Joo en itsekään halunnut olla mitenkään tyly tai loukata. Suhtaudut asiaan älyttömän hyvin ja olet selvästi kovan luonteen omaava. Itse en yrityksenä päästäisi kaltaistasi velkajärjestelyyn, jos sinusta saadaan rahaa irti vielä pitkään, mutta kannattaa kaikki yrittää mikä on mahdollista.
Kokeilla kannattaa aina. Tuomarilla on suuri valta tässä. Vaikka kaikki velkojat vastustaisivat, tuomari voi hyväksyä velkajärjestelyyn pääsyn.
Minnien tapauksessa on kysymys paljon siitäkin miten paljon painoa pannaan pelaamisen kautta hävityille rahoille ja miten paljon ansiotoiminnan kautta tulleille tappiolle. Voi olla että Minniellä on näyttää ettei työstä saadut rahat riittäneet kulujen maksuun ja velkakierre tuli sitä kautta se voi olla hyvinkin velkajärjestelyä puoltava seikka. En tietysti tiedä tästä tapauksesta mitään mutta olen käsittänyt että yritys toiminnan, toiminimen kautta velkaantumisessa velkajärjetelyyn ei ole niin vaikeaa päästä. Hienoa Minnie kun pystyt ajattelemaan positiivisesti, silloin pystyt myös hoitamaan asiaa parhaiten!
Näin se tahtoo mennä päivästä toiseen 
No maailmanloppua ei ole näköpiirissä niin ei nuo päivät kesken lopu 
Laitoit myös että olet koittanut rustailla paperille ajatuksia kertomisesta, hyvältä kuulostaa. Itsekkin kirjoittelin jo jonkin aikaa sitten kirjettä jossa oli tarkoitus koko vyyhti avata ja kertoa mutta eihän sitä saanut oikein kunnolla jäsenneltyä/kirjoitettua joten se lepäilee nyt tuolla levynkulmalla ja tuskin sitä tapaa ainakaan itse käytän.
Miten menee Minniellä? Viikonloppu ja synkät kelit masensi taas omaa mieltä mutta toivottavasti siellä paremmalla mielellä ollaan 
Toivottavasti en masennus sua kehveli enempää kertomalla aika vaikeasta viikonlopusta. Vaikein tähän mennessä. Tosiaan sain ensimmäisen haasteen, mutta senhän tänne jo kirjoitin. Palautin sen, joten homma lähtee pyörimään. Sain myös ensimmäisen maksuhäiriömerkinnän, se on ollut kaikkinensa kova pala. Melkein kaikki luottoyhtiöt ovat automaattisesti tarkistaneet luottotietoni tämän päivän aikana, tai ainakin todella monet. Ilmeisesti tämä siis toimii automaattisesti nykyään, sillä monet ajat olivat tältä illalta. Kaiken kruununa siellä oli joukossa myös työpaikkani käyttämä luottokorttiyhtiö. Minulla ei ole sinne muita luottoja. Jos kortti irtisanotaan, niin kuin varamasti käy, tulee asiasta varmasti tieto myös työpaikalleni. Ahdistuksen määrä on suuri, äärimmäisen suuri. Matkustus kuuluu työnkuvaani, ilman luottokorttia se ei ole helppoa, ehkä mahdotonta. Saatan oikeasti saada kenkää, jos YT:t koittaa. Olenhan epäluotettava myös heidän silmissä, enkä kestä sitä häpeää, jos joku työpaikallani tietää. Menetän myös uskottavuuteni, vaikka en ole suoranaisesti yhteydessä yrityksen raha-asioihin. Hoidan työni kyllä hyvin, erittäin hyvin, sen tiedän. Kaikenlaisia ajatuksia päässä. En kaipaa nyt mitään keijukaispöly -kommentteja, tai muutakaan arvostelua. Trust me, olen itse itseni pahin piiskuri. Ja olo on kuin jyrän alle jäänyt jo nyt. Senkin tiedän, ett pahempaa on vielä tulossa. On vaan pysyttävä vahvana ja löydettävä se ilo jostain. Tänään sitä ei ole. Nyt tiedän myös, että mun on pakko pian puhua asioista jollekin. Se kerronko koko tarinan ja koko totuuden jääköön minun asiaksi. Niin kuin sekin, kenelle kerron ensin. Olen aika loppu nyt. Täytyy levätä, tiedän että huomiseen on vaikea herätä. Maanantaina töihin, kohtaan ihmiset, joista en tiedä tietävät he. Mun pomo ei tule ymmärtämään, ei koskaan.
