Kulissijuopon häpeä

Huomenta kaikille. Toivon parempaa päivää tänään kuin eilen, ainakin heräsin hyvillä mielin ilman krapulaa, ja raittiiseen viidenteen päivään. Tässä yksi lyhyt video YouTubesta, joka kuvaa mielestäni todella hyvin riippuvuuden synnyn:

10 tykkäystä

Huomenta vaan. Ja onnittelut. Kyllä se kireys helpottaa. Tuo video on jotenkin niin pohjattoman surullinen, mutta kuvaa todella hyvin riippuvuutta.

Olipa huikean hieno, surullinen ja kuvaava video.
Lisää mulla ainakin hurjasti motivaatiota olla tänäänkin selvinpäin. Onneksi mun maailma ei ole ihan niin musta, kuin tuolla linnulla videon loppupuolella. Mutta synkkiä sävyjä silti riittämiin.

Kiitos tästä, @nollaaja, ja parempaa raitista päivää meille

Tänään ollut parempi päivä kuin eilen. Ei ollenkaan niin ärtynyt ja hermostunut, aika ajoin ihan leppoisakin olo. Jaksanut jopa tehdä jotain ja keskittyä, toki helle kyllä vie oman veronsa. Ja mikä kivointa, juominen ei ole ollut ihan niin jatkuvasti mielessä. Toki edelleen pölähtää mieleen ajatus, että hei tänään vois juoda, mutta se ei enää niin hätkäytä ja menee ohi aikalailla itsekseen.
Huomasin itseasiassa nauttivani yhdestä tv-sarjasta paljon enemmän nyt kun katson sitä selvänä, enkä pienessä hiprakassa niin kuin yleensä. Suoratoistopalvelujen tuijottelu juoman kanssa on ollut yksi iltojeni vakiopuuha, mutta nyt kokemus onkin erilainen. Pisti ihan hymyilyttämään.
@TästäAstiAikaa2 gua sha kivi hankittu :smiley: kyllä sitä on kohta niin hehkeä

8 tykkäystä

Aivan mahtavia uutisia. Sekä päivän tunnelmat, että tuo taikakivi :sweat_smile:
Olen tykännyt siitä tosi paljon, se antaa ikään kuin mahdollisuuden pysähtyä itsen ja kehon äärelle.
Eli hehkeytymisiin!

1 tykkäys

Ihan ok päivä ollut. Tylsä. Tuntuu, että illoista puuttuu se tuttu juttu. Mitä tässä oikein nyt osaisi tehdä, kun ei ole sitä tunnelman nostattajaa enää saatavilla? Pientä “Fear Of Missing Out” fiilistä kun kesäillat olleet niin pitkään alkoholin maustamia. Jäänkö nyt paitsi jostain kivasta, olenko tuomittuna loputtomaan tylsyyteen?
Sävyttääkö tulevaisuuttani tästä edespäin loputon haikeus aikoihin, jolloin sain vielä juoda? Tähän ajatukseen pysähdyin hetkeksi, eli siis “sain juoda”, nytkö olen itseltäni sen kieltänyt? Ei, kyse ei ollut siitä, että sain omasta halustani juoda addiktoivaa myrkkyä, koska jos olisin tiennyt todella, mihin tuo “saaminen” johtaa, en olisi sitä halunnut. Eli luovun mielihyvin minut sairastuttaneesta addiktoivasta litkusta, en tarvitse sitä vahvistamaan tai laimentamaan elämääni ja tunteitani.

Edelleen olen vahvasti tällä tiellä. Helpottunut siitä, ettei joka päivä tarvitse enää veivata juomissuunnitelmien kanssa. Uskoa ja toivoa paremmasta tulevasta saan, kun luen täältä ketjuja, joissa ollaan nyt jo päästy sinne valon puolelle.

Päivä kerrallaan, tänään olin raitis.

