teitin matka kuulostaa ihanalta, oon kade! mutta kiva oli lukea kertomusta. olette aikas energisia ja viitseliäitä ottamaan matkoistanne kaiken irti ja huikeita määriä olette kävelleet. itse en pysyisi moisessa tahdissa.
mielikuvissani näen teidät eri paikoissa. ja tarinaasi lukiessa syntyi aikamoinen matkakuume.
ikävää tuo nilkkajuttu, miten se tällä hetkellä voi?
vielä kerran onnea siitä työhön liittyvästä plakaatista, mistä kirjoitit mun ketjuuni.
se on kyllä huippujuttu
sun elämässä on todella hyvä vaihde menossa, nauti siitä!
Kiitos matkakertomuksesta, mukava kun kerroit tarkemmin mitlä siellä näytti. Voi että kun maailmassa onkin niin paljon paikkoja mihin haluais matkustaa!
Tuo HopOnHopOff-bussi on näppärä siirtymistapa. Lontoossa olin vain sekasin välillä sen toispuoleisen liikenteen takia mutta bussi nyt sentään ties mihin mennä vaikekn minä aina tiennytkään.
Paljon olette kerenneet nähdä ja näillä eväillä jaksaa taas ihanv armasti
Ja kyllähän se mieltä lämmittää kun saa tunnustusta työstään. Onnittelut siitä
Minun isolla työnantajalla on palkitsemissysteemi eli jos kehittää työtään tai erityisen hyvin suoriutuu tms-jne-yms ja tässä mun tiimille yhtäkkiä semmonen tunnustus annettiin, meidät oli ilmiannettu ylöspäin positiivisessa mielessä syömässä me sillä rahalla sitten käytiin, mutta kyllähän se mieltä lämmitti kovasti.
Toivottavasti nilkka parani.
Maanantaita jokaiselle
Nilkka edelleen vihoittelee, valitettavasti. Kauheasti harmittaa, että nyt tuli toinen rajoite kun juuri olin saanut luvan polven puolesta aloittaa liikunnan. Kuulemma voi kestää kuukausia ennen kuin nyrjähdys paranee, mutta yritän vielä uskoa siihen, että tämä menisi nopeammin ohi. Viikonloppuna kyllä rajoitti touhamista. Alkaa särkemään ja turpoamaan heti kun olen pidempään jalkojen päällä.
Meni kuitenkin viikonloppu mukavasti siitä huolimatta. Sain hankittua ja laitettua loput kesäkukat paikalleen ja löysin syysleimuja joita olen etsinyt. Siis tiettyä väriä halusin, kun piti paikata kukkapenkkiä josta toissa talvi niitä tappoi.
Lauantaina oli upea ilta ja lämmitettiin ulkosauna. Altaaseen oli kiva pulahtaa, kun vesi oli +23 astetta.
Alkoholia tuli tissutettua aika tasaisesti siitä asti kun aloin ruokaa laittamaan. Meinasi lähteä hanskasta sen jälkeen, mutta sitten lähdin jatkamaan pihahommia niin jäi määrät kohtuullisiksi. Silti kuitenkin oli kauhea väsy sunnuntaina. Menin liian myöhään nukkumaan enkä kuitenkaan malttanut nukkua puoleen päivään. Niin sitten tuntui etenkin aamupäivä jotenkin alavireiseltä. Vielä kun meni päivän suunnitelmat pilalle, kun en nilkan takia voinut lähteä pyöräilemään. Niinpä sitten taas päädyin lorvimaan suurimman osan päivästä. Mutta eipä kai se niin huono asia ole, jos joskus sunnuntaina vaan valuu pitkin pihaa.
