kumpi on sairaampi alkoholisti vai alkoholistin puoliso?

Kotikanava
281

Kiitos teille molemmille nopeista vastauksista ja tuesta.

Mä kun luulen, että tämä asia on niin, että jos mä jään hänen rinnalleen niin hän ei koskaan ala etsiäkään mitään muuta keinoa olla selvänä. Raitistumisesta puhumattakaan… Ja niinkuin sigrid sanoi… Mä olen hänelle keino olla selvänä. Sitä raitistumista ei ole tapahtunut. On vain tekosyitä ja valheita toisensa perään. Ainoa tapa millä tämäkin ihminen voi raitistua on se, että hän putoaa jälleen aivan pohjalle ja lähtee rämpimään sieltä itse ylös. Hän kerran sanoi mulle, että jos ei olisi tavannut mua niin tuskin olisi ollut näinkään kauan selvänä. Tämä siis tukee sigridin sanomaa siitä, että mä olen miehelle keino.

Mun veli on alkoholisti ja samoin isä (isä tosin hoitaa työnsä yms. mutta ottaa päivittäin), joten voi todella olla, että mun voimat ei riitä oman miehen tukemiseen. Etenkin kun tie on näin totaalisen alussa ettei oikeastaan vielä sitä ensimmäistäkään askelta ole tapahtunut. Voi olla, että menee vielä ikuisuus siihen ennen kuin hän todella tajuaa, että syy juomiseen on hänessä itsessä eikä meissä kaikissa muissa ja olosuhteissa ja… ja… ja…

Tekee kamalan kipeää kun on tottunut jo olemaan toisen lähellä. Niinpä on tässäkin tapauksessa, että hän osaa olla ihan mielettömän kultainen, ihana, huomioiva ja rakastava. Selvinpäin iso miinus on vain aika kova mustasukkaisuus. Sitten kännissä kyseinen ihminen on aivan eri ihminen - niinkuin moni muukin. Ja mitä tulee väkivaltaisuuteen niin olen hänen äidiltään kuullut, että kaljaa juotuaan mies ei ole väkivaltainen, mutta jos vetää kasikymmpisiä ym. väkeviä viinoja niin hänestä voi tulla väkivaltainen.

Kaikista vaikeinta on valita järjen ja tunteen väliltä. Toisaalta kun itsekin tiedän mitä pitää tehdä, mutta sen myöntäminen on niin vaikeata. Mutta niinkun jo aiemmin sanoin itsekin. Kun ei ketään voi pelastaa. Ainoa joka alkoholistin voi pelastaa on hän itse.

282

Sulla on ERITTÄIN TERVE, järkevä, fiksu, hyvä, mainio, loistava suhtautuminen tähän asiaan. Pidä kiinni tästä näkemyksestä. Älä anna hänen raahata itseäsi mukanaan ojaan, vaan pidä huolta itsestäsi. Sinulla kun ei ole muita kuin itsesi, niinkuin ei hänelläkään. Tai minulla. Kenelläkään.

Sinä olet antanut mahdollisuuden, hän on omalla toiminnallaan sen mokannut. Jos annat uuden mahdollisuuden, hän pääsee kuin koira veräjästä. Kuulostan tylyltä ja inhottavalta, mutta mä olen itse alkoholisti ja käytin KAIKKI mieheni antamat mahdollisuuden hyväkseni. Kun mies antoi yhtään periksi, ajattelin että hipheijaa nyt on kaikki hyvin - eikä miehen anteeksianto todellakaan hillinnyt juomista. Päinvastoin, tulkitsin sen niin, että eiköhän se lepy ensi kerrallakin. Vasta kun tuli todella kova kovaa vasten, ts. tiesin että seuraavaa kertaa en saa anteeksi, tämä on ainoa mahdollisuus, juominen loppui. Mieheni sanoi itse jälkeenpäin, että eräänä päivänä tajusi, että on aivan turha antaa anteeksi ja toista mahdollisuutta. Hän tajusi, että ansaitsee paljon enemmän kuin loputtomia toisia mahdollisuuksia.

