Kyllästynyt

Me Lopettajat
203

Näistä minullekin on löytynyt tekemistä ja sisältöä elämään. Yllättäen aikuisiän harharetkien ja juomisen jälkeen minulle tärkeät arvot ja asiat on samat kuin oli teininä ja nuorena, ennenkuin aloitin alkoholikäytön. Eksyin, kadotin itseni, mutta löysin omimman itseni uudestaan raitistumisen myötä.

Ei ole huono idea miettiä ja vaikka ihan kirjoittaa paperillekin jonkinlaista listaa mukavista tekemisistä ja apukeinoista hankalien olojen varalle.
Joskus ankeassa mielentilassa minua piristi aikuisten värityskirjojen värittäminen tai hämärässä podcastien, kuunnelmien tai äänikirjojen kuunteleminen. Tietty riippuu vähän mikä on olo ja kaipaako rauhoittumista vai tekemistä.
Sinullakin taisi tinder ja netti enemmän pahentaa tilannetta, niin ehkä johonkin muuhun tarttuminen saattaa tässä kohtaa tehdä hyvää.

Komppaan tätä.
Huono fiilis yleensä menee ajastasn ohi. Alkoholiriippuvuus taas ei ja se juomisen seuraukset on moneen kertasn nähty ja koettu joten dokaamalla viskaa itsensä lähtöruutuun. Usein olo on sen jälkeen kahta paskempi.

Tsemppiä! Oloja tulee ja oloja menee.

3 tykkäystä
204

Kiitos vastauksista. Oon ottanut juoksua nyt mukaan omiin juttuihin, mutta ehkäpä jotain harrastusta, ryhmääntymistä voisi miettiä vaikka se ei nyt omalta tunnukkaan.

En tiedä onko hermoston ylikuormitusta kipeeks tulossa vai mitä mutta outoa vaihetta läpi käyn luulen, että alkottomuudesta johtuvaa. Voisin vaan makaaja tuijottaa kattoa en jaksa oikein mitään ja kaupassa käynti vei kaikki voimat.

Olo on irrallinen ja sellainen, etten tiedä kuka olen nyt tai mitä seuraavaksi hukassa. Aivot on tosi tiltissä ja voi olla toki, et oon liikaa liikkunut tai kiusannut hermostoa liikaa, en tiedä mutta nyt tarvitsen lepoa.

Tunnistin oloa jo sunnuntaina mut en kuunnellut kehon, mielen viestejä niin nyt meneekin sitten aika levätessä. Muistan kyllä joskus lukeneeni siitä, että jollain oli ollut tälläistä outoa tilaa missä olo on vaan tyhjä kuori mikään ei tunnu oikein miltään ja sitten taas toisaalta itken herkästi.

Kaikki ihmiset tuntuu vääriltä ja irrallisilta ja tää paikka missä nyt olen. En kuulu tänne mutta en tiedä minne. Sisäinen kaaos taas valloillaan, mutta kummallisella tavalla. En tajua kuka olen mitä ja minne seuraavaksi. En osaa tarttua enää mihinkään.

Näitä vaiheita tulee ja menee. Täys lepoa nyt vaan muuta en jaksa. Paria päivää vaille 9kk mittarissa ihan tajutonta miten oon täällä opettelemassa elämää itselle. Vaikeaa, mutta sielu huutaa että pakollista.

1 tykkäys
205

Tätä tää kai on,kun opettelee tuntemaan itseään. Mieli kaipaisi jotain työtä tai muuta, mut energiat tuntuu menevän ihan vaan ittensä kasassa pitämiseen. Ehkäpä pikkuhiljaa levon jälkeen löytyy taas sitä energiaa miettiä mitä tekisi seuraavaksi noiden metsä haahuilujen, joogan, meditaation ja juoksun lisäksi. Värityskirjaa värittelen välillä, mut ei se tunnu ottavan tulta alleen. Maalailen välilmä myös, mutta jotain muuta sielu kaipailee ehkä se kirkastuu ajan myötä.

