En juovana alkkarina halunnut kuulla etten voi juoda enää, joten ainakin minusta oli kiva käydä juttelemassa a-klinikalla, koska tiesin että juomisteni raportointi “hieman korjattuina” teki hoitajan tyytyväiseksi. Kyllä sitä olinkin pohjalla sillloin 
Lopettaminen on ainoa oikea toipumistapa alkoholistille. En tunne ketään alkoholistia, joka olisi kyennyt pysyvästi vähentämään kohtuutasolle, saatika sitten nauttinut elämästä tuolla tyylillä.
^ Minulta muistaakseni A-klinikalla kysyttiin, että onko tavoitteeni lopettaa vai vähentää. Vastasin että lopettaa, ja siitä lähtökohdasta juttelutuokiot siellä siis alettiin. Käsitin silloin niin, että asiakas saa itse asettaa tavoitteensa ilman että klinikan työntekijä antaa valmiin päämäärän.
Se, että lopettamaan pyrkivää asiakasta olisi kannustettu pikemminkin vain vähentämään, kuulostaa aika omituiselta. 
Mutta mistäs sitä tietää, ajat muuttuvat.
Siitä onko A-klinikka julkisen sektorin paikka, niin se taitaa olla vähän siinä rajoilla. Sen takanahan on itse asiassa säätiö; A-klinikkasäätiö. (säätiot ja yhdistykset on monien muidenkin alko-parantoloiden takana; vrt. esim. Myllyhoitoyhdistys : ) Toisaalta ainakin Helsingissä A-klinikan yhteystiedot löytyy kaupungin nettisivuilta.
Monenlaiset hoitopaikat ja organisaatiot mielenterveys- ja päihdesektorilla saa rahoitusta etenkin RAY:lta.
Tiedot siitä, millaisia summia RAY minnekin pistää, löytynee ehkä jostain jos jaksaa etsiä. Mutta NE on isoja summia.
Puhutaan paljon alkoholistien läheisistä ja perheistä. Niin no, itse asiassahan hc-alkoholisteilla ei muita läheisiä olekaan kuin ryyppyremmi, että tiiä nyt siitä… Tai sitten jos on puoliso, se on samassa jamassa päihteiden kanssa.
Tällasta ryhmää on todella paljon, ja ne on pelkästään julkisen hoidon varassa.
Novamob sanoi ettei yksikään julkinen hoitolaitos noudata minnesota -mallia, mitä mietin nyt tässä parhaillaan. No tjaa, onhan Kalliola, Kisko etc. aika lähellä julkista; tai ainakin ne lie jossain määrin riippuvaisia tai yhteyksissä Helsingin kaupunkiin.
Mä en tosin ole ihan varma, miten minnesota-hoito tehoaisi syrjäytyneisiiin ja pitkälle alkoholisoituneisiin, sillä se on suunniteltu ennenkaikkea työelämästä tulevien asiakkaiden hoitoon.
A-klinikan katkolla (ainakin mulle tutulla) muuten tapaa lääkärin heti ekana päivänä, ja lääkäri sitten pohtii sopivaksi katsomansa jatkohoitopaikan katkon jälkeen, ja mahdollisesti kirjoittaa sinne lähetteen.
Ja näitä lähetteitä lähtee A-klinikalta sekä julkisiin päihdehoitoloihin että myllyhoitoyhdistyksen paikkoihin; ihan erityisesti Kalliolaan. Että näin on jämpti.
Enkä minä nyt sentään ihan kaikkitietävä ooo. Tiedän vain suurimman osan kaikista asioista. 
Hyvät herrat tässä keskustelussa haksahtaa vetämään hieman turhan jyrkän erottelun julkisen ja yksityisen hoidon välille, sillä usein raja on hieman häilyvä tai tulkinnan varainen.
Sitten on vielä se mystinen kolmas sektori. Tietääkös kukaan mitään kolmannen sektorin paikkoja? 