Väkivallalla uhkailu on symbolista väkivaltaa (samoin kuin esim. uhkailu, kiristäminen, syyllistäminen, mitätöinti ja toisen tavaroiden rikkominen). Sitä ei pidä hyväksyä, ei humalaiselta eikä selvältä.

Kuten itsekin hyvin tiedät, sinä et voi kantaa häntä, pitää raittiina, katkaista hänen putkeaan, lopettaa hänen ongelmaansa, olla hänen enkelinsä. Hänen täytyy itse kantaa vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Jos tahdot säästää itseäsi, katkaise siteet tässä vaiheessa, kun et vielä ole menettänyt itseäsi. Jos tahdot puhua miehen kanssa toisista mahdollisuuksista, tee se vasta kun hän on selvin päin ja hakenut apua. Älä ennen sitä.

283

Juokse nainen juokse. Jos äiti sanoo, että jos väkeviä juo, saattaa olla väkivaltainen, niin triplaa sanoma. Äidinrakkaus siinä silottelee pahimpia ryppyjä, samoin toive, että hänen poikansa tämänkertainen suhde (siis sinä) raitistaistaa hänet. Hänellekin olet keino, mutta hänellä on nyt parempi omatunto, kun pikkuisen varoitti.

Toivottavasti ymmärsin väärin ja puhun palturia.

284

En usko, että tässä tapauksessa äitinsä siloittelee, sillä hän on melko räväkkä puhumaan myös poikaansa vastaan. On niin väsynyt. Sanoo minullekin aivan suoraan mielipiteensä poikansa toiminnasta. Olen paljon puhunut hänen kanssaan asioista ja hän ymmärtää minun kantani. Ei ole kertaakaan sanonut, että enkö mä nyt voisi yrittää ymmärtää tai muuta kun sanoo itsekin, että ihme itsetuhovietti ihmisellä on. Tänään olen menossa viemään tavaroita ja ei mies ala selvitä. Se on sitten sillä selvä… Kipeää tekee.

285

Viisas äiti ja sinulta viisas valinta. Elämä tekee välillä kipeätä. Mutta kyllä se sitten tuo onnenhetkiäkin.Voimia.

286

Mies soittelee ja uhkailee. Sitten pyytelee anteeksi. Laitoin kaksi ja puoli tuntia sitten hänelle viestin, että vaihtoehtoja hänellä on minun osaltani kaksi. Lopettaa juominen ja häippästä juoppokaveriakan luota TAI jatkaa ja hänen tavaransa vien tänään. Äsken kerroin, että hänen on oltava pois sieltä kolmeen mennessä tai lähden ajamaan. Nyt tulee syitä, että ei hän ehdi näin äkkiä kun ei ole rahaa. No ei varmaan kun kaikki on jo juotu mitä eilen tuli. Mun pitäisi kuulema odottaa pari tuntia, että juoppokaveriakan mies tulee kotiin ja heittää hänet. Tähän sanoin, että hänellä on ollut monta tuntia ja monta päivää aikaa lähteä kyseisestä talosta pois.

Näin ollen tämä nainen starttaa auton kolmen jälkeen… Tavarat mukana. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet tukea.

287

Hyvä ettet lähtenyt peliin mukaan. Siitä olisi tullut loputon.

288

Huh, tuli elävänä mieleen ne kaikki myöhästymisen selittelyt ja tulemisen ja raittiuden vakuuttelut.

Olet jo lähtenyt viemään tavaroita, joten et tätä lue, mutta ole varovainen. Ja älä jää turhaan sinne säätämään. Uhkaus on kuitenkin uhkaus, joten sekin pitää ottaa vakavasti. Ja päihtyneen (/krapulaisen) kanssa on turha keskustella.

Uhakailuihin ei kannata vastata mitään, hiljaisuus on paras tapa suhtautua niihin ja kertoa, että tätä minä en aio sietää.

Sen jälkeen sinulla on runsaasti aikaa surra ja käsitellä asia. Sinä pidät kiinni omasta elämästäsi ihailtavasti. Elämä välillä satuttaa, mutta eihän muuten tietäisi mitä onni on. Lopulta olet valmis siirtämään tämän miehen muistojen kirjaan yhdeksi luvuksi.

