Yritänpä vihdoin saada aikaiseksi pienen matkakertomuksen. Katsotaan onnistunko tänne mitään valokuvaa laittamaan.
Perjantaina Edinburghissa oli oikein kiva keli. Kapteeni koneessa ja myös lämpömittari ulkona väittivät, että olisi ollut vain +12 kun laskeuduttiin aamutuimaan, mutta kyllä se tuntui lähemmäs parilta kymmeneltä asteelta.
Melkein heti otettiin alle sitten Hop-on Hop-off turisti bussi ja ajeltiin sillä jonkin aikaa vanhaan kaupunkiin. Siellä käytiin kävelemässä ja haukkaamassa aikaista lounasta. Ja tietysti viiniä sen kera. Siitä sitten käveltiin eteenpäin ja kun alkoi jalat väsymään hypättiin taas bussiin ja ajeltiin koko kierros. Se on hyvä tapa nähdä kaupunkia ja tärkeimpiä nähtävyyksiä ilman että jalat väsyy. Sen verran tuo leikattu polvi vielä itsestään ilmoittelee, että ei sillä pidä yrittää maratoonia kävellä. No, puhelimen mukaan tuli kyllä päivän aikaan 12 km täyteen. Hotellista soitettiin, että huone valmiina (tosi ystävällinen palvelu) joten suunnattiin sinne. Kaupan kautta tietysti. Drinksupullot, blandista ja vähän pientä nakerrettavaa tuli kassiin.
Hotelli oli tosi mukava. Itseasiassa enemmän huoneistohotellin tyylinen. Siivous oli vain kerran 4 yön majoituksessa, mutta kävivät joka päivä keräämässä roskat. Meillä oli erillinen pieni makuuhuone ja yhdistetty keittiö ja olohuone. Kylppäri oli iso ja vettä tuli kovalla paineella. Milloin tuo asia briteissä on muuttunut? Aiemmat kokemukset ovat 2 erillistä hanaa mistä tulee vettä pienenä liruna. Sänky olisi vähän isompi voinut olla kun me ollaan aika valaan kokoisia. Ja ollaan totuttu enempään tilaan. Mutta ihan mukava se oli ja ihan hyvät unet siinä sai.
Illalla lähdettiin (drinksujen jälkeen) ravintolaan, josta olin varannut pöydän jo etukäteen kun kuulin sen olevan suosittu. Piti olla ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellista ja niin varmaan olikin jos osasi mennä suorinta tietä. Me kuitenkaan ei millään löydetty oikealle kadulle vaan jouduttiin soittamaan. Tarjoilija poika oli ihana, käski meidän pysyä siinä missä oltiin ja juoksi meidät hakemaan. Kaukana ei siis oltu, mutta kaikkiin suuntiin vääntyvät pikkukujat vaan hämäsi meidät. Hyvä osoitus siitä kuinka sekava kaupungin pohjakartta on ja kuinka mahtavan ystävällistä on palvelu.
Eikä ollut vika kerta kun saatiin hyvää palvelua. Lauantai aamupäivällä oli hotellihenkilökunnan järjestämä ilmainen kävelykierros. Kesti melkein 2 tuntia ja veivät meitä lähiseudun kaduille joihin tuskin oltais itse löydetty. Tämä oli yksi koko reissun parhaista kokemuksista. Ja oli kuulemma heidän ihan itse ideoima juttu mitä olivat muutaman kerran toteuttaneet. Hotellissa oli myös ilmaista joogaa aamuisin tarjolla, mutta sen skippasin.
Tuon ilmaisen kierroksen jälkeen käytiin tietysti terassilla taas viinillä / oluella ja syötiin torikojusta herkulliset hodarit. Sitten käytiin maksullisella kävelykierroksella holveissa vanhan kaupungin alla. Ne oli todella mielenkiintoisia paikkoja. Siellä on ollut työtiloja jos jonkinlaisia, nahkatuotteiden valmistusta, kellokorjaamoa, viinitupaa jne. Hajut olleet kuulemma infernaaliset ja muutenkin olosuhteet tosi epämukavat. Mutta kun kaupungin päälle ei enää mahtunut niin näin joku viisas arkkitehti päätti hyödyntää ison sillan alle jäävän tilan. Tämän jälkeen lähdettiin terassin kautta hotellille. Jalat huusi jo hoosiannaa. Illallisreissu mukaan luettuna päivässä kertyi kilometrejä 17. Ihan kivasti kun ottaa huomioon, että 3 kuukauteen en ole kävellyt juuri mitään.
Sunnuntaina otettiin vähän iisimmin. Käytiin kaverin suosittelemalla ruokatorilla Stockbridgessä syömässä taivaalliset crepsit (minun vuohenjuusto+pinaatti täytteellä). Sen jälkeen vierailtiin linnassa. Se oli hienoinen pettymys. Näyttelyt olivat kovin tummat ja pimeät. Kyllä tuolle sunnuntaillekin kertyi kilsoja ihan riittämiin, sellainen 14 km. Ja tähän päivään mahtui enemmän terassikäyntejä ja iltadrinksuja kuin aiempiin. Mistä sitten seurasi ikävän pöhnäinen olo maanantai aamuun, jolloin lähdimme bussiretkelle Ylämaalle ja linnoja katselemaan. Aamulla kiirehtiessämme lähtöpisteeseen astuin huolimattomasti johonkin kadun rakoon niin, että nilkka muljahti tosi ikävästi. Hetken jo luulin, että koko reissu päätyisi kipsattavaksi jonnekin, mutta onneksi hetken kiroilun jälkeen pystyin nilkuttamaan kahvilaan mistä lähtö oli. Tässä mokassa oli varmaan sillä tavalla alkoholilla osuutta asiaan, että krapulaisena tasapaino eikä tarkkaavaisuus ole samaa luokkaa kuin ihan nollilla ollessa. Eli itseä siitä ihan syytin ja reilusti. Onneksi oli edessä bussi- eikä patikkaretki. Upeita linnoja ja söpöjä kyliä nähtiin. Kun sitten illan suussa palattiin takaisin kaupunkiin piti rynnätä kauheaa vauhtia terassille, jotta minä pääsin vessaan. Istuttiin siis siihen juomaan yhdet kun olin itseni tyhjentänyt edellisistä. Onneksi keli oli viilentynyt niin, että oli Goretex takki päällä. Ystävällinen tipu (lue jättimäinen lokki) päätti pommittaa minua noin litran kokoisella vihreällä molotovin cocktaililla. Jos ei olisi ollut takkia tai olisi osunut päähän olisin varmaan alkanut itkemään . Sen verran oli jo nilkan takia surkea olo.
Onneksi hotellin vieressä oli monta hyvää ravintolaa, ei tarvinnut illalla nilkuttaa enää minnekään. Tiistaina sitten käytiin kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa, missä en pystynyt kiertelemään niin paljon kuin halusin. Ja sen jälkeen suunnattiin kuninkaalliselle jahdille. Sille millä Lispe on muutaman kerran kiertänyt koko maapallon ja muutkin kuninkaalliset tehnyt valtiovierailuja. Se oli tosi mielenkiintoinen vierailupaikka. Hauska nähdä kuinka siniveriset matkustavat. Hassua oli huomata, että sängyt heillä oli todella kapeat. Sekin eka laivalle ikinä tuotu parisänky minkä Charles hankki hänen ja Dianan häämatkaa varten oli varmasti alle 140 cm leveä.
Lopulta sitten suunnattiin lentokentälle ja tultiin kotiin hyvin myöhään yöllä. Alkoholia kului aivan liikaa reissussa vaikka ei mitään övereitä tullut juotua. Harmitti vaan tuo nilkka juttu ja se, että parina päivänä oli pää tukossa. Sellainen inhottava sumuinen olo. Ei kännissä eikä krapulaa, mutta ei selvänäkään. Pisti taas tämä reissu miettimään olisiko järkevämpää lopettaa koko touhu (siis juominen, ei reissut), kun ei kerran enää saa aivan sitä kaikkein parasta reissusta irti. Niin ja kerran mies sanoi, että “himmaahan, muuten olet kohta aika sekaisin”. Ennen vanhaan se olin minä kuin huomautti, jos kumpikaan.
Matkalle lähteminen ei kuitenkaan harmita ollenkaan. Monta aivan kirkkaana mielessä olevaa kokemusta rikkaampana sieltä tultiin takaisin.