On kyl ollu synkät fiilikset tänään. Tärissy sohvalla koko päivän, jos ei lasketa oksennustaukoja. Taas jäi kaikki tekemättä tänään, kun en vaan pystynyt nousemaan uskomattoman darran takia. Pelottaa oman terveyden puolesta. Lisäksi vituttaa kun elämänhallinta on ihan hakusessa ja kohta käy huonosti, jos ei tahti muutu. Aamuisin peilistä tsiigaa välillä j-tuk ja se vasta ahdistaa. Silti niitä tekosyitä juomiseen vaan löytyy. En edes muista monta vuotta siitä on kun olisin viimeksi ollut viikon juomatta. Tämän syksyn ennätys oli neljä päivää. Kerran. Aika vitun karuu.
Niinhän se on, että jatkossakin joudut pärjäämään ihan itse. Elämäsi langat ovat ihan omissa käsissäsi. Sinun pitää kuitenkin saada ja voida puhua jonkun ihmisen kanssa, joka sinua tosiaan kuuntelee.
Alkoholi tuntuu ensialkuun poistavan ahdistusta, mutta tosiasiassa se lisää sitä. Onko se ihan mahdoton ajatus, että voisit oppia arvostamaan itseäsi ihan sellaisena kuin olet? Hyvä tyyppi kaiken kaikkiaan!
Olen pikkuhiljaa menettänyt itsehillintäni tietoisten valintojen seurauksena. Jos vaihtoehdot ovat tosi kiva ilta tänään tai siivoamista tänään ja tosi kivaa huomenna, niin valitsen kivaa tänään. No kämppä on kyl sen näköinen et kivaa on ollu joka päivä. Osasin joskus vielä ajatella fiksusti ja muistan vieläkin sen hienon tunteen kun on tehnyt jotain järkevää ja onnistuu sen seurauksena jossain muussa. Vaikka hetkellisesti harmittaisi illan vietosta kieltäytyminen niin kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä sen verran pettymyksiä käsittelemään.
Oo nyt vaikka kuukausi juomatta, itsekin päädyin monen vähennysyrityksen jälkeen vähän pidempään totaalitaukoon. Varmasti helpompaa kontrolloida sellaisen reippaamman tauon jälkeen.
Huomaan, että osaat oikein hyvin analysoida itseäsi ja tilannettasi, viinityttö. Tarkoitin tuolla itsensä arvostamisella/sen puuttumisella juuri alkoholin kanssa läträämistä. Eihän se ajan mittaan tee hyvää mielelle eikä kropalle. Onnea kaikille hyville pyrkimyksillesi!
Joo omaa kroppaa voisi oppia arvostamaan ennen kuin se menee rikki… Mun pitäisi ihan oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää vaan keskittyä omaan elämään. Nyt tuntuu, että leimaudun itsekkääksi kusipääksi, jos teen niin kuin olisi minulle hyvästä. Tajusin juuri, että minulla jää omia asioita hoitamatta koko ajan kun autan muita. Mutta millä helvetillä muka kieltäydyn kun koko ajan pyydetään apua? No vittu kai mä nyt tän kerran taas autan, mut sitten yritän keskittyä omiin juttuihini…
Tyhmä olo. En varmaan ole tarpeeksi päihderiippuvainen kirjoittamaan tänne. Luin muiden ketjuja ja jotenkin tuli sellainen käsitys, että on ihan normaalia vetää lääkkeitä poistamaan alkoholin aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia. Itse en sitä ymmärrä ollenkaan, koska silloinhan sitä vasta helppo onkin jatkaa dokaamista, jos ei enää tarvitse huolehtia unettomuudesta tai krapula-ahdistuksesta. Päätin kuitenkin jatkaa kirjoittamista, koska itselle tulee tästä hyvä olo ja pystyn jäsentelemään ajatuksiani ja hallitsemaan mielihalujani paremmin tämän avulla.
Moikka
Ei se ihan tuolla kaavalla mene, ehkä ne bentsot krapulaa lievittää/rauhoittaa, mutta sieltä tuleekin se toinen ongelma, miten päästä bentsoista eroon jne… Eli kyllä lääkkeistä kannattaa pysyä erossa.
