Moikka minnie200k. 
Mukavaa että olet jaksanut ylläpitää positiivista asennetta, mites oletko jo kellekkään läheiselle kertonut tilanteesta? Ite tein kanssa tarkan lista kaikista pelaamisen aiheuttamista veloista ja minua se hieman järkytti tai okeammin vitutti, et miten näin on voiut päästä käymään ku edelleen pidän itseäni fiksuna ja järjetelmällisenä, itsestään huoltapitävänä miehenä. Noh sen takia täällä kuntoutuksessa ollaan että se virhekytkin tuolta päästä löytyisi. Tsemppiä kaikille peliongelmaisille ja muillekkin riippuvuuden kanssa painiville. Kyllä asiat järjetyy jos on valmis tekemään töitä sen eteen.
Hei Minnie!
Huippujuttu että sait velat paperille listattua. Ne jotenkin muuttuu todellisemmiksi kun näkee luvut edessään! Mulla toki on vain murto-osa sun velkamäärästä. Mutta mullakin kaikki on listattuna, eritelty lyhennys/korko/kulut ym, ja seuraan nyt kuukausitasolla niiden lyhentymistä. Sain jo ekan pienimmän kokonaan maksettua pois ja siitä tuli uskomattoman hyvä fiilis! Seuraavassa menee tovi kauemmin kun nyt hassasin rahojani koiranäyttelyihin, uskomattomia summia niihinkin saa uppoon! Mutta jotain jännitystä mun elämässä on pakko vaan olla. Saisihan noita lainoja maksettua vaikka kuinka nopeesti jos vaan istuisi kotona ja söisi laihaa hernekeittoo, mut kyllä mun mielestä pitää myös elää. Tsemppiä Minnie myös pelaamattomuuteen!
Minä menen ulosottomiehen kanssa kasvotusten käymään läpi velkalistaani, ja miten toimimme. Minulla ei oltu huomioitu suojaosuudessa alaikäistä lastani, joten soitin alunperin siitä syystä ja sovimme tapaamisen. Tilanne on nyt konkretisoitunut ja huomaan, että vaikka yritän pitää pääni kylmänä, kyllä minua hieman hirvittää. Kerron sitten, jos jotain lisäinformaatiota tulee tuolta, mitä ei ole täällä mainittu. Mukaviltahan nämä henkilöt vaikuttavat. Ei ole helppo työ heilläkään.
Hei. pelitöntulevaisuus. Ei muuta ku voimia, ittellä kaikki vielä edessä. Tullu vasta ekat muistutus laskut veloista jota en pyty nyt hoitaa lainkaan. ISO PEUKKU sulle. 
Minnie, kansalaisen asiointitilillä voi halutessaan laittaa ruksit kohtiin että haluan saada tekstiviestin ja/tai spostia kun tulee uusi viesti.
Mulle tulee molemmat, tekstari ja sähköposti aina kuun alussa, kun asiointitilille tulee kuitti suoritetusta uo-maksusta.
Mulla kesti myös kauan ennen kuin uo alkoi ulosmittaamaan rahoja, siitä kun ensimmäinen lasku meni käräjille tais mennä puoli vuotta ennen kuin ulosotto sitten alkoi. Varmaan tapauskohtaista tuokin, muttei siis harvinaista että ulosmittauksen alku kestää useamman kuukauden.
Kiitokset tsempeistä V. Minnie ja Pelinainen: kansalaisen asiointitili on vaihtunut suomi.fi palveluksi loppukesästä. Ilmeisesti toiminnot ovat samat. Minulla on nettiposti, mutta vastaanotan nämä kirjeet arkistointia varten talteen paperimuodossa, joten en perustanut tuota asiointitiliä itselleni. Haluan siis vastaanottaa nämä postit perinteisellä tavalla.
