Jälleen ihan kiva päivä. Pientä puuhastelua kotona, edelleen vähän tylsyyden kanssa pyörin ajatuksissani. En ole liikaa patistellut itseäni silti keksimään uutta tekemistä, parempi möllötellä tekemättä mitään kuin väkisin yrittää.
Olen tässä yrittänyt miettiä syitä, miksi joku päivä joisin vielä. Pois lukien nyt riippuvuuden aiheuttaman alkoholin himon. Mikä olisi sellainen tilanne tai tapahtuma, jolloin alkoholi tekisi siitä paremman? Missään nimessä en halua tehdä sitä siksi, että joku toinen sitä minulle tyrkyttäisi, tai kokea, että jossain tilaisuudessa “pitäisi juoda”. Onneksi nykyään kaikissa juhlissa alkaa olla ihan ok pyytää holitonta. Olen aina välillä tykännyt käydä karaokea laulamassa, uskaltaisinkohan sellaiseen selvinpäin? Samoin tanssilattialla/festareilla on kyllä varmasti vapautuneempaa tanssia humalassa… mutta haluankohan enää siltikään sen takia juoda?
Nyt jotenkin sellainen fiilis, että ehkä niiden aika on nyt vaan ohi, ja löydän elämääni muita tapoja nostaa tunnelma kattoon.
Muita syitä en kyllä keksi, enkä tietty niitä tässä keksimällä yritäkkään etsiä. Haluan vaan haastaa itseäni todella pohtimaan näitä.
Ostin eilen ihan vaan kokeeksi 4 pientä tölkkiä 0,0% siideriä. Oli ihan hyvää. Mutta järkytyin, miten käyttäydyin niiden kanssa, niinkuin olisivat alkoholillista. Istuin takamukselleni, ja aloin juomaan. Havahduin kun tajusin vilkuilevani kellosta, että kuinka nopeasti juomat etenevät, että ehdinkö vielä hakea lisää !!! Ei hyvää päivää, aivo parkani luuli jo että tässä ollaan taas sen tutun ja turvallisen äärellä. Seuraavaksi tajusin, että eihän mun tarvii näiden äärellä tosiaan istua, voisin lähteä vaikka autolla ajamaan. Toisaalta nuo pari lasillista myös rauhoittivat mieltä, sain siinä illan aikana paljon puuhailtua kotona, oli hyvä fiilis.
Kokemus oli todella hämmentävä, mutta myös opettava. Aivoissani on todella syvään tallattuna polku, miten käyttäytyä kun saan alkoholia: varmista sen riittävyys, ja istu alas nauttimaan. Aion toistaa kyseisen harjoituksen jossain kohtaa, ehkäpä voin niiden avulla opettaa aivoille uuden polun.
Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa raittiutta. On kyllä edelleen sellainen fiilis, että aika on pysähtynyt siihen kun aloitin tämän. Ensi viikolla jatkuu taas työt, ehkäpä arki sitten alkaa rullata vähän vauhdikkaammin. Tai ehkäpä tällaista sen pitääkin olla, ajan kulku, ehkä humaltuneet aivoni kelasivat hetkiä liian nopealla eteenpäin.
Hyvää raitista päivää, kiitos kun saan olla raitis!
Kerroin hyvälle ystävälleni vähän kauttarantain, että oli huonot labratulokset, että nyt täytyy tsempata ruokavalion suhteen, ja alkoholin turhat kalorit jättää pois. En puhunut sen enempää mistään riippuvuudesta tms. Hän kysyi selvästi vähän harmistuneen oloisesti, että enkö siis nyt juo ollenkaan. Sanoin, että en, että haluan saada itseni nyt terveeksi ja painon putoamaan. Keskustelu loppui siihen, ja asia selvästi vaivasi häntä. Ystävyyteemme on aika vahvasti liittynyt alkoholin käyttö, vaikka toki olemme tavanneet sitä ilmankin. Olen aikaisempien vähentämiskertojeni yhteydessä saanut häneltä samanlaisen reaktion, ja vähätteleviä kommentteja sitten myöhemmin, tyyliin että “no onko nyt kaikki sitten paremmin kun et ole juonut”. Harmittaa vähän, mutta osasin kyllä odottaa tätä.
