Kyllästynyt

[metsänpeitto1]

@Kiu8

Mulla on yks kaveri joka on ollut 3 vuotta raittiina, mutta hänellä on mennyt se niin että on vaan raittiina ja on täyttänyt kalenterinsa niin, ettei pysty edes ajattelemaan välissä

@Kiu8

Tossa huomaa sen, että raittiina voi olla mut jos ei istu tunteidensa kanssa kohtaa itseä, niin ei sitä kasvuakaan tapahdu.

Näinhän se on. Ihminen voi paeta itseään monilla tavoilla ja siirtyä riippuvuudesta toiseen, jottei tarvitse kohdata itseään. Yllättävän monelle on liki mahdotonta viettää aikaa yksin ja rauhassa, ilman älylaitteita tai muuta viihdykettä. Kuitenkin suhde omaan itseen ja tunteisiin on se tärkein ihmissuhde.

@Kiu8

Onneksi tosiaan tätä kasvua tapahtuu koko elämän ajan ja nyt ku miettii 5 vuotta taaksepäin aikaa niin sitä on tapahtunut ihan järkyttävän paljon ja yhdeltä ystävältä tästä oon ihan kuullutkin että oon kasvanut henkisesti älyttömän paljon!

Kasvu ja kehittyminen pääsee oikeastaan vasta raittiina kunnolla käyntiin ja moni huomaa isoja muutoksia sisäisessä maailmassaan. Kuulostaa, että olet tosi hyvässä vaiheessa itsesi kanssa. Vaikeatkaan kokemukset eivät välttämättä “pilaa” elämää. Kun omaa polkuani mietin nyt viisikymppisenä, näen, että moni hankala kohta on kasvattanut varsin tarpeellisiakin ominaisuuksia ja kasvattanut resilienssiä.

Muutto voi tosiaan olla uhka tai mahdollisuus, kuten Teme70 kirjoitti.
Uskon että löydät sisältäsi oikean vastauksen. Kai ne vaihtoehdot ovat muutto, jääminen tai muuttojärjestelyjen lykkääminen vaikka siihen 1v raittiuteen.

Mukavaa päivää!

[Kiu8]

Kiitos vastauksista! Mietintää vielä toistaiseksi. Ens viikolla olisi asunto näyttö, mutta katson mitä teen sen suhteen. Se ei nyt tunnu ihan järkevältäkään vaihtoehdolta tässä kohdin. Tänään mittarissa pärähti 8kk selvänä oloa! En oo näin pitkää pätkää koskaan ollutkaan selvänä ja kyllähän tämä useimmmiten oudolta vielä tuntuu. Uuden elämän opettelua vielä ja varmasti pitkään. Baby steps ja ei tiedä ikinä mitä seuraavana päivänä tapahtuu, että kyllä se elämä osaa yllättääkkin vaikka nyt tuntunut monena päivänä että olis jossain seisakkeella odottelemassa junaa.

Kieltämättä tämä 7-8kk väli on ollut mulle raittiuden saralla ehkäpä jopa vaikein. Olihan se pää sekasin aikalailla siinä 3-4kk kohdillakin, mut nyt jotenkin oli semmosta isompaa ilmeisesti työstää sitä irtipäästöä vanhasta minästä tai ehkä oon jo päästänytkin, mut sit ei oikein pää sitä taida ymmärtää. Väsynyt oon ollut ja sit asioiden hoitaminen tuntuu raskaalta. Tietty tää kotoilukin alkaa vähän tuntumaan liikaa, että kaipaa kyllä jotain uutta sisältöäkin elämään.

Paljon kaikkea uutta itsessä. En oo sama ihminen, joka tän matkan alotti ja jotenkin tunnistan tän tyypin ja sitten taas en. On tosi seesteistä, tasaista ja se hämmentää. Rupesin tossa muutama päivä taaksepäin juttelemaan yhden miehen kanssa deittisovelluksesta ja tässäkin huomaan isoa kasvua. Hän tuntuu tosi turvalliselta, rauhalliselta ja semmonen hyvä olo nousee hänen kanssaan jutustella. Toki ei voi vielä mitään tietää, kun ei ole nähnyt toista et kiinnostaako sit toinen kuitenkaan.

