Haluaminen on ihan v**un ahdistavaa, sammuttaa mieli/epämiellyttävät muistot, olla kännissä ja ulapalla ja siihen pitäisi yhdistää halu olla onnellinen, terve, hyvinvoiva kaikinpuolin.
Kumpi on parempi, veivata jutut loppuun vai tukahduttaa? Ja vaikka veivaisi kaiken loppupisteeseen, kukaan ei takaa et saisit onnellisuuden sen jälkeen, rauhallisempi olo kyllä tulee väistämättä.
Älä turhaan kiehu noista haluista koomata, niitä tulee itsekullekkin.
Kuumia päiviä sinne 
Mulla on loma.
Ja valvon ihan yksinäni.
Koiratkin nukkkuu ja katsoo mua havahtuessaan, että voisko toi rauhoittua!!!
Ja minä kierrän ja mietin miten rauhoittavaa olisi jos edes yhden, jota ei ole.
Näköjään loma ja kesä on melko haastavia kulmia tässä elämänmuutoksessa.
Parisuhdeterapiassa oltiin melkein vuosi.
Pelit tehtiin näkyväksi ja silti pelaillaan, mutta tiedostaen.
En mä tiedä onko se niin parempi kuin tiedostamatta?
Julmempaa ja röyhkeämpää kyllä. Haastaa enempi ja singnaalit ovat selkeät. Vuorovaikutus rehellisempää ja raaempaa.
Joo joo, tiedän mihin toi pyrkii.
Mua masentaa, kun ei ole edes töihin nousua.
Pitää vaan kestää tämä toimettomuus.
Ehkä minä käyn nukkumaan.
Amen ja hyvää yötä.
Toivottavasti meni ohi.
Mä olen siitä onnellisessa tilanteessa ettei ole lomaa eikä näin ollen voi viettää kesääkään, paha paikka lähiaikana lopettaneelle toi loma. Tosin ei ole tullut mitään tunteitakaan, et nyt pitäis päästää irti kaikesta kun on muuta tilalla.
No, tähän ei sitten juuri voi sanoa mitään, jollei ole halua ei ole…?? Ehkä aika korjaa tilanteen jollain lailla 
Voimia sulle ja parempaa lomaa!
Kaudet voi vaihdella, mutta mielensäkin voi virittää jo aamusella tekemään oikeita juttuja, joita ei huomenna tarvitse katua. Itse aloitan mietiskelyllä ja päivän suunnittelulla. Välillä asiat menevät kuten suunnittelen ja välillä taas ei. Se taas on vain elämän suola.
Hei,
Pari viikkoa lomamatkaa takana ja olen nyt back!
Lueskelin joitakin ketjua aikani kuluksi sama meno siis jatkuu.
Lomalla otin sitten yhtenä iltana ihan useammankin siiderin ja muutamia hajasiidereitä.
Ei paljon tunnu missään.
Ei ahdista eikä vituta eikä mitään.
Otin kun tuntui siltä.
PISTE.
Tässä täytyy orjentoitua vaan uudestaan nollilla oloon.
Mä olen itseni kanssa sopinut, että perinteisissä meidän rapujuhlissa voin ottaa ja sitten laitan taas korkin kiinni pidemmäksi aikaa.
Outoa etten tunne syyllisyyttä enkä ruoski itseäni.
EIkä ajatus korkin kiinnilaittamisesta taas toistaiseksi tunnu edes vaikealta, kun sen hetki on.
AInakaan nyt.
Tulen tänne päivittämään kun rapujuhlat on ohi ja aloitan taas lopettajana toistaiseksi.
Anteeksi teille, että raportoin tämän asia tänne, kun se olisi kai pitänyt raportoida tonne vähentäjiin, mutta kun kuitenkin palaan tähän lopettajat ketjuun, niin menkööt.
Lieneekö rehellisestä keskustelusta mitään vahinkoa meille lopettajille. Varmaankin kaikki toivomme, että kohtuukäyttö ei karkaa käsistäsi. Minulta se ei onnistuisi, mutta ehkäpä sinulta onnistuu. 
Jos se taas ei onnistukaan, niin ainakin tiedät mistä kiikastaa.
Se onkin parasta, sillä jos juomista on jäljellä, niin ei kannata tuhlata voimavaroja molempiin yhtäaikaa, elikä raittiuden etsimiseen ja juomisen suunnitteluun.
Tule takaisin kun olet todellakin valmis, kun sitten tästäkin mestasta voi olla sinulle hyötyä, ei ennen.
Vielä tähän.
Sä oot aina niin anteeksiantavainen S&S, MUTTA mä en pyri kohtuukäyttöön.
Tarkoitus on kuitenkin ja loppujen lopuksi jättää alkoholi vaille minkäänlaista merkitystä.
