Huumekoukku on pahinta helvettiä sekä itse käyttäjälle että omaisille. Nykyhuumeilla pahaan koukkuun voi jäädä myös niin sanotusti vahingossa vaikkakin se ensimmäinen kerta voi hyvinkin olla oma valinta. Ei minustakaan alkoholistia tullut tarkoituksella. Onneksi omalla tiellä oli vielä mahdollisuus valita toisin.
1 tykkäys
Olisko näissä keskusteluissa vai sitten jossain ihan muussa ollut ajatus “Riippuvuutta ei kukaan valitse, mutta avunhakeminen on valinta”. Tai jotain sinne päin. Pidin sen luettuani heti latteutena, mutta jotenkin se mieleeni kuitenkin jäi. Pitäisi joskus tuota ajatusta pohtia enemmänkin. Nyt vaivaa flunssa, ei jaksa.
4 tykkäystä
Minusta tuo korostaa sitä, että päihderiippuvuus on sairaus, ei luonteenheikkous. Avun hakeminen on tietoista ja rohkeaa, oman tilanteensa tunnustamista.
Lause on kuin suoraan omasta latteuspankistani, joten olen saattanut jopa tuon tapaista kirjoittaa. Ainakin olen samaan ajatukseen täällä törmännyt.
5 tykkäystä
Kurja on kyllä tilanne veljesi osalta. Oma sisar taisteli itsensä aineista irti 2,5 vuotta sitten käytyään makaamassa useamman viikon hoidon teho-osastolla elämän ja kuoleman rajamailla. Jotenkin käsittämättömällä elämänhalulla hän onnistui siinä ja on päätöksessään pysynyt. Siinä häntä erityisesti on auttanut ajatus nähdä omien lastensa kasvavan ja heisön saavan itse aikanaan omia lapsia.
Onneksi sinä osaat “irrottaa” itsesi veljesi tilanteesta. Ainoa, kuka hänenkin puolestaan voi päätöksen toisenlaisesta elämästä tehdä, on hän itse. Sen jälkeen tuen tarjoaminen on mahdollista.
2 tykkäystä
Avun hakeminen nykypäivänä voi olla vain entistä haastavampaa. Edelleen leima on tiukassa ja apua vaikea tavoittaa - varsinkin, kun nuoren elämä voi muutenkin olla sekaisin.
Olet tosi hyvä kirjoittaja, Fincoco. Toivottavasti et jätä tätä palstaa kokonaan uusien haasteisiensa kanssa.
Olen näin pahasti introverttina saanut voimaa kotielämäsi kuvauksista. Äiti on se tärkein mutta myös Daniel ja kissat ovat iso osa elämääsi. Huonekasveillekin voi vaikka puhua. On totta, että pienikin voi olla kaunista.
Itse en oikein osaa kirjoittaa, joten luultavasti jätän tämän palstan siltä osin. Jatkan kuitenkin raitistuminen sitkeää yrittämistä ja palstan seuraamista.
Hyvää syksyä sinulle. Pidä huolta itsestäsikin.
6 tykkäystä
Ollut hyvin raskasta. Kukaan ei tiedä missä veli on. 36 päivää kun lähti vetämään huumeita. Mutta se ei ole päällimmäisenä mielessä.
On aika luopua Danielista 
Äidin muistisairaus etenee ja alkaa pelottaa jättää Danielia kahdestaan hänen kanssaan. Toinen syy on danielin huonokuntoiset hampaat ja jatkuvat ongelmat korvien kanssa. On alkanut kompuroimaan ja lattialta ylösnousu on vaikeaa. Eilen veti sammakoksi lattialle kun yritti päästä ylös.
Daniel on jo 13.5 vuotias ja nyt on tullut hetki päästää irti. Tänään alkoi viimeinen kokonainen viikko yhdessä. Eutanasia on 1.10 klo 8.30. Olen ollut hyvin surullinen siitä lähtien kun ajan varasin. Valvoin päätöksen jälkeisen yön ja nukuin sit 12 tuntiset yöunet.
Olen listannut niitä hyviä puolia joita luopuminen tuo tullessaan. Päästään äidin kanssa liikenteeseen. Lähdetään heti lokakuussa nivalaan ja nilsiään. Marraskuussa tampereelle ja tammikuussa helsinkiin.