En olis valinnut tätä miestä 5 vuotta taaksepäin. Todennäköisesti olisin näkenyt hänet tylsänä ja puuduttavana. Nyt asiat on toisin näen sitä rauhaa, tasapainoa ja turvaa. Oon aika trauma edellä mennyt parisuhteissa aina ja ne on edennyt todella nopeaan tahtiin ja oikeasti olisin tarvinnut sellaista todella hidasta tutustumista. Se on normaalia. Soiteltiin tossa pari päivää sitten ja tuli hyvä olo siitä. On mennyt aika pitkä aika, että oon ymmärtänyt tämänkin, että jos asiat nostattaa mussa ylikierroksia tai ahdistusta ne on usein trauma pohjasia. Sit taas jos joku herättää semmosta hyvää oloa, lämpöä ja sisäistä rauhaa se on hyvä asia mulle.

Aika pihalla sitä on ollut ittensä kanssa. Mennyt niin pelkkien impulsien perässä. En tiedä mitä tästä tyypistä tuleeko asia etenemään mihinkään, mutta ulkokuori ei enää kiinnosta niinkän vaan mitä siellä pään sisällä tapahtuu. Tää mies tosin kertoi käyttävänsä alkoholia ja kerroin itse etten käytä ja jatkan tiellä tällä se oli hälle ok ja myös kerroin selkeästi sen, etten aio sellaista ihmistä elämääni päästää, joka juo todella usein.

Saapi nähdä. Monet aina piilottelee tota alkoholin käyttöä ja saattaa mennäkkin sitten enemmänkin sitä varsinkin miesten kohdalla olen huomannut usein tän että sanotetaan, ettei sitä alkoa menisi, mutta sitten kuitenkin vedetään joka viikonloppu. Seuraillen ja katsellen tällä kertaa.

Pohjaton yksinäisyys on poistunut ja jotenkin ei ole sellaista isompaa tarvetta toiseen ihmiseen nyt, mutta saa tulla jos on tullakseen katsellaan miten käypi. Ekaa kertaa muuten viime vuonna koin työpaikassa sellaista rauhallista, seesteistä oloa. En oo missään tuntenut sellaista eli ei mun ala valinta nyt sit ihan pieleen ollutkaan. Töitä tosin on vaikeampi vain löytää, mutta nyt on helpompi kuunnellakkin itseään, kun ymmärtää mitkä merkit on sellaisia joita pitää nyt seurata

[Metsanpoika]

Paljon Onnea 8 raittiuskuukauden rajapyykin saavuttamisesta @Kiu8 se on hieno saavutus!
Itse olen täällä puolimatkassa tulossa

Tunnistan omalla raittiustaipaleella samaa epäjohdonmukaisuutta…luulin, että raittius helpottuisi koko ajan. Ei, se menee aaltoilevasti ja välillä sahalaitaisesti ylös ja alas. . Minulla on mennyt tässä 3 ja 4 kk välillä vähän nihkeästi. Varsinaisesti ei ole ollut juomishaluja eikä -mielitekoja, mutta elämä ylipäätään on tuntunut tasapaksulta ja tylsähköltä, ilman varsinaista syytä. Se on tietysti hiukan riski, ainakin pidän itseäni silmällä, että en hairahdu kuvittelemaan, että viina tarjoaa minulle kaivattuja sirkushuveja.

[metsänpeitto1]

Onnea 8kk raittiudesta!

Varmaan aika monella olo hiukan sahaa ylös-alas, ja se kuuluu asiaan.
Kyllähän sahaava käyrä on pitemmällä aikavälillä useimmiten kuitenkin nouseva.

Mukavaa päivää!

[Metsanpoika]

Hyvä tarkennus nimenomaan alhaalta ylöspäin kipuava, sahaava, hyvänolon käyrä

[Teme70]

Paljon onnea 8kk merkkipaalusta! Se on jo pitkä matka.