8 tykkäystä

Hyvää pohdintaa :blush:

Aikalailla yhtä turhauttava päivä kuin eilinenkin, plus päänsärky. Tehnyt mieli juotavaa useamman kerran päivän aikana. Suututtaa, kun alkoholi on ollut pitkään niin monessa tekemisessäni mukana, niin yhdistän sen moneen ihan normi asiaan, ja niitä “triggereitä” kyllä riittää. Käytännössä ihan päivä kun päivä, kun olen menossa kotiin, ihan mistä tahansa, niin on riittävä syy hakea juotavaa lähikaupasta. Mikä tahansa tunne tai olotila voisi olla parempi kun ottaa pari juomaa.
Puuh. On tässä kyllä työmaata. Onneksi antabus on portinvartijana. Älkääkä ymmärtäkö väärin tätä mun jankutusta juomishaluista, mä ihan oikeasti haluan lopettaa, vaikka kiukuttelen. En kadu päätöstäni. Nää on vaan mun addiktion kuolonkorinoita, saa nähdä kauanko niitä pitää vielä kuunnella.

10 tykkäystä

Ymmärrän :heart:
Mullakin on nyt illalla ollut juomishalua, asiat menee vituralleen ja jotenkin vaan ärsyttää.
Lähinnä kaikki :crazy_face:

Mutta en todellakaan aio antaa periksi nyt tälle mieliteolle! Jotenkin surkuhupaisaa tämä elämä, kun se juominen olisi niin ’helppo’ ratkaisu kaikkeen. Siis mukamas.
Oikeastikaan kaikki menee vain pahemmin solmuun.

Mutta kyllä se jossain kohtaa taas helpottaa, uskotaan niin!

6 tykkäystä

Se helpottaa aivan varmasti! Ei muuta kun vaikka sekunti kerrallaan eteenpäin, jos se sitä vaatii. Ei kukaan ole jäänyt ikuisiksi ajoiksi tuohon limboon pyörimään, vaan jossain vaiheessa aivot ja kroppakin tajuaa varmasti mennä eteenpäin, kun ei sitä etanolia enää sisään tulekaan.

6 tykkäystä

Kyllä se helpottaa. Se on opittu tapa, joka valitettavasti koukuttaa, mutta siitä on helppo oppia pois. Jopa meikäläisen kaltaisella retkahtelijalle on käynyt onneksi niin, että kun on ollut pidempiä raittiita kausia alla niin ihan alusta ei onneksi ole tarvinnut aloittaa taistelua.

1 tykkäys

Se olis viikko takana päihteetöntä aikaa. Tämä viikko meni kyllä NIIIIIIIN tuskallisen hitaasti, ihan kuin aika olisi pysähtynyt. No anyway :tada: :partying_face: :tada:

Tämä päivä ei paljoa eilisestä poikennut, vähän niin kuin hidastettua filmiä eläisin, ja itse asiassa katsoisin sitä ulkopuolisena. Tylsää, mustavalkoista, paikallaanpolkevaa muka-elämää. Päätä särkenyt edelleen. Tänään ei ehkä ihan niin paljoa juomahimoja kuin eilen, raahasin itseni vähän shoppailemaan uusia vaatteita ja kävin kahvilassa. Se kivasti sotki ajatuksia. Lähden vielä erikseen käymään ruokakaupassa, eipähän tule kökötettyä koko iltaa kotona.

Onneks mulla jatkuu terapia elokuun puolella parin viikon kesätauon jälkeen, mietin kyllä josko ottaisin vastaan työterveyden tarjoamat kolme käyntiä työpsykologilla, vähän meinaa käydä synkissä vesissä ajatukset tässä välillä. Mulla on pitkä masennus taustalla, ja kaikenlaisia traumoja, joita oon terapiassa nyt vuoden ajan alkanut availemaan. Alkoholi ei oo toki auttanut näissäkään yhtään, mutta siihen olen turvautunut selkeästi. Ja nyt kun se “kaveri” jäi pois niin joutuu ihan täysillä kohtaamaan kaikki ajatukset.

Rauhallista iltaa kaikille, kiitos kun sain tänäänkin olla raitis.

10 tykkäystä

Olen sitä mieltä, että kannattaa ottaa kaikki tuki mitä annetaan. Itse ei kannata yhtään yrittää olla urhea ja kärvistellä. Kohta olet sitä mieltä, että se ns tylsä elämä onkin ihan tosi jees. Siihenkin alkaa löytyä sävyjä - ensin niitä harmaita ja aina vähän enemmän väriä. Täällä on myös kaikenlaista traumahistoriaa ja väitän, että minulla on myös joku diagnosoimaton nepsy, joka on vaikuttanut ihan todella paljon siihen miten elämääni olen hahmottanut. 70-luvulla ei erityisherkkyyksistä paljon mitään puhuttu. Mutta kuten totesin kaikki apu kannattaa hyödyntää!
Rauhallista ja raitista iltaa kaikille. Hermosto ja kroppa kiittää lopulta.