Olen miettinyt johtuisiko tämä siitä, että hän itse miettii myös omaa juomistaan, vaikka hän ei vielä ainakaan ole siinä pisteessä kuin minä, mutta viikottaista on hänenkin juominen.
Moro @nollaaja Lueskelin ketjuasi tarkkaan ja samaistun moniin juttuihin, joiden kanssa itse kamppaillut aikanaan. Ja tämä kolahti minuun erityisesti ja näin miellyttäjäluonteena vielä 12 raittiin vuoden jälkeen säännöllisesti törmään tällaiseen tilanteeseen. Enää se ei minua hetkauta, mutta aikanaan lopetettuani juomisen, joidenkin kavereiden vähättelelvät kommentit melkein tuhosivat hauraan raittiuteni! Toivottavasti olet paksunahkaisempi asian suhteen, kuin minä aikanaan. Mutta asia on juuri niin, kuten sanoit: ystäväsi todennäköisesti peilaa omaa alkoholinkäyttöään sinun lopettamisesi kautta. Ja hän ei haluaisi tehdä sitä. Muista kuitenkin, että sinun raittiutesi on paljon tärkeämpi, kuin hänen reaktionsa siihen. Monesti sanotaan, ettei juomattomuutta (hassu sana ) tarviste selitellä kenellekään, eikä toki tarvitsekaan. Mutta itse olen vastaavissa tilanteissa nykyään täräyttänyt, että “olen todennäköisesti läikyttänyt enemmän kuin sinä juonut enkä osaa käyttää alkoholia tavalla, jonka itse koen sopivaksi”. Yleensä se hiljentää jo tarpeeksi.
Hyviä huomioita. Ehkä tuossa on se syy miksi oma työterveyslääkäri jolla oli päihdehoitokokemusta oli näitä moktaileja ja holittomia vastaan. Ne voi helposti ylläpitää sitä tunnetta ja käytösmallia, että tässähän ollaan juomassa jolloin ei ole mahdollisuutta opetella uutta. En tiedä. Hyvä kun huomasit. Tuota voi todellakin tarkkailla.
Voi olla. Itse olen kyllä silti ollut iloinen alkoholittomasta lempiviinistäni. Ensimmäiset viikot sen litkiminen selvästi auttoi, johonkin. Ehkä siihen, etten kokenut “menettäneeni” mahdollisuutta viinin juomiseen, mutta sain tehdä sitä selvin päin ja humaltumatta.
Nyt sen kulutus on jäänyt vähemmälle. Alkoholin alkoholittomia korvikkeita ei enää tarvitse olla lohduksi kaapissa. Se nautinto, joka ennen tuli ensimmäisestä lasista viiniä, tulee nyt kahvista.
Täältä lohdun sana sinulle @nollaaja : minä olen käynyt hoilaamassa selvin päin ja se oli valtavan hauskaa. Ja jos tulee vedettyä nuotin vierestä, kukaan ei sitä huomaa koska kaikki muut ovat kuitenkin humalassa. Joten kokeile!
Voi kuule. Olen viime kuukausina tehnyt selvin päin tätäkin ja se oli paljon hauskempaa kuin kännissä! Ei tällaisiin asioihin oikeasti tarvita mitään humalaa - en minäkään sitä kyllä ennen tiennyt mutta nyt tiedän. Ne ovat iloisia, mielihyvää tuottavia ja hyvää tekeviä juttuja, laulaminen ja tanssiminen, ja iloon pystyy ihminen kyllä myös ilman että ottaa alle pienen pöhnän. Joka sitten ehkä kumminkin illan mittaan kasvaa ja jättää alleen sen kaiken hyvän olon, jonka siitä kaikesta ilosta saisi.
En ehkä koskaan unohda sitä ensimmäistä kertaa, jona olin tanssinut baarissa yhdessä iloisten humalaisten kanssa selvin päin koko illan pitkälti yli puolen yön. Pyörällä kotiin viilettäessä oli järkyttävän hyvä olo. Oli ollut hauskaa (minä rakastan tanssimista) ja itsekunnioitus siivitti kotiovelle. Että hitsi, minä pidin hauskaa selvin päin ja aamulla on ihana nousta.
