Tämä kuulostaa kivalta ja motivoivalta.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että raittius mahdollistaa aika paljon asioita.
Minulla laski painokin, ylimääräistä painoa oli kaljaa kiskoessa kertynyt, veriarvot parantui ihanteelliselle tasolle Oikeastaan nyt 52-vuotiaana omtuani liki 10v raittiina, olen terveempi ja nuoremman näköinen kuin nelikymppisenä viimeisinä juomavuosina.
Olin ulosotossakin, enkä edes jaksanut selvitellä asioita, raittiina siihen löytyy voimia ja sain raha-asiani kuntoon.
Vaikka tulot on pienet, alle köyhyysrajan, olen säästänyt pikkuhiljaa ja kokeeksi ostin rahastoja ja parin yhtiön osakkeita. Rahastosäästämisen alkuun pääsee pikkusummillakin, esin 10e/kk. (Moisen juomiseen ei kauaa mene, eikä silloin ajattele, että sen voisi sijoittaa)
Näissä kaikissa on sekin, että juodessa ei löydy voimia, aikaa, eikä motivaatiota hoitaa asioita tai opiskella uusia asioita. Juominen on se pölkky, mikä estää hyvien asioiden virtaamisen. Sen kun saa potkaistua pois elämästään, alkaa muutosts parempaan tapahtua. Itseluottamuskin kasvaa, kun näkee että pystyy ja osaa. Juomisongelma ja häpeä riippuvuudesta ja törttöilyistä taas syö sitä.
Tsemppiä kovasti, älä anna periksi. Alussa on usein vaikeaa, mutta pikkuhiljaa elämä muuttuu paremnaksi.
Aika samaa tahtia mennään @nollaaja.
Se, että tiedostaa tilanteen JA hakee siihen apua on jo hyvä alku. Toi sun lista on tosi hyvä, motivoi minuakin.
Nyt edetään vain päivä, ja välillä vain hetki kerrallaan -
hyviä vinkkejä akuuttiin himoon on tullut jo paljon kavereilta.
Ollaan itsemme puolella!
lääkäri soitti vielä illasta ja kirjoitti reseptin antabusta. Mulla on nyt niin hemmetin helpottunut olo jotenkin, että kävi mielessä että no emmä sitä lääkettä tarvii, kyllähän mä nyt tän hanskaan. Onneks tulin lukemaan tänne näitä pari päivää sitten kirjoittamiani tunteita, ja todellakin menen aamulla kipin kapin apteekkiin.
Sain myös lähetteen uudelleen labroihin verensokerin, ja maksaseurannan, takia kuukauden päähän. Jos sokerit tuolloin edelleen koholla niin pitäisi aloittaa lääkitys. Kolesterolit luultavasti tasaantuu ihan vaan alkoholin poisjäämisellä, sokereita varten täytyy yrittää tsempata ruokavaliota ja liikuntaa liikuntaa…
Kaikille teille, jotka satutte tämän lukemaan ja painiskelette alkoholiongelman kanssa yksin: Et ole yksin, apua on saatavilla kunhan vaan otat sen ensimmäisen askeleen, ja pyydät.
Osuvia tavoitteita @nollaaja Pitkälti samat olivat/ovat itselläni myös kiikarissa, kun raittiuden alkumetreillä kävin omaa taisteluani. Minä olin henkisesti niin väsynyt ja ‘romuna’, että se oli ykkösasia ja sitten muut. Vapaus. Halusin olla energinen ja reipas, jaksaa touhuta ja harrastaa vapaalla ja tehdä päivän työni. Kun alkoholin jättää kaikki tämä on toteutunut. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. Henkinen hyvinvointi on lisääntynyt, kunto ja itsetunto kasvanut, rahat riittävät arkeen, harrastamiseen, reissailuun ja sijoittamiseen (enkä minä mikään rikas ole, pienituloinen, mutta juomiseen meni niin paljon rahaa, jonka käytän nyt järkevämmin)
Antabus-porejuoma kulautettu alas. Sähläsin kyllä sen kanssa hetken, laitoin ihan liikaa vettä lasiin ku sehän on semmonen pieni tabletti, ja sekin jäi pyörimään lasin reunaan ja osa tarttui kiinni… no ainakin oon vettä juonut tähän aamuun, kun sitten huuhtelin sen lasin reunoilta aineet
Tuohon säästämiseen ja sijoittamiseen, minullakin menee rahastoon kuukausittain pieni summa, mutta olen laskeskellut kanssa miten paljon enemmän saisin säästöön KUN alkoholin käyttö loppuu. Plus päälle muutenkin suunnitellumman arjen tuomat säästöt esim ruokakuluissa, kun ei enää tule väsyneenä tilattua pikaruokaa yms naposteluja.
