kumpi on sairaampi alkoholisti vai alkoholistin puoliso?

Kotikanava
161

Jaaha, mallut ja mullot ja muut on oman elämänsä parissa tosielämän riennoissa…

Hellou Mac ja kiva, että olet edes lueskellut. Mä joskus ihan alkuun mainitsin (varmaankin humalaiselle) miehelle, että olen ottanut tunnutkset tämmöiselle keskustelupalstalle. Nytten en haluaisi todellakaan häntä tänne lukemaan.

On tullut aika raakaa tekstiä välillä (mikä on auttanut minua) jonka hän osaisi hyvin kääntää aseikseen.

Joten, kun tiettyjen pelisääntöjen mukaan tässä elellään, niin elämä pysyy hyvänä. Ja sitä minä haluan, se riittää - TÄNÄÄN.

Ota elämäsi takaisin. En tarkoita tällä sitä, että jätä se mies. Sä teet omat valintasi. Mutta kyseessä on silti sinun elämäsi.

162

Hei mac! Pidä tosiaan nikkisi salaisena ja sekin, että käyt juuri tällä sivustolla. Pelko siitä, että mies lukee syvimpiä tuntojasi, ajaisi sinut sensuroimaan tekstejäsi. Ja kuten jo sanottiinkin, mies lukee oman suodattimensa läpi ja käyttää sitten lukemaansa todisteena sinua vastaan. Vaikka netti onkin julkinen niin meidän perheessä se on kirjesalaisuuden piiriin kuuluva. Tai päiväkirjaan. Kirjoittele.

Missähän sveitsi luuraa?

163

Hei Mac, kannattaa todellakin pysyä linjoilla ja suosittelen pitämään tämän ihan sun omana juttuna. Kaikki täällä toitottaa samaa, että on korvaamatonta apua täältä saanut ja se on totta. Nimenomaan siihen omaan jaksamiseen.

Mitään poppakonsteja miehen raitistamiseen ei ole, mutta se että kiinnität enemmän huomiota itseesi ja omaan hyvään oloon, muuttaa kummasti koko kuviota, ainakin siedettävämmäksi. Vertaistuki on ihan omaa luokkaansa, on ihan eri asia puhua ihmisten kanssa, jotka elävät tavallaan samassa tilanteessa.

164

Heippa minunkin puolestani Mac, täällä on kaikkea sanottu, joten ilmoitan vaan, että tukena ollaan.

165

hei Mac, tervetuloa.

Kaikki on sanottu edellä, kyllä. Tulipa jälleen mieleen, että kauhistuttavan samanlaisia ovat tarinamme. Toisaalta hyvä, koska silloin me osaamme ymmärtää ja tukea oikeissa kohti, ehkä paremmin kuin monet muut. Mutta silti. Tää on niin viddymäinen sairaus. Ja tuo toinen myöskin.

Voimia.

166

Terveisiä lomalta!

Pitkä reissu takana ja hyvin onnistunutkin vielä! Alkoholistin kanssa nuo kesäiset mökkireissut ei aina ole olleet kovin rentouttavia. Luin mökkilaiturilla kirjan Läheinen. Pidin siitä kovasti. On kyllä ensimmäinen kirja joka liittyy aiheeseen niin ei ole vertauskohteita. Jäi lukuinto päälle, suositelkaa hyviä aiheeseen liittyviä kirjoja jos tiedätte.

Huomasin muuten, että mua oli kaivattu… :laughing: Kiitos kun muistatte ja välitätte!

167

Moi Sveitsi!

Kiva kuulla kuulumisia… kirjavinkkejä kyselit.

En mä jaksa ihan pelkässä alkoholissa jaksa rypeä… Jostain kumman syystä on tullut luettua kuitenkin teemaa ihmisenä muuttuminen.
Polkupyörällä ajamisen taito (Mclarty, Ron)
(no tässä on alkoholistakin kyse…)

Tessaro, Kathleen: Eleganssi
(aivan ihana. Ja asiaa!)

ja puoleenväliin asti valloittavan ihana
Ehrland Loen Supernaiivi. Loppua kohti kirjoittajalta katoaa jotain. Tai sitten mä en vaan ymmärtänyt. Periaatteessa se on hieno kehityskertomus, mutta pysyn kärryillä vaan siihen pisteeseen, mihin oma kehitys riittää :mrgreen:

Sitten on kamalasta vaimosta (tyttäristä ja ideologioista…):
Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Hervottomin paatos on löytynyt vanhasta klassikosta:
H.G. Wells: Ikuinen liekki (Jobin kirja nykyaikaan siirrettynä)
En tiedä kumpi meistä on se humoristi, mutta nauroin ihan sikana parissakin kohdassa. Se on joko loistavaa satiiria tai sitten vilpitöntä paatosta…

H.G. Wellsiä piti väliin oikein lukeakin, muut lukivat itse itsensä.

