Tänään ensimmäinen virallinen lomapäivä. Enkä ole tehnyt vielä yhtään mitään, ihanaa! En edes aio tehdä tänään mitään. Huomenna sitten kavereita tapaamaan kaupungille.
Oli erilainen loman aloitus tänä vuonna kuin yleensä. Varmasti ensimmäinen kerta naismuistiin jos ikinä, että aloitin loman perjantaina kuivin suin. Mies oli käynyt alkossa joten olisin voinut sekoitella drinksut loman alkajaisiksi, mutta koska oli päättänyt, että lähden lauantaina retkelle täysin kirkkaalla päällä jätin juomat väliin. Eikä tehnyt edes tiukkaa. Oli sitten kiva lähteä aamulla liikkeelle hyvin levänneenä.
Retkemme vei meidät Örön saarella. Siellä vuokrasimme fillarit ja ajelimme saaren päästä päähän. Kävimme katsomassa kaikki tykkiasemat tai mitä lienekään nimeltään. Luonto tuolla saarella on todella upeaa, aivan erilaista kuin muualla. Kuumaa oli niin kuin kaikkialla ja hiki virtasi. Myös juomaa virtasi sitten iltapäivällä kun olimme koko saaren kolunneet. Rantabistron terassilla oli tarjolla tuttuja cocktaileja heidän omalla “twistillään” ja hyviä oli. Samaan paikkaan tultiin sitten myöhemmin illalla syömään grillissä valmistettua pihviä ja kalaa. Lämpöä riitti kuin etelän yössä. Hieman nukkuminen oli hotellissa vaikeaa kun ei ollut ilmastointia. Aamuaurinkokin alkoi huoneeseen paistamaan mutta siinä vaiheessa olimme jo hereillä. Paluumatka sujui sitten pikkuteitä kiemurrellen ja Suomen upeita maisemia ihastellen. Vielä kun poikettiin lounaalle oli kotonakin leppoisa iltapäivä edessä kun ei tarvinnut mitään tehdä. Naapurit poikkesivat muutaman oluen juomaan ja siinä tuli sitten itsekin tissuteltua. Eli sekä lauantain että sunnuntai kevyttä juopottelua. Mutta ihme kyllä, tänään ei minkään sorttista krapulaa.
Tänään en juo mitään, ei onneksi olekaan mitään kotona. Ja päätin, että en lähde minnekään, jotta en vahingossakaan voi ostaa mitään juomaa. Ei niin, että mitään kauheita mielitekoja edes olisi, mutta kun se niin helposti vaan kuuluu asiaan lomalla. Nyt kuitenkin aion pysyä siinä päätöksessä, että ennen suunniteltuja kivoja kesäretkiä en juo. Ja huomenna kun sellainen on tiedossa niin tänään sitten olen kuivin suin. Näin tulee kerättyä lomaan selviä päiviä ja on paljon hauskempi lähteä asioita tekemään kun ei ole vanhoja pohjia rasitteena.
Huomenna ohjelmassa ensin turistiristeily Helsingin edustalla (toinen ystävistä ei ole ikinä sellaista tehnyt) ja sitten varmaankin iltapäivä terasseja kierrelleen, sitten hyvää ruokaa jossain ja vähän lisää terasseja. Veikkaisin, että aika paljon tulee huomenna juotua, mutta yleensä näiden ystävien kanssa kuitenkin sellaiseen tahtiin, että kukaan ei silminnähden humallu. Sellaista rentoa oloa vaan haetaan.
Ihanaa kun on kuuma, vaikka mies raukka on ihan helisemässä kun joutuu ulkona töitä tekemään. Laitoin kotona ilmastoinnin jo päälle, jotta olisi viileä talo kun hän tulee kotiin.