A-klinikka on kovasti muuttunut sitten oman raitistumiseni päivien. Silloin nimenomaan tarjottiin tukea raitistumiselle, ohjattiin yksilöterapiaan ja A-klinikan ryhmiin, ja jos sekään ei toiminut, ohjattiin lähetteellä hoitolaitokseen.
Mutta jos julkisen sektorin hoitoonohjauksesta puhutaan, niin eikö silloin pitäisi lähteä lääkäreistä? Kuinka monelta on lääkäri kysynyt alkoholinkäytöstä, vaikkei sitä varten ole lääkäriaikaa varannutkaan?
Kyllähän me varmaan kaikki ymmärrämme, että kyse on rahasta. Kun sitä ei ole, mikä muu keino voisi auttaa?
Edit: Tarharyhmä taisi jo vastatakin, eli Mystinen Kolmas Sektori, tässä tapauksessa vapaaehtoistyö: auttava puhelin, AA, A-kilta. Suurten ikäluokkien eläköityminen jättää jälkeensä ihmisiä, joilla voisi olla annettavaa ja uusia ideoita tälläkin sektorilla.
Toisaalta yllättääväkin tietoa, että rahaa kuitenkin päihdehoitoon on käytetty. RAY on 10 vuoden aikana tukenut esim. Myllyhoitoyhdistystä 6 714 000 eurolla, A-klinikkaa 40 997 000 eurolla.
Myllyhoitoyhdistykseen muuten kuuluvat seuraavat paikat: Myllyhoitoklinikat, Kalliolan Nurmijärven klinikka, Kiskon klinikka, Varsinais-Suomen Myllyhoitoyhdistys ry (VSM ry), Hoitokoti Tuhkimo, Tolvis Center, Suoja-Pirtti ry, Rasinpisteen yhteisö, Välietappi-yhteisö, Terapeuttipiste, Suomen Realiteettiterapiayhdistys ry, Aavekonsultit Oy, Jyränkölän Setlementti ja vieläpä joku Minnesota-hoito in Lapua.
Nuista Kolmannen sektorin paikoista joista Cricketkin puhui, tuntus olevan enemmän tarjontaa mielenterveyspuolella kuin päihdepuolella. Mt-kuntoutujillahan on valtava määrä yhdistyksiä ja potilasjärjestöjä, kuten Mielenterveyden Keskusliitto (“EI hullumpi yhdistys” : ), Helsingissä Majakka, Karvinen jne. jne.
Ei varmasti tehoa syrjäytyneisiin ja pitkälle alkoholisoituneisiin, joten toki heidän hoitonsa on aloitettava juuri sairaaloissa ja katkoilla. Minnesota-hoito vaatii että pääkoppa on “jotakuinkin” kunnossa ja että tulee toimeen ilman PKV-lääkkeitä ainakin pian hoidon alettua. Eli käytännössä siellä on sellaisia ihmisiä, jotka ovat käyneet pohjalla, mutta eivät ole liian pitkällä. Lääkäri tutkii ja keskustelee tarvittaessa potilaan kanssa ennen hoitoa, jotta alku sujuu hyvin.
Oli hyvä juttu, että otit tämän asian esiin, sillä en missään nimessä ole sitä mieltä, että pitkälle alkoholisoituneet ja “aivonsa pellolle juoneet” jäisivät ilman hoitoa, päinvastoin. Siihen minnesota ja myllyhoito ovat turhia paikkoja, mutta niissä ehkä saadaan muutama alkoholisti pelastettua sillan alta.
Järvenpään Sosiaalisairaala kuuluu A-klinikkasäätiöön. Ja siitä, onko A-klinikkkakaan julkinen, voi olla monta mieltä. Kuten noin tuhannesta muustakin kaikenlaisten säätiöiden alaisuudessa toimivista päihdehoito-instansseista.
Lapuan hoitola kuuluu näihin myllyhoitopaikkoihin, ja niiden takana puolestaan on Myllyhoitoyhdistys ry.
