Niin olikos täällä muita, jotka ei oo jotenkin päässeet vielä kiinni asian ytimeen? Tuntuu, että näin toisella kerralla lopettaminen on vaikeampaa kuin eka kerralla. En silti juo enää samaa tahtia kuin ennen. Viime kerralla oikein ärsytti eikä edes haluttanut, mutta ostin silti. Kai se pitää vaan lopulta totaalisen kyllästyä koko litkuun ja hankkia parempaa tekemistä. Enää ei kanna tuo ekan kerran ylpeys ja into siitä, että on juomatta.
Kiitti ideasta Pum. <3
Mitä asiaasi tulee, niin ainakin minun piti se oma kyllästymispisteeni löytää. Se olikin sitten niin totaalinen, että eipä ole tarvinnut sen jälkeen paljoakaan arpoa. Kaippa sitä voisi näin jäljestä päin ajatella lahjaksi.
Heippa Pumpkin + muut vanhat toverit!
Niin siinä vaan kävi vanhanaikaisesti minullekin että päätin “kokeilla” miltä se tuntuu 1 vuoden ja 3 kk:n jälkeen. Sillä tiellä nyt sitten ollaan edelleen mutta en ole vielä repsahtanut niin pahasti kuin ennen, tosin pelkään että sekin tulee eteen jos kauan jatkan tätä kokeiluani. En juo joka päivä vaikka mielellään senkin tekisin mutta olen vielä onnistunut kieltäytymään. Kotona ei parane olla pulloja vieläkään kun yritän rajoittaa itseäni.
Vaikea löytää motivaatiota kun on ollut taas ongelmia enemmän terveyden kanssa ja tuo pirulainen on ainoa joka suo hetken helpotuksen kipuihin ja hyvän yöunen. Seli, seli… Näen itsekin kuinka koitan löytää oikeutuksen tissuttelulle.
Teitä kaikkia olenkin kaivannut, onkos Foottis vielä täällä ja millä merkillä? Nöyränä kai pitää aloittaa uudelleen sen motivaation etsiminen. Hienoa että Lizzy pystyy kohtuukäyttöön.
Moro Pumpkin.
Olen ainakin kuukauden pohtinut miten sinulla menee… Mukava kuulla sinusta.
Itselläni oli joitakin vuosia sitten tuo 1,5 vuotta jolloin en juonut ja luulin jo päässeeni eroon koko litkusta/sotkusta ja tavasta. Eron myötä kaikki muuttui…palasin alkoholin pariin.
Tässä on nyt mennyt kaksi vuotta ihmetellessä, miten helkutissa voipi olla niin käsittämätön aine ettei jätä rauhaan.
Terapia, ja päihdesairaanhoitaja on auttanut kyllä minua ja asioiden miettiminen. Ja nyt kun tulee kohta 14 viikkoa edellisestä viinan käytöstä, tiedän että olen paremmalla tolalla asian suhteen kuin aikoihin.
Varuillaan toki on oltava, ja kyllästymisen on oltava kaiken alleen peittävä, luulen. Basilla olikin tuo viestissään.
Oikeasti tsemppiä, joskus se alkaa kantaa!!
Piparinkin muistan, mikäs sinun tilanteesi on nyt?
Teikkis
On se vaan tuo että VOTAKKA lähtee…miehelle se paikka missä se korkki auki narahtaa…=( tai sitten se että ei ole VOTAKKATA… nainen varmaankin pärjää ilman sitä sohvalla örisevää sikaakin… Mutta mies on heikko…pieni nainen saa ison karvaisen KARJUN kyynelehtiin ja pehmittään päänsä oluella, tai sitten se että ei VOTAKKATA saa…=/ hehe…Tosiraittiuden testi on lienee se että joko votakka lähtee tai sitten elät ilman votakkata… se on miehen raittiuden totinen koetinkivi=)
Teikkis, 4 kk käyttöä takana, yksi överi ja huomaan että vetovoima on suuri. Ajattelin niin minäkin että ehkä en ollut “oikea” alkoholisti mutta kyllä vaan täytyy tunnustaa että vahvempi se on kuin minä. En halua menettää miestäni ja ehkä se juurikin saa tsemppaamaan vähän enemmän kun hän ei pidä siitä että juon. En kai vaan ole valmis vielä.
Ensi viikolla tapaan lääkärini taas uudelleen ja katsotaan mitä lääkitystä saisin näihin nivelongelmiin. Senkin takia pitäisi pystyä lopettamaan kun ei todellakaan sovi yhteen vahvojen lääkkeiden kanssa. Hierojani väittää koko ajan että juominen pahentaa vaivojani mutta haluan uskoa että hän vaan yrittää provosoida minua lopettamaan. Juomattamana aikana oli myös ongelmia ja juuri niiden paheneminen sai palaamaan takaisin vanhaan konstiin että sai edes hetken ilman kipuja. Sain kortisoonia ja joitain ihania tabuja joissa on opiumia mukana. Otin niitä hetken aikaa ja sitten ajoin alas kun pelkäsin tottuvani liikaa mutta hienoa oli saada “lomaa” kivuista.
