Minä olen itse tuntenut termin alcohol use disorder kaikkein parhaimmaksi kuvailuksi mitä ongelmallinen alkoholinkäyttö on.
Sitä on eri asteista riippuen siitä, että kuinka paljon ihminen on kerennyt elämänsä aikana juomaan, ja se kertoo mitenkään syyllistämättä ja hyvin yksinkertaisesti, että mitä alkoholi tekee aivan meidän jokaisen elimistölle niin lyhyessä kuin pidemmässäkin juoksussa.
Mitään sen suurempaa henkimaailman salaisuutta ei tuossa kuviossa oman käsitykseni mukaan ole.
Yksinkertaiseen ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu → käytön eliminointi.
Usein sen seurauksena sitten joutuu paneutumaan syvemmälle niihin syihin, mikä on ihmisen ongelmakäyttöön ajanut.
Koska jos niitä ei käsittele, niin silloin jää se sama vanha tie vielä auki lasin ääreen paluuseen.
Hyvää pohdintaa taas sinulla 
Tuo alkoholiriippuvainen on myös hyvä termi.
En tiedä miksi minun pää assosioi alkoholistin sellaiseksi ’rantojen mieheksi’, sehän on aivan naurettavan kapea kuvaus asiasta.
Tosi moni meistä hyvin elämässään (ainakin ulospäin) pärjänneistä työssäkäyvistä ihmisistä kipuilee liiallisen alkoholin käytön / sen tuomien ongelmien kanssa. Minäkin ainakin sen 15 vuotta - mutta jotenkin sain aina huijattua itseni muka kohtuukäyttäjäksi. Ei se onnistu minulta, ei.
Parempi on olla ilman.
Mukavaa päivää @nollaaja, hyvin me vedetään 
@Setämies, miten suomentaisit? . Alkoholin käyttäjä häirikkö? (Nauran ääneen kömpelölle vitsilleni)
Hyvä termi jokatapauksessa!
Kävisikö alkoholin käyttöhäiriö 
jossain virallisissa diagnooseissa taitaa olla jopa alkoholin väärinkäyttö, sillä vasta saisikin varmaan kulmakarvat kohoamaan kun läväyttäisi jollekkin päin naamaa, että ei kiitos skumppaa mulle, mä olen alkoholin väärinkäyttäjä 
Alkoholisti on jotenkin aika rankka sana. AA-ryhmissä tietysti siksi tunnustaudutaan puheenvuoron aluksi ja se tietullä tavalla normalisoituu.
En tiedä, mikä termi tuntuisi omimmalta käyttää.
Virallisesti sain F10.1 alkoholin haitallinen käyttö diagnoosin viimeisen ryyppyreissuni päätteeksi, kun jouduin tai pääsin putkayön jälkeen hieman lepäilemään sekalaiselle osastolle, jossa veteli viimeisiään maksakirroosipotilas, oli pari kotona pärjäämätöntä muistisairasta ja sellaisia joille ei muuta paikkaa keksitty, muttei kotiinkaan voitu työntää.
Olisin ehkä ansainnut rankempiakin juomiseen liittyviä diagnooseja, oli käyttö niin runsasta ja ongelmaista.
Joka tapauksessa alkoholi ei minulle sovi. Helvetti on ollut valloillaan liki heti ainakin kymmenillä viimeisillä käyttökertoilla. Kyllä siinä tyhmempikin alkaa tajuta, että se tie on kuljettu loppuun.
Alkoholiriippuvuus on ainakin hyvä termi.
En halua ottaa pienintäkään riskkä nykyisen emämäni pilaamisesta, enkä ajattele, että alkoholi toisi mitään lisäarvoa elämääni.
Se ajattelumaailma muuttuu pikkuhiljaa, kun antaa siihen mahdollisuuden olemalla juomatta päivän kerrallaan. Samoin terveys ja kokl elämä ja elämänasenne.
Tsemppiä raittiuteen !
