Voi mallu ja lintu!
Kyllä alkoholisti tosiaan osaa syyllistää. Älkää ihmeessä ottako tosissaan kaikkia syytöksiä, sillä alkoholisti kyllä keksii syitä lähipiiristään juomiselle. Eihän vika voi itsessä olla, hyvänen aika., vaan nalkuttavassa ja väkivaltaisessa vaimossa. Sitäpaitsi alkoholisti valehtelee mennen tullen ja palatessa ja jopa päivää sanoessaan. Niin tuttua, niin tuttua… 
Jaahast. Ensimmäinen puhelu selvinpäin, joskin aika heikossa hapessa olevana. Eilen illalla oli retku reissultaan kotiutunut. Täytyy kyllä sanoa, että latasin aika laidan täydeltä miltä musta tuntuu ja mitä asioista ajattelen. Sääli oli mulle täysin tuntematon sana.
En oikein tiedä olisko itkenyt vain nauranut kun retku kysyi multa, että meinaanko mä, että hän teki tämän tahallaan. Mitäs minä siihen muuta, kuin että hän varmaan jätti vahingossa antabukset ottamatta ja valehteli ottaneensa ne. Melkein jo huvittaa nää kootut selitykset. Juomaan lähtöhän ehkä siis hänen mukaansa johtui siitä, että hän pelkäsi, ettei saa minua takaisin. No siis tokihan juominen auttoi asiaa. Nythän ilmanmuuta oveni on auki hänelle! Jestas.
Retkuni ryyppäsi siis viikko sitten kolme päivää putkeen, kun ei ollut löytänyt asuntoa. Viikolla arvatenkin juhli kaljan voimalla sitä, että sai asunnon. Nyt viikonloppuna ryypättiin kolmena päivänä, koska tavaroiden pakkaaminen oli niin hermoja raastavaa ja herätti kipeitä muistoja, koska kämppä oli yhteinen. No arvatenkin viikon päästä ryypätään, koska muuttaminen sinänsä on hirvittävän stressaavaa hommaa ja muuttoporukka pitää toki palkita ja itsensä. Viikolla ennen muuttoa valmistaudutaan henkisesti muuttoon ja se vaatii rohkaisua eli kaljaa. No sitten muuton jälkeen voikin kaksi kuukautta putkeen juhlia tupaantuliaisia ja ryyppykaveritkin asuvat siinä ihan lähellä! JIPPII!!! 
Puhuin hänen äitinsä kanssa juuri puhelimessa, mutta äiti on vakuuttunut, että ainokainen poika saa kyllä asiansa kuntoon. Hän on jutellut poikansa kanssa henkeviä, näyttää omaa esimerkkiä (lakannut juomasta kokonaan) ja poikahan on fiksu ja ymmärtämässä kyllä ongelmansa. Äiti oli viikonlopun täällä pesemässä pojan asuntoa ja auttamassa muutossa. Ja sitten alkoivat pojan kehumiset. Kun se ei ollut viikonloppuna ottanut krapularyyppyjä aamuisin, kun äiti oli kieltänyt. Ja se oli Lidlissä MELKEIN pystynyt vastustamaan kiusausta ostaa kaljaa, vaikkakin sitten sortunut lähikioskille. Ja olihan se heidän käydessään ulkona syömässä ottanut kerran kokista oluen sijaan. No mutta voi kun hienoa, teki mieli tokaista!!! Kun se totuus on kuitenkin, että joka ilta se on sitä kaljaa ottanut, että hallelujaa!!! “Tänäänkin ei kolmeen mennessä iltapäivällä ollut ottanut mitään!” No mitä väliä, kun se illalla kuitenkin oli kännissä??? 
Nyt äiti suunnittelee muuttavansa poikansa kanssa tämän yksiöön vuoden vaihteessa, jotta voisi “pitää tästä huolta”. Sitten niin. Että uusi mahdollistaja ja hyysääjä… Hermot menee!!! Kaikki tietää, että sillä on ongemia juomisen kanssa (suomeksi alkoholisti), jopa se itse. Mutta silti, kyllä mä mieluumin kehun koiraa, joka tuo kepin mulle takaisin, kuin alkoholistia, joka pystyy olemaan ilman korjaussarjaa ja ottaa vasta illalla!!!
Kiitos, kun sain purkaa tän mieleltäni!
Oikeasti. Kun lukee nyt näitä omia ja esim. Linnun kirjoituksia niin miksi ihmeessä miettii edes jatkoa? Tämähän on ihan sairasta.
Mun retkun äiti onneksi on aivan ihana. Saan kyllä purkaa sille tuntoja eikä se puolustele poikaansa.
TODELLA SAIRASTA!!! Ja kyllähän mä sen tajuan. Mutta sitten on tämä mun oma ongelma: läheisriippuvuus ja se toinen isompi ongelma: rakkaus retkuun.