Tunnistan hyvin tuon valtavan muutoksen ja vanhasta irtipäästämisen. Itse olen kuitenkin yrittänyt ajatella niin, että ei tämä ihan uutta elämää ole. Koin päihteettömyyttä lähes 17 ensimmäistä ikävuotta, joten kyllä se elämäniloa pursuava lapsenmieli siellä jossain on. Sitä olen yrittänyt kaivaa esiin.

[Lukkis]

Onnittelut kuljetusta matkasta <3 Samaistun moniin kohtiin, kun kerrot tuosta uudesta ihmisestä.
On helppo palata siihen tuttuun kaaokseen, ja olen iloinen puolestasi kun tunnistat näitä muutoksia itsessäsi - se on varmasti vaatinut paljon. Kaikkea hyvää ja hurjasti tsemppiä!

[Kiu8]

Kiitos paljon onnitteluista! Menikin viikonloppu aika väsymys energioissa ja aika sekavalla päälläkin. Taitaa olla liikaa tässä vaiheessa tutustuminen uuteen ihmiseen ja en oo ennen ymmärtänytkään kuinka paljon tuollainen voi viedäkkin energiaa! Oon ollut todella poikki ja nyt täytyykin taas vaihteeks suunnitella asioita uusiksi jaksamisen kanssa. Vaikka monesta saattaa tuntua pieneltä joku joka päiväinen kävely lenkki, niin mulle se on tässä kohtaa ollut jo liikaa. En osaa oikein rytmittää päivää tai se on tosi vaikeeta, kun ei ole töissä niin sitten pitää ite kehitellä se rytmi ja mulla se on mennyt nyt miten sattuu.

Usein oon aamusin lähtenyt kävelylle ja nyt monena päivänä peräkkäin oon vetänyt todella pitkää lenkkiä ja eilen sitten sain lenkin päätteeksi kovan päänsäryn. Huomaan nyt, että äänet sattuu päähän taas tosi lujaa ja valo ärsyttää yms, niin nää on näitä uupumisen merkkejä. Pitkään luulin, että saan uuvutettua itseni vaan työllä mut näköjään ihan ilmankin sitä onnistuu. Kun on neuroepätyypillinen, hermosto ja kehokin on aika herkkiä reagoimaan eri asioihin. Kuten joku puhelu, läheisten tapaaminen, soittelu yms sosiaaliset tilanteet vie multa tosi isosti energiaa ja sit pitäis aina muistaa palauttaa sen jälkeen.

Tarviin ihan järkyn paljon yksinoloa, että jaksan. Nyt en taas meinaa jaksaa ja huomaan, että oon toistanut samaa kaavaa aika usein. Mä etsin kokoajan etsin parisuhdetta, etsin työpaikkaa, etsin asuntoa ja ilmeisesti oon keskittänyt kaiken energian tähän niin semmonen rentous ja elämän eläminen on vaan jäänyt. Joskus muinoin oon menny elämän flown mukana, mutta näköjään en enää hetkeen olekkaan mennyt.

Huomasin eilen, kun oli suunnitteilla mennä vielä lenkin jälkeen äänestämään, kauppaan yms, niin ei se sitten onnistunutkaan. Oon ihan puhki. Oon alkanut suorittamaan asioita liikaa taas. Eilen olin vihainen siitä, että miten mä oon kokoajan näin saatanan väsynyt. Miks mä väsyn kaikesta nykyään, mutta en mä voi olla itelleni vihanen. Mä en valinnut syntyä tähän kehoon ja mun pitää opetella elämään sen kanssa.

Hermosto on tosi kuormittunut ja väsähtänyt. Pää rullaa liikaa ja jotenkin on todella outo olo. En ymmärrä missä meen ja tää on tosi kummallista kaikinpuolin en osaa oikein kuvailla tätä olotilaa mitä tää on. Oon pysäkillä ja kattelen maailman menoa, mut mä en osaa nyt liikkua. Mä en oikein tiedä miten elää tätä elämää tällä hetkellä. Pää on ilmeisesti ihmeissään, koska viime vuonna ryyppäsin 7,5kk kohdalla ja nyt en sitä tehnyt niin se taas kattelee että mitä tapahtuu.

