Jos sinulla ei ole aikaa tehdä mitään kivaa niin mistä otat aikaa juomiseen ja krapulaan?
Sinun pitäisi todellakin etsiä keinot rauhoittaa työelämää ja ottaa omaa aikaa jostain. Mutta ota se jollain muulla keinolla kuin alkoholilla. Kuten sanoit, selvinpäin oleminen on mukavaa.
En ole Basin kanssa samaa mieltä tauon pitämisestä. Kokemukseni perusteella juomisen tahti vain kiihtyy kun antaa sille luvan.
Oon päässyt siihen tilanteeseen, että olen ymmärtänyt etten pysty kaikkeen mitä minun pitäisi tehdä. Riippumatta siitä käytänkö alkoholia vai en. Alkon kanssa pää tuntuu paremmalta, ilman taas kroppa. On varmaan pakko mennä jollekin lekurille kertomaan asioista (ei siis liity alkoon), jotta saisi jonkun lapun kun viralliset tahot eivät hyväksy syynä “henkilökohtaisia syitä” eikä mulla ole mitään intressejä kertoa kenellekään mun sosiaalipornoisesta elämästä. Voisin kirjoittaa kirjan mun älyttömästä elämästä, mutta sitten mut tunnistaisi kun en usko että samanlaisia kokemuksia on kauhean monella. Anyway mun elämän taakka on liikaa mulle, joten en saa velvoitteitani hoidettua ja ainoa mitä voin ehkä tehdä on hyväksyä tosiasiat ja anella armoa ja ymmärrystä vittumaisilta instituutioilta. En ole ikinä ennen luovuttanut, mutta nyt on tainnut raja tulla vastaan. Minä en vain pysty kaikkeen enää.
(Tajusin just, että tämä oivallus saattoi syntyä sen seurauksena, että sain juuri hoidettua tosi ison asian, johon liittyy paljon muita ihmisiä. Nyt mulla on vihdoin aikaa miettiä omaa elämää ja huomaan, että siinä on nyt liikaa mulle.)
Kiinnostaisi, että liittyykö tämä kova kiire, stressi ja päälle kaatuvat asiat työhön, opintoihin, harrastuksiin, ihmissuhteisiin vai molempiin/ihan kaikkeen? Ei sillä, että tuppautuisin väkisin ketään neuvomaan, mutta jos haluat jollain tavalla avata tota tilannettasi, niin täältä palstaltakin saattaa löytyä ihan hyvä ajatus tai pari auttamaan juttujen selkiyttämistä.
Liittyy kaikkeen ja ei tää tilanne millään neuvomisella parane. Kun ongelma on, että on vaan liikaa (ja liian ahdistavia) asioita yhdelle ihmiselle ja niille (kaikille) ei voi mitään tehdä. Pitää vaan yrittää kestää ja yrittää vaikuttaa niihin asioihin mihin pystyy. Nää on oikeasti pari astetta monimutkaisempia asioita kuin jotkut “perusongelmat”. En nyt ala omaa tilannettani sen ihmeemmin avaamaan, kun haluan säilyttää anonymiteetin, mutta kyse ei ole mistään “OMG poikakaveri jätti ja en ainakaan tykkää mun työkavereista” vaan oikeasti vähän rankemmista jutuista.
Itse en viitsisi julkisesti puhua mistään “perusongelmista”, kuulostaa melkoisen alentuvalta. Kyllä meillä muillakin on ihan aikuisten oikeasti monimutkaisia ja vaikeita juttuja elämässämme, mutta väittäisin myös että niihin suhtaudutaan hyvin monella tavalla. Toiset repii enemmän stressiä kuin toiset.
Anonymiteetin menettämistä en itse ihan kauheasti jaksa täällä pelätä. Kuka näitä juttuja muka jaksaisi niin tarkasti lukea, että jonkun tunnistaisi…ja kuten aiemminkin on ollut esillä: jos tunnistaisi, niin eiköhän olisi itsekin samassa veneessä 
Yleisesti ottaen kaikkia virallisia tahoja yhdistää vaitiolovelvollisuus, se ei koske pelkästään lääkäreitä jne. Eli kyllä sun ehdottomasti kannattaa kertoa asioistasi rehellisesti.
En tarkoittanut ettei muilla olisi oikeita ongelmia, vaan yritin alleviivata sitä että omani ovat paljon monimutkaisempia kuin perusongelmat (joilla tarkoitan tavallisia vastoinkäymisiä, joita jokaisen elämään kuuluu silloin tällöin).
En kyllä haluaisi levitellä asioitani esim. kelan opintotukilautakunnalle tai yliopistolle, vaikka siellä jollain joku vaitiolovelvollisuus olisikin, koska yksityisasiani eivät kuulu heille, enkä tiedä edes nimeltä kenelle kaikille tieto sitten menisi.
Moikka Viinityttö
Ei me niinkään tiedä toisten ongelmista. Mutta minusta olisi hyvä lähteä purkamaan ongelmia jostain narusta. Eli pyrkiä poistamaan elämästä niitä ongelmia ensin jotka on mahdollista poistaa. Kuten itsekkin asiaan jo viittasitkin. Ne ensin, ja sitten katsoa muita asioita, kaikkia ongelmia ei ihan HETI pysty lyömään romukoppaan
tv. Tuppi
Siis ne ongelmat, joihin en voi vaikuttaa on ihan oikeasti sellaisia, joille en voi tehdä mitään ellen halua lisää ongelmia (ts. en voi poistaa ihmisiä).
Mutta en nyt jaksaisi spekuloida mun ongelmilla, kun en niille ihan oikeasti voi mitään tehdä. Kirjoittelen tänne lähinnä tuen toivossa, että jaksaisin sen verran enemmän panostaa elämääni että kävisin mieluummin lenkillä kuin alkossa. Se alkoholi kun tuntuu olevan paras ja helpoin keino poistaa ahdistus omasta elämästä hetkellisesti. Nyt kuitenkin haen jotain pitkäkestoisempaa ratkaisua, jonka avulla jaksaisin vähän paremmin sitten tätä muiden paskan kippaamista mun niskaan.
Viinitytölle;
en nyt jaksanut selata tekstejä taaksepäin, mutta käytkö minkäänlaisessa terapiassa? Se on nimittäin paras keino poistaa - ei ihmiset vaan ongelmat elämästä. Asioita on rankkaa käydä läpi, arpien repimistä auki ei pidä kuitenkaan pelätä. Ei varmaan ole syytäkään repiä niitä auki täällä keskustelupalstalla, toivottavasti sinulla on, tai löydät hyvän terapeutin. A-klinikka tai mielenterveystoimistot, ehkä tk:n omalääkärikin, ovat oivia paikkoja aloittaa.
Mitä mä nyt nopeesti lukaisin nää sun viestit läpi, niin kyllä ehdottomasti kannattaa yrittää olla juomatta! Aika monessa viestissä valittelit päälle kaatuvia lukuisia tehtäviä ja jonkinlaista keskittymishankaluutta ja tätä kautta tulevaa vaikeutta saada asioita vietyä loppuun. Juominen aivan varmasti lisää tällaista levottomuutta ja rauhattomuutta pidemmällä tähtäimellä.
Sitten jotkut muut ihmiset aiheuttavat sulle vielä lisähuolta ja ilmeisesti -työtäkin. Ikävä homma, monelle varmasti tuttua. Jos et saa tosiaan karistettua osaa asioista hartioiltasi niin ehkä sitten kannattais raa’asti jättää jokunen juttu ja deadline oman onnensa nojaan ja tehdä yksi asia valmiiksi? Tentti tai tutkimussuunnitelma vai mitä mahtavat ollakaan, oletan että opiskeluun liittyvää.
Tai siis no, viimeisessä viestissäsi sanot että et voi vaikuttaa ongelmiisi mutta aiemmin on esillä just liiallista työmäärää ja vastaavaa. Sori jos ärsyttää, mutta väitän että sellaisiin asioihin löytyy aina jotain - vaikka pientäkin - helpotusta. Mutta ehkä siis pulmat ovat tässä matkan varrella muuttaneet luonnettaan.
Luulisin kyllä, että yliopiston tai mikä koulu nyt lieneekään henkilökunta on aika joustavaa tällaisissa asioissa ja heille voisi rehellisesti kertoa tilanteestaan. Toki riippuu opinahjosta jne.mutta eihän kenenkään intresseissä ole se, että sä et selviäisi asioistasi?
Kun itselläni on joskus ollut jotain samankaltaista tilannetta päällä, niin olen usein jättänyt sitten koko vyyhden vaan eskaloitumaan, kun on tuntunut niin naurettavalta aloittaa jostain pikku jutusta ja jatkaa vaan asia kerrallaan eteenpäin. Ehkä sä et oo samanlainen.
Toivottavasti et nyt koe, että täällä ei sua tueta tms. mutta kun tunnut analyyttiseltä tyypiltä niin olis mielestäni jokseenkin naiivia vaan hokea, että juo teetä ja käy lenkillä toki voin tukea perinteisemmin eli:
- älä juo peräkkäisinä päivinä
- älä juo viikolla
- älä juo yli 5 annosta kerralla
- ole joka toinen viikko juomatta
Mutta hei sitten toisaalta (nyt seuraa vähän kyseenalaisia neuvoja): jos uskot, että lääkitsemällä itseäsi silloin tällöin viinalla jaksat PAREMMIN paiskia hommia ja selvitellä itseäsi tilanteestasi eteenpäin niin en näe sitä tyystin pahana juttuna. Jos siis on näköpiirissä, että jossain kohtuullisessa ajassa (muutama viikko, pari kuukautta) voisi tätä kautta saada asioita paremmalle tolalle.
Mutta toki se on aika vaarallista leikkiä eikä sovi kaikille jos kenellekään. Itse olen joskus toiminut noinkin, ei ollut kauhean hyvä konsti vaikka hetkellisesti aikanaan auttoikin. Vieläkin niitä(kin) jälkiä osittain korjaillaan, 10 vuotta noiden aikojen jälkeen.
Ja vielä tätimäistä tylytystä; viekö elämäsi liikaa aikaasi ? Alkoholi ON ratkaisu. Saat kaikki reippaan suorittajan pränikät rintaasi. Hoida KAIKKI eteen tulevat tehtävät ja muidenkin ihmisten elämä ja tehtävät. Älä pysähdy miettimään. Jos meínaa hiipua - kaljaa koneeseen !! Aina löytyy ihmisiä, jotka hyötyvät tilanteestasi. Vain sinä voit hypätä juoksupyörästä, katkaista putken, sanoa EI. Jos haluat…
Periaatteessa olen yrittänyt pyrkiä siihen etten joisi viikolla ja en liian montaa annosta kerralla. Käytännössä en ole saanut sitä kuitenkaan toimimaan. Nää olisi todella hyviä ohjenuoria, jos vaan noudattaisi. Toi annoskoko on kaikista vaikein. Annosten laskemisesta tulee tosi tyhmä olo, varsinkin kun sen tekee jälkikäteen 
Monesti olen kuvitellut käyttäneeni alkoa “sivistyneesti” ja kokenut WTF-fiiliksen kun olen tajunnut juoneeni pullon viiniä, pari snapsia ja useamman tuopin olutta. Ja omasta mielestä en ole edes ollut erityisen humalassa. Joka tapauksessa mun mielestä alle 60kg naisen ei pitäisi ottaa tollaisia määriä alkoa.
Ihanaa 
Oon taas saanu lietsottua itseni sellaiseen tilaan, että kädet tärisee ja sydän hakkaa. Kivasti taas stressaan asioista ja tärisen tällaisen paniikkihäiriötyyppisen fiiliksen kanssa. En todellakaan tajua millä saan itseni toimintakuntoiseksi kun pitäisi tehdä ihan helvetisti taas kaikkea. Ei tällanen stressaaminen voi olla terveellistä. Nyt on niin henkisesti paha olo etten usko edes alkoholin auttavan.
Moikka Viinityttö
Tärinät,vapinat, sydämmen hakkaamiset menee kyllä ohi kun malttaa odottaa muutaman päivän.
Jostain syystä koen näissä kommenteista että kärsit ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä .
Ammattiauttaja olisi paikallaan. Psykiatri tai Neurologi . Ei tarvi yksin painia noiden asioden kanssa, itsellä
jonkunverran kokemusta oli vuonna 100 jotain että se auttoi.
Suosittelen
Tv. Tuppi
Siis ei noi mihinkään alkoholin käyttöön liity, et ei ole menossa pois ennen kuin lopetan stressaamasta. Mun leposyke on jotain 100 “tavallisestikin” kun olen niin kuormittunut. En ole nyt juonut pitkiin aikoihin (tipaton tammikuu!) eli ei liity alkoholiin muuten, kuin että sillä olen yleensä lievittänyt oireita.
Moikka
Voisiko kyseesä olla edellä mainittu joka on korostettuna vahvemmalla tekstillä. Haluat tukea , Mihin ?
Tv. Tuppi
Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että koko elämä on kuin suossa rämpimistä? Vaikka pääsisit askeleen eteenpäin, menet samalla syvemmälle ja eteneminen vaikeutuu entisestään. Mulla on sellainen fiilis, että olen niin syvällä ettei enää välttämättä liikuta mihinkään. Toisaalta kuitenkin toivon, että joku heittäisi köyden ja vetäisi kuiville. Ehkä tämä on väärä foorumi pohtia näitä mun yleiselämällisiä juttuja, mutta kantti ei kestä mennä jonkun psykiatrin luo puhumaan. Aina on selvitty ilman ulkopuolisia ja van hullut käy jollain päälääkäreillä. Niin mulle on opetettu, enkä oikein osaa kyseinalaistaakaan sitä.
Mulla on pitkään töihin liittyvissä jutuissa mennyt tosi huonosti. Jotenkin vedän puoleeni ihan sekopäisiä ihmisiä ja päädyn töihin jollekin alistajille, josta seuraa henkistä pahoinvointia, jota yleensä olen lääkinnyt sillä alkoholilla. Tapasin nyt ihmisen, joka vaikuttaa mukavalta ja inhimilliseltä. Mä niin kovasti toivon, että tämä juttu olisi niin hyvä kuin toivoisin ja kaikki menisi hyvin. Viime viikolla oli niin helvetin kamala olo kaikista duunikuvioista, nyt on sentään jotain toivoa ilmassa.
Tuleeko muiden naposteltua, kun ei juo? Minusta tuntuu, että olen koko ajan syömässä jotain kun en juo? Olisiko jokin sijaistoiminto sille kaljan lipitelylle… Tosin, minusta tuntuu, että on ihan nälkä koko ajan. Varmaan siksi kun kalja ei täytä vatsaa. Vituttaa vaan, jos joutuu lihomaan kun yrittää elää terveellisemmin. En tiedä mitä teen eri tavalla kuin perusjampat, mutta mulle ei tule sellaista kaljapöhötystä, joka lähtisi pois sillä kaljanjuonnin lopettämisella. Vähän vaikeuttaa sitä motivaation pitämistä, kun pitää itselleen hokea, että kyl tästä on jotain iloa, mutta konkreettiset vaikutukset ovat negatiivisia (jotain lieviä paniikkihäiriöitä ja lihomista).
1960-luvulla nämä. Ja kun nyttemmin selkeästi kykenet omaehtoiseen ajatteluun, niin voit ehkä alkaa kyseenalaistamaan?
Taitaa olla aika yleistä, itsellä kans sellanen tunne että porukat siedettävämpiä pienessä sievässä ja välillä siedettävempiä +2promillen humalassa. Monet asiatkin tullu hoidettua kun putki hirttäny tyyliin 8kaljaa ennen asioille menoa, ja ihan ok sujunu. Esim: juo 2-4 viikkoa ja yrittää ilman “avustuksia” mennä asioille ni ei onnistu mut muutamien jälkeen helposti.