Ensimmäisestä tiedoksiannosta kesti kolme kuukautta ennen kuin ulosotto osaltani alkoi. Ensimmäinen ilmoitus ulosotosta tuli 19.8 ja se varsinainen ulosotto tapahtui 15.9. palkanmaksun jälkeen suoraan pankkitililtä.
Kaiken kaikkiaan oloni on rauhallinen. Ilmeisesti kävin kaikki tunnemyrskyt läpi jo 2015 alkaen tähän kesään saakka ja tavallaan olen rauhoittanut itseni. Velkaantumiselle, ja menneelle pelihulluudelle ei voi mitään. Ne syyt pelaamiseen olivat moninaiset. Tavallaan olin nurkkaan ahdistettu jostain 2014 vuodesta alkaen ja se ilmeisesti silloin oli syynä paeta ongelmia pelaamiseen ( eli saada fyffeä ja päästä eroon silloin ahdistavasta ja hyvin stressaavasta työtilanteestä lähinnä). Arvomaailmakaan ei välttämättä ollut oikea. Jouduin matkustelemaan paljon töiden osalta ja lapsille tilasin kotiinkuljetuksella pizzaa tai jotain halpispihvejä ja ranskalaisia. Tässä alkuvuodesta penniä venyttäessäni olen taas löytänyt ruuanlaiton ilonkin ja tavallaan oppinut ottamaan iisisti. Töissä olen ottanut hyvin iisisti. Kyllä sitä ehdinkin paiskoa monta vuotta omaa tyhmyyttäni vähän liikaakin. Laman varjolla meitä suomalaisia ollaan hieman kyykytetty. YT:tä kyllä varmaan tiedossa, mutta jos tämä työ menee, niin sitten se menee.
Tuntuu että vuodesta 2014 tähän kesään asti olin täysin stressaantunut koko ajan. Paahdoin töitä ja jo aiemminkin pakenin töihin ongelmia. Töiden jälkeen, jos uhkapelivaihe oli päällä pelasin, jos en uhkapelejä niin jotain typeriä nettipasiansseja tms. Se ei ollut mitään elämää. Sosiaaliset kontaktit olivat lähes olemattomat. Hoidin kyllä äitiysvelvollisuudet ja tapailin miesystävääni, mutta usein peruin tapaamisen. Lähisukuun yhteys pysyi, koska he soittelivat minulle. Nyt kesästä alkaen olen ihan eri tavalla liikkunut ihmisten parissa ja palauttanut näitä kadonneita ystävyyssuhteita ja solminut uusia ystävyyksiä, rupatellut kaupoissa ja tapahtumissa kuulumiset. Se stressaantunut ja ahdistunut “työ/pelinarkomaani”-minä kulki haamuna työmatkat nopeasti kaupan kautta kotiin ja odotti pääsevänsä pelien ääreen salaa poikani ollessa nukkumassa.
Ajattelen siis, että tavallaan tämä muutaman viime vuoden aikana tapahtunut räjähdysmäinen velkaantuminen ja peliriippuvuus oli vähän pakko kokea, jotta ymmärrän, mikä elämässä on tärkeätä ja oleellista. Se ei ole raha ja omistaminen, ei hieno ura tai mikään ulkoinen. Se on itse asiassa niin yksinkertainen asia kuin mielenrauha. Hyväksyy tapahtuneet, mutta välttää toistamasta virheitä.
No tulipas purkaantuminen. Ajattelin vain nopeasti kirjoittaa, mutta suolsinkin sitten enempi tekstiä. Saapi olla, koska pelivelkaa on minullakin paljon.
Viesti tuli näköjään tuplana, joten editoinpa tähän uutisen, jonka ajattelin laittaa vanhaan “mediasta lainattua”- ketjuun. Tämän luin Yleltä tänä aamuna. Päihderiippuvuuden osalta on tulossa potilasjärjestön laatima hoitosuositus, jossa korostetaan vertaistukea ja riippuvaisen omaa motivaatiota. Suosittelen lukemaan, vaikka koskeekin alkoholismin hoitoa, mutta siinä on pointteja, jotka sopivat peliriippuvuuteenkin: yle.fi/uutiset/3-9818923
Morjes kaikille.