Eilinen meni ihan niin kuin arvelinkin. Oikein hauska päivä kaupungilla kavereiden kanssa. Illlalla omalla sohvalla (siis lähempänä puolta yötä) otin vielä parit drinksut. Nuo voisi alkaa jättämään väliin, koska ne on ne mitkä tuntuu seuraavana aamuna päässä ja sekoittaa unta. Mutta kun täytyy sanoa, että se on vaan niin ihana hetki: pitkän mutta hauskan päivän jälkeen pääsee hyvällä fiiliksellä sohvan nurkkaan kirjan kanssa. Siihen vaan jotenkin muka pitää sitten se drinkki saada. Näin toimii minun aivoni. Ja nyt lomalla saa toimiakin. En jaksa nyt nipottaa itselleni. Fiilistelen vaan eilistä.
Tänään olen menossa lounaalle yhden kaverin kanssa, mutta tämä on auto keikka. Sen jälkeen pitää käydä ruokakaupassa ja harkinnassa on kävisinkö Alkossa. Huominen ja perjantai olisi tarkoitus olla kuivin suin, joten tänään olisi muka lupa ottaa. Mutta katsellaan nyt mihin tämä fiilis kehittyy päivän mittaan.
aloitin loman perjantaina kuivin suin Tästa kyllä isot pointsit Vilma!
Tätähän se on kun vuosien totuttuja tapoja joita nyt muutellaan. Ei yritetä vaan muutetaan. Ja se, että nyt opettelee uusia tapoja lomallakin ja ettei niistä nyt stressiä tulis ja ettei kuitenkaan ihan löperöksikään loman varjolla heittäytyis.
27 kilometrin hikinen pyörälenkki takana. Kesäloma on ihanaa! Kuten Pecorino kirjoitti tähän aikaa kesästä pyöräillessä parasta on tuoksut. Nytkin vaikka menin pääasiassa isojen teiden vierustoja pystyin muutamissa paikoissa aistimaan niittykukkien tuoksun. Samoin kuumentuvan mäntymetsän lämpimän pihkan tuoksun.
Tällä kertaa yhdistin (tai yritin) huvin ja hyödyn. Pyöräilin pariinkin “tarjoustaloon” etsimään uima-altaan testereita. Siis sellaisia joko tabuja tai paperiliuskoja millä mitataan klooripitoisuutta, mutta olivat loppuneet molemmista. Täytyy siis lähteä joku päivä autolla jonnekin missä olisi paremmin varustettuja kauppoja. Aika usein säädän klooria vähän niin kuin korva(nenä)kuulolla, mutta näillä helteillä se ei ole niin helppoa. Ja testitabut mitä kotoa löytyi olivat menneet niin vanhoiksi, että eivät toimi enää ollenkaan. Täytyy tutkia löytyisikö kaupungista mitään liikettä, sinne kun täytyy muista syistä mennä asioimaan huomenna.
Tänään selvä päivä. Kunhan mies kotiutuu töistä lähdetään käymään kavereiden mökillä. He ovat sellaisia jotka eivät yleensä alkoholia juo ilman, että on jokin spesiaali tilanne. Varmaan miehelleni tarjoavat oluet, mutta eivät muuta. Ja autolla sinne mennäänkin.
Sitten huomenna tosiaan “isolle kirkolle”. Menen auto+bussi yhdistelmällä joten korkeintaan lasi viiniä lounaalla. Mutta illasta en ole vielä päättänyt. Riippuu vähän lauantain suunnitelmista. Ystävän pitäisi tulla kyläilemään, mutta ei ole vielä vahvistanut. Jos tulee niin sitten huomenna joko ihan selvä päivä tai sitten max pari viinilasia. Edelleen periaatteella, että mitään kivaa sosiaalista tekemistä ei aloiteta krapulassa.
Nautitaan helteistä pää muuten kirkkaana!
