Tarkoitinkin hakusanastoa. Ja takuulla syntyisi vääntöä jos niitä ruvettaisiin porukalla setvimään. En minäkään linkeistä ole innostunut. Pitääkin ruveta itsekseni tekemään muistiinpanoja. Vuosien jälkeen tulen sitten viisastelemaan ja briljeeraamaan vanhoilla asioilla. 
[x] Alkoholismi
[x] Raittius
[ ] Maksalaatikko, rusinoilla vai ilman
(x) = rusinat. Viinirypäleet, Raki, Sima. Maksalaatikko. Toivottavasti elukalla ei ollut kirroosia. :mrgreen:
Aivan niin! Rypäleistä tehdään viiniä ja toisaalta rusinoita ja molemmat käyvät sitten maksan päälle ja se elämäkin tiivistyy sitten vain semmoseen laatikkoon, ettei oikein mitään rajaa! Beelsebuubin ansoja kaikki tyynni!
Hui! Laatikko multiin. 
Katellaan nyt vielä aikamme tätä kuviota vähän kuin boksin ulkopuolelta 
Tämä kolahti!
Moikkis pipari. Olen täällä vähän väärässä ketjussa, mutta ajattelinpa tulla kurkkailemaan ja kysymään miten viikonloppusi on mennyt?
Heippa Andante! Kiitos tiedusteluista ja kivaa että joku ajattelee minua. Viikonloppu on mennyt välillä hammasta purren mutta ilman alkoholia kuitenkin vaikka katselinkin muiden juomista vierestä. Happy! Ehkäpä siihen taas tottuu kun sitä jo pitkään tuli harjoiteltua. Onneksi mieheni on ns. normaali eli juo vaan jos on vieraita kotona, harmittaa välillä kun hänelle se on niin helppoa olla ilman alkoholia. Toisaalta kaksi dokua yhdessä olisi todella huono yhtälö.
Nyt rupesi kiukuttamaan sotkut kotona ja mies sekä päätä särkee niinpä selailen täällä uusia ketjuja jotka ovat tulleet edellisen yritykseni jälkeen. Kierona juuri ajattelin että taidanpa kiristää miestäni kiinnostumaan vähän useammin remonttihommista kotona kun huomasin että muutkin kärsivät samasta asiasta. Ystävättärenikin sanoi ettei hän kestäisi tälläista ja että minun pitäisi laittaa vauhtia mieheeni. Mies niin toivoo että olisin juomatta niin voisinpahan vähän edistää tätä vuosia kestänyttä rakentamista ja kyllä tämä sekasorto todellakin houkuttelee pakenemaan alkoholiin, kirjoihin, lenkille… Miestä en halua vaihtaa kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt tasavertaisen ei-hoivattavan kumppanin jonka ainoa huono puoli tuntuu olevan tuo saamattomuus kotihommissa. Jos joskus vielä muutetaan niin pidän huolta että ihan valmiiseen taloon tai huoneistoon!
Kaikissa kyselyissä on, että “oletko viimeisen vuoden aikana…” eli onko raittiuden raja vuosi?. Toisaalta, aihetta nyt omakohtaisesti opiskelleena ajattelen, että ilman viinaa voi olla, mutta että olisi oikeasti raitis ja ilman mielitekoja? Kukapa tietää, kauanko siihen menee? Onko siihen löydettävissä vastaus?
Kai se raja johonkin on vedettävä, noissa kyselyissä.
Onko se sitten vuosi vai jotain muuta, en tiedä.
Parempi kuitenkin että kysyvät “oletko viimeisen vuoden aikana…” kuin siihen malliin että “oletko joskus elämässäsi juonut” -ja sitten vetäisivät johtopäätökset sen mukaan.
Joskus kuulin torikeskustelussa miten pari vielä minuakin vanhempaa miestä keskusteli lääkärikäynneistään.
Toinen kertoi lääkärin kysyneen häneltä alkoholinkäytöstä, ja hän oli vastannut siihen tyyliin että minun on kyllä nyt pakko sanoa että olen raivoraitis enkäkäytä alkoholia ollenkaan!
Lääkäri oli oikein kallistanut päätään, melkein kumartanut ja kysynyt että oikein todellako? Sehän on hienoa!