Antabuksen avulla lopettaminen on hyvä vaihtoehto. Siihenkin täytyy sitoutua ja se ilmentää vahvasti AA teksteissä mainittua asennetta “olimme valmiit tekemään mitä tahansa” .
Päihdehuollossa ja muissa “virallisissa” yhteyksissä olen alkoholisti. Minusta se on kuvaava sana, ‘alko’ ja ‘holisti’. Itselleni alkoholin käyttö oli todellakin kokonaisvaltaista, vaikutus enemmän kuin osiensa summa. No, tuo on tietty semantiikkaa.
Niiden läheisten, joiden kanssa asiasta puhun, käyttämäni termi on juoppo. Siinä on mustaa huumoria, mutta sekin minä olen ollut vaikken ihan vielä rappio sellainen.
Ja muille asia ei kuulu.
Alkoholismi on kokonaisvaltainen riippuvuussairaus. Turha minusta sitä on millään käyttöhäiriöillä liudentaa.
Mutta se on ihan sama, millä ongelmaansa kutsuu. Pääasia on tänäänkin olla juomatta 
Minä kutsun itseäni alkoholistiksi. Olen kuitenkin muutakin kuin alkoholisti. Se ei määritä minua kokonaan ihmisenä, mutta on ollut niin pitkään kanssani yhä pahenevana sairautena, joten se on väkisinkin muovannut elämääni ja minua.
Tosin en minä sitä maailmalle huutele. Läheisin ihminen eli lapseni tietää sekä hoitokontaktini tietysti. Tärkeintä onkin, että itse suhtaudun tähän vakavasti.
En ole tuohon suomenkielistä termiä koskaan edes ajatellut, koska itse olen raitistunut pääosin englannin kielellä käytössä olevan materiaalin runsauden vuoksi.
Mutta aihetta piti nyt sitten tutkia, ja varmaan päihdehäiriö saattaa olla suomeksi lähimpänä tuota ajatusta, kun ehkä alkoholihäiriö on jo kuitenkin liian huttua.
Aivan mahdotonta sanoa, että mikä olisi suomenkielellä se parhain ja osuvin termi.
viimeisiä lomapäiviä viedään, maanantaina paluu arkeen. Vähän jännittää toisaalta, että palaavatko juomahalut taas loppuiltapäiviin. Tällä hetkellä juominen käy mielessä ehkä kerran päivässä enää, sellaisena ohimenevänä haikeutena.
On kyllä niin ihanaa tämä päivä päivältä lisääntyvä helpottuneisuuden olotila, kun ei tarvitse enää salailla juomistaan, tai suunnitella juomistaan, miettiä juomista, ja juoda. Fyysisen olotilan helpottamisen jälkeen on alkanut mieleni pikku hiljaa vallata myös mielentilan rauhoittuminen ja rentoutuminen. Tämä on se, mitä olen kaivannut ja halunnut. Jonkunlaista tyyneyden olotilan alkumaininkia. Olen täysin valmis niiden vietäväksi.
Ihanasti myös luovuuteni on alkanut heräilemään, olen muutamana päivänä taas maalannut ja tarttunut virkkuukoukkuunkin. Minulle rakkaat käsityöharrastukset ovat viime vuosina tuntuneet pakkopullalta ja ahdistaneet. Nyt olen pienissä erissä löytänyt taas kipinän 
Minulla on kyllä vielä paljon työstettävää alkoholin psyykkisen riippuvuuden kanssa. Olen tässä yrittänyt jäsennellä asioita, ja löytää “munaa ja kanaa”. Mikä pisti elämäni ensin solmuun? Lapsuuden kokemusten aiheuttamat haavat altistivat ja johtivat minut masennuksen tielle, plus kaikki muu elämän aikana koettu. Alkoholi tuli vahvasti kuvaan mukaan siinä kohtaa kun aloin käpertyä kotiin “turvaan” pahalta maailmalta, ja se tuntui alkuun tuovan lohtua. Jossain vaiheessa voin jo paremmin, ja olin ihan mielelläni omissa oloissani, ja siinä kohtaa jatkoin alkoholin kanssa käyttäen sitä vahvistamaan kivoja koti-iltojani. No siitä se kierre sitten lähti, ja pian mikään ei enää tuntunut hyvältä. Ahdistuin ja masennuin pahemmin, join lisää jne.
