Hei Lintu ja Metsäprinsessa.
Kirjoitin aamulla teille pitkät tarinat, mutta mun huono kone päätti pamahtaa jumiin ja kirjoitukset menivät sen sileän tien. No, niitä ei ollut nyt tarkoitettu tähän tulevaksi. Vastaan siis jotain muuta. Tai jotain, mitä nyt tulee mieleen, vaikka olisi samojakin asioita.
Lintu: Mun retku tekis sitä, että se puhui paljon toisista naisista mulle, jotta saisi mut reagoimaan. Mä olin jo siinä vaiheessa sen verran päässyt irti, että se ei saanut mua ihan keposilla jutuilla raivoihini. Mutta sitten se alkoi puhua mitä kaikkea on tehnyt toisten naisten kanssa ja johan taas muija hermostui. Myöhemmin väitti, että oli puhunut vain ärsyttääkseen. Vieläkään en tisdä mikä on niistä jutuista totuus, mutta niin kovin paljon sillä ei ole enää väliäkään. Se puhuminen on siis mun mielestä julmaa peliä.
Samankaltaista peliä on noi itsariuhkailut. Niitä retku teki myös ja ensin mä reagoin niihin hyvinkin odotetusti. Eli huolestuin ja tein kaikkeni retkun eteen. Mä olen saanut koulutuksen, että elämää pitää suojella ja kuvittelin niin tekeväni. Kuitenkin voisi tehdä jonkun tilaston siitä kuinka moni päihdesairas puhuu itsetuhoisia läheisilleen. Varmaan hyvinkin moni. Jotkut jopa tekevät sen, en mä sitä sano, mutta kuitenkin jos joku on vakaasti päättänyt jotain itselleen tekevänsä, niin siinä ei paljon voi tehdä.
Mä ensin reagoin niihin uhkailuihin, mutta myöhemmin ne menettivät merkityksensä. Varsainkin kun tajusin, että ne ovat arkipäivää päihdesairaissa kodeissa. Jätin ne omaan arvoonsa ja sitä kautta ne loppuivatkin. Mutta kyllä ne suututti tosi paljon, vaikka en niihin enää reagoinutkaan. Se on mun mielestä pahimman laatuista kiristamistä ja yksi keino saada tukeä päihteilylle.
Hyvä, että et jäänyt kotiruokaa tekemään ja jälkiä siivomaan. Ehkä ensi kerralla sinun ei tarvitse mennä paikalle edes haukuttavaksi…
Metsäprinsessa: Mä muistan ne ajat, kun puhelin soi ja soi ja soi, viestejä tuli, jotka oli syyllistäviä, maanittelevia ja lopulta itsetuhoisia ja mä istuin välillä käsieni päällä, että en lankea niihin päihdesairaan ansoihin. Välillä lankesin siitä huolimatta.
Sinulla on oikeus laittaa rajat oman kestämisesi ja jaksamisesi kanssa ja jos ne eivät hänelle käy, hänellä on oikeus lopettaa yhteydenpito kokonaan. Tota retkukin aina jankutti, että ei voi näyttää kun en anna mahdollisuutta. Ihan kun se helvetin raittius olisi musta kiinni. Onneksi olen nyt tajunnut, että ei se ole. Jätkän on oltava raittiina itsensä vuoksi, ei mulle näyttääkseen.
Kaikki tuki täältä tulossa. Jatka samaa linjaa ja pidä itsesi järjissään.
Voimia teille molemmille oman elämänne sankareille!