Balanssi on yllättävän vaikeeta, kun asioista innostuu tuntui niin hyvältä toi juoksu kun sai dopamiinia päähänsä siitä. Nyt haluan vaan eristäytyä, levätä ja olla omissa oloissa.

1 tykkäys
206

9kk mittarissa! B-vitamiini otettu käyttöön. Tunteita tulee ja menee ja tää outo olotila aivoissa alkaa ehkä vähän rauhottua. Luin tästä enemmänkin ja juttelin vertaistuki ryhmässä ja monella oli ollut 8-12kk kohdalla vähän semmoista outoa olotilaa ilmeisesti hermosto rakenteiden muutos tilaa, joka ehkä helpottaa. Saa nähdä kun lähtee liikkeelle. Mutta täällä vielä ollaan kiitollisena jatkan matkaa :slight_smile: Hyvää äitienpäivää äidit!

10 tykkäystä
207

Onnea!

1 tykkäys
208

1000036764
10000367641920×2560 1.4 MB

Metsässä käyty hengittelemässä. Ihana ilma ulkona :heart:

8 tykkäystä
209

Onea 9kk raittiudesta ja tsemppiä jatkoon! :rose:

1 tykkäys
210

Paljon nään unia. Alkoholiin liittyen ja menneeseen aikaan. Ilmeisesti jotain käsiteltävää, mutta olo on kevyempi silti. Nyt on rauha elää ja olla ilman mitään hakua mihinkään suuntaan tai pakottamista. Vaan elelyä päivä kerrallansa ja rentous palannut elämään myrskyjen jälkeen. Tätä kannatti taas odottaa kaikki ne vaikeudet on aina näiden helppojen olotilojen arvoisia💠

2 tykkäystä
211

Kiitokset tuesta ja ksot tsempit sinnekkin :purple_heart:

212

10kk tänään täynnä!! ihan hullua ja matka vaan jatkuu. Kasvu jatkuu ja asioita tapahtuu olo on kevyt, helpottunut ja tällä tiellä on hyvä jatkaa himoja tulee ja ne myös menee. Alkava kesä teki mulle vähän sitä, että teki mieli enemmänkin mutta sit taas näin niitä varjopuolia kanssa ja tuli juteltua siitä myöskin läheisen kanssa, että mitä se oikeesti tekee ja ettei heidänkää kroppa enää kestä sitä. Saan yllättyä välillä ja uskonkin, että mulla on nyt hyvä vaikutus mun lähipiiriin ja aika näyttää mitä sitten tapahtuukaan. Tärkeintä on nyt se, että ollaan tällä tiellä ja ei ole enää mitään järjen hiventä mennä takasin päin. Näin tänään toisin ehkä huomenna, mutta kiitollisin mielin jatketaan matkaa päivä kerrallaan. Olen huomannut todella suurta kasvua sisäisesti ja vanhat asiat miten oon toiminut ei vaan toimi enää ne ei herätä mussa mitään tunteita mikä on hyvä asia. Toimin siis itsestä käsin, itseä suojellen ja ne myrkylliset tavat on vielä olemassa ja opettelen niistä ajan myötä pois. Pitkä matka tää on, mutta todella palkitseva ja uskon, että tällä tiellä löydän sen mihin mun kuuluukin mennä. Nyt vaan intuitiota seuraillen ja katotaan mitä käy. Haluan elää elämää itselle ja nyt päädyinkin viemään itseni uuteen paikkakuntaan ja tuntuu siltä, että oon palaamassa kotiin se helpottaa ja oonkin tästä vaan kertonut mun läheisille en kenellekkään kelle se ei kuulu. Kiitollinen tästä hetkestä ja päivästä. Isoa muutosta, isoja tunteita, mut silti mä vaan pysyn. :sparkling_heart:

8 tykkäystä
213

Siellähän menee todella hyvin. Onnea kymmenestä kuukaudesta! Kohta sinullakin on vuosi täynnä.
Olen itse myös kokenut alkoholin jättämisen kasvutarinana, tai nykyään se alkaa olemaan jopa vain osa tällaista kasvupyrähdystä, joka ei kuitenkaan olisi päässyt kunnolla käyntiin, jos itsensä myrkyttämistä etanolilla olisi jatkanut.
Siksi on hyvin voimaannuttavaa huomata, että loppujen lopuksi alkoholi on aika mitätön asia, kun siihen on saanut tarpeeksi hajurakoa.
Ja kerran kun siitä on eroon päässyt, niin sitä ei enää elämäänsä takaisinkaan halua.

5 tykkäystä
214

Onnittelut 10kk raittiudesta ja uusista tuulista elämässä :rose:

2 tykkäystä
215

Onnittelut 10kk :rose::blush: Hienosti siellä menee :sunglasses:

2 tykkäystä
216

Kiitos paljon tuesta ja onnitteluista ne lämmittää sydäntä :heart_decoration:

2 tykkäystä
217

Oon miettinyt viime päivinä että miks mun on niin vaikea sanoa olevani raitis tai en uskalla sanoa sitä ääneen kai? Vähän sellasta sitten kun ajattelua, et vuoden kohdalla voin sanoa olevani raitis? Toisaalta en tykkää koko sanasta se on musta vähän leimaava ja oonkin vaan sanonut ettei alkoholi sovi mulle ja monesti siitä tulee jatko kysymyksiä ja jatkan siihen, että siitä tulee paha olo ja kroppa ei kestä.

Mut kyl mä silti haluaisin sanoa olevani raitis. Esim parisuhde rintamalla se vaikuttaa isosti oon huomannut, etten oo henkisesti enää samalla tasolla, kun juovien kanssa. En siis ajattele ylimielisesti tästä vaan, että jos vaikka rupean deittailemaan niin voiko kasvaa yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole sitä kasvua tehnyt itsensä kanssa tai tutustunut itseensä kunnolla?

On toki muitakin väyliä kasvaa ja kehittää itseään, mut jotenkin kaipaisin sellaista ihmistä,joka on oikeesti ollut itsensä kanssa ja tutustunut itseensä. Koen, että siihen tavitaan yksinoloakin. Vaikea nähdä muuta ja musta mä ansaitsen ihmisen, joka on tehnyt työnsä.

Huomaan, kun selaan tinderiä niin siellä on tosissaan suurinosa ihmisiä, jotka juo tosi paljon tai hakee sitä pelastajaa itsensä ulkopuolelta ja mä oon joskus ollut se pelastaja. En oo enää. Isoa sisäistä muutosta on tapahtunut, kun vanhat asiat ei vedä eikä resenoi ollenkaan. Taidan poistaa koko sovelluksen, koska en jaksa uskoa että sieltä löytyisi ketään tulee sitten kun tulee jotain muita reittejä elämään.

Silti sitä käy katsomassa noita deittiappeja ja toivoo jotain muuta mitä sieltä oikeesti sit löytyy. Kai mä pidän itteni kans tyytyväisenä et teen jotain pariutumisen eteenkin mut ei oo kiire tässä. Toi ei oo kyllä mikään luonnollisin väylä ihmisen tutustumiseen vaan tosi väkinäinen ihmiselle joka arvostaa aitoutta ja luonnollisuutta. Ehkäpä jotain muuta.

2 tykkäystä
218

Tänään on tullut käytyä lenkillä metsässä todennäköisesti viimeistä kertaa näissä maisemissa. Monenlaisia tunteita on tullut käytyä läpi muuttoon. Ensimmäistä kertaa elämässä muutan selvinpäin kirkkailla aivoilla ja kyllähän sitä tunteet on tullut lujaa, mut jotenkin oon muuttunut ja nyt ne on helppo hyväksyä. On tullut surua, epävarmuutta, haikeutta, iloa, helpotusta ja tunnettakin, että oon valinnut väärin tai teen väärin ja toisinaan ajatellut etten haluakkaan tätä. Ymmärrän, että nämä kaikki pohjautuu pelkoon ja kaikki tää on inhimmillistä mitä käyn läpi. Tuntematon on pelottavaa ja aivot usein torjuu asioita jotka on pelottavia vaikka sisimmissään tietää, että tää olis oikein.