En tiedä miten suuri yritys on missä työskentelet mutta normaalisti tämänkaltainen tieto on salassapidettävää tietoa kuten palkatkin eikä niitä tietoja levitellä ympäri firmaa jos on työntekijällä on talousvaikeuksia. Eihän työantaja sitä saa tietää mistä talousvaikeutesi johtuvat. Pidä Minnie vaan ryhti hyvänä ja mene töihin niin kuin ennenkin ei sinulla mitään hävettävää ole varsinkin kun tätä tietoa ei monella henkilöllä ole, eikä saa ollakkaan.
Olen ollut myyntialalla ja ulosotossa ja samalla saanut pitää firman luottokortin, tästä on kyllä jo vuosia mutta silloin ainakin yritys luotti siihen etten sössi kortin kanssa. Kun on väsynyt ja kovan paineen alla sitä miettii tulevaisuuttaan synkempänä kuin se onkaan, normaalia ainakin minulle. MUTTA EI KAIKKI PAHA TAPAHDU MITÄ AJATTELEE!
Voimia erikoisesti Minnielle ja Kehvelille!
Hei Minnie200k Ei vaikuta kovin hyvältä tuo tilanne. Tuli tässä mieleen, että kannattaisiko kertoa miehellesi tästä kaikesta? Kuinka paljon huonommaksi tilanne voi vielä muuttua? Sinulla on raskas taakka, ja se että miehesi ei vielä tiedä painaa varmasti vielä lisää. Tuskin tämä asia jää häneltä salassa, joten hoida se pois alta. Ainakin silloin joku on tietoinen asiasta, olet jakanut sitä ja toivottavasti olosi on kevyempi.
Muuten, siitä luottokortista tuli mieleen seuraava: Oliko tuo luottokortti tavallaan henkilökohtainen? Kai firmalla on luottokortteja, jotka ei ole sun nimissä? Siinä on tietysti sitten se luottamusasia. Uskaltaako firma luottaa ja luovuttaa kortin sun käsiisi.
Me varmasti täällä toivomme, että asiat järjestyisivät parhaanpäin. Ja muista, jos pohjassa ollaan, niin aina tie on ylös. Ja viestini on kirjoitettu ilman keijakaispölyä tai arvostelua 
Tsemppiä
Yllättävää kuinka kirjoituksistani vedetään ‘hernettä nenään’. Eiköhän mun kirjoitukset ole pienin ongelma näissä asioissa kuitenkin…? Ja ne ovat vain yhden ihmisen mielipide tai kirjoittelua.
Itse kirjoitin tuonne jo monta päivää sitten, että ‘jokainen on oman itsensä pahin tuomari’. Ja tunnen ymmärrystä ja myötätuntoa raskaiden asioiden äärellä!
Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Keskusteluapua on tarjolla hyvinkin yhteiskunnassa. Ja kuten Kehvelille jo totesin esim.seurakunnista löytyy diakonia puolelta matalankynnyksen keskusteluapua ja tietty sitten on terveyskeskuksissa lääkärin kautta mahdollisuus päästä depressiohoitajalle jne. Työterveydessä psykologille.
Kovasti toivon voimia tuleviin aikoihin!
Sulla on vahva tahto ja selviät kyllä.
