Bluetrane, mä en itse lähtisi lupailemaan mitään aikajuttuja, koska tuntisin vain sitovani itseni tavallaan ihan väärään tavoitteeseen: olemaan juomatta esim. kuukauden. Silloin viettäisin sen kuukauden olemalla juomatta, mikä tekisi kuukaudestani vain juomattoman kuukauden. En lupaisi myöskään käydä kävelyllä joka ikinen päivä jonkin tietyn kuukauden aikana. Käyn kävelyllä ihan koska huvittaa, koska pidän siitä ja jos sitten sataa kuin aisaa, en mene sinne, koska olen niin mukavuudenhaluinen :mrgreen: Juomatta voin olla vain nyt ja päättää nykyisellään esim. päiväkohtaisesti, että vaikka mikä tulisi, niin en ala juoda. Nopeasti sekin kasvaa vaikkapa viikkokohtaisiin mittasuhteisiin ja lopulta sellaisia ei tarvitse edes miettiä, koska fokus on kiinni ihan muissa jutuissa. Olen joskus päässyt sellaiseenkin tilaan, jossa juomisen tai juomattomuuden ajatteleminen ei enää ollut minulle millään tavalla “tarpeellista”. Tulevaisuudessa joudun keksimään konsteja, millä tavoin onnistuisin sittenkin pitämään mielessäni tosiasiat ja lähtökohtani, jotta ainakaan raittiuteni ei alkaisi rakoilla siinä vaiheessa, kun alkoholikysymyksestä itsestään on jo tullut melko yhdentekevä. Ehkä tulen kuitenkin muistamaan sen, miten hiton vaikeata on ratkaista ongelma ikään kuin toisen kerran elämässään, miten nöyryyttävää on palata nollille ja miten monta vuotta menee yksin siihen pinnistelyyn ja stressaamiseen, minkä tästä riippuvuudesta selviäminen aiheuttaa. Ekalla kerralla se meni vähän niin, että paiskauduin pohjalle ja se oli sitten kerrasta selvä, kun lähdin sieltä kiipeämään takaisin elämään. Toisella kerralla, jos nykytilanteestani voin sellaista nimitystä käyttää, tuntuu kaikki olevan paljon sitkeämpää ja turhauttavampaa.
Vaikken voi luvata - tai siis, en koe sitä itselleni mielekkääksi - kymmentä raitista vuotta, voin silti sitoutua omaan visiooni ja unelmaani siitä, mitä olisi minun kannaltani hyvä ja tasapainoinen elämä: se olisi TÄYSIN alkoholitonta elämää. Ehdottomasti alkoholitonta elämää. Sitä se on tänään ja vaikka olen ahdistunutkin, pärjään silti ihan hyvin. Ja talossa on sopuisa tunnelma
Tervetuloa ketjuun pohdiskelemaan BlueTrane! Ajattelen aika samoilla linjoilla ja usein sanon esim. puolisolle puolihuolimattomasti “nyt meneekin pitkä aika ennen kuin otan” “saa nähdä otanko enää” “ehkä ensi vuonna” ja ihan samanlaista ympäripyöreää shaissea. Minua ei enää pariin vuoteen ole kukaan pyytänyt vähentämään/lopettamaan kun en ole aiheuttanut harmia. Mikään ei ole niin väsyttävää kuin ensin uhota/luvata muille jotain, josta tulee tuolla samalla hetkellä riippakivi ja rasite. Ja onko se sitten jotenkin “hienoa” että lupaa olla juomatta, kuulutat vaan että mulla tässä on tämä viinaongelma. Minä en lupaa enää edes itselleni mitään ja vielä vähäisempää ääntä pidän oman pääni ulkopuolella. Yrittelen niinkuin elää vaan. Ei alkoholi mulla nyt ole mitenkään tunneittain/päivittäin mielessä, viikottain kyllä, vaikka aina en edes ota mitään joka viikko. Eli siellä se pyörii…Mutta niin ne pyörivät monet muutkin asiat ihmisten päissä ja välillä mietin että onpa jokamaanantaisen laihiksenkin aloittaminen rankkaa kun huomaa ettei pääse edes keskiviikkoo. Ja muitakin turhia lupauksia ihmiset ympärillämme tekevät itselleen ja muille yhtämittaa. Helpoin on luvata tämä päivä jos nyt jonkun etapin tahtoo. Aion aloittaa vaikka sata kertaa. Tupakankin muinoin lopetin kymmeniä kertoja kunnes se sitten lopulta onnistui:)
Juu, minä en ainakaan voi sellaisia lupauksia sitoa kalenteriin tai mihinkään muuhunkaan “ulkoiseen”: en voi tehdä siitä toisten asiaa ja ikään kuin luovuttaa juomiseni vahtimista toisille. Muutenkin siinä kannattaa olla oman kokemukseni mukaan viisaasti varovainen, kenelle alkaa kuinkakin seikkaperäisesti avautua ongelmistaan.
