Mallu on tossa oikeassa: Liisi voi asettaa rajat vain itselleen. Mutta hänellä on oikeus vaatia sitä, että mies on hänen aikanaan ainoastaan selvin päin. Miksikö? No koska miehen juominen on yksi väkivallan muoto: se vahingoittaa muita perheenjäseniä henkisesti (ja mahdollisesti myös fyysisesti). Ja väkivaltaa kenenkään ei tarvitse kärsiä, ei missään muodossa. Väkivaltaa kohdatessaan saa vetää rajan niin tiukille, ettei enää joudu satutetuksi. Alkoholistin tapauksessa se tarkoittaa nollatoleranssia. Mitä tulee puheeseen, aina kun miehesi puolustelee juomistaan, alkoholisti puhuu. Aina kun hän perustelee miksi ei tahdo lopettaa vaan vain vähentää, alkoholisti puhuu. Miehesi ei vain todennäköisesti itse sitä tajua, vaikka sinä näkisit tämän eron selvästi. Kukaan ei ole itsepetoksessa niin taitava kuin juoppo.
Älä mieti, teetkö hänelle väärin tai manipuloitko häntä. Mieti, teetkö itsellesi väärin, jos suostut hänen vaatimuksiinsa. Onko tosiaan niin, että sinun pitää sietää hänen syyttelyään asiassa, jossa hän ei tikkua ristiin laita tehdäkseen teidän molempien elämän helpommaksi? Parisuhde on molemminpuolista kunnioitusta, ei sitä että toinen antaa kävellä ylitseen että toinen saisi elää kuin heinäsirkka.
Alkoholisti koettaa aina syyttää toista manipuloinnista, vallankäytöstä, v****maisuudesta, kahlitsemisesta, elämän rajoittamisesta, elämän pilaamisesta, ongelmien aiheuttamisesta (“jos sä et olisi tuollainen nipo mä joisin paljon vähemmän, tukisit nyt vähän”) jne. Mietipäs: jos voisit ottaa miehesi juomisen pois (niinkuin palasen palapelistä), tilanne varmaan paranisi oitis? Sulla ei olisi tarvetta vetää rajoja tai vaatia raittiutta. Sun ei tarvitsisi kytätä hänen juomistaan tai moittia häntä siitä. Hän saisi tehdä mitä lystää ja kun mies tulisi kotiin, sä kysyisit “oliko kivaa?” Mutta jos pois otettaisiin juomisen sijaan sinun “vallankäyttösi ja manipulointisi” eli siis tarpeesi asettaa rajoja suojellaksesi itseäsi, hän jatkaisi juomista entiseen malliin ja varmaan pahemminkin? Sinä kärsisit hänen juomisestaan samaan tapaan kuin nyt. Oletko sinä siis se ongelmien aiheuttaja vai hänen juomisensa?
Mä tein itse ihan täsmälleen samaa hyvin, hyvin pitkään. Mä sanoin miehelleni, että on hänen syynsä kun ahdistun muiden seurassa: koska mieheni ei juonut (kun häntä oksetti mun juomiseni), hän asetti mut huonoon valoon. Mun ratkaisuni ongelmaan olisi ollut se, että olisimme dokanneet yhdessä. Tai totesin, että mä juon koska olen niin yksinäinen ja “miksei me käydä missään eikä nähdä ketään”: mun ratkaisuni olisi ollut se että me dokataan yhdessä ja tavataan ihmisiä. Vasta kun aloin toipua oivalsin, että mä työnsin syyn mieheni niskoille sellaisesta asiasta, joka oli yksinomaan mun ongelmani. Koska mä join, mieheni ei tahtonut juoda eikä olla mun seurassani jos juon. Ja sen sijaan että mä olisin lopettanut juomisen, mä aloin syyttää häntä siitä että hän manipuloi ja käyttää valtaansa muhun. Sanoin ihan suoraan, että sä pilaat mun elämäni. Huh huh. Todellisuus oli se, että mä itse pilasin paitsi omaa elämääni, myös mieheni elämää. Nyt kun en enää juo, me taas nähdäänkin ihmisiä ja meillä on mukavaa yhdessä.
)
.