Meikällä on nyt reilut 2-viikkoa kuntoutusta takana ja voin sanoo että paljon on asioita puitu, ei oo ihan kevyttä kaivella menneitä ja pohdiskella riippuvuuden syvintä olemusta. Ittellä on ollut kyllä todella vaihderikas elämä että syiden ja seuraksien pohdinnassa on sukellettu todella pitkälle menneeseen eikä se ole todellakaan helppoa tai kivaa. Nyt on helppo jälkiviisaana sanoo että ois pitäny tulla jo vuoden 2010 casino sessioiden jälkeen hakee oikeesti apua eli tarkoitan laitoskuntoutusta, koska ittellä pelaaminen on ollut vain välillä vuosien horroksessa ja asioiden käsittelyt jääny jokseenkin kesken ku ite pelaaminen uinahtanut. Täältä saa kyllä eväitä ihan kokonaisuudessaan katsoa itseään ja elämäänsä uusin silmin…
VV, hienoa kuulla, että kuntoutusjakso kuvautuu pureutuvan ytimeen! Voisi hyvin kuvitella, että moni peliriippuvainen hyötyisi edes jonkinlaisesta intensiivisestä kuntoutusjaksosta (ei välttämättä edes laitos, mutta vähän siihen suuntaan) heti alkuvaiheessa. Se, että prosessi oikeasti käynnistyy ja että voi paneutua juuri riippuvuuden syihin, olisi tosi tärkeää! Mukava kuulla kokemuksiasi! Tsemppiä metamorfoosiin! 
V-V, loistohomma että viihdyt ja koet sen hyödyksi! Vaikken varsinaista terapiaa oo ees kokeillu vielä (alla vasta 1 puhelu peli-poikki terapeutin kaa), niin omassa päässä oon jo laskenu yhteen sen kaikki-vaikuttaa-kaikkeen yhtälön. Ei (edes) pelkkää pelaamista voi lopettaa jos koko muu elämä on kivillä. Täytyy saada koko palapeli kasaan, ei pelaamattomuuteenkaa riitä se että vahingossa löytää yhen kulmapalan. Toivon kovasti tsemppiä sulle V-V, jaksa vaan kaivella, kyllä se sieltä aukee. Tuskin tekis pahaa meistä kenellekkään lähtee kaivelee vähä pintaa syvemmältä tätä juttuu. Liki oon kade ku en taida ite moiseen ees päästä (tai pääsisin kai, mut joutuisin luultavasti maksaan ite?!)
Vihdoin kerroin vanhemmilleni pelaamiseni aiheuttamasta velkahelvetistä. Kun olisin silloin aikoinaan jo tajunnut tehdä tämän, kun velkasaldo oli vain murto-osa nykyisestä. Kun ensimmäisten lainojen kohdalla tajunnut, että laskuttajan kanssa pystyy tekemään sopimuksia. Kun olisin tajunnut, että lainan voi päästää perintään. Olisin hyvin voinut sinnitellä muutaman kuukauden tai vuodenkin. Ei olisi tarvinut edes elää nollabudjetilla. Ei, en tajunnut. Jatkoin lainojen ottamista ja pelaamista. Olen voittanut monta kertaa muutamia tonneja ja maksanut luottoja kokonaankin pois. Olen myös voittanut pariin otteeseen 30 000 euroa. Miksi en maksanut niillä rahoilla osaa lainoista pois?
Nyt lainaa on yli 80 000 eur. Pankki oli suopea ja sain lainan. Vanhemmat takaamassa lainaani ja asuntoa panttina. Kuukausilyhennys on valtava, mikä tarkoittaa sitä, etten yksinäni siitä suoriudu ainakaan joka kuukausi. Vanhemmat joutuvat takaamisen lisäksi tukemaan laskuja maksamalla. Säästölinjallahan tässä ollaan sitten seuraavat kymmenisen vuotta. Mitä kaikkea tuollakin rahalla voisin tehdä. Jos jotain positiivista, niin pakko tässä on vihdoin oppia säästämisen jalo taito.
