Nostan tämän pudonneen ketjun, koska täällä on tosi hyviä ajatuksia tyypeillä. Uskon, että uudetkin voivat saada täältä itselleen pohdiskelun aiheita. Sääli antaa kaikkien näiden upeiden juttujen pudota kokonaan unholaan. 
Hyvä kun nostit, Pumppis!
Tuli tästä mieleen, että ei ole kauaa kun tuskailin tässäkin ketjussa “maanantaiolojeni” kanssa. Nyt ne ovat kadonneet! Jippii. Tai ainakin tänään on ihan samanlainen fiilis kuin eilenkin 
Toivottavasti pysyvätkin poissa, ja aikani Karvisena on ohitse.
Kauhean hitaasti se elimistö oppii uuteen. Täällä on ketju jossa pohditaan morkkista, joka seuraa sosiaalisia tilanteita. Ymmärrän sen hyvin, säilyihän minullakin maanantai-morkkikset vielä yli vuoden ajan siitä, kun lopetin viikonloppujuomisen. Kai sitä tallentaa lihasmuistiinsa tietyt toimintatavat, ja menee aikaa että niistä kaavoista ja automaatioista pääsee eroon.
Ajatusten vetovoima on armoton. Kun ajattelen jostakin asiasta negatiivisesti, siitä tulee itseään toteuttava malli. Kuten näistä maanantai-burnouteista. Kun aloin unohtaa niiden olemassaolon, ja ajatella mitä kaikkea hyvää työssäni on, ja mistä kaikesta siinä nautin - niin silloin alkoikin hyviä juttuja tapahtua, ja asiat loksahdella paikoilleen. Ensin pitää muuttua sisältä, että ulkopuoliset asiat muuttuisivat. Tämän vain unohtaa niin helposti… Varsinkin kun on niissä mustissa tiloissaan, joissa ei toivo paljoa pilkahtele, ja kiitollisuuden aiheita on vaikea löytää.
Tosi ajatuksia herättävää ollut minullakin lukea näitä menneitä pohdintoja. Kun nyt on kaikki niin toisin. Ja sitten taas ne perusjutut ovat toki edelleen sellaisia, jotka kannattaa pitää mielessä. Näitä vanhoja kun lukee, vasta muistaa, kuinka paljon sitä oikeastaan on tullut rimpuiltua. Ei tee mieli lähteä kokeilemaan uudestaan - josko sitä ole nyt ajatellut muutenkaan.
Mulla on muuten toi sama, että olen ajatellut nyt enemmän mun työn hyviä puolia. Toki siinä on vielä jäljellä ne todella väsyttävätkin kuviot, mutta ehkä niihinkin saa nyt eri otteen. Koska en juo. Ja koska pystyn organisoimaan itseäni paremmin.
Siinä on ehkä se, että kun hoksaa ajattelunsa “instrumentaalisen luonteen” eikä enää elä ajatustensa ehdoilla, niin sitä saa tosissaan jonkin Otteen. Voi ajatella itsensä kiinnittymään johonkin hyvään ja ylevään pyrkimykseen siitä huolimatta, että toisinaan tuntuisi niin kovin turhauttavalta ja toisinaan ei miltään.
Mulla toimii töissä aika hyvin se, että tsekkaan viikon kerrallaan ja sit alan paukuttaa. Aloitan vaivalloisimmista ja “ikävimmistä” puuhista, teen ne tarmolla pois ja sit vähän vain laskettelen loppuviikon. Näin se menee parhaimmillaan - aina en onnistu, mutta jos nyt suurin piirtein pysyy iso linja kasassa, niin sekin on jo tosi hyvä.
Tänään lähti ensimmäinen totinen lopetusyritys. Tarkoituksena olisi päästä eroon humalanhakuisesta juomisesta kokonaan. En kuiteskaan halua tulla sellaiseksi, joka saa aina jotain paniikkikohtauksia olutlasin nähdessään, vaan haluan silti ylläpitää normaalia ja tervettä suhtautumista alkoholiin. Nimenomaan tuo humalanhakuisen juomisen haluaisin nyt kuristaa hengiltä.