168

Ihanaa, että takana on onnistunut kesäloma. Mä olen niin kypsä kaikkeen “ammattikirjallisuuteen”, että luen lomalla vaan dekkareita. Tunnustan.

169

Valoisampi päivä! mieheni meni tänään töihin, ja lapset kouluun- itselläni vapaapäivä. Asteen verran iloisempana kuin vielä pari viikkoa sitten, viikko sitten…kun asunnossa laahusti se vieras mies, jota toisinaan vihaan niin. Rakkaus ei myöskään ole kokonaan hautautunut vihaan, välinpitämättömyyteen eikä suruun. Mutta missäköhän me nyt mahdamme mennä…mies puhui aloittavansa nyt oikeasti toisenlaisen tyylin tässä hommassa. Ei ole valmis menettämään perhettään, tänäänkin vielä ajatteli inholla ja häpeällä juopotteluaan… Mutta nyt siis - kuinka typerä itse olen jos toivon vielä, ja vielä…Ja milloin tulee se loppu, jos tulee… tarkoitan sellaista hirveää tilannetta että toinen retkahtaa taas ja minä luovutan vihdoinkin. Voi kunpa ei tarvitsisi ajatella sellaista! Tuo tunteiden vuoristorata kuluttaa tajuttomasti…
Toisaalta, oli mukava lukea noita kirjavinkkejä, kun itse olen jonkinlainen lukutoukka! Miehen juoppokausina en kyllä pysty keskittymään lukemiseen, vain dekkareihin - sekin on joku pakokeino. Tänään oli ihanaa viedä pienempi poika uuteen kouluun, katsoa pientä jännitystä… ja kotiintulon iloa! Siis hieman valoisampaa.

170

Heippa taas mac, kiva kun käyt ilmoittautumassa ja vielä mukavampaa, että parempi päivä on menossa.

Toivo ei ole koskaan tyhmää. Mä olen sitä mieltä, että kun hoitaa itseään eikä ole niin riipuksissa siihen päihdesairaaseen, niin selviää pienemmillä vaurioilla, vaikka se raittius ei kestäisikään. On helppo sanoa, että tulevaisuutta ei kannata murehtia, mutta niin vaikea toteuttaa.

Sitäkään ei tiedä milloin sen luovuttamisen aika tulee. Se tulee sitten kun on tullakseen. Jos on tullakseen. Mä olen sitä mieltä, että pienetkin teot voivat muuttaa elämänlaatua ratkaisevasti, vaikka mitään kamalan suuria muutoksia ei äkkiä tahtuisikaan. Kultakala on hyvä esimerkki siitä, miten omalla asenteella ja toiminnalla voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Anteeksi kultis puuttumiseni, mutta olen seurannut täällä netin välityksellä, miten salaa itkevästä uhrista on tullut elämän iloinen nainen, joka keksii mitä kummallisempia juttuja itseään varten. Ja mies juo edelleen, se ei siis ole onnellisuuden mitta kuitenkaan. (Nyt mietin, että sanoinko jotenkin väärin. Voiko tuosta loukkantua? Jätän sen kuitenkin.)

Mä kuvittelin aina, että mun elämäni paranee sitten kun mies lopettaa päihteilyn. Sitten on kaikki hyvin. Mutta en tajunnut, että mä olen itse vastuussa omasta onnestani, mitä tahansa mies tekikään. Tää voi tuntua omituiselta, eikä mun kanssa tarvitse olla samaa mieltä.

Ihana kuitenkin huomata, että löydät niitä pieniä iloisia asioita elämästäsi. Se on tärkeää. Mä huomasin silloin jossain vaiheessa, että mä olin kadottanut kyvyn iloita pienistä asioista. Aamu-usvasta pellolla, kauniista kuurasta puissa, lasten naurusta, hevosen pehmeästä turvasta ja kissan kehräyksestä. Ne mä olen saanut takaisin ja vain siksi, että aloin hoitaa itseäni.