Unohtaa, jättää, lopettaa kokonaan vailla mitään viehätystä.
Miksi jatkaa paskaa suhdetta?
Mä en tällä hetkellä kyllä tuhlaa voimavaroja kumpaankaan.
Juomattomuuteen tai juomisen suunnitteluun.
Kunhan olen.
Ja koska mä olen todella valmis?
Koska mulle on tästä plinkistä todella hyötyä?
Mua kiinnoaisi tietää mitä HYÖTYÄ on MONESTA täällä käydytä kekustelusta, joita mun lomanikin aikana on tullut. Miten NE edistää ihmistä raittiudessaan?
Miten NE keskustelut vievät ihmisiä etteenpäin omassa prosessissaan?
Reilua puoltaa vuotta ei voi mitätöidä.
EIkä sitä tosiasiaa peittää, että otin.
Juomaton odottaa EHKÄ tuolla rapujuhlissa tai sitten ei, mutta en siihenkään tuhlaa voimavarojani.
Plaaplaaplaa
Vähän vaan tympii.
Tässä on Kukka, jolle VOI kertoa milloin on hyvä aika kirjoittaa plinkkiin (tosin itse sen aiheen nostin esille, mutta silti…), kun tää keskustelupalsta on täynnä jotaintosikipeetäriitaahenkölökohtaisuuksiinmeneväpaskaa, huhhuh.
Oon kai sitt häviäjä.
Kai mun pitäisi sitten hävetä.
Myönnän, väärä palsta tänään.
Tänään en ole ikuisesti lopettaja.
JA anteeksi Rahvas, olen tänään lukenut tätä plinkkiä ja provosoitunut ja muutenkin kaikki tuntuu olevan sekaisin.
Ehkä aamulla tosin miettein, tai sitten ei.
Tosiasiassa olen kuitenkin iloinen siitä, että olen huomattu ja joku on kommentoinut kirjoitustani.
Kiitos siitä.
Älä turhaan provosoiudu Kukka. Itse tiedät ja päätät milloin olet valmis ja itse pohdit onko tästä hyötyä. Rahvas ilmaisee asiansa kovin suorin sanoin, mutta on varsin oikeassa. Kun haluaa lopettaa, ei kannata pohtia rapujuhlissa juomista 
. Sinulla on takanasi ihan onnistunut ja kunnioitettava irtiotto alkoholista. Tänään voit tehdä valintasi aivan selvin päin - ilman että tuo riippuvuus pakottaa sinua juomaan. Minun ja Rahvaan kokemus asiasta on samanlainen. Me olemme hyvin surullisella tavalla nähneet omin silmin, mitä tapahtuu, kun alkoholisti tarttuu pulloon. Joillakin ne “rapujuhlat” ovat kestäneet vuosia", hyvin monella koko lyhyen loppuiän. Luulen, että sinun kohdallasi sairaus ei vielä ole edennyt näin pitkälle. Meille lopettajille alkoholi itse ja sen aiheuttamat ongelmat on se ainoa konsultti, jonka neuvoja olemme kuunnelleet. Ikävä kyllä useimmat ymmärtävt nuo neuvot vasta aivan liian myöhään. Sen takia olemme hyvin surullisia aina, kun kuulemme lopettajan suunnittelevan alkoholinkäyttöä. Niiin kauan, kun se korkki on avaamatta, on jopa täysin perusteltua ilmaista asiat hieman äkeästi - se johtuu pelkästään välittämisestä.
Huomenta 
Se on mukavaa Kukalta kertoa asia niinkuin se on hänellä mennyt
Kannatan kaikille niille jotka epäilevät alkoholismiaan , reilusti vaan kokeilua.
Pitää olla omalle ropalle ja mielelle rehellinen ja jos kerta kestää ottaa niin mikäs ettei.
S&S varotteli sille tielle menehtyneistä joita me AA:ssa olemme nähneet liian paljon, siis niitä ihmisiä jotka joutuivat uudelleen juomaan sydäntäsärkevistä kokemuksistaan huolimatta. Sitten ne uuden alun vaikeudet jotka monelle olivat ylivoimaisia . Siitä johtuu suhtautumisemme Ekaan huikkaan.
AA:ssa emme tietenkään kuule paluista kohtuuteen , sen sijaan näemme mitä juominen aiheuttaa.
Kukka Minusta on tervettä ettet jää alkoholismi sairaaksi vaan uskallat ottaa vastuun omasta elämästä .
Minulla ei ole mahdollisuutta laillasi siideriin eikä muihinkaan alkoholipitoisiin aineisiin, juuri ja juuri voin olla alkoholipitoisessa seurassa tiettyyn rajaan asti joka raja tulee vastaan ensimmäisistä humalaisista sokelluksista.
