Tähän on helppo vastata, sillä sukuvaakunassani lukee: “Mea sententio aethernus est”. Joku vääräleuka on esittänyt suomenkieliseksi käännöksesksi: “Asiasta en mitään tiedä, mutta mielipiteeni on varma ja järkkymätön.”
Sinällään hauska, että otit asian esiin. Meidän linnan kalmistossa on jo hautapaikat varattu ja tuo teksti on tietenkin kaiverrettu valmiiksi minun tulevan leposijani pääpuoleen. 
Pienituloisuus tai edes krooninen sairaus eivät välttämättä tarkoita että olisi ongelmia, jos niiden asioiden kanssa osaa elää täysipainoisen tuntuista elämää. 
Ongelmia sen sijaan on, jos vaikkapa päihderiippuvuus sabotoi ihmisen elämänlaatua ja hyvinvointia, ja elämän puitteetkaan eivät tue päihderiippuvuudesta toipumista. → Esim. jos ihmisen sosiaalinen verkosto koostuu pelkistä päihteenkäyttäjistä ja ammattiauttajista (sossu, kela, hoitolaitokset yms.).
Sillon ihmisellä voi olla fiilis, ettei hän pysty paljonkaan vaikuttamaan omaan elämäänsä tai oleellisesti kohentamaan sitä.
Selvä! : ) Mie julkistan nyt oman tutkimukseni. Olin viime syksynä eräässä päihdehoitolaitoksessa vähän toista kuukautta. Olen sen jälkeen kohdannut sattumalta yhteensä neljä (4) kyseisen hoitolan entistä asiakasta kadulla.
Kaikki kohtaamani henkilöt näyttivät tapaamishetkellä olevan täysin selvinpäin, ja vieläpä aivan hyvässä kunnossa.
Voinkin siis nyt tulkita ja tehdä johtopäätöksiä, että kyseisen julkisen päihdehoitolan raitistavuusprosentti on 100 % ! Älkääkä ny väittäkö, että on muka huono tutkimus. Ihan yhtä hyvä ku mikä tahansa raitistuvuusrosenttitutkimus.
Minusta tämä sensijaan näyttäis olevan lähinnä anonyymien nettifoorumien käytäntö. 
Esiintyy etupäässä Päihdelinkin keskustelufoorumin Me Lopettajat -palstalla. Havaittu joskus myös SoTe -foorumilla yhden ainoan kirjoittajan toimesta.
Vertailu? Ainoa ilmituotu, luotettavaan vivahtavakaan vertailu eri hoitopaikkojen välillä joka on nyt mainittu, on sekin vuodelta miekka kivessä (1988) peräsin oleva pikku gallup myllyhoidon ja järvenpään asiakkaiden parissa.
Jos mitään oikeasti luotettavia, tieteellisiä vertailututkimuksia hoitopaikkojen välillä tehdään, niistä keskustellaan kyllä laajalti koko sosiaali- ja terveysalan piirissä ja varmaan lääkärikunnassakin. Tuloksia julkaistaisiin alan julkaisuissa, kirjoissa ja otsikoissa.
Mutta valitettavan hiljasta on. Niistä kohistaan ainoastaan anonyymeillä nettifoorumeilla, mitä epämääräisimmin lähdeviittauksin.
scholar.google.fi/scholar?hl=fi& … =&as_vis=0
Tuon linkin takaa pitäsis löytyä 32300 erillistä tutkimusta, jotka liittyvät alkoholismiin ja hoidon vaikuttavuuteen. Vilkaisepa vaikka ne ensin läpi.
^ Hei älä viiti, tuohan on englanninkielistä matksua! Älä unoha, että keskustelet pelkän amiksen kanssa. En mie jaksa tankata vieraskielisiä juttuja. 
Toisekseen; suurimmassa osassa ekan sivun lähteitä näkyy aiheena olevan joku Alcoholic Anonymous. Ei siis mikään varsinainen hoitopaikka, vaan toveriseura.
