Mitä Kukalle kuuluu tähän päivään?
Kiitos Hippiäinen kysymisestä.
Minä voin tänäänkin hyvin ja vielä iloisemmaksi tulin, kun huomasin, että olit kysellyt 
Nousukausi jatkuu.
Olen nyt jonkin aikaa sijaistanut yhtä työpaikan toista tehtävää (tosi vain lyhyen ajan ja väliakaisesti).
Tehnyt normaalia päivävuoroa ja se osaltaan on varmasti auttanut minua tässä tavis-jutussa.
Minulla on nyt ollut sitä energiaa, mistä monet puhuvat jo viikonkin raittiuden jälkeen.
Mä en sitä huomannut, kun nukuin ja olin hereillä miten sattuu.
Mun mieskin sanoi jo ihan tän meidän juomatta toistaiseksi-projektin alussa, että olo tuntuu virkeämmältä, mutta mä luulen että mun alhainen vireystila oikeasti johtuu siitä, että vaihdan uni-valverytmiä tiheästi, epäloogisesti ja muun elämän kannalta epänormaalisti.
Ja aurinko, tuo ihan kultainen ystäväni ja elämän eliksiirini tuo sitä energiaa vielä lisää.
Pohdin työpaikan vaihtamista nyt kyllä aika vakavasti, kun muutokset koko elämän hallinnassa näkyvät näin selvästi ja tietysti tää juomattomuus tukee sitä.
Olen alkanut ulkoilemaan ja harrastamaan koiran kanssa.
Se on palkitsevaa, kun näkee miten koira nauttii ja työskentelee. Mulla on siis palveluskoira, joka tarvitseekin virikkeitä. Sekin on selvästi levollisempi, kun saa huomiota. Yllättäen löytyy jaksamista huomiota myös lapsille ja miehenkin kanssa taas sujuu ihan mukavasti.
Mä siis olen melkeinpä onnellinen, ja se on jo paljon se, kun olen ollut niin pitkään masentunut ja näköalaton ameeba.
Alkoholia en kaipaa ja korvikejuomienkin ( alkoholittomat oluet ja siiderit) ostaminen ja tarve on selvästi vähentynyt.
Nyt minulla on sellainen olo, että en todellakaan tarvitse alkoholia pilaamaan tätä normaaliuden autuutta.
Tänään kun lämpöaalto iski töistä tullessani tuli nopea deja vu kesäterassista, mutta se meni ihan yhtä nopeasti kun oli tullutkin. Kotiin päästyäni otin lasin vissyä, nostin aurinkotuolin ulos ja nautin siitä etten tarvitse nauttimiseen stimulantteja.
Voin vaikuttaa imelältä ja hurmoshenkiseltä, mutta mä olen tuntenut oikeasti normaliutta ja onnellisuutta niin kauan sitten, että vähemmästäkin sokaistuu.
Minä toivon, että edes jollakin on yhtä hyvä olla nyt suurien päätösten jälkeen kuin minulla.
Tälläistä oloa en haluaisi pihdata vaan jakaa, ottakaa kiinni 
Mä ostin pienen pullon vitamiinijuomaa joka maksoi 2,5erkkiä 
Kiva että olet saanut energiaa takaisin!
Kotimaanmatkailua kauniissa säässä.
Nyt paluu takaisin arkeen.
Elämä on tasaista ja raitistelusta tullut normi.
Tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa, kun ei mitään tapahdu edes tunnerintamalla.
Minulla menee siis hyvin 
Hiton kylmä alkuviikko ihanan aurinkojakson jälkeen.
HYRRRR.
Aikani kuluksi palailin tonne mun alkuuni.
Positiivinen kirjoitti niistä herkkyyskausista, joita tulee 3kk:n, 6kk:n jne jälkeen.
Mulla lähestyy toi puolivuotta.
Ja kesä.
Pitäiskö mun olla varuillani nyt kun tuntuu kevyeltä?
Mikä teillä on ollut se hetki, että retkahtaa?
Mistä sen huomaa, vai onko se just tätä, ettei ole varuillaan?
Mä itse selkeästi ajattelen alkoholia tosi paljon vähemmän kun vaikka kuukausi siten.
Se ei ole mun mielessä, eikä sen ajatteleminen vie multa energiaa.
Tuntuu erikoiselta, että olen siihen tuhlannut niin paljon aikaani.