Jaksuja.

289

Hatunnosto ja voimia Metsäprinsessalle!

Luen kovasti teidän kaikkien kirjoituksia ja niistä on aina niin paljon apua!

Itse en ole jaksanut kirjoittaa, enkä jaksa tänäänkään tämän enempää. Asiat ovat melko hyvin. Paljon huonompiakin aikoja on nähty. Eli siis ei muuta kuin etiäpäin… :wink:

290

Tavarat viety ja olen takaisin kotona… Mies ei tiedä, että vein tavarat, sillä vein ne hänen äidillensä. En voinut kertoa hänelle, sillä hän olisi luultavasti ilmestynyt paikalle ja kunto oli sellainen, ettei kukaan olisi voinut taata mitä tapahtuu. Hänen asunnolleen en niitä uskaltanut viedä. Hän ei ollut siellä, mutta yllätys olisi ollut ikävä jos hän olisi ilmestynyt. Olen rikki, yksinäinen ja olo on tyhjä.

En tiedä koska voin hänelle asiasta kertoa - nyt siitä ei ole hyötyä, koska hän on aivan tuhottomassa humalassa. Päivääkään en kadu sillä kuitenkin yhteinen aika on opettanut paljon ja olen paljon rikkaampi siitä huolimatta, että nyt sattuu kovasti :frowning:

291

Ei kai hän voi olettaakaan, että asiat olisivat kunnossa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänellä se on selityksen paikka ja kyllä niitä selityksiä tulee sitten. Mieti jo etukäteen miten suhtaudut kun sinulle luvataan maat ja taivaat. Jäitä hattuun.

292

Sure rauhassa Metsäprinsessa, se auttaa.

Ja tosiaan kannattaa miettiä jo valmiiksi miten suhtaudut niihin sigridin manaamiin selittelyihin. Niitä tulee, mitä ihmeellisempiä ja ihaniakin. Päihdesairas on oikein vakuuttava ja sitten siellä taas näkyy se ihminen, johon on rakastunut. Silloin on vaikea sanoa ei.

Yhden kanssasisaren kanssa juteltiin joskus ja hän sanoi, että kumpa voisikin purkittaa sitä huonojen hetkien oloa itselleen. Ottaisi sitten siitä huikan, kun alkaa taas rajat vapista, kun päihdesairas on oikein ihanimmillaan.

Mutta oikein teit ja toivon todella, että pysyt päätöksessäsi. Sinun itsesi vuoksi.

293

Hän ei voi olettaa niin, enkä minä etenkään, koska luottamus on poljettu täysin maanrakoon. Enhän muutenkaan voi hyväksyä sitä, että hän juo ensin omat rahansa ja kuvittelee, että tulee sitten minun kontolleni (etenkään kun ei itsekin opiskelen eikä rahaa ole). Toinen asia on, että hän on nyt ollut vieraan naisen nurkissa (joo on mies ja lapsia) ja vaikka hän kuinka väittää, että ovat vain kavereita niin vaikea on luottaa kun molemmat siellä päivät humalassa pyörivät. Ajatellaan tilannetta toisin päin. Tuskinpa hänkään asiasta pitäisi.

Näin eivät asiat voi jatkua. Minun on pakko pitää järki kädessä vaikka se tuntuu kovalta ja vaikealta siinä vaiheessa kun hän selvinpäin omana ihanana itsenään soittaa. Tosin mitä pidempään siinä menee sen helpompi toisaalta tilanne on minulle. On kamalaa sanoa ei, jos hän esim. huomenna illalla soittaa selvinpäin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että näin tapahtuisi.

Miten järkevää olisi jatkaa kun tänäänkään en uskaltanut kertoa, että tuon tavarat? Kun ei oma äitikään laske häntä sisälle… Pakko vain pitää järki kädessä vaikka se tekee kipeää. Tietysti haluaisin sanoa, että tule vain takaisin. Yritetään taas. Miksi kuitenkaan tekisin niin, koska se sotii kaikkia ajatuksiani vastaan. Tosin on helppoa nyt sanoa niin kun ei toisesta kuulu mitään tunteihin tai jos kuuluu niin puheestakaan ei meinaa saada selvää.