Aikanaan yritin todella huonolla menestyksellä hallita juomista , ne oli vaikeita kokemuksia kun muutaman kuukauden kuivilta kokeilin keskikaljaa . Ne kokeilut opetti minut raittiiksi .
Kanttoona
En tiedä miksi minulta pyytelit anteeksi. Tosin nuo omat ajatukseni juomisen jutuista ja raitistumisista on hieman mustavalkoisia, mutta lähinnä ne ovat paremminkin minulle minulta, kuin muistutuksena mitä olen itse kokenut ja joutunut päätöksiä tekemään ja elämääni muuttamaan .
Puolestani olet aina tervetullut tännekin kirjoittamaan elämästäsi, tunteistasi, päätöksistäsi, kun niin itse vain haluat.
Älä näistä plinkin juipeista, kuten minustakaan niin paljoa hermostu, kunhan otat oman aikasi ja tarpeesi mukaan näitä juttuja käsiteltäväksesi mitä täällä viliseen. Kaikki ei aina ole mukavaa, vaikka hyvääkin tarkoitetaan, mutta ei kaikki ikävä ole pahaakaan, kun joskus se opettaa jopa eniten.
Kaikkea parasta sinullekin.
Heips,
Ravut juhlittu ja aika palata takaisin ruotuun.
Ei siinä mitään ihmeellistä juhlimista ollut. Ravut oli nätisti punaisia ja muuta ruokaa riitti.
Enemmän “juhlimista” oli juhlien jälkeisissä, kun päätettiin miehen kanssa vielä yömyöhäsellä JUTELLA.
No tulihan sekin taas todistettua, ettei kannata puhua mitään, jos on ottanut yhtään.
Sitä kun rohkaistuu silleen SUORAAN puhumaan ja laukoo ihan vaan toista loukatakseen kaikki vuosien saatossa kertyneet paskat.
No on ainakin tosi hyvä fiilis ja motivaatio lähteä katsomaan eteen päin raitistellen.
Jotenkin noina muutamina kertoina tässä heinäkuun aikana tuli vaan enemmän ja tietoisemmin vahvistusta sille, että mä en todellakaan enää tarvitse alkoholia.
Ei mulle tullut sellaista oloa, että pitäisi jotenkin vetää urakalla takaisin ne juomattomat joulukuusta lähtien.
Helposti kuitenkin homma alkoi mennä siihen, että silloin tällöin voisi sen yhden ottaa, kun on niin kaunista ja kuumakin.
No nyt olen siis lopettanut toistaiseksi (mä en edelleenkän muuta tätä toistaiseksi termiä. Se on mulle hyvä).
ALkoholi ei mua kiinnosta, eikä se anna mulle mitään, enkä minä tarvitse sitä mihinkään.
Mulla on kuitenkin jo aika pitäkä kokemus siitä, että ilman siideriä olen ihan normaali ja se on mulle se tavoiteltava taso.
Puhuko tässä viina vai sinä?
Kummasti se kissa pöydälle otetaan aina ottaneena ja puolisoa voi loukata pahemmin kun tietää toisen heikot kohdat kuin muita.
Oletko miettinyt onko tää totuttu tapa vai oliko siinä jotain psyykkistä halua sitä juomaa kohtaan?
Hyvä, mä olen ollut toistaiseksi jo yli vuoden (1v 6pv )
Tsemppiä!
Tämäkin on vähän sellainen dilemma, että kannattaako ylipäätään ottaa, niin ei tarvitse sitten puhumsistaankaan murhetta kantaa 
Toisaalta - tuleepa sitä joskus selvinkin päin sanottua mitä ajattelee.
Tänään on jo vähän viileämpää.
Istun terassilla ja nautin kun tuuli puhaltaa.
On hienoa ymmärtää, että alkoholi on vain mitättömyys elämässäni.
Känniriita.
Toki siinä puhuin myös minuna itsenäni höystettynä katkeruudella ja siiderillä.
Täysin turhia loukkauksia.
Ehkä ne olisi hyvä sanoa, mutta ilman siideriä.
Puhuttiinkin sitten parin päivän jälkeen. Annoin itseni heikkoudet toiselle ja kerroin, että pelkää sen puukottavan minut sen vuoksi.
Heikkouden ja pelon ääneen sanominen on aina riski.
Toinen saa siitä valtavan aseen käyttää sitä minua vastaan, mutta elämä kai on riskinottoa?
Toinen sanoo, että ei kai se ole niin iso kusipää, että minun pelkojani käyttäisi, mutta eihän sitä voi tietää.
Suuressa vihassa ihminen pystyy kuitenkin aika paljoon.
Olen jotenkin ymmärtänyt että minun pitäisi luopua tuosta ajattelutavasta.
Pelot kuitenkin nousevat tasaisin väliajoin.
Haluisin tai en.