Lisään tähän jonkun linkin tuosta luottokortti-asiasta, mutta se ei ehkä vastaa kysymykseen että otetaanko se pois merkinnän tullessa.
En nyt arvostele sinua enkä levitä keijukaispölyä. Joskus ihmisen pitää tulla korkealta kovaa alas, jotta näkee ja osaa arvostaa oikeita asioita. Kirjoitat hyvin kriittisesti jatkuvasti muita ihmisiä kohtaan - tavallaan pidät suojamuuria ympärilläsi ja kieltäydyt hyväksymästä muiden mielipiteitä, vaikka ne sinulle pehmeästi esitelläänkin. Itse esimiehenä monesti toimineena ( nykyään vain asiantuntija) tiedän, että parhaat ihmiset joka alalla ovat sellaisia, jotka arvostavat toisia yhtälailla kuin itseänsä - he eivät vihaa itseänsä ja muita, aliarvosta toisia ihmisiä - vaan pitävät ihmiset samanarvoisina vaikka olemme erilaisia yksilöitä kaikki, mutta siinä se rikkaus näissä keskusteluissakin on.
Näen tilanteen samana, joka minullekin aiheutti velkaantumista. Yritin pitää velalla velan päälle edes työsuhteeni, johon pakollisesti kuuluu matkustaminen, johon myös tavallaan pakon edessä suostuin 2014. Minulle sanottiin suoraan, että on syytä vaihtaa siihen matkustamistehtävään ja se vaatimus oli aluksi viikko kuukaudessa. Pian kaksi viikkoa kuukaudessa - minä kieltäydyin niin paljosta matkustamisesta, mutta hitsin paljon olen matkustanut eikä se matkustamistyö ole todellakaan kuin ylipitkää työpäivää tavallaan 24/7 eli ei minulle mitään herkkua. Olen tehnyt sitä jo kolmen vuosikymmenen aikana muissakin työpaikoissa, vaikka projektit ovatkin olleet mielenkiintoisia ja jälkikäteen ajateltuna lähes kaikki reissutkin. Onneksi nyt on Green Office-ajattelutapa, ja pystymme pitämään työpäivät etäyhteyksin toisiin maihin. Hyvin harvoin enää on “pakko” matkustaa. Omalle firman luottokortilleni ei ole tapahtunut mitään ja maksuhäiriö merkintä oli tullut Heinäkuun alkupuolella. Eli ole huoleti vielä sen luottokortin kanssa.
Mallardille, en ole vetänyt hernettä nenään. Sinä annat palautetta ja minä annoin takaisin, vuoropuhelu
pelitöntulevaisuus, nyt minun on kyllä palattava tähän edelliseen kommenttiin. Anteeksi, mutta miten olen kritisoitunut edellisessä viestissäni ketään muuta kuin itseäni? Millä perusteella kirjoitat, että kirjoitan jatkuvasti krittisesti muita kohtaan? En ymmärrä, kuuntelen kyllä. Jos minulle sanotaan, että “Minnie, ei ole olemassa mitään keijukaispölyä, jolla velat saadaan pyyhittyä pois” -tyylisen lauseen, niin enkö saa mielestäsi kommentoida asiaan? En pitänyt moista lausahdusta kovinkaan relevanttina, vaan hieman aliarvostavana, valitettavasti. Kommentissa oli jopa pientä “tytöttelyn” makua. Mutta hei, nämähän ovat vain minun näkemyksiäni 
Se, että kommentoin muutama viesti sitten joidenkin henkilöiden tavasta kirjoittaa hieman tuomisevasti (johon muuten muutamat muutkin palstalla yhtyivät, toiset puolustivat kirjoittajaa) oli myöskin palaute, joka varmasti tuli vastaanotetuksi. En muutoin ole arvostellut kenenkään tekemisiä, kirjoittamisia tai olemisia. En voi tehdä sitä, koska en tunne teistä yhtäkään. Jos teistä jotkut ovat pahoittaneet mielensä siitä, että mainitisin joiden tekstien olevan hieman tuomisevia, enkä ole valmis alistumaan pelkkään suruun ja asioiden voivotteluun, vaan pyrin positiivisesti ajattelemalla saamaan itseni ulos tästä suosta, niin olen pahoillani, en tosiaan tajunnut, että se voi olla joillekkin palstalla vuosikausia kirjoitelleille liikaa tai loukkaavaa (jep, tästäkin voi vetää herneen nenään jos tahtoo) Minusta kaikki uusi ajattelu on tervetullutta, ilman tuomitsemista. Kaikki näkökulmat ja mielipiteet ovat sallittuja, mutta niiden sanojalla on myös vastuu. Vastuu kuulla vasta-argumentti, mikäli vastaanottaja ei ole samaa mieltä.