Hei Pipari.
Nuoreshkosta iästäni huolimatta (40) minulla polvissa nivelrikko, rustoa ei enää ole. Tekoniveliä odotellessa (ÄÄK!) olen käyttänyt msm- rikkiyhdistettä… LAADUKASTA sellaista jauheena. Veteen sekoitan C-vitamiinijauheen kanssa ja juon.
Minua tuo on auttanut paljon kivuissa. Ja huomaan että vaihdettuani kyseisen aineen valmistajaa, kivut pahenivat. Nyt juuri on vaikeaa. Tänään tulee parempaa laatua postissa ja toivon että palattuani siihen merkkiin kivut vähenee…
En toki tiedä sinun vaivojesi laatua mutta tutki asiaa. Korostan tuota laatua…
Minunkin oli helppoa olla juomatta kun olin avioliitossa, toisen takia oli helppo tsempata. vaikka mieheni joikin satunnaisesti silloin kun minä en enää. Eromme ei johtunut minun alkoholinkäytöstäni, kuitenkin yksinäisyys pakotti minut pakenemaan viinan pariin.
Minun asiani alkavat selvitä pikkuhiljaa, mutta työtä se on vaatinut ja sitä on myös edessä. Odottelemalla asiat vain pahenivat, minulla.
Voimia siihen etsimiseen.
Meditaatiota tutkin nyt, se on todella kiinnostavaa!
Teikkis tsemppaa kovasti.
Moi Pumpkin ja muut!
En ole minäkään lopullista raittiutta saavuttanut, jos en enää sitä johonkin aikaan aktiivisesti hakenutkaan. Nyt on näin ok ja alkoholia kuluu 0-10 annosta/viikko (on siis myös nollaviikkoja 
välillä parikin peräkkäin), tähän on tyytyminen. Överit on (ainakin toistaiseksi) olleet mennyttä kamaa. Pelkään liikaa (ts. ihan hirveästi) krapulan mukanaan tuomaa fyysistä pahaa oloa ja etenkin AHDISTUSTA ja tämä estää ottamasta “tukevaa humalaa” eikä se muutenkaan enää kiinnosta. Liikaa päiviä on elämässä tullut hukattua krapulassa ja morkkiksissa. Saattaa olla, että sattuma&kumppanit tai joku itseä suurempi voima vielä täysraittuden kohdalleni tuovat, jää nähtäväksi. Mutta tosiaan, enää ei motivoi päivien laskeminen tai muu vastaava. Vasta kun alkoholi on minulle täysin yhdentekevää, on raittius mahdollinen. Hampaat irvessä en tässä ja nyt jaksa elää vaan otan muutaman jos se on minulle sillä hetkellä paras valinta:) tai yhtälailla jätän ottamatta. Mukavaa tammikuun loppupuolta!
Lizzy
Tulihan tänne keskustelua. 
Teikkis, kiva kuulla sinustakin! Oot saanut hienosti raittiutta jo kasaan. Kerropas mullekin, että mitä teet esim. viikonloppuisin? Kiinnostaisi, että mikä on ollut laadukasta ja mikä eei laadukasta MSM:ää, mutta kun ei täällä saa sanoa. 
Vaan aika samaa rataa meillä menee taas, nimittäin olen ottanut meditaation taas ohjelmaan minäkin. Olen ollut jo vuosia kiinnostunut siitä, harrastanut joogaa ym. mutta en ole kuitenkaan sitten koskaan kunnolla päässyt kiinni siihen. No siksi kai, kun aivoni surraavat ihan mielipuolisella tahdilla koko ajan, ja autonominen hermosto ei rauhoitu siis ikinä. Nyt kun olen tajunnut, kuinka paljon ylikierroksilla käyvä ajattelutoiminta vaikuttaa hormoneihin, hermostoon ja välittäjäaineisiin, olen ruvennut tekemään uudestaan meditaatio/keskittymis/mindfullnes/rentoutus/mitänäitänimityksiänyton-harjoituksia. Hurjaa kuinka vaikeaa se on, siis pysäyttää ajattelu!!! Mutta pitää lähteä liikkeelle ihan babystepseillä. Alussa auttaa, jos on joku mihin keskittyä: takkatuli, aaltoja, pilviä (kaikkia saa youtubestakin), kynttilänliekki, musiikkia, oma keho, hengitys jne. Alussa meinaa turhauttaa, kun saa itsensä koko ajan ajattelusta kiinni. Mutta oikeastaan silloin pitäisi olla riemuissaan, koska useimmin sitä ei edes huomaa että ajattelee. Jokainen sekunti ja kohta minuutti on eteenpäin. Huomaan jo vähäisellä harjoittelulla olleen ison eron. Mieli on parempi, olen selkeämpi, nukun paremmin…Kun opin pysäyttämään ajattelun milloin tahansa, voin tehdä sen aina kun huomaan alkavani stressaantua. Vaikka ympärillä olisi myrskyä, ei minun tarvitse sitä silti koko ajan ajatella. Voin rentoutua välillä omassa tyhjässä mielessäni ja vahvistua. Tunnen kuinka parasympaattinen hermosto alkaa toimia ja rentouttaa kehoani ja mieltäni. Tämän avulla uskon pääseväni eroon alkoholistakin. Nyt en ole nimittäin enää juonut lääkkeeksi, en ahdistukseen. Viime kerralla join ihan vain ja ainoastaan viikonlopun tylsyyteen, oli tulossa taas Yksin kotona osa 275. Nyt aionkin tehdä sotasuunnitelman seuraavalle viikonlopulle. Mun pitää lähteä johonkin. Yksinkin voi käydä ihmisten ilmoilla. Kyllä voi, kyllä voi, kyllä voi…yritän vakuutella itseni tästä.
