On rauha. Uutisten lukemisen lopettaminen rauhoitti paljon mieltä. Huomaan olevani levollisempi. Mulla oli facebook tili pois käytöstä koska käytin messengeriä ystävän tähden. Hän kuitenkin paukutti läpi päivän iltalehtien klikkiuutisia ja uskoo niihin kaikkiin ”kuollaan heti” uutisiin. Huumorikuvia ym. Lähetti jatkuvasti. Päätin sit että en jaksa puhelimen jatkuvaa kilinää ja poistin facebook tilini kokonaan ja samalla loppui messengerin toiminta. Ilmoitin ystävälle että kahvikutsun voi lähettää täst edes tekstiviestillä. Mikä rauha onkaan kun huomio ei enää herpaannu jonniinjoutavien uutisten töhden joita en edes kodkaan avannut. Somettomuus on tehnyt hyvää ja se on syy myös siihen miksi tänne teen päivityksiä nykyään harvemmin. Ainoa some tämän plinkin lisäksi on whstsapp mutta en sitä someksi miellä. Se on pakko olla käytössä äidin tähden jotta voin nopeasti päivittää sukulaisille tilannetta. Todennäköisesti äidin kuoleman jälkeen sekin menee poistoon. Youtubenkin poistin joku aika sit laitteista. Tekoälyllä tehtyjä videoita suurin osa ja kauheesti mainoksia.
Kävin eilen ystävän luona kahvilla ja hän harmitteli kahteen kertaan kun ei voi enää minulle jakaa uutisia. Hän sit intoutui lukemaan minulle uutisia ääneen kauhee tarve jakaa täysin turhanpäiväisiä juttuja minulle. Välillä näytti pari huumorikuvaa kun ei voi enää lähettää niiyä minulle niin siellä käydessä näyttää niitä omasta puhelimestaan. Minä jatkan uutispimentoa ja somettomuutta koska se tekee hyvää.
Mustamakkara on lämpiämässä uunissa ja perunat kiehuu liedellä. Käytiin eilen äidin kanssa tuomiokirkossa laulamassa hoosiannaa. Satoja ihmisiä oli paikalla. Komeasti kajahti virdikirjan endimmäinen virsi. Ei ole oikein joulufiilistä. Ei ollut viimekään vuonna joulukuun alussa intoa viettää joulua. Ehkä se siitä vielä tulee. Jos jonkun koristeen kävisin ostamassa… veljen tytölle pitäis keksiä lahja mut muille sukulaidille lukuunottamatta siskoa en osta lahjoja. Siskon pisn 19 v poika ei ole ikinä kiittänyt saamastaan lahjasta ja tänä vuonna jää ilman. En muutenkaan yleensä osta aikuisille lahjoja. Tästä tulee hyvä viikko. Itsepäisyydpäiväkin on ihan kohta
Olen tietämättäni aallonharjalla. Meidän milleniaalien parissa on kasvanut laavalamppujen suosio vuoden aikana huimasti ja lamppujen myynti on kasvanut 50% vuodessa. Olin unohtanut koko laavalampun mut huomasin mainoksen ja tuli nuoruus mieleen ja päätonå sellaisen tilata .
Tuleva sotahullu itsenäisyyspäivä ahdistaa jo etukäteen. Suomessa itsenäisyydpäivä on niin ankea ja joka paikassa tuutataan vain sotaa ja kurjuutta ja kaikkee muuta ikävää. Päivä huipentuu tuntemattoman sotilaan katsomiseen ja kättelyn katsomiseen. Kyllä pysyy telkkari ja radio kiinni. Hyi olkoon. Kyllä osaan jo ulkoa itsenäisyyspäivän jutut. Toivottavasti tyyli muuttuisi kun viimeinenkin sotaveteraani potkaisee tyhjää. Niiden takia kai se on semmonen ankeutuspäivä.
Noh jälleen tiedossa raitis itsenäisyyspäivä. Muistan kun v 2015 heräsin krapulassa itsenäisyyspäivään oli aurinko juuri noussut ja heti se sit laskikin. Muistan kun makasin olohuoneen sohvalla pimeässä seuraamassa kättelyä. Varmaan inhoan itsenäisyyspäivää niin paljon siihen liittyvien ankeiden muistojen takia
Ajatteleppa asiaa valoisan kannalta: niiden sotaveteraanien vuoksi Sinäkin elät vapaassa maassa ja voit kirjoittaa ja ajatella mitä haluat. Se ei ole kaikkialla itsestäänselvyys.