Kumma kun saa sen tunteen ulos ja sitten lukee sitä forumilta, ni eipä tässä paljon järkeä ole. Mutku mä olen jotenkin niin kiinni siinä retkussa (kai se muuten niin paljon liikuttaiskaan, paljonko se juo ja missä, vaikka retkulle itselle en saarnaakaan, purkaudun täällä). Jotenkin tuntuu, että edes yksi viesti tai puhelu retkulta, kännissä tai selvinpäin, niin tämä lintu lentelee taivaissa “se muistaa mut vielä”!!!
Mun retkun äiti on kanssa periaatteessa ihana ihminen ja ymmärtää ongelman, mutta kyllä mä välillä rivien välistä vaistoan, että kyllä se syyttää mua siitä, että poika on tuossa jamassa. Kun joskus sanoin, että enhän minä sitä kaljaa sen kurkusta kaada, niin vastaus oli tyly “tästä on nyt ihan turha keskustella”… Pitäis kai katkaista välit molempiin…
Helppoahan tää oliskin jos ei välittäis. Eihän sillon todellakaan just tarvis miettiä, että mitähän sille omalle retkulle kuuluu ja missähän kunnossa se mahtaa olla. Mutta kun sitä miettii jatkuvasti. Nyt vaan ite huomaan olevani niin vihainen, että vaikka toisaalta toivon sen soittavan, olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi jos ei soita. Epäselvää…
Alkoholistilla menee juomisen kanssa hyvin kun naiset ympärillä taistelevat. Peli pitäisi puhaltaa poikki ja ottaa aika- ja ajatuslisä.
Totta kai kaikki syyt juoda ovat tekosyitä, mutta alkoholisti itse uskoo niihin. Mitä enemmän syitä annetaan sitä vankemmin uskoo olevansa oikeassa. Ja vaikkei kukaan perheenjäsen antaisi, niin onhan vielä kaikki suuret kysymykset: elämän tarkoitus, ihmisen osa, työpaineet/työttömyyspaineet/imago/paha maailma…
Anopeille ei mitään voi. Kyllä hekin tulevat huomaamaan voimattomuutensa aikanaan. Nyt keskittykää itseenne. Älkää miettikö miten elämä on kohdellut teitä vaan miten te kohtelette juuri nyt omaa elämäänne.
Ei ole tarkoitus olla tyly. Alkoholistina tuntuu vain niin tutulta. Minut jätettiin täysin rauhaan, henkisesti yksin ja se musersi minut. Ei tarvitse erota eikä mitään kunhan irrottautuu tilanteesta eikä pelaa alkoholistin pelejä.
Et sä sigrid ole mitenkään tyly. Sun kaltaisia ihmisiä juuri tarvitaan kertomaan miten asiat on. Siitä ainakin mulle on suurin apu…
Aivan, kiitos Sigrid. Mä todella tarvitsen välillä kovempia sanoja ja etenkin kun tiedän, että sinä ajattelet meidän parastamme.
Olen tänään tulostanut netistä avierohakemuslomakkeen. Lieneekö tämä jokin merkki, että olen toipumassa…Onhan tässä lähes kymmenen vuotta asuttu erillämme ja kauan kannoin mukanani toivoa, että jos sittenkin hän raitistuisi…
Avioeroon olemme päätymässä yhteisten keskustelujen pohjalta toivotellen toisillemme kaikkea hyvää. Hän jatkaa elämäänsä alkoholin kanssa ja olen hyväksynyt sen hänen tavakseen elää tätä elämää. Kukin elää tavallaan ja olen ajatellut, että mikä minä olen sanomaan kenellekkään, kuinka täällä pitäisi elää ja olla…
Tässä ihan viime aikoina olen huomannut hänessä tapahtuneen muutoksen, soittelee harvakseltaan ja kaikkinainen syyttely on jäänyt pois, keskustelee ihan asiallisesti, ehkä jotain alakuloa on taustalla. Sanoo kärsivänsä burnoutista, eikä ole ollut töissä moneen viikkoon…
Aloite avioerokeskusteluun tuli hänen taholtaan. Toki hänellä on uusi ihmissuhde ollut jo jonkin aikaa, valitettavasti hänkin on alkoholisoitunut…
Näin nämä asiat etenee omalla painollaan meidän kaikkien elämässä
Voimia sinulle Saarsa kuten kaikille muillekin almoille.
Ei taida paljon lohduttaa, mutta tämä ongelma on ollut naisilla satoja vuosia:
Moni matkassa tulevi,
tapahtuvi taipalella
joutavalle juomarille,
hurjalle humalapäälle:
kinnas kirpovi kuhunki,
saapukka johonki saapi.