4 tykkäystä

Et ja et! Jäät paitsi krapulasta, pahasta olosta ja itseinhosta.

Hang in there! Viikko on mahtava alku ja jokainen uusi päivä vie seuraaviin.

Ei. :heart:

1 tykkäys

Eipä mitään erityistä kirjattavaa päiväkirjaan tänään, olin menossa ja liikkeellä melkein koko päivän. Juominen kävi muutamaan kertaan mielessä, ja harmitus siitä etten tänään voi sitä taaskaan tehdä. Tunne menee onneksi kuitenkin nopeasti ohi, eikä ajatukset jää pyörimään ympyrää.

Kerronpa tähän tiiviisti miten alkoholi on minun elämässäni vaikuttanut. Lapsuuteeni kuului alkoholisti isä. Kun olin ihan pieni, muistoissani on kuvia hänestä hyvin juopuneena ja agressiivisenakin, sitten meni vuosia kireissä tunnelmissa kun hän lopetti, sitten lopulta ratkesi taas juomaan ja muu perhe sai lähdöt kotoa. Hän päätti itse omat päivänsä kun olin vielä teini-ikäinen. Alkoholi oli perheessämme tämän jälkeen aikalailla tabu aihe.
Tultuani täysikäiseksi bailasin jonkun verran alkoholin kanssa, mutta en mitenkään erityisesti. Olin myös useita vuosia juomatta tippaakaan välillä, alkoholi ei kiinnostanut minua. Joskus vajaa 30-v aloin taas bile-mielessä silloin tällöin juomaan, edelleen ei mitään ongelmaa tai pakkomiellettä.
Sitten alkoivat kaikenlaiset vaikeudet ja murheet, vastoinkäymiset. En niitä nyt sen yksityiskohtaisemmin avaa, mutta tässä kohtaa löysin alkoholin tunteita tasaavan ja myös lohtua tuovan vaikutuksen. Ja aloin juoda kotona, yksin. Alkuun viikonloppuisin, määrät kohtuullisia, mutta siitähän ne määrät sitten toleranssin myötä alkoivat kasvaa. Välillä huomasin tilanteen, ja vähensin, pidit tipattomia jne. Mutta vuosi vuodelta valuin aina syvemmälle ja syvemmälle riippuvuuteen.
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet yhtä asian kanssa pyörimistä lähes päivittäin. Jos en jonain päivänä juonut, niin mietin jo juomista. Ja viimeinen vuosi meni tosiaan jo ihan melkein päivittäistä tissuttelua.
Ja hauskinta tässä on vielä se, että mulla ei ole elämässä enää sen kummempia ongelmia. On työ, hyvä palkka, ihanat aikuistuvat lapset. Silti, olen jatkanut juomista. Tai no sanotaan, että mitään ihan akuutteja ongelmia ei ole. Vanhat traumat ja lapsuus on käsittelyssä terapiassa.
Olen miettinyt, toistaako historia itseään kun vertaan itseäni isääni. Hänen juomisensa oli kuitenkin hyvin erilaista verrattuna minuun, toki riippuvainen hänkin oli, mutta hän joi aina kaiken mitä käsiinsä sai. Ja, hän ei koskaan olisi halunnut lopettaa, hän lopetti vain pakotettuna. Eikä sekään sitten kauaa kestänyt. Sinällään mielestäni on turhaa vertailla alkoholisteja, riippuvuus on aina riippuvuus.

Tällaisia mietteitä tänään. Kiitos kun sain olla raitis tämän päivän.

7 tykkäystä

Kiitos, kun avasit vähän tarinaasi.
Aika hurjalta kuulostaa tuo sinun viime vuosien alkoholin käyttö, onneksi sulla on ollut viisautta ja tahtoa lähteä taistelemaan riippuvuutta vastaan.

Mulla on myös suvussa ollut alkoholismia, isä, veli ja isoisä ainakin menettivät juomisen vuoksi paljon hyvää elämässään. Tosi surullista.

