Olen joutunut vuosien saatossa luopumaan useammastakin karvakaverista ja joka kerta lähtö on tullut äkillisesti, siis ettei siihen ole osannut varautua ennen lääkärikäyntiä, jossa tuomio sitten tuli. Ja ihan totaalisen järkyttävää se on ollut joka kerta lähteä kotiin kuollut kaveri kopassa hautaamista varten.
Jotenkin lohduttavaa, että sinä pystyit Danielin lähtöön varautumaan ja suremaan tulevaa eroa jo ennakkoon, hyvästelemään kaverin kunnolla ennen lopullisia hyvästejä. Varmasti helpottaa luopumisen tuskaa, vaikka varmasti noita ikävän tunteita vielä paljon tuleekin.
Kyllä, pystyin valmistautumaan Danielin lähtöön ja siksi olin valmis kun eutanasia päivä koitti enkä romahtanut. Tunsin helpotusta ja rauhaa kun kävelin pois eläinlääkäristä. Tänä aamuna tosin muutaman kyyneleen tirautin kun lähdin aamukävelylle. Se tuntuu jotenkin niin oudolta kävellä yksin vaikka paljon siinä on samaa. Lenkin jälkeen oli taas helpottunut olo. Päivä päivältä parempi fiilis.
Tänään lähdemme äidin kanssa kaupunkiin. Käydään sen toisessa reunassa ostokdilla viikonlopuksi koska miksi ei? Ei ole kiire kotiin eikä ole jouduttava lenkille. Iltapäivällä ehkä lähdemme käymään siskon luona. Hän tekee korvapuusteja
Heräsin vasta klo 7.22. En kyllä yhtään muista montako vuotta siitä on kun olen voinut nukku näin ”pitkään” oli mukava kun sai kerrankin nukkua.
Eilen kyläiltiin siskon luona iltapäivä ja oli ihan hauskaa. Hänen 18 vuotias poika nauroi ja kikatti koko ajan äitimme takia. Alkoi suoraan sanottuna vituttaa kun naureskeli päin naamaa. Teki äiti mitä tahansa niin alkoi kauhea nauraminen… ja sit vielä loukkaantui kun äiti kysyi häneltä kiinnostuneena että onko hän jo 15 vuotias? Se oli ilmeisesti kama loukkaus. Seuraavan kerran käydään siskon luona kun poikansa on viikonloppu menoillaan.
Nyt aamupalan kimppuun ja sit lähdetään mikkelinpäivän messuun.
Tänään tulee viikko täyteen kun Daniel kuoli. Yksinkävelyt alkaa sujua eikä ne enää tunnu surullisilta. Joitakin reittejä on vielä kävelemättä yksin joissa kävin koiran kanssa. Sellaiselle reitille meneminen herättää aina surullisia fiiliksiä. En ole vielä kyennyt katselemaan kuvia Danielista. Mutta tämä prosessi on hyvällä mallilla.
Vaikuttaa siltä että pääsen nopeasti yli ja olen jo miettinyt uutta koiraakin mut on oltava realisti ja todettava ettei ole tässä elämäntilanteessa mahdollista, joten en niitä haaveita toteuta. Ei ole mahdollista ottaa nyt uutta koiraa kun äitin sairaus etenee.
Tänään lähdemme käymään nilsiässä. Ilma ei ole mitenkään nätti mut ei anneta sen haitata
Vettä sataa. Ei tarvitse lähteä kastumaan. Saan olla sisällä ihan rauhassa.
Heräsin yöllä kahdelta kun närästi. Tunti meni uudelleen nukahtamiseen mut nukuin sit vielä reilun kolme tuntia.
Suunnittelin että lähdettäisiin illalla käymään eräässä tilaisuudessa kaupungissa mutta ollaan nyt kuitenkin kotona. Ei voi joka päivä olla menossa jossakin. Tässä ollaan menty ja tultu joka päivä niin nyt on tänään osattava olla kotona ihan rauhassa.
Verenpainelääkityksen aloituksen tiimoilta olisi tänään laboratorio käynti. Sit käydään ehkä ystävän kanssa hänen asioillaan. Veli ei ole vieläkään lopettanut aineiden käyttöä ja äidin muistisairaus aaltoilee. Joskus tuntuu siltä, että voi kun voisin vain häippästä skotlannin nummille johonkin mökkiin ja jäädä sinne. Mut tässä olen ja yritän pitää päänuppini kasassa. Täytyy sanoa että onneksi olen onnistunut pysymään selvinpäin! Raskasta olisi jos tähän lisäisi alkoholin ja sen myötä tulevat sekoilut. Raitistuminen on lisännyt huimasti henkistä sietokykyä ja jaksamista. Ikävien ja surullisten asioiden läpi pääsee helpommin ja kykenen käsittelemään asioita paremmin. Mulle on tullut jonkinlainen suojakenttä ympärille jonka ansiosta iskut ei tunnu niin ikäviltä. Juodessa se kenttä puuttui ja olin henkisesti maassa hyvin usein.