Pitää tosiaan antaa tunnustus pienelle mutta fanaattiselle mainostaja- ja buffaajajoukolle, jotka on saaneet piskuisen Lapuan hoitolan iskostettua porukan tajuntaan niin, että sitä pidetään peräti yksityisen sektorin minnesota-hoitomallin synonyymina! 
Eikun oikeestaan 
Yksi pikku holistila satojen muiden joukossa.
Tuosta puuttuu nyt aika paljonkin vaihtoehtoja, mm. se paljon puhuttu julkinen päihdehoito kokonaan! 
Ja julkisella tarkotan nyt nimenomaan kuntien omia päihdehoitopaikkoja. Ja tietoja näistä pitäs löytyy ihan mm. kotikunnan sosiaali- ja terveystoimen sivuilta.
Tai sit stakes.fi/tietokannat/hoitopaikat/
Muita vaihtoehtoja raitistumiseen ja raittiuden tukemiseen on sitten ne omaehtoinen toipuminen, A-killat, raittiusseurat yms. yhdistystoiminta etc. etc. Toimivia tapoja joista valita, on lukemattomia.
Mitä noihin veronmaksajien rahoihin tulee, niin kyllähän verovaroja menee alkoholistien hoitoon kuulemma yksityiselle sektorillekin. Eikös muutamakin ihminen (Smokki ja sikari?) ole kertonut, miten suurin osa tuon Lapuan potilaistakin saa maksusitoumuksen KELAlta? Samaa on kertonut myös muutamakin myllyssä/minnessä käynyt.
Monien hoidonhan saattaa maksaa kans työnantaja. Niin ja kaupungithan myös ostaa palveluita näiltä yksityisiltä, eli silläkin tavoin sekä julkinen että yksityinen linkittyvät toisiinsa.
Suurin yksittäinen tukija taitaa kuitenkin olla edellisellä sivulla mainitsemani RAY, joka sponssaa niin A-klinikkaa, Myllyhoitoyhdistystä ja monia muitakin. Ja ne tukisummat on kymmeniä miljoonia euroja vuosien mittaan.
Yksityinen tai julkinen //// aivan sama Muuten mutta 
Niin sanotulla julkisen puolen hoitoloilla ei ole tarve pärisyttää rumpua , koska ei ole voitontavoittelu eikä henkilökohtaisen oikeassa olemisen pakko vaatimassa esilläoloa eikä mainontaa.
On vain se mollivoittoinen todellisuus mistä ammentaa työmotivaatiota.
Joku kirjoitti ikäänkuin olisin sanonu julkisella puolella tapahtuvan alkoholistin raitistumisen olevan isompi ilo verrattuna yksityiseen puoleen . Sellaista en ole tarkoittanu vaan kerronnan tavoitteena oli julkituoda hoitohenkilökunnan aidosti osaavan iloita toipumisen alettua. Heillä ei vain ole tarvetta ostaa mainosaikaa medialta asiakkaiden saamiseksi valheellisilla tuloksilla. Niin karua tää on. Vai miten suhtautuisitte jos todellisuus lyötäisiin telkkariruudulle. Miten paljon vahinkoa muutaman kuukauden raittiina ollut lööppijulkku saa aikaan hoitokentälle
on oma lukunsa, miten lööpit vaikuttaa raittiutensa alkutaipaletta askeltavan mieleen ? sitei tiedä kukaan.
Mitä tapahtuu kaverille joka alkuhurmoksen mentyä herää arkeen ?