Heippa Pipari, mukava nähdä sinuakin! Vaikka asia ei tietenkään ole niin mukava. Se on vain jännä, kuinka voimakkaasti alkoholi voi pitää otteessaan, vaikka olisi saanut taakseen jo pitkän pätkän raittiutta. Ja vaikka emme varsinaisia alkoholisteja edes ole. Uskon kyllä, että lääkärisi ei puhu ihan lämpimikseen, vaan alkoholi varmasti ylläpitää tulehdusta tai ainakin lisää sitä. Hetkellisesti se toki helpottaakin. Aivan niin kuin mitä vaivaa tahansa melkein, minulla se helpottaa nostamalla hetkellisesti mielialaa, mutta pitemmällä tähtäimellä pitää sitä alhaisella tasolla huomaamattani. Tsemppiä kovasti elämäntilanteeseesi siis!
Lizzy, kuulostaa siltä, että olet löytänyt jonkinlaisen kohtuukäytön rajat. Se on hieno juttu. Vaan varmasti tällä kokemuksella huomaat jo, jos se ryöstäytyy käsistä. Mutta toivotaan ettei näin käy.
^joo meditointi on kova juttu. Sitä oppii kyllä kun vain harjoittelee, ja alussa voi olla tyytyväinen muutaman sekunninkin onnistumisista. Ne lisääntyvät vähitellen… ja pakkomielteisistä ajatuksista pääsee eroon kun näkee ja kokee ne, ja hyväksyy ne, ja sitten vaan taas kääntää huomion hengitykseen. Eli kun ei taistele niitä vastaan, vaan hyväksyy…
Asioiden hyväksyminen ja rehellinen kohtaaminen on muutenkin valtavan tärkeä elämäntaito. Jatkuva taistelu kuluttaa ja väsyttää ihmisen… Hyväksymällä sen, mitä on juuri nyt, löytää mielenrauhan samalla sekunnilla.
Itsellä raittius jatkuu, eikä ole mitään syytä lopettaa tätä. Kaikki ne fiilikset, mitä saa juodessa, voi saada myös selvänä. Eli alkoholi on täysin turha aine minulle. …Joten tämä ketju ei ollut ihan minulle, mutta tulinpa nyt kuokkimaan kuitenkin, kun meditointi aiheena kiinnosti. Tsemppiä tuleviin viikonloppuihin Pumpkin! Ehkä kun alkaisit ajattelemaan itseäsi jälleen raittiina ihmisenä, etkä kohtuukäyttäjänä, homma voisi onnistua…?
Moi!
Pumpkin, hyvä kun juuri sain omalta terapeutiltani monisteet, jotka koskevat vireystilan säätelyä, juuri tuohon liialliseen ajatteluun liittyen! Itselläni sama aivojen surraus vaivaa, ja meditaation aloittaminen toosi vaikeeta! Oletko tutkinut sitä dissosiaatio-kirjaa? Saitko sen jostakin? Eikös kirjastot tee kaukolainojakin?
Mun terapeutti haluaa edetä hänen tahdillaan, ja sanoi etten lukisi itse kirjaa…
Ravintona minä käytän aina mahdollisimman luonnonmukaisia tuotteita, lisäravinteissä ja ruokanakin aina luomua jos on saatavilla, ja teen muutenkin kaikki ruoat itse. Haluan tietää mitä syön, ja hyvistä raaka-aineista.
Nytkin alan tekemään vapaapäivänäni hyvästä lihasta (hirvi ja nauta, silava) karjalanpaisti-tyyppisen padan ja juuresmuusia… puolukoita… Siinä yksi vinkki viikonloppujen viettoon, hyvä laadukas ruoka on minun mielestä hyvinvoinnin a ja o.