Huomaan, etten jaksa vastata viesteihin ja kaikki vie energiaa nyt tosi reippaalla kädellä. Onneksi tänään aamulla tein vaan 10min joogan ja 10min meditaation. Siitä sain lempeyttä ja rauhaa kehoon. Oon tosi ärtynyt ja vittuuntunut ihmisiin se kertoo kans hermoston ylikuormitus tilasta. Oon kuormittunut itteeni, omiin toimintatapoihin ja haluan vaan olla. Ja nyt mä annan itelleni sen. Käyn kaupassa ja en tee mitään loppu päivänä paitsi sitten olin osallistunut johonkin asumiskokeilu juttuun, josta on teams illalla ja mietin siinäkin, et mihin mä oon itteni laittanut, mut keräilen energiaa nyt siihen osallistumiseen. Samaan aikaan ahdistaa ja sit innostaa. Haluan sen kuitenkin kuunnella kun se kuulosti mielenkiintoselta vaikka se jännittääkin ja varmasti vie multa taas lisää energiaa niin siltikin. Jotenkin sairas olo kaikinpuolin ollut nyt. Täytyy vähän seurailla tätä olotilaa miks väsähtelen päivän aikana näin paljon. Tänään pitää vielä laittaa sille miehellekkin viestiä, etten aio jatkaa tutustumista. Tuli siinäkin sit niin paljon kaikkea etten vaan jaksa.

[Bacchus-X]

Onnea @Kiu8! Hieno saavutus!

[Kiu8]

Eilen touhusin omia ja hain taas liikaa elämässä suuntaa. Havahduin taas tähän, et oon alkanut suorittaa elämää. Tää on ehkä sellainen haitallinen toiminta malli mitä oon pyörittänyt melkeinpä aina elämässä. Eli haen aina jotain luulin, et tää oli jäänyt jo mut ei näköjään ollutkaan. Tahti taas kiristyi ja turhautuminen on ollut ihan äärettömän isoa. Nyt ku oon työtön niin on hakenut jatkuvasti töitä. Istunut monta tuntia koneen äärellä pyörittänyt pyörittänyt hakenut googlettanut välimatkat ja kaikki. Sit seuraava juttu oon jatkuvasti hakenut asuntoa, kirjotellut, kattonut ympäristöä ja jossain vaiheessa aloin hakemaan kaikkea mikä ei edes tunnu hyvältä mitä helvettiä vois vaan kysyä? Sit vielä toi parisuhde homma. Oon luullut, etten hae enää sitäkään mutta siellä deittiapissa mä roikuin, tutustuin ihmiseen ja totesin taas samalla vanhalla paskalla kaavalla, että eihän tässä ole mitään järkeä?? ja jumankauta tää on raskasta! En edes oo tajunnut että tää mun yli aikaansaava suoritus luonne näkyy tälläkin tavalla ja niin sokea oon tälle toiminnalle ollut.

Tää jatkuva hakeminen on alkanut syömään mua ihan kunnolla. OIkein ihailen sellaisia ihmisiä, jotka osaa antaa asioiden vaan olla. Mulla se on selkeästi tämmönen harjottelun kohde. Oon monta päivää ihmetellyt miks mun hermosto on kuormittunut kun en oo omasta mielestä tehnyt yhtään mitään ja eilen tulikin sit stoppi. Olin taas touhunut aamusta asti enkä rauhottunut päivän aikana kertaakaan, tehnyt pilatesta vaikka tiesin jo että mieli on varotellut omasta olotilasta pitkään. Unohdan aina tän saman, et jos hermosto on ylivirttynyt, niin mä en voi tehdä raskasta liikuntaa tai muuta sellaista joka rasittaa sitä entisestään, että mieli, ajatukset, keho, tunteet kaikki on yhteydessä! Eilen kun pyöräilin metsälenkiltä kotiin, niin ylämäen jälkeen jouduin pysähtymään. Mun sydämen rytmit meni sekaisin ja pumppu hakkas ihan älyttömän lujaa ja happi meni tiukille.