Pysy kanavalla, täällä ollaan tukena niin ylä- kun alamäissäkin.

171

Hei, tilasin kirjastosta kaikki yllämainitut teokset ja luen parhaillaan Kathleen Tessaron Eleganssia. En ole vielä päässyt edes puoleen väliin, mutta nyt voin jo suositella sitä. Se on kirjoitettu viihteellisesti, mutta sisältää tiukkaa asiaa riippuvuudesta. Toivottavasti analyysini ei mene päin seiniä. Enhän ole vielä loppuun asti päässyt. Nyt voin suositella.

172

Hyvää huomenta- kiitos vastauksesta! Voin sanoa, että olen huono loukkaantumaan mistään, joten ei missään nimessä tarvitse sitä ajatella! Aluksi tänne kirjottaessani vain pelkäsin jotain…en enää.
Totesin itsekseni, että totta, on se kumma että minun onnellisuuteni on muka kiinni mieheni juomisesta! Niin kuin nyt: tiedän, että jos/kun seuraava juomakausi tulee, se on ainakin kuukauden päässä. Joten nyt on helppo olo, ja kuukaudessa sitä on jo tunnetasollakin niin unohtanut ne kauhunsekaiset olotilat, että sitten ikäänkuin yllättyy…“voi ei, nytkö se alkaa” - ja putoaa itse suoraan hyvästä olosta takaisin toivottomuuteen. Mutta yritän kovasti keskittyä tuohon ajatukseen, että oma onnellisuuteni tarvitsee jotain muuta pysyäkseen hengissä.
Mutta toisaalta, älyttömän vaikeaa se sitten on.

173

Hyvää huomenta- kiitos vastauksesta! Voin sanoa, että olen huono loukkaantumaan mistään, joten ei missään nimessä tarvitse sitä ajatella! Aluksi tänne kirjottaessani vain pelkäsin jotain…en enää.
Totesin itsekseni, että totta, on se kumma että minun onnellisuuteni on muka kiinni mieheni juomisesta! Niin kuin nyt: tiedän, että jos/kun seuraava juomakausi tulee, se on ainakin kuukauden päässä. Joten nyt on helppo olo, ja kuukaudessa sitä on jo tunnetasollakin niin unohtanut ne kauhunsekaiset olotilat, että sitten ikäänkuin yllättyy…“voi ei, nytkö se alkaa” - ja putoaa itse suoraan hyvästä olosta takaisin toivottomuuteen. Mutta yritän kovasti keskittyä tuohon ajatukseen, että oma onnellisuuteni tarvitsee jotain muuta pysyäkseen hengissä.
Mutta toisaalta, älyttömän vaikeaa se sitten on.

174

No, miten se nyt noin? Tuli tuplasti?

175

Toivo ei ole koskaan turhaa. Mutta pitää erottaa toivosta ne suunnitelmat, jotka tekee toisen varaan. Ne saattavat romahtaa.

Sigrid; en paljasta Eleganssin loppuratkaisua, mutta minusta se oli kaunis (viihteellinen) tarina. Miten ulkoisten ratkaisujen ja tekojen kautta päätyy kasvamaan sisäisesti.

(Nyt mä rupesin pohtimaan, että pitääkö Tuhkimoa sääliä, koska sehän oli vaan olosuhteiden… uhri? Voiko sanoa uhriksi, jos sattuma paiskaa hyvään? Pitihän se tietty itsensä hyvänä ja hyvyys huomattiin - ja kauneus - mutta oikeesti, riittääkö se? Ja missä v*ssa se haltijatarkummi silloin oli, kun polvet oli ruvella konttaamisesta ja kädet siertyneinä pyykkäämisestä?)

Mac; itsekin olen huomannut miten on jännää on löytää itsensä kiroilemasta, että aina tämä on tätä. Vaikka pitkän aikaa menee ihan jees, jopa hienosti! Sitten kun ollaan kuopassa, niin tuntuu siltä että täältä ei ole pois päästykään.

