tiedä. Hyvää tekee kirjotella näitä ajatuksia vähän ylös. Oon toki paljon kotona ja omassa päässä, koska on nyt paljon aikaa ennen ens kuuta, kun taas koulujutut painaa enemmän päälle. Toisaalta tuntuu hyvältä olla vaan ja tuntuu että tarttenkin omaa aikaa nyt paljon. Mut onhan se vähän haitallistakin olla paljon itekseen oman pään sisällä. Varsinkin tälläselle yliajattelijalle.

[Kiu8]

Heipat täältä. Olo on viime päivinä ollut aika outo. Pää varmaan vähän ihmeissään, että mitä eikö se akka vieläkään juo Välillä tulee kyllä tunteet tosi voimakkaina ja kovaakin ja niistä vähän hämmentyy. Vieläkin ilmenee sitä väsymystä toisinaan voi olla toki ihan vaan, kun touhuilee liikaa ja on paljon omassa päässä niin uuvuttaa. Jännittää koulun puolesta alkavat harkat kun on ollut paljon kotona, mutta jotenkin semmonen luottavainen olo. Koulua on jäljellä enää 5kk ja nyt on tiedossa aika haastavaa ja rankkaa loppuvuosi. Täytyy keräillä voimia siihen ja nyt saa onneksi vielä kotona hetken tehdä tehtäviä.

Oon niin tottunut näihin hitaisiin aamuihin ja näitä varmasti ikäväkin tulee ihan parasta elämässä just nyt. Tänään ollut vähän kipeä olokin ja saattaa pöpö iskeä niin hölläilen taas vaihteeksi ja otan lungisti. Aika menee hurjaa kyytiä ja onneksi vieläkin tuntuu siltä, etten aio mennä taaksepäin ja kauhulla ajattelen alusta aloittamista tätä raittiutta. Kohta 5kk takana aika hurjaa. Ennätyksiä satelee ja olo on rauhallinen.