Tunnistan nuo jumit. Muistisairas äiti on hieman toisenluokan “jumi” kuitenkin koska hän on rakas ihminen, jota et halua jättää ja kuten sanot se tuottaisi aivan liikaa kärsimystä ja huonoa omaatuntoa, jotta vapaudesta voisi nauttia.
Itselläni oli vuosikausia huono työpaikka tällainen jumi, kun perustelin itselleni omaa juomista. Kun on niin paska työilmapiiri ja hullu pomo. No miksi et lähde? Nokun, sitkun, mutkun. Tosin oli sille ihan järjellisiä perusteitakin miksi en lähtenyt. Ei ollut paikkoja pilvin pimein auki mitä olisi voinut hakea, palkka oli huomattavasti huonompi, jos paikka löytyi ja oma lapseni oli vielä alaikäinen ja halusin pysyä lähietäisyydellä enkä viedä häneltä tärkeää kotiympäristöä.
Nämäkin olivat osin selityksiä - osin tuo jumittaminen tuo myös turvaa. Uudet ympyrät saattavat viedä liikaa voimia - ainakin, jos pitää vielä kamppailla raittiuden kanssa.
Uskon kuitenkin, että tällä jumittamisellakin on joku merkitys. Sitä ajatustyötä kuitenkin tapahtuu koko ajan vaikka olo tuntuu turhauttavalta.
Minun jumi on juurikin tuo työ. Pitkälti noin kun @kaaosteoria66 kuvaili yllä. Ja omat syyni jumittaa siinä. Mutta uskon että kun ajatusprosessi muutoksesta on käynnistynyt ja muutosta etsii, niin kyllä ne palikat joku päivä osuu paikoilleen
Kiitos kommenteista.
Tämä kesä oli katastrofi ulkona lukemisen suhteen. Odotin kesää koko talven ja haaveilin pitkistä lukusessioista takapihalla. Mutta kesäkuun satoi vettä ja oli koleaa ja heinäkuu oli niin kuuma ettei ulkona voinut olla. Nyt elokuussa en sit enää ole päässyt sopivaan mielentilaan kun kesä alkaa olla jo ohi enkä enää viitsi.
Olen miettinyt että jos ryhtyisin opiskelemaan avoimessa yliopistossa jotain. Esimerkiksi historiaa tai teologiaa. Mutta en tiiä sit onko minusta mihinkään sellaiseen. Täytyy harkita.
Olen nyt muutaman päivän tuijottanut netflixiä.
Eilen ja tänään olen leiponut pikkuveljen synttärikakun pohjia. Teen 8 munan kakun kun on saanut sen syötyä niin ehkä kakkua ei tee mieli ihan hetkeen.
Synttärit on ensi torstaina nilsiässä ja minä, äiti ja daniel lähdetään sit nilsiään päiväksi. Koristelen kakun vasta veljen luona niin ei satu katastrofia kuljetuksessa. Ajattelin levittää kakun pintaan rustiikkisen maalaismaisesti kermavaahdon, reunoille paahdan mantelilastuja ja päälle mansikoita. Se on ihan hyvän näköinen.
Tänään varmaan käydään naapuriystävän kanssa kaupassa.
Tänään on myös isoenotettavan ristiäiset. Mielenkiinnolla odotan minkä nimen saa. Tänään myös edesmenneen varaäitini tuhkat sirotellaan vieremälle tilansa maille jossa vuosikymmeniä puuhasteli.
Äidin muistisairaus on pysynyt vakaassa tilassa nyt muutaman kk. Todennäköisesti jossain vaiheessa tapahtuu heikentyminen kun tuppaa vähän seesteisten kausien jälkeen menemään alaspäin. Ikäänsä ei kyllä muista ollenkaan eikä enää minun syntymäpäivääni mutta ikäni muistaa tarkasti vaikka ei omaansa muistakaan.
Olisi kammottavaa jos en olisi raitistunut. Nykyään huonoinkin päivä on kymmenen kertaa mukavampi kuin juomisaikani hyvä päivä.
Ompas surullista. Et ole ehkä pelottava, mutta häpeän määrä on varmaan niin suuri ettei haluaisi Sinun tietävän. On tuo huumekoukku hirveä. Sitä ei toivoisi kyllä kenellekään.
Niinpä niin. Eipä se koti ja perhe toisaalta auttanut estämään retkahtamista. Hänenkin on koluttava ojat ja löydettävä se oma pohja, jolloin mankuminen, uhriutuminen ja selittely loppuu ja tilalle tulee puhdas halua raitistua.
Ihan oikein toimittu avovaimolta, kun suojeleee itseään ja lasta. Samoin sinulta, kun keskityt omaan elämääsi ja raittiuteen.
