Kohtuukäyttäjä lopettaa - edessä raitis elämä.

Me Lopettajat
101

haa, taitaa olla jo 4 kuukautta mittarissa :sunglasses:

Olen aika kiitollinen korkeimmille voimille siitä, että tämän raittiuskärpäsen pureman alkuvuodesta sain :mrgreen:

Viime viikot ovat menneet niin onnellisesti, että mitään juomishaluja ei enää ole ollut. Ei lainkaan. Perjantaisin ei enää tunnu, että jäisin jotakin paitsi. En ikävöi enää edes sitä nousuhumalan tunnetta, mitä vielä kuukausi sitten huomasin kaipailevani.

Huomaan kokevani niitä samoja, nousuhumalaa vastaavia fiilareita, ihan tässä normaalielämässäni. Ilman syyllisyyttä, laskuhumalaa ja krapulaa. Fiilikset tulevat vaikka kävelyllä, lapsia halitellessa, herätessä tai nukkumaan mennessä. Hiljenen hetkeksi, ja otan vastaan sitä mitä maailmankaikkeus minulle antaa. Tuntuu hyvältä, koko kropassa.

Jotkut asiat ovat kyllä muuttuneet. Siipan alkon käyttö ärsyttää. Se, mikä ei aiemmin häirinnyt, häiritsee nyt. Tämä on pelottavaa jo senkin vuoksi, että läheisriippuvaisena ihmisenä en saisi vilkuilla “vieraisiin pöytiin”, eli minun pitäisi keskittyä vain omiin puutteisiini, ei toisten. (Ei ole ihan helppoa käytännössä…) Mies juo parin viikon välein, ei koskaan örvellyskoomia, mutta kuitenkin… Rasittavaa katsella ja haistella ja kuunnella. Tuollainen olin kai itsekin, muutama kuukausi sitten.

Olen myös miettinyt sitä, miten mielialani heittävät häränpyllyä, välillä ahdistaa ja masentaa, välillä taas on todella hyvä olla omissa nahoissa. Enimmäkseen tätä hyvää oloa, mutta vielä niitä ahdistusolojakin riittää. Luulin suuren osan ahdistuksesta johtuvan juomisesta, ja kuvittelen, että pääsen siitä kaikesta eroon, kun lopetan kokonaan. Olin jotenkin pettynyt, kun näin ei käynyt. Mutta, kaikki ajallaan. Tuulisia ja synkkiä päivä on kuitenkin koko ajan vähemmän, ja on myös itseluottamusta lisäävää huomata, että nekin menevät ohitse, ihan itsekseen. Huomaan hoitaneeni ennen näitä huonoja olojani viinilasillisella tai pillerillä, luonteeni on sellainen, että kipuun piti saada heti helpotusta. Nyt jaksan odottaa, kärsivällisyyttä on siis tullut lisää.

Edelleenkään en myönnä olevani alkoholisti. Alkoholi oli kuitenkin ongelma minulle, ja paras ratkaisu näyttää olevan sen kokonaan pois jättäminen.

On aika hienoa huomata, että nyt olen siinä tilassa, että viinapirut ovat jättäneet minut kokonaan, eikä juomia todellakaan tee yhtään enää mieli! Tiedä sitten säilyykö tämä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että juomahalut ovat kadonneet lopullisesti. On upeaa, kun ajatukset eivät enää pyöri juomisessa, tai juomattomuudessa, vaan energiaa ja aikaa jää kaikelle muulle.

Kiitos teille kaikille, kun olette tsemppailleet ja tukeneet minua tämän matkan varrella! Matka jatkukoon, askel kerrallaan, päivä kerrallaan, selvin päin ja kirkkain ajatuksin. Kiitollisuudella,

Sitruunapippuri, 4 kk.

102

Hirveen kivasti hukkui pölinät johonkin bittiavaruuteen, mutta lyhyestä virsi kaunis… Onnea elämäntapavalinnastasi. Raitiudesta saa/voi iloita kuka tahansa ihminen. Tiedä vaikka jonain päivänä yleisemmäksi trendiksi muuttuu. :smiley:

103

Hei Sitruunainen pippuri,
kyllä siitepölyt jo alkavat helpottaa, olen jo uskaltanut pihatöihinkin, kukkapenkkien laittoon. Hirmuinen olisi hinku tehdä ulkona vaikka mitä, mutta vielä nuo pölyt vaivaavat. Kun on tuo kaupungin vitsaus, katupölykin tuossa ja sille ei taida voida muuta kuin toivoa vesisateita. :laughing:
Allergiat muuttuvat toisilla iän myötä astmaksi ja minulla on käymässä niin. Välillä olen ihan hukassa kun hengitys vinkuu, ei tunnu saavan ilmaa tarpeeksi ja yskittää… Jatkuvasti etsin netistä tietoa mikä tähän tautiin kuuluu ja mitä sille voi tehdä. Alussa kun luulin että olen vain päästänyt kuntoni niin huonoksi etten enää jaksa mitään ja aina sairastelen. Ei se ihan omaa syytä taida ollakaan, vaan kuuluu taudinkuvaan. Helpottaa edes vähän kun osaa jättää liiat itsesyytökset pois. Tämänkin kanssa on opeteltava elämään.

Onneksi älysin jättää alkon pois, sekin jos tässä vielä olisi… :smiley: Meillä on sinun kanssasi suunnilleen saman pituiset raitistelut, pidetään siitä kiinni.

104

Kyllä on hienoa nähdä kuinka kasvit nousevat mullan alta. Ihan silmissä kasvavat, ei ole mennyt vuosien työ hukkaan. Mieli tekee istuttaa aina vaan lisää ja lisää…, kohta tarvitsis suuremman pihamaan :laughing: :laughing:

105

Päivittelenpä välillä tätä omaa ketjuanikin. Viisi kuukautta täynnä, ihan huomaamatta on päivät kertyneet.

Ihana tämä kesä <3

Olen möyrinyt kukkapenkeissä ja kasvimaalla, ihastellut lupiineja ja haistellut huumaavia sireenintuoksuja. Kävellyt pitkiä lenkkejä koiran kanssa, ihastellen ja hämmästellen luonnon kauneutta. Katsellut koivuja, ja laitumelle päästettyjä poneja.

Ottanut terassilla aurinkoa, leikkinyt lasten kanssa vesisotaa, käynyt uimarannalla ja kylmässä vedessä uimassa. Ylitin itseni erään harrastuksen suhteen, tein jotain mitä olen kauan pelännyt!

Olen lukenut ihania kirjoja. Katsonut hyviä elokuvia. Nauttinut läheisteni seurasta, pitkistä hyvistä keskusteluista ystävieni kanssa, ihanasta miehestäni ja maailman mahtavimmista lapsistani.

En ole paljoa jaksanut siivoilla, ruokakin on melkein suoraan kaupan hyllystä- grillin kautta suuhun tyyliä. Mitä sitä suotta kesällä stressaamaan, salaattia vaan kaveriksi ja paperilautaset esille.

Elän tässä hetkessä, juuri nyt. Ja se on upeaa. Nautin ja leijun hyvissä fiiliksissä - paremmissa kuin paraskaan nousuhumala.

Lueskelen Plinkin kirjoituksia, toivotan mielessäni voimia kaikille raitistelijoille, vaikka en aina ehdi tai viitsi kommentoida. Myös tarpeeni kommentoida, kertoa mielipidettäni ja “neuvoa” on vähentynyt, uskon että jokaisen tulee kohdata omat vaikeutensa ja kipupisteensä omaa tahtiaan. Joskus riitely ja räiskintä täällä huvittaa, joskus ärsyttää, mutta silloin alan miettiä miksi nyt ärsyynnyn.

Kun joku asia ärsyttää tai ketuttaa, pohdiskelen hetken mihin kipukohtaan se minussa osuu. Yhä harvempi asia nykyään ärsyttää. Kohtaa joka päivä vähemmän “kusipäitä” ja minua aiemmin raivostuttaneita “törppöjä”, koska olen huomannut että itseäni, ja tiettyjä ominaisuuksiani minä vain näissä kohtaamisissa olen halveksinut. Kun tuon päivänvaloon omat heikkouteni ja puutteeni, ei niitä enää toisistakaan ihmisistä löydy. Vastaantulevat alkavat olla mukavia, ystävällisiä ja hauskoja tyyppejä :smiley:

Opettelen rakastamaan itseäni, välittämään itsestäni, pitämään itsestäni huolta. Hyväksymään itseni, niin hyvät kuin huonotkin puoleni. Prosessi on käynnissä koko ajan.

Raitis elämä maistuu hyvältä. En enää haikaile juomisten perään, kaikki aiemmat punkkua vaativat tapahtumat menevät yhtä hyvin vissyn voimilla, jopa paremmin. Nukun hyvin, hoidan työni ja luovuus on palannut. Energiat lisääntyvät, olen laihtunut viisi kiloa ja mahdun jälleen S-koon vaatteisiin, jee! Näytän hyvältä, tunnen itseni kokonaiseksi, viihdyn omissa nahoissani.