Haluan myös keskittyä enemmän äitiini. Viettää hänen kanssaan aikaa ja luoda muistoja. Sekin on yksi syy siihen miksi päästän Danielista irti.
Ikävä tulee olemaan hyvin kova. Olen tehnyt askartelumassasta danielin tassunjälkitauluja muistoksi danielin varamammalle, veljen tyttärelle ja itselleni. Siitä kuva alla.
Tänään kaupassa käydessäni oikaistessani juomahyllyjen ohi tuli mieleen että ratkeankohan juomaan kun daniel kuolee. Ihan pysähdyin ja tulin lopputuloksen että se ei ole vaarana. Daniel inhosi tölkkien avaamisen ääntä ja alkoholia niin en häpäise sen muistoa juomalla alkoholia. Tiedän etten tule sitä tekemään.
Tämä on kauhean raskasta mutta on otettava huomioon kokonaisuus.
9 tykkäystä
Danielilla on ollut varmasti hyvä ja pitkä elämä luonasi <3
3 tykkäystä
Voimia. 
1 tykkäys
@Fincoco Paljon voimia sinulle !
1 tykkäys
Olen pahoillani puolestasi ja Danielin puolesta, surullista, haikeaa ja vaikeaa. Onneksi teille molemmille jää paljon hyviä muistoja yhteisestä ajasta
Kipsitassutaulu on kiva muisto, samoin lukuisat valokuvat.
Voimia 
Olen niin helpottunut, kun kirjoitit 
Ajattelin teitä siellä, sinua, äitiäsi ja karvaisia ystäviäsi useasti. Mieli teki kysellä kuulumisia.
Sinulla on siellä nyt raskaat ajat. Otan osaa. Toivottavasti jokaiselle päivälle osuu edes pieni auringon pilkahdus.
Alkaneelle viikolle toivon Sinulle ja Danielille hyviä hetkiä yhdessä
1 tykkäys
Voimia, oikea ja rakkaudellinen päätös koiraystävää kohtaan
1 tykkäys
Voi että, järkyttävän raskas päätös sinulta Vaikka kuinka asiaa järkeilee niin tuleehan se ikävä olemaan kova 
1 tykkäys
Kiitos kommenteista ja tuesta. Veli löytyi eilen. Oli ollut viikon katkolla ja saanut huoneen jostain päihdeongelmaisten asuntolasta. Kalustuksena pieni jääkaappi ja pöytä. En jaksa uskoa että niissä olosuhteissa pysyy raittiina. Puhelinta hänellä ei ole joten ei saada yhteyttä.
Vaikka yhteinen aika Danielin kanssa käy vähiin niin tässä pilvessä on myös hopeareunus. Vili, joka on ollut meillä hoidossa kai viisi viikkoa sijoitettiin meille pysyvästi. Saa elää lsjitovereiden kanssa. Nyt on sit neljä kissaa mutta ensi viikolla tulee enemmän tilaa…
Huomaan aamuisin olevani hyvin itkuherkkä. Tuntuu niin vaikealta ajatus, että pian joudun kävelemään yksin.
Mutta olen kiitollinen siitä että saan kokea nämä tunteet raittiina. En tarvitse alkoholia enää tunteiden käsittelyyn. Tästäkin selviän selvinpäin
9 tykkäystä
Olen todella pahoillani Danielin ajan täyttymisestä. Luopuminen on varmasti todella tuskallista. Danielilla on ollut hyvä olla sinun kanssasi, ja on todellista rakkautta päästää toinen pois, kun näkyvissä ei ole enää kivutonta ja hyvää elämää.
4 tykkäystä
Voi @Fincoco, sua koetellaan nyt tosi kovasti. 
Sanattomaksi vetää ja ihan kyyneleet tuli silmiin. Osaat hyvin kirjoittaa ja jakaa asioitasi.