Vuosi sitten alku keväällä minulla oli ensimmäistä kertaa itsetuhoisia ajatuksia. Huomasin ajattelevani, että kaikki elämäni vaikeudet liittyvät minuun. Eli jos poistan itseni yhtälöstä, niin kaikki olisi hyvin. Tässä kohtaa kävelin lääkärille ja pyysin apua. Häpesin juomistani, ja vähättelin sen roolia. Lopetinkin pariksi viikoksi. Pääsin terapiaan, sain lääkkeet. Terapia on ollut rankkaa. Toisaalta lapsuuden traumojen purkaminen helpotti, mutta toisaalta ahdisti. Aloin taas hoitamaan itseäni alkoholilla. Voi miten toivon, että olisin ollut rehellinen jo reilu vuosi sitten niin tällä hetkellä olisin varmasti jo paljon ehjempi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän sitä sanotaan.
Tästä tulikin pitkä avautuminen, tuntuu hyvältä kirjoittaa näistä asioista.
Ihanaa, vielä kesäistä, ja raitista iltaa teille!
Hyvinpä kuulostaa tutulta tuo pohdintasi. Kumpi oli ensin, sitä on välillä vaikea edes tiedostaa, mutta tärkeä on pohtia niitä omia triggereitä. Itsellä on myös tuo alku iltapäivä ja se kun on lähtenyt töistä se vaaranpaikka. On nälkä ja väsy ja ehkä sisällä patoutunutta harmitusta työpäivästä ja ihmisten kohtaamisesta. Keksinkin siihen kaikenlaista turvariepua. Päätin, että en mene töistä suoraan kauppaan. Ensin kotiin syömään ja vasta vatsa täynnä ostoksille. Tai jos selkeä viinan himo yllätti sanoin, että saat miettiä asiaa uudelleen, mutta vasta kun olet mennyt ensin kotiin ja syönyt. Aina se himo hävisi, kun tiedostin tunteen ja aktiivisesti kävin sitä häivyttämään. Jos menin autopilotilla kävi aina huonosti ja juominen voitti.
Eli nälkä on minulle yksi pahimmista triggereistä. Samoin jonkun asian pelkääminen. Lähinnä fyysisten tuntemusten ja sairauden pelko. Trauma lapsuudesta. Sen kanssa kamppailen edelleen, mutta tämänkin tiedostaminen on ollut suuri askel.
Kyllä me tälle turpiin annetaan vaikka kyllä minäkin usein toivon, että kumpa olisin tajunnut tilanteen vakavuuden jo 10 vuotta sitten. No viisaammat sanovat, että oli vielä juomatonta juomaa jäljellä. Jokaisella on se oma aikansa. Luotan, että se on nyt. Luota sinäkin.
pitkästä aikaa todella huonosti nukuttu yö takana. Pitää oikein tsempata, että saa itsensä tänään liikkeelle. Kävelylenkille täytyy kyllä taas mennä.
Iltoihin täytyy keksiä joku mikä motivoi tai vaikka aluksi pakottaisi puuhaamaan. Ihan liikaa tulee jumitettua istumaan telkkarin ääreen, ja siinä sitä on ihan liikaa aikaa pyöritellä mielessä tätä juomattomuutta. Ei tee hyvää pyöriä mielessään tämän asian äärellä koko ajan.