Älähän nyt, anna ihmisten synkistellä . En minäkään sitä tosin jaksa katsella. Linnanjuhlat ovat varsinkin absurdi pönötysnäytelmä. Olen viikonloppuna käymässä Kouvolassa ja onneksi sattumalta huomasin, että valtakunnallinen paraati pidetään siellä. Muutin heti aikatauluani, pieni betonikylä on varmasti aivan tukossa, kun läpikulkukatu on suljettu.
Nythän itsenäisyyspäivä sattuu lauantaille eikä se muuta mitään. Varsinkaan meille, kun ainoa merkittävämpi muutos arkilauantaihin on se, että pitkäripainen pysyy kiinni. Ei tarvitse siihenkään varautua .
Aion kyllä käydä viemässä kynttilän isovanhempieni haudoille. He kuitenkin uhrasivat parhaat vuotensa talvisodan alusta jatkosodan loppuun sille, että sitä päivää olemme voineet keskeytyksettä viettää.
Minun molemmat rakkaat isovanhemmat ovat uhranneet parhaat vuotensa rintamalla, lottana jne. ( @Teme70 sanoja lainatakseni). Papat haavoittuivat sodassa. Kaikesta huolimatta he pysyivät positiivisina ja suhtautuivat tulevaisuuteen myönteisesti, olivat elämäniloisia, rakastavia, lempeitä isovanhempia. Minut kasvatettiin koti, uskonto ja isänmaa asenteella. Ja hyvä niin.
Olen lukenut Tuntemattoman: ni ja katsonut telkkarista joskus vuosia sitten. En tunne tarvetta toistaa joka vuosi, muistan kyllä. Linnanjuhlia en katso (paitsi vähän vahingossa olen joskus katsellut, nyt en voi kun se TV lakkasi jussina näkymästä ja uutta ei ole kuulunut…).
Mutta kyllä itsenäisyyspäivä on niitä harvoja juhlia almanakassa, jota täytyy juhlia. Paistaa hirvenpaisti, tehdä pottumuusia. Keittää parempi kahvi ja sen kanssa pullaa. Lämmittää leppoisat löylyt, saunoa hiljaa ja rauhassa. Illalla sytytellä kynttilät, muistella mummuja ja pappoja, tirauttaa muutama kyynel ja vähän ikävöidä. Ajellaan ilta-ajelu haudoille, morjestamaan tutut, tervehtimään ja muistamaan puolison sodan käyneet ja nähneet isovanhemmat.
Itsenäisyyspäivään liittyy paljon kiitollisuutta, onnellisuutta rauhasta ja itsenäisyydestä sekä suomalaisuudesta. Paljon haikeutta, ikävää ja surua.
Itsenäisyydestä ja itsenäisyypäivästä on monenlaisia mielipiteitä ja jokaisella tietysti oikeus omaansa. Voihan olla, että nuoremmat kokevat enemmän yhteiskunnan jotenkin pettäneen heidät, kun palvelut heikkenevät, eikä monella tosiasiallisesti ole samoja mahdollisuuksia hyvään toimeentuloon tai omaisuuden hankkimiseen tai eläke-etuhin, mitä aiemmilla sukupolvilla on ollut.
Helpompihan koko maailmassa kaikkien olisi elää, jos kaiki olisivat pasifisteja.
Kyllähän täällä on muissakin asioissa aika eri tavoin ajattelevia ihmisiä ja mahdutaan mielipiteinemme täällä olemaan. Yhdistävä tekijä on halu ja pyrkimys lopettaa juominen, se on palstan ydin ja tavallaan ainoa “jäsenyysvaatimus”, jota aika hyvin noudatetaankin.
En ehkä vietä itsenäisyyspäivää mitenkään erityisemmin, en katso linnanjuhlia, enkä käy missään. Tunnelma maailmanpoliittisen tilanteen takia on enemmän pelonsekainen kuin juhlava.
ps. laavalamppu on kyllä nätti ja tuo talven pimeyteen väriä ja valoa.
Päivityksesi tuli aamulla mieleeni @Fincoco Ymmärrän itsenäisyyspäivä-inhotuksesi.
Minä heräsin viime yönä ja tuleva joulu alkoi ahdistamaan. Mietin osaanko taas täyttää lasteni jouluodotukset, luoda hyvän tunnelman, tehdä maistuvat ruuat…mitä tekemistä minun pitäisi keksiä, jaksanko tehdä kaiken… tunsin itseni huonoksi ihmiseksi, epäonnistuneeksi, en osaa ja jaksa järjestää ihania jouluja…
Ahdistus oikein vyöryi ylitseni yöllä. Jotenkin rauhoittelin itseni lopulta ja sain unen päästä jälleen kiinni.