Tiedän että vielä sitä takapakkiakin tulee, mutta siitä viis. Nyt nautin tästä kaikesta, olen sen ansainnut!

Iloista ja kepeää hellekesää kaikille plinkkiläisille!

106

Päivitellään taas.

Välillä olen piipahdellut täällä lukemassa, kesäkiireiden keskellä. Kyllä tämä plinkki on jollakin tavalla minulle voiman kanava. Tekee hyvää välillä lukea teidän kirjoituksia, elää hengessä mukana. Olen toivottanut mielessäni monelle jaksuja ja voimia, vaikka en ole nyt vastaillut kenellekään. Joskus kirjoitukset synnyttävät oivalluksia, ja varsinkin “huonon hetken” koittaessa, eli kun mielialapuntari alkaa valua negatiivisella puolelle, voi täällä selailu ja lueskelu palauttaa vireen positiiviseksi. Ainakin se on parempaa tekemistä, kuin omien murheiden murehtiminen ja märehtiminen!

Kiitos siis teille kaikille, jotka tänne kirjoittelette ja kommentoitte, autatte toisianne eteenpäin. Ihana nähdä täällä paljon uusia lopettajia. Olette voittajia, kaikki!

Nyt on Sitruunapippurilla 6 kk raittiutta takana. Ihmeellistä miten harvoin juopottelu edes käy mielessä.

Luulin jättäväni hyvästit jollekin itselleni tärkeällä nautinnolle. Nousuhumalalle, hauskanpidolle, rentoutumiselle… Mutta nyt ajattelumalli on muuttunut.

Nousuhumalan kaltaisen tilan saan hyvässä seurassa, ihan vissyn tai kokiksen voimilla. Humallun ihan vain elämästä. Hyvästä ruuasta, tuoreista mansikoista, ihanista keskusteluista hyvien ystävien kanssa. Tämä nousu kestää paljon kauemmin, on tasaisempi, eikä aiheuta morkkiksia ja päänsärkyjä :slight_smile:

Hauskanpitoa… Sitä saan ihan yhtä paljon ilman viinaksia. Enemmänkin. Juhlat ja pippalot ovat nykyään parempia, en väsähdä, ja saan asioista irti enemmän kuin ennen. Jossain vaiheessa minulla oli asennelukko, että olen ainoa kuivin suin. Joku friikki ja luonnonoikku. Kuvittelin, että kaikki muut juovat, ja luulevat minua alkoholistiksi (hui kauhea) kun olen vesilinjalla. Nyt tämäkin lukko on auennut… Porukassa on aina paljon ihmisiä, jotka eivät juo kuin yhden lasillisen, tai eivät sitäkään. En ole ainoa. En joudu selittelemään, enkä eroa porukasta mitenkään. Niitä ördäilijöitä on aina yksi -kaksi, pippaloista riippuen. Ennen luulin, että suurin osa kuuluu tähän remmiin… Niin se silmät aukenevat, vähitellen.

Rentoutuminen. Senkin saavutan helposti ilman kemiallisia aineita. Pitkä kävelylenkki metsässä, joen rannalla. Meditointi. Kunnon hikijumppa, zumba tai kahvakuulatreeni, sen jälkeen höyry/infrapuna sauna. Aah. Se ihana lihaksiin valuva hyvänolon tunne. Se voittaa punaviini-pöhnän mennen tullen.

Tällä hetkellä olen onnellinen. Loma soljuu eteenpäin matkustellessa, lähellä ja vähän kauempanakin, puutarhaa ruoputellessa, hyviä kirjoja lukiessa. Lasten kanssa hippastellessa, korttipelejä ja monopolia pelatessa. Ystävien kanssa jutellessa.

Välillä on huonompiakin päiviä. Yritän ottaa tunteet vastaan, tuntea sen mitä tunnen, mutta keskittyä tähän hetkeen. Kun elää hetkessä kiinni, ei voi olla onneton! Juuri tällä hetkellä kaikki on hyvin.

Minulla on tässä prosessi kaikkein tärkeintä ollut se matka omaan sisäiseen itseeni. Olen opetellut tuntemaan Sitruunapippuria. Mitä tunnen, ja miksi tunnen noin. Mitä ajattelen, ja miksi ajattelen noin. Mitä hyviä puolia minussa on, ja mitä huonoja. Opettelen hyväksymään itseni, sellaisena kuin olen. Sekin liittyy tässä hetkessä elämiseen; hyväksyn itseni, toiset, koko maailman, sellaisena kuin se juuri tällä hetkellä on. On ihanaa päästää irti kamppailusta ja taistelusta, ja liukua virran mukana.