Minä en aio pelastaa häntä! En - vaikka mikä olisi kun en siihen pystykään. Voin korkeintaan pelastaa hänet jostain tilanteesta, mutta en häntä ihmisenä. Tulevaisuudesta keskusteleminen olisi mahdollista siinä vaiheessa kun hän on osoittanut, että on todella myöntänyt ongelmansa. Sillon, kun tietäisin, että hän voi olla raittiina myös yksin. Vasta silloin hän on hakenut apua itsensä takia. Tähän voi kuitenkin mennä vielä vuosia…

294

Sulla on terve ajatusmalli.

Mä tein paljon sellaisia asioita retkuni retkuillessa, jotka sotivat täysin mun ajatusmaailmaani vastaan. Vähitellen luisuin hiljaisesti hyväksymään asioita, joita en olisi koskaan hyväksynyt omana itsenäni, terveenä. Mä kutsuin sitä omien arvojen huoraamiseksi. Mä uhrasin rakkauteni alttarille mun tärkeitä arvoja kuvitellen, että saan myöhemmin palkinnoksi raittiin miehen. En ole saanut palkintoani. Mutta onneksi kuitenkin uhraamisen lopetin. Nyt voin edes pitää itsestäni.

295

Ja muistahan sitten se, että me alkoholistit ollaan hyviä puhumaan. Voi, mehän osataan halutessamme puhua koko maailma pyörimään meidän ympärillämme! Todennäköistä on, että saat kuulla olevasi kylmä, ilkeä, julma, itsekäs (ennenkaikkea itsekäs!), inhottava, ja ties mitä. Lisäksi saat varmaan syytöksiä siitä, että et anna mahdollisuutta (tyyliin “miten mä voi osoittaa sulle että olen luottamuksen arvoinen, jos sä et anna mulle mahdollisuutta?”) Älä ota sitä vastuuta kannettavaksesi vaikka kuinka sitä sulle sysittäisiin, sillä sinä olet toiminut järkevästi, mies taas ei. Sulla ei ole mitään velvollisuuksia häntä kohtaan siinä mielessä.

Mutta muista se, että mies voi kyllä osoittaa olevansa raitis asumatta kanssasi, ilman että te olette yhdessä. Jos hän haluaa sinut takaisin, hän järjestää oman elämänsä sellaiseksi että se onnistuu. Jos hän todella haluaa sinut takaisin, jos suhteenne on hänelle tärkeämpi kuin juominen. Jos hän taas jatkaa juomista vedoten siihen, että sinä särjit hänen sydämensä (tms.) niin silloin ei ole ollut aikomustakaan muuttaa asioita - onpahan taas vain tekosyy juoda.

296

Vitsit, miten naurattaa. On niin hyvin jutut suoraan retkun(kin) suusta.

297

Mies etsii sinusta Metsäprinsessa uutta emokasvia, jonka ympärille kietoutua kuin liaani. Oma emokasvi, äiti, kun ei enää halua mahdollistaa juomista. Ole nyt varuillasi.

298

Mies oli heitetty eilen ryyppyporukasta pihalle (häneltä loppui rahat, joten hänestä ei ollut hyötyä enää). Soitti illalla tuhannen kännissä, että tule hakemaan hänet pois täältä. Kerroin, että en tule. Olimme kuitenkin vielä senkin jälkeen puhelimessa sillä halusin tietää, että hän on päässyt omalle asunnolleen eikä makaa missään pusikossa.