Asiaan mikä ei ole edes minua tai totta.
ALkoholin vaikutuksen alaisenahan se on se alkoholi joka puhuu minun suullani, ajattelee aivoillani.
Se ei ole totta.
Me oltiin mun miehen kanssa TAAS yksissä juhlissa, missä oli “sivistyneitä” ihmisiä.
Siis vahvasti aikuisia hyvine ammatteineen.
Tuntui kyllä omituiselta, että nämä ihan täyspäiset ihmiset alkoivat päihtymyksen myötä muuttumaan idiooteiksi.
Onko se sitten irroittelua, vapautta ja hauskanpitoa, että puhuu mitä sattuu, menettää aikuisuutensa, hakee huomiota huutamalla, kun puhuu ja tanssii kolmessapromilessa omasta mielestään kuin kunigatar tai parkettien partaveitsi menetettyään tasapainonsa?
JA tässä ryhmässä yksikään ei alkanut varsinaisesti kaatuilla, satuttaa itseään tai toisiaan, mutta påelkästään sen katsominen, että viina muokaa ajatuksia niin valtavasti oli typerryttävää!
Siihenkö sitä itte muka haluaisi?
Onko se jotenkin tavoiteltavaa?
Onko ne ihmiset rentoutuneet?
Olinko minä muka itse juovana aikanani jollakin tavalla onnellisempi, rentoutuneempi tai iloisempi?
Ei,ei,ei,ei…
Mulla on juhannus vapaata.
-Sittenhän voitais vetää kännit 
ehehe
Tänään mun on tosi vaikeaa ymmärtää miksi mun on pitänyt sekoittaa päätäni päihteillä.
Se on kertakaikkiaan ihan sairasta touhua!
Oikeesti.
Voihan se olla että rytinällä ja nöyränä palaan takaisin maanpinnalle, mutta nyt tuntuu tältä.
EIkä mulla ole tarkoitus dissata ketään, joka taistelee tän asian kanssa eritavalla. Olen sitä itsekin tehnyt sen sata vuotta ja varmasti vielä joudun käymään kädenvääntöjä itteni kanssa ihan urakalla.
Alkoholista eroon pääseminen ei ole todellakaan mikään helppo juttu.
EI varmaan tätä taistoa olla käyty loppuun, mutta nyt iloitsen siitä, että olen tässä tänään.
Tästä normaalista tulee paljon hyvää, sellaisia pieniä arjen juttuja, jotka vie elämää eteenpäin.
Avaa epäedulliset roolimallit normaaleksi ja poistaa niin tukkeita, jotka estävä olemasta minä itte.
Raitistelun ja masennuksen väistymisen myötä huomaan että on helpompi hengittää.
Sitä tunnettä on vaikeaa selittää.
Miten teillä puolen vuoden jälkeen?
Jaahas,
Se puoli vuotta täyttyi sitten eilen.
Suuren päätöksen jälkeen yksi (kolmen annoksen) retkahdus, muuten täysin raitistellen.
Tällä tiellä etenen.
Otan ansaitut päiväunet ja sen jälkeen alan ihmettelemään kesäkuista luontoa.
Käyn koiran kanssa treenailemassa ja iloitsen siitä, että olen saanut elämääni ilon takaisin.
Rohkeuttaa muutokseen teille kaikille, jotka harkitsette toisenlaisen tien kulkemista päihteiden kanssa.
Oma päätökseni on melkein parasta moneen vuoteen!
EN ole katunut.
Edelleen tupakoin, juon kahvia hampaat mustuen, mutta ne eivät saa minua katoamaan.
Masennuslääkettä käytän enkä pidä kiirettä senkään lopettamisessa.
Haluan olla varma että siivet kantaa ja serotoniinin tuotanto on palautunut kun lopetan ne.
Kun lääkäri oteteaa, että Kukka, nyt on aika kokeilla ilman. SIlloin vasta.
Siihen asti napsin kiltisti pillerini, oltiin siitä mitä mieltä tahansa.
Röökinpolton lopettamista, kevyesti nostatan harkintaan, mutta kaikki aikanaan.
Paheetonta minusta ei saa, mutta haluan elää oman elämäni tässä ja nyt.