Olo on toki helpottunut. Ei tarvi enää salailla, ainakaan vanhemmilta, miksi rahat eivät riitä mihinkään. Katsotaan, milloin kehtaan kertoa lähimmille ystäville. Ehkä jossain vaiheessa. Toisaalta edelleen tuntuu todella kamalalta. En olisi halunnut vanhempiani vetää tähän suohon. En olisi halunnut heille tätä pettymystä tuotta enkä heidän talouteensa vaikuttaa. Vakuuttelevat, että kyllä tästä selvitään. Oikeastaan tuntuu siltä, että liiankin helpolla homma hoitunut. Jotenkin ovat saaneet mut vakuutettua, ettei elämä tähän kaadu eikä kyse oli kuin rahasta. Voin jatkaa elämääni samalla tavalla, vain tiukemmalla budjetilla, enkä joudu luopumaan edes kaikesta “luksuksesta”.
Miten tästä eteenpäin? Pelihimoja ei ole. Ensinäkin vanhempani saisivat tiedon kaikista voitoista, mikä tietenkin paljastaisi pelaamisen. Ei ole myöskään enää tarvetta yrittää selvitä tilanteesta yksin. Ei tarvetta yrittää voittaa niitä isoja voittoja, jotta voisi lainat kuitata pois (mitä en toki tehnyt aikaisemminkaan). Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin täysin käsittämättömältä, miten selviän - ei kuukausista - vaan vuosista minimaalisella budjetilla. Olen niin tottunut elämään palkasta toiseen miettimättä sen enempää ruokaostosten hintoja tai vaikka sitä, mihin kaikkeen muuhun olisin voinut käyttää yhteen baarireissuun törsäämäni rahat. Pari viikkoa voi elää nollabudjetilla, kunhan bensa riittää kulkemiseen, koska seuraava palkka tulee aina. Nyt palkkapäivä ei tuo lohtua. Se ei tarkoita enää sitä, että pari viikkoa voi elellä miettimättä rahaa sen enempää. Kaipa tässä sitten väkisin oppii ja muutaman kuukauden päästä on viisampi, sopeutunut tilanteeseen.
Toivon kovin, että elämä alkaisi rullata taas “normaalisti”. On enemmän aikaa ja toivottavasti energiaa, kun tunnit eivät kulu pelaamiseen eivätkä lainojen miettimiseen. Olen jopa miettinyt, miten sosiaalisen elämän käy. Olen jo pidemmän aikaa selvästi ottanut rakoa kavereihin. Kun rahaa ei ole, niin ei jaksaisi kieltäytyäkään kaikista ehdotuksista. Aina todeta, että rahat eivät riitä. Jos nyt vanhat tutut pysyvät mukana, niin miten käy uusien tuttavuuksien? Ei ole nykyistä puolisoa, jolle pitäisi kertoa töppäilystä. Miten sitä kykenee edes miettimään, että voisi aloittaa uuden parisuhteen? “Moi, mulla on kamalasti velkaa. Haluaisitko suunnitella yhteistä tulevaisuutta kanssani?” Missä vaiheessa tällaisesta asiasta kerrotaan?