Muttamutta siis; hoidon vaikuttavuudestahan tämä koko ketju lähti liikkeelle, ja kolmasosalle toipumiseen näyttää riittävän pelkkä itsehoito. Tosin kyseessähän oli metodologisesti huono tutkimus, jonka tekijä oli lisäksi asenteellinen. Onko Lapua-gradun tutkimus muuten metodolologisesti (lolollol : )pätevämpi ja onko sen tekijä vähemmän asenteellinen?
Nää on vähän sellasiakin juttuja, että on vähän kornia puhua pelkästä “hoidon vaikuttavuudesta”, ikäänkuin ne asiakkaat olisi jotain tahdottomia objekteja, joiden ainoa toivo on odottaa passiivisesti että “hoito alkaa vaikuttaa”.
Sellaistako se on, rakkaat päihdehoidon asiakkaat? Eikö omat voimavarat, oma elämäntilanne ja oma motivaatio merkitse mitään, vaan kaikki on kiinni siitä miten hoito vaikuttaa?
Juuri siksi mitään hoitopaikkojen prosenttivertailuja ei kovin helposti lähdestä toteuttamaan, koska eri hoitopaikkoja käyttävät aivan erilaiset asiakasryhmät.
Olisi suorastaan naurettavaa alkaa tosissaan vertailla vaikkapa jotain syrjäytyneitä ja kroonisesti sairaita alkoholisteja majoittavaa Ridasjärveä johonkin Kalliolan myllyhoitolaan, jota käyttävät työntekijöidensä hoitoon mm. Suomen Eduskunta, Finnair etc. etc.
Sitten vielä: mikä on vaikuttavan hoidon tärkein kriteeri? Raitistavuus, eli kuiville vuoden ajaksi? Vai merkitseekö jotain myös elämänlaadun kohoaminen, terveyden paraneminen, sosiaalisen toimintakyvyn paraneminen…?
Mene ja tiedä.
Kanssasi on hieman hankala keskustella. Ensin olet sitä mieltä, ettei aineistoa ole ja sitten,kun sinulle laittaa linkin 30 000 lähteeseen, niin ei sekään oikein kelpaa. Siellä oli joukossa aika paljon ihan mielenkiintoisia tutkimuksia. Muun muuassa täsmälleen samalla aiheellaolevia tutkimuksia, kuin tämän palstan keskustelunavaus.
Daahh, eihän tuolla oo muuta kuin sivutolkulla viitteitä aiheisiin “Alcoholic Anonymous liiba laaba sitä ja tätä…” Eihän meidän rakas toveriseura kuulu edes tähän meijän hoitolaitosten raitistusprosentti-aiheeseen.
Tai kuuluuhan se sikäli ihan pikkusen, että pelkän vertaistuen (itsehoitoryhmän) avulla raitistuminen lasketaan lähemmäks sitä omin avuin raitistumista, kuin jonkun hoitolaitoksen hoidossa raitistumista.
Hoohh, tämmönenkin juttu: “Does Alcoholic Anonymoys work?” No varmaan work, ne jotka ei ole vielä sairaseläkkeellä. : )
Mutta kuulkaapa; minua kiinnostas ihan oikeesti kuulla mielipiteitä siitä, mitkä on tehoavan hoidon kriteerit? Onko ainoa kriteeri vuodeksi kuiville pääsy? Vai voisiko olla jotain muitakin huomioon otettavia seikkoja?
Tuollakin puhutaan siitä → a-klinikka.fi/blogi/miten-su … -tutkijaan
PS. Prrrk… Smokki, nyt tajusin! Et kai sinä vaan trollaa?!
Olen tällä hetkellä hyvin kiinnostunut AA:n ja Minnesota-hoidon välisestä yhteydestä. Omassa hoitopaikassani käytetään paljon AA:n materiaalia hyväksi. Menetelmä on vain se, että hoitoa ohjaa terapeutti parhaaksi katsomaansa suuntaan, kun taas AA:ssa homma toimii tietenkin melko “yksilökeskeisesti”.