Kiitollinen asenne kasvattaa hyviä asioita. Huonot fiilikset, ahdistus ja masennut katoavat, kun mietin ja listaan asioita, joista olen juuri nyt kiitollinen. Asioita, joita rakastan. Niitä on niin paljon!

Raittius kannattaa. Suosittelen lämpimästi kaikille! Kohtuukäyttöön varmasti pystyisin, koska sellaista juomiseni oli viime vuodet, mutta mikään osa minussa ei halua enää juoda. Ei pää eikä sydän. Elämä on täyttä ja runsasta ilman alkoholiakian, ja MINUN EI TARVITSE JUODA.

Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille, pitäkää itsestänne huolta!

107

Rohkaisevia uutisia!

Juuri elämän täyteyttä minä olen raittiilta ajaltani alkanut kaivata: sitä, että iloiset asiat tekevät iloisiksi ja surullisetkin asiat osaisi ihan kokonaan vain surra. Alkoholismi vie kaiken huomion ja energian - alkoholiin. Kun on juhlissa päissään, sitä kuvittelee sen kuuluvan “normaalielämän olotilaksi”. Ja jos on raittiina, luulee, ettei kukaan muu ole. Olen minä itsekin löytänyt itseni selittämästä raittiuteen pyrkimisen vaikeudeksi sitä, miten KAIKKI MUUT juovat! Mikä totuus se on? Totuushan se on, mutta vain itsestäni: siitä, millaisten lasien läpi minä tätä ympäristöäni ja sen ihmisiä katson.

Juominen sitoo aivan valtavasti itsessään silloin, kun se on ongelma. Minulle juomattomuuskin voi usein olla itseni sitomista juuri juomiseen: juon taikka olen juomatta, olen sitä olevinaan alkoholin ehdoilla. En esimerkiksi omilla ehdoillani, kuten omasta halustani. Sitä lienee juuri riippuvuus lajiltaan enkä minä ole tässä sen kummempi.

On hyvä kuulla, että olet päässyt jo noin monella tasolla selvästi eteenpäin. Nopeasti ne asiat alkavat korjaantua, kun niitä selvänä hoitaa. Perässä tullaan, totisesti toivon!

108

Kiitos Antilooppi vastauksestasi. Ja onnea matkaan!

Nyt on 7kk ilman alkoa, ja koko ajan vähemmän edes muistan koko asiaa. Täällä käyn usein lueskelemassa, ja hienoa huomata että uusia lopettajia pukkaa koko ajan.

Surullista huomata, että vanhatkin kompuroivat, mutta onneksi on paljon esimerkkejä siitä, että kompuroinnin jälkeen voi päästä jälleen jaloilleen, ja jatkaa matkaa horjumattomin jaloin.

Nykyään olen jopa omituisen rauhallinen ja levollinen. Huonot päivät ovat vähän alakuloisia ja koen oloni jotenkin tyhjäksi ja vähän irralliseksi. Mutta eivät sen pahempaa. Oikeastaan yritän olla ajattelematta huonoja olojani sen enempää. Olen koko elämäni luokitellut asioita hyviksi ja pahoiksi, toivottaviksi ja kestämättömiksi, mahdollisiksi ja mahdottomiksi, ja samalla sulkenut itseltäni lukuisia ovia ja mahdollisuuksia. Parempi olla koko ajan luokittelematta, jopa ajatella vähemmän, ja vain olla enemmän :slight_smile:

Arvostelusta kannattaa irrottautua, se helpottaa.

Olen myös tajunnut, että en voi vaatia toisilta ihmisiltä sellaista, mitä minussa itsessäni ei ole. Ja että minussa voi olla mitä vain, mitä haluan, kunhan tarpeeksi harjoittelen!

Tänään olen onnellinen, levollinen ja kiitollinen. Otan vastaan sen mitä saan, elämä antaa yllättävän paljon, kun on valmis vastaanottamaan.

Toivon teille kaikkea hyvää, ja edelleen - raitistelu kannattaa.

