Ja hei kiitoksia, kun vastailitte. Tuntuu hyvältä kirjottaa tästä auttaa ajatus, ettei ole yksin näiden tunteiden ja olojen kanssa 
Täällä me ollaan tukena.
Yritä elää nyt vain ihan hetki kerrallaan. Älä ajattele opiskeluakaan sinne loppuun asti. Joskus se,että ei ajattele liian pitkälle auttaa selviämään siitä hetken tuskaisesta olosta.
Voimia❣️
1 tykkäys
Tänään on tehnyt pitkästä aikaa mieli juoda. Mieli on selkeesti taas unohtanut miksi tähän lähdin. On vähän synkkä olo muutenkin ja mikään ei oikein huvita. Paitsi tietty se juominen sehän huvittais tottakai. Ajattelen taas ettei mulla mitään ongelmaa ole, miksen vois välillä kiskasta kännejä, mutku tää sama toistuu aina vaan uudestaan ja aina tässä 3kk kohdilla tai vähän eteenpäin.
Huomaan haaveilevani juomisesta. Kuinka helpolta pakoreitiltä se nyt tuntuis, kun on monta päivää vastustanut ja pinkit hattarat päästä kadonnut. Yritän toistella itselleni, että jos tää olis helppoa kaikki tekis tän. On selkeästi päivä, kun kaikki hyvät hyödyt tästä on unohtunut. Täytyy muistutella itselle taas syitä ja lueskella alkupätkän tekstejä… Aina ei vaan huvita. Tekis mieli vaan olla kännissä ja jotenkin vituttaa, kun mulla ei ole ns. mitään syytä olla olemattakaan kännissä.
Oon yllättynyt, että nää ajatukset tuli. Jotenkin ajattelin, että oon jo päässyt tästä vaiheesta irti ja eteenpäin. En jaksa ajatella, että tää olis jotain taistelua seuraavan vuoden. Ärsyttää jo oma asennekkin. Oon ihan saatanan negatiivinen vaikken yleensä ole. Mietin, että saattoi olla vaikutusta tässä, kun näin veljeä tossa ja hän oli tosissaan menossa ryypiskelemään kaverinsa kanssa ja pyytelikin mua mukaan.
Mut sit ku mietin jonkun punaviinin juomista. Hyi helvetti se on muuten pahaa. Siis oikeesti sehän on tosi pahan makusta. Taidan tilata tässä kohtaa pizzaa ja herkutella itteni pyörryksiin ja pistää leffaa päälle. Ei huvita mennä minnekkään.
Mullekin tuli juomisesta haaveilua ja sen suunnittelua monen päivän pahoinvoinnin jälkeen. Minulla ei tosin ole vielä kolmea kuukautta raittiutta alla. Petyin siihen, että tämä alkoi taas, mutta en yllättynyt. Olihan toki helpompaa, kun mieli ei askarrellut juomisen parissa.
Minähän olin ennen tätä noin puolen vuoden juomispätkää lähes 8 vuotta raittiina ja kyllä minulle tuli senkin aikana vaikeissa hetkissä ajatuksia, että “jos vielä joisin, joisin nyt”. Ne olivat ohimenevämpiä kyllä eikä juomisen suunnittelua sentään esiintynyt. Ehkä jonkin näköistä kaipausta juomisen tarjoamaan unohtamiseen (vaikka oikeasti tämäkin on vain illuusio). Joka tapauksessa, sen perusteella osaan odottaa, että näitä ajatuksia tulee ja voi tulla pitkänkin ajan kuluttua, ne ovat vain lievempiä kuin nyt alussa. Tsemppiä Kiu8! 
3 tykkäystä
Voi vitsit, kun aivot on koukussa tähän myrkkyyn. Onneks tosiaan noi himot on ohimeneviä yllättävänkin nopeesti. Just sitä unohdusta kaikesta kaipailee. Eilen olis ollut fiksua lähteä lenkille tai tekemään jotain. Nyt oon skarpimpi jatkossa ja tästäkin taas oppi jotain.