Johon äijä sitten että “todella tai ei, mutta niin minun on pakko sanoa, kuten äsken jo totesin. Jos nimittäin nyt kerron käyttäväni alkoholia, niin sinnepä merkitset papereihisi että käyttää alkoholia ja siellä se on, melkein ikuisesti, vaikken käyttäisi alkoholia kuin piparien mausteena… joten pysyn kannassani, ja näin sanon.”
Ja tuossa ajattelussa piilee kyllä sitä vanhan kansan viisautta, vaikkei lääkärille tietysti valehdella saisi.
Niin, missä ajassa se raittius sitten tulee? Kai se vaihtelee, ja skaala on laaja. En ole nyt runsaaseen kolmeen vuoteen ottanut tippaakaan, enkä tupakkiakaan poltellut, muistaaineista puhumattakaan (jaa, joskus on särkypilleri mennyt, ja hörppy yskänlääkettä, mutta kovin harvoin niitäkään).
En sitten teidä, omasta mielestäni olen nyt raittiina ollut, mutta mistä lähtien, miten sen sitten määrittelisi?
Jossain vaiheessa vain huomasin, että siitähän on jo kauan, kun on tullut mieleenkään ettäkö kaljapullon joisin… ja kun sen hoksasin, päättelin että kai se sitten tarpeeksi kaukana on. Ja niinkin olen ajatellut, että jos joskus kesäkuumalla tuleekin mieleen, että olishan se huurteinen nyt maukas, niin ei se pelkkä vilahtava ajatus raittiuden tuntua elämästä veisi. Eri juttu, jos asia alkaisi jatkuvasti kalvamaan ja sitä pitäisi mielessä pyöritellä… silloin se voisi tietysti olla sitä mainittua pelkkää “ilman viinaa oloa”.
Kiitos MM, aikaa voi kai mennä oikeasti vuosia. Minulle voimia antaa ajatus, että ei tulisi mieleenikään pistää tupakaksi, ja vaikka tulisi, en pistäisi. Se vei vuosia, mutta siinä ollaan tupakan suhteen. Viimeinen tupakka 2004, en muista tarkkaa päivää, syksy se oli. Sama tunne on nyt tavoitteena alkoholin kanssa. Sitä yritän ajatella, että se on mahdollista, minullekin.
Mietin sitä, että noissa testeissähän mitataan riippuvuuden vahvuutta, ei raittiutta… että olisivatko ne jotenkin ajateltavissa vähän eri asioiksikin? Mietin sitä siis siltä kantilta, että jos nyt riippuvuus alkoholista onkin vaikka muuttunut riippuvuudeksi johonkin muuhun, niin onko se varsinaista raittiutta lainkaan, vai raittiutta vain alkoholin suhteen? Minulle raittius avautuu sellaisena yleisenä tasapainoisuutena ja hyvinvointina, jonka lähtökohtana on toki vapautuminen juuri alkoholista ja siitä sitten seuraava kasvu kohti tervettä riippumattomuutta. Siksikin tuntuu siltä, että tavallaan tämä juomatta eletty aika menettää tietyllä tavalla merkityksensä, vaikka aika itsessään auttaakin. Oleellisempaa on kuitenkin se, mitä tapahtuu nyt, miten nyt voin ja missä tilanteessa itseni ja elämäni kanssa olen juuri nyt.
Mielenkiintoinen näkökulma, Antilooppi.
Tosiaan, jos raittius määritelläänkin riippuvuuden /riippuvuuksien vastakohjdaksi, niin pitäisi tietysti sitten alkaa määrittelemään myös riippumattomuuden vahvuutta.
Kai se niinkin on, että kun ihminen kuitenkin on osa tätä maailmaa, vuorovaikutuksessa sen kanssa eikä oikein voi elääkään irrallisena muusta materiasta niin täydellistä riippumattomuutta ei ehkä sitten voikaan olla
(jos nyt jätetään väliin ne subjektiivisen idealismin tunnustajat joiden mielestä muu maailma onkin heidän oman henkensä heijastusta tai jotain sinnepäin… ja pysytään materian puitteissa sekoittamatta taas jotain korkeampia voimia asiaan)
Kuitenkin, monien asioiden suhteen ihminen voi ajatella realistisesti, punnita eri vaihtoehtoja ja olla suhteellisen riippumaton eli häntä eivät johdata muiden mielipiteet, pakonomaiset käyttäytymiskaavat tai ajattelemattomaan toistoon perustuvat tekojen sarjat vaan hän pystyy elämään (tai ainakin ajattelemaan) luonnonlakien, moraalinsa ja ympäristön asettamien ehtojen puitteissa itselleen sopivaksi harkitsemillaan tavoilla.