Se tuntui ihanalta. Kokeilepa tätäkin.
Valtavan hienoa! Ja kiva kuulla että voit paremmin jo nyt.
Tämä!
Mulla on ihan sama, näin alkutaipaleella ainakin. Tuntuu kivalle, kun voi juhlistaa asioita tarvittaessa noilla holittomilla. Ei ole liian iso muutos kerralla, ja ei tule turhia marttyyrifiiliksiä pintaan
Alussa join ‘kaksin käsin’ alkoholittomia 0,0% (se on mun raja) oluita ja myös vissyjä, inkivääri ja tyrnishotteja. En usko, että siitä oli mitään harmia. Muutaman kuukauden kuluttua se väheni, nyt on kohtuullisempaa Kuplajuomiin olen kyllä koukuttunut, niitä on kesällä mennyt. Tykkään maistella eri makuja ja juhlistaa tilanteita uusilla makuvissyillä. Alkoholiton olut ei ole enää niin tehnyt kauppaansa. Crisp radler sitruuna, maistuu aina silloin tällöin. Syksyn tullen shotit varmaan palaavat kehiin, kun jaksan tehdä. Minusta tilanteiden juhlistaminen on edelleen tärkeää ja se onnistuu helpoiten hyvällä juotavalla (0%) ja syötävällä.
Laulamisesta ja tanssimisesta… Minähän en laula julkisesti, se on varma , mutta… vaikka muuten olen raittiina vieroksunut ‘alkoholin käyttöpaikkoja’ ja alkoholia käyttäviä ihmisiä, niin tanssimassa olemme isännän kanssa käyneet. Siinä on heti eri meininki, kun on tekemistä. Humalaiset ei häiritse, kun keskitytään musiikkiin ja tanssiin. Se on ihanaa Muuten en perus illanistujaisissa viihdy, kuuntelemassa humaltuvien ihmisten puheita, mutta kun iltaan liittyy toimintaa ja tekemistä, niin viihdyn raittiina porukassa
Holittomista kaljoista / viineistä niin mulle ainakin tulee mielitekoja vetää niitä itteään eli olen oppinut ei sovi mulle, mutta joku jutuu toimii toiselle ja toiselle ei…
Kumma juttu muuten kun alkonhimoissa / piiloossa tuli vedettyä esim 0,5 l tuplapukki 8,5% niin alle minuuttiin vaikka jääkylmänä niin koitappa vetää vissy samaan tahtiin niin ei takuulla onnistu (tämä vähän kuin kevennyksenä)
Tsemppiä sulle jatkoon, hyvin menee mutta menköön eikö niin!
Ja todellakin aion kyllä mennä kokeilemaan ainakin sitä tanssimista yökerhossa selvinpäin. Karaokeen saatan joutua rohkaisemaan itseäni vielä pidempään… tykkään kyllä tosi paljon laulamisesta, ehkäpä voisin harkita taas kuoroon liittymistä, tai sitten loilottelen jatkossa vaan suihkussa naapureiden iloksi
Mulle toi 0,0% juominen ei varsinaisesti aiheuttanut aidon alkoholin himoa, toki mulla tieto antabuksesta hillitsee myös. Voin kyllä rehellisesti myöntää, että epäilen todella vahvasti että olisin pysynyt raittiina tätä kahta viikkoa ilman sitä. Holiton siideri maistui kyllä hyvältä, ja oli kiva juurikin saada juoda jotain muuta kuin limuja. Siihen juomiseen kun on tottunut tässä vuosien aikana. Mutta joo, varovasti kokeilen näiden kanssa ja tunnustelen fiiliksiä. Etten vaan kehitä uutta reittiä takaisin riippuvuuden tielle.
Mietin tuossa juuri, että näkeekö ilman antabusta raitistuneet minut jotenkin heikkoluontoisena raitistujana, kun en omin voimin tähän pystynyt? Että otin niinkuin oikoreitin onneen, kun en yksin kokeillut raitistua. Tuli hetkeksi jo vähän syyllinen olo, mutta sitten tajusin, että kyllähän minä olen lukemattomia kertoja jo kokeillut raitistua ilman, ja olen hetkeksi joskus onnistunutkin. Olin nyt vaan päätynyt riippuvuudessani jo siihen pisteeseen, ettei kyse ollut pelkästä tahdonvoimasta. Ja minulla on lupa pyytää apua, tämä on mulle kanssa se kompastuskivi elämässä muutenkin. On jotenkin niin selkärangassa se ajatus, että pitää pärjätä yksin. Mutta olemme kaikki yksilöitä erilaisissa tilanteissa, ja erilaisilla taustoilla. Tärkeintä on katkaista riippuvuus.