Ja nyt päikkäreille
Eivätkös serotoniinin takaisinoton estäjät ole ihan sallittuja masennuslääkkeitä alkoholisteillekin. Minulla masennus liittyi juomiseen ja lopetin SSRI-lääkkeet sen takia, mutta onhan sitä alkoholiin liittymätöntäkin masennusta vaikka kuinka paljon. Minulla SSRI:t auttoivat tosi hyvin, joten paljon mielummin niitä kuin addiktoivia lääkkeitä.
Sitten kun joskus lopetat ne, ainakaan Cipralexin kohdalla sitä ei voi tehdä liian hitaasti.
Onneksi olkoon. 
Kuin myös onnittelut
Kiitos.
Mulla on tollanen masennuslääke kuin mirtazepiini 15 mg/ilta ja ketipinor 25 mg/ilta unenlaatuun vaikuttavana.
Lääkärin mukaan se ketipinor on parmpi uneen kuin varsinaiset nukahtamis/unilääkkeet.
No en tiedä siitä, mutta nukun noin ihan kohtalaisesti.
Vurotyön takia tohon uni/valverytmin jatkuvaan muutokseen tarviin kyllä jotain ja siksi toi lääke.
Ja just ton vuorotyön takia olen siis miettinyt, että katselisin jotain normaalia työtä, jos alkais elämään samaan aikaan kuin muutkin ihmiset.
Musta se tuntuisi mukavalta.
Mutta edelleenkään minulla ei ole kiire. Kattelen ihan rauhassa ja tunnustelen nyt mitä on tarjolla.
Meillä on kassakriisi. Se raastaa miestä enemmän kuin mua.
Mä tiedän että mun matkustamis himoni heiluttaa taloutta kuin tuuli kaarnalaivaa, mutta mä tarviin ne taukoni.
Reissussa pääsen ulos tästä arjesta. Nautin nähdä uusia paikkoja ja uusia kulttuureja. Nautin siitä että olen poissa, kun lentokoneen pyörät irtautuvat helsinki-vantaan maaperästä.
Mulla on nytkin kytemässä, jos edes vähän jonnekin, vaikka eurooppaan, jos ei muuta.
Kaupunkilomia saa kuitenkin aika edullisesti ja mä matkustan kuitenkin aina, jos en koko perheen, niin jonkun meidän lapsen kanssa.
Balsamoi äiti-lapsi suhdetta ja antaa henkistä pääomaa. EIkö se kuitenkin ole tärkeää?
Tiedättekö millainen on lukihäiriö?
Kun kirjoittaa tekstiä ja se näyttää omissa silmissään ihan normaalilta?
Kun on 20 vuotta meni siihen, että sai kuulla olevansa tyhmä ja sitekeys joka siitä nousi, että minähän helvetti en ole tyhmä vaan jostain syystä kirjaimet vaan hyppivät väärille paikoille. Diftongit ja kaksoiskonsonantit sekoilevat ja tavuja jää välistä.
Kun opiskelee ja jatko-opiskelee ja joutuu satakertaa tarkistamaan mitä kirjoittaa ja silti siellä on virheitä. Kun tietää mielessään, että osaa kirjoittaa, sanoittaa tunteitaan ja kertoa, mutta tekstin tuottaminen luettavaksi on helvetin vaikeaa.
Ja silti minä kirjoitan.
Olen kirjoittanut kirjan, itse asiassa kaksi. Kirjoitan tänne, kirjoitan kirjeitä, pääiväkirjaa, tarinoita, koska se on lukihäiriöstä huolimatta minulle ominainen tapa ilmaista.
Eikö olekin paradoksi?
Tärkeää on myös, että tänääkin nautin raittista päivästä
Tänään on ollut päivä, jolloin alkoholi on ollut enemmän mielessä ja olen sitä aktiivisesti väistellyt.
Mä olen haastanut miestä riitelemään, ohittanut sen ja ollut tyytymätön kaikkeen.
Selkeästi sellaisia vanhoja merkkejä juomisen petaamista varten.
Mä olen selaillut nettiäkin ja huomannut provosoituvani, mä olen kiukutellut lapsille ja olo on tuntunut kertakaikkiaan tympeältä.
Ajoin sitten kauppaan ja ostin nikolaita, koska ajattelin, että se vie sen olon pois.
Nyt olen nikolaini juonut ja kummasti se kyllä helpotti.
Uskomaton tunne, että se lähti.
Siiderin himo parista alkoholittomasta oluesta!