Luin viestiketjun ja ajattelin että täältä minunkin on mahdollista saada apua. Pelasin itselleni 55k velat, tunnustin miehelleni mokanneeni ja velat saatiin hallintaan pankin, anopin ja veljeni avulla. Olin vuoden pelaamatta ja kaikki oli kutakuinkin reilassa. Mutta sitten tuli repsahdus ja iso sellainen. Aika tasan vuosi sitten aloitin pelaamisen uudestaan. Mieheni vartioi palkkatiliäni, joten idioottina avasin toiseen pankkiin tilin, jonka kautta pelasin, otin lainoja maksaakseni lainoja, mutta pelasin nekin rahat. Nyt minulla on siellä noin 125k velkaa, laskuja ja muistutuksia tulee tulvimalla enkä pysty toimimaan. Mieheni ei todennäköisesti enää kestä tätä, meillä on lapsia, yhteinen, velkainen asunto ja pelkään että kaikki lähtee alta. Tilanne ahdistaa ja lamauttaa. Tarvitsen apua, mutta miten etenen?
Tulin kirjoittamaan ohjeita ulosottoon. En edes ollut huomannut teidän uusia vastauksia ja nyt aihe muuttui alkuperäisestä. Häpeää: voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi a-klinikkaan, mutta yleensä tuo ohjaus tapahtuu ihan kunnallisen terveydenhuollon kautta. A-klinikka voi olla myös maksullinen, jos otat sinne suoraan yhteyttä. Kunnalliselta puolelta saat myös keskusteluapua ja terapiaa. Peliriippuvuudessa nämä ovat ensisijaiset avuntarjoajat tällä hetkellä.
Viestisi oli todella rankka, kirjoitettuna tiivistelmänä siitä kuinka nopeasti ihminen voi velkaantua pelatessaan nettipelejä. Kuinka velkaantumisen voi salata ja samalla jatkaa peli-ja velkakierrettä. Minäkin olen kokenut sen.
Katsokaa Yle Teema/Fem Spotlight “Syvällä lainahelvetissä”. Sen lähetys oli 7.11. klo 19, mutta on Yle Areenassa katsottavissa. Seuraavalla viikolla käsittelevät lainojen markkinointia maksukyvyttömille.
Moi Häpeää,
Todella ikävä tilanne. Pelitöntulevaisuus antoikin jo hyvät vinkit. Hae ensin apua ja varmista että sinulla on jonkinlainen tukiverkko ennen kun kerrot miehellesi. Yksinäisyys ja yksin riippuvuudeen kanssa painiminen on huono vaihtoehto.
Moi säästölinja,
Minäkin häpesin kavereilleni kertomista, mutta he kyllä ymmärsivät tai ainakin yrittivät ymmärtää ja tukivat minua. Uskon ja toivon että sinulla on samanlaisia kavereita.
Mitä tulee mahdolliseen parisuhteeseen niin olen sitä mieltä että tälläiset asiat on hyvä pistää heti pöydälle. Rehellisyys kannattaa aina.
Moro pelitöntulevaisuus,
Tuli katsottua dokkari. Kiitos vinkistä. Mielenkiintoinen ja samaan aikaan surullinen.
Hei kaikki uudet ja vanhat tutut! Olen siis tämän ketjun aloittaja ja kertaukseksi minulla on 200k € velkaa. Mukana suuri osa pelivelkoja, mutta myös uudelleen kulutusluotoilla ja vakuudettomilla lainoilla rahoitettua verovelkaa ja muuta typerää suhmurointia raha-asioiden kanssa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että haasteita tipahtelee käräjäoikeudesta edelleen tasaiseen tahtiin postin mukana. Yli puolet odotettavissa olevista haasteista on jo tullut. Olen jokaisen haasteen tiedoksisaantitodistuksen allekirjoittanut ja palauttanut takaisin postitse käräjäoikeuteen. Siellä asia on käsitelty noin 2-3 viikon aikana määräpäivästä. Tämän jälkeen osa velkojista on siirtänyt velan suoraan ulosottoon ja osa ei sitä ole vielä tehnyt.