Sitten vielä, koska emme tunne toisiamme, emmekä tiedä, millaista elämää toiset ovat eläneet, emme tiedä millaisia kokemuksia elämän aikana on kohdattu, niin emmehän myöskään oleta mitään? Ihminen on voinut kokea vaikka mitä, oli hän sitten nuori tai vanha, mies tai nainen, johtaja, esimies tai duunari. Olen aina arvostanut elämää, sitä että herään joka päivä, totesin tämän jo silloin kun tämän ketjun olen aloittanut. Ja luulen, että se on yksi asia, joka tulee auttamaan ainakin minut tästä eteenpäin. Joku toinen arvostaa jotain muuta, minusta sitäkään ei tule tuomita. Eihän kukaan meistä ole kertomaan toiselle, mikä on oikea tapa ajatella, koska olemme kaikki erilaisia.
Lopuksi; ilmeisesti täällä on oikeus tietyillä henkilöillä kirjoittaa tuomisevasti. Minä vastasin siihen omalla näkemykselläni. Sitä ei katsottu soveliaaksi joidenkin kirjoittajien osalta. Tämän kaiken osalta keskustelu on mennyt tsemppauksesta ja fiilisten jaosta ihan väärään suuntaan. Se ei ole ollut ketjun avaamiseni tarkoitus. Alunperin olisin halunnut vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Ilman tuomitsemista ja arvostelua. Toivotan kaikille hyvää jatkoa, lisää positiivisuutta, lisää kykyä sietää kaikkea mahdollista, lisää kykyä ottaa vastaan palautetta, lisää iloa ja energiaa päiviin, lisää ymmärrystä. Itse harjoittelen noita kaikkia joka päivä, elämäni tappiin asti. Toivottavasti kukaan meistä ei koe olevansa valmis.
Sanoisin vain että kehuin sinua monessa kohden etkä niihin mitenkään ‘takertunut’ vaan joihinkin kohtiin missä oli pientä kriittisyyttä. Eli ne viestit on kokonaisuuksia ja pitää huomata ne hyvätkin asiat sieltä, eikös juu? Kiittelinkin tuolla sinua mutta sinä tarraat vain tähän yhteen kohtaan tiukasti.
Koska nämä on vain tekstiä, sitä voi joskus tulkita väärin kun puuttuu ilmeet, eleet ja äänenpainot. Tulee helposti väärinymmärryksiä. Keijukaispöly tarkoitti sitä että itse koin asenteesi muuten erinomaisena mutta että kannattaa aina varautua siihen puoleen ettei asiat mene niinkuin itse toivoo ja uskoo ja haluaa. Kyse ei ollut pessimismistä vaan siitä että pitää olla myös malttia ja kärsivällisyyttä ja olla ‘plan b’ jollei ‘plan a’ toimi että ei tipu niin korkealta jollei kaikki heti mene toivotusti. Malttia, sitä toivon. Mutta en muuten asenteen muutosta.
Tsemppiä sinulle kovasti ja kaikkea hyvää elämääsi. Olkoon tämä nyt viimeinen viestini tähän ketjuun.