Danielin menettäminen on varmasti tosi kova pala ja iso muutos, vaikka tosiaan Danielin vaivoista lukiessa syntyy kuva, että se on paras ratkaisu tässä tilanteessa. Daniel säästyy tuskalta. Niin hyvä koiranomistaja toimii. (Mulle koirani kuolema oli yksi isoimmista kokemistani tuskista, vaikka olen kokenut elämässäni vaikka mitä.) Tuli mieleen, että voisitko esim.pyytää Danielin tuhkat uurnaan, mitä säilyttää kotona lähellä? Tämä voisi ehkä helpottaa edes jonkin verran, vaikka ei se toki Danielia korvaa. Tosi ihania noi sun jutut; Danielin tassujen jäljentäminen askartelumassaan. 
Voimavara tuokin, että kykenet järjellä ajattelemaan hyviäkin asioita, mitä tulevaisuudessa on/voi olla tiedossa. Selviytymiskeinohan sekin on. Hyvä, että kykenet suremaankin ja ylipäänsä kokemaan niitä vaikeita tunteita noin hyvin, kaikkea ei kannatakaan älyllistää “pois”. Surua, kovaakin, kestää aikansa. Ajan myötä se lievenee ja sulaa osaksi omaa elämänkaarta.
Sun veljenkin tilanne on selvästi tosi vaikea ja varmasti herättää erilaisia tunteita. Joskus on tosi vaikeaa käsittää ihmisten valintoja (myönnän heti, että varmasti mm. mun omiakin), mutta siis silti vaikka järjellä tietää, että kyse on lopulta päihderiippuvuudesta, ehkä myös menneistä traumoista(?). Mulle on silti syntynyt vaikutelma, että osaat suojella itseäsi ja ymmärrät hyvin, että lopulta läheiset voi auttaa päihderiippuvaisia vain rajallisesti. (Mikäli olen ymmärtänyt oikein.)
Tekee varmasti hyvää, että suunnitelmissa on jo jotain, mitä odottaa. Kannattaa jatkaa myös tänne kirjoittamista, ainakin vaikeimpien vaiheiden yli. Omasta kokemuksesta vinkkaan, kun en itse sitä raittiina ollessani osannut enää lopulta tehdä ja sitten kävikin, miten kävi.
Kovasti voimia sulle luopumiseen, suruun ja muuhunkin.
3 tykkäystä
Kiitos
Daniel menee muistotuhkaukseen nykyisen suunnitelman mukaan. Jos ottaisin tuhkat itselleni niin itseni tuntien niihin muodostuisi jotenkin vinksahtanut suhde, enkä lopulta osaisi päästää Danielista irti. Juttelisin tuhkille ja polttaisin kynttilää niiden äärellä. Lopulta on parempi, että Daniel tuhkataan yhdessä muiden eläinten kanssa ja tuhkat sirotellaan sitten tuhkaamon muistolehtoon. Voin käydä kerran vierailemassa muistolehdossa. Ajattelin että käyn siellä sitten ensi keväänä kun luonto on kauneimmillaan. Voihan olla, että suunnitelma muuttuu ja haluan tuhkat itselleni mutta tällä hetkellä on ajatus se etten niitä ottaisi. Siksi tein tassunjälki taulut ja olen leikannut Danielin karvaa pienen tupsun talteen.
Viikko jäljellä yhteistä aikaa. Kun tultiin aamukävelyltä tänään niin Daniel meinasi kaatua ulko-ovella. On tullut yks kaks horjumista reilun viikon sisällä.
Danielista jää monta kuvaa talteen. Siitä on myös hyvän näköinen potretti seinällä mutta kun ensi viikon keskiviikkona tulen kotiin niin otan potretin pois seinältä. En usko että pystyn katsomaan kuvaa lopetuksen jälkeen. Nostan sen sit takaisin paikoilleen kun suru on väistynyt.
Tänään käydään viemässä veljelle tavaraa ja ruokaa uuteen kämppäänsä. Hän kysyi hyvin varovaisesti että voisiko hän päästä katsomaan Danielia illalla ja luvattiin se. Annan sitten bussirahan takaisin kaupunkiin. Pitäähän veljen voida hyvästellä Daniel.
Tajusin eilen etten ole kävellyt asuinalueemme toisella puoliskolla koskaan yksin. Aina on ollut koira mukana. Tein sitten eilen kenraaliharjoituksen ja kävelin alueen ympäri ilman koiraa. Se tuntui jotenkin niin oudolta. Mutta ajattelin että käyn nyt siellä kävelemässä joka päivä yksin, niin ensi viikolla se ei tunnu niin pahalta, vaan siitä on tullut jo tapa. Silläkin tavalla yritän pehmentää sitä kovaa iskua, joka on tulossa.