Mutta itsensä kanssa on silti voitava tehdä periaatepäätöksiä ja minä ajattelen niin, että vain itse voi tietää, minkälaisen olon ja elämän kokee hyväksi ja tavoiteltavaksi. Luulen, ja muistankin kokemuksesta, ettei aikamääreillä tai esim. muiden juomisella ole oikeastaan mitään väliä tai merkitystä itselle, kun on vain itsensä kanssa selvillä siitä, missä mennään ja miten haluaa olla ja elää.
Eilen oli tosi rankka päivä ja olin nukkunut tosi vähän. Illalla sitten tuli mieleen, että nyt haluttaa rentoutua kunnolla. Miksihän siihen ajatukseen välähtää heti mukaan kuva alkoholistakin. Eihän se edes oikeasti palauttaisi elimistöäni takaisin balanssiin. Katsoin siis popparien kanssa leffaa ja menin jo ennen kymmentä nukkumaan. Se oli ihan oikeaa rentoutumista. Nyt onpi taas hyvä fiilis!
Hyvä Pumpkin:) No onhan se alko tietysti niin kaukana rentoutumisesta kuin olla ja voi mutta aina siihen lankaan silloin tällöin silti menee. Todetakseen vain että yöunien laatu heikkeni, mieliala huonontui ja vointi paheni. Esimerkiksi syöpää on ihmisillä ihan jo ilmankin että sen saamista vielä alkoholilla edesauttaa, en halua(isi) rentoutua lisäämällä omaa arpaonneani. Mukavaa ja alkotonta viikkoa!
Päätin tuossa viikonloppuna että pidän sellaisen itselleni hyvänä olemisen kuukauden, johon kuuluu siis itselle hyvänä olemista pitkän tähtäimen vaikutuksia ajatellen. Ei siis nopeita helpotuksia, no ehkä suklaata ja saunomista mutta ei siis alkoa. Pitkällä tähtäimellä mulle tekee hyvää olla raittiina, keskittyä tutustumaan itseeni sekä henkisesti että fyysisesti, työhommien ahkera pakertaminen, että saa ne mielen päältä pois, kodin viihtyisänä pitäminen ja välittäjäainetoimintaa tasapainottavien lisäravinteiden ottaminen säännöllisesti. Joten vaikka kuukauden sisällä olisi tylsiä iltoja tai tai rankkoja päiviä, niihin ei kuitenkaan kuulu alkoholi, koska se ei pitkällä tähtäimellä ole mulle mitenkään hyväksi. Aivan päinvastoin.
Näinpä, nämä asiat täytyy pitää korostetusti mielessä. Ei se muutaman tunnin mukava olo. Joka ei lopulta edes ole niin mukava, kuin mitä mielessään kuvittelee.
Alkoholiriippuvuuden monimutkaisuudesta kertoo paljon se, että yksinkertaisten asioiden yksinkertaisia ratkaisuja voi olla hyvin vaikeata nähdä. Mutta Pumpkinpa rentoutui kaikesta viinapirunsa vastustuksesta huolimatta
Jep…pian viikko mennyt. Tänään syömään ystävien kanssa, joille maistuupi viini (aina). En aio kompata. Mietin pääni puhki miten muistaisin vielä klo 19.00 että alkoholista EI ole mitään iloa…keksin ja kirjoitin puhelimeen tämän listan (jota aion katsoa jos päätös tuntuu horjuvan): Unettomuus, kylmähiki, painajaiset, alakulo, mielialan lasku, turvotus, meikki ei auta, saamattomuus, päivä pilalla, viikko pilalla. Vieläkö teki mieli “rentoutua”? Pumpkin, otsikko on niin masentava että voisitko lisätä ainakin sanan “vielä” tai laittaa “meille, joilla prosessi vielä kesken, mutta tavoite oikea”
Sittenpä minä lisään vielä sen monen juomisen jälkeisen raittiin viikon jälkeen iskevän valheellisen euforian, joka saa taas kuvittelemaan ihan mitä sattuu. Sitä alkaa kuvitella kuivin suin pärjäämistäänkin raittiudeksi ja kaikinpuoliseksi hyvinvoinniksi ja mielenrauhaksi ja muuksi… niin kauan kuin sitä sitten kestää.