Täytyy varmaan taas toiveikkaana ilmoittautua jollekin opiston kurssille, vaan ovat tupanneet jäämään kesken viime vuosina, kun on kiinnostanut iltaisin muu puuha kun kotoa lähteminen…
Samoja juttuja itsen aktivoimiseksi pohdinnassa täällä. Ei ole hyvä pyöritellä päässä omia oloja yksin telkkarin ääressä. Varsinkin, kun siellä joka ohjelmassa joku juo alkoholia. Varasin itselleni liikuntakurssin juurinkin kansalaisopistosta. On jotain muuta kuin duuni, koiralenkit ja sohva.
Minä sain oikean ahaa- elämyksen noihin harrastuksiin tai opiskeluihin liittyen; nyt minä VOIN aloittaa halutessani jotain uutta, kun lauantait eivät kulumaan väsymyksen ( krapulan) parissa… olen jotenkin jopa itseltäni salaa kieltänyt nämä aktiviteetit, kun ei muka ole aikaa tai energiaa.
Hah!
Juominen mulla on siinä ollut selkeästi salaisena agendana.
Ei ole enää!
Jotain, mistä tulee virtaa tai ainakin hyvä mieli 
Mulla on niin hurjat suunnitelmat, että oon suunnitellut kirjastossa käyntiä! Olin vielä 10-15 vuotta sitten innokas lukija, mutta sitten se jäi koska eipä lukeminen illalla viinipöhnässä kiinnosta. Tavoitteena on lukea kirja, ihan vaan jotain romanttista hömppää, sen kuukauden aikana mitä kirja saa olla lainassa kertaalleen.
Muuten tänään olis mun entisessä elämässä niiiin viinapäivä. Yövuorot takana ja huomenna vapaa. Mieli askartelee viinin parissa, mutta raittiina mennään. Neljä viikkoa viinatonta elämää takana ja paljon enemmän edessä 
Kevyttä ja helppoa alkuviikkoa kaikille!
Täällä samoin on lukeminen jäänyt meilkein kokonaan. En ole vain jaksanut keskittyä vaikka ennen olin kirjallisuuden suurkuluttaja.
Tsemppiä sinne ja mielelle nyt jotakin muuta mietittävää - vaikka sitten se kirjasto.
mulla on lukeminen pysynyt mukana jossainmäärin vaikka juominen on sitä kyllä vähentänyt. Olen tosin siirtynyt konkreettisista kirjoista Storytellin puoleen, osan kirjoista luen ruudulta, osan kuuntelen. Mulla on monesti rinnakkain useampi kirja kesken: yksi hömppä, jonka kanssa voi nukahtaa, nyt kuuntelussa “Je m’appelle Agneta”. Pari asiasisältöisempää, tällä hetkellä meneillä kirjat “Laman lapset: mitä meille tapahtui” ja “Kuinka olla piittaamatta p@skaakaan”.
Tuossa yhdessä toisessa ketjussa otettiin kantaa useamman kirjoittajan voimin siihen, mistä aiheista täällä Me lopettajat palstalla on kannattavaa keskustella, ja mistä ei. Nostamatta tuota ketjua uudelleen kärkeen, haluan myös sanoa, että mielestäni tänne ei tosiaan kuulu “onnistumistarinat” kohtuukäytöstä. Niiden tila ja paikka on muualla, yhtään väheksymättä henkilöiden kokemuksia. Mutta jos tällä palstalla sellaista hehkutetaan, on se kuin meille muille esittelisi tikkaria, jota emme saa ottaa.
Ja, se kyllä triggeröi ajatukset väärille teille. Myönnän, näin se teki minullekin. Huomasin ajattelevani, että josko kuitenkin minäkin pystyisin siihen. Näin jo mielikuvia itsestäni kirpeänä syysiltapäivänä viinilasin kanssa. Minulla on nyt meneillään kolmas kerta, kun olen päättänyt lopettaa juomisen. Kaksi aiempaa kertaa ovat päättyneet tunteeseen “kyllä mä pystyn kohtuukäyttäjäksi”. Ja täällä sitä nyt taas ollaan, “kohtuu käyttöjen” jäljiltä, jälleen lopettaneena, kun käyttö karkasi käsistä. Ni pliis, pysytään täällä rehellisesti ja täysin lopetuslinjalla, tai poistutaan toisille palstoille.