Ongelma on kai enemmän siinä, että raittius -sana on niin varattu nykykäyttöön päihteettömyyden synonyymina, että tuolle tarttis keksiä joku ihan uusi nimi
Ehkä sellainen onkin, tänne metsänlaitaan kun tulee aikamerkkikin vasta seuraana päivän postissa eikä ole ollut sen paremmin aikaa kuin varaakaan täystoimisesti sivityä… kai sillekin nimi on sentään olemassa?
Joo, ihan tuli tuosta sinun ja KM:n pohdinnasta mieleen, MM: te sen tuotitte! 
Minusta se on jotenkin aina kauhean pinnallista puhetta, jos kylvetään jonkin käsitteen ehdotonta totuusarvoa: että täydellisen riippumaton on hyvä ja terve ja riippuvainen on sairas ja pahaksi ihmiselle. Jos ihan realiteetteja katsotaan, niin me olemme luontaisesti riippuvaisia joka iesuksen kulkija: mutta tietenkin riippuvuutemme voi olla luonnollista ja hyvinvointia, elämänlaatua ja terveyttä edistävää tai sitten jollain tavalla häiriinnyttyämme sairasta tai sairastuttavaa. Sanotaan, että rakkauden, huolen ja läheisyyden tarpeessaan häiriintynyt ihminen on ehkä alttiimpi sairastumaan riippuvuusONGELMIIN, eli hakemaan korvaushoitoa vaikka viinasta ja pilaamaan sillä päänsä.
Että ehkä tässä kaikessa on kuitenkin kyse siitä tasapainosta kaiken kanssa ja sen kaikkensa kanssa elämään oppimisesta.
Yksinkertaistaja ilmottautuu. Riippuvuuden määrittelen sillä miten joku asia/ihminen/ideologia konkreettisesti vaikuttaa päivittäiseen toimintaani. Mitä tapahtuu jos ei ole saatavilla/käytettävissä/neuvojana? Mihin konkreettisesti tarvitsen jotain?
Oll korrekt!
Aivan loistavia kommentteja ja ajatuksia!
Todellakin:
Hyvä riippuvuus: ei addiktio vaan luonnollinen, terveellinen riippuvuus tai tarve.
Paha riippuvuus: addiktio. Haitallinen, epäterve, suhteeton.
Moni-ilmeiseksi asian tekee se, että hyvään ja luonnolliseen asiaankin voi kehittyä epäterve riippuvuus; normaali tarve muuttuu addiktioksi. Ruoka, liikunta, seksi, rakkaus, työ… jne. jne.
Hei, minullakin alkaa vuoden rajapyykki päihteettömyyttä lähestyä ja jonkinlainen sykli näissä juomahimoissa on ollut. Keskimäärin ne päihdeterapeuttien mukaan ovat 3 - 6 - 12 kk:tta ja minulla nuo aikaisemmat on käyty läpi. Askarruttaa, miten tuon seuraavan kanssa käy, vaikka pitäisi tietenkin ajatella sen olevan vain päivä ja ajanjakso toipumisen pitkällä tiellä.
Kiinostaisikin tietää osaatko analysoida ja miettiä tuntemuksiasi, mitkä johtivat sinun retkahtamiseen vai oliko se yksinkertaisesti halu kokeilla.
Alkoholihan on hyvä kipulääke, siitä ei kai ole epäselvyyttä kenellekään joka on esim. selkäsärkyä kokenut. Ajattelitko juomisen aloittaessasi pitkää raitista jaksoa ja mitä se oli tuonut elämääsi. Entä mietitkö, mitä juomisen aloittaminen luultavasti toisi tullessaan.
Kuitenkaan oma olokaan ei niin varma ole, kun tietää miten pitkänkin kuivan jakson jälkeen viina alkaa maistua. Hyvät neuvot ovat enemmän kuin kalliita, vaikka eihän näissä mitään taikasanaa ole.
Juuri niin, kuva kokonaistuu!
Mutta mitä ajattelette, miten esim. päihderiippuvuuden voisi kääntää voimavarakseen? Mitä kaikkea siitä nousee? Mitkä tarpeet ym. pääsevät elämään vapaammin ja jotenkin rakentavammin jne., kun juomiseen ja riippuvuuskierteeseen sidottu energia vapautuu?