Tuo on hyvä, “valheellinen hauskuus”. Sitähän se on ollut minunkin kohdallani. Teennäinen viikon kohokohta joka kuitenkin muuttuu sitten surkeudeksi ja krapulaksi. Tein ison virheen kun yritin elää elämää joka ei kuitenkaan ollut omaani. En osannut lähteä. Lopulta se toinen sitten lähti, joka oli ainoastaan hyvä asia. Eikä hän edes tiedä, millaista elämää elän. Aion nyt, pala kerrallaan, kasata ihan uudenlaisen elämän. Nyt saa loppua kaikki holtiton, nyt otan elämäni omiin käsiini. Olen aiemmin pystynyt siihen niin tiedän, että pystyn nytkin. On etsittävä aitoja kohokohtia, ei valheellisia. Tänä aamuna huomasin, että oli mukava herätä pirteänä.
Pitkän prosessin jälkeen olen huomannut, etten enää tarvitse muilta hyväksyntää. Ei elämän muuttaminen ole muiden mukaan elämistä, koska ei kukaan edes todella tiedä, millaista elämäni on ja mitä valintoja teen. Olen koko ikäni kaihtanut kaikenlaista laumasieluisuutta, mutta jokainen elää omanlaistaan elämää. Minä voin elää omannäköistä elämää, ei siihen tarvitse kuulua humalahakuisuus. Eikä yletön shoppailu. Olen oikeastaan onnellisempi kun tiedän, ettei minulla enää ole mahdollisuutta tuhlata holtittomasti rahaa. Velkoja on, mutta vähä vähältä aion saada ne hallintaan. Häpesin velkaantumista suunnattomasti ja mietin jopa, että en ole elämän arvoinen, mutta sitten tajusin, että raha on vain rahaa. En todellakaan ole ainoa joka on samassa tilanteessa, ja kaikilla meillä on oikeus olla olemassa! En ole tehnyt muille mitään pahaa ja se on pääasia. Kuitenkin on tajuttava, että minä itse ne valinnat teen ja saan syyttää tilanteesta vain itseäni. Sellaista asiaa ei kuitenkaan olekaan, joka ei ainakin ennen pitkää järjestyisi.
Olen varmaan sellainen ihminen, joka on tarvinnut muilta rajojen vetämistä. Nepsytaustani vaikuttaa tähän olennaisesti. Jotenkin tavarat ja alkoholi ovat luoneet valheellista turvaa. Tähän vaikuttaa koulukiusaamistaustani; ehkä alitajuisesti olen ajatellut, että vaikka ihmiset pettäisivät minut, tavarat ovat ja pysyvät. Mutta siitä tulee vain hetkellisen hyvä olo. Vielä mitään suurempaa vahinkoa ei ole tapahtunut, mutta haluan elää ja olla terveenä. En halua päätyä siihen, että kännään päivisin kapakoissa, en tuomitse niitä joilla tilanne on mennyt siihen, en sitä sano. Meillä kaikilla on oma tarinamme, eivätkä toisten tekemiset kuulu minulle. Mutta en halua sitä omalle kohdalle. On ollut todella lähellä, että se olisi toteutunut omalla kohdallani, mutta se oli onneksi ohimenevä ajatus.
Tämän kaiken tarkoitus on ollut opettaa minulle jotakin. Jos ei muusta, niin elämästä. Korostan, että en ole millään tavoin parempi ihminen kuin muutkaan. Tiedän varsin hyvin, miltä se tuntuu, kun ei vain pysty saamaan edes hetkellistä mielihyvää mistään. Toivon toki, että ongelmissa olevat ihmiset selviäisivät niistä. Olen ainakin oppinut sen, miten helposti voi tulla tilanne, joka voi päättyä monella eri tavalla. Hyvällä tai pahalla.
Ihanaa, kun täällä on hyviä tyyppejä jotka eivät tuomitse toisia. Minäkään en tee niin. Epäröin kirjoittamista tänne, koska se tuntui alkuun siltä, että astuisin “pimeään”, “luovuttaisin”. Mutta mitä iloa on siitä, että pitää yllä ylpeyttä eikä myönnä omaa tilannettaan? Silloin sitä vain pakenee. Helppoa ei ole myöntää omaa tilannettaan, mutta se onkin ollut yllättävän vapauttaa ja siitä on tullut hyvä olo.
uiminen on mulle se paras rentoutusjuttu, mutta se on usein hankala organisoida työpäivän jälkeen. Tykkään myös pyöräillä kauniissa kesäillassa.
…ja järvessä pulahtaminen piristää)