109

Totta, tietynlainen mustavalkoisuus johtaa helposti siihen, että sulkee itseltään ovia ja lukitsee niiden taakse aivan arvaamattomiakin mahdollisuuksia. Hyvä kuulla, että 7 kk:n kohdalla on jo alkanut mieli tasoittua :slight_smile: Yllättävän nopeastihan se uusi asetelma syntyy, mutta määrätietoisuutta se kysyy. Minullakin on olo, että jollain tavalla suunta on kirkastumaan päin ja koen pystyväni saavuttamaan asioita, joista haaveilen - ja ehkä ennen kaikkea olen vähän oppinut mitoittamaan asioita, joista kannattaa haaveilla. :slight_smile:

110

Raitistelu jatkuu! Olen lopettanut laskemisen, olisiko noin 10 kk juomattomia päiviä takana, noin suunnilleen.

Eilen oli pitkästä aikaa tilanne, että teki mieli maistaa hyvää punaviiniä. Olimme mieheni kanssa illallisella hyvässä ravintolassa, ja hän tilasi itselleen lasin punkkua. Se tuoksui ihanalta. (otin lasin käteeni ja haistelin.) Mietin jo mielessäni, miten hyvältä se maistuisi kielelläni, miten sen maku jäisi suuhun nielaistuani, ja miten lämmin ja rento olo minulle tulisi.

Pitkästä aikaa teki mieli juoda, se yksi lasillinen.

Sitten mietin, miltä krapulat tuntuivat. Mietin myös, että jos joisin sen yhden lasillisen, minua alkaisi vain väsyttää vähän ajan päästä. Olimme menossa katsomaan yhtä lavashowta, ja tiesin että koko ilta menisi pilalle sen lasillisen vuoksi. Jätin juomatta. Mietin myös MIKSI teki mieli. Se oli varmaankin jotain lihasmuistissa, olen istunut rakkaani kanssa vuosien aikana monia ravintolaillallisia, jolloin olemme syöneet (ja juoneet) pitkän kaavan mukaisesti, ja se on ollut todella ihanaa. Tartuin tuohon tunteeseen ja muistoon, sen takia halusin juoda.

Arvatkaa mitä? Ihan yhtä hyvältä se tuntui selvinpäinkin. Valkosipulietanat, karitsanfile… Tunnelma oli kuten ennenkin, humalluin ihanasta ruuasta, hyvästä seurasta, hyvästä olosta. Nykyään en siis tarvitse alkoholia yhtään mihinkään! Illan esitystä oli katsomassa noin 300 ihmistä, ja tein nopean analyysin. Vaikka istuimme baarin vieressä, oli lauantai-ilta, ja pariskunnat olivat tuulettumassa keskenään, vain noin joka viides pari joi. Muut olivat selvinpäin.

En ollut siis mikään kummajainen kokikseni kanssa. Päinvastoin, juovia ihmisiä oli paljon vähemmän, vaikkakin he pitivät kovempaa meteliä kuin me “hiljaisemmat” vesilinjalaiset. Illalla oli ihana kävellä öisessä Helsingissä, selvinpäin. Aamulla oli ihana herätä pirteänä ja terveenä.

Omalta kohdaltani voin todeta, että lopettaminen kannattaa ihan kohtuukäyttäjälläkin. Alkoholin poistumisen myötä olen pystynyt prosessoimaan asioita ja eheytymään. Se oli aiemmin “tiellä”, puuduttajana ja näennäisenä “lääkkeenä.” Kyllähän se hetkeksi paransikin oloa, mutta todellisuudessa vain pahensi. Täällä pohdittiin sitä, että olisi hyvä selvittää itselleen, miksi juo. Minun kohdallani syy oli aika selkeä: Join unohtaakseni todellisuuden hetkeksi. Ollakseni hetken onnellinen, rento, vapaa huolista.

Nyt pääsen tähän samaan tilaan useammin ja pitkäkestoisimmin. Otan tunteet vastaan sellaisena kuin ne tulevat, välillä vahvoinakin, enkä enää hukuta niitä punaviini-pöhnään. Se kannattaa. Olen paljon rauhallisempi, tyynempi, tyytyväisempi, seesteisempi. Minulla on uutta energiaa, ja jaksan nauttia elämästä ja pidän sitä lahjana. Aikaisemmin vain suoritin, ja olin usein huonolla tuulella tai masentunut.

Edelleen on huonoja päiviä, mutta niitäkin tarvitaan. Alkottomuuden jälkeen olen alkanut uskoa, että elämä todella kantaa.

Tsemppiä kaikille uusille lopettajille!

111

Sitruunapippuri, todella hieno ja täyttää asiaa oleva kirjoitus.

112

Iloa lukea tekstiäsi sitruunapippuri. Se antaa voimia myös omaan lopettamiseen. 10 kuukautta on nyt täälläkin täynnä tipatonta elämää.