Ikää ei vielä ole kauheasti (22 tänä vuonna) ja olen tässä nyt kolmisen vuotta dokaillut vähän vaihtelevalla tahdilla. Koskaan en ole varsinaisesti edes yrittänyt lopettaa, enkä omasta mielestäni vielä mikään tajuton deekukaan ole, mutta tällä menolla kyllä olen vielä joku päivä. Tämä idea lähti käyntiin, kun tuli sellainen täydellinen “ahaa” -elämys, kun alko tajuumaan että en minä oikeasti mitään viinaa edes tarvitse. Olin nuorempana ihan tyytyväinen ilman sitäkin, enkä minä humalatialsta nyt -niin- paljoa tykkää, että se on haittojen ja rahanmenetyksen arvoista. Lähinnä oli tullut velvoitteeksi, että ainakun käytiin kaupassa niin sieltä ei saanut tulla ilman alkoholia kotiin ja viikoissa alkoi olemaan enemmän ryyppypäiviä, kuin selviä.
Verikoe näytti, että maksa-arvot yms oli vielä ihan normaalin rajoissa, joten vielä on paljon menetettävää ja vielä enemmän pelastettavaa. Päätän nyt lopettaa tämän ennenkuin edes oikeasti alkaakaan.
Moi, Pst!
Sullahan on ihan hyvä tavoite ja siihen kunnon perusteet. Se on mahtavaa, kun havahtuu ajoissa ja voi ehkä yhä korjata kurssiaan! Tulin vain miettineeksi, olisiko Me vähentäjät-palstalla sinulle enemmän annettavaa kuin Lopettajilla? Ei sillä, etteikö täältäkin hyvää evästä saisi, mutta tavoitetilaasi vain ajattelin.
Joka tapauksessa, lykkyä pyttyyn! Elämä ei odota
Tervehdys Pst. Kiinnostaisi tietää, kuka velvoitti sinua tuomaan pakkotuliaisina alkoholia kaupasta? 
static.naamapalmu.com/files/5R/m … laYn0B.jpg
Hän.
Kaljahyllyn kohdalla alkoi vaan kuumottamaan ja jos kaupasta käveli ulos tyhjinkäsin, niin tuntui koko loppupäivä sama fiilis, kun oisit jättänyt hellan päälle kotiis. Vaikka siitä itse humalasta/juomisesta ei niin itse prosessina niin välittäisikään.
OK, kiitti linkistä Pst.! En uskalla nyt avata koska mulla oli aika shouvia eilen koneen kanssa. Tuli kuitenkin selväksi, ettei sinua oikeasti kukaan muu kuin viinapiru käskyyttänyt?
Mulle oli alkuaikoina tärkeää kiertää vanhat ostospaikat kaukaa. Jopa kaupassa valitsin toisen reitin. Tapojen tietoista muuttamista. Alkoholin näkemistä ei voi välttää, mutta auttoi kun sementöin pikku asioilla päätökseni.
Hyvä päätös. Ehkä elämäsi paras. Ota selvää, mitä odottaa, kun et sulje itseäsi vapaaehtoiseen päihteiden vankilaan. Olet nuori, ja sinulla on kaikki edessäpäin. Itse lopetin samoilla kriteereillä - olin viihdekäyttäjä ja join aika harvoin, mutta lopettaminen oli kuitenkin ihan pirullisen vaikeaa. Onneksi. Koska sen vaikeuden muistaminen auttaa muistamaan sen, että uudestaan en aio koskaan aloittaa. En jaksa läpikäydä niitä juttuja toista kertaa. Jos lopettaminen olisi ollut helppoa kuin heinänteko, niin mikä estäisi nyt juomasta?
Jeps SP. Tuskin maratoonarikaan olisi kovin innostunut kunniakierroksesta.
Tämä pitää niin paikkaansa. Melkein vuosi on mennyt omasta elämästä ahdistuksen, toivottomuuden, huonon itsetunnon ja pahan mielen syövereissä. Ja ihan saletisti tähän on suurena syynä viina ja sen käytön hillitön kasvu viimeisen vuoden aikana. Mulla on ihan tolkuttomasti kiitollisuuden aiheita omassa elämässä mutta en saa siitä otetta, jotenkin tuntuu että viina ja sen käyttö on vesittänyt kaikki mahdollisuudet nauttia kaikesta kivasta elämässä. Viina muuttaa aivokemiaa, se on niin selkeä juttu.
Ensimmäiseksi tunnustan, että en ole lukenut koko 25-sivua läpi. Ei kyennyt - tai sitten olen vain laiska? 
Mikä on ns. “akateeminen määritelmä” raittiudelle? Kuinka monta kuukautta, viikkoa, valovuotta tai jotain muuta ajanmäärettä pitää olla “juomatta”, jotta täyttää tiukat raittiiden fariseusten miettimät määritelmät raittiuden suuren valaistustason saavuttamiseksi?