Tsemppiä meille kaikille! Ja kiitos palautteesta, minullakin on peiliin katsomisen paikka, ettei tule sanottua asioita, jotka tosiaan voidaan tulkita monella tapaa. Mallard, älä sinäkään ota itseesi ja jatka meidän kanssa keskustelua
Firman luottokortista. Yleensä firma on ottanut niihin vastuun, vaikka se olisi jollekin henkilölle nimetty. Näin ainakin ennen. Jos näin ei ole, niin luottokortti voi lähteä sinulta. Sitten joudut kertomaan pomolle tilanteen ja jos olet tykätty työntekijä, niin ottavat itse takauksen kortille ja saat uuden. En näe kertomasi perusteella etteikö näin tapahtuisi. Tässä tilanteessa joudut valitettavasti selittämään tilanteen pomolle mikä ei ole välttämättä hyvä juttu sanomistasi syistä.
Itse joskus käytin nettiostoksen yhteydessä luottokortin tappiin ja pomo tuli seuraavana päivänä hädissään kysymään, että missä kortti, ollaan soitettu luottoyhtiöstä tuhansien ostoksesta? Luulin, että koska kortti oli nimelläni, niin myös takaan sen itse, mutta työnantaja takasi. Toinen tapaus oli työkaveri joka oli sössinyt raha-asiansa ja luottokortin tappiin. Häneltä niitä otettiin suoraan palkasta pois, joka perustui sopimukseen. Tähän hänen ei olisi tarvinnut suostua, mutta vaihtoehto oli tietenkin irtisanomisen jollain tekosyyllä. Toisaalta, työntekijä varmasti halusi pitää hänet töissä, kunnes luottokorttivelka on maksettu. En muista että hän olisi myöhemmin joutunut yt:ssä pihalle, toisin kuin minä, jolla ei ollut velkoja ym.
Hei vielä,
kiitos luottokorttikokemuksista. Tosiaan luottokorttiyhtiö on tehnyt kyselyn luottotietoihini, se selviää omatiedosta. Tämä kysely lienee kuitenkin automaattinen, kun viikonloppuna tehty. Noh, selvitin asiaa ihan kylmästi suoraan luottokorttiyhtiöstä. Heiltä ei mene työnantajalle tietoa maksuhäiriömerkinnöistä, mikäli kortti päätetään sulkea (tämäkään ei ole satavarmaa, vaan tapauskohtaista, sillä kyse on yhteisellä maksuvastuulla olevasta kortista, toki uskon että kun niitä merkintöjä alkaa rapsahdella, saattaa kortti lähteä.)
Minun tapauksessani ei ole kyse siitä, että olisin käyttänyt korttia tappiin tai muuten jättänyt laskuja maksamatta. Joten sellaisen takia tuota korttia ei suljettaisi, vaan yksikertaisesti sen takia, että minulla on nyt yksi, pian useita merkintöjä luottotiedoissa.
Meillä ei ole pakkoa pitää firman korttia, joten voin tuon kortin sulkea myös itse ja olla tilaamatta uutta, maksaa matkani omalla kortillani. Eli se kortin lopettamisen syy ei leviä luottokorttiyhtiöstä minnekkään, toki asiaa voi aina arvailla. Mutta saa nyt nähdä miten tässä käy
Otin vielä kaiken päälle selvää vähän prepaid luottokorteista ja tosiaan Net+ (mastercard) luottokortti toimii mm. hotellivarauksiin ja depositteihin hienosti ympäri maailman, korttien lukijat käsittelevät sitä luottokorttina (vaikka onkin varmentava) jokainen deposithan siis varmennetaan jokatapauksessa. Eli voin tuon kortin hankittuani myös jatkaa matkustamista, kun tarpeen on.