Tiedän kans kun oon ollut pisimmän pätkän sen melkein 5kk että joka päivä nää himot menee nopeemmin ohi ja mieli onneks kyseenalaistaa kaikkea ja muistuttaa hyvin, et mitä sitä auttaisi jos nyt riipaisi kännit? No ei yhtään mitään ja olis samassa pisteessä taas takasin ja se vituttais niin maan perkeleesti. Takasin päin meno ei ole vaihtoehto. 8 vuotta on niin huikee tulos ja se ei sulta lintuanna koskaan poistu
Aamu jumpan jäljiltä mieli on taas kirkkaampi ja parempi. Jumpat jäänyt nyt ja ollut salia enemmän taidan lisätä jumppia nyt tilalle toi kun saa hien kunnolla virtaamaan auttaa kyllä monella tasolla. Liikunta on kyllä lääke 
Mukavaa viikonloppua kaikille
2 tykkäystä
paljon on kyllä opeteltavaa itsestään. Eilen huomasin taas sen, että sen alkoholin himon takana oli tunne. Se on aina näin eikä se ole mihkään muuttunut. En ymmärtänyt sitä tunnetta mitä se oli, mutta päästin sen itkun kautta ulos, jonka kautta sitten lempeä jooga ja rauhottuminen onnistui. Välillä tuntuu niin epätoivoiselta ja on sitä maailman lopun meininkiä. Unohtuu, että asiat on hyvin. Ehkä asiat onkin niin hyvin, että erilaisilla tunteilla on tilaa tullakkin ulos.
Pistin aika kyselyä koulun terkkarille. Olen siis nepsy ja mulla kuormitusherkkyyttä ja tätä puolta pitää alkaa kunnioittaa ja ymmärtää enemmän. Mulla on aina tapana vaan väkisin puskea eteenpäin, mutta kun se johtaa joka kerta uupumiseen aina vaan uudestaan, niin ei vaan enään jaksa. Mun on vaikea hyväksyä tätä piirrettä itsessä ja se näkyy tietenkin, niin etten hyväksy sitten muissakaan tätä. Eli työsarkaa riittää… Koska pitäähän mun itseni hyväksyä, että kykenen joskus siihen haluamaan parisuhteeseen.
Havahduin tossa yks päivä siihen, että mulla on ihana pieni ystävä piiri ja me kaikki ollaan nepsyjä:D on tietenkin helpompaa puhua sellaisille, jotka ymmärtävät arjen haasteita ja muutenkin tunne elämän haasteita. Oon monesti huomannutkin, ettei ihan ymmärrys ole samanlaista ihmisten kanssa, jotka on neurotyypillisiä. Jänniä juttuja. Tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen ei siinä, mutta tarkotan ehkä enemmänkin semmosta syvemmän yhteyden luomista toisiin, niin usein siitä viehättyykin neuroepätyypillisistä ihmisistä mitä itsekkin on.
En mä enää niin hyökkivä oo itseä kohtaan, kun ennen, mutta en mä ihan täysin hyväksy tätä piirrettä itsessä. Huomaan sen usein tuolla koulu maailmassa(matikka on ihan käsittämättömän vaikeeta ja nostaa vanhoja traumoja pintaan) et pää haroo älyttömästi vastaan ja toimin, kun pikkulapsi.
Mut samaan aikaan sit taas viime viikolla koin hyvän kokemuksen erityisopettajan kanssa, kun tehtiin matikkaa yhdessä et sain oikeasti sitä tukea mitä oon lapsesta asti kaivannut. Sain ymmärrystä ja sellaisen onnistumisen tunteen siinä, että mä en ole tyhmä. Mun aikana, jos ei koulussa asioita ymmärtänyt samalla tavalla, kun muut niin ajateltiin ihan idioottina.