Kuuklella löytyy kun laittaa sanat laadukas msm jauhe, ja sitten hakukoneen tuloksista valitsee viidenneksi ylimmän…
Viikonloppuisin (minulla vapaata töistä on viikollakin joskus) puuhaan mitä milloinkin, harrastuskia minulla on aika lailla. Urheilu-sellaisia, mitä voi tehdä yksin, pyöräily on intohimoni, laskettelu, avanto-uinti. Kesällä melonta (suurin intohimoni) ja talvisin melontaseuran uimahallivuorot.
Sitten minulla on koira, joka on aina valmis ulkoiluun ja kivaan puuhaan. Ajamme autolla retkeilykohteisiin ja patikoimme… nyt tosin polveni ovat jo eri mieltä noista patikoinneista. Mutta menen sellaisille nuotiopaikoille jotka ovat lyhyehkön kävelymatkojen päässä. Tuleen tuijottelu on parasta viinanjuonnin korviketta, varsinkin mitä kovempi pakkanen!! (nyt)
Teen mitä milloinkin huvittaa, parasta on jos sopii jotakin ystävän kanssa. Minulla on muutamia hyviä ystäviä, väkijoukkoja en voi sietää, avantosaunaankin menen silloin kun tiedän siellä olevan vähiten porukkaa…
Jos kotona ahdistaa, menen koiran kanssa ulos. Saatan olla kolmekin tuntia vaan ulkona, talvisin lasken pulkalla, katselen luontoa ja kahlaan hangessa. Toki asun aivan luonnon keskellä että tämä on mahdollista, järvi on tuossa näköetäisyydellä. En siis asu kaupungissa. Kapakat ei ole kiusana, kauppaankin on kahdekan km.
Leffoja yritän katsella joskus, mutta tv on mulle jotenkin vaikea, en jaksa kattoo sitä, kaikki on minusta niin pinnallista ja mulla ei ole mitään kosketuspintaa ohjelmiin. Kuuntelen paljon musiikkia, työhönikin liittyy se. Ja luen, luen ja luen. Kirjojen pariin pakenen, poltan kynttilöitä ja juon teetä. Ostin myös espressokoneen ja kahvimyllyn kotiin, kahviloita kun ei ole, saan upeaa kahvia ihan kotona.
Tuliko ideoita? Mulle kyllä raittiuden ylläpitäjänä suurin on tuo antabus, ei auttaisi pelkästään korvessa asuminen ja harrasteet, olen kokeillut! Ja tuo raittiin tai selvän ajan kuluminen… on NIIN käsittämättömän paljon helpompaa tarkastella (eilistäkin!) viinanhimoa ihan mielitekona vaan.
Eilen oli kauhean vaikea ilta, onneksi mulla oli se antabus veressä!
Ja mieliteko yhdistyi valokuvista joita ystävä näytti, mun synttäreiltä pari vuotta sitten, join niissä kaljaa, sytytin nuotiota, kevät upeimmillaan, olin paljain jaloin ja oli mukavat syntymäpäivät… niin aivoni yhdistivät sen viinanjuonnin johonkin ihanaan, vaikka muistan että kärsin siitä synttäreilläni kun piti juoda!!
Ja sen jälkeen marssinkin sinne päihdesairaanhoitajan vastaanotolle, ja siitä on 1,5 vuotta.
Aikaa tämä kaikki vaatii, mutta kaikkensa on tehtävä. Mun terapeutti juuri kysyi minulta syksyllä kun piehtaroin tässä itsesäälissä ja juopottelun kourissa, että: “teetkö sinä varmasti ihan kaikkesi, yritätkö oikeasti?” Jouduin tunnustamaan että en. Siitä sisuunnuin ja kohtasin itseni, minun on siis syötävä antabusta.
Terapeuttini on ollut mahtava tukija, riemuissaan raittiista jaksostani, nyt terapiatyöskentely voi onnistua kun ahdistuksia on pakko kohdata, ennen join siihen aina.
Kerro Pumpkin mitä sinä teet kun on vapaata? Oletko yksinäinen? Mitä se tarkoittaa?
Minä haluan olla minun ystävä itse, paras sellainen. Sitä opettelen.
Teikkis.
Kyllä tämä ketju sopii hyvin myös sinulle SP, koska jos ketjussa haetaan tapoja viimein raitistua, ovat raitistuneitten kokemukset hyviä. Otsikon nyt keksin vain parodioidakseni tuota erästä toista ketjua. Vaan ei pidetä tätä sentään niin rajoittuneena kuitenkaan, mitä otsikko antaisi ymmärtää.