Lähdin mukaan Vilmaston haasteesta olla raittiina juhannukseen asti. Olin sitä jo itsekin ajatellut, mutta vähän arveluttaa kuinka jaksan ensi lauantain bileet selvin päin. Ne on sellaisten kavereiden luona joilla yleensä on erittäin runsaasti alkoholia tarjolla. Perheen mies on mieheni parhaita ystäviä ja hän sitten varaa oikein varta vasten meille meidän lempijuomia. Yleensä on lasit kourassa ennen kuin päästään edes ovesta sisään. Hän on oikein hauska tyyppi ja haluaa, että kaikilla on iloinen mieli. Hänen kanssaan ollaan joskus puhuttu siitä, että meidän kaveripiirissä me ja hän on ne joilla varmaan kuluu alkoholia eniten. Hänen vaimonsa ei juo ollenkaan, ikinä. Ei ole mikään absolutisti, ei vaan tykkää ajatuksesta olla kännissä enää. Nuorempana ennen kuin sai lapsia joi kyllä siinä kuin me muutkin, mutta kun tuli lapset hän halusi olla selvinpäin siltä varalta, että jotain sattuu ja pitää olla ajokunnossa. He asuvat siellä korvessa kuten mekin, että siellä autoa tarvitaan. Hänkin kuitenkin haluaa aina, että minäkin juon. Jos joskus olen ollut heillä autolla niin yllyttää jättämään sen sinne ja lupaa jopa, että hän voi tulla hakemaan minut sitten autoa noutamaan. Eli tekee kaikkensa mahdollistaakseen minun juomisen. Pelkää kai, että jos en juo niin en viihdy ja lähden liian aikaisin kotiin. Joten, painetta siis on tiedossa. Katsotaan kuinka sujuu tällä kertaa. Pari vuotta sitten yritin samaa ja kestin johonkin ysiin asti illalla kunnes annoin periksi. Jospa nyt osaisin olla tiukempana…
Huomasin nyt vasta lukea matkakertomuksen, kiits että olet jaksanut naputella. Muistan, että joskus on Edinburghiin lentoja katteltu, mutta päädytty jonnekin muualle. Pistetään pitkälle listalle!
Nivelet on kyl yksiä pirulaisia, uskon kuitenkin että pystyt parempaan kuin mun tyräkkimäiset puol vuotta “paremman” nilkan kaa
Kuinka kauan Tyräkki sinulla kesti, että nilkka alkoi kestämään rasitusta? Luin masentavia ohjeita netistä, ihan lääkäriasemien sivuilta, että voi mennä kuukausia ennen kuin voi rasittaa. Ja jos aloittaa liian aikaisin voi helposti uudestaan nyrjähtää. Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä työterveyteen yhteyttä eikä arvailla.
Tänään aamulla mietin sellaista asiaa, että aikaisemmin ennen kuin aloin todella kiinnittämään huomiota tähän alkoholiongelmaani aina kun lähdin ulos syömään / terassille arki-iltana kaverin kanssa niin menin julkisilla. Kauhea rupeama sieltä meiltä lähtiessä kun tarkoittaa pyöräilyä pysäkille, kävelyä bussien välillä jne. Mutta tein sen silti ilman että edes ajattelin vaihtoehtoa. Ilman muuta kesäiseen terassiretkeen kuului alkoholi.
Sitten kun väsyin tuohon ja siihen, että seuraava aamu oli vaikea herätä töihin niin menin autolla, mutta aina halusin sen yhden lasin viiniä mitä voi ottaa. Tai jos olin pidempäänkin niin laskin voinko juoda kaksikin.
Muutos mitä on tapahtunut on se, että nyt kun lähden tapaamaan ystävää arki-iltana niin menen ilman muuta autolla, eikä tee mieli juoda edes sitä yhtä. Tai varmaan tekisi jos sitä ajattelisi, mutta nykyään ymmärrän, että minun kohdalla se tarkoittaa todennäköisesti että tekisi mieli toistakin. Kun vaikka tykkäänkin joidenkin viinien mausta niin kyllähän minun kohdalla tosiasia on, että sen lasin halusi sen vaikutuksen takia. Nyt on sellainen olo, että ilman sitä oloa pärjään hyvin, kun tiedän, että sille ei voi saada jatkoa.