Heitin tohon vaan muutaman ajatuskyssän jotka ei ole syntyneet tyhjästä vaan huomioista oman raittiin elämän polkua taivaltaessa . Tutkiaksi aikovalle olis varmasti väitöskirjan arvoinen aihe selata seiska ja iltalehtien alkoholismistaan kertoneiden elämäntarina ! Mutu mulla ettei hyvin ole mennyt Mut Mut
Nyt pihalle Aurinko paistaa Kanthoona
Jonka maine perustuu hoitotuloksiin. En ole itse käynyt, mutta kuullut kokemuksia siellä käyneiltä. Ei maine synny tyhjästä, ei edes a-klinikan kohdalla 
Mitä holistiloita maassamme muuten oikeasti on, jos ei oteta huomioon a-klinikan paikkoja ja AA-kerhoja? Ei noita myllyhoitoyhdistyksessäkään montaa ole, kun otetaan huomioon maamme puoli miljoonaa alkoholistia. Huomasin esim. tämän: rasinpisteenyhteiso.fi/fi/index.html
Vaikuttaa jo esittelyn perusteella sellaiselta paikalta, jossa toipuminen voisi onnistua. Lääkkeetön päihdehoito varmistaa, ettei päihdettä korvata toisella päihteellä.
Mitenhän tuo menee. 5000 asukkaan kylässä on noin 500 alkoholin väärinkäyttäjää. Näistä 400 ei edes tiedä, että heillä on ongelma. Lopuista ilmeisestikin juuri ja juuri saisi 5 hengen AA ryhmän, johon joka kolmas vuosi saadaan uusi jäsen. Samalla joku entisitä palaa kentälle. 5 muuta selailee päihdelinkkiä, eikä puhu kenellekään, vaan raitistuu ihan omine nokkineen. Kymmenkunta varmaan perustaa oman ryyppyryhmän ja viettää paheksuttavaa elämää. Kun vaikeudet kasvavat haetaan välillä terveyskeskuskesta vauhtia ja jaksanmista. Kun muu kylä vertaa itseään tähän joukkoon, he voivat ylpeinä kilistää rotareitten kevätjuhlassa maljaa itselleen ja ajatella olevansa jotenkin hienoja ihmisiä. 6 kyläläistä kuolee vuosittain alkoholinkäytön seurauksiin - toiselle puolikkaalle alkoholin väärinkäyttäjistä saadaan kuolintodistukseen kunniakkaampi kuolinsyy.
Minkälaista keskustelua meidän sitten kannattasi käydä täällä päihdelinkissä?
Niimpä niin; ne pitkään ja kauan jauhetut hoitotulokset, joita seurataan: miten? Ja joista saa objektiivista tietoa: mistä?
Mä oon keskustellut internetissä kolmen (3) Lapuan hoitolassa olleen buffaajan kanssa, joista kaikki vaikuttavat jonkin sortin fanaatikoilta.
Yksi heistä jopa väitti, että niitä “hoitotuloksia” on julkaistu Duodecimin Päihdelääketiede -kirjassa. Eikä ole! Ansaitusti ainoa minnesota-paikka joka edes mainitaan nimeltä ko. teoksessa on Kalliolan klinikat.
(r.i.p. Toivo Pöysä)
Niin tuo Rasinpiste taitaa tosiaan myös kuulua myllyhoito/minnesota-paikkoihin, tai ainakin lääkkeettömän päihdekuntoutuksen paikkoihin.
Noita holistiloita löytää sieltä Stakesin sivuilta vaikka miten paljon; niin kunnallisia, yksityisiä kuin yhdistysten pyörittämiäkin.
Mutta miksi A-klinikan paikkoja ei pitäis huomioida kans; esim. Järvenpään sosiaalisairaalaa?
Tässä on yksi ihan asiallinen selvitys Lapuan hoitotuloksista.
kampus.uku.fi/gradut/2009/7984.pdf
Tämä keskustelu näkyy taas lähtevän kiertämään samaa ympyrää.
Mun myllyssä ei valitettavasti aukee pdf-tiedostot, mutta jos tuo on se viime syksynä puitu “kohtuukäyttäjien” tutkimus, niin onhan tuota jo puitu sillon aikoinaan riittämiin.