Aiemmat pohdinnat opiskelusta ja muusta olivat kiinnostavia. Minäkin olen vähän miettinyt joko kursseja iltalukiossa tai avoimen yliopiston opintoja… omaan tahtiin ja omaksi iloksi. Saa nähdä innostunko siihen vai johonkin muuhun. Käsityöpuolelakin olisi kaikkea kivaa opeteltavaa vaikka jossain kansalaisopistossa, ellei nekin ole tässä välissä lakanneet toimimasta.
Mietin tässä veljen tilannetta ja yleensä päihderiippuvuutta.
Ulkoinen syy raitistumiseen harvoin johtaa pysyvään raittiuteen. Jos on ns. Pakko raitistua työn, puolison, lapsien tai minkä muun syyn takia niin epäonnistuminen on lähes varmaa ellei jotenkin mystisesti löydy oma halu lopettaa .
Veljellä oli vain näitä ulkoisia syitä raitistumiseen mutta oma halu puuttui. Lopulta työ, lapsi, perhe ja koti menetti merkityksen ja veli valitsi aineet. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Häntä pakotti raitistumiseen lastenvalvojat mutta kun ei kunnioita auktoriteettejä ja niitä on pitänyt uhmata koko ikä niin eihän se kovistelu mitään hyödyttänyt.
Joskus näkee netissä hätähuutoja että ” minun on ihan pakko raitistua!” jo tuo lause kertoo että ei ole omaa halua vaan päätöstä ohjaa jokin muu ulkoinen syy. Voihan se oma tahto löytyä kun lopettaa juomisen sen ulkoisen syyn takia mutta jos se ei löydy raitistelu on tuskaista ja yhtä kärsimystä.
Kun endimmäisiä kertoja yritin lopettaa minulla oli pakko lopettaa. Kuntoutustuki uhattiin katkaista. Olin juomatta vähän aikaa mutta pian sekin uhka menetti tehonsa
Oma halu on kaiken a ja o. Jos ihminen ei raitistu itsensä vuoksi niin hän ei raitistu minkään syyn pakottamana
Silti kääntäisin sen niin, että aika usein ne ulkoiset syyt johtavat sen oman halun syntymiseen. Kutsuttakoon sitä vaikka pohjakosketukseksi. Kun ihminen löytää sen oman pohjansa, niin sitten se halu syntyy. Oma kokemuskin tukee tätä.
Tuohon liittyy myös mahdollistaminen, ja siinä veljesi vaimo on toiminut ihan oikein. Eli mitään päihde-elämää tukevaa ei pidä tehdä. Luisu on varmasti kammottavaa läheisille, mutta taitaa olla valitettavasti se ainoa keino. Niin auttaa läheistä löytämään sen oman pohjansa. Ja siihen asti voi vain toivoa parasta.
Ihana juttu! Ja mustikkapiirakkakin näytti herkulliselta. On kyllä hienoa, miten olet ottanut äitisi asiat hoitaaksesi. Tuokin oli ihana oivallus, että äitisi sisällä oleva pikkutyttö tulee sinua aikaisin herättelemään. (Luen ja kommentoin ketjuja vähän viiveellä, kun olen pitänyt taukopäiviä.)
Järkyttävää - en muuta osaa sanoa. Jokaisen joka ajattelee edes joskus aloittavansa huumeiden käytön ihan “viihde” mielessä tulisi nähdä joku tällainen episodi. Miten sekaisin ne saavat kaiken - aivan kaiken. Jos maailmasta poistuisi tällä silmänräpäyksellä sekä alkoholi, että huumeet olisi tämä paljon parempi paikka monelle. (enkä tässä nyt puutu mihinkään kannabiksen lääkekäyttöön esim kiputilojen osalta) Voimia!!!
Voi mikä ilon ja onnen päivä! Nyt ilmeisesti seinän takana kolme vuotta asunut inhokkinaapuri on muuttamassa. Pilasi koko pihan ilmapiirin juoruillaan ja valituksillaan. Hänen lempinimi on ”vitun lehmä” tai kanttura. Oikein on mielinkielin kaikille mutta sisältä silkkaa pahuutta.
Kun näen kuun lopussa pakettiauton pihalla niin menen näyttämään keskisormea ja tanssimaan pihalle
Halaus ja rutistus teillä eletään nyt kovia aikoja. Uskon että raittius auttaa sua kestämään sekavaa, raskasta aikaa. Ei ole oma pää sekaisin ja mieli hauras. Voimia!
joita hain 
kun on saanut sen syötyä niin ehkä kakkua ei tee mieli ihan hetkeen.
Ja mustikkapiirakkakin näytti herkulliselta. On kyllä hienoa, miten olet ottanut äitisi asiat hoitaaksesi. Tuokin oli ihana oivallus, että äitisi sisällä oleva pikkutyttö tulee sinua aikaisin herättelemään. (Luen ja kommentoin ketjuja vähän viiveellä, kun olen pitänyt taukopäiviä.)
Raskaita asioita.
ja nämä ihastuttavat lempparit, joita meidänkin huushollissa välillä käytetään riemastuttavista ihmisistä 