Näin ollen alkuun pääseminen on kokemusteni mukaan ohjatussa hoidossa helpompaa, vaikka toki AA:ssakin on kummi avustamassa tarvittaessa. Itse en ole keskittynyt suoraan 12 askeleeseen, vaan ne ovat tavallaan tulleet muun kehityksen ohessa selkokielisinä. Kuitenkin pointti on se, että AA:n materiaalia käytetään minnesota-hoidoissa paljon hyväksi sen korkeatasoisuuden takia. Alkuhämmennyksen jälkeen olen hämmästynyt, kuinka paljon olen saanut siitä irti.
Luulen myös, että esim. mainitun hoitolaitoksen hyvä tulos (vaikka siitä voitaisiin hieman tinkiäkin) johtuu siitä, että pätevät henkilöt ovat saaneet mm. AA:n “oppeja” hyväksi käyttäen ihmiset ymmärtämään paremmin itseään. Noissa opeissahan ei ole mitään sen erikoisempaa, niihin pitää vain tutustua tai tulla tutustetuksi.
Tunnen muutaman Lapuan hoidon läpikäyneen, jotka ovat olleet vuosia raittiina. Erittäin fiksua porukkaa. Kalliolastakin tunnen yhden raitistuneen (hyvä ystäväni), samoin muutaman AA:sta. Muita vuosia raittiina olleita en tunne. Prosentit kuvannevat melko hyvin todellisuutta.
Minulle alkaa tässä prosenttikeskustelussa syntyä käsitys, että tuloksellisuuden mittaus tällä alalla on hankalaa, kun kerran tavoitteetkan eivät ole hoitotyötä tekeville selvillä. Päihdehuoltoa (ei siis päihdehoitoa) ohjaa ilmeisesti tavoite, että kaikille hoitoon hakeutuville tulisi olla hoitopaikka tarjolla. Järvenpään sosiaalisairaalassa murehditaan, kun sinne ei lähetetä kunnista riittävästi asiakkaita, vaikka potilaspaikkoja olisi vapaana runsaasti. Kunnat ovat keksineet, että “potilasta on hoidettu” merkintä saadaan yhtä hyvin papereihin, kun potilaaallle annetaan bentsopussi käteen ja lähetetään kotiin napsimaan pillereitä. Niin kauan kuin bentsoja riittää, potilas ei ole uutta hoitoa vailla.
Tarharyhmä kehui suomalaista päihdehoitoa korkeatasoiseksi. Siitä huolimatta alkoholismiin liittyvä kuolleisuus kasvaa koko ajan. Ilmeisesti hoitotavoitteisiin ei kuulu potilaan pysyminen hengissä.
Kun asuin Englannissa, poliisi, palokunta ja sairaankuljetus kiikuttivat viikottain kaupan seinälle raportin, jossa kerrottiin, kuinka kauan puhelusta oli kulunut ennekuin apu oli paikalla. Koulusta tuli pari kertaa vuodessa tiedot siitä, miten koulun oppilaat ovat menestyneet kansallisissa tasokokeissa. Aivan lakisääteisenä tiedottamisena. Suomessa, kun päivälehti teki vastaavaa tutkimusta lukioista, nousi kauhea älämölö, ettei saa julkaista.
Tsaarinajan hyville päiville tottuneelle virkamieskunnalle on ilmeisesti vieras ajatus, että virkamiesten tekemisiäkin ryhdytään seuraamaan.
Hehheh, nythän on niin, että tavoitteen asettaa se asiakas.
Vai onko sinulle, Smokkiseni, kenties asetettu jostain itsesi ulkopuolelta se tavoite olla raittiina?
Ja jos on, niin miten asettaisit itse oman tavoitteen?