Alkoholi kuivattaa elimistöä, jonka varmaan tiesitkin. Kirkkailla ja viineillä tulee jatkuvaa nesteytyksen tarvetta juomisen jälkeen. Oluella ei ole ihan samaa vaikutusta.
Se on hyvä alku, hienoa
Niinpä, olemme kaikki erilaisia ja eri elämän tilanteessa. Jatkahan vaan kirjoittelua 
Tv. Tuppi
emt
Sivistynyt juominenkin on juomista. Alan uskoon, että mikä tahansa etuliite on lopulta sama asia, jos itse kokee juomisen ongelmaksi, Kaappi-, tuuri-, seurustelu-, sivistynyt-, rapa-,…
Mutta en itsekään ole valmis luopumaan haaveesta eläkemummona tissutella säryt pois ja iloisesti vaareja vilkuillen. Mutta vielä ei olla siellä. Nyt ollaan tässä ja koetetaan olla pilaamatta tätä hetkeä sumuiseen höttöiseen humalaan. Tänään en juo. Ole mun kanssa juomatta ?
Viikonloppu oli erittäin tuottelian vaikken varsinaisesti ilman alkoholia ollutkaan. En kyllä juonut mitään megakännejäkään vaan ihan sivistyneesti otin muutaman pe ja la. Taidan nyt joulukuussa vielä harjoitella tuota ilman alkoa olemista ja sitten tammikuussa olla koko kuun juomatta. Toivon, että näin toimimalla ilman alkoa oleminen ei olisi pakkopullaa vaan miellyttävää puuhaa ja pystyisi keskittymään kivoihin asioihin. Tähän asti ilman alkoholia oleminen on ollut ikävää, koska silloin ajattelee alkoholia koko ajan. Niin en halua tehdä. Nyt jo tuntuu, että “kierre” on katkennut sen verran, että pakko ei ole juoda kaikkea mitä on ja ainakin muutaman päivän pystyy kevyesti olemaan ilman alkoholia. Nyt taidan olla juomatta jouluun asti, mutta ilman stressiä…
poistettu pohdintoja
Valehtele. On sitä valehdeltu siksi että saisi juodakin, miksei sen vuoksi että saisi olla raittiina ?
Sano, että oli just niin kamala krapula että pelkkä viskin haju ällöttää. Tai alkava vatsatauti, ettei mikään mene alas. Tai hanki liittolainen jonka avulla saat lasiisi kylmää teetä, sitä kai teatterissa käytetään näyttelemään viskiä. Älä juo muiden takia ! Ei ne ole sun sängyn laidalla aamulla hoitamassa krapulaa ja morkkista ! Tiedän, että itsellenkin tulee vielä tälllainen vaikea tilanne. On vain helpompi neuvoa toista ? mutta jos sä onnistut välttämään “sosiaalisen paineen (?)”, pitää munkin pystyä.
Mulla on samaa aikaa hyvä ja paha olo asiasta. Hyvä olo fyysisesti ja siksi, että teen jotain oikeasti hyödyllistä itseni vuoksi. Paha olo henkisesti, sillä alan selkeämmin koko ajan tiedostamaan oikean syyn juomiselle, sen että kestäisi muita ihmisiä. En tiedä olenko jotenkin aivan helvetin poikkeava vai onko mulla käynyt aivan saatanan huono tuuri ja suurin osa ihmisistä, joita tapaan, on ihan kamalia. Päivä päivältä vihaan ihmisiä enemmän. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä on todella moukkamaisia, tyhmiä ja välinpitämättömiä.
Tässä on jotain tuttua. En kyllä tunnustaudu misantroopiksi, mutta ihmisten seura on vain ylipäänsä miellyttävämpää ja mielenkiintoisempaa pienessä sievässä - puhumattakaan isommasta rumasta (tällä tarkoitan tietenkin sitä pienen sievän jälkeen valitettavan usein seuraavaa tilaa, jossa oma seurani ei liene enää miellyttävää, vaikka itse niin uskoisinkin).