Isäntä olutta juopi,
mies se viinoa vetävi.
pere piinoa pitävi,
lapset nälkeä näkevi. -
Noin sanovi lapsi rukka:
Iso illalla tulevi,
tuopi tuoresta kaloa,
vetävi verestä lientä.
Iso aamuksi ajavi,
keskiyöksi kerkiävi,
tuopi tuoresta pajua,
antoi vitsoa verestä.
(Kalevalan sisarteos Kanteletar, naisnäkökulmaa)
Kyllä mä jotenkin koen sisaruutta niiden almojen kanssa, jotka ovat tämän ongelman kanssa taistelleet silloin joskus hurjan humalapään kanssa.
1,5 viikon putken jälkeen mies on selvinnyt. Oltiin äsken puhelimessa. Mun järki huutaa “EI”, mutta mieleen muistuu miten hyvä olo sen lähellä on… Auttakaa mua. En halua satuttaa enää itseäni. Mies vetoaa siihen, että tiesin kun aloin seurustella hänen kanssaan, miten voi käydä. Tiesin, että hän on alkoholisti. Sitten hän vetoaa siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä ja virheistään voi oppia.
Auttakaa mua saamaan järki vahvemmaksi kuin tunne…
Metsäprinsessa: “En halua satuttaa enää itseäni.”
Jos todella tarkoitat sitä ja tiedät, mikä sinua satuttaa, yritä kaikin voimin päästä siitä eroon. Miten hyvä sinun on nyt ollut hänen kanssaan nämä menneet puolitoista viikkoa?
“Mies vetoaa siihen, että tiesin kun aloin seurustella hänen kanssaan, miten voi käydä. Tiesin, että hän on alkoholisti.”
Voit sanoa, että sitä et tiennyt, miten paljon tuskaa alkoholistin kanssa seurusteleminen aiheuttaa ja miten arvottomaksi se saa sinut tuntemaan itsesi.
“Sitten hän vetoaa siihen, että jokainen ihminen tekee virheitä ja virheistään voi oppia.”
Voit lopettaa seurustelun toistaiseksi ja jäädä odottamaan, mitä hän oppinut.
Kuten täällä niin monet ovat todenneet omasta kokemuksestaan, puheet ovat vain puheita ja niitä on helppo päästellä krapulaisena katumuksen ja morkkiksen kourissa. Teot ovat ainoat, joihin voi luottaa. Alkoholistin kohdalla teot tarkoittavat juomisen lopettamista ja jatkuvaa itsensä hoitamista vähintään kaksi vuotta. Sitten voi alkaa olla toiveikkaalla ja luottavaisella mielellä. Eikä silloinkaan ole mitään takeita siitä, että raittius jatkuu loppuelämän.
Näinhän mä olen tehnyt. Mä jätin. Ajattelin, että jos hän todella haluaa mut takaisin, hän lopettaa. Viikko meni ja valheet alkoivat jälleen… Sitten juominen. 1,5 viikkoa on taas ollut yhtä hel*ettiä, enkä jaksa sellaista enää. Tätä ennen jo monta viikkoa oli vaikeita.
Sinäkin voit oppia virheistäsi. Olisikohan virhe alkaa taas alusta?
Alkoholisti ei opi virheistään ennen kuin luopuu virheellisestä elämästään ja aloittaa uuden ja päihteettömän. Siihen menee ainaa ja kuten Tuisku sanoi teot ratkaisevat eivät sanat.
Kiitos. On kamalaa olla jyrkkä kun toinen on aivan rikki, mutta mun täytyy suojella itseäni. Ei on ei on ei.
Pysy siinä. Kun olet kerran sanonut ei ja ehtosi, niin älä lähde niistä tinkimään. Huonoa kauppatapaa. Seuraavalla kerralla ehtojasi venytetään vähän enemmän, olet valmis joustamaan enemmän, kunnes sinun tahdostasi ja haluamisesta on aika vähän jäljellä ja rakkauskin on hiutunut ohuenohueksi.
“Ei” on sinun voimasi.
Voimia metsäprinsessan eihin! Mä tein juuri sitä, että aina annoin uuden mahdollisuuden. Koska retku retkahti ja sitten aloitti raittiutta. Raittiutta kesti ehkä viikon, seurasi retkahdus. Näin jatkettiin ja koko ajan raittius-retkahdus -sykli kiihtyi. En mä sano, että näin kävisi, mutta jos miehesi haluaa raittiutta, niin hän osaa saavuttaa sen itsekin.
Tai sanoin ehkä väärin. Ehkä ei toipuva alkoholistikin haluaa raittiutta, mutta ei ole vielä ihan valmis siihen.
Hermo palaa ihan just. Puhelin soi koko ajan ja kun en vastaa tulee tekstareita, että miksi en vastaa. En voi sulkea puhelinta kun haluan olla tavoitettavissa jos jollain muulla on asiaa tai sattuu jotain.