Vähän spesifiä kirjoitusta nyt, mutta minulle tämä on kovin tärkeä asia, niin kuin työnikin, joten onneksi asiaan tulee hieman selvyyttä, vaikka ei varmuutta vielä korttiasiaan olekkaan.
Hei Minnie!
Ihan ekaks iso peukku tolle sun asenteelle!!! Moni ois jo vetäny palkoo ties minne joutuessaa joko seisoon sun korkkareissa tahi osasta noita kommentteja, mutta sä vaan jaksat tekstin läpi hymyillä kaikesta huolimatta Mulla ei oo noista korteista/luottotietojen menetyksistä omakohtaista kokemusta viime ajoilta. Mutta noin maalaisjärjellä kun asiaa ajattelis, niin tuskinpa ne sulla jo olevaa korttia vievät, jos kerran et ole sitä vetänyt yli ja laskut kuitenkin saat hoidettua sen osalta? Mitään uutta korttia/velkaa et varmaankaan tietojen menetyksen takia saa. Pelkkä luottotietojen menetys jälkeenpäin ei pitäisi vaikuttaa kuitenkaan jo olemassa olevaan korrektisti hoidettuun luottokorttiin? Tsemppiä taisteluun pelihimoa vastaan sulle ja kaikille muillekkin!
Minnie, minulla alkoi nyt tililtä ulosmittaaminen. Suoraan pankkitililtä eikä palkanmaksu tositteessa näy tästä mitään tietoa. Tämä johtuu varmaankin siitä, että olen ulkomaisessa yrityksessä töissä ja palkanmaksu tapahtuu Suomen ulkopuolella. Tiedoksi siis teille, jotka hermoilette ulosottotiedon menemisestä työpaikalle. Ilmeisesti, jos työnantajayritys ei ole suomalainen ja palkanmaksu tapahtuu ulkomailla, ei suoraan palkasta voida ulosmitata, vaan ulosmittaus tapahtuu pankkitililtä. En ole vielä selvittänyt tätä työpaikallani HR:n kanssa. Itselleni tämä on tavallaan helpotus, vaikka samahan tuo on, että menee raha tililtä. Ihan hyvä summa myös ulosmitattiin, mutta tyhmyydestä saa kärsiä. Asiat etenevät omaa tahtiaan.
Myös firman luottokorttini on ihan OK ilmeisesti. Tosin en sitä ole aikoihin edes käyttänyt, koska ei ole ollut työmatkoja, onneksi.
Normaalistihan (suomalaisessa) firmassa ulosotto ottaa suoraan palkasta (nettopalkasta) ja tililapussa on eritelty ulosotto. Tietty jos saa sovittua että maksaa ite niin ei näy palkkakuitissa.
Tästä pystyy kattomaan paljon ulosotto vie palkasta: http://www.rotvallinreunalla.fi/uo_ja_uljas/laskurit/ulosotto_laskin.htm
Moikka kaikki.
Luin tuossa ketjun lävitse ja ajattelin kertoa että miten mulla on homma edennyt. Elikkäs ratkesin pelaamaan tammikuussa 17, 3vuoden tauon jälkeen. Kerroin pelaamisesta ensimmäisenä työterveys lääkärille toukokuussa, sitten äidille ja sitten avopulisolleni. Töissä kävimme kolmikanta neuvottelun jossa mietimme kuinka saada pelaaminen hallintaan ja loppumaan. Tulimme siihen tulokseen että yhteys työpaikka psykologille ja AA:han. Myös laitoskuntoutus asia laitettiin vireille. Pelaaminen oli kesäloman hallinnassa, mutta heinäkuussa tilanne paheni ja peliputki jäi päälle. Nyt on pelivelkoja 100000€. Viime sunnuntaina oli perhe palaveri ja päätimme että nyt on aika lähteä laitokseen. Tiistaina menin sossuun kysymään maksusitoomusta laitos jaksolle, sain sen siltä istumalta. Jee. Nyt perjantaina kävin velkaneuvonnassa ja ohjeet oli selkeät: aloita velkojen maksu pienimmistä suurempaan, näin niiden lukumäärä vähenee. Suurimmat velat antaa mennä uo:hon jotta maksaa sit yhteen paikkaan. Lisäksi velksneuvoja sanoi että osoittamalla halua maksaa velkoja sekä hakemalla apua ja hoitoa riippuvuuteen katsotaan hyväksi kun myöhemmin hakee velkajärjestelyyn. Eli hakekaa apua, olkaa rehellisiä läheisille, älkää jääkö yksin ahdistuksen ja synkkyyden kanssa. Myönnän että minunkin on vaikeaa hyväksyä että minä määrätietoinen, tarkka, ahkera, tunnollinen ja harkitseva fiksu ihminen on voinut addiktoitua niin pahoin että on pelannut okt:n verran. Kun on riippuvainen niin se mikä koukuttaa niin siihen tilanteeseen ei järki pure. Keskiviikkona 20.9 se kuntoutus sitten alkaa ja kestää 31 päivää.