Siksi mä ajattelen, että koulu ympäristö tekee mulle hyvää ja selätän myös vanhoja uskomuksia sitä kautta, että saan niitä onnistumisien kokemuksia. Elämä ei ole helppoa, kun pää kuormittuu millon mistäkin eikä jaksa samalla tavalla. Oon aina yrittänyt pyrkiä ns. normaaliin jaksamiseen ja pusertanut välillä, kun mielipuoli todistaakseni muille, että pystyn ihan samaan kun muutkin ja kyllähän pystynkin. Se, että se vaan vie mun kaikki energiat ja toivun niistä sitten kuukausia/vuosia ei ole kovin tavoteltava tilanne. Se on toki ihmiselle tosi luontaista yrittää kuulua joukkoon.
On mulle sanottu polilla ja muuallakin, että oot ihan älyttömän sitkee ja onhan se piirre mussa olemassa. Ei vaan tarvis olla. Riittäis jo tää loputon todistelemisen tarve. Mä tiedän, että mulla on todella hyviä piirteitä ja oon niistä tosi ilonenkin. Mutta selkeesti on isoa työsarkaa ittensä hyväksymisessä kuitenkin. En voi enää pusertaa loputtomiin.
2 tykkäystä
Kirjoitit, että juomisen takana on tunne. Sen äärelle kun osaisi pysähtyä. Mutta entäpä ne kerrat, kun ratkeaa rankasti juomaan ilman mitään tunnetta? Enemmänkin tyhjänä. Sellaisella täydellisellä automaatiolla alkaa juoda. Ilman, että edes ymmärtää pysähtyä sen äärelle, mitä on tekemässä, saati tarkastelemaan tunteita. Se tekee tästä niin pelottavaa. Mutta ehkä kun oppisi olemaan läsnä koko päivän, ei tule kenties kohtaa, jossa tahto pysyä selvinpin on nujertunut ja on pakko juoda.
Harjoitteluahan se vaatii. Turtana/tunnottomana oleminen on ikävä olotila ja tuntee olonsa tyhjäksi. Uskoisin, että sekin on käsiteltävänä oleva tunne taikka suojautumismekanismi ikäville tunteille. Mikään ulkopuolinen toimi ei kuitenkaan ohjaa ihmistä mystisesti vaan ihminen itse. Kyllä mäkin tunnistan tyhjänä olemisen fiiliksen ja siitä tulevan paniikin, joka pelottaa. Onhan se olotilana tosi omituinen.
Itsensä haastaminen näissä tilanteissa on tosi vaikeeta ja, jos tosiaan tuntee olonsa voimattomaksi, on hyvä hakea apua ulkopuolelta. Se, että tiedostat ton automaationa toimimisen on jo iso askel eteenpäin ja se tarkottaa sitä, että pystyt kyllä muuttamaankin sen käytöksen itsessä 
Hyvin sanottu. Olen havainnut itsessäni muutoksen eli olen alkanut tiedostaa juurisyitä.
Oli aika kiva huomata eilen, kun hain tietoa alkoholin suurkuluttamisesta, että Ira Koivun Soberisti nettisivuilla puhuttiin samasta eli juurisyistä. Ajattelin, etten ole hakoteillä, että onpa mahtavaa!
Kannattaa vierailla sivustolla. Jollekin voisi sopia sekin lopettamistyyli. Se on tavallaan kuin moderni versio AA-kerhosta, koska perustuu vertaistukeen. Parasta matalan kynnyksen toimintaa, jota vois ajatella olevan.
Itse vierastan ammattiapua. Tulee ihan omista kokemuksista. Ne juttelut on aikoinaan käyty ja katsottu. Nyt teen tätä hommaa omalla tyylillä. Ajattelen, että asiat ovat kuitenkin nyt hyvin.
1 tykkäys
Tosi hieno juttu. Oon ylpeä susta! 
Olen lukenut paljon Iran juttuja. Tärkeintä löytää se itselle toimivin keino ja mennä sitä omaa polkua kohden. En itsekkään usko, että omalla kohdalla ammatti apu olisi oikea. Olen kuunnellut äänikirjana korkki kiinni kirjan ja se kieltämättä avasi silmät ja ajattelen vieläkin samoin.