Tällaisia mietteitä tähän aamuun, raitista päivää kaikille
Tämä on mielenkiintoinen aihe nämä korvikejuomat. Taitaa minunkin ketjussani olla kommentti sekä puolesta ja vastaan. Oma suohtautumiseni on hyvin selkeä. Tavoitteeni on olla ilman alkoholia tänään, ja vielä tarkemmin juuri nyt. Jos siihen auttaa alkoholiton olut, inkivääriolut tai sitten Crispin Radler (Mango-Passion, muuten maukkaampi kuin Lemon), niin minähän juon sellaisen.
Alkuun meni paljon holittomia lonkeroita ja oluita, mutta ne vaihtui nopeasti inkivääriolueeseen. Ostin netistä niitä lavatolkulla ja join ihan niin paljon kuin halusin. Nyt on kulutus jo hiipunut. Otan alkoholittoman oluen terassilla kuumana päivänä janoon tai lipitän saunajuomana inkivääriolutta. En osaa varmasti sanoa, ylläpidänkö tavalla riippuvutta alkoholiin, mutta huomaan kyllä, että juomatahtini on edelleen hyvin nopea. Kun saunan ovi sulkeutuu, niin tölkin avaamisesta ei mene minuuttia sen tyhjenemiseen. Hyvä muistutus itselle, että jos joskus päättäisin kokeilla alkon ostamista, niin kykyni tyhjentää sixpäck alle puoleen tuntiin olisi varmasti hengissä.
Et ole huonompi raitistuja. Iselläkin oli antabus pitkään käytössä ja sen avulla sai ajatuksia käännettyä oikeaan suuntaan. En raitistunut sen avulla mutta alkoholin käyttö väheni huimasti ja sit loppui juominen kokonaan. Ilman antabusta ja pskotettua raittiutta kuntoutustuen päättymisen uhalla en olisi saanut mieleni asetuksia muuttumaan.
Alkoholittomat juomat kuuluu joidenkin raittiuden alkuun. Olen täällä ollessa huomannut sen että ne jää jossain vaiheessa itsestään pois. Jos ne auttaa pysymään selvinpäin eivätkä aiheuta himoa alkoholia kohtaan niin en näe niissä ongelmaa
juurikin tuo juomisen tahti @Sivistynyt . En ikinä juo limua tai mehua siihen tahtiin kuin kietaisin tölkin alkoholitonta siideriä. Ja sitten aloin kyttäämään kelloa, että riittääkö minulla juoma klo 21 asti, ja jotenkin jumituin sen juomisen äärelle. Tämä on minulla sen riippuvuuden aiheuttamaa käytöstä, enkä halua niin tehdä enää minkään juoman kanssa. Vaatii varmasti aikaa, että aivot oppivat uuden tavan. Mutta tämän takia myös minä tiedän, ettei mitään kohtuukäyttäjää ole meikäläisestä tulossa, enkä tällä hetkellä edes halua.
Jokainen kulkee hyväksi havaitsemalla tiellä jos se on Antabussi niin sit sillä. Tupakoinnin loepttamisen aikoihin kokeilin monesti myös esim nikkispurkka ja ym mutta ei toiminut. Kun sitten tein sen lopullisen päätöksen kohta tasan 20 v sitten niin vuoden olin koukussa Lidl:in eucamentol karkkeihin sitten oli pakko mopetella niistäkin jo irti
Haluan vain siis sanoa, että jokaiselle toimii toivottavasti joku juttu ja pääasia on, että pysyy eroon alkosta!
Omasta puolestani en todellakaan näe. Olen monesti yrittänyt vähentää ja lopettaa siinä onnistumatta. Antabuksen avulla se olisi voinut toimia. En kuitenkaan uskaltanut tunnustaa ongelmaani ja hakea apua.