Kello ei ole vielä edes puolta päivää, ja olen jo kahdesti säpsähtänyt ajatukseen alkoholin juomisesta tänään. Mieli lähtee ohjaamaan ja toteaa että hei tänään voisi ottaa illasta taas pari. On kyllä uskomattoman selkärangassa tämä riippuvuus! Onneks ei tarvitse käydä pitkää keskustelua sen ajatuksen kanssa enää. Se on nyt vaan loppu.
Kunhan tää alkuhuuma ja hämmästys tästä hälvenee niin alan varmaan enemmänkin purkamaan itseäni tänne palstalle, vähän niinkuin päiväkirjaan. Vertaistuki tuntuu hyvältä, ja varmasti tulee olemaan päivä kun saan palata näihin juurisyihin ja tunnelmiin, että miksi tälle tielle olen lähtenyt.
juuri tämä. Niin monessa kohtaa hoidetaan vaan oiretta, ei syytä. Moni alkoholiongelmainen peittelee ongelmaansa, eli pitäisi saada madallettua kynnystä vielä paljon enemmän avun hakemiselle. Pitäisi olla joku todella helppo, puoli automaattinen ja kaikille saatavilla oleva keino saada apua alkoholiriippuvuuteen. Miten se tehtäisi, sitä en tiedä.
Mulla on myös tuo päiväkirja-ajatus.
Ajattelen ja toivon, että jossain kohtaa näkisin jonkinlaisen edistymisen - tai ainakin etäämpää ne teemat, joita mieli syöttää.
Onnea sulle, hyvin teit tuon Antabuksen kanssa. On varmasti hyvä, että sulle jää nyt enemmän aikaa keskittyä tärkeimpiin asioihin, kuin siihen että juotko tänään
On kyllä ollut niin turhauttava päivä! Ei minkäänlaista keskittymiskykyä mihinkään, kuuma, hiki, ärsyttää kaikki ja pinna on niin helv… kireällä. Sekosin jo laskuissa sen suhteen, että kuinka monta kertaa välähtänyt kirkas ajatus mieleen hakea kaupasta juotavaa, ja siihen heti perään että ei ku ei. Onneksi ei vielä jatkoneuvotteluja pään sisällä antabuksen lopettamisesta, siinä kohtaa täytyy kyllä sit hakea taas apua. Muita varsinaisia vieroitusoireita, fyysisiä siis, ei ole vielä ollut, ehkä pientä tykyttelyä pumpussa.
Tunnistan niin tuon kaiken. Jaksaa ja jaksaa…usko vain kyllä se siitä.
Mutta kyllä se viinap…ensin laittaa kiemurtelemaan. Tämän päivän kun jaksat, huomenna on jo helpompi päivä.
Tsemppiä!
Sinulla on siellä nyt ne pahimmat hetket varmaankin menossa näinä päivinä.
Onneksi se ei yleensä ole kuitenkaan mitään 24/7 täyttä rytkytystä päivästä toiseen, vaan usein sen pahan päivän jälkeen voikin sitten olla taas täyttä auringonpaistetta.
Aivosi toipuvat siellä parhaillaan, ja vaikka tällä hetkellä aivokemiat ovatkin pitkin seiniä, niin siitäkin huolimatta sinä liikut jatkuvasti lähemmäksi kohti tyyniä vesiä ja raitista elämää.