Nyt sie taidat keksiä vähä omasta päästäs näitä juttujas. Mutta onhan “bentsopussi” hassun kuulonen sana.
Missähän nää “kunnan paperit” muuten sun näkemyksen mukaan sijaitsee, ja oletko tietoinen mitä niissä sanotaan sinusta itsestäsi?
Juu… myöskään sisätautien hoidon tavotteisiin ei ilmeisesti kuulu potilaan pysyminen hengissä, koska syöpäänkin kuolee niin paljon ihmisiä. Vieläpä tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosyöpään.
Se on varmaan sisätautien huonosti järjestetyn hoidon vika? :mrgreen:
No eemmä nyt tiiä onko noin… Eiks niistä tsaarinajoista oo kauheen pitkä aika 
Siis alkoholistilla on paras tieto kuinka paljon hänen sopii juoda? Nyt en ymmärrä, eikö sen asiantuntemuksen pitäisi olla nimenomaan virkamieskunnalla? Mikä on hoitohenkilökunnan rooli, jos asiakas asettaa tavoitteet?
Onko muuten niin, että a-klinikalla uskotaan edelleen alkoholistien kohtuujuomiseen?
Tiedätkö millaiseksi kutsutaan sellaista yhteiskuntajärjestelmää, jossa virkamieskunta päättää kansalaisen puolesta kaiken? 
Ei; ammattiauttajat eivät voi päättää, paljonko ihminen saa juoda alkoholia, polttaa tupakkaa, syödä epäterveellistä ruokaa tai lihoa.
Kaikki nuo ovat terveydelle haitallisia, mutta laillisia asioita.
Sitä sun kannattaa kysyä A-klinikalta. Se onkin helppoa, sillä olemme A-klinikan foorumilla.
Eli mikä on virkamieskunnan tehtävä tässä tapauksessa? Kysyä asiakkaalta paljonko haluat juoda ja kirjoittaa seuraava vastaanottoaika kortille? No olenhan minäkin tuon pari kertaa läpikäynyt ja parasta siellä oli se, että sai vaihtaa muutaman sanan hoitajan kanssa. Parempi kuin ei mitään.
Järvenpään sosiaalisairaalan aika taitaa olla muuten lopussa, mikäli nimenkeruulistasta jotain voi päätellä. Laitoin oman nimeni adressiin, jos sieltä vaikka se 2 % toipuisi. Alkoholistit ovat muuten kohta kaikki lääkepussin kanssa kadulla tai kotona ryyppäämässä.
Niiin. Kerro sä. Kuka sut raitisti, ja määräsi sinut lopettamaan juomisen?
Minä ainakin päätän ihan ite, mitä aineita olen käyttämättä ja asetan myös ihan itte terveydentilaani koskevat tavoitteet.
Siis asiakastahan pitää motivoida ja tukea, mutta kyllä se tavoite ja ratkaisu motiivi kuntoutumiseen pitää olla ihmisellä itsellään. Tämä pätee kaikkeen kuntouttavaan hoitoon, oli se sitten päihde-, mielenterveys-, vammais-, tai jopa vanhusten hoitoa.
Virkamiesten pyrkimyksiä raitistaa kansaa (vrt. esim. uusi tupakkalaki, alkoholin myynnin rajoitukset ja hinnankorotukset etc) kutsutaan usein nyrpistäen “hyssälöinniksi” ja “kukkahattutäteilyksi”.
Eiks niin?
Kieli oppi ja yhdys sanat aina hakusessa. 
Kehnosti järjestetyn peruskoulutuksen vika! 
Minunhan oli pakko lopettaa juominen etten kuolisi, se ei ollut vapaasta tahdosta tehty päätös.