Hienoo
Iltaa,
Juhannusta kohden. Päivät soljuu ja maailma on raittiina ihan hauska paikka.
Normaaleita ahdistuksia, PMS oireita, keskeneräisyyttä ja onnistumisia.
Nyt on taas ollut helppoa olla ilman. EI mielitekoja suuntaan eikä toisen. Olen vaan ollut ja elänyt tätä elämää.
Hieman olen pohtinut oman keskeneräisyyten sietämistä ja hyväksymistä.
Uskon, että vain siten voi hyväksyä myös muiden keskeneräisyyden.
Se vapauttaa yrittämästä sellaista mitä ei ole ja ehkä se vapauttaa osittain minut myös juomasta.
Raittius poistaa valheita vuorovaikutuksesta. Se poista häpeää ja syyllisyyttä, jonka vuoksi olen koettanut jotenkin hyvittää. Kuunnellut ja koettanut arvailla mitä toinen tahtoo minun tekevän/sanovan.
On nykyisin helppoa sanoa, ettei huvita, jos kerran ei huvita.
Nykyisin ei tarvitse huvitta aina, kun ei ole syyllisyyttä, jota paikkailla.
Nykyään uskaltaa olla myös kiukkuinen jos kävellään päältä ja osaamaton jos ei osaa. Nykyään uskallan olla myös epäsosiaalinen ja oikeasti nautin siitä. EN pelkää kohdata muita, koska minun ei ole päkko ylläpitää jotain ihme kulissia siitä miten viisas mä haluisin olla. Hassua, että minulle on entistä vähemmän merkitystä siitä mitä ihmiset minusta ajattelle.
Ajatelkoot mitä tykkää.
Mä en ymmärrä tätäkään plinkkiä aina.
Mua ärsyttää.
Mun ei tarvii miellyttää, olla samaamieltä eikä mitään. Mulla on myös lupa ärsyyntyä.
Musta edelleen kaikki keinot jotka autta elämänlaadullisesti on hyviä. Vaikka se ois Kaukoparantaja Pentti peräkylästä.
Ma myöskin uskon, että kenestä tahansa, jolla on riittävän hyvä kyky empatiaan, voi tulla hyvä päihteidenkäyttäjien kanssa työskentelevä ihminen. Koulutus ja siitä tullut tieto luo turvallisuutta ja auttaa jäsentämään. Koulutus tuo myös muodollisen pätevyyden Mutta mä ajattelen, ettei todellakaan muodollinen pätevyys VÄLTTÄMÄTTÄ tee kenestäkään hyää työntekijää.
Toisaalta en usko, että auttajan pitää olla henkilökohtaisesti kokenut pystyäkseen empaattiseen auttamisotteeseen ja kohtaamiseen.
Eihän itsemurhakadien auttajan tarvitse olla itsmurhakandi pystyäkseen auttamaan. EIhän päihdeongelmaistan kanssa työskentelevien tarvitse olla entisiä päihdeongelmaisia.
NOILLA asioilla mun mielestä on lopulta tosi vähän merkitystä.
SIllä ihmissellä joka auttajan tuolissa istuu on.
Miten hän kohtaa minut, miten tulen kuulluksi ja saanko häneltä tarkentavia kysymyksiä ja vastauksia kysyttäessä.
Miten empaattinen auttajani on ja miten sympaattinen.
Sellaiset asiat tekevät minusta auttajasta hyvän.
Huomenna juhlat. Menen autolla ja tulen kotiin nukkumaan ihan itse ajaen omalla autolla…
Lallalala
Olin juhlissani ja minulla oli hauskaa.
Minulla on siis keskimääräistä hauskempaa ravintolassa, jos olen selvinpäin.
Tämä on nyt havainto, jonka olen tässä kuukausien aikana tehnyt!
Minulla siis todella on kivempaa kun en ole, se joka örveltää, hakee keskipisteenhuomion, hakee miesten huomiota, flirttailee häpeättömästi ja jonka ei tarvitse aamulla hävetä peiliin katsomista 
.
Minä voin selvinpäinkin flittailla, tanssia, nauraa, laulaa karaokea, eikä se hyvänmaun raja ylity.
Vapaapäivä ja en tee mitään.
HAuskaa kun on vapaalla, eikä kärsi krapulapäänsärkyä.