Tuon pitääkin aina olla voimassa tuo ettei mitään sosiaalista tapahtumaa saa aloittaa krapulassa! kirjoitin ensin pitäisi vaan muutinkin sen muotoon pitää. Aika hyvin se on tänä vuonna pitänytkin tuo sääntö, mutta nyt otan sen vielä enemmän säännöksi johon ei saa tehdä poikkeusta.
27 km on kyllä jo suoritus fillarilla näillä keleillä mun lenkit on nyt jääneet siihen kymmeneen kilsaan varmaan. Reissussa vuokrailin fillareita mahdollisuuksien mukaan ja fiilistelin maisemia. Ja sitä kun lämmin ilma ihan kuin hyväili ihoa ja kaikkia tuoksuja just mitä luonto tuottaa. Välillä tosiaan niitä epämiellyttäviäkin tuoksuja löyty
Kun nyt tuntuu, että jotakin kylmää kuplivaa se yks pikkunen tölkki on kiva iltasella juoda niin piti munkin jo opetella limsan juontia ihan keltasta jaffaa iso lasillinen jäillä toimii myös. Ei vaan jaksa koko aikaa vettä tai kulpavettä juoda. Jääkahvia tai frappeko se nyt hienommin on niin senkin ajattelin nyt toteuttaa.
Pyöräily- ja juoksulenkit ovat hyviä juttuja. Liikunta ilostuttaa.
Eikös se joku tai parikin ihan ultrajuoksijaa aloittanut ihan pienillä lenkeillä kehnommassa kunnossa. Eikä sitä nyt tarvitse ultrajuoksijaksi tai Ranskan ympäriajoihin tähdätä, mutta pointtina, että kyllä ne siitä ne pidemmätkin taipaleet voivat taittua harjoittelun myötä ehkä yllättäenkin. Mutta en nyt tosiaan meinaa, että pidemminlle lenkeille olisi pakko suunnata.
Tuo kuulosti jotenkin ns. sivistyneeltä ja fiksulta toiminnalta, että lukee kirjaa ja ottaa siinä samalla vähän kuppia. Tällä nyt en kuitenkaan halua vähätellä sitä ongelmallisuutta, mikä siihen voi liittyä. Kerran muistan itse niin tehneeni, silloinkin vähän vahingossa: en ole moista yhdistelmää oikein kokeillutkaan muuten. Ei siinä nousarissa oikein malta.
Usein nousuhumalaan mulla yhdistyy musan kuuntelu, mikä taas luo aivan oman kuplansa ja jotenkin vauhdittaa sitä juopottelua. Lisäksi saatan kirjoittaa joitain ajatuksia, mutta yleensähän ne on sellaista yliampuvaa ja itsekeskeistä paskaa ne kännissä kirjoitetut “kuolemattomat ajatukset” tai “tosi hauskat nokkeluudet” tai muut “kuningas-ideat”. Siis nimenomaan kännissä, kevyt nousuhumala voi olla eri asia. Sellaisen kevyen nousuhumalan meiningin voin kyllä itse saada liikunnallakin.
Viime aikoina on nousuhumala joskus katkennut mulla siihen, että on tullut nälkä. Ei saisi olla siitä kiinni, ja kuten kerroin toisaalla, on kyllä tuon tasanteen yli tässä viikon sisällä menty useamman kerran vauhdilla ja tasannetta edes huomaamatta.
OK, mutta hyvää kesää ja lomaa ja lenkkeilyä ja lukemista tosiaan!
Parin päivän kuuma lomareissu takana. Keskiviikkona ajoin Poriin autolla, kera polkupyöräni. Sieltä poljin noin 42 kilometrin lenkin joka päättyi iltapäivällä Yyterin kylpylähotelliin. Reitti oli kaunis ja tasainen, ei ollenkaan niin rankka miin olen aiempina vuosina tottunut. Mutta tässä lämpötilassa ja tässä kunnossa oli aika rankka. Etenkin kun olin sitten kuitenkin ottanut liian vähän juomaa mukaan vaikka mielestäni sitä oli kauheasti. Erikoista, että tuolla matkalla ei ollut yhden yhtä kioskia eikä bensistä. Mutta kuitenkin etenkin saari osuus siltoineen oli tosi kaunis.