Mutta siis mitään hoitopaikkojen välistä prosenttivertailua en ole missään virallisessa lähteessä nähnyt ikinä! En, vaikka parikin Lapuan markkinointihenkilöä on sellaisia väittänyt jossain olevan.
Ja mie toden totta yritän välttää itsetarkoituksellista skeptisyyttä. Jos jossain puolueettomassa lähteessä tollasia tilastoja tosiaan on, niin haluan ne nähdä. Oikeesti.
Nythän tälläiset “tilastovertailut” on kukkineet pelkästään anonyymeillä nettifoorumeilla, hih.
Miksiköhän näistä tilastoista “hoidon vaikuttavuudesta” ei sanottu mitään vaikkapa siinä dokkarissa, joka nähtiin viime syksynä? Vai sanottiinko, en oo varma?
Nythän että keskustelu etenisi eteenpäin, joku akateeminen voisi vaikkapa vertailla tuota Lapuan hoitolaa käsittelevää gradua tämän ketjun aiheena alunperin olleeseen väitöskirjaan? Hyvä idea? 
Vertailisin itse, mutta en osaa koska olen vain vähäpätöinen amisjuntti. : )
Tuossa mainitussa gradussa sivuilla 23-33 on aika kattava kuvaus kotimaisista hoitotuloksia vertailevista tutkimuksista. Ohessa ihan lyhyt pätkä:
“Tunnetuin suomalainen Minnesota-mallin hoitoa käsittelevä tutkimus on Lauri Keson
tekemä. Lauri Keso on tarkastellut tutkimuksessaan Järvenpään sosiaalisairaalan
(perinteistä hoitometodia noudattava) ja Kalliolan klinikoiden (Minnesota-mallin hoitoa
noudattava) hoitotulosten eroja. Keson tutkimuksessa selvisi, että Minnesota-mallin
hoidon käyneiden potilaiden hoitotulos oli parempi verrattuna perinteisen hoidon
käyneisiin potilaisiin. Tutkimuksen otos oli 141 potilaan suuruinen ja potilaat
satunnaistettiin kahteen hoitolaitokseen. Vuoden kuluttua pidetyssä hoidon jälkeisessä
kontrollissa ilmoitti 14 % Kalliolan klinikoiden potilaista pysyneensä raittiina.
Vastaavasti 2 % Järvenpään sosiaalisairaalan potilaista kertoi pysyneensä raittiina.
(Keso 1988.)”
Aika hyvän ja luotettavan kuvan asiasta saa lukemalla nuo tutkimukset, mutta hieman vaivaahan pitää nähdä. Kotimaisia tuloksia voidaan vertailla kansainvälisiin:
“Seuraavaksi lyhyt katsaus ulkomaisista tutkimuksista, joiden tulokset ovat merkittäviä
tämän tutkielman kannalta. Maria Bodin (2006) on arvioinut yksityisen ruotsalaisen
Minnesota-mallia noudattavan hoitolaitoksen hoitotuloksia. Tarkastelun kohteena oli
asiakkaiden hoidon jälkeinen päihteiden käyttö ja päihteiden vaikutus elämän eri
alueilla. Asiakkaita kontrolloitiin vuoden päästä hoitojakson jälkeen. Hoitoon
tulovaiheessa asiakkaat olivat joko vaikeasti riippuvaisia tai kohtuukäyttäjiä. Hoidon
jälkeisessä kontrollissa vaikeasti riippuvaisilla asiakkailla olivat vaikeammat ongelmat
työttömyyden, perheen ja psyykkisen hyvinvoinnin alueella verrattuna kohtuukäyttäjiin
ja raittiisiin asiakkaisiin. Kahden vuoden todennäköinen raittiuden ennuste havaittiin
asiakkaissa, jotka kävivät jälkihoidossa AA-ryhmässä, olivat tyytyväisiä
hoitotulokseensa ja muuttivat juomistapojaan. Sen sijaan hoidon jälkeen
kohtuukäyttäjiksi siirtyneet eivät olleet tyytyväisiä hoitoon ja jättivät jälkihoidon
kesken. Yleisesti asiakkaissa huomattiin merkittävää parannusta perhesuhteissa,
fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä. Vuoden jälkeisessä kontrollissa 174 asiakkaasta
31 % kertoi olevansa raittiina ja 68,4 % ilmoitti heidän elämänsä parantuneen
huomattavasti tai osittain vuoden aikana. Kahden vuoden takaisessa kontrollissa
asiakkaista 19 % kertoi edelleen säilyttäneen raittiin elämäntavan.”