Tai hetkinen - ehkä omalla kohdallani on niin, että lähes kaikki asiat ovat kiinnostavampia pienessä sievässä. Puistattava ajatus.
Suurimman osan ihmisistä kanssa ei vaan ole kiva jutella. Jostain syystä kaikki kuitenkin haluavat jutella kanssani aina ja sitä on vaan helpompi kestää kännissä. Tai sitten uuvuttavan päivän jälkeen kun on joutunut puhumaan kaikkien sekopäiden kanssa selvinpäin niin on kiva mennä kotiin, ottaa lasi (tai pullo) konjakkia ja katsoa piirrettyjä. En kuitenkaan ole epäsosiaalinen niin, että haluaisin olla yksin. Nautin ihmisten seurasta, mutta vain harvojen ja valittujen. Suurimman osan kanssa en vain ole samalla aaltopituudella ja se on aivan helvetin uuvuttavaa kohteliaisuuden nimissä teeskennellä kiinnostunutta jostain täysin typerästä keskustelusta tai epämieluisasta ihmisestä.
Anyway, pieni juttu muille, iso mulle: olen ollut viisi päivää ilman pisaraakaan alkoholia ensimmäistä kertaa aika moneen vuoteen. Tavallaan ei oo tehny edes tiukkaa. Tai siis kyllähän se on koko ajan mielessä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kroppa voi paremmin ilman. Tällä hetkellä ainakin tuntuu että riippuvuus on enemmän henkistä kuin fyysistä. Se kai on hyvä asia? Tänään keitän teetä illalla ja käyn saunassa. Huomenna herään virkeänä aamulla, ensimmäistä kertaa niin moneen sunnuntaihin etten edes muista:)
Mulla juominen lähti alunperin siitä, että kestäisin olla ihmisten seurassa. Mutta ei suinkaan siksi, että muut ihmiset olivat niin ärsyttäviä, vaan siksi että häpesin itseäni, omaa olemustani, hiljaisuuttani ja ujouttani. Kärsin pitkään jonkinasteisesta sosiaalisesta jännittämisestä, johon alkoholi auttoi (ja auttaa edelleen) varsin loistavasti. Humalassa jännittäminen kaikkoaa, ja keksin jopa puhuttavaa ihmisille, kun taas selvinpäin en saa sanaa suustani! Nykyään kylläkin juomiseni on mennyt siihen, että juon sosiaalisten tilanteiden lisäksi paljon myös yksin kotona. Onko se sitten sitä, että juon kestääkseni itseäni? Taitaa olla. 
- päivä menossa!
- selvä päivä takana ja hyvältä tuntuu. Eilen oli varsin erikoinen tilanne, kun vastusteluistani huolimatta minulle työnnettiin viskilasi kouraan. Sitä sitten tuijottelin hetken ja teeskentelin aikovani juoda, mutta en ottanut pisaraakaan. Voisin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Kummasti sitä mielenlujuutta löytyy kun sen muutaman päivän on saanut oltua juomatta. Tiedostan niin vahvasti ne ajatukset joilla meinaan manipuloida itseäni ottamaan alkoholia, että pystyn vastustamaan niitä mielihaluja ihan eritavalla nyt. Jouluna kyllä ajattelin juoda muutaman lasin viiniä ruoan kanssa. Jännä nähdä sitten miltä se tuntuu. Tällä hetkellä ei tee yhtään mieli alkoholia.
Hei viinityttö!
Hirmuisesti onnea ja virtuaalihalaus! Se on hieno tunne, kun löytää itsestään sen vahvuuden ja oman tahdon eikä ota vaikka lasi on kädessä.
Varo jouluna ettei tarjolla ole enempää kuin se pari lasia. Itsellä ainakin karkaa se tilanne juuri pahimmin sen muutaman olusen jälkeen. Luulen hallitsevani tilanteen, olo tuntuu hyvältä ja keveältä. Seuraavat tölkit livahtavat sitten kuin vaivihkaa kurkusta alas ja sitten onkin jo vauhti päällä.