Tänään aamulla sitten krapulassa hän soitti ja saimme hieman puhuttua. Vaikka krapulaisen kanssa puhuminen on turhaa hän olisi ehkä ollut lähdössä katkolle, mutta kunta ei antanut sitoumusta kyseiseen kuntoutuslaitokseen. Toiseen paikkaan olisi antanut, mutta siitä paikasta en minäkään ole kuullut yhtään hyvää sanaa. Oli kovin pahoillaan kaikesta ja kovin tuntui vitu**avan. Siinä vaiheessa äänestä kuuli, ettei ole juonut. Silloin kerroin hänelle vielä, että hän voi joko lopettaa juomisen tai jatkaa, jolloin olen varmasti poissa hänen elämästään. Minä kun olen sitä mieltä että vasta sillon kun alkoholisti on selvinpäin hänellä on mahdollisuus valita jälleen juomisen ja selvänä olon väliltä. Sanokaa jos olette eri mieltä. Hän sanoi, että ymmärtää kyllä tilanteen.

Kohta tunti sitten oltiin puhelimessa ja mielestäni hän alkoi taas kuulostaa oudolta. Äitinsä sanoi, ettei mies vastaa puhelimeen hänelle, joten luultavasti siis on jatkanut juomista. Eiköhän hän ole valintansa tehnyt.

Tuo mitä huiskis sanoi yhdessä asumattomuudesta yms. on aivan totta! Sitä hieman ajoinkin takaa kun tuolla aiemmin sanoin, että ainoa mahdollisuus jatkosta keskustelulle on se, että hän osoittaa voivansa olla raittiina myös ilman minua. Mielestäni tätä asiaa minun ei tarvitse edes kertoa hänelle, koska jos hän todella haluaa minut ja raitistua hän kyllä ymmärtää sen itsekin. Vai?

299

Mä olen samaa mieltä, että vasta selvin päin voi valita juomisen ja selviämisen välillä. Jos on päässä yhtään olutta, niin yleensä viina on jo vienyt. Ja retku sanoi joskus, että jo silloin kun pääsee mieleen aie vetää, niin silloin on jo menetettyä miestä. Sen jälkeen ei kuulema ole paluuta, vaikka mitään ei olisi ehtinyt ottaakaan.

Sä toimit ihan oikein ja nyt yritä lopettaa huolehtiminen isosta miehestä. On hän pärjännyt ennenkin. Mäkin aikani huolehdin, että onko retku kunnossa ja mihin on päässyt yöksi, mutta sitten sillekin tuli stoppi. Mä tajusin, että en mä voi mitään tehdä, vaikka olisi missä kunnossa ja missä luukussa. Mitäpä mä kotona huolehtimaan, on se selvinnyt ennenkin kaman kanssa läträtessään. Kylmää, mutta tapa selvitä.

Mä huomasin, että huolehtiessani olin kuitenkin jotenkin hälytysvalmiudessa, että olen valmis rientämään avuksi. Eipähän minun apuni ole mitään apua, vaan käytön tukemista, jos aina pelastan milloin mistäkin pulasta. Joten en ole rientänyt enää avuksi pitkään aikaan. Viimeinen apuni oli se, että autoin retkua saamaan hoitopaikan.

300

Näinhän tässäkin kävi. Tämä akka (suokaa anteeks kun olen koko ajan käyttänyt näin rumaa nimitystä, mutta kun suututtaa) oli maanantaina soittanut ja pyytänyt miehen juomaan. Näin ollen hän tiesi jo täältä lähtiessään menevänsä juomaan vaan eipä minulle mitään sanonut.

Mies on soittanut monta kertaa. Kyselee koska nähdään. Sanoin, ettei homma toimi niin, että hän juo monta päivää ja kun häntä huvittaa ruveta selviämään niin sitten soittaa, että etkö sä voisi tulla tänne. Ei vaan toimi. Vielä toistaiseksi jutut ovat sitä sorttia, että “Etkö sä sitten yhtään rakasta mua enää?” ja “Eikö sulla sitten ole häntä ikävä?”. Olen kertonut, että rakastan kyllä ja olen ikävöinyt häntä monta päivää jo, mutta että hän ei voi kohdella minua tällä tavoin.

Tänään hän on menossa äidilleen (on siis saanut juomisen poikki eilen) ja näkee siellä sitten tavaransa. Ehkä hän sitten tajuaa kuinka tosissani olen asian kanssa ja ettei koko maailma pyöri hänen ympärillään ja hänen pelastajanaan.