Hyvin kuvaat tuota suojakenttää. Se on juurikin näin. Ennen kaikki nitisti ja lannisti - ihan pienimmätkin asiat. Nyt on jotakin resilienssiä ja suhteellisuudentajua. Tsemppiä sinne.
Näin yöllä ekaa kerta unta Danielista. Se ei ollut mitenkään kiva uni kun olin siinä viemässä Danielia piikille. Mut siitä unesta kai sitä on lähdettävä liikenteeseen. Ehkä näen jatkossa lisää unia Danielista. En nähnyt ikinä koirastani unta kun se vielä oli elossa. Tuo oli ensimmäinen uni ikinä siitä karvaperseestä. Tänään oli myös eka kerta sit syksyn 2023 kun en lähtenyt aamukävelylle. Päätin pysyä sisällä ja lähdin sit käymään kaupassa. Äidin kanssa käydään tänään pyörähtämässä kaupungissa.
Muistan yhden kisun yllättävän lähdön jälkeen, miten fyysisesti tunsin, miten kyseinen kissa seuraavana yönä hyppäsi sänkyyn omalle paikalleen viereen nukkumaan. Nousin ylös, peti oli luonnollisesti tyhjä. Siellä se sinun koiruli on aamulenkeillä mukana vierellä kulkenut ennen kuin hoksaa jatkaa matkaansa
Mukava oli herätä rauhassa ja lähdin sit ulos. Pipo olisi pitänyt laittaa päähän. Oli niin kylmä tuuli. Olen nyt kuluttanut päiväni katsomalla netflixistä japanilaisia piirros animaatioita. Voi että ne on hyviä. Eilen katsoin kolme elokuvaa vertailtiin ystävän kanssa omia netflix etusivuja ja hällä se on täynnä kauhua ja synkkyyttä. Mulla värejä ja keveyttä. Niin sitä on ihmiset erilaisia. Perjantai iltana kävellessä tavallista myöhemmin, koska tein iltapuuhteena pullaa, huomasin kuinka levottomia ihmiset oli. Porukkaa oli ykköset päällä menossa pysäkille, teinit huusivat ja parveilivat koulun pihalla ja nuoret miehet seisoivat auton ympärillä sen näköisenä että oli kauhea kiire jonnekkin. Alkoholi ja päihteet oli varmaan suurimmalla osalla yhdistävä tekijä. Alkaneen illan ja yön riennot ja viikonlopun nollaamiset. Mietin kuinka moni koulun pihan nuorista miehistä on mahtanut viikonloppuna vetää pään täyteen ja siinä kävellessä tunsin itseni onnelliseksi. Minun ei enää tarvitse. Saan olla turvassa!
En ole kahteen iltaan tarvinnut melatoniinia. Nyt kun ei ole pakko herätä aikaisin aamulla voin nukahtaa kun nukahdan eikä ole pakko ryhtyä ajoissa nukkumaan. Luulen, että tuo jää kokonaan pois käytöstä. Olisin kyl iloinen. Säästäisi rahaakin
Olen niin iloinen kun viikonloppu on ohi. Sunnuntait on täällä niin hiljaisia että alkaa ahdistamaan. Ketään ei näy kaduilla kävelemässä. Ei edes koiran ulkoilluttajia jostain syystä. Nyt oli taas vilinää ja vilskettä kun kävin aamukävelyllä. Ihmiset kömpii ulos luolistaan. Nukuin erittäin hyvin. Kolmas yö kun en käyttänyt melatoniinia. Nukun näkyjään hyvin ilmankin. Heräsin jossain vaiheessa yöllä kuulokkeet päässäni. Se niin ikään oli kolmas kerta kun nukahdan kesken podcastin ja se loppuu itsekseen. Minulla on melko samanlaiset iltarutiinit joka päivä niin se itsessään auttaa nukahtamisessa. Laskin että säästän ainakin 270€ vuodessa kun en käytä nukahtamiseen tuota hormonia. Nyt nokka kohti kaupunkia äidin kanssa. Täytyy käydä ruokakaupassa ja hakea äidin verenpainelääkkeet
Japanilaiset animaatiot, värit ja keveys kuulostaa tosi hyvältä. Katseltiin aikoinaan lapseni kanssa Totoroa ja muita, esim. Liikkuva linnakin oli tosi hyvä. Se oli lapseni lemppari tosi kauan ja hän katsoikin sitä aina uudelleen ja uudelleen. Viime päivinä, kun olen omaa Netflixin etusivuani silmäillyt, niin se on edelleen täynnä truecrimeä, mutta nyt siellä on kaikkea romanttistakin.
Oi Totoro - se oli ihana - mutta on siinäkin ne omat tummat sävynsä pohjalla, kuten kaikissa näissä japanilaisissa. Tosin on sitä muumeissakin - ainakin niissä alkuperäisissä versioissa. Onneksi ne ovat kaikki niin moniuloitteisia kerronnaltaan, että jokainen voi poimia sieltä ne itselle sopivat. Totoron mustapallerot olivat omia suosikkejani
Kissojen valtakunta <3 Minäkin olen paljon katsonut anime-elokuvia, viimeisin taitaa olla Weathering with You. Upea elokuva, kyllä japanilaiset osaavat!