Mitenkäs Lizzyllä meni eilinen? Pitäisiköhän minunkin tehdä sellainen lista puhelimeeni jos tulee tiukka paikka. Tai vaikka jääkaapin oveen, tai vessa peilikaapin…oikeastaan voisi liimata koko kämpän täyteen sellaisia post-it-lappusia, niin ei pääsisi todellisuus unohtumaan.
Se olisi taas viikonloppu edessä. Toivon mukaan raitis sellainen! Onneksi eilen pääsin vähän ulos tuulettumaan, niin nyt ei ota niin paljon päähän tehdä työhommia kotosalla. Pidän mielessä, että teen itselleni koko ajan hyvää tekemällä niitä töitä. Näin säilyy positiivinen ajatus niistä. Ja illalla voi saunoa ja katsoa leffaa. Ehkä pulkkailuakin muutama lasku ennen sitä. Jep, mutta hyvää viikonloppua kaikille, lopettaneille ja lopettaville!
Miten sitä toivookaan, kuten minä nyt tuon Lizzyn kohdalla, että kaikki olisi mennyt hyvin: hän olisi saanut tavoitettua oman tahtonsa ja kyennyt tekemään itselleen hyvää (olemalla juomatta, tilaisuuksia toki tulee ja tulee vaikka kuinka). Mutta sitten kun itsestäni on kysymys, en osaakaan olla toiveikas ja tsemppaava, elän vain surkeana omaa viinahimoa läpi… tästä nyt tunnen saaneeni kylläkin etäisyyttä vihdoinkin!
Minä sain myöskin mieleni jonkinlaiseen kasaan, niin että sain keskityttyä lukemiseen, ja jatkoin tuota meditaatio-kirjan lukemista, voi että miten oikealta se tähän elämäntilanteeseen tuntuukaan!
Kaikki lauseet luin moneen kertaan ja ymmärsin, samalla kun ihmettelin uteliaana.
Sekin lause, että “ahdistuminen ja huolestuminen etenevät vaiheittain, ahdistus ei ole pelkästään mielentila… se on menettelytapa” ,miksi olen tiennyt sen, mutta nyt vasta ymmärrän sen.
Ja kaikki ne asiat, jotka koskevat läsnäolemista ja asioiden ottamista sellaisena kuin ne ovat…huikeaa luettavaa!
Olen aikaisemmin lukenut Echart Tollea, mutta se meni jotenkin aika vaikeaksi välillä, tämä Tietoisen läsnäolon-kirja jotenkin sopii mulle nyt paremmin, olen ehkä valmiimpi näihin asioihin nyt.
Kylläpä minun yöt vaihtelee, viimeyönä heräsin neljä kertaa, aineenvaihdunta jylläsi koko yön, hikoilutti ja juoksutti vessassa kaikenaikaa…juuri näin käy avannon jälkeen joskus. Nyt tosin taas pidensin aikaa avnnossa, kolmannella kerralla laskin 120:een jo… siitä ehkä johtui tuo.
Pumpkin, viikonloppuna mulla on tänään vapaa, huomenna koko päivän ystävän kanssa touhuamista ja sunnuntai taas vapaa, joten lauantai sopivasti katskaisee yksinolon. Auttaisiko siuakin joku meno huomiselle, suomi on varmaankin täynnä tapahtumia, jotain ihan uutta? Oletko luistellut? Saisitko jonkun ystäväsi lapsen seuraksesi, onko ne sen ikäisiä että niitä saisi lainata vaikka pulkkamäkiseuraksi?
Tosin jos asuvat kauempana niin ehkä se on sitten hankalampaa…
Mikä tuo sinun kirjasi nimi on? Tietoinen läsnäolo? Onko se se, missä on cd mukana, jossa on kahdeksan meditaatioharjoitusta? Pitäisi ehkä hommata itselle se kirja. En nyt muista tekijää, mutta on tehnyt yhteistyötä tuon Jon Kabat-Zinnin kanssa.
Minä tykkään juoda illalla teetä, mutta siitä on seurauksena aina lamppaaminen vessassa yöllä. Ei yhtään kivaa se.