Tässä suhteessa Lapuan yksikköä koskevat luvut vaikuttavat yllättävän korkeilta:
Tähän mennessä Lapuan Minnesota-hoidon on
käynyt läpi 1400 asiakasta ja yli 12000 asiakkaiden perheenjäsentä sekä läheistä.
Tietenkin vuosien aikana on ollut myös asiakkaita, jotka ovat keskeyttäneet hoidon.
Kuitenkin asiakkaiden toipumisprosentti on ollut hyvin korkea, yli 90 %, koko
toiminnan ajan. (Eila Aro 2007, 8.)
Tuo viittaus Lapuan hoitotuloksiin on hieman arvelluttavasta lähteestä, joten siihen tulee suhtautua varauksella. Gradun oma tutkimuksellinen aienisto kuitenkin vahvistaa käsitystä siitä, ettei tuo 90% ole aivan pelkkää markkinointipuhetta.
Jos näistä (ja muutamista muista itse tutustumastani) hyvinkin asiallisesti tehdyistä tutkimuksista voi tehdä johtopäätöskiä, niin ne olisivat jotain seuraavankaltaista:
Järvenpää 2%
Kalliola 14%
Kansainvälinen hyvä taso 30%
Lapua selvästi yli 30%
Kansainvälisessä aineistossa AA:n vastaava luku on 30% tienoilla.
Nuo luvut viittaavat vain vuoden mittaiseen raittiuteen hoidon jälkeen. Kolme vuotta on kriteerinä parempi ja silloin tulokset putoavat vielä tuntuvasti. Järvenpään sosiaalisairaalan tulosta ei voi suoraan verrata Lapuan tuloksiin, koska potilaskanta on erilaista.
Täsmällistä ja luotettavaa tietoa asiasta on siis saatavilla vaikka kuinka paljon. Tulkitsemista luvuissa on paljonkin, mutta selkeästi johdonmukaisella tavalla nousee esiin, että 12-askeleen ohjelmaan tukeutuvalla hoidolla on yli puolta paremmat onnistumismahdollisuudet, kuin"bentsohoidoilla". Kansainvälisesti vertailtuna alkoholistien hoito Suomessa on vaikuttavuuden näkökulmasta heikosti toteutettu. Oma tulkintani syistä viittaa Järvenpään sosiaalisairaalan suuntaan, jolla on tutkimuksen ja hoitokäytäntöjen luojan roolissa aika iso vaikuttavuus.
Näitä lukuja kannattaa tulkita vain siinä valossa, jos hoidon pyrkimys on auttaa alkoholisteja raitistumaan. Kanttoona tuo omissa kannanotoissaan esiin mielestäni sen kysymyksen, mitä tulisi tehdä niille 9 alkoholistille kymmenestä, jotka eivät varsinaisesti etsikään raitistumista. Juova elämäntapa on niin kuluttava, että nämäkin ihmiset tarvitsevat välillä kuntouttamista.
Juuri tästä puhuttiiin viime syksynäkin, että tokihan hoitotulokset voivat olla hyviä kun potilaiksi valitaan valmiita kohtuukäyttäjiä.