Oma raitistumiseni lähti siitä, että yhtäkkiä koin olevani valmis. Sekä hakemaan apua, että siihen ajatukseen, ettei loppuelämän alkoholittomuus enää ahdista. Niihin kun yhdistää Helsingin verrattoman hyvät päihdepalvelut, niin oma polkuni on toiminut ja toivottavasti toimii tästäkin eteenpäin.
On hyvä muistaa, että oikeaa tapaa raitistua ei ole. Moni kokeilee useampaa tapaa ja lopulta löytää sen itselleen sopivan. Antabus on hyvä kainalosauva saamaan selvän elämän alkuun. Siinäkin joutuu kuitenkin pohtimaan ja työstämään tunne-elämäänsä, koska loputtomiin lääkehoitoa ei voi käyttää.
Sinulla on hyvä, pohtiva ja analyyttinen ote. Jatka sillä tiellä ja ole aktiivinen täällä.
En todellakaan, ja jotenkin vaikea nähdä että kukaan asian kanssa kamppaillut voisi nähdä. Minä päinvastoin ihailen suuresti jokaista, joka ottaa käyttöön juuri niin jämerät keinot kuin tarvitsee. Mieluummin ehdottomasti vaikka liioitellen kuin liian vähäisin ja toimimattomin keinoin. Sitä meistä varmaan ihan jokainen on tehnyt aluksi, haparoivia ensiaskeleita ottaessaan. Onnistuminen on kuitenkin jokaisen tavoite, ja siihen pääseminen keinolla millä hyvänsä kaikkein tärkeintä.
Vaikka tällä erää olen varsin tukevasti raitis, voi hyvin olla, että päädyn vielä joskus käyttämään antabusta itsekin. Pääasia että sen tarvittaessa teen, jos tilanne siihen pisteeseen vielä menee.
“Mietin tuossa juuri, että näkeekö ilman antabusta raitistuneet minut jotenkin heikkoluontoisena raitistujana, kun en omin voimin tähän pystynyt?”
Minä näen vakavasti asiaan suhtautuvan ihmisen. Itse käytin Antabusta 1000 päivää. Minun tarkoitus olikin erkaantua alkoholista lopullisesti ja niin myös lopulta kävi.
Voimia taisteluusi.
Minun mielestäni on kahdenlaisia raitistelijoita. Niitä, jotka ovat onnistuneet jollain tapaa jättämään alkoholin taakseen. Ja niitä jotka jaksavat yrittää tänään.
Se millä keinoilla lopulta onnistuu, ei ole mitään väliä. Tyhmintä olisi jättäää joku keino kokeilematta.
Voi @nollaaja , älä pode syyllisyyttä siitä että olet näin hyvällä tiellä! Jo ylipäätään se, että ymmärtää itse juoneensa liikaa, tunnustaa ongelmansa, toivoo siihen muutosta ja ryhtyy tekemään asialle jotain (ihan itse!) vaatii ihmiseltä jo paljon. Hän, joka tähän aloittamiseen pystyy, on kaikkea muuta kuin heikkoluontoinen!
Minä ajattelen että kaikki itselle sopivat keinot päästä kohti parempaa oloa ja riippuvuuden hellittämistä ovat aivan yhtä arvokkaita. Et ole oikotiellä, me ollaan ihan samassa veneessä kaikki! Ja mitä tulee yksin raitistumiseen -
no just näin. Me kaikki täällä olemme kaiketi omilla tavoillamme todenneet, että miksi kiivetä yli vuoren yksin kun siihen voi myös ryhtyä muiden tuella.
Itse en varmasti olisi ollut krapulaton jo neljättä kuukautta ilman teitä muita lempeitä ihmisiä täällä. Antabus, vertaistuki anonyyminä tai kasvokkain, päihdehoito - ihan sama mikä näistä on kullekin paras, tai vaikka kaikki, jos ihminen vaan alkaa voida paremmin.
Nyt voi mennä mutkat vähän suoraksi mutta: minä kyllä ajattelen, että aika moni yksin ties missä huolissa laahustava päätyy nimenomaan dokaamaan. Jotta jaksaisi laahustaa yksin - vaikkei se pidemmän päälle sitten mitään jaksamista tuokaan. Yksin pärjäämisen eetos on kirjoitettu meihin ties kuinka monta sukupolvea sitten, ja voi miten turhaa se on.