Kirjoitat todellisuuden unohtamisesta olevan juomisesi syynä. Tähän on helppo samaistua.
Alkoholi tarjoaa nousuvaiheessa bisnesluokan lentolipun todellisuudesta kohti korkeuksia, mutta paluu tapahtuu vapaana pudotuksena ilman laskuvarjoa.

Voimia niin sinulle kuin muillekin lopettajille!

Se on raittius, joka kannattaa…!!

113

Hienoa Sitruunapippuri!

Lueskelin kirjoituksiasi toisaalla plinkissä ja pidin lukemastani.

Minulla on itsellä noin 16 kuukautta juomatonta aikaa takana. Ex-vaimoni alkoholisminhoidon aikana eräs terapeutti sanoi: “Vain alkoholisti juo aidosti tarpeeseen”… Otin ko. lausahduksen elämänohjeekseni ja sillä tiellä olen ollut. Mitään en ole elämässäni menettänyt juomattomuuden aikana - päinvastoin.

Minulla itsellänikin on ollut silloin nuorena ja hurjana aikana aikoja, jolloin tuli juotua kaveriporukan mukana. Olin kuitenkin useimmin kuskina, kun minusta oli mukavampaa herätä aamulla ilman krapulaa. Nyt aikuisemmalla iällä ei viitsi juoda, kun jos ottaa vaikka yhden oluen, niin silloin menettää oikeuden lähteä vaikka autolla ajelemaan ilta-ajelua, mikä on mukava harrastus illalla - käydä ajelemassa ja katsomassa mitä näkyy rannoilla ja kylillä…

114

Sitris kun oli kohtuukäyttäjä, niin uskallan alkoholitonta viiniäkin mainostaa huoletta. Itse maistoin kerran alkoholitonta valkoviiniä ravintolassa hienolla illallisella, se oli kyllä kuin laimennettua omenamehua, eli en suosittele. Mutta toisella kertaa halusi läheinen välttämättä ostaa alkosta alkoholitonta punaviiniä, kun laittoi meille hienoa italialaista ruokaa, ja se kyllä toden totta oli oikein hyvää ja maistui ruoan kanssa erinomaisesti. Eli sellaiselle ihmiselle, jonka mielestä tietyt hyvät ruoat todella ovat vähän vajaita ilman sitä viinin makua, voin suositella sitä punkkua. Onkin ainoa alkoholiton(!) punkku alkossa.

115

Dave, Hillomunkki, Pyykkipoika ja Iiris, kiitos kommenteistanne.

Iiris, pitääkin kokeilla… kiitos vinkistä. Alkoholitonta Nikolaita olen välillä nauttinut esim. riistaruuan kanssa, ja kesällä grillatessa, se on aika hyvää. Pitääkin joulupöytään hankkia Nikolain kaveriksi tuota alkoholitonta punkkua, saattaisi maistua miehellekin, joka on tuosta Nikolaistakin alkanut tykkäämään.

Pyykkipoika, olipa kiva lukea kommenttisi! Hienoa, että on muitakin kokonaan juomisen lopettaneita kohtuukäyttäjiä täällä. Saanko kysyä, oliko se lopettaminen kohdallasi vaikeaa vai helppoa? Minut yllätti, että se oli kuitenkin aika haastavaa, vaikka niin pieniä määriä (ja harvoin) loppuvaiheessa joinkin, että kemiallisella riippuvuudella ei siinä voinut olla syytä. Minulla on paljon juomattomia ystäviä, naisia joilla on lapsia. Terveeseen perheeseen juominen ei kuulu, ei edes se “kohtuukäyttö”. Tätä mieltä olen, ja toivon että asenteet alkoholia kohtaan vähitellen muuttuisivat. Jos esim. tuosta lapsiperheissä tapahtuvasta viikonloppuryyppäilystä tehtäisiin häpeällistä ja likaista, “huonon” kansan touhua, niin se alkaisi vähitellen ehkä katoamaan. Ehkä se aiheuttaisi sen, että lapsia ei niin herkästi tehtäisi sinne kaljahuurujen keskelle, vaan vasta sitten kun on tehty se periaatteellinen päätös, että nuoruuden kännäily on nyt ohitse, tervetuloa aikuisuus, ja lisääntyminen.

Onneksi on tulossa laki, joka mahdollistaa päihdeäitien pakkohoidon odotusaikana! Uskon että asiat ja asenteet vähitellen muuttuvat. Itse voi vaikuttaa lähinna vain lähipiirissään, olla esimerkkinä. Onhan silläkin vaikutusta, ehkä se alkoholismin “periytyminen” näin pysähtyy, kun ainakaan omat lapset eivät näe juopottelua koskaan lapsuusaikanaan.