Ei minun jouluahdistus oikein perustu mihinkään, mutta silti joulu ahdistaa, aina. Se on juhla jota ennen, sen jälkeen ja sen aikana tunnen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi (en ihan tiedä kokonaan miksi). Mielestäni joulun yli voisi hypätä. Vaikka on jouluissani aina useita hyviä hetkiä ja rakkaat ympärilläni…silti…
Mulla on sama - enkä tiedä miksi. Selviän jouluista omilla ehdoillani ja sillä mihin olemme perheenä tottuneet - mutta en haluaisi missään tapauksessa isoihin sukulaisjouluihin, enkä päivätä toiseen jatkuvaa kyläilyä sinne ja tänne. Jouluverhoja meille ei tule koskaan!
Yöllä oli tehnyt talven. Lunta tullut lisää yli 10 cm. Naapuri oli tehnyt meille kranssin oveen. Pyysi viime viikolla että saisiko ottaa meidän tuijasta oksia kransseja varten. Samaa pyysi vuosi sitten ja sitä edellisenä. En ole uskaltanut katsoa missä kunnossa mokoma puska on näiden karsintojen jälkeen mutta nyt saatiin sit kiitokseksi kaunis ovikoriste. Eilen laitoin omaishoitoon liittyen hakemuksen postiin. Se askel on nyt otettava. Turha sitä on ilmaiseksi touhuta kun samasta hommasta saa rahaakin. Enpä olis vielä 2023 kyennyt tälläista askelta ottamaan kun alkoholipersoona oli niin vahva. Omaan napaan tuijottelu oli melko voimakasta. Nyt kun olen pysynyt raittiina on katse suuntautunut itsestäni muihin ihmisiin. Ennenkaikkea tuohon 79 vuotiaaseen teiniin. Vähän joulumieli nostaa päätään… ajatuksen asteella on jo jouluateria ja siihen voisi keksiä kokonaan jotain uutta. Kinkkua en osta. Vaikka lihaa syönkin niin tuntuu nykyään niin oudolta se että raahaisin kaupasta kotiin puolikkaan sian ja hilloaisin sitä kuin suurta aarretta jääkaapissa vuoleskellen siitä muutamia siivuja päivässä. Sehän muuten on vanha roomalainen tapa. Heillä oli saturnalia juhlaan tapana paistaa sikaa ja sieltä se on periytynyt meille tänne pohjolaan. Mietinnässä siis jotain kevyttä ja raikasta jouluksi. Ei raskaita laatikoita ja lihaa siinä määrin kuin aikaisempina vuosina. Mut alkoholi ei kuulu tänäkään jouluna juhlaan. Muistan vieläkin elämäni ainoan joulun vuonna 2015 kun istuin joulun kapakassa. Se vasta olikin kauheaa. Olin niin surullinen. Se on elämäni ainoa joulu kun olen ollut humalassa tai edes juonut alkoholia. Kyllä joulu on joulu kun pysyy selvinpäin
No nyt on vähän mietitty jouluruokaa. Jouluaattona syödään uunipuuro. Teen sen kaveriksi äidille rusinasopan. Se on ainoa perinteinen osa joulun ruokailua. Varsinainen juhlaruoka syödäänkin sit joulupäivänä jolloin varsinainen juhlapäivä onkin. Se on uusi muutos koska perinteisesti jouluruoka ahdetaan aattona. Ruoka on yksinkertaista ja riittää myös tapaninpäiväksi: aura-rosmariini perunat, hehkuporsasta (nyhtöpossua jouluisella twistillä) jokin raikas salaatti jossa viinirypelyksiä. Jälkiruoaksi teen rommi-rusina jäätelön (rommi-rusina rahkasta) ja äidille valmistan kolme litraa kotikaljaa. Voisi ostaa saaristolaisleipää ja sen päälle jokin kiva täyte. Teen jouluksi suklaakakun joka oli myös viime vuonna. Laskin että tämä riittää kahteen ruokailuun ja maksaa vähemmän kuin kolmen kilon kinkku, joka vähintään pitäisi olla kahdelle. Lisäksi voisin ostaa vähän graavilohta ja jotain kasviksia leivän päälle. Aattona voisi joulupuuron jälkeen vetää överikaakaot
Lauantai. Taisin astua illalla ansaan. Eräs sukulainen soitti helsingistä. Hällä oli siellä eilen työnantajan järjestämä jokin jouluateria ja paluu tännepäin tänään. Noin klo 17 soitti mulle ja kysyi minulta 50€ rahaa lainaan että pääsee työkaverinsa kanssa hotellihuoneeseen mutta sitä ennen pitää msksaa 50€ pantti baarikaapista. Seisoi kuulema vastaanottotiskillä ja rahat pitäis saada mahdollisimman asap kun huone on muuten maksettu työkaverin puolesta mutta olis tälläinen eteen tullut ongelma. Maksaa kuulema ma takas mut se tuli vähän empien. Mulla ei ole juurikaan kokemuksia hotelleista enkä tiedä käytäntöjä. Mut se oli