Tämä asia tuli mieleen siitä, että minulla on tänään treffit yhden ystävän kanssa ja ensi viikolla toisen. Se eka ystävä on se kenen kanssa ehkä ekana aloitin autoilevat treffit. Hän kun ei itse juo koskaan muuta kuin vettä tai teetä ja yleensä hänellä on kiire jonnekin. Alkoi tuntua turhalta kauhea pyörä/bussi hässäkkä parin tunnin treffien ja yhden viini lasin takia. Mutta sitä kautta opin, että voin muidenkin kanssa samaa kaavaa toistaa.
Olisko jotain 10 päivää ollu tosi kipee, ja meni myös muutaman kerran uudestaan ympäri, niin että se sitte kuvattiinkin varmuuden vuoks.
Tasasella maalla ja hyvillä kengillä kyl sit tavallista tassuttelua alko kestää aika äkkiä. Mitään hyppimistä tai “juoksemista” en kyllä edes yrittäny koko talvena, keväällä ostin sit suosiolla mettään semmoset nilkkatuelliset kengät.
Mukulakivet ja reunakivetykset on kyl ainaisena uhkana
Kyllä tämä minun kinttuni saa luvan alkaa kestämään metsässä kävelyä heti kun kipu ja turvotus häviää. Meillä kun tasamaalla kävely tarkoittaisi aina saman tien edes takaisin sahaamista. Mutta ehkä hyvä idea laittaa vaelluskengät jalkaan, niistä saa vähän tukea.
Oli eilen todella ihana istuskella terassilla. Ensin syöden ja sitten jääteetä siemaillen. Ei tehnyt ollenkaan mieli alkoholia, vaikka ympäröivissä pöydissä kaikilla muilla näytti olutta tai viiniä olevan lasissaan. Eikä olisi haitannut vaikka kaverikin olisi ottanut viiniä, mutta hän juo sitä tosi harvoin. Parasta oli vaan nauttia kesäauringon lämmöstä, katsella kaunista merimaisemaa ja etenkin nauttia hyvästä seurasta. Kaverini sanoi, että hän ei ole nauranut niin paljon todella pitkään aikaan. Etenkin häntä hauskuutti se, että skotti lokki osoitti muukalaisvihansa minun niskaani. Oli hienoa voida tuottaa toiselle iloa. Hänellä ollut todella raskasta töissä viime aikoina. Mietin kuitenkin siinä, että minun mittapuun mukaan me naurettiin ihan normaali määrä. Tai siis naurettiin paljon, mutta minä nauran sen verran aika usein. Jos en nyt ihan päivittäin niin viikottain kuitenkin. Eli minulla on siis asiat oikeasti aika hyvin ja tämä pitää muistaa! (itseäni siis muistutan) Ja nauran päälle .