Hoitopaikassani sanottiin, että jos tulet meille hoitoon, allekirjoitat paperin, jossa sitoudut olemaan juomatta. Eli jos haluan hoitoa siellä, en juo enkä myöskään käytä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Oli erikoinen tunne, kun kirjoitin sen paperin alle. Tässä on vissi ero tarkoittamaasi vapaaseen tahtoon. Ei alkoholisti varmaankaan apua hakisi, jos hän oikeasti voisi juoda tai olla juomatta kuten haluaa.
Juova alkoholisti varmaankin ajattelee juuri noin kuin asian ilmaisit: minä päätän juomisestani. Sellaista on turha hoitaa.
Tarkalleen mä ilmaisin: minä päätän juomattomuudestani. Mutta miten vaan.
Eli sulla siis oli itselläsi tavoite ja vieläpä aika hyvä motiivi kun menit hoitoon: olla juomatta ettet kuolisi .
So it goes.
Onneksi olkoon raitistumisen johdosta.
Pakko myöntää erehtyneensä. Kun aikansa etsii, niin kyllä ne sosiaali- ja terveysministeriön asettamat tavoitteetkin löytyvät:
Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteet päihdehoidossa voidaan jakaa viiteen tasoon:
Tottahan se on, ettei raitistuminen ole edes tavoitteena. Miksipä sitä sitten pitää älämölöä nostaa, jos ei raitistuta.
Huomenta, Smokkiherra : )
Jos oikein tarkkaan funtsit (ja miksikäs et sivistyneenä ihmisenä funtsisi : ), hoksaat kenties että taso 5 tarkoittaa lähes poikkeuksetta raitistumista kokonaan. : )
Muuten; noiden tavotteiden sanamuoto on mulle ihan uusi. Mistä löysit nuo? Ihan hyvä sanamuoto tosin, joskin hieman kapulakielinen . Psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen tilanteemme (elämänlaadun ja terveyden siis) kohoaminenhan on kaiken perimmäinen motiivi. Miksi edes kukaan raitistuisi, ellei se nimenomaan parantaisi elämänlaatua ja terveyttä? Vai onko täällä monta raitistunutta, joiden elämänlaatu ja terveys ovat huonontuneet raitistumisen vuoksi, mutta raitistunut silti? 
By the way, kaikki ammattimainen päihdehoito Suomessa toimii Sosiaali- ja terveysministeriön siunauksella. Kaikki. Yksityisistä julkisiin ja kolmenteen sektoriin, minnesotasta tännesotaan.
Tähän keskusteluun ei pitäis missään nimessä sotkea henk.kohtaisuuksia jottei hyvä keskustelu menisi pilalle, mutta ihan yhtä asiaa sinulta kysyisin uudelleen, SmokkiSikari hyvä, kun käsittääkseni olet raitistunut ja raitis: kuka sinulle antoi tavoitteen raitistua tai määräsi sinut raitistumaan?
Ja saitko itse vaikuttaa mitenkään tähän tavoitteen asettamiseen?
Sossu % Sterveysministeriön tavoitteet on realistisia.
Tavoitteena heilläkin varmasti olisi alkoholistin toipuminen , mutta utopian varaan ei budjettia voi laatia.
Lapualla eletään utopian ehdoilla missä alkoholisti toipuu päihteettömäksi kirkasotsaiseksi “arjalaiseksi” 
Pohjoiskoreasta tuttua kaavaa noudattaen missä Isä Bing Bang Bong on luonut kansansa parhaaksi fuusioreaktorinkin,
jakavat nämä sisäisen probakandan uhrit varmana tietoa Suuren johtajan tekemästä auringosta joka ratkaisee kaikki energiaongelmat saasteettomasti. Sikiääpä kyseisestä valtiosta myös tutkimuksia vakuuttamaan Suuren Johtajan tekemän keinoauringon ylivertaisuudesta .
Ranskassa on kyseistä keinoaurinkoa yritetty valjastaa ihmiskunnan parhaaksi jo vuosikymmeniä ja luvassa olisi että mekin saisimme noin 20vuoden kuluttua nauttia tästä pohjoiskoreassa toimivasta energiamuodosta.
