@Fincoco hatunnosto. Toimit kyllä järkevästi ja suoraselkäisesti.
Minulla on tuohon vielä matkaa, vaikka olenkin rajojen vetämisessä päässyt eteenpäin. Jollain tapaa ongelman kanssa painin edelleen ja nyt hiljattain vedin parisuhteessa rajoja rajummin. Minun on vaikeaa kestää kovin takertuvaa kumppania, kun tarvitsen omaa tilaa ja aikaa. Saa nyt nähdä korjaantuuko tilanne vai onko suhde lopetettava.
Saattaahan olla, etten ylipäätään ole parisuhdeihminen, jos aina joku hankaa; jos ei jyrääminen, niin sitten liiallinen hapen vievä roikkuminen
Onnittelut rohkeasta päätöksestä ja sitä kautta stressittömämmästä elämästä.
Ollut niin vaihderikas syksy ja vuodenloppu etten löydä joulufiilistä. Eka joulu kun ei ole danielia ja se taitaa olla suurin syy fiiliksen puuttumiseen. En ole yhtään tippitappi eikä korvissa kilise kulkuset. Maakin on musta niin ei tämä tunnu joululta. Olen nyt kahtena päivänä ollut lähes 20 h ilman nikotiinia molempina päivinä. Harjoittelen nikotiinipussien käytön lopetusta mutta viime yönä en nukkunut silmäystäkään kun kissat metelöi. Sen lisäksi aamu viideltä tuli ovikelloa soittelemaan päihtynyt minun ikäinen mies t-paidassa. Huusi ovella että ”auttakaa minua.” Soittelin häkeen ja kadotin miehen mutta naapuri rivitalon pihasta kuului vihaisen naapurin huuto. Oli mennyt sit sinne soittelemaan ovikelloja. Poliisit tuli ja nappasivat miehen kyytiin. Oli tätipoliisi ja setäpoliisi. Päätin sit että siinä oli äksöniä niin paljon valvotun yön jälkeen että käyn ostaa nikotiinia. Tämä viikonloppu menee sit niiden suhteen normaalisti mut tavoite on pian lopettaa. Olo oli ihan ok ja kun huomasin miten paljon verenpaine ja syke rauhoittui kun olin ilman nikotiinia niin se antaa motia yrittää uudestaan. On se kiva olla raitis. Ei tarvii juosta ulkona yöllä puolialastomana poliisien etsiessä minua kun käyttäydyn sekavasti. Tämä on normaalisti hyvin rauhallista aluetta eikä poliisejakaan näy partioimassa kuin erittäin harvoin. Mutta nyt väsyttää melko paljon. Jos päivällä torkun tunnin verran niin selviän iltaan ja huominen onkin sit talvipäivänseisaus. Iltapäivän valo rupesi lisääntymään jo eilen mutta aamut pimenee vielä joulun yli. Sit rupeaakin valoisa aika lisääntymään nopeasti ja tammikuun lopussa on iltapäivästä jo 1.5 h enemmän valoa. Kyllä tämä tästä
Koen, että perheen vuoksi, joka haluaa tulla meille viettämään joulua, minun on kaivettava itsestäni esiin edes jonkinlainen The Jouluihminen. Laitettava koti jouluiseksi ja valmisteltava jouluruokaa, joka toki itsellenikin maistuu. Jos ajattelisin vain itseäni, lähtisin isännän kanssa jonnekin pohjoiseen, missä on lunta, hiihtämään ja skippaisin koko joulun muuten. Kaikki puuhaaminen ja vouhottaminen joulun lahjojen, ruokien yms ympärillä aiheuttaa minussa vain sisäistä tuskaa ja ärsyyntymistä. Turhaa rahanmenoakin.