Mua myös nauratti kovasti se lokin pläjäys siinä matkakertomuskessa, jäi vain kommentoimatta skottilokin muukalaisviha tulikin siitä mieleen kun joskus Helsinkiin tulin ja rautatieasemalta pääsin ovesta ulos niin lokki plöräytti kunnon köntsät suoraan mun olkapäähän vaalean harmaalle takille. Ehkä heti ei naurattanut kun takkiani siellä vessassa pesin, mutta jälkikäteen kyllä. Mitäs maalainen läksit suureen maailmaan
Oikein mukava viikonloppu takana taas. Perjantaina sain vihdoin aikaiseksi käydä vähän shoppailemassa. Oli jo pakko kun viimeisetkin matalat kesäkengät hajosivat. Korkeita sandaaleja en voi vielä käyttää nilkan takia. Kaksien kenkien lisäksi löysin myös farkut itselleni. Ja kasan pokkareita kirjakaupasta. Ilta kotona sujui helposti ilman alkoholia. Oikein hämmästelin kuinka ei tehnyt mieli kunhan pääsin yli siitä hetkestä jolloin perjantaina yleensä teen ekan drinkin, eli kun alan valmistella ruokaa. Oli mukava herätä lauantaihin pää kirkkaana. Illan juhlatkin menivät aivan hyvin autoillen. Minulle ei tehnyt yhtään tiukkaa olla juomatta, mutta isäntäväki oli hämillään ja taivastelivat moneen kertaan ja kovaan ääneen sitä, että minä en juo! Mies joikin sitten senkin edestä. Jouduttiin lähtemään kotiin jo ennen puolta yötä kun hän oli niin päissään. Pikkaisen kyllä tästä syytän isäntää. Hän sekoitti koko ajan miehelleni vahvoja vodkadrinkkejä samalla kun muille oli tarjolla vain olutta ja viiniä. Totta kai on ihan oman mieheni typeryyttä, että ei kieltäytynyt kertaakaan, mutta voisi toinenkin vähän katsoa kuinka känniselle vielä tuputtaa lisää. No, ei se nyt kauheasti harmittanut lähteä siihen aikaan himaan. Johan siinä oli ehditty jutella porukan kanssa ja syödä herkut.
Ja taas oli kiva herätä sunnuntaihin ilman krapulaa. Mutta sitten… Koska en juonut mitään perjantaina enkä lauantaina ja mies oli ostanut normaali satsin oli juomaa reilusti jäljellä sunnuntaina. Meille tuli iltapäivällä kylään kaveriperhe lasten kanssa ja siihen valmistautuessa tuntui niin hauskalta ajatukselta ottaa pari drinksua. Ja kun lähtivät piti ottaa vielä pari lisää. Yöunet siitä tietysti häiriinty ja nyt väsyttää, kun pitäisi työviikko käynnistää. Tyhmää, ihan helposti olisi mennyt tipattomalla juhannukseen niin kuin olin luvannut. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Nyt pitää sitten huolehtia, että juhannus ei mene ihan överiksi.
Oli kyllä hauskaa katsella eilen kahden pikkupojan (5 ja 3 vuotiaat) riemua altaallamme. Etenkin nuorempi heistä oli todellinen vesipeto. Vanhempi oli vähän arempi, mutta viihtyi kumisen palmusaaren päällä ja harjoitteli välillä uimistakin. Siinä tuli sitten itsekin lilluttua altaassa aika pitkä aika. Vesi on ihanan lämmintä, +27 eilen. Sääli, että nyt sitten juhannukseksi viilenee. Mutta tuli kyllä viikonloppuna uitua senkin edestä. Varmaan enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä.
Neljä päivää töitä ja sitten pitkä viikonloppu. Henkistä valmentautumista siihen yritän nyt harrastaa.
Nytpä kokeilen saanko tänne kuvaa liitettyä. Yleensä otan aika reippaasti kuvia reissusta, jolloin ainakin osa onnistuu. Edinburghissa kuitenkin jätin puhelimen eli kameran pääasiassa laukkuun. Ei siis ole kauheasti kuvia ja ne vähän joko aika surkeita tai sitten sellaisia missä on ihmisiä, eli en tänne viitsi laittaa. Mutta tämä kuva (jos onnistuu) on ihan mun suosikki. Vieläkin herahtaa vesi kielelle. Pakko oli ostaa yksi tällainen paikalliselta ruokatorilta jälkkäriksi.
Sain kuin sainkin yhden kuvan laitettua. Ja sen jälkeen vielä opin kuinka kuvan saa pienennettyäkin. Katsotaan tuleeko tämä seuraava kuva ihan liian pienenä sitten.
Tässä vähän vielä fiilistelin Edinburghia kun sorttailin eilen illalla kuvia ja koitin parannella niiden laatua. Mietin sitä, että siellä kyllä tuli oikeasti käytettyä liikaa alkoholia. Olen ihan siinä uskossa että krapula aiheutti nilkan nyrjähtämisenkin. Lääkärin kanssa kun juttelin nilkasta ja kerroin, että minulla usein nuljahtelee nilkka mutta aiemmin ei ole sattunut mitään. Näyttää vaan nololta kun ihan tasaisella tiellä kompuroin. Hän sanoi, että yleensä jalkani lihakset ehtivät korjaamaan tilanteen ennen kuin nuljahdus pääsee liian pitkälle. Mutta nyt tällä kertaa ei sitten ehtinyt lihasten reagointi mukaan. En viitsinyt hänelle krapulasta kertoa, mutta veikkaanpa, että siinä se syy lihasten hitaampaan reaktiokykyyn. Eli ei tuollaisia krapuloita enää ainakaan jos sitä ei voi viettää turvallisesti omalla sohvalla.
Juhannuksen tavoite on EI OLLENKAAN KRAPULAA! Siinä on minulle haastetta. Viime vuosina on mennyt niin, että torstaina jo vähän juonut, mutta niin että ei ole ollut perjantaina mitään oloja. Mutta aloittanut sitten perjantaina aikaisin niin lauantaina onkin sitten ollut kauhea kanuuna mitä on pitänyt heti tasoittaa. Se taas johtanut sellaiseen sumuun sunnuntaina, että päivä mennyt aivan tärviölle. Nyt tuohon en halua. Ajatus on olla torstai juomatta. Perjantaina sitten keksiä jotain, esim pyörälenkki, aamupäivään jotta en voi aloittaa liian aikaisin. Sitten kun aloitan ruoan valmistuksen voin tehdä ekan lasillisen. Siitä eteenpäin muistaen, että aikaa ja juomaa on, ei tarvi pitää mitään kiirettä.
Tuohon toimintasuunnitelmaan uskon. Sitten maanantaina tiedämme kuinka kävi.
voi miten hienoja kuvia! ja herranen aika mitä leivoksia tuon nappaisin suuhuni heti. kuva on niin terävä että aivan kuin ne olisivat “elävällä” tarjottimella. suklaista kreemiä ja marjoja, maiskis.
No jo vain kelpais mullekin tuommonen leivos vaikka tähän just nyt heti kahvikupposen kanssa!
Ja tuo leivoskuva on hyvän kokonen! mielenkiintosia nuo pari muutakin, mutta liian pieniä tämmöselle ikänäölle
Niin ja tuosta juhannukseta tai yleensäkin juhlasta kuin juhlasta. Vaikka vuorotyöläisenä olen tottunut olemaan töissäkin näitä juhlapyhiä niin kyllä mä olen huolehtinut siitä, että olen kerennyt juhlistaa etukäteen näitä. Tai jälkikäteen. Tai sekä että Huomenna ja perjantaina menen vasta klo 14 töihin niin vallan hyvin kerkeis niin tänään kuin huomen illallakin muutamat kivat juomat juoda. Ihan sen takia vain kun kohta on juhannus. Mutta se jääköön nyt tekemättä. Mun pitää vaan keskittää sitä voimaa tämmösiin tilanteisiin just.
Tuo sun viikonloppunen drinksuttelu oli kuitenkin siitä hyvä suoritus ettet kolmena päivänä tissutellut, että jäi vain tuohon yhteen. Mutta harmihan se on sillai ajateltuna kun ilman sitä olisit mielestäsi pärjännyt. Sitä mietin, että onko miehen pakko ostaa se normi satsi alkoholia joka kerta? tästä kyllä kirjoitit joskus vaan en muista miten se olikaan.
Ei muuta kuin suunnitelman tekoon juhannuksen varalle ja siitä tiukka ote ettei lipsu
Tsempit <3
Mies osti normi satsin koska en ollut hänelle sanonut, että en aio juoda mitään. En viitsi kauheasti ääneen mainostaa, kun sitten jos menee suunnitelma pipariksi niin nolottaa. Tyhmä ajatusmalli, mutta näin se vaan pääni toimii.
Ihanaa kun on 3 aamua jolloin saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Ja ihanaa, että ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Vielä paistaa aurinko, mutta sade pitäisi alkaa puoleen päivään mennessä. On siis hyvä päivä mennä työn jälkeen kuntosalille tekemään jalkatreeniä. Toivon, että nilkka kestää sen jo.
Oikein rattoisaa juhannusta koko PUH jengille. Nauttikaa siitä just niin selvänä tai päissänne kuin itse päätätte.
Ei nyt taaskaan mennyt ihan kuin Strömsössä. Krapulaa ei pitänyt tulla, mutta kyllä se vaan niin “yllätti” taas eilen. Jälleen kerran lauantainaa kuvittelin, että ei ole vielä juotu määrä ylittänyt sitä rajaa mistä krapula tulee vaikka se olisi pitänyt olla ihan itsestään selvää. Sen verran aikaisin tissuttelun aloitin ja kun vielä oli perjantain juomat siellä pohjilla niin kyllä se nyt vaan oli selvä juttu (tai siis ei selvä, mutta ymmärrät kuitenkin) krapulahan siitä tulee. Onneksi eilen ei sitten ollut jäljellä mitään minulle kelpaavaa juomaa. Muuten olisin varmasti parannellut krapulaa ja kärsinyt sen taas tänään täällä töissä.
Kyllä se on myönnettävä, että alkoholiongelmani on aika vakava kun en pysty olemaan juomatta jos juomaa on. Siis jos olen krapulassa. Pystyn olemaan juomatta jos joku vaikka keskiviikkona kantaa jotain alkoholia kotiimme. Mutta auta armias sunnuntaina tai mikä vaan päivä kun kaipaa tasoittavaa. Harmittaa todella, että ikinä ole sellaisen tavan mennyt opettelemaan. Jos on niin tyhmä, että kankkuseen asti juo niin kyllä se vaan pitäisi kärvistellä kuin nainen ilman mitään apuja (no, päänsärky lääkettä voi ottaa).
Juomakertojen määrä on vähentynyt sen jälkeen kun vajaa 2 vuotta sitten tänne liityin. Mutta kertajuotujen annosten määrä ei valitettavasti ole mihinkään vähentynyt. Siihen pitää nyt alkaa kiinnittämään huomiota. Eikä juomiskertojakaan voi etenkään nyt kesällä jättää huomiotta, kyllä niitä vaan lipsahtaisi jokaiseen viikkoon jos ei ole varuillaan. Loma lähestyy ja se ei saa mennä jatkuvassa tissuttamisessa.
No, mieli taas vähän maassa, kun morkkis piinaa ja päiväkin on aika harmaa. Mutta kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu, kun huomenna herään virkeämpänä. Laitanpa tänne kuvan Chilen matkalta sinisimmästä järvestä mitä olemme ikinä nähneet. Se saa nyt piristää tätä harmaata päivääni.
kaikilla meillä on omat huonot tapamme tai sanoisinko ristimme. viittaan tuohon sun taipumukseen juoda krapulaan.
itselläni oli/on tyhjään vatsaan juominen. aina päätin, että juodessani myös syön, mutta tavoitteen saavuttaminen ei ottanut sujuakseen.
se tyhjään vatsaan lotraaminen on olevinaan ihan erityistä. tapa on lievästi sanoen epäterveellinen.
nyt juhannuksenakin nakkasin tyhjään vatsaan kolme putelia, vasta sitten söin.
lapsuudenajoilta asti ystäväni S (nainen) on myöskin “kuuluisa” krapulaan juomisessa. “se on koko touhussa parasta”, S väittää.
S on silti välillä viikkokausia juomatta pisaaraakaan ja hänen elämänsä on hyvää ja laadukasta.
tarkoitukseni ei suinkaan ole kannustaa että jatka vaan, mitäs noista. ajattelin vain kertoa, että S ei kärsi Sun tavoin tuosta taipumuksestaan. “se vaan on tapani. piste”
onneksi miehellään H:lla on tismalleen sama pahe. ja tismalleen samanlaisia, pitkiä raittiusjaksoja. jos ja kun he päättävät taikka haluavat juoda, he tietävät ilman muuta että se on kahden päivä juttu. ei enempää, muttei koskaan vähempääkään. paitsi ehkä matkoilla.
yritän siis kannustaa, että mitä jos säkin tekisit niin, että pidät pidemmät raittiusjaksot (kuten olet monesti pitänytkin) ja kun päätät korkata, sallit itsellesi sen korjailupäiväsi.
toisaalta, jos tavoitteesi olla edes saamatta sitä krapulaa onnistuisi, se olisi tietysti kaikista parasta. tai se kokonaan lopettaminen, mitä olet välillä kaavaillut.
otan jälleen esille oman mieheni touhut. on selvää, että hänellä on raju alkoholiongelma (siitä ei ole enää kysymystäkään), muttei koskaan joudu ottamaan tasureita, ei ikinä. hän ei myöskään näe mitään hohtoa juoda kylmää bisseä tyhjään vatsaan. ei, vaan aina hän haluaa jotain naposteltavaa.
mutta, hänellä taas on - kuten tiedämme - muita ristejä/vaikeita rasteja sekä riskialtiita “juomatapamieltymyksiä”.
Miksi Sylvia sanot, että ukollasi on raju alkoholiongelma? Olen saanut sen käsityksen kirjoituksistasi, että ei hän kuitenkaan ihan kauhean usein juo. Vai olenko ymmärtänyt väärin? Vai onko ongelma mielestäsi raju koska se aiheuttaa kompurointia ja sitä kautta vaara tilanteita? Se on asia, jolle on tietysti jotain tehtävä. Siis hänen itsensä. Meinaan, että tuo tasapaino ja koordinaatio kännissä ei suinkaan parane iän myötä. Se on positiivista, että hän ei tasoittele. Itse pidän sitä tienä sellaiseen alkoholismiin, jossa juominen uhkaa muuttua joka päiväiseksi. Siksi koen sen itsessäni kaikkein huolestuttavimmaksi ongelmaksi.
Edelleen on sellainen fiilis, että ennen lomaa (alkaa 13.7.) joisin vain kerran eli tulevana lauantaina. Mutta jo nyt epäilen itseäni. Tiedän, että seuraavanakin viikonloppuna houkutus tulee olemaan kova. Mutta pidän nyt vielä kiinni tästä päätöksestä ja psyykkailen itseäni näiden krapulattomien aamujen hyvällä ololla.
Tänään oli taas niin kaunis aamu. Toivottavasti tällaisia on sitten kun pääsen lomalle. Harmillista, että taas viikonlopuksi lupaillaan kylmää ja sadetta. Se olisi eka kerta niinä noin 10 vuotena mitä ollaan porukalla käyty kesäteatterissa, että sataisi niin, että ei voitaisi grillailla ulkona. Jopa viime kesän kurjien kelien keskelle meidän teatteri iltaan osui ihan ok keli. Mutta eipä tuolle säälle mitään voi, joten turha siitä hermojaan menettää. Täytyy vaan miettiä miten saman menun voi toteuttaa sisätiloissa.
Oli muuten eilen ihana käydä metsässä kävelemässä taas pitkästä aikaa. Nilkkakin kesti sen ihan ok kun laitoin jalkaan vaelluskengät. Vähän kipuile lenkin jälkeen, mutta ei pahasti. Ja lääkärin mielestä se ei haittaa. Parempi vaan käyttää sitä, paranee nopeammin.