176

No niin…täällä taas. pari viikkoa(ko?) on mennyt, ja päällisin puolin taas sujuu, mies siis töissä. Mutta itselläni on kumma olo: miten suhtautuisin tämän toisen suunnitelmiin ja toiveisiin? nyt kun tuo putki on ohi ja varsinkin sen loppu, joka kesti ja mies palaili elämään yli viikon verran - nyt hän haaveilee innostuneesti kaikenlaista, ulkomaan reissustakin tulevan vuoden alussa. Ja on tietysti päättänyt että ei juo. Raha-asiat pannaan kuntoon ja kaikki… mitä sanoisin? Että en usko? Että hienoa, olen niin tätä toivonut? Mitä teen toisen unelmille, olenko mukana vai en? Ja jos olen, pitääkö tehdä varasuunnitelma, jos kaikki meneekin sitten pieleen… Miten elää päivä kerrallaan, kun ei pysty olemaan ajattelematta tulevaa. Hullua, enhän voi tietää siitä, eikä kukaan muukaan.
Nyt on vapaapäivä, on ihanaa ja samanaikaisesti surullista olla yksin. Mutta en kirjoittaisi tänne muulloin, ja kun ei ole muutakaan paikkaa purkaa aatoksia, olkoon se tämä…!

177

Tuo on katumusta ja hyvittelyä. Minä en uskoisi. Meilläkin on aina välillä varsin korkealentoisia suunnitelmia - tai oikeastaan ihan realistisiakin… Että lähdetään Riikaan, lähdetään Rukalle… Toppuuttelen, että on sitten mun syy kun ei mennäkään. Sillä ei me kuitenkaan lähdetä. Tai jos lähdettäisiin, niin samaa hommaa se olisi kuin kotonakin, mä huolehtisin lapsista, se lomailisi.

Toisaalta, ovathan nuo jo nyt niin ‘isoja’ että voisi olla lomaa minullakin…

Jos haluat lähteä mukaan elämään tuota unelmaa, tehkää suunnitelmat kirjallisena. Ihan nätisti voi todeta, että onpa hieno ajatus, olisi tosi kiva lähteä perheenä ja sitten listaatte asioita (kuten budjetin, säästösuunnitelman, tutustutte lomakohteeseen retkioppaista…)

Kun ei ne matkat vaan tapahdu. Vaikka kuinka toivoisi ja haaveilisi.

Mä en halua masentaa, sillä EHKÄ juuri sinä pystyt tukemaan miestä raittiudessa niin, että hän todellakin pystyy raitistumaan. MUTTA minä en uskoisi… Tämä ei ole mitään vinoilua. Tämä on toivoa puolestanne. Enkä tarkoita tällä sitäkään, että toisen unelmat ja suunnitelmat pitäisi lytätä, että niitä pitäisi väheksyä koska ne eivät kuitenkaan tule toteutumaan.

Niihin pitää suhtautua samalla tavalla kuin Keltikangas-Järvinen (idoli!) neuvoi suhtautumaan murrosikäisen puheisiin: pitää vaan sanoa “aha, aijaa” ja kuunnella. Totea, että vai tuollaisia suunnittelet.

Tai sitten, niinkuin tuossa yllä, otat vetovastuun unelmasta. Tai ehkä te pystytte haaveilemaan sen todeksi yhdessä.

178

Meilläkin on ollut niitä unelmia, suunnitelmia. Tänä kesänä retku suunnitteli ostavansa tontin kesämökkiä varten. Toisin kävi, hän onkin päihteillyt ja velkaantunut. Juopolla on aina paljon unelmia ja eivät ne välttämättä ole paha asia. Nämä mun on olleet taivaanrannan maalareita koko sakki. Mutta eihän unelmat ole paha asia, mutta miten kävisi tavallinen arki selvin päin?

179

Sanoisin, että luota täysillä JA tee suunnitelma B. Ihminen, johon luottaa, voi osoittautua luottamuksen arvoiseksi. Mutta ei kannata olla tyhmä. Jos on oppinut, että yleensä aina asiat menee tietyllä tavalla, kannattaa katsoa tosiasioita silmiin ja järjestää elämänsä niin, että se ei sitten ole yllätys, jos menee tälläkin kertaa. Mutta miehellesi anna ainoastaan se viesti, että luotat häneen ja hänen unelmiinsa täysillä. Ihmisenä hän ansaitsee sen. Jos hän on innostunut, älä tapa hänen innostustaan ja unelmaansa.

180

Noin. Liisi laittoi sen hienosti neljälle riville.