Hotelliin päästyäni olin kauhuissani siitä kuinka kuuma huoneeni oli. Heillä ei kuitenkaan muutakaan ollut tarjolla. Toivoin, että se iltaa myöten viilenisi, mutta päinvastoin, ilta aurinko lämmitti sen aivan saunaksi. Yhtään liiottelematta lämpöä huoneessa oli hyvin lähellä +40 astetta. Kaikki pitivät auki ovia käytävään jossa oli ilmastointi. Nukkumisesta ei tullut siis mitään, eikä sitenkään mitään palautumistakaan. Muuten Yyteri oli kyllä hienoa paikka, rantahan on aivan upea ja ranta baarissa oli hyvät pizzat ja ihan käypää valkoviiniäkin. Nyt sitten odottelen että kertovat paljonko hyvittävät minulle huonehinnasta kuumuuden takia. Eiväthän he voi myydä normaali hinnalla huonetta jossa ei ole normaalit olosuhteet. Asia oli heille kuulemma erittäin selvä, mutta tarvitsevat johdon hyväksynnän vaatimuksiini.
Torstaina poljin sitten takaisin Poriin 20 km. Tuntui raskaalta vaikka oli aivan tasaista, mutta en ollut palautunut niin lyhyillä yöunilla kuin mitä sain aikaiseksi siinä kamalassa pätsissä mitä 4 tähden hotellihuoneeksi nimittivät.
No, ei tuo reissu nyt ihan paska ollut, mutta vähän otti pattiin tuo yöpymis osuus. Kävin sitten vielä isääni moikkaamassa muutaman tunnin ja sieltä ajelin kaverin luo kylään vielä yöksi. Hänen kanssa siinä tissuteltiin ilta ja käytiin läheisellä rannalla uimassa. Hän oli se joka halusi vielä yhden jälkeen yöllä juoda Stroh rommia, kun minä yritin muistuttaa, että hänellä on työpäivä. Ja kuuma oli hänenkin asunnossaan, taas jäi unet vähiin ja laadultaan huonoksi. Ihana oli siis tulla kotiinkin. Täällä on viileä makuuhuone.
Oikeasti kiva lomareissu mutta nyt on taas hyvä olla muutama päivä kotona. Tässä on kyllä tullut tissuteltua tänään vähän enemmänkin kuin pyörälenkillä. Mutta kohta varmaan univaje voittaa ja huomenna voin sitten nukkua niin myöhään kuin huvittaa.
no jo oli sulla Yyterin reissu. minusta ihan käsittämätöntä että joku jaksaa pyöräillä 42 kilsaa vaikkei hellettä olisikaan. en olisi pystynyt moiseen edes terveenä. tai mistä minä tiedän kun en ole kokeillut koskaan.
ai kuinka kiva kun Metsänreunan mies kävi piipahtamassa tälläkin puolella, tule taas uudestaan!
ai niin, eikö muuten hotelleilla ole jokin “emme korvaa luonnonmuutoksista ilmenevää haittaa”-pykälä? toivottavasti ei, ja saat siis hyvitystä.
Hauskaa MM, että vierailit täällä vaihteeksi kun minäkin stalkkaan teidän juttuja
Joo Syltty, kyllä saan hyvitystä hotellista, sen lupasivat. Mutta respan henkilö ei itse uskaltanut suostua vaatimukseeni puolikkaan hyvittämisestä, tarjosi pienempää summaa. Nyt sitten vie asian pomolleen. Odottelen hänen päätöstään.