Oon pelännyt, että tää tulee liian äkkiä tai valitsin väärin tai muuta, mutta todellisuudessa en voi valita mitään väärin. Ne kaikki on polkuja ja oon kiitollinen joka ikisestä aikaisemmasta muutoksesta, ihmisestä mitä oon kohdannut, koska ne kaikki on tuoneet mut tähän pisteeseen missä nyt tällä hetkellä oon tätä kirjottamassa. Kiitollisuus valtaa mut tässä asiassa vaikkei tää helppoa ole ollutkaan tää on välttämätöntä ja tuntuu sellaiselta helpotukselta, et pääsen eteenpäin.

Asunto ei ole sellainen mitä aiemmin olisin toivonut tai muuta, mutta jokin siinä mua veti ja uskon sen olevan seuraava polku joka tähän kasvamisen tielle kuuluu. Lohduttavaa tietää, et kaikki kokemukset kuuluu mulle ja mä en voi valita mitään väärin.

Haluja on monenlaisia mut mitä mä oikeasti tarviin niin kuulen ne nyt. Tuntuu helpottavalta, että pääsen vaihtamaan ympäristöä musta on tuntunut jo pidemmän aikaa, etten kasva täällä enää ja koko paikkakunta on alkanut tuntumaan todella vieraalta. Nyt tuntuu siltä, että oon palaamassa kotiin. Opn asunut tässä asunnossa pisimpään koko elämäni aikana ennen oon muuttanut ja juossut karkuun olotiloja, eroja, ihmisiä, muistoja ja kaikki ne on olleet tarpeellisia. Nyt en juokse enää nyt hakeudun sinne missä mulla on oikeasti hyvä ja turvallinen olla.

En tiedä missä olen 5 vuoden päästä ja tuntuu helpottavalta ettei tarviikkaan tietää. Paitsi sen verran tiedän että nyt mä olen oikeessa suunnassa kaikki asiat on musta käsin lähteäviä ja suojelen itseäni valitsemalla asioita, jotka oikeesti on mulle terveitä ja hyvää tekeviä. Elämän ei kuulu olla vaikeaa vaan rauhallista, suht helppoa ja turvallista. Opettelen asioita koko elämän ajan ja mihinkään ei oo kiire enää. Outoa myöntää ääneen se etten tällä hetkellä pidä parisuhdetta tai muuta ykkösasiana niinkun ennen on ollut. Nyt tärkeintä mulle on oma hyvinvointi, turva ja kaikki mitä oon hakenut itseni ulkopuolelta sitä tiedostamatta on ollut mun sisällä. Siihen ei tarvita mitään ulkopuolista apu kirjaa yms vaan istumista itteni kanssa.

Tottakai mä kaipaan ja tarvitsenkin rakkautta, mut se näyttäytyy mun elämässä eri tavalla ja pariutumisen aika on myöhemmin opettelen hyväksymään sitä asiaa nyt. Outo matka tämä raittius, mutta niin oikea ja palkitseva. En vaihtaisi tätä mihinkään mistään hinnasta.

6 tykkäystä
219

Nyt oon ollut viikon uusissa maisemissa. Oon joka päivä käynyt kävelyllä kattelemassa paikkoja ja jostain syystä sain kuningas idean ja menin tekemään lihaskunto treenin minkä tiedän vetävän mun hermoston jumiin ja nyt se on sitten viimeset 3 päivää ollut pata aivan jumissa. Unohdan usein, kun on isoja muutoksia meneillään niin kroppaa ei saa kuormittaa liikaa ja sit menee kaikki plörinäks. Nyt oon ollut aivan kuollut, väsyttänyt ihan älyttömästi ja aivot aivan tiltissä. Keskittyminen on tosi vaikeeta yms ja sithän väsyneenä tunteet tulee ja lujaa ja oon mennyt kyllä aivan niiden mukana nyt.