Minäkin olen nyt aloittamassa joogan uudelleen. Luulen, että näillä uusilla tietoisuustaidoilla (vähäisillä mutta kuitenkin) pääsen tällä kertaa asian ytimeen paremmin. Minähän olen ollut ehkä kymmenellä joogakurssilla aiemmin, mutta loppupäässä kurssia olen aina alkanut jäädä tunneilta pois. En sitä silloin tajunnut, mutta nyt ymmärrän sen johtuneen vain ja ainoastaan keskittymisen puutteesta. Vaikka luulin muka olevani ihan keskittynyt. Paskan marjat. :mrgreen: No ei muuta kuin uutta yritystä putkeen. Sen lisäksi olen tähän kevätkaudelle ottanut pari muutakin uutta liikuntaharrastusta. Kyl se tästä, ja aurinkokin alkaa kohta paistella taas.
Teikkis: En saanut sitä dissosiaatiokirjaa, enkä taida nyt hankkiakaan. Minunkin terapeutti on vähän sitä mieltä, ettei kannattaisi liikaa tuijotella noita diagnooseja vaan mennä ihan päivä kerrallaan. Mitäs noissa monisteissa oli, jotka sait terapeutilta? Oliko jotain hyviä vinkkejä?
Tuo ruoka- ja lisäravinnekirjoituksesi oli kuin minun tekstiä. Samat asiat ovat minulle tärkeitä ja niihin kovasti panostankin. Tosin överiksi en vedä mitään, kuitenkin ihan rennolla otteella. Mulla on tänään ruokana uusi ihana löytö kaupasta, broilerin paistileikkeet. Pitkään hauduttelin niitä kastikkeessa ja liha on todella mureaa ja mehukasta. Ei yhtään kuivaa niin kuin rintaleikkeissä tai muissa fileissä. Lautasella seurana luomukasviksia. Nam!!!
Sinä osaat paremmin näköjään harrastaa yksin kuin minä. Olen niin lapsellinen ilmeisesti vielä, että tuntuu tyhmältä (nololta) lähteä tekemään jotain yksin. Paitsi että metsässä lenkkeilen melkein joka päivä noitten elukkakavereiden kanssa. Tuota avantoakin olen suunnitellut koko talven, mutta en saa yksin mentyä. Toisaalta olen kyllä käynyt monesti yksin jossain ryhmäliikuntajutuissa, vaan siellähän ei ole oikeastaan yksin. Nyt minulla on viikossa kaksi ryhmätuntia ja sitten helmikuussa on tulossa yksi viikon intensiivikurssi. On minulla ystäviä mutta asuvat pääasiallisesti eri paikkakunnilla. Ja kaikki on oikeastaan perheellisiä, elävät niitä elämänsä ruuhkavuosia. Ei yleensä ole aikaa, kun minä ehdotan jotain. Siinä helposti sitten jää odottamaan, että ehdotukset tulevat toisen taholta. Hassua on se, että huomaan ihmisillä olevan minusta sellainen kuva, että olen aika menevä nainen. Hih, eivät voisi enempää väärässä olla. Näkisivätpä vaan kuinka viettelen sujuvasti kotona päiväkausia tekemättä oikeastaan mitään järkevää.
Viime vuosina minulla on ollut vaikea keskittyä kaunokirjallisuuteen, koska olen lukenut niin paljon itseapu/henkisyys/hengellisyyskirjoja. Toiseksi olen tiedonjanoinen ja istun vähän väliä googlettamassa ja lukemassa jotain netistä. Mun on nyt pakko hellittää sitä puolta. Päästää irti välillä. Juuri eilen katsoin telkkarista mielenkiintoista keskusteluohjelmaa, jossa terapeutti kertoi äitisuhteen vaikutuksesta naisiin. Sitten yhtäkkiä tajusin, että ei tässä ole mitään mitä en tietäisi. Ja jos olisikin, ei tulisi maailmanloppua, vaikka en sitä kuulisi. Laitoin telkkarin kiinni, suljin silmät ja meditoin viisi minuuttia. Sitten rupesin siivoilemaan. Ihanaa, minä pystyn päästämään irti. Vähitellen. Parina viime viikkona olen lukenut taas kaunokirjallisuuttakin. Mahtava olo, minä pystyn keskittymään. Luultavasti noilla tietoisuusharjoituksilla on ollut osansa siinä.
Oikeastaan tällä hetkellä oloni on oikein mukava. Olen paljon pidemmällä itseni kanssa kuin olin vuosi sitten, vaikka silloin en juonut. En ole tällä hetkellä kateellinen yhdestäkään päivityksestä, jossa kerrotaan ihmisten olleen puoli vuotta tai vuoden juomatta. Minä uskon, että minäkin löydän vielä tuon raittiuden, koska sisäinen tilanteeni parantuu koko ajan. Sen eteen olen kyllä kovasti työskennellyt ja seuraava askel onkin varmasti tiukempi suhtautuminen alkoholiin. Minuakin vähän pysäytti tuo terapeuttisi kysymys siitä, oletko tehnyt kaikkesi. Minäkin vaikka paljon olen tehnyt, niin en taida kuitenkaan ihan kaikkeani olla tehnyt. Siinäpä ajateltavaa.