Huomaan että koko ajan on tasainen ahdistus päällä. Danielin kanssa kävellessä tulee joka kerta itku. Mutta tämä ei ole sellaista ikävää surua jos niin voisi sanoa. Tämä on jollain tapaa kaunista ja tunnen itseni rauhalliseksi. En varsinaisesti sure Danielin tähden. Enemmän suren itseni tähden. Minä olen se, joka joutuu elämään ilman Danielia ja se vähän pelottaa ja herättää epävarmuutta.
Nukuttiin tänään pommiin ja äiti heräsi *vasta* 6.45. Huomaan, että tämä odotus ja suru väsyttää kovasti. Viikon päästä torstaina nukutaan varmasti pitkään koska tuskin nukun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Ajattelin, että katsellaan silloin kahdestaan Danielin kanssa televisiota ja käydään kävelemässä. Se tulee olemaan pitkä yö. En usko, että mitenkään onnistuisin nukkumaan sinä yönä mutta kyllä minä yritän.
Onneksi jää kissoja. Se pehmentää iskua
7 tykkäystä
Ensimmäinen aamu viikkoon kun ei ahdista eikä itketä. Olo on hyvä ja virkeä ja tunnen itseni tasapainoiseksi. Viikko meni käsitellä asiaa ja nyt ilmeisesti olen päässyt surun aallonharjalle. Ensi viikolla sit varmasti suren uudestaan mut toivon että fiilis pysyy näin hyvänä loppuviikon.
Daniel on alkanut kakomaan silloin tällöin ja muistelen lukeneeni että se on merkki sydänviasta. Google vahvisti asian. On tehnyt sitä kk verran. Siinä on yksi syy päästää irti.
Eilen oli raskas päivä ja ahdisti voimakkaasti koko päivän. Iltapäivä ja ilta meni veljen asioita hoitaessa. Kun olen käynyt kaupassa niin kerron siitä enemmän
5 tykkäystä
No niin. Kauppareissu tehty ja mamma lähti taas aamuajelulle kaupunkiin. Ensi viikolla rupean kulkemaan hänen kanssa noilla reissuilla. Sama se on vaikka istua bussissa sit.
Eilen lähdin kaupunkiin vailla kolme iltspäivällä. Veli laitteli viestiä että hän on keskustassa että lähtee kävelemään entiseen kotiinsa valkkaamaan tavaroita mutta kirjoitin että hän saa lainata minun bussikorttia niin ei tarvii kävellä.
Sit perille päästyämme kannoimme siskon pakettiauton täyteen tavaraa.sisko kävi vielä kaupasta ostamassa ruokaa ja nikotiinipusseja veljelle. Ihan tuo oli siisti huone ja hyvät olosuhteet kaikkineen. On saunaa ja biljardipöytää. Huone muistuttaa vähän valamon munkin keljas jossa olen ollut yötä muutama v sitten.
Lopulta ajoimme meille ja veli hyvästeli danielin niin kauniisti että ihan itku tuli.
Tänään on hyvä olo. On rauha.
7 tykkäystä
Viimeinen perjantai ja viikonloppu alkamassa Danielin kanssa. Suru ja ahdistus jäi keskiviikkoon. Surun vakka täyttyi eikä enempää kyyneleitä tule. Olen siitä jollain tapaa tyytyväinen koska jäljellä on viisi yhteistä päivää enkä halua stressata Danielia omalla hädälläni. Aika myös menee nopeammin kun ei itketä ja ahdista jatkuvasti. Jää nähtäväksi mitä tapahtuu ensi keskiviikkona.
Naapurin ämmä muuttaa tänään pois. Sotki muuttaessaan koko pihapiirin elämän. Niin vittumainen ja kamala akka. Luulin että olisi muuttanut jo elokuussa mut menikin tähän kuuhun. Vaikka en enää polta niin kun muuttoauto on lähtenyt pihasta niin poltetaan tupakat sen akan kuistilla 
5 tykkäystä