Oon itkenyt viimeset 3 päivää ja täytyy todeta et on tää vaikeeta. Juomis himoja tuli pitkästä aikaa tänään todella voimakkaana ja kyseenalaistin ja jopa haaveilin juomisesta. Ihan kun aivot olis palannut alkumetreille alku viikoille ja se on kyllä ollut todella perseestä. Jokseenkin vituttaa, että tein muuton nyt kun alkoi vihdoin olemaan tasaisempi vaihe ja tuntuu siltä, että tein jotain väärin vaikka todennäköisesti tää on vaan epämukavuutta, sopeutumista. En tiedä laukasko tää muutto nyt jotain traumaa vai mitä, mutta olo on ollut todella paska.

Tiedän, että aikaa tarviin ja jostain syystä se että muutin oli oikea teko vaikkei nyt siltä todellakaan tunnu. Tarviin nyt lepoa ja hermoston rauhottamista. Meditoin eilen ja tänään ja olisin voinut jäädä niihin tiloihin koko päiväksi hermosto on tosi väsynyt. Ensimmäinen muutto selvällä päällä ja rankkaa on en ihan tälläistä ajatellutkaan että voisi olla.

Aikaisempi asunto oli mulla ensimmäinen pitkäaikaisin ja oon muuttunut niin, etten halua enää mitään muutoksia vaan tasasuutta, mutta eihän se niin mene kun elämä muuttuu kokoajan. Nyt on tulossa vielä läheisen muutto ja lapsuuden kodin lähteminen. Voimat on lopussa. Toivottavasti tää vaihe helpottais pian. Vaikea vaihe.

4 tykkäystä
220

Hassua, kun ennen oon vaan pomppinut ja tehnyt muutoksia jatkuvasti ja ne on vissiin olleet mulle semmosia mitkä on vetänyt mun hermoston joka kerta ympäri ja siksi oon voinutkin niin huonosti. Oon huomannut tässä raittiina kun joku muutos tulee niin mulla menee hetki ennen kun hellittää otteen ja sit väsähtää kunnolla ja purkautuu kaikki. Sama oli kun koulu loppui ja jäi vähän tyhjän päälle niin meni varmaan kuukausi ennen kun päästin jotenkin irti ja pois siitä suoritus moodista. Ei ihmekkään etten ole jaksanut ennen.

Mitenhän oppis yhdistämään työn ja elämän herkän hermoston ympärille? Ilmeisesti neuroepätyypillisyydestä johtuvaa tää kuormitus herkkyys ja tietty, kun oon ollut aiemmin jo monta kertaa uupunut niin se näkyy tällä tavalla. Tuntuu ihan mahdottomalta joku normi työ joskus tulevaisuudessa, kun normaali elämäkin rasittaa jo ihan kohtuuttomasti. Jotenkin oon tän vuoden sisällä ymmärtänyt etten oikeasti meinaa jaksaa mitään ja oon uuvuttanut itteni sillä että oon yrittänyt aina pyrkiä samaan kun muut, vaikken oikeesti oo koskaan pystynytkään siihen. Se on uuvuttavaa.

Nyt sitä maskia ei ole ja tarviin päivän aikana aika paljon taukoja ja en voi kuvitellakkaan mitään kuntosali treeniä nyt. Täytyy jatkaa kävelyä, joogaa ja kaikkea mitä voi tehdä oman kehon painolla. Muutokset vie aikaa ja täytyy vaan luottaa, että tääkin muutos oli tarpeen vaikkei nyt siltä tällä hetkellä tunnu.