Realistina hyväksyn ästeen tavoitteet, jos en hyväksyisi vaatisin utopiauskonnossa kaikkien ei raittiiden alkoholistien syrjäyttämistä hoitojen piiristä. Sitten lelettäisin omaa erinomaista hoitoani joka auttaa kaikkia alkoholisteja luopumaan alkkoholista . Se on saranrosentin hoito kun potkastaan pellolle taudin aktivoima juomaveikko !
Aurinko Paistaa 
Eikun Hyvää Huomenta Sinne Lapuallekkin t… Kanthhoona
No näinhän minä olen funtsinut - omalta kohdaltani. Tuo sanamuoto taitaa vain olla niin monimutkainen, ettei tämän palstan aiheena olevalle väittelijällekään ole vielä auennut. AA osaa kuvata asian hieman selvemmin - Psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen tilanteemme kyllä parantuvat, kun emme ota viinaa selvään päähän.
En tiedä suljetko pois AA:n ryhmästä “ammattimainen”, mutta AA on kuitenkin täysin itsenäinen. Taannoin yksi kaupunginhallitus hyvää hyvyyttään nuiji pöytään päätöksen tarjota AA:lle korvauksetta tilat kesäpäiviä varten. Tämä ei kelvannut, vaan AA vaati, että korvaus on perittävä. Jottei koko päiviä olisi jouduttu peruuttamaan kaupunginhallituksen piti järjestää ylimääräinen kokous, jossa korvauksesta päätettiin. Koko AA toiminta rahoitetaan kokouksissa kerättävällä vapaehtoisella kolehdilla. Taloudellinen riippumattomuus on niin merkittävässä asemassa, ettei AA:lle voi edes antaa tuntuvia lahjoituksia. Myöskään yksityinen päihdehoitajani, joka on ammattiauttaja ei ole missään sidoksissa sosiaali- ja terveysministeriöön.
Raittiuteen ja raitistumiseen minulla on vielä matkaa - jos olisin raitis, niin tuskinpa vänkkäisin kanssasi tällaisista asioista tällä palstalla. Olen kuitenkin saanut elämääni uuden mahdollisuuden, joten kysymys siitä kenen ansiota se on, on aivan hyvä - jopa pysähdyttävä. Omaa ansiotani siihen liittyy varsin vähän. Kuten moni muukisn alkoholisti, tein kyllä lopettamispäätöksiä silloin tällöin, kunnes minun oli tunnustettava itselleni voimattomuus alkoholin edessä.
Läheinen työkaverini oli saanut oman elämänsä ongelmiin avun mainitsemaltani ammattiauttajalta. Kolmen kuukauden ajan työkaverini haki minut päivittäin työhuoneestani syömään kanssaan ja kyseli kuulumisiani. Vähitellen hän sai houkuteltua minut hakemaan lääkäriltä apua lonkkakipuuni, joka alkoi olla varsin sietämätön. Kun olin saanut lääkäriltä avun lonkkavaivaani, hän alkoi kysellä voisiko jostain saada apua myös viinavaivaan. En halunnut tuottaa hänelle pettymystä, joten lupasin tehdä hänen toivomuksensa mukaisesti. Työkaverini kertoi minulle alkoholismin luonteen sairautena ja selvitteli minulle valmiiksi hoitovaihtoehtoja - mm. tätä hänen ammattiauttajaansa hän oli kehunut jo kauan. Kun olin hyväksynyt, että olen valmis ottamaan hoitoa vastaan, hän käytännössä saattoi minut hoitoon asti. Sitä en tiedä, mikä sai minut astumaan myös AA;n kynnyksen yli - välillä käy mielessä, että oliko sitttenkin kysymys jonkilaisesta johdatuksesta. Omaksi ansiokseni jää vain se, että kun olin kerran apua hakenut, niin otin myös avun vastaan.