No niin, ensi viikonlopulle pitäisi nyt kehitellä tekemistä. Kylpylään, elokuviin, teatteriin, avantoon…? Kyllä tulee olemaan haasteellista lähteä yksin noista yhteenkään. No kylpylässä olen kyllä kerran käynyt yksin. Siitä voisi siis olla hyvä aloittaa. Viikolla on paljon helpompi keksiä tekemistä kuin viikonloppuna. Mikähän siinäkin muka on?
Minä kun olen tällainen yksinkertainen ajattelija niin heräsi kysmys, miksi sitten olet yksin ?
No tuossa aiemmassa tekstissänihän kerroin, että useimmat ystäväni ovat eri kaupungeissa ja suurimmalla osalla on menossa ruuhkavuodet. Minulla ei ole miestä eikä lapsia. Lähikaupassa ei myydä ystäviä eikä puolisoja, kävin jo kysymässä.
Eristäytymistä on toki kaikki nämä vuodet lisänneet minun jo lapsuudessa alkaneet mielen ongelmat, dissosiaatiota, kakkostyypin kaksisuuntaista, masennusta, postraumaattista stressihäiriötä ja viimeisimmäksi vielä tuo alkoholin ongelmakäyttö. Ehkäpä nyt kun saan terapiaa ja itseymmärrys lisääntyy, pystyn luomaan paremman sosiaalisenkin elämän. Asiaa ei ole tosin auttanut se, että olen muuttanut kaupungista toiseen. Ei ehdi muodostua mitään pysyvää kuviota.
Lyhyesti kerrottuna: yhdeksän vuotta sitten raitistuin todella ankaran 7 vuoden “kuurin” päätteeksi. Olin silloin pisteessä, jossa mukana olivat deliriumit ja kaikki, keskimäärin parin viikon välein ratkesin putkeen, joka harvoin jäi edes viikkoon sen viimeisen vuoden aikana. No, sitten tuli täyskäännös ja uusi elämä, onnellisin vaihe, mitä ikinä koen eläneeni. Olin yli kolme vuotta täysin raittiina ennen kuin aloin harhailla ajatuksissani, että nyt ovat vanhat ongelmat jo täydellisesti takana jne. Tiedättehän. Aluksi ei mennyt edes huonosti, juominenkin oli ihan ok ja jopa kivaa. Suht kohtuullistakin. Sitten meni tärkeä parisuhde paskaksi ihan yks-kaks ja tartuin mäyrikseen ihan kaksin käsin. En ole missään vaiheessa juonut enää yhtä usein tai edes tuhoisasti kuin silloin kymmenisen vuotta sitten, mutta vuosien 2008-09 aikana putkia kyllä riitti.
Sen jälkeen olen saanut asteittain vähennettyä ja päässyt eteenpäin. Tuttua on kuitenkin se, mistä puhuit alussa, että jotenkin tämä on toisella kerralla monimutkaisempaa. Tosin, huomaan nyt eläväni aika pitkälle samoista oivalluksista kuin silloin aikoinaankin: kun jokin hyvä elämässä alkaa näyttää mahdolliselta ja tulee saataville, niin se kyllä auttaa motivoitumaan. Harmaata aluetta ei vain enää ole minun kohdallani juomisen suhteen. Riippuvuus ei todellakaan häviä minnekään, ei ainakaan vielä kolmessa vuodessa. Ja mikäs siinä, koska se riippuvuus kyllä lakkaa hallitsemasta jo paljon aiemminkin, kun vain hoitaa asiaansa. Mutta siellä pysyy takaraivon takana piilossa ja herää uudelleen, jos menee herättelemään. Kokemusta on.
Pumpkin,
pitäisikö mennä mun tai sun ketjuun, vai jaaritetaanko edelleen tässä…?
Monisteista meinaan…
Niitä kun oli kahdeksan sivua, vaikeaa on alkaa tässä kaikkea kertomaan.
Vireystilassamme on ikäänkuin oltava oikea taso, että olo on hyvä ja pystyvä.
Mutta Otsikkoja on seuraavia:
Sietoalue: itsesäätelyn opetteleminen, siedettävän viresystilan rajat,tunteiden välttäminen ja liiallinen kokeminen:ylivireys.
Itsen rauhoittaminen ja lohduttaminen, liian vähäinen kokeminen:alivireys.
Minuun iski erityisesti luku jossa kerrottiin dissosiaatiohäiriöstä kärsivien joskus kokevan, että kun joku esim. ahsdistava tunne tulee voimakkaaksi, se tuntuu ikäänkuin olevan lopullista: tulen ikuisesti olemaan ahdistunut!!