Vaikka tämä juomattomuus tuntuu välillä aikamoiselta pyristelyltä, niin ei anneta periksi. Paljon hyvää on vielä näkemättä ja kokematta, uskotaan niin :heart:

3 tykkäystä
  1. päivä raittiina ja jo eilen alkoi olo tuntua vähän rauhallisemmalta, ei enää niin ahdistunut. Helpompi olla vaan ja jopa keskittyä asioihin. Lievää hedaria taustalla, voi olla toki kuumuudesta johtuvaa. Juominen käy harvemmin mielessä, eikä aiheuta isoa tunnekuohua. Toki varmaan jos olisi mahdollisuus, niin joisin. Ihan vaan tavan vuoksi, ja jotenkin osoittaakseni itselleni ettei mulla ole ongelmaa.
    Kyllä tää tästä, päivä kerrallaan uusia polkuja tallaamaan tasaisemmaksi.

Tsemppiä kaikille alkutaipaleelle, ja teillekin jotka vielä mietitte lopettamista.
Kiitos kun valitsin raittiuden.

5 tykkäystä

Ja ihan puskista iski mieletön kaipuu juoda. Kiva päivä, ihana ku helle loppui, tulin kotiin ja ihan kihisee päässä ku en voi ottaa.
Taidanpa mennä vaikka kylmään suihkuun :face_with_spiral_eyes:

Kirjaan tämänkin fiiliksen itselleni muistiin, että kun jossain kohtaa alan miettimään antabuksen lopetusta niin varmistan että tällaisia himoja ei enää ole.

3 tykkäystä

Toivottavasti se himo juoda häviää yhtä nopeasti kuin sinut löysikin.
Mutta siitäkin huolimatta positiivista on ehdottomasti se, että siellä ei tarvitse enää jatkuvasti kiristellä hampaita.
Aivosi alkaa jo selkeästi mukautumaan siihen mahdollisuuteen, että ehkä sitä etanolia ei nyt ole enää tulossakaan, vaan asiat tehdään tästä lähtien ilman alkoholin läsnäoloa.
Hyvä ja selvä perjantai ilta tässä nyt on edessä aivan varmasti meillä ja monilla muullakin.
Tsempit sinne joka tapauksessa!

3 tykkäystä

Olen tässä pohdiskellut, että miten nöyränä riippuvuus piti minut myös kaikkien fyysisten oireiden alla. Nyt kun lähestyy pari viikkoa juomattomuutta, niin huomaan miten paljon paremmin voin. Vatsa ei ole jatkuvasti sekaisin, ei närästä, ei aivosumua. Väsymystä ja hedaria ollut lievänä, varmaankin vieroitusoireita. Nukkunut olen sikeästi. Kasvojen punotus on alkanut myös vähenemään, ja ihan niinkuin olisi vähän kirkkaampi iho, ja katse.
Miten automaattisesti vaan siedin kaikki ikävät fyysiset olotilat, jotta vaan sain juoda!!!

Kerroin hyvälle ystävälleni vähän kauttarantain, että oli huonot labratulokset, että nyt täytyy tsempata ruokavalion suhteen, ja alkoholin turhat kalorit jättää pois. En puhunut sen enempää mistään riippuvuudesta tms. Hän kysyi selvästi vähän harmistuneen oloisesti, että enkö siis nyt juo ollenkaan. Sanoin, että en, että haluan saada itseni nyt terveeksi ja painon putoamaan. Keskustelu loppui siihen, ja asia selvästi vaivasi häntä. Ystävyyteemme on aika vahvasti liittynyt alkoholin käyttö, vaikka toki olemme tavanneet sitä ilmankin. Olen aikaisempien vähentämiskertojeni yhteydessä saanut häneltä samanlaisen reaktion, ja vähätteleviä kommentteja sitten myöhemmin, tyyliin että “no onko nyt kaikki sitten paremmin kun et ole juonut”. Harmittaa vähän, mutta osasin kyllä odottaa tätä.
Olen miettinyt johtuisiko tämä siitä, että hän itse miettii myös omaa juomistaan, vaikka hän ei vielä ainakaan ole siinä pisteessä kuin minä, mutta viikottaista on hänenkin juominen.

Ihan kiva päivä ollut tänään, onneksi helle helpotti, jaksoin aloittaa pari projektia kotona, mitä olin kesälomalle suunnitellut. Tsemppiä kaikille raittiuden tielle. Kiitos kun sain olla tänäänkin raitis.

10 tykkäystä