Nyt on harmikin jo hävinnyt kun sain kotona viileässä nukkua kaiken univelan pois. Ehkä tässä saa energiaa kerättyä niin, että jaksan toteuttaa ensi viikon Saimaan pyöräretken. Se alkoi jo hieman arveluttamaan. Ei niinkään päivien kuumuuden takia vaan öiden. Nykyään yöunet ovat minulle tärkeitä fyysisenkin jaksamisen kannalta. Mutta eiköhän Saimaan maisemien houkutus voita epäilyt epämukavuuksista ja lähden tiistaina taas matkaan.
Puolet lomasta nyt mennyt ja on ollut todella rentouttavaa. Ei ole työt käyneet mielessä ollenkaan. Paitsi vanhat sellaiset kun törmäsin ensin entiseen pomooni ruokakaupassa. Siitä on varmaan 10 vuotta kun ollaan viimeksi nähty ja nyt hän yhtäkkiä seisoi perässäni kassajonossa. Oli siinä kassaneidillä hauskaa kun hän alkoi muistelemaan kuinka hyvä tiimi olimme: “toinen ei tajunnut mitään mutta onneksi toinen tiesi mitä piti tehdä ja vielä onneksi se oli niin päin, että pomo ei tajunnut (siis hän itse) mitään mutta alainen tiesi”.
Sitten toinen tapaaminen oli tosi yllätys kun Porin S-marketissa yhtäkkiä kuulin nimeäni kutsuttavan ja äin vanhan kolleegan. Hän se vasta hämmästynyt olikin. Minä sentään tiesin, että heillä on mökki sillä suunnalla, mutta hän ei ymmärtänyt ollenkaan mitä minä siellä tein.
Tänään aion vielä harrastaa kevyttä loma tissuttelua, mutta sitten tulee 3 päivän tauko. Pakko ottaa vähän raittiita päiviä ennen seuraavaa pyöräretkeä.
no hitto, meni väärin tuo Metsien miehen nimi. sorit! sekoitan aina teidän kahden metsä-äijien nimimerkit vaikka ootte aika vähäisenkin lukemani perusteella aivan erilaisia persoonia
jatkan taivastelua. ai nyt Vilmalla on taas uusi maratonfillarointi Saimaalla? huh huh!
oikeasti olen iloinen puolestasi. mutta toi lepo on tosiaan tärkeää, ja tuskin tarvitsee mainita että eritoten näillä keleillä.
olet hyvä tekemään uusia muistoja ja keräämään hienoja kokemuksia. miten äijäs suhtautuu tähän? käsitin ettei hän osallistu näihin fillaritapahtumiin vaan olit yksin siellä Yyterissäkin? ja hienoa että se hyvitys onnistuu.
hauska juttu toi: “toinen ei tajunnut mitään mutta onneksi toinen eli alainen…” sait jälleen siis hienoa palautetta!
kerran tapasin yhden ystäväni yllättäen Budapestin bussi- tai rautatieasemalla. ystäväni on aikas pokerinaama, on aina ollut. miespuolinen. yleensähän ihmiset reagoivat tämmöisissä ylläritapaamisissa kovaäänisesti tyyliin ei voi olla totta, mitä sä täällä teet, mutta tää mun pokerinaama-frendi vaan tallusteli mun eteeni ja sanoi peruslukemilla: “Moi”. repesin.
Eilen oli raitis päivä, mutta enpä silti saanut paljon mitään aikaiseksi. Tämän kuumuuden varjolla jätän kaiken tekemättä, vaikka ei se ennen ole minua estänyt tekemästä asioita jos on ollut pakko. Mutta olenkin vähän sellainen, että kaikki tekosyyt kelpaa siihen, että voin rauhassa löhötä hyvän kirjan kanssa.