HAuskaa kun on vapaalla eikä tarvitse hyvittää kenellekään sitä, että on kännissä laukonut totuuksia.
Kun ei juo, on lupa viettää vapaat pitkälle iltapäivään sängyssä, jos siltä tuntuu ja nyt tuntuu.
Kun ei ole häpeää, on vapaa ottamaan itselle sen mikä itselle kuuluu.
Ihan loisto juttu, jonka ymmärtämistä en juopetteluaikoinani tajunnut.
Vapaat oli pakko käyttää hyvittämiseen, kun olen niin paha ja huono, että että jotaihan sitä pitää sen eteen tehdä, että saa edes olla olemassa.
Aika kipeetä.
Hieno oivallus! Saa olla oma itsensä, anteeksipyytelemättä.
Heippa Kukka, vieläkö muistat mut? En ole ollut aikoihin linjoilla (linjoilla…? mitä vuosisataa mä elän?). Ihanaa kuulla sun uudesta raittiista elämästä, olen lueskellut sun viestejä pari viikkoa kun taas eksyin tänne palstalle.
Mun elämä menee ihan tasaisesti viime vuoden kriisien jälkeen. En ole luopunut viinin juonnista, mutta vähennys on ollut merkittävä ja pakkomielle siitä juomisesta on hävinnyt. Pystyn juomaan iltasella vaikkapa yhden yömyssyn ja sitten tutimaan. Olen mä juonut välillä enemmänkin, mutta 4 annosta on ollut ihan maksimi, enempää ei vaan pysty eikä halua. Morkkiksia, unettomuutta, saamattomuutta, kiukuttelua yms. ei ole aikoihin enää ollut. Mulla on aika hyvä olla .
Nyt kun olen lukenut näitä sun viestejä, niin aina enemmän vain houkuttaa juomattomuus, sä saat sen kuullostamaan niin ihanalta Toivotan sulle kaikkea hyvää edelleenkin Kukka sekä ihanaa aurinkoista kesää! *halaa lujaa * MMM
Huomenta,
Hei MMM Kiva kuulla susta. JA vielä kivempaa kuulla että säkin voit hyvin
Kyllä mä sut muistan ja ne ajat kun laskin annoksia. Mähän tein sitä monta vuotta. LAskin viikkokulutusta, kontrolloin ja iloitsin kymmenestä viikkoannoksesta. Nyt on kuitenkin paljon helpompaa. EI tarvii käyttää lainkaan energiaa siihen lakea vai ei.
Joo, nyt on paljon helpompaa, vaikka on tosi vaikeaa nähdä pelkojensa ja vihan taakse.
Tää raitistelu on tuonut mukanaan pelkästään positiivisia asioita, vaikkei se olekaan poistanut ongelmia. Se on poistanut sen yhden ongelman. Alkoholin.
Juomattomuus on tehnyt asiat näkyviksi oikeasta kulmasta käsin.
Tulee sellainen olo että on palannut jostain valemaailmasta ihan oikeaan maailmaan.
-Ai tälläistäkö täällä on!
Ja varmuutta siihen että mä kestän tilanteita, joita en olisi uskonut kestäväni ilman siideriä.
Juomattomuus vaikuttaa itsetuntoon jo näin lyhyellä ajalla. Mä osaan, pystyn ja onnistun.
Mä olen miettinyt miksi tää lopettajien analysointi erilaisista päihdehoidoista, päihdehoitajien päihdeongelmasta ja muusta on mua ärsyttänyt.
Mä jotenkin ajattelin, että miten se vie mua eteen päin tässä omassa prosessini, mutta eilen tajusin sen, että se on minulle, ja kai muillekin, myös keino siirtää jotain sellaista mitä en halua tehdä. On lupa vaihtaa mielipiteitä, vaikkei ne suoraan “hoidollisia” tai “teraputtisia” olekaan. Nytkin mun pitäisi olla laittamassa pyykkiä ja aamiaista ja valmistautumassa työpäivään, mutta näiden ajatusten kirjaaminen tuntui tärkeältä, vaikkei ne niin viisaita tai tärkeitä arjen sujumisen kannalta olekaan.
Mieluummin täällä “notkumassa” kun kadottamassa kosketusta omaan itseen.
Lupa olla oma itsensa anteeksi pyytelemättä, Criketin sanoja lainatakseni.
Mä olen nyt lukenut mielenkiinnosta kirjallisuutta tempperamentistä, persoonallisuudesta ja identiteeteistä.