Näitä on ollut mulla aiemminkin ja joka kerta mä oon tehnyt liikaa. Joko mielellä tai keholla tai hyvässä lykyssä molemmilla. Meni todella pitkä aika kun mun keho rauhottui ja uskalsin hypätä pyörän selkään. Pelkäsin, että tajuu lähtee. Se on mun kehon iso merkki et nyt on aika rauhottua ja jos et rauhotu, niin sehän pistää sen rauhottumaan!

Oudointa tässä on se, että oon tainnut tottua uupumiseen. En huomannut tätä taas ollenkaan vaikka merkkejä on ollut, mutta kehossa ne ei ole niinkään tuntuneet. Hyvä muistutus taas, ettei elämää vaan voi suorittaa, että pitäis elääkkin välissä. MUTTA MITEN? se selviää sitte tässä ajanmyötä. Ihan normi kodin askareetkin voi olla jo tarpeeksi päivälle. Nyt sovin itseni kanssa kiellon työpaikkojen, asuntojen tai minkään asian metsästykseen.

Tänään oon tehnyt vain kotijuttuja ja makoilin ihan keskellä päivää. Ennen tein sitä enemmän nyt se on vaan unohtunut taasen. En nukkunut oikein viime yönä heräilin todella monta kertaa. Mikä ihme kiire on saada kaikki elämän osa-alueet kerralla kuntoon? Raittius kyllä pistää kaikki niin raa-asti välillä nenän eteen, että se syö kyllä olotilaa.

Aiemmin oon ollut niin alkoholin turruttama ja se on ollut mulla semmonen minkä avulla oon jaksanut elämän isot muutokset, työpaikat, harkat, asunnot. Nyt oon ensimmäistä kertaa elämässäni asunut näin pitkään yhdessä asunnossa. Sekin on tosi kummallista. Pää on tosi ihmeissään ollut viime päivät.

Kaverikin tokas mulle tossa, että onhan tossa jo itessään hirveen isoa muutosta yksinäänkin jo, et on raittiina siihen päälle tunteiden opettelu ja sietäminen ja sit vielä erityisherkkyys, neurotyypillisyys. AIKA PALJON JO!

Niin ehkä tää riittää tälle vuodelle jo. Katotaan sitten ens vuonna mitä seuraavaksi. Nyt on niin VÄSYNYT! Kevätkin väsyttää ihan hirveästi vaikka tosi ihana onkin. Muuttoa mä en nyt jaksa. tai ihmisiä, itteäni tai yhtään mitään.

[Wannabe_Feenix]

Kyllätyminen on ainakin itselleni se pahin vaihtoehto. Ja uskon etten todellakaan ole ainoa… sitä painaa duunia hulluna ja täyttää elämän kaikella, pienelläkin mielenkiintoselka touhulla. Mutta silti se kyllästyneisyys siihen rauhaan ja tasaseen, vaikkakin jo nyt ihan onnelliseen elämään päåsee hiipimään… addikti kaipaa dopamiini rushia. Aina ja iänikuisesti. Olen oppinut jotenkin antamaan itselleni anteeksi aika ajoittain tapahtuvia ratkahduksia. Ei ne jatku piykään, mutta vituttaahan se ihan saatanasti ettei ole kykyä jumalauta aikuisena ihmisenä kuivilla! On kuin joku perkele valtais mut ja mä oon vasn kyytipoikana kun jo mennään… ja samalla tavalla menmään kuin te… päätyyn asti, omat rahat ja usein muidenkin rahat käytettynä. Milloin mistäkin maasta itseään keräilevänä. Ja ei muuta kuin uusi kuiva kausi, kunnes tylsyys taas jostain hiipii päälle… tätä tää nyt sitten on, loputon taisto omia halujaan vastaan.

[metsänpeitto1]

Ihmisen luolamiehen aivoja ei ole tarkoitettu loputtomaan vaihtoehtojen ja valintojen tulvaan. Juntturaan ne siitä menee.
Google ja netti ylipäätään ovat helvetinkone; vaihtoehdot ei lopu ikinä.