Tänään täytyy edes vähän ryhdistäytyä. Soitan ainakin ilmalämpöpumpun huoltajalle. Eivät tähän helteeseen varmaan enää ehdi sitä korjaamaan (ei viilennä kunnolla), mutta onpahan asia sitten hoidossa. Sen lisäksi aion siivota yhden vaatekaapin. Niitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta jos nyt tuon yhden edes hoitaisi alta pois. Se on niin sanottu kotivaatteiden kaappi. Eli kaikki ne vähän kulahtaneet t-paidat ja verkkarit mitä jatkuvasti pidän tässä kotona ja yöpaidat, shortsit ym. Ovat siellä tällä hetkellä kauheana myttynä ja osa kelpaa hyvin autotalliin räteiksi. Sen jos saisi siivottua.
Sen jälkeen lähden kauppaan, apteekkiin ja lääkärin. On iskenyt niin paha niskajumi, että pakko saada jotain helpotusta siihen. Ei ole eka kerta kun kesälomalla on tullut tälläinen. Johtuu pyöräilystä, kirjojen lukemisesta ja auton kylmälle säädetystä ilmastoinnista. Mutta äityy niin pahaksi, että ei auta venyttelyt. Kokemuksesta tiedän, että noin 4 päivän ilta-Sirdalud särkylääkkeeseen yhdistettynä laukaisee sen.
Huomenna aamulla ajelen sitten Saimaalle ja keskiviikkona lähden polkemaan. Ei ole pitkä reitti, yhteensä reilut 60 km jaettuna kahdelle päivälle. Nyt kun on muutama hyvin nukuttu yö takana odotan taas reissua innolla. Etenkin kun en ole ikinä ollut Saimaalla.
Ajelen siis pääkaupunkiseudulta Puumalaan ja aikaa on pysähdyksille. Jos tiedät missä kannattaisi stopata niin vinkkaa. Mäntyharjun toria mietin, siellä olen kyllä kerran käynyt joskus aikaa sitten.
Sylvia, mieheni ei itse nyt lomaile, joten häntä ei harmita, että olen poissa arkena. Ja hän ei tosiaankaan lähde pyöräreissuille koska ei pyöräilystä niin paljoa tykkää. Ymmärtää, että minun täytyy päästä kun minusta se on kivaa. Meillä on alusta alkaen ollut selvää, että molemmat saavat tehdä niitä asioita mistä nauttii. Ja jos toinen ei nauti samasta niin sitten tehdään erillään. Ihan niin kuin sinäkin, me kaipaamme välillä omaa aikaa.
Siitä en ole ihan varma mitä mies tykkää kun kerron, että tiistai-torstai retken lisäksi olen sopinut perjantaille treffit erään ystävän kanssa. Ehkä hän olisi halunnut juopotella yhdessä, mutta eiköhän se häneltä suju ihan itsekseenkin. Ja olenhan sitten taas koko viikonlopun kotona.
Nyt luen nopeasti muiden jutut ja alan sitten jotain tekemään.
Heräsin aikaisin joten päätin tulla vielä tänne päivitykset kirjoittamaan ennen kuin lähden kohti Saimaata. Kävin lukaisemassa juttuja myös Lopettajien puolelta kuten tapanani on. Sieltä olen oppinut monia hyviä vinkkejä ja “tutustunut” muutamiin hyviin tyyppeihin.
Tänään kuitenkin pääsi oikein nauru, kun jälleen kerran olemme me Vähentäjät herättäneet siellä tunteita. Siellä ovat jotkut kirjoitelleet siitä kuinka meillä täällä on niin kannustava ilmapiiri verrattuna heidän sanan miekkojen kalisteluun. Mutta eiköhän siihenkin pitänyt taas erään vakkari vänkääjän pitänyt käydä kommentoimassa malliin, että me vaan huijaamme itseämme luulemaan, että vähentäminen on mahdollista. Ja parasta oli se, että minut ja Syltty oli mainittu oikein nimeltä!!! Me ollaan kuuluisia .