Juomisen lopettamisessa yksi jännä juttu oli se, että jossakin vaiheessa luulin, että olen nyt loppuelämäkseni menettänyt joitain asioita. Esim. juurikin ne ravintolaillat mieheni kanssa, tai hauskat keskustelut kavereiden kanssa jossain mökkibileissä, tai ystävän kanssa villit biletys-tanssimis-yökerhoillat. Hyvästit myös takkatulen lämmössä nautitulle punaviinilasilliselle, ja sille kroppaan hitaasti laukeavalle raukeudentunteelle. Tästä tuli vähän semmoinen haikea fiilis. Näin ajattelin vielä kesällä. Ajattelin, että nyt olen sitten vain tällainen tiukkapipoinen siveydensipuli loppuelämäni. :slight_smile: Nyt olen huomannut, että ihan samat asiat ja samat fiilikset saa selvinpäinkin, sillä erolla että seuraavana päivänä ei ole krapulaa. Tästä olen tainnut täällä jo jauhaakin, mutta oli niin tärkeä asia tajuta tämä, että toistetaan sitä nyt tässä vielä :smiley: Eli hauskuus ja fiilikset säilyvät, vaikka prosentit jäävät pois.

Kaunista ja raitista viikonloppua kaikille!

116

Hei Sitruunankeltainen ja muut. :smiley:

Kyllä vaan, on aivan upeaa, että kohtuukäyttäjissä on alkanut tapahtumaan liikehdintää ja kyseenalaistamista alkoholin merkityksen ja tarpeellisuuden suhteen. Ensinnäkin, käsite kohtuukäyttö on hyvin epämääräinen ja liukuva käsite kansan suussa. THLn mukaan suurin ja riskialttein porukka alkoholin käytön suhteen ovat työssä käyvät, asiansa hoitavat kansalaiset. Heissä taatusti on niitä, jotka kokevat olevansa kohtuukäyttäjiä, mutta eivät sitä ole, kun asiaa tarkastellaan viikkomäärien ja/tai kertakäyttömäärien ja/tai humalakäytöksen tasolla.

Suomessa kulttuurinen, kollektiivinen merkitys on alkoholilla niin suuri, että se altistaa todellisenkin kohtuukäyttäjän ainakin humalatiloille, jos ei mitään muuta. Meillä on normaalia/hyväksyttävää ja jopa jossain määrin velvollisuus “vetää perset olalle” ja sen on kokenut harvinaisen moni myös todellisista kohtuukäytäjistä elämänsä varrella, ainakin muutaman kerran.

Te, jotka todella olette kohtuukäyttäjiä, olette mielestäni tietyllä tavalla avainasemassa tässä kulttuurisessa murroksessa, joka toivottavasti on tapahtumassa suhteessa alkoholiin. Neutraali asenne ja vähäinen merkityksen anto alkoholille elämässä, etenkin sen taitevaiheissa kuten siirtymäriiteissä ja juhlissa, ovat esimerkkejä, joita kaivataan. Perseet olalle -juhlinta ei kuulu kohtuukäyttäjän elämään sen missään vaiheessa.

Mukavaa lauantaita. :smiley:

117

Nimenomaan. Suomessa ollaan kiinnostuttu juomisen määrällisestä kohtuullisuudesta eikä niinkään laadullisesta kohtuullisuudesta. Minun kohtuuttani taitaa nykyään olla ehtoollisviinitippa noin kerran-kaksi kuukaudessa. Ja sitä alkoholitonta Nikolaita täällä hehkutetaan siinä määrin, että taidan vielä antautua sille :smiley: En nimittäin voi kieltää sitä - enkä halua - että todella pidän hyvistä oluista. Hyviä alkoholittomia on vain kovin vähän, mutta eiköhän aika senkin korjaa. Saksassa pistää aina silmään se, miten laajat valikoimat siellä on juuri alkoholittomista oluista. Meillä se alkoholi on se juttu, perhana vie…

118

Minulle alkoholinkäytön lopettaminen oli helppoa. Kun käyn ruokakaupassa ja ohimennen katson niitä älyttömiä kaljalaatikkokasoja, niin tulen surulliseksi kun ajattelen, miten monessa “ns. normaaliperheessä” tuon kuran kanssa illat vietetään. Olin monta vuotta mustasukkainen sandelssille, joka vei aina pitemmän korren 99,5% kaikista illoista.

Minulla on niin herkkä viinapää, että jo yksi olut “kihahti hattuun”. Ja jos olin käymässä baarissa porukan mukana niin join n. 2 tuoppia, jonka jälkeen join jäävesilaseja.