Sitten asiointiin ulosoton kanssa. Kyselin täälläkin kokemuksia siitä, miten sopiminen ja asiointi ylipäätään ulosoton kanssa sujuu. Kokemuksia tuli laidasta laitaan ja tässä sitten omani. Ymmärrä, että jokaisen tilanne on erilainen ja siksi varmasti myös kokemukset ovat kovin erilaisia. Mutta itse toivoin kovasti voivani lyhentää uo velkaa itse ulosottoon eli saada maksusuunnitelman, sillä en halua työpaikallani tämän tulevan ilmi. Olen ollut yhteydessä ulosottomieheeni (heihin voi olla yhteydessä soittamalla ja spostitse) ja sopinut maksusuunnitelmasta (jep, velkaa oli jo tuolloin sopiessa ulosotossa melkein 10k € ja kerroin rehellisesti, että lisää velkoja tulee etenemään ulosottoon ja siitä huolimatta kanssani tehtiin maksusopimus ilman minkäänlaista vastustelua). Ulosoton postin olen ohjannut Asiointitilille, jokunen kirje on tullut myös Netpostiin ja yksi ihan kotiinkin, sillä asiointitilillä on ollut jotain häikkää viimeaikoina, mutta pääsääntöisesti kirjeet menevät asiointitilille. Joten tähän astisista kokemuksista voin kertoa, että minua on kohdeltu kuin ihmistä myös uo:n osalta.
Olen ollut edelleen yhtä positiivisella mielellä, kuin aiemminkin. Välillä on ahdistanut, mutta se lienee normaalia. Sekin on mennyt ohi ajattelemalla sitä kaikkea jossa olen jo onnistunut. Sitä kaikkea jota ihan turhaankin olen pelännyt. Olen ottanut suuren askeleen kohti oman talouden hallintaa (pohjamudista tässä lähdetään, mutta silti). Olen oppinut jotain, olen vielä matkalla, pitkällä sellaisella, koko elämän mittaisella. Mutta olen aloittanut sen. Uskaltanut myöntää itselleni, että olen epäonnistunut. Siltikin olen ihminen, myös omasta mielestäni. Minulla on oikeuksia ja velvollisuuksia, nyt minulla on yksi suuri velvollisuus lisää. Maksaa velkani. Jaksan hymyillä ja nauttiakin asioista, elämästä yleensä.
Mitä tästä voisimme oppia? Älä luovuta ja pliis ethän maalaa piruja seinille. Keep positive! 
Koska ainut asia josta voit itse aina päättää on se, miten asioihin suhtaudut, olivat ne asiat sitten hyviä tai huonoja.
Hei Minnie! Sulla on mahtava asenne, selätät varmasti velkasikin! Kuulostaa, että sinulla on kyky asettaa asioita mittasuhteisiin. Itselläni on velkaa murto-osa tuosta (juuri tuolla omassa ketjussani tuskailin tilannettani), mutta samankaltainen prosessi menossa taloudellisessa vastuunotossa. Ajatus siitä, että hoidan asiani kunnialla, tuntuu hyvältä (vs. onnenonkiminen kasinolla). Vastuunotto tuo osallisuutta, mikä ihan suotava juttu oman elämän ollessa kyseessä . Hieno juttu, että ulosoton kanssa asiointi on sujunut noin kivasti ja asiallisesti. Mukavaa viikkoa sulle!
Hei säästölinja! Kiinnitti huomiotani, että pohdit, pääsetköhän liiankin helpolla. Elämässä löytyy kyllä potentiaalisia vaikeuksia ja kuormitustekijöitä riittämiin ajan oloon, ei siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos joku asia järjestyykin sujuvasti. Toivottavasti tuo ajatus ei kuitenkaan taustavaikuta siihen, että uudelleen ajaisit itseäsi ahtaalle. Tsemppiä ja voimia sulle!
Oikeastaan tuntuu siltä, että liiankin helpolla homma hoitunut. Jotenkin ovat saaneet mut vakuutettua, ettei elämä tähän kaadu eikä kyse oli kuin rahasta. Voin jatkaa elämääni samalla tavalla, vain tiukemmalla budjetilla, enkä joudu luopumaan edes kaikesta “luksuksesta”.