Kaiken sen ajan mitä olen tänne kirjoitellut olet myöntänyt, että minun kohdalla vähentäminen voi olla myöhäistä, mutta että kokeilen sitä ennen kuin teen päätöstä siitä pitääkö lopettaa vai ei. Mutta tällä on muita, jotka ovat onnistuneen vähentämään ilman että se on mitään kärvisteltyä. Esim juuri Sylvia. Tai vaikka Juhanikari.
Se että jää tänne silti kirjoittelemaan ei mielestäni tarkoita, että ei olisi onnistunut. Tuo samainen hemmo itse on kuulemma lopettanut jo vuosia sitten mutta silti kirjoittelee Lopettajiin. Onko hänkin siis kuitenkin epäonnistunut oikeasti? Ei tunne oloaan vieläkään varmaksi alkoholin kanssa vai miksi siellä notkuu? Viittaan siis tässä hänen omaan kirjoitukseensa siitä, että me täällä vuodesta toiseen vähentelemme.
Älkää kukaan täällä vetäkö noista tyypeistä hernettä nenään. Ei ole sen väärtti. Minusta niitä on todella hauska lukea miettien heidän säälittäviä motiivejaan.
Onneksi sielläkin on sentään joitain jotka toisiaan kannustavat, vaikka vähissä ovat. Jatketaan me täällä tähän malliin mikä meillä on. Minusta tämä toimii ja meillä on todella hyvä jengi.
Nyt valmistelemaan pyöräretkeä nro 2. Kerronpa teille salaisuuden, aion lintsata: Vuokrasin sähköavusteisen pyörän. Helppo lenkki siis tulossa fyysisesti. Pystyn paremmin keskittymään maisemiin. Kerron sitten kokemuksesta kun palaan. On minulle eka laatuaan.
Moikka
Lueskelin juuri samaa ja kommentoin sitä omaan ketjuuni. Musta tökeröä mainita teidät aina nimeltä ihan kuin te olisitte joku epäonnistumisen esikuva mitä juuri te ette todellakaan ole, kumpikin olette vähentäneet fiksusti ja elämä on täynnä kaikkea sellaista sisältöä mistä jotkut eivät kykene ymmärtämään mitään. Mutta totta, eipä siitä tarvitse välittää. Mulle se ainakin vain terävöittää käsitystä ko. kommentoijasta.
Sun pyöräilyt on kyllä ihailtavia!! Kuinka paljon menee nestettä? Meinaan näillä säillä varmaan täytyy liikkuessa nesteyttää kunnolla. Musta tuntuu, että olen itse huolehtinut siitä liian vähän ja nyt se kostautuu. No nyt sulla siis on vissiin vähän kevyempää mutta silti.
Muistelin, että olimme hääpäiväreissulla Yyterissä noin 15 vuotta sitten ja jo silloin se hotelli oli ylikuuma ja hapeton! Ihmettelen, että eikö oikeasti kannata panostaa viihtyvyyteen?
joo, luin siis ketjun pätkän ja kommentoin jo omaan ketjuuni asiasta.
Vilma tossa sanoo kaiken oleellisen. samoin Peco. vielä on lukematta Pecon ketju.
toi sähköavusteinen fillarihan on loistokeksintö kun otit semmoisen, Vilma!!! oikein, oiken upeaa reissua Sulle!
panin merkille että Vilmatsonkin on kirjoittanut jotain… kivaa kivaa, hyvä me
mun lenkit on nyt jääneet siihen kymmeneen kilsaan varmaan. Reissussa vuokrailin fillareita mahdollisuuksien mukaan ja fiilistelin maisemia. Ja sitä kun lämmin ilma ihan kuin hyväili ihoa ja kaikkia tuoksuja just mitä luonto tuottaa. Välillä tosiaan niitä epämiellyttäviäkin tuoksuja löyty 
ihan keltasta jaffaa iso lasillinen jäillä toimii myös. Ei vaan jaksa koko aikaa vettä tai kulpavettä juoda. Jääkahvia tai frappeko se nyt hienommin on niin senkin ajattelin nyt toteuttaa.