Vakavasti puhuen siis: asikkaiden seulominen vaikuttaa oleellisesti hoitolaitosten saavuttamiin tuloksiin.Ja juuri tämä on oleellisimpia syitä miksi (työelämän tarpeisiin ensisijassa) kehitetty minnesota-malli toimii paremmin kuin se sektori, joka painiskelee syrjäytyneiden ja vaikeasti riippuvaisten parissa. Asiakasryhmän elämänlaatu on jo hoitoon saapuessa paremmin raittiutta tukevaa, kuin syrjäytyneillä katujen miehillä ja -naisilla.
Tällaisen listan mä oon nähnyt nettifoorumeilla muuten ennenkin, mutten ikinä viittausta siihen hakuteokseen tai nettisivustoon jossa tuollainen tilastointi on nähtävillä. Paitsi siinä nettifoorumissa, jossa kirjoittaja “tekee johtopäätöksiä”
Täsmällistä tietoa asiasta on hyvin vähän ja siitäkin suuri osa on mutuilua, eli “johtopäätöksiä” ja “tulkintaa”. Mutta ihan varmasti mikä tahansa hoitomalli on parempi kuin bentsohoito. . Mä tosin puhuisin ylipäätään lääkkeettömästä päihdekuntoutuksesta ilman minkään askelien mainitsemista.
Onneks MÄ oon kohta kehissä! Vakavasti puhuen: alkoholistien hoito saattaa olla Suomessa jopa paremmin ja kattavammin toteutettu kuin monissa muissa maissa, koska muissa maissa ei välttämättä ole ollenkaan syrjäytyneiden ja köyhien julkista päihdehuoltoa ja -kuntoutusta raitistumisprosentteja alentamassa.
Tämä ainakin verrattuna johonkin Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan, joissa oikea päihdehoito on vain hyvätuloisten ja rikkaiden huvia. (lukuunottamatta AA:ta NA:ta).
Skandinaviassa Ruotsi saattaa ollakin Suomen edellä (kuten kaikessa muussakin. heh )
No juuri niin miekin oon aina sanonut, eli aamen for that!
Tää oli oikeesti aika kiinnostava. a-klinikka.fi/blogi/miten-su … -tutkijaan . Minäkin ihan kommentoin. : )
PS. Nyt kun herrat ovat puhuneet pelkästään alkoholistien (alkoholiongelmaisten ja kohtuukäyttäjien) hoidosta, tulee muistuttaa vielä mieliin että pelkät juopot ovat katoavaa kansanperinnettä.
Tämän päivän ja etenkin huomisen tyypillinen päihdekuntoutuja on sekakäyttäja tai huumeiden käyttäjä. Hoitojen todellinen vaikuttavuus joutuu kovempaan puntariin tämän asiakasryhmän kanssa, kuin työelämässä olevien tissuttelijoiden hoidossa. Olisi mielenkiintoista ulottaa tarkastelua myös Kiskon klinikan ja Pellaksen huumeyksikön kaltaisiin paikkoihin
Raha näyttää kirvoittavan verhottua keskustelua mitä kummallisimmissa paikoissa.
Kiinnostaisi tietää, millä lailla alkoholisteja hoidetaan Järvenpään sosiaalisairaalassa, kun nuo luvut ovat niin surkeat. Onko siellä huono hoitomalli vai ovatko asiakkaat todellakin näitä moniongelmaisia, loppuvaiheen holisteja? Nimikin on jo niin leimaava: SOSIAALISAIRAALA…(tervetuloa sosiaalitapaukset). Jos asiakaskunnassa on niitäkin, joilla ei ole aitoa halua raitistua, he voivat torpedoida läsnäolollaan myös muiden raitistumisen. Onhan se masentavaa katseltavaa herkässä mielentilassa…
^ Minäkin oisin oottanut kommentteja Järvenpään sosiaalisairaalassa olleilta, sillä sellasiahan on Plinkissäkin useita, eikö?
Kyseessä ei ole siis välttämättä loppuvaiheen alkoholistit (rappioalkoholisti)t joille ei toimi enää mikään hoito vaan ainoastaan ylläpitohuolto, mutta kenties jollain tapaa moniongelmaiset kuitenkin. Eli pienituloisia, työttömiä, alikoulutettuja jne. jne.