kai ennakkomaksu siitä että jos sattuvat tyhjentämään baarikaapin niin eivät jää siitä velkaa. Minä nopeasti mobilepayllä siirsin rahan ja sit tajusin että nythän hän varmasti tuhjentää baarikaapin kun sen sisältökin on jo maksettu. Eikö hotelli voi käydä tyhjentämässä kaappia jos panttia ei suostu maksamaan? Katselin tässä herätessäni hänen paikallolo tietoja ja oli viimeksi ollut whatsupissa klo 2.40. Edellisellä kerralla oli lähtenyt hotelliin hyvissä ajoin mut nyt on valvonut aamuyöhön ja hänet tuntien ei selvinpäin sinne asti jaksa valvoa. Tilanne oli vähän vaikea kun en oikein voinut jättää häntä ilman apua ja oli joutunut mulle soittamaan työkaverin kuullen. Mut minne ihmeeseen hänen rahat on mennyt? Palkka on maksettu jo tältä kuukaudelta ja hänelläkö ei ollut 50€ rahaa ja on siitä huolimatta lähtenyt helsinkiin pikkujouluihin… outo kuvio kun ottaa huomioon että on yrittänyt päästä selville alkoholista koko vuoden
Naapuri ystävästä on hiljalleen alkanut kuoriutua pomottaja. Eilen komensi laittamaan autonsa lämpiämämään ja puhdistamaan lumesta. Kävin puhdistamasta lumesta mutta en laittanut lämpiämään kun autolle on tarvetta vasta tänään ja lämpiää 2 h jaksoissa kerran 12 tuntiin. Nyt kävin hakemassa tuulettumassa olevat petivaatteni telineestä yhden maissa ja siellä hän oli tupakalla. Pakkasta -16. Hirvittävän takakireällä tuulella ja kysyi olenko unohtanut jotain? Katsoi autoaan ja poltteli tupakkaansa hermostuneesti. Sanoin että laitoin auton lämpiämään klo 12 mutta on niin kylmä ettei auton sisätila lämmittimen teho riitä. Auton tuulilasi siis ulkoa jäässä ja epäili etten ole laittanut autoa lämpiämään. Sit päivitteli miksi en laittsnut eilen autoa lämpiämään niin sidällä ollut kosteus olisi hsihtunut? Kysyin että minne se haihtuu kun kaikki ovet ja ikkunat kiinni? Epäili nyt etten osaa käyttää tolpan kelloa ja ettei auto ole lämpenemässä ja vali vali vali. Kuuntelin kärdivällisesti mut mieleen tuli että pitää minua itsestään selvyytenä. Jos vielä valittaa niin saa lopputalven lämmittää autonsa itse ja puhdistaa lumista sekä auton että paikan. Siinä onkin keuhkoahtauma potilaalle tekemistä. Ollaan oltu viikon aikana hyvin vähän tekemisissä ja tällä hetkellä on kyl semmonen ajatus etten jaksa tuota kovin pitkään enää. Koskaan ei kuuntele mitä asiaa mulla on vaan puhuu päälle ja minä minä minä. Hän ja hänen tarpeet. Olen pitänyt häneen välit kunnossa kun daniel tarvitsi hoitopaikkaa mutta sitä tarvetta ei ole enää. Suhde perustuu täysin hänen tarpeilleen. En menetä yhtään mitään jos kyllästyn ja lopetan yhteydenpidon kun riittävästi kyrpiinnyn. Jo pidempään olen enemmän taakoittunut hänen seuraneitinään enkä ole kovin positiivisesti suhtautunut hänen luona käyntiin. Olen tunnin verran istunut mutta nykyään kaivan puhelimen yleensä esille ja googlailen asioita kun en viihdy hänen luonaan. Noh… tänään käydään hänen kanssa kaupassa ja jos valittaa niin otan hänen asenteensa puheeksi. Onneksi en juo enää koska olisin todennäköisesti jo kännipäissäni katkaissut välit. Mutta hiljalleen on jousi kiristynyt nyt selvinpäinkin ollessa ja mielenkiinnolla odotan milloin se katkeaa
Päätin tänään toimia. Olen jo pidempään ahdistunut tuosta naapuristani. Osa tietää että ollaan kahviteltu päivittäin ja tänä syksynä enenevässä määrin aloin ahdistua niistä hetkistä. Tunsin ahdistusta ennen kahvi hetkeä ja sen aikana ja helpotusta kun se oli ohi. Naapuri lisäsi jatkuvasti minun vastuita ja tarvitse jatkuvasti enemmän apuani. Roskien vientiä, henkistä tukea, auton putsaamista lumesta ja sen lämmitystä. Piti olla valmiina minä päivänä tahansa lähteä hänen mukaan asiointi reissuille tai käydä hänen puolesta kaupassa.Piti olla vastaamassa viesteihin ja kommentoida ja tukea ja auttaa vaikka mulla on muistisairas äiti josta minun pitää ennenkaikkea pitää huoli. ja hänen hoitaminen on etusijalla ja siihen tarvitsen voimia.