Hei kaikki,
hetken hiljaisuuden jälkeen…
Vitustivelkaa, hienoa, että pääset eteenpäin tuolla keinolla eli laitoshoidolla. Tänään on ilmeisesti se päivä, kun hoito alkaa? Tsemppiä sinne! Kerrothan, millaista hoitoa sait ja miten se vaikutti sinuun?
Oma tilanteeni on tietenkin kehittynyt siitä, mitä täällä viimeksi olen kirjoittanut. Itse olen joutunut katsomaan nyt totuutta kunnolla silmiin haasteiden muodossa ja vihdoin olen oikeasti tehnyt listan veloistani, jotta pysyn itse perässä siinä, missä vaiheessa mikäkin velka menee. Taulukko on äärimmäisen tarkka kaikkine tietoineen. Vaikka lista on ihan hemmetin pitkä, siis oikeasti jos laskee kaikki, siis IHAN kaikki sopparit mukaan, niin… minulla on 40 erillaista maksusitoumusta! Jep jep, siinä sitä riittää ihmeteltävää! Itsellänikin. Mutta tuo lista ei saanut minua suunniteltaan, se rauhoitti. Vaikka tajusin, kuinka paljon minulla menee velkojen käräjäkustannuksiin ja vaikka tajusin kuinka suuria määriä velkaa on, listaus helpotti oloani. Minä, aika järjestelmällinen ihminen näin asiani siinä edessäni. Listattuna. Järjestyksessä. Näin kokonaisuuden, missä mennään. Vaikka mennään varmasti aallon pohjalla, ainakin tiedän miltä siellä pohjalla näyttää
Olen saanut useita haasteita postissa, palauttanut tiedoksiantoja 10 kpl. Tiedän, että yksi veloistani on laitettu ulosottoon jo syyskuun alussa. Mutta! Erikoista tässä onkin se, että en ole kuullut ulostosta mitään asiasta. En siis mitään. Miten tämä on mahdollista? Osaako kukaan kertoa omia kokemuksiaan siitä, mistä tällainen viive? Minulla on kansalaisen asiointitili käytössä ja käyn sillä lähes päivittäin kyttäämässä, että joko olisi viestiä. Mutta mitään ei ole tullut. Perintäyhtiö jätti asian ulosottoon tosiaan jo kaksi viikkoa sitten. Haluaisin jo lähteä sopimaan UO:n kanssa maksuista. Ja yrittämään onneani siinä, että saisin itse suorittaa lyhennykset. Mutta minkäs teet, kun ei asiasta ole tullut minulle mitään tietoa. Toisaalta tässä on hetki aikaa kerätä pientä vararahastoa käteen tulevasta palkasta. Se on positiivinen juttu. Silti haluaisin aloittaa jo tuon ikuisuuden kestävän yhteistyöni UO:n kanssa.
Mitä teille muille kuuluu?