Eli on olemassa hermomyrkky, joka on meidän yhteiskunnassa hyväksytty joka tapahtumassa ja joka koukuttaa meidän aivot. Siitä irti pääsemiseen menee aikaa eikä kait se mikään ihme olekkaan, jos on yli 20 vuotta tota kyseistä hermo myrkkyä juonut.
Suosittelen kirjaa. Se muutti mun ajatus maailman siitä “mä en voi enää juoda” ajatuksesta siihen, että mun ei tarvitse enää juoda ja koen jonkinlaista vapautumisen tunnetta.
2 tykkäystä
Hei!
Anteeksi, alkuperäinen tekstini meni hetki sitten meni väärään ketjuun.
Tsemppiä suuresti tänne! Miten lopettaminen on sujunut?
1 tykkäys
Eipä se mitään 
Kiva, kun kirjottelit. Täällä nyt aika outoa aikaa jos sanoisin. En oikein tiedä enää johtuvatko nämä myllerrykset hormooneista vai onko ihan puhtaasti alkoholin pois jättämisen seuraamuksia. Tämä päivä on mennyt pitkälti itkiessä. Tein pari meditaatio harjoitusta, jossa kohdataan vaikeita tunteita. Alkuun harjoituksessa ja päässä kävivät ajatukset, etten halua tehdä tätä, en pysty tähän, en jaksa tätä. Mä luulen, että se on joskus juttelua mun sisäisen lapsen kanssa. Mä kuitenkin jatkoin sitä harjoitetta ja se oli ihan äärettömän epämukavaa.
Kuitenkin jotain hyvää tuli siitä. Mä päästin jotain todella omituista lapsen omaista huuto itkua koko kropalla ulos ja oivalsin, että mua oikeesti pelottaa isosti tää alkoholittomuus, koska tää on tuntematon tie. Mä en tiedä mitä on odotettavissa, mä en pysty kontroloimaan tätä. Siis mua vaan yksinkertaisesti pelottaa ja yritän sitä toitottaa itelle, et se on ihan ok. Saakin pelätä, mut ei saa antaa pelolle valtaa.
Yritän opetella nimeämään tunnetiloja ja se on joskus tosi haastavaa, aikaa vievää, yritän kovasti vältellä kaikkea, mut kyllä ne sieltä vaan jysähtää eteen jossain vaiheessa. Tein sit vielä lopuks joogaa ja TRE-harjotetta. Kehossa tuntuukin olevan paljon ns. kuormaa josta pitää päästää irti. Oon ihan älyttömän herkillä kokoajan. Oon ehkä touhunutkin vähän liikakin ja olo on kuormittunut. Itsemyötä tunto välilä meinaa kadota ja unohtua. Meinasin mennä salille tänään, mutta jätin nyt toistaseks väliin.
Kai keho ja mieli kaipaa nyt vähän rauhaa ja omaa aikaa, kuplaa. Kroppa ollut jotenkin tosi kovilla eikä meinaa treenitkään kulkea. Ilmeisesti stressiä on paljon ja on tässä tullutkin aika paljon kaikkea. Tää on vaihe, joka on nyt jatkunut pidempään, mut onneks terveys/hormoni asiat on hoidossa josko ne siitä lähtis sitten tulevaisuudessa parempaan suuntaan.
Siitä meditaatiosta jäi mielen päälle se, että olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen miksi jotkut ihmiset ärsyttävät? Kun ei se ärsytys ole heistä johtuvaa välttämättä vaan se ärsytys on itsessä. Tätä pitää tutkailla enemmänkin, koska viime aikoina mua on ärsyttänyt ja vituttanut kaikki. Oli kukaan vaan niin ne on ärsyttäviä.
Paljon on työstettävää ja näitä työstän lopun ikää, mut kaipais jo parempaakin aika kautta…
Paria päivää vaille 110 päivää raittiutta takana. Kiva on huomata, että ei tee mieli juoda vaikka mieli heittelee.