Tästäkin taitaa olla parit väännöt käyty tässäkin ketjussa. Eri asia on, oliko siitä mitään hyötyä tai onko sillä mitään merkitystä.
Kysymykseni oli asetettu (tai ainakin yritin) hieman tongue in cheek tyyliin 
Ei tuolla määritelmällä ole mitään väliä ja väittelystä tuon asian tiimoilta ei varmastikaan ole kenellekään mitään hyötyä?
Moiks. Raittiuden määrittelyllä on kovastikin väliä, jos on joutunut napit vastakkain viranomaisten kanssa! 
Miten se Suomessa määritellään ja miten valvotaan, on itselleni epäselvää. On näistäkin juttuja plinkissä ollut- ei vain vaan muistu mieleen, missä.
Eikä tarvitse olla akateemistakaan pohdiskelua- näistä on olemassa lait ja asetukset.
Niin onkin andante, tuostakin oli puhetta. Että se on sitten eri asia. Onkohan täällä mitään aihetta enää, mistä ei ois ollu puhetta. 
No ei se mitään, ruvetaan uudelle kierrokselle.
Pidättekö maksalaatikosta? Rusinoilla vai ilman?
Enpä ole THL:nkään toimesta kuullut raittiutta eksaktisti määriteltävän, mutta itse arvelen senkin olevan kovin suhteellista. Heppu, jolle alkoholi ei ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma ja joka ei juo humalaan asti ikinä, on minusta aika raitis. Heppu, joka on juonut kaivollisen ja herää viimein letkuista tehden sillä hetkellä täyden käännöksen elämässään, on raitis siitä hetkestä lähtien. Heppu, joka on juonut viimeksi 20 vuotta sitten ja vääntää vieläkin yhtä ja samaa rautalankaa, on raitis. Eihän se raittius mikään standardi ole, vaan yksilöllistä ja kovin subjektiivinenkin kokemus.
Heppu, jota jokailtaiset unensaantia jouduttavat kaksi siideriä ovat alkaneet vaivata ja herättää huolta, ei ole raitis. Mutta tunnen sellaisenkin, joka sellaisessa tilanteessa havahtui ja muutti elämänsä. Hän on entinen esimieheni vuosien takaa ja sain siinä asiassa suuren kunnian tukea vuorostani häntä. Hän oli puolta vuotta aiemmin ollut yhtenä enkeleistäni nostamassa minua pystyyn. Oma juomiseni oli määrällisesti vähän toista luokkaa, mutta meitä yhdisti huoli omasta tilanteesta ja halu elää raittiina.
Minä luulen, että vähän niin kuin AA:ssa jokainen määrittelee itsensä alkoholistiksi, ei kukaan muu, niin se pätee tähän raittiuteenkin. Itse katson olevani raitis siinä mielessä, etten enää käytä ainetta, mutta siitä en ole vielä aivan varma, olenko raitistunut vielä ajattelussani, tunne-elämässäni tai asenteissani. Siis esimerkiksi. Siitä olen aivan vakuuttunut, että olen mennyt eteenpäin ja myös siitä, etten olisi voinut päästä eteenpäin ilman vertaistukea, yhteistä välittämistä ja kaikenlaista lämpöä, luottamusta, kaikkea sellaista. Elämäni rakenteissa tapahtuu muutoksia, joiden koen olevan “raitismielisiä”
Tällaisia pyörittelin Joutsenen hyvän kyselyn innoittamana.
Moi Pumpkin. Tossa olet kyllä harvinaisen oikeassa. Siinä nimittäin, että asioita on tarkasteltu melkein jokaiselta kantilta. Vanhana orjapiiskurina tulee heti hyvä urakka tekemisen puutteesta kärsiville mieleen. Pitäisi kerätä jonkinlainen rekisteri aiheittain johon nimettäisiin kutakin teemaa käsittelevät ketjut. Vapaaehtoiset esiin! Pahus, koneeni rupesi juuri yskimään!!! 
Siis mainio idea! Sehän myös helpottaisi, kun ei tarvitsisi enää keskustella yhtään mitään, kun kaikki on jo sanottu. Okei, itse olen kirjoitellut semmoisella foorumilla, missä aina joku kuiva tyyppi tuli nillittämään, että tästä on jo keskusteltu ja pisti vielä jonkun linkin perään ko. keskusteluun. Teen kaikkeni, etten muuttuisi sellaiseksi. Jatkakaa! 
Yritän olla avarakatseinen tuon maksalaatikonkin suhteen: hyväksyn sekä rusinoilla että ilman.