Ahdistuksen on ollut niin helppoa muutamalla siiderillä peittää.
Olen harjoitellut sen kestämistä, mutta nämä viimeisimmät asiat kai ovat niitä, jota en ole edes uskaltanut vielä ajatella.
Miten menetetyn luottamuksen voi palauttaa?
Mä en kyllä osaa enkä tiedä.
Kukka
Ja siitä kipakasta kommentista joka liittyy juoppouteen ja äitiyteen tuolla toisaalla.
EI minun unelmani tai tavoitteeni ollut silloin kun aloin odottamaan äitiyttä ollut siideriin kadonnut äitiys.
Vuosi menee helposti ilman, kun on motivaatio, raskaus ja tuore äitiys.
Ei minusta koskaan pitänyt tulla juova äiti, ihan liikaa juova äiti, siideripullon taa kadonnut äiti.
VAuva- aika menee nopeasti, mutta milloin on sitten lapselle sopiva ikä äidin ylipäätään alkaa juomaan?
Äitiyttä kai usein ajatellaan nimenomaan pikkulapsikauden äitiytenä, siis sellaisilla jolla ei ole lapsia?
EN tiedä.
Mutta kun ne lapset kärsivät juposta äidistä ihan kaiken ikäisinä lapsina.
Raittuslupaksen pitäsi siis kattaa läpi lapsen kehityksen aikuisuuteen ja voi kokemuksesta sano, ettei aikuisenakaan juopon äidin lapsena ole kivaa.
Sitten kun… on maailman helpoin tapa elää jossain muussa kuin tässä ja nyt.
Sitten kuin… on maailman helpoin tapa väistää vastuuta tekemisistään.
JOs minulla olis, niin en koskaan… on loistava keino syyllistää muita ja kiillottaa omaa sädekehää täysin katteetomasti.
Se koira älähtää, johon kalikkka kolahtaa.
Kyllä, häpeän sitä että kuulun kategoriaan, jossa olen tarjonnut lapsilleni lasisen lapsuuden.
Ja lapset ovat tälläkin hetkellä yksi suurimmista motivaattoreista pysyä erossa noista perkeleen pulloista.
Lasten ilo ja ylpeys.
Ne näkivät pari kertaan nyt kesällä minulla sen siiderin ja se pelko kysymyksessä, - Ei kai se taas mene siihen että te kotona…?
Ei sitä pettymystä en halua niille tuottaa, joten rapujen ja riidan jälkeen totisesti en kaipaa pullonhenkeä, joka kuiskii katoamaan ja riitelemään.
Minä en häpeä, kun minulla ei ollut muita vaihtoehtoja vielä silloin. Syyllisyys tai häpeä voi olla musertavaa ja se varmasti voi myös hankaloittaa ihmistä pääsemään muiden joukkoon. Syyllisyyttä koin, kun en tajunnut miksi olin juonut ja miksi olin elänyt siinä helvetissä johon lapseni ja läheisenikin orjuutin. Tajusin sairauteni tehneen minulle ja läheisilleni kaiken sen mitä se lasinen lapsuuskin pitää sisällään.
Olen varmaan onnekas, mutta olen kokenut paremmaksi tavaksi syyllisyyksistä irtipäästämisen ja tehdä työtä sen eteen, koska se häpeä ja syyllisyys kuluttaa ihmisen voimavaroja ja on kuin syöpä ihmisessä, joka pitäisi yhä siinä alkoholistisessa elämässä kiinni.
Syyllisyyttä taas pitääkin tuntea, jos ei hae apua, jos kokee ettei pärjää juomisen ja siten myös elämänsä kanssa.
Olin tästä samasta laittamassa, että ennen puhuin samoin sanoin kunnes tajusin et tämä on niitä ensimmäisiä asioita mitä mun kannattaa välttää.
Häpeä? Miksi häpeäisin sitä et alkoholismin mädännäisyys on tuhonnut meillä sukupolven, oikeiden tunteiden tuntemista ja näyttämistä. Jos mä häpeän, samalla piilottelen ja salailen sitä asiaa mikä juuri pitää repiä auki.
Jollei sitä revi auki se mädättää mun koko loppuelämän, piste.
En jaksa uskoa et kellään alkoholisti äidillä on suoranainen tietoinen tarkoitus alkoholisoitua, tai jos on niin sitten on muutakin vikaa ajattelutavassa tai tunnemaailmassa.
Joo…o ja kärsii sen jälkeenkin kun juoppoa äitiä ei enää ole 
Pitäisi oikeastaan kysyä alkoholistin lapsilta pitäisikö isän tai äidin hävetä sitä, että on raitistunut tai hakee apua raitistuakseen. Luulen sen raitistumisen olevan vain lapsillekin mieleen.
^^No vastaan, ei pidä! Ja mun oma poika sanoo saman