Eka työpäivä meni sutjakkaasi, eikä vielä ainakaan ole sen takia juomahalut nostaneet päätään (tuon edellisen kappaleen aiheen myötä kyllä). Söin just ison päivällisen ja päälle irtokarkkeja. Ainakaan ei nälän takia tarvii kutkutella juomahaluja
Eipä muuta kun raitista viikonalkua!
Jepulis. Ties montako uutta alkua kokeneena voin sanoa, että se retkahtaminen ei ole mitään hauskaa. Ensin voi tulla joku jännä uhma ja hallinnan tunne. Kyllä minä tämän nyt pidän kurissa. Osaan ottaa kohtuudella ja vain seurassa tai mitä ikinä lupauksia sitä itselleen valehteleekin. Minulla se taisi viimeksi olla, että juominen on sallittua, mutta vain seurassa. Kunnes sitten löysin itseni taas lasi kädessä ja ihan omasta ylhäisestä yksinäisyydestäni. Joten. Ei kiitos mitään ylimääräistä veneen keikutusta. Osaan sen ihan itsekin.
Nyt on onneksi ollut hyvä drive päällä. En tiedä onko se, että ei ole ollut ihan kunnossa. Aivan sama tässä kohtaa. Tervehdin tätä fiilistä ilolla. Retkahtelu on ihan hirveän kuluttavaa ja vie tilannetta aina vain pahempaan suuntaan.
Tännehän voi joku juuri retkahdusta vastaan taisteleva tulla hakemaan vahvistusta pysyäkseen raittiina ja sitä täältä olisi hyvä löytää. Varsinkin siinä tilassa silmiin osunut hehkutus kohtuukäytöstä tai juomisen glorifiointi on viimeisin asia mitä tarvitsee.
Ehkä itseämne suojellaksemme voimme nyt pohtia niin, että kohtuukäyttöä testaamaan lähtevät käytännössä saattavat lähteä syventämään alkoholiriippuvuuttaan, kuten itsekin olemme aikoinamme tehneet. Osa saattaa tulla tänne takaisin vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä, osa ehkä ei. Silloinkaan syy ei aina ole kohtuukäytön onnistuminen.
Lopettaessa säästyy annosmäärien, juomakertojen laskemiselta ja kontrolloinnin ylimääräiseltä vaivalta ja senkin energian voi käyttää muuhun.
Alkoholi pieinäkin annoksina lisää syöpäriskiä, altistaa unettomuudelle ja masennukselle. Alkoholiin aiemmin menneen rahan voi jatkossa käyttää johonkin muuhun, mitä haluaa hankkia tai tehdä. Oman hallitsemattomaksi menneen alkoholiongelman lisäksi on siis monta muutakin syytä olla raittiina. 
Sitkeästi vaan eteenpäin raittiuden polulla. Kuulostaa kivalle kun useampikin on jo miettinyt lukemista ja muita tekemisiä. Pikkuhiljaa tyhjiö alkaa täyttyä. Viikkotasollakin vapautuu monta tuntia muuhun kun juominen, juotavan ja panttipullojen ja tölkkien logistiikka, juomisen suunnittelu ja selittely ja krapulassa rötköttäminen jää pois.
Tuo kuinka olla piittaamatta p@skaakaan herätti kiinnostuksen 
Miten meni toinen työpäivä? Mulla selkeästi jo vähän paremmin, ainakin työtehon osalta. Kyllä se tästä taas kone käynnistyy?! Kirjoittelehan kuulumisia @nollaaja
Minä olen joskus viitisen vuotta sitten lukenut Mark Mansonin kirjat Kuinka olla piittaamatta paskaakaan ja Kaikki menee päin helvettiä. Suosittelen paljon 