Sitten he huomaavat jokaikisen asian joka vaikeuttaa keskittymistä, ja ovat herkkiä ympäristönsä muutoksille!
Minä olen noissa aivan mahdoton, kellot raksuttaa, valoja on liikaa jne.
Eipä olla vielä siis terapeutin kanssa puhuttu näistä mitään, minulla on tuo luottamis-asia niin vahvasti käsittelyssä lähes joka tunnilla. En vain luota, tai joku osa minua ei siihen kykene…kuitenkin luotan terapeuttiini kuin vuoreen…kummallista sekoilua!
Minä olen huomannut että viikonloppuna olen ahdistuneempi: muut tekevät perheidensä kanssa asioita, minä täällä ikuisesti yksin! Ja leffassa, kylpylässä kaikki ovat jonkun kanssa, siellä olo juuri tuntuukin yksinäiseltä, parempi siis pyöräillä yksin… intohimot noihin liikuntalajeihin pitävät minut liikkeessä, ei se että pakenen jotakin.
Minä pakenin aina viinalla… nyt en enää halua, en vaan halua. haluan oppia itseni perinpohjin. Oikeesti.
Kaikkea saa tapahtua, mutta minä en voi itseäni paeta, muuten en selviä enää mistään.
Minunkin ystäväni elävät ruuhkavuosia, toki olen “ruuhkassa” välillä mukana!
Esim. matkustelu on mahdotonta minulle yksin, en uskalla lähteä, onneksi ei ole rahaakaan sellaiseen.
Minulla ei ole ollut koskaan muita suhteita kuin tuo edellinen liittoni joka alkoi kolmekymppisenä. Vaikeaa minunkin on uusia ihmissuhteita ajatella ja solmia, ei ei. Vaikka minulle kelpaisi kumpikin sukupuoli jopa
Ollaan sitten yksin, mikäs siinä auttaa. Välillä olen surullinen siitä, välillä en muista koko asiaa. Välillä en kaipaa ketään vierelleni, välillä kaikkia, kelpaisi vaikka lyhytypylväs, jos se hyväksyisi minut ja vähän juttelisi. silittäääkin saa mielellään.
Ilmeiseti yksin, ja yksinäinen on ihan eri asioita…terapeuttini oli vahvasti sitä mieltä, ja olemmekin puineet asiaa paljon, josko se sitten on mua helpottanut…
Koira on ihanaa seuraa, sille kelpaan juuri tällaisena, omituisena ja vajavaisena, ihmisenä.
Teikkis.
Kuulostaa oikein tutulta. Juuri tuo on saanutkin monesti juomaan, kun tulee se hälläväliä olo siitä, että ajattelee että tämä kestää ikuisesti. Varsin mielenkiintoisen kuuloinen monistenippu. Onko se jostain kirjasta?
Olen edistynyt siinä, että olen ruvennut tietoisesti avautumaan. Kolmelle eri ystävälle olen kertonut terapiastani ja diagnooseistani. Ja keskustelut ovat olleet ihania. Ihania ystäviä minulla on, mutta noistakin vain yksi asuu samalla paikkakunnalla.
Minulla on myös usein ihan mukavaakin itsekseni, kaipaan myös sellaista, olen aika rauhallinen ihminen. Vaan osaan olla kyllä hyvin sosiaalinenkin, eipä sillä. Töissä joudun olemaankin sitten erittäin sosiaalinen ja esillä. Mutta läheisten ihmissuhteiden solmiminen on jo hankalampaa. Ehkä minullakin on tuota luottamuspulaa, tai oikeastaan olen aika ranttu jos suoraan sanotaan. En jaksa kovin läheiseksi ystäväksi tai varsinkaan suhteeseen alkaa tunneälyttömien ja mielitajuttomien tyyppien kanssa. 
Ehkä mun pitääkin ruveta hoitamaan siis asennevammaani. Toisaalta uuteen ihmiseen tutustuminen, siis nyt puhun miehistä, tuntuu kovin työläältä. Niitä suhteita ja suhteenalkuja kun on ollut ja treffeillä on lampattu. Se on kuulkaa työtä se. Joskus ajattelin, että treffit vois olla mun harrastus. Mutta se vaatii sen, että jaksaa välillä viettää iltaa seurassa, josta haluaisi äkkiä pois. Tai jopa kokemaan, kun mies joka ei kiinnosta yhtään (mietin kuumeisesti miten lopettaisin illan), päättääkin työntää kielensä kurkkuuni. Yöks! Noh, siis monenlaisia kokemuksia on. Joskus on siis ihan helpottavaa vain olla rauhassa kotona. Mutta ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että joku jo valmiiksi läheinen ihminen jonka tunnen hyvin, olisi minun kanssani. Saman katon alla. Vaikka olisi vaan.