Asuntojen etsintä on uuvuttanut minutkin usein ja viimeksk nyt tuo auton etsintä ja eri vaihtoehtojen vertailu.

@Kiu8

Mikä ihme kiire on saada kaikki elämän osa-alueet kerralla kuntoon

Helpostihan sellainen olo iskee ja pahimmillaan kiire ja hosuminen uuvuttaa ja altistaa retkahdukselle.
Eihän todellisuudessa mitään kiirettä ole. Voi olla että hitaamnallla tahdilla pääkin pysyy paremmin muutoksessa mukana.

Raittiina vaan, päivä kerrallaan.
Rauhallista pääsiäistä!

[Kiu8]

No ei tosiaan oo. Muutenkin eletään ihan ihme maailmassa nykyään, kun pitäis olla kokoajan saatavilla. Nyt en oo muutamaan päivään kattonut mitään tai tehnyt mitään niin olotila on tänään ollut pitkästä aikaa rauhallinen ja jaksoin käydä ulkona jopa 2 kertaa! aamulla sain jonkun virtapiikin ja lähdin sateeseen juoksemaan/kävelemään. En ole siis juossut pitkään aikaan niin siinäkin vähän rauhaksiin pitää lähteä uusiks. Ehkä se olis semmonen uus juttu mitä kaipaan nyt. Jotain kova temposempaa liikuntaa. Oon vaan aiemmin aina tehnyt heti aamusta kaikki ja maannut loppu päivän koomassa väsyneenä kun ei jaksa enää mitään. Tänään vasta taas muistin, et mitä jos pilkkoisin asioita päivän mittaan, että jäisi vähän energiaa muuhunkin. Tää rytmitys on ollut yllättävän vaikeeta kun ei ole mitään ulkopuolista pakotetta miten tehdä asioita Oon kyllä aamu liikkuja selkeesti. Jos en aamulla lähde ulos niin tuskin sit koko päivänäkään.

Tein myös piiitkän meditaation ja joogan. Kunnioitin nyt sitä kropan omaa luontaista rytmiä eli otin päivällä lepoa. Ei mitään netflixin kattomis lepoa vaan ihan meditaation kautta että pääkin oikeesti lepää kesken päivän. Se on unohtunut. Joskus mulla oli sellanen rytmi et tein joogaa ja kävin aamulenkin ja päivällä otin lepohetken yleensä sen meditaation. Mulla on kaikki nää jäänyt taka alalle ja oon keskittynyt kaikkeen negatiiviseen paskaan viime aikoina.

No mutta toisaalta noi paskatilat pitää kulkea. Viha on mulla ollut kehossa pitkään ja se haluaa nyt ulos. Toissapäivänä huusin ku hyeena tyynyyn ja itkin pitkään. Sen jälkeen tanssin ja tein kasvo hoitoja ja ohjasin olotilaa mukavempaan. Se auttoi tota pitää sallia itselle paljon enemmän jatkossa. Nyt on kehossa kivan kepeä ja helppo olo. Tällä haluan mennä enkä nyt kattele hetkeen yhtään mitään juttuja.

Tänään on mun 3 päivä ilman kahvia, jonka lopetin. Sain siitä ilmeisesti niitä sydämen tykytyksiä ja nyt ku miettii niin niitä on ollut melkein joka kerta kun olen sitä juonut. Ihmetellyt miksi läähätän ja koko keho tuntuu stressissä olevan ja ahdistusta ollut ihan hirveästi viime aikoina. Nyt tänään olo on tosi virkeä se kahvi on alkanut väsyttämään ihan älyttömän paljon ja ei oo tehnyt yllättäen mielikään sitä, kun on ymmärtänyt kuinka paha olo siitä tulee.

Mietin taas facebookin poistoa. Jotenkin mun pää on nykyään tosi yliherkkä kaikelle läräämiselle ei oikein jaksa ihmeemmin sitä. Tiedän, että tää kirjoittaminen tekee hyvää mutta välillä pakko pitää taukoa tästäkin. Olla vaan istua ittensä kanssa alas ja pohtia omia asioita elämä on kuitenkin aika hyvällä tolalla nyt ja moni asia on muuttunut.