119

Minuun se 1-2 tuoppia vaikutti sillä tavalla, että tunnelma oikein kosahti huippuunsa saman tien: tunsin olevani ikään kuin turvassa, jossain paikassa, oloni jotenkin harhaisen varmaksi. Yhden tuopin jälkeen saatoin vielä jättää sen siihen, mutta pois lähteminen oli kuitenkin vaikeata itsensä kiusaamista. Ja jos kotona join - kuten suurimmaksi osaksi historiassani - niin tuskin koskaan ostin sinne esim. “vain” sixaria.

Olin lauantaina konsertissa ja tapasin siellä vanhan kaverini vuosien takaa. Muistin edellisen tapaamiskertamme, kun minä olin aika vahvassa humalassa ja sellaisessa kaljanturvotuksessa ja ähkyssä. Sitä piti juoda aina niin kauan kuin jotenkin pysyi sisällä tai taju päässä. En minä sitä lopettanut koskaan sen aiemmin ja aina heräilin mistä sattuu, edellisillan osalta filmi poikki. Tavatessamme tuli mieleen se muistikuva ja tunsin miltei fyysisesti sen hirveän oloni, joka mulla oli silloin, kun olimme edellisen kerran tavanneet. Tuli melkein kuvottava olo, mutta sitten ajattelin, että se oli silloin ja nyt on toisin. Olo meni pian pois ja ilta oli mukava.

Ehkä on välillä ihan hyvä muistaa fyysisestikin se, miltä humalassa ja krapulassa oleminen tuntui. Ne muistot kyllä auttavat aina osaltaan jatkamaan raittiuden teillä.

Olen tällä hetkellä hieman tyytyväinenkin itseeni: olen nyt saanut pidemmän raittiuden kuin viimeksi ennen retkahtamistani. Olo on paljon seesteisempi, olen rauhallisempi ja olen onnistunut kanavoimaan energiaani asioihin, joista saan hyvää mieltä. Elämän rutiinit ovat mukavasti kasassa ja tämän hetkinen, melko yksinkertainenkin elämänrytmini tuntuu tukevan raittiuttani hyvin. Lauantaina pidin itselleni sisäistä puhuttelua ennen stadiin lähtöä ja varauduin siihen, että siellä saattaa tulla houkutteleviakin tilanteita eteen. Merkillisen tyynesti saatoin kävellä lämpöä hehkuvien kapakoiden ohi ja vieläpä aivan hyvällä tuulella. Tätä auttoi sekin, että olin ennen lähtöäni sopinut, että tulen himaan tiettyyn aikaan mennessä. Olen huomannut, että varautuminen ja suunnitelmallinen ote auttaa melko paljon. Etenkin minun kaltaisilleni, spontaanisti juoneille, on varmaankin aika tärkeää, että opettelee taas tekemään edes lyhyen kantaman suunnitelmia :slight_smile:

Hyvää viikon alkua kaikille!

120

Tuo on totta, on hyvä tehdä valmiit suunnitelmat. Esimerkiksi kertoa etukäteen että minä en juo, jos seura on sellaista että eivät asiasta tiedä. Autolla lähteminen on myös hyvä, jarruttelee sekin. Kotona on myös hyvä sanoa koska aikoo palata ja muutenkin luoda sellainen suunnitelma ja kailottaa sitä muillekin, että olisi ehkä vähän noloakin siitä livetä. Jos alkaisi juotattaan ihan todella ja repsahdus kolkutteleen, on paljon helpompaa pysyä tiukkana tarkan suunnitelmansa kanssa kuin että jos ei olisi autolla, ei olisi puhunut juomattomuudesta kellekään eikä olisi mitään sovittu muutenkaan. Minulla on sellaisiakin porukoita tutuissa, että voisin hyvin tuossa tilanteessa repsahtaa eikä kukaan ihmettelisi yhtään. He eivät tiedä, että olen laittanut lopullisesti korkin kiinni, joten eivät osaisi varautua ja kenties kysyä oletko ihan varma että juot? Toki vastuu ei ole heidän, mutta kuitenkin.

Tuo humalan ja krapulan muistelu on hauska, olen miettinyt usein että olisipa sellainen nappi mistä saisi painamalla joko änkyräkännin tai sitten karmean krapulan päälle sekunnissa. Meinaan että jos alkaa tehdä mieli juoda, painaisi krapulanapista sen päiväisen kankkusen ylle, ja kysyisi että no, vieläkö janottaa? :laughing: