pitäisiköhän otsikko vaihtaa suosiolla “kohti pahempaa”. Elämässä ei mikään mene oikein nyt ja tuntuu ettei jaksa enä ollenkaan. Minkä vitun takia mä jaksan edes taistella kun kuitenkin kaikki menee aina pieleen? Mä haluan paeta mun omaa elämää. Mulla ei ole enää mitään hyvää annettavaa kenellekään. Tekisi mieli käydä täälläkin kommentoimassa kaikkea vaan, että vetäkää sitä brenkkua jos mieli tekee, mitä väliä. Kaikki on kuitenkin ihan paskaa niin helvettiäkö sillä on väliä mitä sitten itse tekee.
Otsikosta vielä että , niinkait tässä moni ajattelee joka suossa kahlannut elämäsä (viinan/huumeiden/minkä tahansa riippuvuuden kanssa)… Toivotaan et kaikilla rupeis hommat luistaa sillee , mut ei sivuraiteille!
Elämääsi sinä et pääse pakoon. Jossain vaiheessa on pakko pysähtyä ja selvittää missä seisot. Mikset tekisi sitä nyt? Mitä myöhemmin pysähdyt, sitä vaikeampaa se on. Kirjoituksesi saa pelkäämään että teet ratkaisun jota et voi perua. Sitähän et halua, ethän?
Aiemmin kirjoitit haluavasi hakea apua. Oletko hakenut? Sen aika olisi nyt. Tulet huomaamaan että paha olosi pienenee huomattavasti kun kerrot sen toiselle ihmiselle, sellaiselle ihmiselle joka on motivoitunut (ja koulutettu) auttamaan. Huomaat että ovettomasta sellistäsi löytyykin, ei ainoastaan yhtä, vaan useampikin avautuva ovi.
Ei ole mitään hyvää annettavaa kenellekään? Ei sinun tarvitse antaa kenellekään mitään. Tässä vaiheessa sinulla on oikeus keskittyä itseesi ja omaan paranemiseesi.
Voimahalaus sinulle.
juu on tässä lähretty kohti parempaa pienin askelin 
hitaasti mutta varmasti…
Hiukan samoja ajatuksia täällä, lähdetäänkö yhdessä dok… No ei nyt sentään.
Yllättävän vähän saanut kommentteja tämä avautuminen. Ehkä se kaikessa lohduttomuudessaan jättää niin tyhjän päälle, että kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. Ei ehkä minullakaan, koska taistelen samaa lohduttomuutta vastaan enkä ole löytänyt siihen pysyvää parannuskeinoa. Ja sitä etsiessä on mennyt drinkki jos toinenkin.
On hyvin perusteltua sanoa, että millään ei ole mitään väliä, loppujen lopuksi, sadan tai sadan miljardin vuoden aikaskaaloissa (silloin täällä ei ole kenenkään jälkeläisiäkään, kun ei ole maapalloa eikä aurinkoa). Tätä väitettä vastaan voivat taistella vain uskonnot. Ateisti - tai miksei teistikin - sanoo, että juuri siksi uskonnot ovat syntyneet, että ihminen ei kestä ajatusta kaiken turhuudesta. Voi olla, mutta jos kaikki on turhaa ja kaikki on paskaa, niin ei menetä mitään myöskään kääntymällä uskonnollisen ajattelun puoleen. Kaiken lisäksi, jos käy niin, että kaikki ei olekaan turhaa eikä katoavaista, niin kumpi jälkikäteen ajateltuna oli parempi: viinan vai uskonnon puoleen kääntyminen (vaiko molempien, sekin on itse asiassa hyvin suosittua)? Tämä ajatusrakennelma muistuttaa hiukan Pascalin vaakaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pascalin_vaaka
Mä en voisi ikinä uskoa mihinkään jumalaan jo sen takia, että se aiheuttaisi mulle kamalan katkeruuden. Jos olisi jumala, joka päättäisi jokaisen elämästä niin miksi helvetissä se laittaisi mut kärsimään koko ajan? Joko se olisi joku sadistirunkku tai sitten inhoaisi mua muuten vaan.
Mun elämässä tapahtuneet hyvät asiat on tapahtuneet tasan tarkkaan mun omien ponnistelujen seurauksena eikä minkään johdatuksen voimasta. Paskat asiat sen sijaan ovat olleet sellaisia, joihin en ole itse voinut vaikuttaa.
Mut taas kävi muuten perussetti. Mulla meni paremmin kuin moneen vuoteen jo toista päivää. Duuni ihanaa, aloitin kuntoilun, elämä tuntui hyvältä, ei syytä dokata. Sitten: tokan päivän iltana sain kuulla ihan kamalia uutisia. Samalla mun oma elämä muuttui tohon liittyen pysyvästi, eikä välttämättä hyvään suuntaan.
Viimeiset pari viikkoa onkin sitten tullut vedettyä riipivät kännit joka päivä, että on jotenkin saanut hoidettua asioita eikä pää ole seonnut unettomuudesta. Että sellaista. Kohta alan tosissani pelätä onnellisuutta, koska heti kun tuntuu edes vähän hyvältä niin lopputulos on jotain katastrofaalisen kamalaa. Alkaa tuntua jo siltä, että ehkä olisi aika luovuttaa. Jos vaan alkaisin kokopäiväspurguksi niin ainakaan mun onnellisuus ei vahingoittaisi muita ihmisiä.
Jotenkin tunnistan itsessänikin tuon onnellisuuden pelkäämisen, jos nyt yhtään ymmärsin oikein. Ehkä voi olla taipumusta takertua pahaan oloon ja pelätä siitä luopumista ja muutosta.
Mutta viinityttö, miten sun onnellisuus vahingoittaisi muita?
Joo, vanha kunnon teodikean ongelma.
Varmuuden vuoksi totean, että viestini ei ollut mikään käännytysyritys. Kunhan vain pohdin asioita, ja pohdintani aika usein väistämättä päätyvät näihin juttuihin. Oma taustani on sellainen, että vaikka kuinka haluaisi olla ateisti (ja toisinaan jopa satanisti), se ei vain onnistu ainakaan pitemmän päälle. Ei, vaikka aina välillä haluan uskomatta myös noiden viinitytön mainitsemien syiden takia.
On paljon mahdollista, että itselläni uskonto on pikemminkin juomisongelmien syy kuin mikään ratkaisu niihin.
Mä oon aina halunnut ajatella olevani sellainen ihminen, joka tiedostaa ja pitää itsestään huolta. Käytännössä dokaan taas joka päivä ja sen takia olen alkanut polttamaankin uudestaan. Haluaisin ajatella, että haluan lopettaa moisen käytöksen, koska se on minulle hyväksi. Totuus on kuitenkin se, että mun on pakko lopettaa pämppäily, koska mulla ei ole varaa siihen. Jotenkin uskomatonta kuinka syvälle hämmentävään välinpitämättömyyteen voi vajota kun elämässä tarpeeksi moni asia on pielessä. Koko elämä on jotenkin sellaista räpiköintiä ja eloonjäämistaistelua, että se alkoholi tuntuu henkisesti tosi hyvälle. Tykkään krapulastakin kun pannu on niin jumissa ettei tarvitse ajatella mitään.
Nyt on toinen päivä juomatta ja röökaamatta. Katotaan mitä tapahtuu.
Minun kokemukseni mukaan ensin tuntuu pahalta ja ahdistavalta ja sitten pikkuhiljaa paremmalta ja paremmalta. Kannattaa olla itselleen armollinen ja pienin askelin järjestää elämän asioita kuntoon.
Vertaistuki, kuten tuolla Dooriskallekin totesin, auttaa minun kokemukseni mukaan kovasti.
Vitulliset paineet joka suunnalta. Oma läheinenkin jaksaa syyllistää siitä, että olen vaan niin paska itsekäs tyyppi (hänellä ongelmia ollut vuosikausia ja kehtasin ääneen sanoa, että muistakin tuntuu hänen ongelmansa pahalta niin nyt olen paskin kaikista). Että joo, olen juonut pari pulloa viiniä tänään ja lähden baariin vaikka finansiaalinen situation sanoisi ettei pitäisi mennä. Mieluummin kuitenkin nollaan tänään ja nukun edes sammuneena ensi yönä kuin murehtisin himassa nukkumatta.
edit. Niin oon kyl juomatta ja polttamatta taas heti kun “tilanne sallii” vittu
Kohti parempaa
pakko oli kirjottaa tänne ensimmäisestä viestistäsi:
tärinät ja krapulat seuraavana päivänä sohvalla on tuttuja. jos on juonut monta päivää putkeen niin saattaa ahdistus kasvaa ja mahdollisesti tulla hallusinaatioitakin ja oksennus. ei kivaa.
tuo 4 pv:n kuiva putki on hyvä alku. koita olla 1 vkloppu juomatta. seuraava vkloppu voi olla vielä vaikeampi mutta jos selviää siitä seuraavasta niin sitten on helpompaa.
yritän ite taistella saman asian kanssa. viikonloppu kerrallaan mate…
Tuttuahan tuo on, että ikäviin tuntemuksiin ryyppää.
Valitettavasti ainakin minun kokemukseni on että aina on mennyt vain pahemmaksi.
Kuten usein sanotaan, ettei asiat ole koskaan niin huonosti ettei niitä voisi dokaamalla pahentaa.
Ehdotukseni että hae apua.
Mun on vaikea uskoa, että Suomesta löytyisi sellaista apua mitä tarvitsisin. Oikeasti tarttisin sellaisen amerikkalaistyyppisen julkkiksille tarkoitetun vieroituspaikan, jossa oleminen olisi niinkuin lomailua. Kun vaan voisikin tehdä niin, että menisi vaan kuukaudeksi lepäämään jonnekin. Sitä mä tarttisin. Lomaa omasta elämästäni.
Onkohan sinulla, viinityttö, liian aurinkoiset käsitykset vieroitushoidosta, ovat kuinka amerikkalaisia tahansa. Sinä et tarvitse lomaa elämästä vaan lomaa alkoholista. Sen loman alku on lopettamispäätöksessä (useimmat eivät pysty kohtuukäyttöön). Sitten voit hakea ihan tavalliselle suomalaiselle katkolle. Samanlainen “loma” siellä on vieroitusoireineen kuin amerikkalaisillakin. Puitteet eivät ehkä ole niin loistavat mutta eipähän ole yhtä kallistakaan.
Elämä alkaa sujua kun krapulaa ei enää ole etkä uutta enää hanki. Apua on jos otat sen vastaan. Sinä päätät.
Olen pitkälti samassa tilanteessa kuin sinä viinityttö ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Etenkin viimeisimmän kommenttisi viimeinen lause on ollut paljon mielessäni viime aikoina. Ei kiinnostaisi tehdä muuta kuin juoda, ja kun juon, teen typeryyksiä, menetän muistini, käyttäydyn miten sattuu jne. same old story. Alkoholia on pitkään jo kulunut paljon mutta huomasin sen käytön erityisesti riistäytyvän viime syksynä aloittaessani uuden työn, jossa paineet kasvoivat huomattavasti edellisiin verrattuna. Alkoholi oli ainoa millä sain stressin lamaantumaan ja ajatukseni pois työkuvioista ja niissä pärjäämisessä. Jossain vaiheessa tunsin kuitenkin kaiken luisuvan kontrollistani ja päätin, ettei mikään työ ole sen arvoista että hajoittaisin itseäni niin paljon, joten irtisanouduin. Elämä on lyhyt, eikä aikaa kannata hukata asioihin jotka eivät mene eteenpäin, ne pitää muuttaa. Vaikka läheiset tarvitsevatkin sinua ja haluatkin auttaa, mielestäni omat rajat olisi aina tärkeä pyrkiä säilyttämään, vaikka se jonkun mielestä itsekkäältä vaikuttaisikin. Jos vaan mitenkään mahdollista, olisi hyvä pyrkiä eliminoimaan elämästään jopa ne vähäpätöisimmiltäkin tuntuvat, stressiä aiheuttavat tekijät, jotka on mahdollista poistaa, kuten joku jo aikaisemminkin mainitsi. Joku pieni ensimmäinen askel voisi olla hermoloman ottaminen vain itselleen, jos se suinkaan on mahdollista (burnoutin papereilla irtoaa ainakin), lähteä jonnekin uuteen paikkaan hetkeksi, pois vanhoista kuvioista, käydä läpi pään sisäiset ajatukset omassa rauhassa ja tehdä vaan ne asiat jotka jaksaa tai jotka huvittaa tehdä. Palauttaa arvostus itseään kohtaan ja omat rajat, mihin oma jaksaminen riittää.
Pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Minulla on ollut todella vaikeita aikoja ja energiaa alkoholinkäytön vähentämiseen ei todellakaan ole ollut. Tilanteissa, jossa joutuu jatkuvaan henkiseen paineeseen, se ainoa tapa paeta sitä edes hetkeksi on vaan juoda. Pikkuhiljaa olen saanut onneksi parannettua tilannetta ja (fingers crossed) toivottavasti uusia vakavia vastoinkäymisiä ei nyt ihan lähitulevaisuudessa olisi. Elämänhallinta on parantunut huomattavasti, kun olen stressittöminä kausina pystynyt olemaan juomatta edes muutamia päiviä. Viime kuussa olin juomatta melkein kaksi viikkoa. Ja monina muina päivinä olen juonut vain yhden tai pari. Sekin on jo parempi kuin juoda sammumiseen asti joka päivä. Ei ole tullut vedettyä niitä ylilyöntejä, joiden takia muut hommat olisivat kärsineet.
Vaikka kuinka olisi kiva käyttäytyä kuin pieni kakara niin aikuisena sitä vaan tarvitsee ottaa vastuu teoistaan. Se ettei ole ollut mahdollisuutta käyttäytyä kuin kakara silloin kun on sellainen ollut, ei ole niiden vika jotka joutuisivat siitä käytöksestäni nykyään kärsimään.
Tervetuloa takaisin viinityttö!
Mukava kuulla että elämänhallintasi on parantunut ja muutenkin elämä tasaantunut. Jatkukoon hyvä kehitys niin, että jossain vaiheessa voisit taas tosissaan miettiä josko sitä olisi taas pitemmän aikaa kokonaan ilman alkoholia. Kaikista parastahan olisi jos sitä oppisi jotenkin murheet ja stressit unohtamaan jollain muulla tavalla kuin päihteiden avulla. Sitä en itse ole ainakaan vielä oppinut, joten säästän sinut sen kummemmilta ripityksiltä kuinka pitäisi vaan olla juomatta. Toivon vain että elämäsi suo sinulle voimia olla juomatta.
Juomattomat jaksot ovat aina hyvä alku ja onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia. Tsemppiä syksyyn ja anna kuulua itsestäsi!
Kiitos mietteliäs!
Joo tiedän, että olisi hyvä elää päihteettömästi, mutta jos se olisi niin helppoa niin tätäkään foorumia ei tarttettaisi. Tilanteissa, joissa on vaikeaa kaikilla elämän osa-alueilla ja elämää ei vaan voi laittaa “paussille” esim. jos ainoa velvoite elämässä olisi vakityö->jäisi hetkeksi saikulle. Silloinhan olisi helppoa. Mutta, jos elämään kuuluu muitakin ihmisiä, jotka vaikka kuolee ja joutuu kaikkea siihen liittyvää hoitamaan + on yrittäjä ja kaiken lisäksi pitäisi vielä monesta muusta jutusta suoriutua, niin sitä “aikaa itselle ja omien tunteiden hoitamiseen” ei oikein jää. Silloin se tissuttelu/dokaaminen iltaisin tuntuu vaan ainoalta keinolta selvitä seuraavaan päivään.
Ongelmaksi muodostuukin se jos omassa elämässä niitä vastoinkäymisiä tapahtuu vaan jatkuvalla syötöllä ja vanhojakaan tunteita/traumoja ei saa selvitettyä ja ne vaan vuosien myötä kasaantuvat ja lopulta juo vaan tavan vuoksi. Itse olen yrittänyt aktiivisesti päästä eteenpäin omassa elämässä, mutta tosissaan näitä muista kuin itsestä johtuvia juttuja en pysty parantamaan. Toivonkin, että joku päivä pääsen sellaiseen henkiseen eheyteen, että paskat jutut eivät kuormittaisi joka päivä. Ja silloinkin jos vähän vaan ahdistaisi niin voisi mieluummin lähteä vaikka lenkille.
Tämä nyt on tällaista aika suurpiirteistä tekstiä näiden ongelmien puolesta, koska anonymiteetti on minulle tärkeää. Mutta toivon ettei kukaan vähättele asioita, joiden kanssa joudun elämään, vaan ymmärtää kuinka ison osan minusta ne syövät. Periaatteessa tarvitsisin varmaan hyvää terapiaa ja sen avulla voisin päästä henkilökohtaisista demoneistani, mutta niiden kanssa osaan elää jotenkin. Ne on ne muut asiat, jotka ajoittain ovat kaatamassa venettä. Se hyvän terapian saaminenkaan ei ole niin yksinkertaista, jos ei ole varaa maksaa sellaisesta. Aikaakin on vaikea löytää.
Tiedän selviytyväni omista shiteistäni, jos vaan on aikaa niiden käsittelyyn. Nyt näyttäisi siltä, että ensimmäistä kertaa kolmeen-neljään vuoteen voisin ihan oikeasti keskittyä vaan omiin juttuihini. Se riittää minulle. Vaikka edelleen käytän alkoholia liikaa, tiedostan sen ja teen asialle jotain joka päivä. Ja mikä tärkeintä nautin elämästä ja asioista joita saan tehdä elämässä.
Viimeksi kun olin sen melkein kaksi viikkoa juomatta, niin ensimmäistä paria päivää lukuunottamatta se ei ollut mitenkään kärvistelyä, tein vain erilaisia asioita. Viikonloppuna on ihana herätä ilman krapulaa ja lähteä vaikka kävelemään ulos. Illalla voi siemailla teetä sen kaljan sijasta.Viikolla voi käydä harrastamassa liikuntaa työpäivän jälkeen kun aamulla on herännyt virkeänä ja töiden jälkeenkin riittää virtaa.
Se, miksi se selvinpäin oleminen, ei ole helppoa on ne tilanteet, jolloin vaan saa liikaa kannettavakseen ja toivoisi olevansa robotti, jonka voisi painaa off-asentoon siihen asti, että kaikki olisi paremmin. Kun kaikki elämässä on hyvin niin on helppo keskittyä tekemään mitä vaan selvinpäin.
btw. kakkosolut on hullusti parempaa kuin kolmosolut. Jos sitä saisi baarista ei ikinä tarvitsisi pelätä ylilyöntejä, koska silloinkin kun on ottamassa hyvässä seurassa (ja sitä olutta kuluu vahingossa enemmän) niin selviäisi vähemmillä promilleilla.
Hmm, hirveä tahti näyttää sun elämässä olevan. Joku muu keino rauhoittua kun alkoholi tekisi sulle varmasti hyvää. Ja tiedän että helpommin sanottu kun tehty.
Kirjoittamasi teksti on tosiaan aika suuripiirteistä ja sen ymmärrän täysin. Kuitenkin vaikuttaa siltä että omien murheiden sijaan saat kantaaksesi vähän enemmän. Kuka tahansa väsyisi tilanteessasi. Olisiko mahdollista että yrittäisit olla terveellä tavalla itsekäs ja pitää ensin huolen itsestäsi? Tilanne tässä maailmassa on vähän sellainen, että jokaisen on pidettävä huoli itsestään. Omaa terveyttä ei voi muiden takia uhrata. Kuka pitää huomen sinusta jos totaalisesti romahdat? Tekstiesi perusteella ei ehkä kukaan. Kuinka katkera silloin olisit? Näitä asioita joutunut itse miettimään ja tosiaan tajunnut että ihmiset eivät jaa nallekarkkejaan toisille vaikka itse jakaisisit. Kiltti on hyvä olla, mutta liian kiltti ei.
Tiedän, että on asioita joita ei pakoon pääse. Apua Suomessa kuitenkin onneksi saa jos vain kykenee pyytämään. Hoidosta ja sen tasosta en osaa toisaalta sanoa mitään. Terapia on kyllä melkoisen kallista jos omasta pussista ajattelisi sen maksaa.
Tiesi taitaa kuitenkin olla sama kuin itselläni, eli itse selvitään tästä suosta. Tietenkin plinkki ja plinkkiläiset ovat tukena! Tämä voi toimia, mutta sinun on raivattava tilaa itsellesi!
Ja jestas mikä päivä! Nyt lähden ulos reippailemaan. Onneksi ei ole krapulaa