Kun mietin omia ja lähipiirin huolia ja murheita vuosien varrelta, huomaan, että parhaiten isoista vastoinkäymisistä ovat nousseet he, jotka ovat hakeneet jostain jotain apua.
Avun ja tuen etsiminen on minusta paljon hienompaa kun hampaiden pureminen yhteen silloin kun ei vaan enää jaksa tai pysty. Sillä nimittäin auttaa myös omia läheisiään.
Kiitos kaikille kommenteista liittyen tuohon juomisen lopettamiseen antabuksella/ilman. Näin minäkin ajattelin, että tärkeintä on se lopettaminen. Mulla on vaan sisäänrakennettu syyllisyys ja huonommuuden tunne, se jaksaa aina kuiskuttaa että oon huonompi kuin muut, ja syntynyt epäonnistumaan.
Olen tässä lueskellut paljon faktatietoja alkoholista=etanolista ja sen terveysvaikutuksista (esim. wikipedia - alkoholismi). Paljon toki tiesinkin jo (mutta syvällä riippuvuudessani sulkenut siltä silmät), mutta onhan se nyt ihan kamalaa miten hyväksyttävää kulttuurissamme voi olla tuollaisen myrkyn nauttiminen!! Ja vielä, että sillä isot firmat tekee rahaa, valtio mukaan lukien. Ja toki yhtälailla, miten kalliiksi yhteiskunnalle rahallisesti tulee kaikkien alkoholiin liittyvien sairauksien ja ongelmien hoito. Saati sitten ihmisten henkinen kärsimys. Olemme yhteiskunnassa täysin tietoisia alkoholin liiallisen käytön vääjäämättä aiheuttamasta riippuvuudesta ja sen mukanaan tuomista terveyshaitoista, mutta silti hiljaa sen hyväksymme.
Jossain ketjussa keskusteltiin myös siitä, että millä nimellä itseään kutsuisi, alkoholisti, juomishäiriöinen jne. Itse mietin, että voisin sanoa itseni sairastuneen alkoholiriippuvuuteen, johtuen liiallisesta käytöstä. Ja tämän jälkeen olen valinnut alkoholittoman elämäntävan, ihan vastaavasti kuin joku valitsee vegaanisen/sokerittoman/lisäaineettoman elämäntavan. Totesin, että kehoni hyvinvointi ja terveys on tärkeää, ja haluan huolehtia siitä mahdollisimman hyvin.
Mutta asia on juuri niin, kuten sanoit: ystäväsi todennäköisesti peilaa omaa alkoholinkäyttöään sinun lopettamisesi kautta. Ja hän ei haluaisi tehdä sitä. Muista kuitenkin, että sinun raittiutesi on paljon tärkeämpi, kuin hänen reaktionsa siihen. Monesti sanotaan, ettei juomattomuutta (hassu sana 
hyvin menee!
Kuplajuomiin olen kyllä koukuttunut, niitä on kesällä mennyt. Tykkään maistella eri makuja ja juhlistaa tilanteita uusilla makuvissyillä. Alkoholiton olut ei ole enää niin tehnyt kauppaansa. Crisp radler sitruuna, maistuu aina silloin tällöin. Syksyn tullen shotit varmaan palaavat kehiin, kun jaksan tehdä. Minusta tilanteiden juhlistaminen on edelleen tärkeää ja se onnistuu helpoiten hyvällä juotavalla (0%) ja syötävällä.
, mutta… vaikka muuten olen raittiina vieroksunut ‘alkoholin käyttöpaikkoja’ ja alkoholia käyttäviä ihmisiä, niin tanssimassa olemme isännän kanssa käyneet. Siinä on heti eri meininki, kun on tekemistä. Humalaiset ei häiritse, kun keskitytään musiikkiin ja tanssiin. Se on ihanaa 
Muuten en perus illanistujaisissa viihdy, kuuntelemassa humaltuvien ihmisten puheita, mutta kun iltaan liittyy toimintaa ja tekemistä, niin viihdyn raittiina porukassa 