Tuo on kyllä totta, että ihmisten ilmoilla sitä saattakin vasta tuntea itsensä yksinäiseksi. Todellakin tiedän tunteen. Joskus on tosi orpo olo, vaan toisinaan paskat välitän. Ehkä nyt viikonloppuna päätän laittaa tuon jälkimmäisen vaihteen päälle.
No se monistenippu näkyisi olevan siitä kirjasta, mistä puhuimme joskus aiemmin jomman kumman ketjussa… taisit itse suositella sitä minulle! 
Eli ainakin traumaterapiakeskuksen sivuilta löytyy linkki jossa on muistaakseni verkkokauppa missä on tuo kirja myynnissä… tekijät ovat ainakin monisteiden alareunassa olevat nimet.
Minä lainasin kirjan kirjastosta, mutten koskaan lukenut sitä yksinäni, melkoinen opus tuo onkin, ns. vakauttamisohjelma.
En tiedä käymmekö terapeutin kanssa kokonaan tuon läpi, mutta luotan häneen tässä asiassa täysin.
Minä en kyllä ole treffeillä lampannut, olenkohan koskaan edes ollut treffeillä…?? -tuskin tulen koskaan sellaista tekemään, en vain siedä koko ajatusta…öök.
Pitäisikö sitten opetella, en tiedä. Siinä olisikin minulle varsinainen haaste, voi luoja.
Mulla oli äsken avantosauna-ilta, olipa julmetun kova pakkanen -27, sitäkin upeampaa oli saunoa!
Kuu köllötteli taivaalla kun porskuttelin taas minuutin verran vedessä. Olipa elämys.
Joko keksit Pumpkin viikonlopulle tekemistä? Suosittelen pulkkamäkeä, itse nautin hirveesti kun saa kiljua näin aikuisenakin jos haluaa kiljua! Joskus istun vain pulkan kyydissä ja kuuntelen narinaa mikä lumesta irtoaa… pulkkamäen jälkeen kaakaota ja villasukat.
Lasken lähes päivittäin ja ihan itseksenikin esim. juuri tänään…minä vasta lapsellinen olenkin!!
T.
Ai mä en tajunnut, että se oli siitä kirjasta. 
Joo kyllä se treffailu on ihan haastavaa. Mutta toisaalta on kiva ylittää itsensä. Tuossakin asiassa pitäisi kai ajatella sen terapeuttisi sanoin, että jos en halua olla yksin, olenko tehnyt kaikkeni etten olisi? Minä en ainakaan ole. 
Voi että avantosauna olisi mahtava. Täällä ei taida sellaista olla, mutta avanto kylläkin olisi. Pulkkamäki minulla olisi melkein takapihalla. Vaan ei mulla kyllä ole pulkkaa. Ja toisaalta, siellä niitä perheitä vasta pyöriikin. En vielä keksinyt varmuudella tekemistä viikonlopulle. Jos sinne kylpylään menisi, niin ehkä illemmalla. Päivällä on varmasti lapsiperheitä. Avanto olisi kyllä myös mieleinen. Niin ja jos lauhtuisi, voisi käydä hiihtämässä. Hmm, pitää vielä miettiä. Mullakin on nyt ihana olo, kävin joogassa. Nyt vähän kamomillateetä ja pienen sohvapötköttelyn kautta sänkyyn.
SE kirja oli kyllä oikeesti kauhean paksu… näkyi olevan aivan liikaa asiaa minun pienen sielun ymmärrettäväksi… totesin että antaapa olla. Ja hyvä niin. Asiat sitten omalla painollaan. Aikaa siis menee varmaankin.
Minä en haluakaan treffailla nyt yhtään ketään, näin on hyvä. Itsessäni riittää ihmettelemistä tarpeeksi.
Joo, tämä meilläpäin oleva avantosauna on varmaankin suomen hienoimpia, niin haluan ainakin uskoa!! Ei varmaankaan suurimpia, mutta aivan upean luonnon helmassa, täydellisessä hiljaisuudessa.
Kiilopäällä saunoin kerran avantosaunassa joka oli savusauna, ja avanto kristallinkirkkaassa joessa, upea paikka sekin!
Pitäisköhän mun osallistua avantouinnin sm-kisoihin, kauankohan ne siellä vedessä uivat?? Onkohan mulla joku ihme kilpailuvietti vai seikkailunhalu päällimmäisenä…
Pulkkia saa kaupasta, eikä ole kalliita! Minä haaveilen stigasta, mutta se aikuisella yksin laskiessa on jo aika nolo…
Minäkin menen tästä seikkailemaan uniini, toivottavasti painajaiset pysyvät kuitenkin loitolla… välillä niitä riittää aivan liiaksi. Pakkanen senkun kiristyy, nyt on -30…jes!!