Mutta koitan selvitä ja viikonpäästä on jo vuoden paremmat yhdeksän kuukautta meneillään!!! Silti tuntuu hyvältä jakaa tämä joulutuskapaskafiilis jonkun kanssa
meitä on tänä vuonna varmaan paljon. yleensä olen tippitappi jo marraskuussa mutta olen varmaan vain niin uupunut kaiken sen jälkeen kun elokuussa sortui veli huumeisiin ja sen suhteen oli pelkoa ja epävarmuutta, koko loppuvuosi on ollut hänen selviämensä tukemista ja seuraamista. sit luopuminen danielista ja äidin etenevä muistisairaus ja hänen loka/marraskuun liikkumisvaikeudet ja vuodeosasto jakso. joulukuu tuli niin nopeasti enkä ole oikein osannut suunnata ajatuksia juhlaan. Ja tämä pimeys. Paistoin nyt kuitenkin äidille torttuja päiväkahville ja radio on ekaa kertaa päällä tässä kuussa niin kuuluu vähän joululaulujakin. yleensä olen melko rento tyyppi mutta on kyllä sanottava että tämä loppupuoli tänä vuonna oli jo vähän liian raskas minullekkin. kyllä se siitä kun päivät alkaa pidentyä ja saa nukuttua. Tänään olen oikea ankeuttaja mutta löytyy se puoli minustakin… mitä olen katsellut viestejäni tähän ketjuun tältä syksyltä niin melkoinen kontrasti toissakesän IHANAA ja mahtavaa teksteihin. Mutta raittius on myös sitä että käsittelee vaikeitakin teemoja eikä joka päivä ole auvoa. ikävistä asioista selviää nykyään vain läpi raittiina
Sulla on kyllä ollut koettelemuksia, alkais olla yhdelle ihmiselle riittävästi. Jostain olet voimia ammentanut ja jaksanut. Ja raittiina! Toivon sydämestäni sulle parempia aikoja
Klo 9 päättyi 44 tunnin nikotiinittomuus. Niin pitkälle en ole päässyt aikoihin. Joulua käytin tekosyynä sille että kävin ostamassa nyt aamulla nikotiinia. Katson sit joulun jälkeen uutta yritystä. Kyllä vielä onnistun.
eilen iltapäivällä kävin kävelemässä rannalla jossa olen viimeksi käynyt syyskuun viimeinen päivä Danielin kanssa. Sattui olemaan myös sen lopetuspäivä. viimeinen päiväkävely silloin sen kanssa. Itkin koko matkan kävellessä rannalle ja sieltä pois tullessa. NIktoniittomuus nostatti tunteet tossissaan pintaan mutta sain olla siellä yksin niin ei tarvinnut hävetä holtittomuuttani. Itku tuntui hoitavalta ja järvi oli vielä mennyt jäähän ja se lauloi. Se iski vielä vielä syvemmälle ja aurinko oli laskemassa vielä yhtäaikaa niin tunnelma oli niin vaikuttava että karjuin ikävääni posket märkinä. Nyt se sit eilen purkautui Danielin kuoleman tuska ja sen jälkeen on ollut parempi olo.
Tänään oli klo 10 lääkeinjektio ja otin äidin mukaan terveyskeskukseen ettei tarvinnut hätäillä sitä että pysyykö kotona. Hoitaja suhtautui äitiin hirveän hyvin ja kyllähän hän muisti että hoidan muistisairasta äitiäni. Suhtautui äidin puheisiin huumorilla ja kysyi häneltä että “pistetäänkö sulle seuraavaksi?” äiti olevinaan järkyttyi ja rupesi kikattamaan. Hoitaja sit varasi uuden ajan neljän viikon päähän itselleen. En ole tämän hoitotiimimme hoitajan vastaanotolla ollut puoleen vuoteen ja oli mukavaa vaihtelua. Hänestä saa äkkiseltään vähän ylpeän vaikutelman mutta on tavattoman kiva ja asioihin ottautuva ammattilainen. Tämä hoitotiimi systeemi on hyvä kun on kolme tuttua hoitajaa jotka oppii tuntemaan ja jotka muistaa minun tilanteen pidemmältä ajalta.
Huomenna sit 2.5 vuotta raittiina! Viimeinen puolikas ennen neljättä vuotta käynnistyy. Hyvä minä ja kiitos teille tuesta kun olette tänä syksynä jaksaneet lukea marmatustani. Vaikka ne kaikki jutut ei suoraan liity raitistumiseen niin olen halunnut jakaa haasteistakin, jotta kukaan ei vaan ajattelisi että raittius poistaa elämän haasteet. Mutta niistä selviää yli paremmin ja vahvempana kun pysyy erossa alkoholista
Anteeksi, kun enemmän vain tykkäilen. Johtuu elämäntilanteesta ja ajan puutteesta. Käyn silti mielelläni aina sinun päivitykset lukemassa Onnittelen puolen vuoden päästä
Hyvää joulua kaikille. Käytiin heti herättyä aamu ajelulla pyörätuolilla tässä asuinalueella ja siellä oli männyt valaistu punaiseksi vanhan mielisairaalan pihassa. Suoraan sanottuna tuli vähän kammottava olo niiden vieressä vanha mielisairaala ja verenpunaiset männyt roikotti oksiaan siinä vieressä…
Nyt popsitaan puuroa ja syödään juhalaruoka joulurauhan julistuksen jälkeen. Ei mitään ihmeellistä menoa tai tekemistäkään. valmistin tämän päivän ruoan valmiiksi jo eilen. Tarvitsee vain perunat valmistaa tänä päivänä.