Nyt aivoillasi on mahdollisuus asettua taas balanssiin, kun olet suojautunut antabuksella, eikä tuota prosessia pysty tuosta noin vain keskeyttämään.
uaah, on kyllä melkoista vuoristorataa nämä päivät. Aamupäivän oli ihan hyväkin fiilis, pientä levottomuutta ehkä. Iltapäivästä alkoi sitten taas kutkuttelemaan mielessä juominen ja juomattomuus, ehdin jopa olla ekaa kertaa surullinen siitä, etten voi juoda
Muistan miten ajattelin aina, että kyllä minä olen se joka hallitsen juomistani, ei riippuvuus minuun vaikuta. Joskus toki kävi mielessä pikaisesti se fakta, että empä taida olla se joka hallitsee… mutta niin vakuuttavia olivat riippuvuuden kuiskaamat perustelut, että uskoin niihin mukisematta.
Ärsyttää, suututtaa, hävettää, miten olinkaan niin tyhmä. Ja kaippa sille surullekin pitää antaa vähän tilaa.
Hieman energisempi olin kuitenkin tänään, ruokavalioon jaksoin kiinnittää paremmin huomiota, en liian tiukalle yritä näinä ekoina päivinä vetää kaikkea, karkkia mussutin tuossa ihan hyvillä mielin. Mutta toki ne labratulokset painaa mielessä sokerin ja kolesterolinkin osalta. Mutta kuten työterveyshoitaja sanoi, yksi ongelma kerrallaan, eli eka taklataan alko.
Minä kävin itsekin tietynlaisen surutyön alkoholista luopuessani.
Se edusti kuitenkin minulle myös nuoruuden huolettomuutta ja vapautta.
Sitä aikaa, kun juhlimisessa koki vielä olevan enemmän hyviä kuin huonoja puolia.
Mutta kun mikään ei tässä elämässä kuitenkaan kestä ikuisesti, niin jossain vaiheessa tulee se hetki vastaan, kun tien on alkoholinkin kanssa erottava.
Annoin itseni tuntea surua ja haikeutta, vähän itsesääliäkin.
Tunteet menee kuitenkin ohi parhaiten tuntemalla, ja hyvin pian elämään alkaa astumaan sitten pikkuhiljaa niitä uusiakin asioita, kun meillä ihmisillä on kuitenkin taipumuksena pyrkiä lopulta aina eteenpäin.
Tsemppiä, nyt on hyvä alku. Itse join 10 vuotta ja viimeiset vuodet ihan joka päivä töitten jälkeen illalla. 4-6 isoa olutta, viikonloppuna enemmän. Aivan järkkyä kun nyt ajattelee. Päässä oli koko ajan vaan hinku päästä hakemaan kaljaa tai lonkeroa. Nyt olen ollut puoli vuotta raittiina, päihdehoitajalla käyn edelleen ja otan Antabusta. Elämä näyttää hyvältä ja rahaa jää muuhunkin kuin alkoholiin. Mutta kaipaan yhä viinin ja skumpan nautintoa, jospa joskus voisin ottaa nätisti yhden…
kiitos tsempeistä kaikille! Niitä tarvitaan.
Tänään on ollut ihan hillitön juomisen HIMO heti aamusta alkaen. Olen salaa mielessäni katunut päätöstäni aloittaa antabus, koska en mitään muuta nyt haluaisi kun kylmän siiderin, ja toisen, kolmannen jne… Onneksi pyysin, sain ja aloitin samantien Antabuksen, muuten en usko, että olisin tänään neljättä päivää juomatta. Olisin varmaan ratkennut jo eilen.
Viime yönä alkoivat myös vieroitusoireet. Päätä särkee, vatsa sekaisin, sydän muljahtelee. HERMO KIREE. Onneksi kohtalaisen lieviä nuo fyysiset. Ja toki, osa noista oireista on myös antabuksen sivuvaikutuksina aloittaessa, eli tiedä ny sit mistä johtuvat.
Pysykää raittiina kanssakulkijat. Minä istun nyt hikisenä ja kiukkuisena sohvannurkkaan rypemään tässä itsesäälissä, ja kärvistelemään ihan itse aiheutettuja tunnontuskiani.