Kirjoitin nyt iltapäivällä asiallisen viestin jossa ilmoitin etten ole enää käytettävissä arjen apuna tai henkisenä tukena ja että olen palauttanut avaimen hänen postilaatikkoonsa. en jättänyt mitään takaportti mahdollisuutta enkä toivotellut hyvää jatkoa tai pyytänyt ymmärtämään päätöstäni. kerroin olevani tästä edes vain hiljainen päätyasunnon naapuri. En minä voi olla sekä naapurini että äitini omaishoitaja. Hänen on hankittava itselleen kotipalvelu tai muutettava tyttärensä luo etelään tai keksittävä jotain muuta. En enää puhdista autoa lumesta enkä vie roskia tai mene juttelemaan. Minulla ei ole hänestä vastuuta. Hän on vain naapurini.
estin hänet ja tyttärensä joka paikassa kun olin lähettänyt viestin yhteiseen ryhmään.
Olen ollut hänen vuokseen niin taakoittunut pitkän aikaa että tunnen nyt suurta helpotusta. Jokin aika sitten hän sanoi ettei voisi asua tuossa asunnossa ilman minun apua ja ettei pärjäisi. Se ei ole terve ystävyys suhde että joudun hänen pärjäämistään kannattelemaan ja huolehtimaan että hän voi hyvin.
Otan herkästi vastuuta ja huomaamatta velvollisuudet kasvaa liikaa. Tunnistin itsestäni saman ahdistuksen ja pakoreaktion kuin jota tunsin 2012 lähtiessäni orjatöistä maatilalta. En ole tuntenut sitä tunnetta, tätä ennen sen jälkeen, mutta nyt toimin aikaisemmin kuin silloin. Tuolloin odotin vuosia ja haikailin pois lähdöstä. Nyt ei mennyt kuin viikkoja.
Mutta mietin kuinka hän otti uutisen. Sureeko, itkeekö tai saako paniikkikohtauksen. Kuinka selviää kauppaan jne. Mutta se ei ole enää minun murheeni.
Minä päätin toimia ennenkuin taakoitun liikaa ja asetin nyt oman hyvinvointini etusijalle. Se hyvä puoli raittiudessa on että voi tehdä tällaisia päätöksiä selvinpäin ja se jos mikä on hieno asia. Sain itseni toimimaan nopeammin enkä tarvinnut siihen alkoholia vaikka päätös ja sen toteutus oli raskasta.
Nyt tuntuu rintakehä jännittyneeltä ja tunnen kuinka olo rentoutuu. Voi miten hyvin nukun ensi yönä
Tähän voisi vastata pitkästikin, mutta lyhyestä virsi kaunis. Ymmärrän päätöstäsi ja mielestäni toimit oikein. Ja asiallisesti ilmoitit ja kerroit päätöksestäsi. Ikävältähän se varmasti naapuristasi tuntuu, mutta jotkut ratkaisut ovat ikäviä.
Toivottavasti olo helpottaa ja saat voimia arkesi pyörittämiseen, onhan siinäkin jo yhdelle ihmiselle hommaa.
kauhee tarve jakaa täysin turhanpäiväisiä juttuja minulle. Välillä näytti pari huumorikuvaa 
kun ei voi enää lähettää niiyä minulle niin siellä käydessä näyttää niitä omasta puhelimestaan. Minä jatkan uutispimentoa ja somettomuutta koska se tekee hyvää.
. En minäkään sitä tosin jaksa katsella. Linnanjuhlat ovat varsinkin absurdi pönötysnäytelmä. Olen viikonloppuna käymässä Kouvolassa ja onneksi sattumalta huomasin, että valtakunnallinen paraati pidetään siellä. Muutin heti aikatauluani, pieni betonikylä on varmasti aivan tukossa, kun läpikulkukatu on suljettu.
.
tuli nälkä 