En nyt voi lauantaille sopia mitään menoja, koska mulla painaa erään työhomman deadline pahasti päälle. Tämä ja huominen päivä menee ihan niiden parissa. Mutta ei se mitään, mulla katkaisi viikkoa eilinen ilta, jolloin käytiin kaverin kanssa katsomassa erästä hienoa esitystä. Nyt jaksaa taas vähän puurtaa. Mutta yhden asian olen itselleni luvannut: runebergin torttuja päiväkahvilla tänään ja huomenna. Niin ja ostin itselleni myös tulppaaneja.
En tarkoittanut Tollen kirjaa, jos siis tarkoitit tuon mulle. Hitsi, pitääpäs googlettaa…Juu eli semmoinen kuin Tietoinen läsnäolo - Löydä rauha kiireen keskellä ja toinen tekijöistä on Mark Williams. Onko sulla Teikkis tuo kirja luettavana?
Teikäläisellä on nyt luettavanaan kirjastosta “Johdatus tietoiseen läsnäoloon” tekijä, Bhante henepola gunaratana… (sellainen kiva nimi muistaa ulkoa )
Tollen: Läsnäolon voima, mulla on ollut hyllyssä jo pari vuotta ja ehkäpä jo tänään haen tuon Williamsin kirjan koska se on nyt tullut kirjastoon, varasin sen…
joten meditaatio/läsnäolo oppia kovasti täällä omaksutaan.
Pitääpä seuraavaksi etsiä tuota Zinniä…
Kunhan nyt lukee opuksen kerrallaan, ei tässä tule kiirettä eikä valmista.
Mutta senverran jotain mahtavaa siinä on, että taas kun on tämäaika päivästä, siirryn tuohon sohvalle viltin alle kehräämään…kuuntelemaan hengitystäni. Joku siinä on heti koukuttanut, vaikken kuvittele osaavani yhtään mitään, vaikeaa se ajatusten karistaminen on. Huomaan vaan ajattelevani sitä/tätä läsnäolohommaa aikalailla arjen keskellä kokoajan.
Joo, minäkin joisin teetä mielelläni illalla, mutta armotonta on tuo vessaramppaus sitten…
Erikoisinta viimeviikkoina on ollut se, että vaikka alkoholi käy mielessäni jollakin tasolla päivittäin, yhtään ei tee mieli juoda. Kovin on makeeta se! Tuntuu jotenkin yhdentekevältä, juominen. Mihin se veisi? Täydelliseen kaaokseen ja itseinhoon. Ei kiitos.
Mullakin on välillä ollut informaatioähkyä, nykyisin osaan olla katsomatta uutisia, oikeastaan ei kiinnosta nyt juurikaan ne, en viikossa katso muutenkaan tv:tä muutamaa tuntia enempää, Seitsemäs taivas (tänäänkin) on mun suosikkiohjelma. Hiihtoja myös seuraan…nekin joutui ostamaan mtv3katsomosta.
Nykyisin kuuntelen levyjä radion (puhe) sijaan ja nettiä en kertakaikkiaan jaksa, poikkeus on tämä plinkki ja omat harrastussivustot, ja harrastusnettikaupat…niissä tulee haaveiltua usein uusista vermeistä,meloista ja kajakeista! Facebookkiin en ole koskaan kuulunut, en vain halua miettiä muiden kuulumisia kaikenpäivää, muutenkin mietin liikaa, ja vielä oudommalta tuntuisi itse päivitellä sellaisia asioita kuin “että mikä eläin haluaisin olla tänään…”
Enpä kyllä tarkkaan tiedä sitä touhua, en siis väitä että se on noin aivotonta… kukin tekee mitä jaksaa.
Mulla loppuu tunnit vuorokaudessa jos sielläkin pitäisi kavereita vahtia, Plinkin kuulumiset on nyt tärkeitä minulle!
Lähdenpä nyt tuonne sohvalle olemaan läsnä
Vielä piti Pumpkinille sanoa, että olen kateellinen kun pääset kulttuuri-rientoihin…täällä niitä on harvakseltaan. Ne jos mitkä avartavat sielua jos “osaa olla” ja ihmetellä niissä… haukottelu on juuri jotakin ihan muuta kuin läsnäoloa…tai sitten erittäin puiseva esitys !!
Hei latukone ajoi juuri mun ladun…pitääkö taas lähteä lyllertämään ladulle…kääk! Eilenkin kävin tosin jo, pulkkamäen sijaan hiihtämässä. Ensin kuitenkin sohvalle…
TOTA SE ON!!! 
) suosikit kuten:
Niin ja ostin itselleni myös tulppaaneja.