JOuluruokaa tehdessä inhotti heittää vuokaan kilon kasler mötikkä. Kinkku ajatuksenakin tökki pahasti. Tein päätöksen että meillä siirrytään pysyvästi ruokavalioon jossa on vain silloin tällöin lihaa. Maitotuotteita, munia ja kalaa voidaan syödä mutta runko rakennetaan kasviksista. Huomenna homma käynnistyy kasvicurryllä ja riisillä. Tulee halvemmaksikin. Laskin että nyt viikon aikana jää kauppaan yli 2kg lihaa ja lihavalmisteita. Ja mikä värien ja makujen kirjo löytyi kun ryhdyin tutkimaan reseptejä. Tästä tulee seikkailu ja ruoanlaitosta tulee taas hauskaa
Uusi ruokavalio on sujahtanut kivuttomasti osaksi arkea. On monella tapaa hyvä olla. Sunnuntaina joutui käymään vessassa melko usein mutta vatsa rauhoittui kuitenkin lopulta. Ruokalasku on himpun pienempi mutta ei merkittävästi. Sokerijogurtin jätin myös kokonaan pois ja siirryin kreikkalaiseen jogurttiin. Laskin, että tulee itseasiassa halvemmaksikin huimat 1c per annos Kaupassa huomasin, että kassalla voi seistä selkä suorana kun ostokset on hyvin erinäköiset mitä ennen. Tänään teki mieli irtokarkkeja mutta kävin ostamassa maapähkinöitä ekaa kertaa sit ehkä 25 vuoteen. Siinä ensimmäisiä pureskellessa muistin miksi niistä nuorena pidin niin kovasti. Ja irtokarkki himo hävisi hyvin nopeasti. Tavoitteena ei ole varsinaisesti laskea painoa vaan vaikuttaa terveyteen muuten. Kolesteroli on melko mallillaan joten se vain paranee kasvisruoalla.
Uusi vuosi sieltä saapuilee varmoin askelin. Meillä ei ole tiedossa juhlia eikä juhlisteta vuoden vaihtumista mitenkään muuten kuin torstaina syödään vähän mukaillen perinteistä uuden vuoden ruokaa. Toivottavasti nyt on yhtä rauhallista kuin viime kerralla. Ehkä kiristyvä pakkanen hillitsee naapureiden rakettien räjäyttelyä. Kolmas uusi vuosi selvinpäin eikä edes ajatuksen tasolla ole käynyt ajatus alkoholista vuoden vaihtuessa. Raketteja vähän harkitsin mutta sama olisi polttaa rahat siskon takassa. Yhtä iso ilo olisi.
Näin se on vaan taas yksi vuosi taaperrettu maaliin asti. Vaihderikas vuosi. Varsinkin elokuusta alkaen. Pian alkaa ensimmäinen kokonainen vuosi ilman Danielia. Mitä uusi vuosi tuo tullessaan… onneksi sitä ei tiedä etukäteen. Omaishoitajuus alkaa vuonna 2026 ja äidin edunvalvonta valtuutus varmaan astuu voimaan. Toivottavasti saadaan asua tässä ensi vuonnakin. Vuokrankorotusta ei tullut ensi vuodelle joten se on ihan hyvä. Tase astuu toiselle kymmenelle ensi kesänä ja laku täyttää 15 vuotta. Reksukin on sit toukouussa täyttämässä 13 vuotta. Raittiita vuosia tulee juhannuksen jälkeen 3 ja minä täytän elokuussa 43 vuotta ja keski-ikäistyn vaan lisää. Luottavaisin mielin uuteen vuoteen kuitenkin. Mitä eteen tuleekin niin raittiina pysyn ja hoitelen esiin tulevat asiat yhden kerrallaan maltilla. Kuten tähänkin asti.
Onnittelen puolen vuoden päästä 
vanha mielisairaala ja verenpunaiset männyt roikotti oksiaan siinä vieressä…
.
…se on jo pitkä aika se, hienoa!