Tiistai ja heräsin jo ennen neljää. Äitikin oli jo hereillä ja keiteltiin kahvit. Edelleen ilman melatoniinia meni yö ja hyvä niin. Taidan siirtää tuon suihke melatoniinin vessan kaappiin niin ei turhaan pyöri sängyn viereisellä tasolla. Tänään ei tarvitse mennä kauppaan joten voin lähteä mamman matkaan kaupunkiin. Mietin tässä että montakohan päivää olen mahtanut olla selvinpäin… ei mitään käsitystä. Itseasiassa en tiedä edes kuluneiden kuukausien määrää. Pitäisi ne ihan erikseen laskea mutta ei ole tarvetta siihen. Raittius kannattelee jo itse itseään ja kun äiti välillä kyselee että meinasnko käydä kaupasta olutta (kun ei muista että olen lopettanut) niin huomaan ettei ole minkäänlaista halua tehdä niin. Juomahyllyjen ohi tulee kaupassa käveltyä ilman minkäänlaista halua ostaa edes alkoholittomia juomia. Välillä tosin katselen kaupan halvimman kaljan kasaa ja päivittelen mielessäni että sitä tuli joskus ostettua melko reilusti. Muistan kun silloin avasin tölkin ja join ekan kaljan niin se tuli melkein aina ylös. Itseasiassa nykyään sama efekti tulee kaikista hiilihappo juomista. Kaasu jää pyörimään sisälle ja se tulee ulos kakomisen ja yökkäiöyn myötä. En ymmärrä miten kroppa ei siedä hiilihappoa. Noh hampaat säästyy.
Kello käy yhtä iltapäivällä ja pötköttelen sängyssä. Käytiin äidin kanssa kaupungissa asuinalueella jossa vietin rankimmat juomisvuoteni ja minua ahdisti aivan hirveästi. Tuli niin paljon muistoja mieleen myös Danielista. Monen kadun varrella käveltiin koiran kanssa aikoinaan yhdessä ja pienet kyyneleetkin bussissa tirautin kun muistin miten nuori ja reipas se silloin oli. Tägejä oli piirretty joka paikkaan ja se vaikutti ihan joltain itäkeskukselta… kotiin tultua huokaisin helpotuksesta. On meillä nyt vaan niin kiva asuinpaikka. Olen tänne kotiutunut hyvin. Täällä on turvallista. Syönnin jälkeen iski vaihtelun tarve ja heitin olohuoneen järjestyksen ylösalaisin uuteen uskoon. Parin vuoden välein pitää näköjään huonekalujen paikkaa vaihtaa.
Keskiviikko. Täytyy sanoa että kun on jäänyt melatoniinilisä pois käytöstä niin oma melatoniinintuotanto on voimistunut. Heräsin yöllä ja oli kamalan tokkurainen olo. Hoipertelin jääkaapille kysyäkseni: ”mitä ihmettä täällä teen?” Nukahdin samantien kun pääsin takas sänkyyn. Mietin yöllä että miten mulla voi olla niin tokkurainen olo kun en mitään napsinut nukkumaan ruvetessa. Pitkäaikaisia tuloksia melatoniinin pitkäaikaisesta käytöstä ei ole mutta minulla se ei ole häirinnyt omaa aivojen melatoniinin tuotantoa ja käytin sitä vuosia. Nukahdan nykyään jopa paremmin kuin ilman tuota melatoniinisuihketta. Illalla tunnen itseni aiksisemmin väsyneeksi kuin suihketta käyttäessä ja väsymys tuntuu voimakkaammalta. Kyllä luomu uni on hyvä juttu.
vertailtiin ystävän kanssa omia netflix etusivuja ja hällä se on täynnä kauhua ja synkkyyttä. Mulla värejä ja keveyttä. Niin sitä on ihmiset erilaisia. Perjantai iltana kävellessä tavallista myöhemmin, koska tein iltapuuhteena pullaa, huomasin kuinka levottomia ihmiset oli. Porukkaa oli ykköset päällä menossa pysäkille, teinit huusivat ja parveilivat koulun pihalla ja nuoret miehet seisoivat auton ympärillä sen näköisenä että oli kauhea kiire jonnekkin. Alkoholi ja päihteet oli varmaan suurimmalla osalla yhdistävä tekijä. Alkaneen illan ja yön riennot ja viikonlopun nollaamiset. Mietin kuinka moni koulun pihan nuorista miehistä on mahtanut viikonloppuna vetää pään täyteen ja siinä kävellessä tunsin itseni onnelliseksi. Minun ei enää tarvitse. Saan olla turvassa!
Mainiota maanantaita ja muutenkin hyvää alkanutta uutta viikkoa 
Katseltiin aikoinaan lapseni kanssa Totoroa ja muita, esim. Liikkuva linnakin oli tosi hyvä. Se oli lapseni lemppari tosi kauan ja hän katsoikin sitä aina uudelleen ja uudelleen. 