Ylipäätään ihmisestä. HAssua huomata, että niitäkin kirjoja ymmärtää ihan erilailla. Tai sitten mä olen vaan jossain raittiuskirkkaudessa. Mutta musta oikeasti tuntuu siltä, että jotkut palaset ovat loksahtaneet ihan oikeasti paikalleen.
Voihan se olla etten mistään mitään ymmärrä, mutta minusta tuntuu nyt että YMMÄRRÄN.
Ehkä se riittää nyt.
Mä ajattelen niin, ettei ole olemassa mitään alkoholistipersoonaa (tätä sivusin siellä morkkiksen ketjussa).
Mä ajattelen, että alkoholi on vain väline, ei minussa ja sekin on lohdullista.
Vähän niin kuin olen irtaantunut häpeästä joka oli minussa. Syyllisyys on, mutta sen kanssa pystyn elämään ja syyllisyyteni selvittämään nöyryydellä ja teoilla.
Alkoholistikaan ei ole minussa, vaan se on ollut väline päästä jostain tilanteesta.
Mä voin löytää uusia malleja ratkaista ongelmia (sosiaaliset tilanteet, turvattomuus, turhaumat jne), minä en tarvii siihen alkoholia.
Siideri on vain ollut se tuttu ja helppo ratkaisu, etten ole edes osannut sitä kyseealaistaa.
Se on ollut niin tuttu, että psyykkeeni on kijunut päässäni, että nyt perkele sitä viinaa, että tästäkin epämiellyttävästä tilanteesta päästään.
Tääläisin miettein tänään, kun olen kilvan auringon kanssa noussut.
Luin just tällasen lauseen," Jos kaipaat rakkautta, anna sitä itsellesi, vain sinä voit sen tehdä".
Kuulostaa niiiiiiiin yksinkertaselta, eikö totta?
Hienoa et olet päässyt noin pitkälle, hyvää matkaa tulevaisuuteen
Heps,
Kiitos Hippiäinen.
Pitkälle pääsystä en tiedä, kun nyt on alkanut pyrimään sellainen ajatuskuvio, että teksi mieli vetää koomakännit!
Ei mitään tissuttelua tissuttelun vuoksi,vaan joku älytön ajatusjumi, että mä haluisin olla kännissä.
Se ei ole ehtinyt eikä pääse toteutuksen tasolle, koska onneksi mulla on täällä kontrolli (lapset), mutta ajatuksena se on silti niin helvetin ärsyttävä.
Huomasin äsken jopa petaavani itselleni tilaisuutta.
Muka menisin kaverille, jota en ole pitkään aikaan nähnyt.
Muka istumaan ja juomaan kahvia ja yökyläilemään.
ARGH. Miten ärsyttävää.
No en lähde, kun siivoan ja pidän mölyt mahassani.
Mä olen kai liikaa lukenut ihmisestä ja matkannut omaan sisimpään.
Tulee flashbackkejä petetyksitulemisesta ja muista.
Sellaisia intuition omaisia välähdyksiä ajasta kun on ne tietoisesti halunnut torjua.
Se tietoisuus, että olen tiennyt, mutten halunnut nähdä.
Miten mielen voi sammuttaa muuten kun kännillä?
Onko mun pakko istuttaa mies mun eteen ja puhua asioita, jotka ollaan muka selvitetty?
Mä en millään jaksaisi, kun on niin ihana kesä, elämä perusseesteistä ja yhteisiä suunnitelmia ensi viikolle, joita en haluaisi pilata parisuhdekriisillä.
HELVETTI 
Nuo fläshbackit ovat tervehtymisen merkki. Kun olet nuo tunteet torjunut, ne ovat jääneet nahan alle. Nyt saat uuden tilaisuuden elää tunteita tuntemalla. Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei ne torjutut tunteet yleensä maistu mitenkään hyvältä - vähän niinkuin vanha kunnon kalanmaksaöljy. Minulle oli suurena apuna, kun AA:ssa sain purkaa ja tuulettaa tunteita ilman, että piti niettiä kuulijoiden ajatuksia. Oman puolison kanssa en ole saanut vastaavaa puheyhteyttä aikaan. Kokeile nyt vaikka aluksi kirjoitella tänne plinkkiin, jos vituttaa pahemmankin kerran.