1 tykkäys
Ainakin minulla uupumus oireilee noin. Siinä on toinen kestettävä alkoholiriippuvuuden lisäksi. Kaksi peikkoa, jotka estävät elämästä.
Onnea hienosta saavutuksesta 110 päivästä!
1 tykkäys
Kiitos. Tosiaan herkästi olen uupuva ja sitä vieläkin välillä sättii itseään, kun keho ei anna enää mennä eteenpäin vaikka mieli menisi. Täytyy vaan levätä.
Tämä kuulostaa kaikin puolin niin tutulta. Hyvä, kun saat itkettyä kuitenkin. Minulta ei onnistu, vaikka haluaisin. Onnittelut pian koittavasta hienosta 110 päivästä!
1 tykkäys
Ihan pakko kirjoittaa kun kiinnitin huomion tuohon “väsyttää vituttaa ja surettaa, tunteet ja ajatukset on ihan sekaisin” ihan kuin minun päästäni nuo ajatukset. Olo on juuri sellainen kuin kuvailet. Olen ollut juomatta nyt 5 kuukautta ja odotan edelleen että tämä olo korjaantuisi. Mutta kai se vie aikaa kun on sitä aivokemiaa sotkenutkin niin kauan.
2 tykkäystä
Ihana kuulla. Tää varmastikkin on aivokemioiden sekoilua vielä pahemmin ehkä, kun ihan alkuviikoilla. Pää on kun sumussa ja mikään ei kiinnosta. Ylempää joku kirjoittelikin, että tää saattaa kestää nyt pidempään vaan… vaihe joka pitää tarpoa läpi. Ei vaan jaksaisi jatkuvaa ärsytystä, mutta kohti parempaa ajanjaksoa.
Tänään en halua olla selvinpäin. Tulin kotiin alkoi pitkä viikonloppu vapaa. Oon sopinut menoja joo, mutta aika kovaa tänään kuiskutteli korvaan ajatukset " ei mulla mitään ongelmaa ole miks teen tätä", “miks turhaan kärsiä” No periaatteessa mulla on. Mä en ole koskaan halunnutkaan juoda yhtä. Haluan vetää perseet olan takaa. Ihan ku moni muukin suomalainen juo sillon tällöin kunnon kännit.
En mä missään niin pohjalla olekkaan käynyt ja välillä mietinkin, että ehkä pitäis et saisin viimesen niitin tälle, ettei mua huvittais enää juoda. Tänään on ollut todellakin kamppailu päivä pään kanssa. Niin lähellä oli et kävelin Alkoon. Oon vähän yllättynyt taas tästä. Tuli niin puskan takaa eikä oikeastaan ollut mitään erityistä tunnetta päällä mikä olis tän laukassut.
Kyllä mä mietin, että olisko se niin paha jos joisinkin vaan muutaman kuukauden välein? Olin ainakin rennompi silloin tai niin mä kuvittelen. Haaveilen ja haaveilin tänään viini lasista mietin sen tuoksua tunnetta mitä se tekee. Ja vaikka kuinka järki sanoo, että ei se kannata. Niin silti mietin vaan. Mitä jos joisin vaan harvemmin? Kännit mä haluan vetää, mut olisko se niin paha?
Kaikki tää tieto mikä mulla nyt on tiedän, että se on järjetön hermomyrkky, joka ei sovi kenellekkään ja meidän kaikkien aivot on siihen koukuttuneet, niin silti. Mä olen tavannut alkoholin kautta, myös paljon ihmisiä monenlaisia, mulla on ollut hauskaakin. En tiedä. Näin ne ajatukset ja mieli muuttuu vaan…
1 tykkäys
Kuulostaa niin kovin tutulta kamppailulta. Tämä on aika kulunut ajatus, mutta ainakin itse olen noissa tilanteissa pyrkinyt siirtämään päätöksen juomisesta huomiselle ja keskittynyt vain ja ainoastaan tähän päivään, enkä murehdi mistään muusta. Usein maailma näyttää erilaiselta seuraavana päivänä.
1 tykkäys