2 tykkäystä
221

11kk tuli hiljattain täyteen. Innostuksen ja pelon sekasia tunteita. Hiukan turvattomuutta ja aikaa on paljon. Mitähän seuraavaksi? Ehkäpä mä keksin sen. Hetki kerrallaan. Jännittää kuinka lähellä oon vuotta selvinpäin tuntuu oudolta ja ihan käsittämättömältä miten oon tässä alkoholi käynyt mielessä, kun on ollut paljon kaikkea uutta ja ympäristön vaihtoa, mutta sitte ku miettii juomista ni oksennus meinaa lentää.

Hyvä niin näyttäisi tällä hetkellä siltä, että takaspäin ei tartte kääntyä tai ei edes pysty, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Jostain syystä oon tänne tullut kirjottelemaan eli jonkin sortin ongelma on alunperin. En halua juoda yhtä koskaan en vaan halua haluan vetää niin paljon, kunnes taju lähtee. En mä nauti sillon ihmisten seurasta vaan alkoholin ja se on loppujen lopuks aika yksinäinen ja surullinen polku vaikka nyt yksin olisikin. En tällä hetkellä tiedä kumpi on parempi, mutta aika sen näyttää.

5 tykkäystä
222

Kävin eilen uimassa ja vesi oli sen verran kirkasta, että näin ahvenia siinä uiskentelemassa mä innostuin ihan tajuttoman paljon ja tuli vähän jälkijunassa pieni hävetys kun olin niin tajuttoman innoissani kaloista :smiley: Kaverit nauroi vieressä ja ihmettelee usein ääneen miten saan niin kovia kiksejä tommosista asioista. Mä voisin olla vaan koko päivän ihmettelemäsä kaloja tai istua rannalla ei olis kiire mmihinkään tykkään sellaisesta ajanvietosta et ihmettelen vaan meininkiä. Puhelimen käyttö, ohjelmien kattominen on alkanut osittain ärsyttää, mut en oikein osaa lähteä tekemäänkään asioita, kun moneen paikkaan tarvii auton, tai rahaa. Mietin kyllä, että voisin pyöräillä rannalle joku päivä sinne on vaan aika pitkä matka niin täytyy varautua eväiden kera.

Muutaman kerran olen käynyt liikkumassa, mut jostain syystä semmonen hiki liikunta verottaa mun olotilaa paljon toki mielessä, kun on paljon kaikkea niin ryytyy ihan siitäkin jo. Mun lapsuuden kotia myydään nyt ja vasta muutin uuteen paikkakuntaan niin opettelua on jo tarpeeksi. Mennyt pitkäaika, että on ymmärtänyt etten voi kuormittaa itteäni fyysisesti, jos henkisellä tasolla on meneillään enemmän. Tarviin nykyään semmosta pehmeetä liikkumista ja rauhaa. Meditaatio maadoittaa ja rauhottaa ja olen nykyään todella läsnäoleva, tiedostava ja näenkin maailman eri tavalla.

Aina mä oon innostunut asioista ja tykännyt ihmetellä sellaisia asioita, joita moni ajattelee perusasioina ja se on tosi iso rikkaus ja nykyään se tyydyttää mua ihan eri tavallakin. Oon aika rauhallinen mikä sekin on perusluonteessa oleva asia, mutta eri tavalla. Kaikki on jo erilaista mä oon muuttunut, toimin eri tavalla aikaisemmat tavat ei tuota mitään oloa. Tää on sitä kasvun tietä kai ja on kyllä jännittävää minne sitä kulkeutuu nyt.

Ehkä mä keksin tässä mikä auttaisi mua luomaan sellaista elämää mikä tuntuu hyvältä. En jaksais olla sisällä kotona ollenkaan vaan haluan kyllä joskus vielä maalle en yksin, jonkun kanssa ja luoda sitä elämää mitä tarviin. En halusta käsin vaan tarpeesta mikä tekee mulle hyvää. Askel kerrallaan

6 tykkäystä