Minnie, sinulla on todellakin positiivinen asenne. Sillä kyllä pääsee eteenpäin ja jos palkka-ansiosi ovat sieltä paremmasta päästä. Minulla on ne yli 50 - 60K palkkatulot per vuosi, mutta käytännössä lyhennän pääsääntöisesti korkoja silloin, kun koko summa on lopulta ulosotossa. Minullakaan eivät vielä kaikki ole.
Säästölinja, sinulle en vastannut vielä, Ota se omaehtoinen lainakielto. Se taisi maksaa jonkin verran, mutta sen sitten vihdoin heti vuoden alusta itse otin. Se estää sinulta enempi velkaantumisen hetken mielijohteesta, mutta ei katkaise nykyisiä luottoja tai luottokorttia, jos sinulla sellainen on.
Minulle jäi myös epäselväksi saitko minkäänlaista ulkopuolisen ammattilaisen tukea tai keskusteluapua. Jos et saanut, sinun voisi olla hyvä aloittaa terapia, että pääset lopullisesti peleistä eroon ja siitä epäonnistumisen tunteestasi. Niinpä: minäkin vielä tarvitsen sitä tukea, vaikka peleistä pääsin - tosin veloista en…
Editoinpa tästä pois aika epätoivoisena kirjoitetun kökkötekstin…
Minulla on tällä hetkellä ulosotossa velkaa 92K, kertoi ulosottomies tapaamisessamme. Siellä ei ole vielä kaikki, mutta tilastoni mukaan sinne ei järistyttävästi enää tule. Tilannehan on se, että talo lähtee myyntiin. Teimme vaadeselvittelyn kiinteistön osalta. Selvisi muuten, että minulla olisi ollut alunperinkin panttia riittävästä ottamaan siihen lisälainaa 2015-2016 kesään saakka. Tätähän en hiffannut, koska luulin, että pantteja oli vähempi. Pantit jäivät pankin haltuun kuten kauppakirjakin liki 10 vuotta sitten. Toisaalta koska kuitenkin syksyllä 2016 lankesin pelaamaan, ja sitä ennen jo ottanut velkaa velan päälle, niin on turha jossitella. Pahimmassa tapauksessa olisi huutokauppa ollut hyvinkin hätäiseen.
Ulosottovirkailija, jonka kanssa vaadeselvittelyä tein on naispuolinen. Asiallinen, mutta kyllä hänen katseestaan ja olemuksestaan näkyi, kuten myös äänensävystään, ettei hän tunne sympatiaa enkä sitä odottanutkaan. Silti oli yllätys, että hän tuskastui selkeästi kysymyksiini. Ei hän ole minulle tietotoimisto eikä hänen kuulukaan olla henkilö, jolta saa vastaukset. Oma asenteenihan oli saada konkreettinen selvyys näistä eri myyntivaihtoehdoista…Olenko esimerkiksi vapaassa myynnissä vastuussa piilevistä vioista, mutta sehän ei ole heidän velvollisuutensa kertoa. Antoi sitten kihlakunnan voudin numeroa lisätiedusteluja varten. Meillä kyllä vierähti siinä vaadeselvittelyssä, jossa itse vastailin erinäisiin kohtiin, jo 50 minuutin verran. Hän oli 10 minuuttia myöhässä. Silti kaikkien kannalta tarvittava käynti. Rattaat pyörivät eteenpäin.
Talouden hallinta. Sitä tässä on saanut jo pitkään opetella ja oppia tulemaan niukalla toimeen. Oppinut ymmärtämään, mikä on tärkeintä. Peliongelma on onneksi mennyttä. Ahdistuksen hetkiä tulee varmaankin vielä, ja niitä on ollutkin, mutta toisaalta ne ovat ohimeneviä. Näen tämän oppiläksynä itselleni. Silti, en toivo, että muut joutuvat samoja kokemaan.