Kuten Lapua -gradussa, johon S& S viittaa, todetaan:
Kokonaisuudessa Lapuan Minnesota-hoidon asiakkaat eivät olleet sosioekonomisesti
yhtä huono-osaisia kuin yleensä suomalaiset päihdeasiakkaat. Asiakkailla oli hoitoon
tulovaiheessa toimiva läheistukiverkosto, he olivat työelämässä ja päihteidenkäyttö oli
pysynyt kohtuukäytössä.
On muuten jännä piirre, että mainittu Lapua -hypetys elää omaa elämäänsä pelkästään internetin anonyymeillä keskustelufoorumeilla. Ns. IRL en ole kuullut koko putiikista paljon halaistua sanaa, sitä yhtä pientä dokkaria enempää.
Arvostetuimmalta ja tunnetuimmalta ko. metodin paikalta tuntuu edelleen Kalliolan Myllyhoito, jossa raitistuneita (ja jossa työskennelleitä) kuuluu omaan tuttavapiiriinikin. : )
Nuista tutkimuksista sen verran vielä, että Smokki_ja_Sikari ihan varmasti korkealle koulutettuna ihmisenä tietää, että jotta mitään vertailevaa tutkimusta voisi pitää lähellekään luotettavana, vertailun pitäisi suorittaa jokin puolueeton asiantunteva taho (esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (ex Stakes), Terveysministeriö tai edes MDC Gallup) joka tutkisi samalla kaikki vertailussa olevat kohteet.
Ja luotettavuuden lisäämiseksi tutkimus pitäisi suorittaa mahdollisuukdien mukaan useita kertoja pidemmällä aikavälillä.
Mutu-tutkimukset on yhtä tyhjän kanssa.
Ja nyt mä meen tenttiin!!
Tieteen maailmassa tekijän maineella ei ole mittään tekemistä luotettavuuden kanssa. Koko tutkimuksellinen arvo on painettuna paperille. Asiantunteva lukija voi siis arvioida itse noiden tutkimusten asiallisuuden, koska kaikki perustelut ja menetelmät ja tutkimuksen tavat on kuvattu.
Tiedeyhteisössä vertailukelpoisuus syntyy tukeutumalla toisten tutkijoiden työhön. Kansainvälinen käytäntö näyttää olevan, että hoidon vaikuttavuutta tarkastellaan prosenttiluvulla, jossa lasketaan hoidon jälkeen vuoden raittina olleet. Kun eri tutkijat käyttävät samoja kriteereitä, myös tuloksia voidaan vertailla. Siitä onko tuo vuosi raittutta hyvä vai huon kriteeri on meidän ihan turha kinastella. Jos joku on eri mieltä, niin ei kun julkaisemaan tiedelehdessä perustellun ehdotuksen paremmista kriteereistä. Tässä yhteydessä tuo kirjoittajan kasvottomuus tulee hyvin esiin. Ennen kuin moinen kirjoitus pääsee lehteen, kaksi tutkijaa antaa kirjoituksesta lausonnen tietämättä, kuka tekstin on kirjoittanut. Edes muodollinen tutkinto ei kirjoittajalle tarpeen. pelkkä osaaminen riittää.
Tarharyhmä.
Olen pienituloinen työtön alikoulutettu eikä se ole mikään ongelma 
Mikäli sairaus ei estäisi työntekoa olisin töissä ja siten myös ansiotasoni nousisi eikä kouluun olisi tarve mennä.
Noista graduista ja tän päivän väittämistä muutenkin vois kysyä. Oletteko olleet tätä mieltä aina ja jos ette tuletteko elämään hautaanne saakka näin ajatellen. Yleensä jos jonkin lahkon sisältä tulee tutkia pitää suhtautua tietyllä varauksella lukemaansa.